Nämä kaksi kohtaa johtavat turhautumiseen ja itsensä väsyttämiseen. Skeptikko joutuu siis aina priorisoimaan toimintaansa jotenkin. Osa valitsee "pahimmat hullut" ja osa taas keskittyy "pelastettavissa oleviin". Ja osa valitsee kohteen vaikkapa aiheen tai vaikeustason mukaan. Skeptikon on käytännössä priorisoitava.
1: Itselläni on tässä kolme kriteeriä. (a) Reagointini kohde on jotenkin aivan erityisen keskinkertainen, eli hyvä esimerkki jostain laajemmasta ilmiöstä. (b) Reagointini kohde esittää argumentin johon minulla on kenties aikaisempia vastauksia mutta myös jotain mitä en ole - sillä hetkellä ainakaan muistaakseni - missään sanonut. (c) Reagointini kohde esittää jotain perusajattelutavaltaan aivan uutta mihin en ole ennen törmännyt, siis olettaen että tämänlaisia jossain on, edellisestä tämän kokemisesta on rehellisesti sanoen jo vuosia. Yksityiskohdat muuttuvat, mutta perusvirheajattelu on yllättävissä määrin kohtaa a.
Tähän liittyen skeptikon on hyvä muistaa "Totaalista Sotaa!" -sivun maininta asenteesta : "Edes näkevä kana ei löydä jyvää sieltä missä se ei ole. Tolkun hakeminen voi olla turhauttavaa puuhaa, jos varsinainen substanssi puuttuu kokonaan. Sepon ja Klasun puuhat pitää ottaa ihan sellaisinaan, au naturel. Asioiden pitää antaa virrata ylitseen ja itse säilyttää luotaamaton tyyneytensä kuin mikäkin zen-munkki. Kun vastaanottaja on täysin clear, alkaa asioita tapahtua. Kaikki on totta ja kaikki liittyy kaikkeen." Tämä asenne nähdäkseni lopettaa "SIWOTI -syndrooman" ja tilanteesta.
Mutta mukana on olemassa vakavampikin ongelma. Se liittyy mielenterveyspuoleen. "Cultural Psychology" -sivuston kautta nimittäin otetaan kantaa salaliittoteorioihin ; Se, mitä psykologia näyttää on valitettavasti se, että usein salaliittoteoriat ovat vääntyneen mielen tulosta ; "I have seen - without an in-depth investigation -resembles faith, which is an impulse to believe, and confirmation bias to that faith, which is the compulsion to see evidence where there is non or to give it strength where it is weak - pareidolia. The fact of the matter is I am being polite when I describe conspiracy theorists as having “faith” because what I really mean by faith when it comes to conspiracy theorists is paranoid delusion." Suomessakin eräs melko kuuluisan salaliittosivuston pitäjä on mielisairaalahoidossa ja tämä hoitaminen esiintyy blogissa yhtenä todisteena tästä salaliiton olemassaolosta, koska eihän sitä muuten toisinajattelijaa näin kohdeltaisi. Tämä vastaa tietysti mielikuvaa. Useimmiten salaliittoteoreetikot eivät kuitenkaan ole suoranaisesti "hulluja", mutta vääntymisestä on ehdottomasti oikein puhua. "Most psychiatrists would label obsession with conspiracy theories and a strong belief in their ill standards of evidence as paranoid schizophrenia. I will not take it as far as the psychiatrists and label conspiracy theorists so broadly, so specifically; however, it is fair to classify them as characterized by cognitive deficits."
Tämä johtaa toiseen asiaan. Skeptikko joutuu väistämättä tätä kautta tekemään jotain aivan muuta kuin ad hominem -argumentin jossa hän moittii vastustajiaan vaikkapa "pöpiläjengiksi". Hän joutuu oikeasti ottamaan kantaa siihen kysymykseen onko ylipäätään eettistä iskeä mielenterveydellisesti horjuviin. ; Ei oikeasti ole kovin sairasta ajatella sitä, että onko omalla mukaantulolla seurauksena vaikkapa oman terveyden vaarantaminen (koska toinen puoli voi olla väkivaltainen) tai sitten keskustelukumppanin itsemurha (maailmankuvan järkkyminen on suuri asia, ja ihmiset voivat olla itsetuhoisia.) Tilanteet tuntuvat ikäviltä jälkeenpäin, joten on hyvä hieman varmistella että niitä ei tulisi eteen.
Skeptikko joutuu siis "motivointikysymyksen" (miksi vaivautua ja keihin keskittyä) lisäksi ongelma siitä että miksi ja millä ehdoin skeptikon touhut ovat ylipäätään eettisesti perusteltuja. Se, että päätyy lopulta siihen että skeptisyys on sallittua on mahdollista, mutta tähän on hyvä olla reflektoitu jonkinlainen vastaus.
Itse näen että mikään "Niuvanniemi" ei voi olla argumentti sen puolesta, että henkilön kanssa ei kinattaisi tai voisi debatoida ; Nähdäkseni jos keskustelu on asiakeskeistä, ei puhuta ihmisistä vaan asiasta. Silloin on nähdäkseni eettisesti perustella keskustella vaikka pahimmankin skitsofreenisen pöpilätyypin kanssa. Sillä tämä on nimenomaan heidän ottamistaan vakavasti. Nähdäkseni on peräti kunniatonta olla ottamatta ihmisten näkemyksiä ja argumentteja vakavasti ja ohittaa ne suoralta kädeltä vain sen vuoksi että niiden sanoja on jonkinlainen.
Sen sijaan "trollaaminen" on jokin johon näen hyväksi vetää tarkemmat rajat. Sillä trollaamisen kohdalla kysymys on tavallaan siitä että by definition tunnustaa että asiasta ei voida keskustella ja tämän jälkeen jäljelle jää vain parodian, ironian ja ivailun tarjoamat keinovalikoimat. Trollaaminen on aina ihmiseen kohdistuvaa. Siksi on hyvä miettiä kehen sen kohdistaa.
1: Näkisin että esimerkiksi em. salaliittosivusto on sellainen että sen puolelle ei ole välttämättä asiallista vetää debattia koska keskustelu ja erimieltä oleminen on rakentunut sellaiseen kontekstiin että mitään vuoropuhelua ei ole mahdollista tehdä. Sitä tietää jo lähtiessään että keskustelu vääntyy pakosti jonkinlaiseen trollaamiseen. Siksi on parempi vaieta, koska puhuminen on mahdotonta. On turhaa hämmentää sairasta mieltä turhan takia (etenkään kun ei voi olla aivan varma omasta tai keskustleukumppanin omasta turvallisuudesta sen jälkeen mitä käy jos hämmentynyttä mieltä hämmennetään ja maailmankuva romautetaan.)
2: Toisaalta taas esimerkiksi Jouko Piho on näyttänyt että vaikka hänellä on ylitsevuotavasti arjen ylittäviä omintakeisia tulevaisuusprofetioita ja niiden lisäksi kenties joitain hyvin tiukkoja ja ilkeämielisenä nähtäviä syytöksiä vaikkapa "generational satanistien" lapsensurmista, hän on kuitenkin pääasiallisesti leppoisa mies. Esimerkiksi hänen seikkailunsa Punksivustolla ovat näyttäneet että hän voi olla aivan vieraassa paikassa ja ymmärtämättä lainkaan ympäröivää alakulttuuria, mutta hän on kuitenkin suhtautunut näihin syntisinä ja pahatapaisina taatusti pitämiinsä ihmisiin varsin hyvällä huumorilla ja asenteella. Jouko Pihoa on siksi asiallista trollata, kohtuudella, koska tietää että mies kestää sen ja kykenee myös puolustamaan itseään.
Toki sitten on oma lukunsa ne tilanteet joissa toinen valitsee sinut kohteeksi. Nähdäkseni niille ei voi tehdä juurikaan mitään. Paitsi hieman debatoida takaisin (jos sen näkee mahdolliseksi) tai sensuroida sanomat (jos ei näe). Tällöin vastuu ei enää kuitenkaan enää ole yhtä kovasti skeptikolla vaan vastuuta siirtyy ainakin jonkin verran sille "kuulijalle"/"tulijalle". Mitäs läksit, nii-hii-hii!. (Kikkeliskokkelis vaan!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti