Taivaankannen kiertäjät

Wittgensteinin kerrotaan jutelleen aurinkokeskisyydestä ja maakeskisyydestä. Hän ihmetteli, että ihmiset olivat nähneet että aurinko kiertää maata eivätkä nähneet että maa kiertää oman akselinsa ympäri. Hänelle kerrottiin että tämä johtuu siitä, että aurinko ja kuu näyttävät kiertävän maata. Wittgenstein oli tokaissut kysymyosenomaisesti, että jos maa kiertäisi akselinsa ympäri niin miltä se sitten näyttäisi.

Wittgensteinin kysyminen on sinänsä osuvaa, että se iskee intention luonteeseen. Monista ihmisistä on luontevaa että maailma todella näyttäisi siltä kuin aurinko nousisi ja laskisi. Mutta heillä ei ole kunnollista selitystä sille miksi ihmiset näkevät automaattisesti ja helposti että aurinko kiertäisi maata kun se kuitenkin näyttää samalta kuin maan oman akselinsa ympäri pyöriminen.

Fenomenologiasävytteisiin selityksiin mieltyneet ovat tämänkaltaisten syiden vuoksi vaikeuksissa. Sillä ihmisten luonteva tapa nähdä asiat ei välttämättä ole sama kuin teorioista vapautunut tapa nähdä ja kokea. Lisäksi nämä teoriat eivät välttämättä ole oikeita vaan hyvinkin vääriä.

Erityisen suuria haasteita näinkin yksinkertainen teema kuin taivaan pyörimisliike tuottaa kuitenkin niille kristillisen teologian suuntauksille jotka seuraavat Descartesin jalanjäljissä. He kun korostavat sitä, että Jumala on luonut ihmisille aistit ja järjen jotka ovat enemmän kuin kätevä keino elää tai jokin joka tarjoaa ihmisille sisäisiä näkyjä. Heille aistit ovat suora yhteys totuuteen. Kun intuitiomme valehtelee meille näin ilmiselvästi jo maakeskisyyskysymyksessä, emme voi kuin ihmetellä että missä kaikessa muussa se Jumala voikaan meidän vaikutelmiamme vääristää.