(Benjamin Hoff, "Nasu ja Te")
Olen tuottanut 3400 blogausta. (Oikeasti tämä on 3401. blogaukseni, mutta kuka näitä muka laskee?) On siis aika harjoittaa (myöhästynyttä) perinnettä ja kirjoittaa blogaamisesta vain sen vuoksi, että niin Kuuluu Tehdä. (Ja olen niitä ihmisiä jotka eivät saavu paikalle kaksi tuntia myöhässä hikisenä juosten, vaan jotka sapuvat kaksi ja puoli tuntia myöhässä rauhallisesti kävellen ja jotka kysyvät ensimmäisenä jotain siitä että vieläkö ehdin ajoissa.)
Blogitekstejäni voi arvioida monella tavalla. Mielestäni yksi hyvä tavoite voisi olla että jokainen niistä olisi jonkinlainen välihuomautus tai välihuudahdus. (Ei siis "väitöskirja" tai "IQ:n osoitus" kuten jotkut tuntuvat ajattelevan.) Välihuomautus kun on jotain joka korostaa sen olevan keskellä prosessia. (Ja lisäksi huudahdus pitää sisällään huutamista, ja minä tietysti tykkään huutaa kaikille aina ja kaikkialla, aivan kuten jotkut tuntuvat ajattelevan.)
Toisaalta opin arvostamaan välihuomautuksia kun joskus kuuntelin Alivaltiosihteereitä. (Tarkalleen kun kuuntelin sitä kun he kertoivat siitä, miten radiosketsejä rakennetaan.) Niissä huomioon nousivat välihuudahdukset. Moni ajattelee että huumorin ytimessä on vitsi. Ja siksi he yrittävät saada niitä mahdollisimman paljon. Alivaltiosihteerit taas esittivät että hyvään kuunnelmasketsiin kuuluu toki myös vitsejä, mutta myös välihuudahduksia jotka antavat kuulijalle aikaa ymmärtää vitsin sisällön. (Huudahdus luo ajan jona vitsi ymmärretään ja nauru kirpoaa.)
Huumorin tuottamisessa suurimpia ongelmia onkin juuri siinä, että monesti ihmiset ymmärtävät että sanaleikit, kielellä iloittelu, surrealismi, kaksimielisyydet, tabuja rikkova jossain määrin rehellinen röyhkeily - ja kenties myös oikein ajoitettu ja surrealisoitu väkivalta ja muut makaaberit asiat - kuuluvat huumoriin. Siksi he kylvävät niitä paljon. Kuitenkin jos asiaa tarkastelee kunnolla, voidaan sanoa että nämä kaikki mainitsemani elementit ovat huumorille hieman kuten nonparellit kakulle. Niitä tulee ripotella kohtuudella, mutta jos eteesi läiskitään kakun sijasta lautasellinen värikästä sokerihilua, se ei ole mikään hyvä asetelma kakkukynttilöiden pystyttämiseen tai makunautintoon. ~ Tässä mielessä välihuomautukset ovat tärkeitä. Kakku määritellään aina koristeiden ja täytteiden mukaan, eikä korosteta että syödään sitä taikinaosaa. Mutta oikeasti kakku määrittyy juuri sillä että siinä on se taikinaosa, ja esimerkiksi mansikkakakussa sen täsmennysosaa tarvitaan koska mansikka ei ole kakun käsitteelle yhtä oleellinen kriteeri kuin taikina. Taikina määrittää kakun, ja täytteet ovat kakuissa vain täsmentäviä käsitteitä.
Välihuomautuksen idea ei tietysti jää pelkkään huumoriin. Sellaista tarvitaan varmasti muuallakin. Esimerkiksi tieteen popularisoinnissa on varmasti tarpeen rytmittää tekstiä välihuomautuksilla. Samoin kun minä kirjoitan tänne, on selvää että tekstien välisessä vaikeustasossa on melko suurta vaihtelua. Osa vaatii taustatietoa ja osa ei. Syynä on tietysti se, että aihe ja kulma voi vaatia erilaisia erikoiskäsitteitä. Vaikeustason myötä tulee usein välttämättömäksi käyttää spesifejä termejä ja alustaa niitä vähemmän (koska muuten teksti paisuisi aivan mahdottomaksi eikä vain melkein kuten nytkin usein käy. Vähemmän on joskus enemmän.) En kuitenkaan näe että helpot juttuni olisivat turhia. Niissä on mielestäni ollut joku hassu idea tai muu syy, jonka takia ne voivat olla avuksi. Näkisin että hyvä filosofi tarvitsee välistä myös taukoja, välihuudahduksia, joiden kohdalla ei ole kysymys siitä että päähän ladataan suuri määrä dataa, vaan se että jo olemassa olevalla datalla leikitellään keveästi välittämättä välttämättä siitäkään onko lopputulos erityisen onnistunut.
Lisäksi on hyvä huomata, että tiukka filosofia toimii aivan erilaisella rakenteella kuin suvantopaikkojen filosofia ; Esimerkiksi aforismit, joita voisi kutsua filosofisiksi välihuudahduksiksi, nojaavat usein (a) ZEN -koanien tapaan siihen että ihminen kohtaa tietämättömyytensä sellaisessa jonka hän luulee tietävänsä (b) Paradoksien luomaa hämmästystä sitä kuinka tiedetty johtaa odottamattomiin ja jopa eihaluttuihin lopputuloksiin. (c) Alleviivaavat tai ohjaavat ja avartavat meidät huomaamaan että meillä on näkemys johonkin aiheeseen johon emme tienneet sellaista olevan.
Näkisin että jokainen näistä kohdista on filosofisesti arvokas. (Oikein käytettynä.)
Nassim Taleb esimerkiksi kuvaa sitä minkälaista aforismeihin pohjaavan luovan filosofisen ajattelun tulisi olla. Hän kuvaa sitä esimerkiksi seuraavasti ; "The ideal trivium education, and the least harmful one to society and pupils, would be mathematics, logic and Latin ; a double dose of Lathin authors to compensate for the severe loss of wisdom that comes from mathematics; just enough mathematics and logic to control verbiage and rhetoric."
Kirjoittaja ei ole humoristi, aforistikko tai filosofi. Hänellä on vain nälkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti