lauantai 20. lokakuuta 2012

Kunniasta ja velasta

Kuvitellaan hypoteettisesti, että on perhe johon kuuluu tuntematon määrä henkilöitä, mutta siinä kuitenkin ovat tunnetut ja määritellyt henkilöt A ja B. Kuvitellaan että henkilö A omistaa tietokoneen joka menee rikki. Henkilö B antaa varat uuden ostamiseen. Tämän jälkeen henkilö B rikkoo vahingossa henkilön A kameran. Pian tämän jälkeen henkilö B on menossa henkilön A luokse ja hänen autostaan rikkoutuu osa. Kuvitellaan ajatuskokeen vuoksi että nämä kaikki sattuvat olemaan saman hintaisia (Hinta H). Ja kysytään että kumpi on velkaa kummalle ja miten paljon? Onko Henkilö A velkaa henkilölle B vai toisin päin?

Ihmiset aivan oikeasti käsittelevät tämänlaisia ongelmia oikeissa elämissä, ja on hämmästyttävää miten vaikeita kysymyksiä niiden taakse menee. Siitä huolimatta ihmiset painivat näiden onglemien kanssa ja saavat niihin yleensä jonkinlaisia ratkaisuita. Itse asiassa ylläoleva tilanne on siitä mielenkiintoinen että se vastaa normaalia elämää vahvemmin kuin monet klassiset etiikan ajatuskokeet. Sillä usein ajatuskokeissa on vain yksi tapahtuma joka tapahtuu jonkinlaisessa tyhjiössä. Kuitenkin oikeassa elämässä on aina konteksti, ja tämä konteksti voi vaikuttaa tilanteisiin. Eli yhden kohdan ratkaisu tai hoitaminen voi vaikuttaa muihin ongelmiin. Tämä tekee etiikasta itse asiassa todella vaikeaa. (Ja siihen liittyvistä ratkaisuyrityksistä potentiaalisesti verisiä.)

Tärkein elementti joka yhdistää kaikkia ylläolevia tapauksia on (premissoimamme yhteisen hinnan lisäksi) se, että on mennyt rikki esine joka on hajonnut ilman että rikkominen olisi ollut tahallista. Tämä on hyvin mielenkiintoinen asetelma, koska intentio sidotaan melko usein syyllisyyteen ja velkaan niin että tahallaan rikkomiseen kuuluu ehdoton korvausvelvollisuus.

Se, että henkilö A rikkoo oman tietokoneensa on muista eriävä siten että henkilö B on maksanut jotain jota ei ole ollut käyttämässä edes epäsuorasti. Tämänlaisessa rahan antamisessa kyse voi olla lahjan antamisesta tai lainanannosta. Se, kummasta on kysymys liittyy tietysti A:n ja B:n väliseen sopimukseen jossa valta on B:n intentiolla. Rahan antaja siis määrittelee rahan antohetkellä että odottaako hän rahaa takaisin vai ei. Pidetään epäherrasmiesmäisenä pumpata rahoja takaisin lahjasta, kun taas laina pitää maksaa takaisin. Jos B antaa lahjan hän saa kunniaa joviaaliudestaan. Mutta lainan antamista sitäkin pidetään usein reiluna aktiona - etenkin jos mukana ei ole lainan korkoa.

Se, että käyttää toisen omistamaa esinettä ja rikkoo tämän on aivan erilainen kuin kaksi muuta tapausta. Sillä siinä vahingossa tehty rikkominen koskee toisen omistamaa esinettä. A käyttää omaa konettaan kun rikkoo sen ja autoa ajava B käyttää autoa kun se menee rikki. Tämänlainen tilanne taas nähdään usein sellaiseksi että esineen omistajalla on valta päättää tilanteesta ; Moni antaa anteeksi vahingossa rikkomisen, mutta nähdään että jos toisen tavaroita käyttää niin niihin vaaditaan erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Se, että esine menee rikki on merkki siitä että näitä ehtoja ei ole täytetty. Näin ollen on oikein vaatia vähintään osaa - ellei peräti koko - summaa. Jos A antaa tämän kaneranrikkomisen anteeksi se on tietysti kunniaksi A:lle joka joviaalisti luopuu omasta korvausvaateestaan.

Sen sijaan se, että joku ajaa autoa ei yleensä nähdä korvausvaatimuksen arvoiseksi. Sillä henkilö A ei ole koskenut autoon. Ja autot kuluvat ja menevät rikki. Näin ollen jos autolla olisi ajanut vaikka kauppaan, se olisi samoilla tekijästä A ja B intentioista riippumattomista ehdoista hajonnut siitä huolimatta. Se, että päämäärä päästä henkilön A luokse yhdistetään auton hajoamiseen on jonkinlaista maagista ajattelua ellei peräti taikauskoista ajattelua jossa päämäärä itsessään jotenkin aikaansaisi auton hajoamisen eivätkä auton kohtaamat fyysiset tilat ja tilanteet. ~ Kuitenkin tässä voidaan nähdä jonkinlaista A:n kunniavelkaa joissain olosuhteissa. Esimerkiksi moni hyväksyy bensarahan ottamisen idean. Matkustuksesta tulee usein vähintään bensakuluja. Mutta tosiasiassa auton koneisto kohtaa muutoinkin käytössä kulumista. Autolla ajaminen rikkoo aina autoa vähän. Jos bensiini on korvauksen arvoista, niin auton osan rikkoutuminen ei ole aivan täysin irrallaan siitä että henkilö B ajaa henkilön A luo. Tilannetta tietysti painottavat esimerkiksi sellaiset seikat että onko henkilöllä A itsellään autoa ja ajokorttia. Jos on, niin eri suuntiin tehdyt ajamiset syövät toisiensa velkoja pois, jolloin velka on todennäköisesti paljon pienempi. Jos ei ole, on nimittäin odotettavissa että B joutuu usein uhrautumaan ja ajamaan A:n luo eikä A korvaa tätä aikaa ja vaivaa ja kuluvia autonosia. ~ Näistä seikoista huolimatta kuitenkin yleensä nähdään että henkilö B ei voi vaatia läheskään koko kuluneen osan hintaa henkilöltä A. Koska autoa käytetään muuhunkin ja voihan se käyttämättömänäkin ruostua pihalla, eli kulumisia tapahtuisi ilman henkilöä A:kin.

Moni kokee vahvoja mielipiteitä tämänlaisten tilanteiden ratkomisesta. Itse en uskaltaisi sanoa oikein muuta kuin että ylläoleva tilanne on se, että jos henkilö B on lainannut rahat tietokoneeseen, henkilö A on henkilölle B velkaa. Mutta ei ole koko hintaa H vaan osa tästä. (Reilu korvaus rikkoontuneesta kamerasta kun voi olla hyvä vaatia vaikka puolet kameran hinnasta tai riippuen tietysti onko B rikkonut kameran jonglööratessaan sen osilla vai saadessaan epilepsiakohtauksen. Jongleeraamisessa B on hyvin vahvasti korvausvelvollinen kun taas epilepsian kohdalla hän on syyntakeeton.). Jos B on sen sijaan antanut koneen lahjaksi, niin siinä tapauksessa B on hieman velkaa A:lle. Joskin B on hyvin kunniallinen ihminen koska on ollut sen tietokoneen kanssa niin antelias. Ja kenties henkilö A voisi tämän vuoksi olla ystävällinen ja tasapainottaa omasta vapaasta halustaan sitä korvausvaadettaan.

Karkeasti ottaen ylläolevassa tilanteessa on vastassa se, mikä asioiden hanskaamisessa yleensäkin ; Kunnia ja velka ovat toisiaan syövässä suhteessa. Velkamääräänsä kun voi vähentää leikkaamalla kunniastaan. (Jopa laina vs. lahjassa lahja on antajalleen kunniakkaampi kuin laina.) Velkaa voi kasvattaa pikkumaisuudella ja vähentää kunniallisuudella. Näin ollen voidaan sanoa että se minkä rahassa voitetaan, se kunniassa hävitään.

Tästä päästään helposti siihen miten:
1: Moraali on rikkaiden luksusta koska rikkailla on helpommin varaa olla kunniallisia. Köyhä joka laskee penniä joutuu joustamaan moraalistaan ja olemaan pikkumaisempi. Ihan "lesken ropo -efektin" vuoksi rikkaalle penni on vähemmän elämän ja kuoleman kysymys kuin köyhälle. Tämä voi jopa tulla osaksi laskelmaa jolloin päästään siihen että henkilöiden tiivistäminen A:ksi ja B:ksi on kenties liian yleistävää. Kenties on mietittävä ovatko he töissä ja mitkä ovat heidän varallisuuseronsa.
2: Toisaalta rikkausien hankkiminen vaatii usein kunniattomuutta. Näin ollen köyhyys voi olla merkki siitä että on käyttänyt liikaakin rikkaiden luksusta.

Ei kommentteja: