Jumalanpilkkapäivänä osa hieman hermostui siitä että tämänlaisia päiviä pidetään. (Ja tämä on tietysti hieman hassukin.) Heidän puoleltaan esille nostettiin se, että jumalanpilkkalakia tarvitaan uskonnonvapauden vuoksi. Että ilman sitä esimerkiksi ateistit kiusaavat kristittyjä, eikä sitten ole enää rauhaa olla uskovainen.
Tämä on tietysti hieman erikoinen ajatus:
1: Yleensähän ajatellaan että uskonnonvapaus tarkoittaa nimenomaan sitä että uskonnollisia mielipiteitä ei sensuroida. Eli että ei ole yhtä valtionuskontoa ja dogmastoa jota on toteltava, ja tästä ei saisi olla erimielinen. Jumalanpilkkalaki taas on sisällöllisesti nimenomaan sensuristinen laki.
2: Osa voisi lisäksi ajatella että jumalanpilkkalaki on perustelusta huolimatta turha, sillä muut lait, kuten esimerkiksi ruumiillista koskemattomuutta ja yleistä väkivaltaa ja herjaamista koskevat lait hoitavat tarpeelliset asiat myös uskovaisilla.
Kuitenkin kun lukaisin "'Religious freedom' sends wrong message to the wrong people" ajauduin miettimään sitä, että jumalanpilkkalain kaltaiset konseptit voivat olla erityisen käteviä ratkaisemaan nykyiset uskonnonvapausongelmat. ; Sillä nykyisinhän uskonnonvapautta käytetään sumeilemattomana valtapelinä. Taustalla on ajatus siitä että monet uskonnolliset näkemykset suojautuvat sillä että he ovat uskontoa. He muodostavat oman pienen kuplan jonka sisältä ne toimivat yhteiskunnassa. Tämän kuplan sisältö ja sen ulkopuolienn toiminta määrittyy seuraavantapaisella kaavalla "Uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että saan olla mitä mieltä tahansa ja sanoa sen ääneen. Ja jos joku on kanssani erimielinen ja sanoo tämän ääneen, se on uskonvapaumukseni häirintää ja sensuuria eli paha asia." Näin muodostuu omituinen sananvapauden maksimointi jossa ei ole ollenkaan sananvastuuta. Ja jossa kaikkien erimielisten sananvapaus on minimoitu ja sananvastuu maksimoitu. On selvää että tämä ei ole toimiva konsepti.
Tämä nojaa omakohtaiseen kokemukseen. Minulla on itse asiassa ollut hyvin vähän mitään yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Oikein missään. Olen usein kenties äänekäs mutta kuitenkin etäinen tai ulkopuolinen. Usein kokemukseni uskontojen ja muidenkin "yhteenkuuluvuustapahtumien" kohdalla on ollut omituinen: Itse tunnen vain yhden termin, ulkopuolisuus. Jolla on kaksi muotoa. (a) Se, että joku ajaa systeemin ulkopuolelle siksi että on ryhmä ja minä vain yksin. (b) Ja se, että joku ajaa pakkotekemään kuten kaikki systeemissä tekee siksi että on ryhmä ja minä vaan yksin.
Tämä on tietysti omituista koska osallistuttava mukaanottaminen on kiusaamista ja toisaalta ulosrajaaminen on vain toisenlaista kiusaamista. Syynä on se, että asiat ovat läsnä puoliksi. Yhteisötoimijoilla on ollut joko sananvapautta ilman sananvastuuta (eli miltei mitä tahansa saa sanoa ja tehdä ilman seuraamuksista välittämistä) tai sananvastuutta ilman sananvapautta (seuraamuksia olisi tulossa ja siksi mitään ei voikaan sanoa). Tämän ongelman kanssa painivat varmasti kaikki jotka miettivät vaikkapa sopeutumista tai yhteishengen rakentamista - olipa paikka sitten koulu, kirkko tai iltapäiväkerho. (Ja minä vaan olen vihoviimeinen hahmo sovittaa oikein mihinkään malliin ilman vaikeuksia.)
Viittaamani teksti korostaan asian seuraavalla tavalla ; "When groups of people exercise their self-proclaimed religious freedoms, terrible things tend to happen. The phrase “religious freedom” is evoked by Hindu nationalist parties in India to justify killing rampages in Muslim neighbourhoods, by the Buddhist-majority government of Sri Lanka to imprison members of the country’s Hindu minority, by Jewish religious parties in Israel to call for the denial of Israeli Muslims’ full citizenship rights, and by crowds of Salafists and Islamists in Egypt bent on ruining the lives of Coptic Christians. For the ardent religious believer and the organized, hierarchical religious organization, “religious freedom” often refers to the right to restrict the freedoms of others, or to impose one’s religion on the larger world." Huomattavaa on, että tämänlainen "uskonnonvapaus" nimenomaan tukee yhtenäiskulttuuria. Vahvimpien ääni ja valta on se, joka painetaan muiden yli. Se, joka on aggressiivisin ideologiajuntta saa vallan suvaitsevaisessa ympäristössä jossa yleinen huutaminen on sananvapautta ja vähemmän huutajien vastalauseet ovat vastustettavaa uskonnonvapautta vastaan sotivaa sensurismia. (Perussuomalaiset tiedostavat tämän hyvin pelätessään sitä että monikulttuurisuus antaa islamille erityisvaltaa joka yleistää sitä voimakkaasti. Valitettavasti hei eivät huomaa että tämänlaista vastaava sananvapauskulttuuri on se, joka antaa voiman heidän omalle metelöinnilleen.)
Jumalanpilkkalakien kaltaisia konsepteja tarvitaan koska valtaosa uskonnollisesta vallankäytöstä maassamme on ns. kiusaamista. Se ei ole sitä että jotakuta vedetään turpaan. Se on sitä, että toisen elämästä tehdään sietämätöntä. Uskonnonvapauden tärkein puoli voikin olla nimenomaan sensuristinen. Se, että uskonnollista vallankäyttöä rajoitetaan erittäin voimakkaasti. Kun huomataan että uskonnonvapaus tarkoittaa juuri sitä, että julkisessa maailmassa saa olla mitä mieltä on ilman että joku tulee pakkokäännyttämään ja osallistuttamaan oman vakaumuksen vastaiseen uskonnolliseen toimintaan, voidaankin sanoa että jumalanpilkkalaki tarkoittaa jonkinlaista vapautta uskonnosta jossain kontekstissa jossain ehdoin. (Esimerkiksi kristityt eivät joutuisi kuuntelemaan ateistejen näkemyksiä koska kokevat ne vakaumutsaan herjaavana vaikka maassa olisi uskonnonvapaus.) Näin ei siis olisikaan ollenkaan tyhmää että uskonnonvapaus rakentuisikin yleisen mekkaloinnin sijasta jumalanpilkkalain kaltaisten konseptien yleistymiseen "... the most important religious freedom is freedom from religion. This applies not just to those without religion. It’s even more important for believers, who are most often persecuted by other faiths."
Näin ollen esimerkiksi uskovainen joka pelottelisi ateisteja Helvetillä syyllistyisi ateistejen vakaumuksen häirintään. Tältä tulisi suojata jonkinlaisella jumalanpilkkalain laajennuksella. Samoin kävisi jos joku selittäisi evoluutiosaduista. Tai kertoisi että Jeesus on naurettava taikausko. Erillinen jumalanpilkkalaki estäisi tämänlaisen ja näin syntyisi kulttuuri jossa jokainen saisi olla sitä mieltä mitä on ilman että tästä pilkataan ja että tämän vuoksi esimerkiksi asetetaan kyseenalaiseksi voiko olla ollenkaan rationaalinen tai moraalinen olento.
1: Joka btw. on nykykulttuurissa mahdotonta. Jos saisin euron joka kerta kun joku syyttää minua uskonnottomuuteni vuoksi nihilistiksi, tunteettomaksi, tunnevammaiseksi, moraalittomaksi, irrationaaliseksi, tyhmäksi tai pahaksi ihmiseksi, minun ei kenties koskaan tarvitsisi tehdä töitä! Tai itse asiassa tarvitsisi, mutta se lihottaisi säännöllisesti lompakkoani merkittävästi. Se olisi "merkittävä sivutulonlähde" joka kiinnostaisi verottajaakin.
Tässä kannassa mielenkiintoista on tietysti se, että sillä on aika erikoinen suhde sekularismiin, uskonnon erottamisesta julkisesta ja poliittisesta elämästä ; "Yet, the core values of our common culture, the things that make us Western and modern - democracy, equality, the rule of law - were forged through the rejection of religion and the overthrow of spiritual authority. Of course, this is what made “religious freedom” possible in the first place, by allowing religion to become a separate sphere away from public life - a matter of choice, rather than a requirement of existence." Itse tosin menisin vielä pidemmälle. Näkisin että puhdas sananvapauspojjainen uskonnonvapaus yhdistettynä sekularismiin on se voima joka tehnyt USA:n fumdanentalistisesta uskonnosta kuplan joka sitten on loissuhteessa yhteiskuntaan ; Koska ne eivät ole politiikkaa niiden päätöksissä ei ole vastuuta. Eriytyvyys yhteisöstä on tehnyt uskonnoista itseriittoisia kuplia jotka voivat sananvapauden nimissä suoltaa mitä syrjivämpiä ja kiusaavampia lausuntoja maailmaan ilman että he koskaan joutuvat kantamaan vastuuta niistä mitenkään. Jumalanpilkkapohjainen perustelu voisi kenties vaatia tavallista löysempää suhdetta sekularismiin.
En kuitenkaan itse ihan usko tähän. Mutta tämänlainen vähän erilainen tapa lähestyä asiaa on aina hyvä vähintään miettiä läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti