Olen tässä kohden joskus viitannutkin siihen, että se, että erot ovat tämänlaisia eivät ole ihmeellisiä. Sillä evoluution kannalta ihmisten ei ole tarvinnut olla laskennallisesti eksakteja koneita. Päättelyiden looginen ehdottomuus ei ole ollut koskaan elossasäilymisvaatimus. Oikeanlainen reagointitapa sen sijaan on ollut. Ihmiset ovat kehittäneet elossapitäviä reagointitapoja.
Esimerkiksi Montaguen mukaan ihmisen aivojen heuristiikoissa tärkeää onkin se, että se on tuottanut suhteellisen vähällä energiankulutuksella nopeasti riittävän oikean tuloksen. Toki on huomioitu myös se, että ihmiset osaavat harjoittaa eksaktimpaa ajattelua, tällöin käytössä ovat kuitenkin aivan erilaiset hakustrategiat, heuristiikat. Nämä ovat työläitä ja hitaita. Olennaista onkin huomata, että nopea ajattelu johtaa usein erilaisiin tuloksiin. Ja tämän vuoksi ihmisillä on usein tapana tehdä hyvin tietyntyyppisiä arviointivirheitä ; Vaaditaan tiedettä että ne voidaan huomata. Näitä - useiden kohdalla ihmisille lajityypillisiä - kutsutaan usein virheajattelutavoiksi (bias). Tämä johtuu siitä että luotamme yleensä tieteeseen. [Osa voisi olla niin avomielinen että sanoisi, että jos matematiikka näyttää tuloksia jotka ovat ennakko-oletuksiemme vastaisia, niin sen huonompi matematiikalle...]
Toisin sanoen ihmisissä on käytössä "eläimenkaltainen reagointilogiikka" että myös kyky "tietokoneentapaiseen logiikkaan". Nämä johtavat erilaisiin ristiriitoihin joiden kanssa elämistä voi kutsua ihmisenä olemiseksi. Työläs "tietokoneenkaltainen ja tieteellinen järki" on kuitenkin ihmiselle melko epätyypillinen taito, se on vaikeaa ja vaatii kovaa harjoittelua.
Nähdäkseni juuri lähtokohtaerot ovat oleelliset. Ihminen kenties käyttää molempia strategioita, mutta tekoäly taatusti käyttää vain yhtä ; Jos tekoäly perustuu tietokoneen logiikkapiirille, sen on laskennallisesti raskasta ratkoa joitain ongelmia jotka ovat ihmisille vaivattomia. Mutta samalla voidaan esittää että ihmisen aivot eivät sitten olekaan "niin ihmeelliset" kuin mitä tekoälyohjelmien epäonnistuminen antaa vihjata. Ihmisen priorisointikyky esimerkiksi on hämmästyttävä mutta samalla tavalla joku tietokone voisi argumentoida että tietokoneet ne vasta ovatkin ihmeellisiä verrattuna ihmisiin ja eläimiin. Tietokoneet kun pieksevät shakkimestareita shakissa ja laskevat laskelmia nopeammin kuin kuusi taitavaa pankin kassaneitiä. Niiden koko laitteisto vain perustuu eri lähtökohtiin.
Tämä ero on otettu hyväksi Alvin Plantingan argumentaatiossa. (EAAN & Warrant) Vaikka en pidäkään hänen argumenttejaan vakuuttavina, hän käyttää tätä jaottelua oikein. ; Pidän tätä tärkeänä, koska yllättävän harva normi-ihminen tai ammattiteologi käyttää sitä. Uskovaispiireissä on nimittäin muodikasta vedota "aukkojen Jumalan" kautta siihen että tietokoneiden tekoälytutkimuksen vaikeus kuvastaa sitä miten ihmeenomaisia aivot ovat ja miten ne eivät voi olla "vain naturalistinen kone" tai "vain sähkökemiaa". [He eivät tunne tässä sähkökemiaa ihmeellisenä asiana vaan se on nimenomaan vain -leimalla. Tämä kuvastaa sitä arvostusta jota heillä on luonnonlakeihin jotka ovat heidän teologiansa mukaan Jumalan luomuksia..]
John Pieret viittaa tässä kohden aiheesta käytyyn keskusteluun. Plantingaa puolustetaan jakamalla kognitio kahtia spesiaaliin tarkoituskognitioon ja yleiseen tarkoituskognitioon. Mohan Matthen on tiivistänyt Plantingan ajatuksensa seuraavaan varsin näpsäkkään ja lyhyeen ja ymmärrettävään muotoon ; "[L]et's think about special purpose cognition vs general purpose cognition. Fleeing from predators can make organisms evolve special purpose detectors. These probably should not be very accurate, since an excess of false positives helps survival: its safer than a more accurate detector with the occasional false negative. But what about general purpose detector? Remember Rob, who runs away from tigers because he feels that is the best way to make friends - this enables him to escape the consequences of his disastrously false belief that tigers make good playmates. But if this is a general purpose attitude, he also runs away from potential mates because he believes that this is the best way to hook up with them. Evolutionarily, not so good." Olen tästä jaottelusta nimenomaan samaa mieltä Plantingan ja hänen kannattajiensa kanssa. Tässä argumentissa nähdään ongelmaksi se, että se lähinnä moittii sitä miten evoluutio onnistuu tässä.
1: Toki tässä on hyvä huomata, että jatkoblogauksen kannalta tämä voitaisiin tulkita väärällä tavalla ; Plantinga ei esitä että tekoäly olisi "general purpose cognitiota" koska se perustuu logiikkapiireihin ja on looginen. Warrant kun tarkoittaa että on paitsi logiikka joka tarjoaa selviytymisvasteen todellisuudessa, niin olisi varmuus siitä että tämän takana oleva malli on muutakin kuin malli, eli jotain joka vihjaisi Totuuteen josta voisimme olla varmoja. Itsekin ajattelen että ihmisen logiikkapiirit ovat itse asiassa vain laajennusose special purpose cognitioon. Oleellista on huomata, että tämä tulkintakulma on jotain jota en tarkoita tässä tekstissä. Sen sijaan korostan toista kulmaa, sitä että Plantinga luottaa tieteelliseen ajatteluun ja että ajattelua voidaan tosiaan jakaa ajatteluun jossa on konkreettisia seurauksia, että vääriä teorioita. ; Muistutan vain että väärä teoria ei yleensä tapa teoriaan uskojaa.. Tämänlainen täsmennys ei kenties olisi tarpeen jos kaikki blogin potentiaaliset lukijat olisivat rationaalisia eivätkä tarkoitushakuisesti saivartelevia olentoja. Mutta tiedän että tässä aiheessa - etenkin "potentiaalisten erimielisten puolella" on vahvaa potentiaalia siihen että tekstejä luetaan kuin "piru raamattua". Heitä voi olla joskus hyvä "ennakkokritisoida" tämänlaisilla täsmennyksillä.
Kuitenkaan se ei perustele että miksi Jumala johtaisi takeeseen mitenkään uskottavasti. Nicholas McGinnis selittää että näkemys Jumalasta joka ei valehtele ihmsille vaan luo ihmisen omaksi kuvakseen on vain yhdenlainen Jumala ja muunlaisiakin voi olla, joten teismikään ei takaa mitään. Evoluutikon tapaan hekin joutuvat olettamaan että asiat vain ovat niin että ihmisillä nyt sattuu olemaan tae, ja vaikka muuten voisikin olla niin niin ei vain satu olemaan käynyt. Tämä on pohjimmiltaan horse laugh -argumentti, tai asian premissointi, joten maailmankuvakysymyksiä Plantingan argumentti ei selkeästi ratkaise ; "The problem is that an imago dei epistemology does not seem to follow from God's nature but God's free exercise of will. We therefore have a parallel problem: of all the infinite things God could do, how certain are we that he would choose to create in his image? Contrast to evolution: of all the infinite things that could evolve, why reliable faculties? The difference is that I know what kind of constraints, observations, and experiments might lead me to think evolution did lead to reliable faculties, but, short of direct personal revelation, I have no idea how to confirm imago dei."
Nostin tämän esiin, koska on mielenkiintoista miten Plantinga ja hänen seuraajansa - suomessa esimerkiksi Tapio Puolimatka - käyttävät tässä kohden imago dei -teologiaa varsin erikoisesti. He nimittäin viittaavat intuitioon. Tunnettua on kuitenkin se, että ihmisillä on käytössä monenlaisia heuristiikkoja, joista vaivaton on priorisointeja tekevä reagointikoneisto ja hidas ja raskas on analyyttinen ja harjoiteltava. Olennaista on että näiden välissä on usein ristiriita ; Ne tarjoavat ratkaisuja jotka ovat keskenään yhteensopimattomia, keskenään ristiriidassa ; Psykologia paljastaa erilaisia harhautumisia. Hallusinaatioiden lisäksi voidaan ottaa esimerkiksi ajatteluvääristymät joihin esimerkiksi Puolimatka näyttää uskovan vahvasti. Hän kun viittaa vastustajien nihiloimisstrategianaan toistuvasti siihen että maailmankuva hämärtää ihmisten ajattelua ja että maailmankuva voi johtaa totuusvääristymiin. Jotta hän voisi vedota tähän hänen tulisi uskoa että ajatteluvirheet ovat lajityypillisiä, eli ihmiselle tunnusomaisia. Tämänlaiset harhautumiset kurovat kuilun hitaan ja nopean heuristisen strategian väliin. Intuitio ja tiede ovat useinkin ristiriidassa.
Jos logiikka ja tiede ovat luotettavia, silloin meidän on totuusarvokysymyksissä valittava se lähtökohdaksi. Tätä Plantinga ja Puolimatka kuitenkin kutsuvat naturalismiksi. He kun viittaavat usein siihen että arkijärki ja intuitio auttavat, ja siksi eitieteeseen perustuva keskusteleva dialogi olisi ratkaisevassa roolissa. Konservatiivit muutoinkin vetoavat sydämen vakaumukseen ja intuitioon. He tekevät tätä varmasti itsetuntemuksen vuoksi ; Onhan havaittu että juuri he käyttävät juuri sitä nopeaa ja vaivatonta heuristiikkaa hitaan ja tarkan sijasta. Intuitiovalinta on tietysti järkevä myös siksi, että "nopea heuristiikka" ja siihen liittyvät intuitiot ovat monin paikoin meillä "kuin annettuna", mutta "looginen järki" vaatii toimiakseen erikseen kovaa harjoittelua. Näin ollen toinen on meillä luonnostaan annettuna ja toinen luonnostaan vain potentiaalina.
Tämä on kuitenkin melko omituisessa asemassa konservatiivien ajattelun mukaan jossa tiede olisi juuri kristillisyyden ansiota. Puolimatkankin perusargumentaatioon kun kuuluu pitkä repertuaari siitä miten tieteellinen maailmankuva sopii kristillisyyteen mainiosti juuri warrant -ajattelun takia. Hänestä se, että voimme positivistisella varmuudella luottaa aisteihin ja järkeen ja niiden perimmäiseen totuudellisuuteen on todiste siitä että ihmiset käyttävät järkeä ja logiikkaa tieteeseen. Tämä on järkevää jos ja vain jos unohdetaan tämän blogauksen otsikossa asti oleva jaottelu jota kuitenkin vaaditaan jotta Plantingan ajatus kognitiosta olisi järkevä.
Onkin surullista että konservatiivit ensin ymmärtävät että jaottelu jossa on erotettu toisistaan "special purpose cognition" ja "general purpose cognition" on tärkeä. Sitten he perustelevat että Jumala tarjoaa jälkimmäisen ja evoluutio vain ensimmäisen. Ja sitten he kuitenkin luottavat siihen ensimmäiseen heuristiikkatyyppiin. Syynä on ilmeisesti se, että tosiasiassa he unohtavat tämän tärkeän erottelun matkan varrella ja ajattelevat että imago dei -teologia jotenkin ratkaisisi koko mielen ongelmat kerralla. Eli että se ratkaisisi mielen sekä intuition ja logiikan osalta. Ongelmaksi jääkin oikeastaan vain se, että tieteen näyttämän mukaan intuitio ja tiede ovat usein ristiriidassa. Näin ollen jäljelle jää valintakysymys ; Luottaako siihen että Jumala takaa sydämen tuntemukset, emootiot, omantunnon ja intuition vai sen että Jumala takaa logiikan, järjen ja tieteen. Molempia heuristiikkoja ei voi saada koska niiden välissä on ristiriita. (Esim. Jos ristiriita sallitaan ihmisen logiikassa on oltava vika jolloin se ei toimi.) Tosin jo tämä valitsemisen pakko joka on tehtävä uskonvaraisesti kertoo että ihmisellä ei ole varmuutta, taetta, warrantia. Sillä vähintään valinnan intuition ja tieteen välillä hän joutuu tekemään vain luottaen että sattuu tekemään oikein. (Ihmiset valitsevatkin tässä kohden hyvin eri tavoin, lajityypillistä priorisointiakaan tuskin on.) Näin ollen en oikein jaksa luottaa että ajattelumme olisi kovinkaan vakuuttavan laadukasta.
Erot arkijärjen ja tieteellsien järjen välillä ovat vähintään yhtä suuret kuin tunnetumman järjen ja tunteen ristiriitaisuuksien kohdalla. Ristiriidat kertovat että ihmisillä ei ole taetta. Jos siis uskot reformoidun teologian tarjoamaan Imago Dei -Jumaluuteen, voidaan sanoa että Jumalankuvasi on falsifioitu, eli sinun on vähintään valittava jokin muunlainen Jumala. (Emme ehkä tiedä mitä tämä Jumala on, mutta tiedämme jotain siitä mitä Jumala ei ole.)
Kuvassa on kirjoittajan uusi bascinet -mallisen kypärän visiirin läpi otettu valokuva. Ironista on se, että aluksi kypärän läpi näkeminen on yllättävän haastavaa. Siihen kuitenkin tottuu. Näkökenttä ei ole täydellinen, hyvä tai oikeastaan edes tyydyttävä. Jonkin ajan kuluttua se vain näyttää siltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti