Moni saattaa yllättyä, mutta en tässä kohden ole (uskontokriitikko) Sam Harrisin puolella. (En ole. Koska hän on väärässä.)
Harris otti aiheeseen seuraavan kannan "TSA should stop doing secondary screenings of people who stand no reasonable chance of being Muslim jihadists." Schneierin kannat voidaan tiivistää siihen että hän korostaa yhden korrelaatin sijasta kokonaiskuvaa. "You’ve proposed a correlation between being Muslim and being a terrorist. I could propose other correlations with terrorism: wearing a gun, carrying a certain kind of reading material, having a certain micro-facial expression, appearing on a particular government list, buying a one-way ticket, holding a passport from a particular set of countries. There’s no shortage of correlations. You’ve gone further, though. You’ve advocating a nationwide security system with two tiers of security based on your correlation. What you’re missing is that your correlation is just a small piece of that complex system and, as such, you’ve skipped a lot of steps along the way." Schneier ei siis kiistä korrelaatiota mutta pitää sen pohjalta tehtyä profilointia huonona.
Syynä ei ole se, että Schneier kiistäisi korrelaation olemassaolon. Moni voi ihmetellä tätä ; Heistä jos korrelaatio on tosi on se vahva argumentti joka todistaa että Harris olisi oikeassa. Koko jippo on kuitenkin siinä että näin ei ole. Tilanne tuntuu absurdilta mutta ei ole sitä ; Ihmisen intuitio on vain sen laatuinen, että jos asioiden välillä on korrelaatio, niin sen pohjalta profiloimisen tulisi olla järkevää. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ja tässä syynä ovat aivan yksinkertaisesti ehdollisen todennäköisyyden lait ; Profilointi, joka on pohjimmiltaan tutkimustehon maksimointia, eli sitä että tietyllä määrällä työtä saadaan paras mahdollinen kiinnisaatujen määrä tottelee todennäköisyyksiä. Ja siksi syntyy pseudoparadoksi jossa vaikka suurin osa tunnetuista terroristeista olisikn ulkomaalaisia, terroristeja ei välttämättä kannattaisi seuloa rodun mukaan. Tämä yllättävyys johtuu siitä että ihmiset ovat aivan käsittämättömän huonoja todennäköisyyksissä ja riskien arvioinneissa.
Normaali ihminen näkee että kompleksia asiaa voidaan lähestyä siten että siitä löydetään yksi korrelaatio ja sitten tämä otetaan asian ytimeksi ja näin koko taito tai tieteenala saadaan tiivistettyä kätevästi hyvin pieneksi. Tämä tietysti jättää selittämättä sellaisia kysymyksiä kuin "miksi turvallisuuskäytänteitä tarvitsee tutkia niin ahkerasti" tai "miksi turvallisuusalalle ja profilointiin tarvitaan isoja määriä ammattikirjallisuutta". Näitä kysymyksiä ei esitetä koska niihin vastaaminen toisi esiin sen tosiasian, että niitä tarvitaan siksi että aiheen ymmärtäminen vaatii tarkkuutta kun taas kokemus ymmärtämisestä vaatii rankkojakin yksinkertaistuksia ja typistyksiä.
Monen on vaikeaa erottaa rasistista stereotypiaa joka on tehty rodun perusteella siitä että tarjotaan profiili jossa esille tulee rodullinen korrelaatti. ; Harris ei tätä selkeästi tiedosta omalla kohdallaan. Hän ei ole tyhmä mies, mutta tämä virhe muistuttaa siitä että ihmisillä - jopa akateemisilla sellaisilla - on usein ennakkoluuloja ja stereotypioita joiden kautta he luokittelevat ihmisiä. Ja tämä tekee leimakirveellälyömisestä rationaalisen oloista. Tilastotiedettä vääristetään tässä yhteydessä usein. Korrelaatio on hyvin usealle ihmiselle samaa kuin "lupa leimakirveen heilutteluun". Tämä on typerää mutta inhimillistä. (Joskus niihin ei tarvita korrelaattia. Horoskoopit ovat stereotypioita jotka eivät perustu havaittuihin korrelaatioihin vaan oletettuihin sellaisiin.)
"Skeptics Play" -blogissa - jossa ollaan profiloinnin suhteen aivan samoilla linjoilla kuin itsekin - tehdään matemaattisia arvioita klassisen todennäköisyyden ja peliteorian kautta. Niissä ytimessä on matemaattisia laskelmia joissa etsitään strategioita joissa profilointi on kannattavaa eli mahdollista ja hyväksyttävää.
Tämä on olennaista koska Kysymys ei ole profiloimisen vastustamisesta per se. Kysymys on siitä että "profilointi" -sanaa käytetään usein tekosyynä, jonain jolla leimataan ihmisryhmää johon itsellä sattuu olemaan pakkomielle, sellaisessa "Profilointi" on vain kiertoilmaus joka ikään kuin antaa luvan stereotypioiden käyttämiseen. Oikea huomio onkin huomata että jos moittii vaikkapa Harrista tämän asenteellisuudesta ei suinkaan "vastusta profilointia" vaan "vastustaa huonoa profilointia". Tässä on valtava ero.
Harrisin rasismi voidaan liittää toiseen ilmiöön. Suomessa Laasanen on puhunut ahkerasti markkina -arvoteoriasta. Tässä korostetaan sitä että ihmisen seksuaalinen arvo olisi arvioitava asia. Usein tähän näkökulmaan on lähestytty siten että markkina -arvo olisi näkökulmana aivan väärä. Itse olen usein korostanut sitä että markkina -arvo on yksi näkökulma asiaan. Eli jos seksuaalinen menestys on itsestä kiinnostava ja oleellinen niin siinä tapauksessa kannattaa miettiä markkina -arvoaan.
Tämä lähestymisstrategiani toimii mielestäni erinomaisesti paristakin syystä.
1: Se toimii liennytyksenä niille joilla on vastenmielisyys sitä kohtaan että markkina -arvossa ihminen redusoidaan seksiin tai rahaan tai vastaaviin. Näin pelosta päästään irti ja voidaan arvioida argumentteja. Eli voidaan siirtyä kysymyksestä "onko näkemys ideologinen" siihen "onko näkemyksen argumentit koherentteja ja vastaavatko ne havaintoja maailmasta".
2: Nähdäkseni markkina -arvo on yksi relevantti näkökulma kun tarkastellaan ihmisiä. Se tarjoaa mielestäni varsin pirtsakan ja rehellisen vaihtoehdon erityisen pahaksi kokemalleni ilmiölle, jolla parisuhdemarkkinoilla huonosti pärjääviä lohdutellaan. Ihmiset eivät tarjoa asiaan ratkaisuja vaan olettavat että ratkaisu valahtaa itsestään. Että ihmisen pitäisi vain olettaa että "kyllä se sieltä nurkan takaa saapuu". Tämä johtaa hyvin helposti tilanteeseen joka muistuttaa Godotin odottelua Beckettin kirjassa "Huomenna hän tulee" . On hyvä että joku joskus mainitsee että ulkonäöllä on oikeasti merkitystä ja vaikutusta. Tämä ei kenties ole eettisesti oikein, mutta se on se mitä tapahtuu.
Itse asiassa markkina -arvoteoria voidaan liittää omaan mielenkiinnonaiheeseeni eli evoluutioteoriaan. Siinä tarkastellaan sellaista ilmiötä kuin "kelpoisuus". Se on lisääntymään pääsevien jälkeläisten määrän (ja pidemmällä tähtäimellä syntyneiden lastenlasten määrän) kautta arvioitava ilmiö. Tässä on mukana sekä elossapysymisen että seksikkyyden kaltaisia ilmiöitä.
1: Teknisesti ottaen on hyvä huomata että seksikkyys toki liittyy syntyviin jälkeläisiin mutta se ei ole sama asia. Laasasen laskelmissa voidaan ajatella olevan ihmiskulttuuri jossa ei luonnonvalinta ei vaikuttaisi ja jossa on vain kulttuurinen seksuaalivalinta. En usko että (a) tälläistä ihmiskuntaa on, esimerkiksi tasapainoaistin laatu voi vaikuttaa portaissa kompastumisien määriin meidänkin yhteiskunnassamme (b) Fylogenisen inertian vuoksi vaikka kulttuuri olisi karsinut kaikki luonnonvalinnalliset syyt, niin ihmisten perimä ei olisi vielä ehtinyt muuttaa niin montaa alleelia että olisimem vapautuneet synnynnäisistä taipumuksista jotka ovat tottuneet "metsästäjä-keräilijän elämään". Näin ihmisten seksuaalista käyttäytymistä ohjaisivat silti biologiset taipumukset jotka tähtäisivät kelpoisuuden maksimoitumiseen eikä tuijottaisi pelkkää seksuaalivalintapuolta (~markkina-arvo). Näin ollen tarkka kantani on että markkina-arvoteoria tutkii seksuaalivalintaa ihmisissä. Ja tämän tutkiminen on tärkeää. Mutta tämän ottaminen seksuaalielämän ytimeksi karsii liikaa jo pelkästään biologiselta kannalta jotta se olisi koko totuus.
Evoluution kohdalla on hyvä huomata että siinäkin on riski typistellä. Tämä tulee esiin monissa stereotypioissa joita evoluution kannattaja joutuu kohtaamaan - eikä pelkästään kreationisteilta vaan ihan tavallisilta ihmisiltä jotka kokevat kannattavansa evoluutioteoriaa. Niissä korostuu usein joko "vahvuus" jossa kelpoisuus tiivistyy isoiksi lihaksiksi ja vastaaviksi. Sekä "raaka lisääntyminen" eli syntyvien jälkeläisten määrä. Se, mitä evoluutiobiologia ja kelpoisuuslaskelmat sen sijaan ovat opettaneet ovat hyvinkin monisyisempiä
1: Dawkins on pitkästi kirjoittanut siitä, miten evoluutiossa on "mersustrategioita" ja "ladastrategioita" -ja usein jopa samanaikaisesti. Eli evoluutiossa kaikessa on kysymys siitä että johonkin panostetaan ja tästä saadaan etulyöntiasemaa ; Näin ollen jos eliöissä menee usein jokin tietty asia rikki, tähän kohdistuu valintapainetta ja se tuppaa vahvistumaan. Tämä on intuitionmukaista. Epäintuitiivista mutta kelpoisuuden kannalta ovelaa onkin se, että samanaikaisesti jos jokin osa on niin kestävä että se ei käytännössä ole koskaan se, joka menee rikki, siihen ei kohdistu valintapainetta ja siihen ei panosteta niin paljoa. Kun tuo osa ei koskaan ole tuhoutumisen syy, on järkevämpää panostaa esimerkiksi kallisarvoinen ruuasta hankittava energiaa vaativa kalkkiakuluttava ylivahvan luun rakennus jonnekin muualle, siellä missä se on aidosti elämän ja kuoleman kysymys. Evoluutio voi siis oikeasti ajaa jotkin osaset vähemmän toimiviksi ja tämä on juuri kelpoisuutta eikä kelpoisuudessa epäonnistumista.
2: Esimerkiksi toimivia strategioita edustaakin hyvin erilaiset toimintatavat ; r -strategiassa tuotetaan paljon jälkeläisiä joihin ei panosteta ja K -strategiasa tuotetaan muutama jälkeläinen joihin panostetaan hyvin tehokkaasti. R -strategiassa kuolleisuus on suurempi mutta tämä korvataan lisääntymistehokkuudella ja K -strategiassa kuolleisuutta rajoitetaan ja tämän vuoksi ei ehditä tuottamaan niin paljoa jälkeläisiä. Kysymys on siis resurssienjaosta jossa optimoidaan kahden ristikkäisen paineen alla.
Stereotyyppisesti ajatellen joku jonka mielestä r -strategia on hyvä voisi moittia K -strategikkoa siitä se tuhoaa lisääntymisen kannalta oleellista lisääntymistä. Että kun määrä on hyvä niin määrän vähentäminen muun kustannuksella olisi tyhmää. Tämänlainen kritiikki on kuitenkin enemmän osoitus huonosta kokonaisuudentajusta. Tälläinen moittija toimisi juuri kuten Sam Harris. ; Sama kohta iskee vastaan siinä kun Laasanen korostaa markkina -arvon merkittävyyttä korostamalla että naisen ei kannata ottaa tatuointia koska naiset muutoinkin korostavat markkina -arvoaan esimerkiksi meikkaamalla ja pukeutumalla ja panostamalla näihin. Tämä on kuitenkin juuri sitä puhetta jota voisi olettaa r -strategikolta joka ihmettelee kuinka K -strategikko "panee niin vähän ja näin rajoittaa geeniensä leviämistä vaikka muutoin kovasti panostaakin siihen että lapset eläisivät lisääntymiseen asti".
Tämä monisyisyys tulee esiin kaikkialla missä peliteoriaa tarvitaan. Ylläoleva profilointi ja evoluution kelpoisuuslaskut ovat tästä vain yksittäisiä esimerkkejä. Itse asiassa taloudessakin on hyvä huomata että yritykset segmentoituvat ja miettivät kohderyhmiä juuri maksimoidakseen tulosaataviaan. Niissä harjoitetaan sumeilematonta asiakasprofilointia, jossa toisiin asiakkaisiin panostetaan ja toisien - usein heitä on jopa enemmistö ihmisistä - kiinnostusta vähennetään. Moni ihmettelee että miten ihmeessä joidenkin potentiaalisten asiakkaiden poisajaminen voisi ajaa yrityksen taloutta. Mutta tosiasiassa tässä on kyse juuri siitä että toiset piirteet ajavat vähemmän rahaa (ja/tai asiakkaita) pois kuin mitä ne tuovat kaiken kaikkiaan sisään. Pinnallinen ja kokonaiskuvaton ajattelu ei voi ymmärtää segmentointia ja kohderyhmäajattelua. Markkinatalouden osaajille ne ovat kuitenkin enemmänkin ilmiselvyys. (Ja sen vuoksi ei ole yhtä kannattavaa mallia tehdä vaatekauppoja tai muita vastaavia.) Ja mitäpä muuta markkina -arvo on kuin todennäköisyyttä jossa tiettyjen piirteiden kautta yritetään maksimoida lisääntymiskumppanien ja seksin harjoittamiskertojen määrä?
Tämä on oleellista kun mietitään vaikkapa aiemmin esillenostamaani tatuointikriisiä. Laasasta moitittiin siitä että hän nosti esiin korrelaation jossa moni mies kokee tatuoinnin "turn offina". Moni tatuointien ystävä loukkaantui ja halusi kiistää tämän ja koki tämän alakulttuuriin kohdistuvana vainona. Laasanen ja hänen kannattajansa kokivat että tässä ohitetaan tosiasia, olemassaoleva korrelaatti. Oma kantani taas oli se, että kenties tatuoinnit ovat huonoksi markkina -arvolle. Mutta tavalla jolla Laasanen sen tekee ei voida tätä päätellä. Moni Laasasen vastustaja kiistää mahdollisuuden tatuointejen turmelluksesta ja koko markkina -arvosta koska he kokevat sen ideologiseksi ja siksi "vain korkeintaan mielipiteeksi". Laasanen taas käyttää aineistoa puolihuolimattomasti eikä siksi tuota tässä kohden uskottavia tuloksia. (Eli nähdäkseni kaikki ovat väärässä. Pyytäisin tätä anteeksi, jos siis olisin tästä pahoillani. Mutta perusteleminen ei ole käsiäänestyskysymys.)
Se, että moitin Laasasen markkina -arvoarvioita ei siis johdu siitä että kokisin markkina -arvon erityisen vastenmieliseksi. (Se on toki minusta typistävä verrattuna eleganttiin evoluutioon verrattuna ; Se on muuten elegantti näkökulma siitä huolimatta että tahallinen lapsettomuus, eli elämäntapa jota itse harjoitan, on sen näkökulmasta "luuserien hommaa". Kenties se jopa tukee sitä miten hieno ja elegantti tämä järjestelmä on koska se osaa rajata minut menestyneiden joukosta!) Vaan pääasiassa sen vuoksi että hänen markkina -arvolaskelmansa esimerkiksi tatuointejen kohdalla eivät oikeasti laske markkina -arvoa ; Ne ovat markkina -arvolle suunnilleen samassa suhteessa kuin Sam Harrisin näkemyksellä profiloinnista on tekemistä kunnollisen profiloinnin kanssa. En siis usko että Laasanen olisi typerä mies. Hän on vain huolimaton. (Ympyrä sulkeutuu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti