Automatic ten

Miekkailukoululla on tällä hetkellä paljon alkeiskurssilaisia. Tämä on minusta aina erityisen mukava asia. Meitä kehotetaan tunneilla sovittamaan oma taitomme alkeiskurssilaisten tasoon ; Ideana on se, että heille pitää antaa oikea vastine jos he "toimivat sinne päin". Taitavimmat oppilaat kun ovat niin hyviä että jos he ottaisivat esimerkiksi torjuttavan iskun kykyjensä mukaisesti, ei alkeiskurssilainen käytännössä koskaan voisi torjua tätä. Näin he eivät voisi oppia paremmaksi koska heillä ei ole mitään mihin verrata ; Kaikki menisi vain väärin. Kun toista tarkkaillaan ja annetaan vastetta joka kertoo että "tuo meni paljon väärin" ja "tuo meni aivan helvetisti väärin" he alkavat pian tai ainakin jossain vaiheessa tekemään asioita enää vain huonosti eiuvätkä surkeasti. Sitten je voivat ponnistaa kohtuullisikti. Lopulta he ovat hemmetin hyviä.

Joustamisessa ei välttämättä tarvitse luopua hyvästä tekemisestä ; Esimerkiksi itse koin hyvin kasvattavaksi pariharjoittelun alkeiskurssilaisen kanssa ; Hänelle kun pitää yrittää lyödä aina samalla tavalla joka on itsessään taito. Toinen mielenkiintoinen asia oli siinä, että kun eräässä perustekniikassa (pommel strike) ideana on nimenomaan se, että toisen iskua ei pysäytetä vaan se enemmänkin "kierretään". Tällöin ideana on juuri antaa jämäkkä isku, jonka torjuminen on mahdotonta. Koska alkeiskurssilaiselle on hyvä tehdä asiat hitaasti, on tämä jämäkkyys saatava muualta kuin kovasta vauhdista. Ja koska newton opettaa että impaktissa oleva voima on massan ja nopeuden yhteisvaikutusta, on hitaus korvattava hyvällä struktuurilla, sellaisella jossa on takana paljon ruumiinpainoa ja jota pidetään niin hyvin että impaktin voima ei esimerkiksi taivuta omia ranteita tai johda muuhun oman rakenteen muutoksen kautta syntyvään energian "vuotamiseen". Koska oma struktuurini vaatii ankaraa harjoittelua, tämä oli suorastaan maksimaalisen hyvä kombinaatio

Osalla voi olla tämän kanssa hankaluuksia, koska he hakevat itselleen maksimaalista taitoa. Alkeiskurssilainen ei tässä mielessä välttämättä "osaa" ja tämä voi periaatteessa olla häiritsevää jos ei tykkää huonoudesta. Tämä ei ole pilkkaa miekkailutovereilleni, vaan itselleni. Sillä olen tunnettu ihmisenä joka ei pidä huonoudesta. : Tarkkaavaiset voivat kuitenkin huomata, että itse asiassa kestän yllättävän hyvin nimenomaan huonoja ihmisiä. Syynä on se, että kalibrin huonoutta tarjoamalla lieventäviä asianhaaroja, eli vaikka vähäistä kokemusta tai asennetta.

Yleensä minulla ei olekaan alkeiskurssilaisten kanssa mitään vaikeuksia juuri siksi että tiedän miten vaikeasta taidosta on kysymys. (En ole itse merkittävän hyvä, mutta olen merkittävästi parempi kuin mitä olin kuin aloitin harjoittelun.) Jos taito olisi helppo, ei koko koulua ja harjoittelua edes tarvittaisi. Olisi kohtuutonta ja aasia vaatia kokemattomalta täydellistä osaamista. Alkeiskurssilaisilla on kuitenkin käytännössä poikkeuksetta jonkinlainen peruskiinnostus asiasta, joten he ovat liikkeellä hyvällä aktiivisella asenteella. Sen sijaan harjoittelussa tulee toistoa. Tämä tarkoittaa sitä että vastaan usein jonkinlainen jämähtäminen ja/tai kyllästyminen. Tämän kestäminen itsessä ja muissa on minulle täysin sietämätöntä. (Ja siksi en voisi kuvitellakaan että esimerkiksi alkaisin minkään sortin miekkailunopettajaksi.)

Usein tälle asenteelle annetaan oikeutuksia tai tekosyitä. Että ei aina tarvitse ottaa tosissaan. Koen tämän aina joko priorosointivirheeksi eli huonoksi elämäksi tai kunnioituksen puutteeksi. Eli joko ihminen ei halua tehdä tätä asiaa jolloin hänen ei pidä tehdä asiaa ja lopettaa yrittäminen. Tai sitten hän haluaa oppia mutta ei kunnioita prosessia. Olen tässä valitettavan joustamaton. Tämä on leimallinen, kenties kaikista leimallisin, piirteeni. Ja se ei koske pelkästään miekkailua vaan myös esimerkiksi argumentointia ; En hyväksy sitä että asiat tehdään "tahallaan huonosti". (Tämä ei tarkoita leikkimielisyyden puutetta, nähdäkseni miekkailua voidaan tehdä tarkoituksella hyvin vaikkapa zen -meditaatioasenteella josta puuttuu pingottaminen. Minulle ei tahallaan huonosti tekeminen valitettavasti tarkoittaa kyynistä pingottamista, koska muuten se en olisi minä.)

Näin ollen perusongelmakseni tai lähtökohdakseni tulee se, että minulle ei kelpaa "automatic ten". Tämä on "Dungeons&Dragons"-roolipelejen tuoreimmista versioista löytyvä periaate, jonka mukaan normaalin taitoheiton joka heitetään 1d20 (20 särmäisellä nopalla, luvut 1-20) voidaan tietyissä tilanteissa korvata sillä että pelaaja ilmoittaa että ei heitä noppaa vaan ottaa automaattisen keskinkertaisen taitotuloksen eli toimii ilman nopanheittoa ja toimii kuin noppaa olisi heitetty ja saatu 10.

Näin ollen minulla on yleensä mielessä jonkinlainen kuva ihmisestä ja tämän tasosta. Jos hän yrittää, se näkyy. Tulokset eivät aina ole "automatic 10" tasoisia vaan ne voivat olla huonompiakin kunhan mukana on selvästi kehittymään pyrkivä asenne paljastuu kuitenkin niin että kyseessä ei ole vain satunnaistyhmäily ilman harkintaa. Jos ihminen ei tee näin vaan tyytyy siihen että vetää automatic teniä tai ei muutoin keskity toimeen, se on eräänlaista pilkallisuutta siitä että ei pidä asiaa sillä hetkellä niin tärkeänä että se ansaitsisi tätä. Raskaaksi tämän tekee se, että tämän pitäisi olla ja näkyä kaikessa. Ihminen kuitenkin helposti lipsahtaa siten että yksittäisiä harjoitteita tai tekniikoita vain tekee tottumuksesta mekaanisesti ilman keskittymistä ja yrittämistä. Ja kun asiaa tekee enemmän siihen käytännössä aina puutuu ja tylsistyy jollain tavalla. Alkuinnostusta on mahdotonta ylläpitää, ja hairahduksia tulee.

 Tämä onkin harjoittelun suurin vihollinen ja kaunani automatic teniä kohtaan on siksi hyvä kehittymiselle. Ongelmana on vain se, että se on huonoksi lähestulkoon kaikelle muulle. Tämän tuomaa ahdistusta vähentää se, että usein tämä huonoksi tuleminen koskee ihmissuhteita sellaisiin elämäntaidottomiin ihmisiin joilta minun mielessäni puuttuu kunnioitus. Miksi minun pitäisi kunnioittaa ja ottaa vakavasti tärkeänä jos hekään eivät ota juttuaan vakavasti tai toimi kunnioittavasti? Näin ollen osa vaikeuksista kohdistuu ns. "turhiin ihmisiin". Joskus tämä asenne tosin osuu myös ihmisiin joista välitän. Heitä on onneksi vähän, mutta valitettavasti tämä tekee heidän tarjoamastaan hyödykkeestä harvinaisuutensa ja vaikeastilöydettävyytensä takia entistä pahempaa.