tiistai 30. lokakuuta 2012

Kun tiedostaminen ei riitä

Monet humanistit ajattelevat että tiedostamisella on tärkeä ja oleellinen rooli. Tässä on taustalla Platoninen ihmiskuva, jossa ihminen on luonnostaan hyvä, ja pahantekeminen on siksi enemmänkin erehtymistä. Ideana on siis se, että jos ajattelu on onnistunutta, syntyy hyvä filosofi ja hyvä ihminen.

Daniel Batsonin ns "The Good Samaritan" -koe (1973) on tässä kohden merkittävää luettavaa. Tässä kokeessa teologian opiskelijoille annettiin tehtäväksi mietiskellä Laupiaan Samarialaisen tarinaa. Heidät laitettiin kulkemaan läheiseen kappeliin. Heille annettiin erilaisia määriä aikaa. Matkalle laitettiin mies joka pyysi apua. Tuloksena oli se, että vaikka teologit tiedostivat lähimmäisen auttamisen tärkeyden tarinan kautta erityisen vahvasti,  kiire oli kuitenkin ratkaiseva elementti. Mitä vähemmän teologikokelaille annettiin aikaa, sitä vähemmän halukkaita he olivat auttamaan.

Tämä näyttää että kiire on joko tiedostamisen tiellä, tai sitten tiedostaminen ei auta. Tilanteen lisäratkaisemiseksi onkin hyvä ottaa yhteys toiseen testiin. Richard Nisbett ja Eugene Borgida tekivät "helping experiment" -nimellä varustetun kokeen. Kokeessa oli joukko ihmisiä, ja mikrofonin oli erityiset vuorot. Tehtävänä oli kertoa henkilökohtaisista asioista ja ongelmista ja miettiä niiden ratkaisemista. Eräs vuorossa oli kuitenkin valekoehenkilö, joka mutisi epäkoherentisti ja päätyi pyytämään apua koska hän oli saamassa vakava kohtausta. Hän pyysi apua muun muassa "Could somebody-er-r-r-help" ... "I'm gonna die" ... "I seizure-I-er" -tyylisillä varsin dramaattisilla avunpyynnöillä. Yllättäen viidestäkymmenestä osallistujasta vain neljä lähti auttamaan. Pitkän hiljaisuuden kuluessa 5 ihmistä lisää osoitti aktivoitumista, mikä olisi ollut oikean sairaskohtauksen tullessa ollut liian vähäistä. ; Tämä osoittaa että ihmisillä oli harkinta -aikaa. Ihmiset tietävät miten tämänlaisissa tilanteissa tulee toimia. Ja itse asiassa ihmiset usein kuvittelevatkin olevansa sankarillisempia kuin ovat. Kysymys oli katsojavaikutuksesta : Se, että paikalla oli muita saa lähes kaikki ihmiset ajattelemaan että auttaminen olisi "jonkun muun tehtävä". (Tämän psykologisen kokeen karu tulos onkin turvallisuualalla työskenneille tuttu. Hädän tullen ihmiset auttavat yllättävän vähän. Ambulanssin tullessa tielle tulevia töllistelijöitä on sitten sitäkin enemmän.)

Asia ei jäänyt tähän. Nisbet ja Borgida jatkoivat tältä pohjalta. Kun he kertoivat asiasta psykologian opiskelijoille, nämä kokivat yllättymisen hetkiä. Toisin sanoen he muistivat tämän kokeen hyvin. Se oli yllättävä ja mieleenpainuva. He saattoivat jopa vaikuttua niin paljon että kertoivat kokeen tuloksista ystävilleen. Merkittävää oli kuitenkin se, että tämä tiedostaminen ei vaikuttanut oppilaiden käytökseen vastaavissa tilanteissa jotka eivät olleet tämän kokeen 1:1 toisintoja. Ilmiön tietäminen ja se, että tämä tiedostus vaikuttaisi toimintaan ovat eri asioita.

Tämä muistuttaa siitä että vaikka asia on muistissa, mutta jos sitä ei osata yhdistää tilanteeseen on asian ratkaisun ja toimimisen hetkellä tavallaan "aivan yksi ja sama" onko sitä opiskeltu tai muisteltu ollenkaan. Ihmiset ovat yksinkertaisesti assimiloivia olentoja. Meille on vaikeaa muuttaa ihmiskuvaamme radikaalisti. Vielä vaikeampaa meidän on muuttaa ihmiskuvaa omalla kohdallamme. Ja erityisen vaikeaa tämä on silloin kun tulos on itseen kohdistuvaa muutospakkoa jonka sävytys on negatiivinen. Tässä mielessä onkin selvää että psykologian opiskelu ei kovinkaan tehokkaasti opeta hyväksi (tai ainakaan avuliaaksi) ihmiseksi. Se voi tosin kyynistää aika lailla.

Ihminen oppiikin näissä kohdissa omista erehdyksistään. Lisäksi on hyvä huomata, että tilanteita voi myös käyttää hyväkseen. Nimittäin kokeissa joissa katsojavaikutusta on vähennetty, ja joissa uhrien on ennen "kohtaustaan" annettu kertoa jotain henkilökohtaista esimerkiksi harrastuksistaan, ihmiset auttavat paljon mieluummin. Siksi jos saat slaagin, pyri saamaan se jossain muualla kuin kiireisissä ruuhkapaikoissa. Ja muista kouristellessasi pyytää apua jotta pääset kotiin ruokkimaan koirasi. Voit myös tässä vaiheessa kertoa etunimesi jotta et ole vain ihminen vaan persoona. Psykologian outouksia tutkiessa löytää tämänlaisia yksityiskohtia joiden avulla voit teoriassa joskus pelastaa elämäsi.

1 kommentti:

Jklak kirjoitti...

Mielenkiintoista, sulattelen asiaa...