Timo Soini esitti Suomen Kuvalehdessä mielipiteitään Pussy Riotista. Hän esitti tämän kohdalla hän leimasi Pussy Riotin kohdalla omasta näkemyksestään poikkeavien näkemyksiä seuraavasti "Maailmanlaajuinen hässäkkä, ja nyt kaikki kitaranrämpyttäjätkin ovat sitten maailmanpolitiikan asiantuntijoita." Tämä on tietysti mielenkiintoinen lausunto mieheltä jonka mielestä kaiken maailman viitasaarelaiset palosahurit ovat maailmanpolitiikan asiantuntijoita ja joista "kansa tietää". ; Ja tämä asenne kuvaakin sitä, että Perussuomalaiset ovat tunnetusti populistinen puolue joka tuli tunnetuksi siitä että vastustaa kaikenlaista poliittista korrektiutta. Halla-ahon saadessa jumalanpilkasta syytteitä, PerusSuomalaisten puolelta korostettiin että järjestelmä oli epäreilu ja että näkemyksiä saadaan esittää. Nyt Soini kuitenkin selittää että "Minusta tulijan pitää kunnioittaa sitä tilaa ja sanomaa. En oikein tykkää, että ihmisten pyhiä arvoja loukataan."
Näyttääkin siltä että PerusSuomalaisten perusvaikeus onkin siinä että se on muuttanut poliittista keskustelukenttää. Soinin räväkät termit kuten "kottaraisenpöntöstä tuijottajiksi" kutsuminen eivät olekaan herjaamista ja leimakirveen heiluttelua, vaan humoristista ja sanavalmista puheenpartta. Tämä muutos on sitten jotain jonka kanssa PerusSuomalaisten on vaikeaa elää, koska muuntunut, PerusSuomalaisten vaatimusten mukaisesti poliittisesti epäkorrektimpi, puhetapa ei ole ollenkaan mukavaa kun se osuu heihin itseensä. "Hyvä maku" alkaa korostumaan kun itse ollaan kohteena. Ei ole pitkä aika siitä kun tämänlainen "hyvä maku" oli poliittista korrektiutta ja sensurismia.
Tämä näkyy esimerkiksi tuoreesta "Per Looks" -jauhamisesta. Sivusto näytti perussuomalaisten poliitikkojen kuvia ja tästä syntyi näkemys että se pilkkaisi perussuomalaisia rumiksi. Nähdäkseni tämä on mahdollista. Nähdäkseni ulkonäköseikat ovat poliittisen kompetenssin kannalta totaalisen irrelevantteja. Se on kuitenkin selvästi osa tätä uutta keventynyttä ja populistisoitunutta keskustelukenttää. Se on sitä kun perussuomalaisten ideologiset vastustajat käyttävät perussuomalaisten omia keinoja. (Joka on lähestymistapana vähintään hieman arveluttava.)
Politiikan ja ulkonäön ongelma on kuitenkin muualla. Laasanen kuvastaa tässä kohden mielestäni oikeaa linjaa. Hänestä ulkonäköpuolella on vallinnut poliittinen korrektius ; "Onko joku ehdokas rumempi kuin toinen? Jos on, saako havainnon sanoa ääneen? Olenko paha ihminen, jos Persujen galleria aiheuttaa ääneen hymyilemistä? Jos Persujen galleriaan olisi valittu kauniita ja komeita persuja, kuten Tom Packalen, mitään kohua ei olisi syntynyt. Kalikka on siis kalahtanut, kun moni on älähtänyt. Virallisen korrektiuden mukaan alentuneesta markkina-arvosta ei saa huomauttaa ääneen, vaikka kaikki varmasti näkevät, että yksi on toista komeampi. On teeskenneltävä, että olemme yhtä komeita, ettei kenellekään tulisi paha mieli." Itse haluaisin korostaa sitä että itse asiassa poliitikkojen ulkonäön on nähty vaikuttavan politiikassa. Poliitikon ulkonäkö on vaikuttanut aina, mutta poliitikkojen ulkonäöstä puhumista ei ole samanaikaisesti pidetty asiallisena syynä. Tämä kaksoisstandardi maalaa poliittista peliä.
"Per Looks" tehosi koska katsoja rakensi päätelmän rumuudesta itse. Se, että se oli niinkin ilmiselvä johtui siitä että asialla oli enemmän merkitystä kuin haluaisimme uskoakaan. Se, että huomaamme jotain näin helposti johtuu siitä että ulkonäöllä on väliä. Sillä, että tätä ei pidetä soveliaana nosti asiasta sitten sen kohun. Provokaatio tapahtuu aina suhteessa poliittisen korrektiuteen, jolla taas suojellaan aina jotain joka on jollekulle pyhää ja kaunista.
Sen, miksi perussuomalaiset ovat lähteneet provokaationliennyttämislinjalle ja miksi kaikki on toiminut juuri siten kuin se on toiminut. Siihen minulla on sopiva sitaatti joka tiivistää kantani asiaan. Sen on sanonut H. L. Mencken.
"The larger the mob, the harder the test. In small areas, before small electorates, a first-rate man occasionally fights his way through, carrying even the mob with him by force of his personality. But when the field is nationwide, and the fight must be waged chiefly at second and third hand, and the force of personality cannot so readily make itself felt, then all the odds are on the man who is, intrinsically, the most devious and mediocre - the man who can most easily adeptly disperse the notion that his mind is a virtual vacuum. The Presidency tends, year by year, to go to such men. As democracy is perfected, the office represents, more and more closely, the inner soul of the people. We move toward a lofty ideal. On some great and glorious day the plain folks of the land will reach their heart's desire at last, and the White House will be adorned by a downright moron."
Populismin lisäys muuttaa pelikenttää tavalla, joka johtaa väistämättä siihen että ihmiset kulkevat alimman yhteisen nimittäjän - esimerkiksi irrelevantin ulkonäön tai emotionaalisten pelkojen tai vaikkapa ksenofobian - voimalla. Samalla on hyvä huomata että populismissa(kin) persoonalla voidaan päästä alkuun, mutta tämä pitää häivyttää, jolloin Soinin kaltainen "vahvan persoonan mies" voi joutua vaihtamaan strategiaa lennsta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti