Aallonpituuksilla

Yksinkertaista,
ei edes tohtori Conan Doyle.
Lasten kiiltokuvia, ja
etälaukaistava kamera..
Epäilen että syyllinen on
tohtori James Moriarty!

Arthur Conan Doyle, Sherlock Holmesin luoja, uskoi keijukaisiin. Hän vakuuttui sittemmin huijaukseksi paljastuneista Cottingleyn keijukaiskuvista. Hän oli agnostikko, mutta hyvin fasinoitunut paranormaalista. Ja hän kirjoitti keijukaisista jopa pseudotiedekirjan nimeltään "The Coming of the Fairies". Arthur Conan Doyle kirjoitti kirjassaan siitä miten kaikki eivät näe keijukaisia koska parapsykologit kykenevät ikään kuin virittymään erilaisille aallonpituuksille.

Aallonpituusargumentti on toki nykyäänkin tunnettu, mutta se on muotoutunut ajan mittaan hyvinkin vahvasti. Arthur Conan Doyle on esimerkiksi itse asiassa asenteeltaan skientistinen siinä mielessä että vaikka hän ei toki noudattanut edes elinaikansa tiedettä sen varsinaisessa mielessä, hän kuitenkin luotti tieteellisyyteen ja arvosti sitä äärimmäisen vahvasti. Siinä missä nykyajan parapsykologit puhuvat värähtelytaajuuksista ja energioista tasolla joka ei ole sidoksissa tieteellisiin suureisiin, Arthur Condan Doyle oli toista maata. Hän puhui nimenomaan aallonpituuksista.

Ajatus voi tuntua erikoiselta nykyään, kun parapsykologia on hyvin epämääräistä ja kuluttaa paljon aikaa tieteen rajallisuuden korostamiseen. Kuitenkin se, mikä Arthur Conan Doylen aikana erotti parapsyykikon kansantarinoihin uskovasta oli juuri skientismi. Ajatus siitä, että tiede voi tutkia näitä asioita. Tämä oli se lähtökohta miksi koko parapsykologiaa on tehty. Jos asiaa ei voisi tutkia tieteellä, ei olisi mitään järkeä puhua aallonpituuksista kansantarinan oikeuttajana, koska tällöin kyseessä olisi vain kansantarina jota on koristeltu hienoilla sanoilla. (Kas, tässä on ajatus jota voisi tarjota moderneille parapsyykikoille.)

Ajatus oli itse asiassa "periaatteessa mahdollinen" ; Ihminen näkee vain tietyn osan spektristä. Kun Arthur Conan Doyle puhui parapsykologiasta ja aallonpituuksista hän itse asiassa esitti että jotkut ihmiset näkevät ultraviolettia tai infrapunaista valoa. Toki tämä selitys oli siitä omituinen että Cottingleyn keijukaiskuvat oli otettu aivan tavallisella kameralla. Mutta tässä on hyvä huomata, että kamerat eivät ole aivan samanlaisia kuin ihmissilmä. Esimerkiksi minun digikamerani avulla voi nähdä ultraviolettivaloa ; Normaalisti en näe television kaukosäätimen lähettämää valomerkkiä, mutta jos katson kameran ruudulta kun joku muu painaa kaukosäätimen nappia, näen vilkettä. Tässä mielessä keijukuvat olivat mahdollisia - ja joskus niitä pitäisi siis tulla kameraan vahingossakin.

Samoin kaikki puheet "samalle aaltopituudelle asettumisesta" olivat "mahdollisia". Sillä se viittasi ikään kuin radion toimintaan. Radioissahan ihmiselle näkymätön ja kuulumaton radioaalto oli todellinen ja virittämällä radio tietylle taajuudelle saatiin kuulumaan asioita jotka muuten olivat kuulumattomissa. Ihmisaistit ovat hyvin rajallisia ja tässä on silti myös variaatiota. ; Esimerkiksi tavallisesti ihmiset ovat trikromaattisesti näkeviä ja heillä on tähän sidottu värinäkö, mutta mukaan solahtaa sekä värisokeita että vielä erikoislaatuisia naisia joilla on tetrakromaattinen näkö.

Tästä tavallaan onkin tullut ongelma. Sillä kun puhutaan aallonpituuksista ja värähtelytaajuuksista, ne synnyttävät testattavia hypoteeseja. Esimerkiksi jos parapsykologi näkee ultraviolettia valoa, voidaan asiaa testata vilkkuvaloilla. Jos parapsyykikko kykenee sattumaa paremmin aistimaan vilkkuuko ultraviolettilamppu vai onko se pimeänä oleva placebolamppu, ilmiö muuntuu aivan helposti testattavaksi. Samoin voidaan testata voiko parapsyykikko vaikuttaa radioon : Mennään vain lyijyvuorattuun tilaan radion kanssa ja koetellaan radiokanavia läpi samalla kun parapsyykikko yrittää tehdä ajatuskeinojaan.

Koska nämä testit on itse asiassa helppo tehdä ja niissä ei ole tullut onnistumisia on parapsykologiassa sitten epämääräistetty käsitteitä. On kehitetty erilaisia ad hoc -syitä sille miksi kyseiset testit eivät ole relevantteja. Ja siksi esimerkiksi se mikä on alkujaan ollut konkreettiseen magnetismiin sidottu animaalinen magnetismi on muuntunut epämääräisempään suuntaan ja muotoutunut esimerkiksi puheeksi jostain Rupert Sheldraken morfisesta resonanssista jota ei sidota mihinkään niin konkreettiseen kuin magnetismiin.

Olen tässä toistanut energiaa, sähkömagnetismia ja muita vastaavia käsitteitä jotka itse asiassa sitoutuvat ihan hyvään tieteeseen. Ja jossain määrin voidaan sanoa että se mitä näistä tiedetän ovat tietyllä tavalla innostavampia kuin parapsykologinen sepustelu. (Toki tässä on hyvä muistaa että yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Ja kai insestistä poikkeavaa seksuaalisuuttakin on tavattu.) Siksi ajattelinkin ponnistaa Arthur Conan Doylen avulla aallonpituuksien ja havainnoinnin maailmaan, mutta astetta ... tieteellisemmin. Näin huonosta ja epätodesta ajattelusta voikin saada aasinsillan vähemmän huonoon ja vähemmän epätoteen.

Ja tämä palauttaa minut kysymykseen jonka heitin esille muutamille ihmisille tänään. Kysymys on tavallaan tyystin absurdi. Se oli nimittäin muotoa "onko "radio" väri?" Koska väri on perimmiltään ihmisen havainnoimaa, ja tosiasiassa väri ei ole mikään kappaleessa oleva ominaisuus tai välttämättä edes pigmentti. (Taivas on sininen päivisin koska eri aallonpituudet taittuvat ja siroavat eri tavalla ilmakehässä - ja sama taittumisilmiö on se mikä tekee sinisilmäisistä ihmisistä sinisilmäisiä. Iiriksessä ei ole sinistä pigmenttiä, väri vain siroaa ja taittuu niissä tietyllä tavalla.) Ja emme missään tapauksessa näe radioaaltoja vastaus on luonnollisesti "ei".

Osa on lisäksi arvellut
että "radio" onkin haju.
Tämä on sinänsä uskottavaa,
sillä ainakin NRJ haisee.

Mutta kun asiaa miettii hieman tarkemmin ja fysiikan kautta, vastaus onkin "tavallaan se miltei on". Ja syy on se, että Arthur Conan Doyle oli oikeassa - siis vaikka olikin väärässä. (Ja tämä ei ole oksymoroni.) Ihminen aistii elektromagneettista spektriä, ja radioaaltojen, gammasäteilyn ja värien välillä ei ole muuta kuin aallonpituusero. Ja tässä on ihan oikein puhua energiatasoista. Fysikaalisista energiatasoista.

Asiaa on melko helppoa lähestyä lämpöenergian kautta. (Ja termodynamiikka taas laajentaa tälle hyvinkin laajoja sovellusalueita, joita emme miellä mukaan jos meille sanotaan pelkkä sana "lämpöenergia".) Max Planck tutki tähän liittyvää mustan kappaleen säteilyä. (Musta kappale tarkoittaa ihan yksinkertaisesti "fysikaalista ajatusleikkiä, idealisoitua konseptia" kappaleesta, joka absorboi kaiken siihen kohdistuvan säteilyn eikä heijasta sitä yhtään.) Ja se, mitä tästä tiedetään on se, että mustan kappaleen säteilyn voimakkuus tietyllä aallonpituudella riippuu kappaleen lämpötilasta. Kun lämpötila kasvaa, aallonpituus lyhenee.

Lämpötilan kannalta absoluuttinen nollapiste on alaraja. Mutta spektrin huomioimisen kautta mukaan tulee yllättävä yläraja. Fysiikassa on nimittäin mietittävä sitä onko lämpötilalle olemassa jotain erityistä ylärajaa. Ja koska lämpötila aivan oikeasti vaikuttaa väriin, on älyttömissä lämpötiloissa edessä mielenkiintoinen ongelma. Nimittäin Planckin lämpötilassa (141 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 ^oK) päästään lämpötilaan joka tuottaa aallonpituutta joka on 1 Plancin pituus (1,6*10^-35metriä). Ja tämä on fysiikan alaraja. (Esimerkiksi Akilleen ja kilpikonnan kilpajuoksu on matemaattis-looginen ongelma joka ratkeaa fyysisessä maailmassa sillä että etäisyyttä ei voida puolittaa!) Käsite on kvanttimekaniikan ydintermejä, ja se on lyhin pituus joka on olemassa universumissamme. Mutta mitä tapahtuu tässä lämpötilassa olevalle kappaleelle jos syötämme siihen lisää energiaa? Aineen ja energian säilymislain mukaan sen voisi odottaa lämpenevän, jolloin aallonpituuden pitäisi lyhentyä, mitä se ei voi tehdä koska Planckin pituutta pienemmäksi ei voi mennä.

Se, mitä tapahtuu kun ollaan tässä "absolute hot" -lämmössä onkin tietynlainen arvoitus ; Aineen ja energian säilymislaki että Planckin pituus ovat vahvoja ja keskeisiä käsitteitä ja tuossa ne näyttävät "riitelevän keskenään". Ns. "kaiken teoria" on jotain jonka pitäisi ratkaista tämä ongelma jotenkin. (Nykyiset arvailut tuottavat esimerkiksi käsitteitä kuten kugelblitz, joka tarkoittaa eräänlaista mustaa aukkoa joka on syntynyt energiasta.)

Kas, tässä on todellinen mysteeri, sellainen jota voi tutkia ja selvittää. Toisin kuin paperinuket ja kiiltokuvat valokuvissa.

Pieni ajatus : Hengen energioista

Kun kuuntelee nykyajan henkisyyspuhetta, korostuu usein sana "energia". Tämä on kenties omituisimmillaan New Agessa, mutta sana vilahtaa varsin tavallisesti myös "kristillisissä piireissä". Tämän puheen taakse on pakko nähdä pidempi perinne.

Humanismin ja teollitumisen jälkeen aikana on ollut suosittua lainata fysiikasta uskottavuutta henkisille asioille. Uskonto on nähty - ikään kuin renessanssin heristämänä ja valistushengen vaikutuksesta - jotenkin itsessään riittämättömänä. Siksi ei ole haluttu puhua klassisesta dualismista sen oikealla nimellä. Se, mikä ennen jaettuun aineeseen ja henkeen, jaettiin nyt vain aineeseen ja energiaan.

Siksi historialliset pseudotieteet toivat esille esimerkiksi animaalisen magnetismin ja liittivät sen monenlaisiin asioihin, kuten hypnoosi-ilmiöön ja paranormaaleihin voimiin kuten ajatustenlukuun tai poltergeist -henkiin. ~ Kummituspiireihin tutustuneena tiedän sen verran että jos vanhassa maailmassa fysiikan ylitti metafysiikka joka oli yliluonnollinen, ei jako aineeseen ja henkeen murtunut valistuksen voimasta. Kun yliluonnollisesta tuli naurettavaa, ei dualismista luovuttu ja yliluonnollisen tilalle livahti paranormaali, joka puhuu energioista eikä henkivoimiksi. Dualismi on muuten pidetty ennallaan, määrittely on vain filosofisesti uudelleennimetty "sama paketti".

Tämä johtaakin siihen erikoiseen tilanteeseen että kytkös "energiaan" siinä mielessä mitä tiede sen tarkoittaa on kävellyt tämänkin dualismin ohi. Nimittäin jos mietimme mitä tarkoittaa Einsteinin kuuluisa E=mc², se viittaa nimenomaan siihen että aine ja energia ovat syvästi yhteydessä. Tässä suhteellisuuteorian jälkeisessä maailmassa olisi itse asiassa aivan mahdotonta sanoa, että "se koskee ainetta mutta ei energiaa". Ne ovat nimittäin perimmiltään samaa. Voidaankin nähdä, että modernissa taikauskossa on vanhentuneen tieteellisen energiakäsityksen jäänteitä yhdistettynä esimoderniin maailmantulkintaan. (Jota on toki yritetty kannatella väliaika esimerkiksi rationaalisen ihanteen mukaisella kartesiolaisen dualismin perinteellä.)

Se, että tämänlaisia ajatuksia kylvetään ja selitetään että "energiakenttiä" eivät "skientistien pelisäännöt" kahlitse, kertovat nimenomaan siitä, että niiden takaa kurkistelee vanha klassinen aine vs. henki -jaottelu. Jaottelu jossa esimerkiksi tietoisuus - ja aika monilla kummitustenmetsästäjillä myös sähkömagnetismi näyttää olevan osana "energioita", ikään kuin animaalisen magnetismin jäänteenä - nähdään perimmiltään ja lähtökohtaisesti eifysikaalisena. Tämä ei kenties ole väärin. Mutta tämänlainen käsitteiden uudelleennimeäminen haiskahtaa jonkinlaiselta käsitekillailulla tehdyltä petokselta. Huonolta filosofialta ja huonolta päättelyltä jossa tappiota ei tunnusteta tai sitä moitittua näkemystä puolusteta paremmin argumentein ja todistein, vaan ongelma haudataan piiloon uudelleennimeämällä keskeiset termit ja pitämällä niiden sisällöt käytännössä ennallaan. Tämänlainen ei ole opiksi ottamista, näkemysten kehittämistä tai virheiden korjaamista, vaan aivan puhdasta tappion ja häviön peittelyä.

Sammakkojen suusta

Sammakot ovat olleet historiallisesti aika yleisiä tutkimuskohteita. En tässä puhu mistään "sammakkoprofessoreista" jotka ennustavat säätä, vaan hieman vakavammasta teemasta.

Esimerkiksi Luigi Galvani teki 1700 -luvulla sähköntutkimuksessaan eläinkokeita leikellyillä sammakoilla. Hänen mukaansa eläimissä oli sähköisyyttä joka paljastui kun eläinten läpi johdettiin sähköä. Sätkiminen oli tästä todiste. Tämäntapaiset ajatukset sitten levisivät. Sähkö ja siihen liittyvä magneettisuus näyttivät lähestulkoon maagisilta.
1: Sivuhuomautuksena ja alaviitteenä ; Tämä sammakoista lähtöisin oleva sinänsä tieteellinen huomio johti jopa melko suurisuuntaiseen erehdykseen ; 1780 -luvulla Mesmer esitti erityisen animaalisen magnetismin jonka hän liitti elämään muutenkin kuin pelkän fyysisen liikkeen kohdalle. Hän yhdisti magneettisuuden myös mieleen ja animaalinen magnetismi liittyi hänen teoriassaan vahavasti hypnoosiin. Magneettisuuden ajateltiin yleisesti myös parantavan kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja. (Tämä on kenties hyvä muistutus ; Nykyään sähkömagneettinen säteilytys nähdään negatiivisena ja tämä teema näkyy esimerkiksi sähköallergiakeskustelussa vahvasti.)

Mika Sipura muistutti sammakkotutkimuksesta etologisen puolen. (Katso kuvat!) Sammakko on tällöin enemmän tutkimuksen kohde kuin tutkimuksen väline. (Ja etologiassa on sellainen sävy että myös eräässä mielessä enemmän subjekti kuin objekti) Nythän sammakot heräilevät ja ovat kutupuuhissa. Hän muistutti että arkinen tutkimuskohde olisi monellakin tavalla tutkimuksen kannalta helppo kohde ; "Olen mukamas biologi, ja vieläpä käyttäytymisekologian ammattilainen, mutta en muista lukeneeni yhtään tutkimusta tuosta tunnetusta ja näyttävästä draamasta. Touhuhan vaikuttaa lähinnä promiskuiteettiselta ryhmäsoitimelta, jonka havainnointi ei olisi monista muista lajeista poiketen ongelma: sammakot tottuvat kyylään nopeasti ja pelaajat on helppo opetella tunnistamaan yksilöllisesti ilman arveluttavaa merkintää."

Aihe viehättää koska olen lapsuudessani möyrinyt sammakoiden ja heinäsirkkojen parissa. Kohteeksi valikoituminen oli selvää ; Sammakot ja heinäsirkat ovat yleisiä ja niiden tarkkailu onnistuu ja tarkkailu vaikuttaa vain vähän tai ei ollenkaan niiden käyttäytymiseen koska ne "turtuvat" tiettyihin taustoihin nopeasti. Siinä missä lintu tiedostaa tarkkailijan ja kokee sen väijyjäksi, heinäsirkka ja sammakko kiinnottävät enemmän huomiota liikkeeseen ja unohtavat paikallaan pysyvän kohteen melko nopeasti. Nämä ovat etologisen tutkimuksen kannalta mukavia ominaisuuksia. (Joku voisi sanoa että tylsinä koska ne tekevät asiasta helpon. Minä kuitenkin pidän helposta.)

Sammakkojen etologiasta mieleen tulee lähinnä se, että sammakot ovat monin paikoin yllättävän yksioikoisia. (Yleensä luonto yllättää ja kohteet paljastuvat älykkäämmiksi kuin miltä tuntuu. Sammakot taas ovat selkärankaisia ja vaikuttavat jotenkin sellaisilta että niiltä odottaisi jotain. Karkea nyrkkisääntö on että ei kannata odottaa. - Sammakot paljastuvat yleensä varsin typeriksi otuksiksi. ; Esimerkiksi sammakoiden näkemis-syöminen on niin yksioikoista että niitä on helppoa hämätä ties minkälaisella atrapilla ; Karkeasti ottaen sammakko yrittä syödä aivan mitä tahansa joka liikkuu niiden näkökentässä kunhan tämä liikkuva kohde (a) ei ole liikkeiltään ilmiselkeästi vedenvirtaamisen tai tuulen kuljettama kohde (b) ylitä "suupalan" kokoa. Sammakoilla on siis mieelssään kriittinen mittari siitä että jos jokin mönkii niiden lähellä eikä se ole liian suuri, se syödään.

Samoin esimerkiksi koirassammakoiden kutuaika on yhtä yksioikoista ;  Jos jokin liikkuu ja on jotakuinkin nyrkin kokoinen, se on jotain josta tartutaan kiinni ja joka on sitten seuraava parittelukohde. Siksi sammakoille kelpaa vieritettävä kivi, saappaankärki tai mikä muu tahansa. Tässä kohden koiras on niin yksioikoinen että naaraiden ja esimerkiksi kutupallojen sijoittamista koskeva strateginen käyttäytyminen  on tietysti mielenkiintoisempaa. Sillä tieteilijän silmää kiinnostavat paitsi toistuvat tavat, ennen kaikkea se minkä asioiden muuttuminen aikaansaa muutosta.

Ja tietysti sammakoiden kutemisessa kiinnostavaa on se, miten sammakot löytävät lammelleen. Myös koiraat löytävät sopivaan paikkaan, ja kun heidän yleinen typerehtimisensä on otettu perusoletukseksi, saadaan sammakonkudustakin irti jotain fiksua.

Hypnoosi

Hypnoosi on joko tajunnallinen tila tai toiminnallinen toimintaryhmä, jonka aikana henkilö on suggestiivinen. Tämä ei tarkoita tajuttomuutta, tai unen kaltaista tilaa, vaan on enemmänkin keskittyneen havainnoinnin tila. Kyseessä voi olla tilanne, jossa hypnotisoija hypnotisoi hypnotisoitavan tai itsesuggestio, jolloin henkilö hypnotisoi itsensä ilman ulkopuolista tahoa. Hypnotisoija käyttää suggestioita, jotka ovat yksinkertaisesti mitä tahansa kommunikaation muotoja -yksinkertaisia, monimutkaisia, sanallisia, eleellisiä...- joiden tarkoituksena on saada kohdehenkilö kokemaan asiat tietyllä tavalla tai saada nämä toimimaan tietyllä tavalla. Suggestio sinällään voi pyrkiä saamaan ihmisen toimimaan joko tahtonsa mukaisesti tai sen vastaisesti. Esimerkiksi mainokset, kannustus ja uskonnollinen käännytyspuhe ja baarissa kaverin selkääntaputus joka työntää tätä kohti baaritiskimisuja ovat kaikki suggestioita. Hypnoosissa siis vain käytetään hyväksi näitä elementtejä.

Eikä siinä ole mitään varsinaisesti maagista. Tosin hypnoosi yhdistetään arkielämässä aika usein mystiikkaan, ja siitä on vahva mielikuva että se liittyy showbisnekseen ja lavataikuuteen ikään kuin silmänkääntötemppujen erikoislaatuna. Tälläisenä showhypnotisoijana mainetta on tehnyt esimerkiksi Paul McKenna. Toisaalta tämä ei ole mikään ihme, kun muistaa, että hypnoosi liittyy monen vanhan kulttuurin hengellisyyteen ja jopa eurooppalainen "hypnoosin isä" Franz Anton Mesmer kehitti hypnoosikäsityksensä ajatukselleen animaalisesta magnetismista. Hänen mukaansa ihmisissä oli vitalistista magnetismia, jonka epätasapainoon johtaa sairauksiin, siksi kaikki sairaudet voidaan parantaa magneettisesti. Tämä magnetismi oli hienojakoista ja vaikutti pitkän matkan päästä, kuten magneetitkin voivat työntää toisiaan koskettamatta. Tämä näkemys luokitellaan nykyisin pseudotieteeksi, mutta näkemystä siitä että tiedemaailma kannattaa "biokemiallista ihmiskuvaa" joka pitäisi korvata "elektromagneettisella ihmiskuvalla" on yleinen New Agen ja parapsykologian kannattajien maailmassa. Esimerkiksi parapsykologeista moni esimerkiksi uskoo että kummitukset edustavat tälläistä elektromagneettista toimintaa, jonka vuoksi kummituksia voidaan seurata säteilymittareilla ja joka selittää sen miksi kummitusten kerrotaan aikaansaavan häiriöitä sähkölaitteisiin. Tätä harvoin sanotaan suoraan nimeltä, mutta selityksistä ei ole vaikeaa huomata tismalleen samoja elementtejä. (Jos joku puhuu koirasta ja toinen puhuu pelkästään nelijalkaisista karvaisista kotieläiminä pidettävistä haukkujista voidaan hyvällä syyllä sanoa että puhutaan samasta asiasta.)

Tämä on kuitenkin vain se levinnein kuva hypnoosista: Tutkimusten mukaan hypnoosilla on kuitenkin vaikutuksia ; Se esimerkiksi vähentää kivun tunnetta ja auttaa painon hallinnassa. Hypnoosin toiminnassa on moninaisia elementtejä; On esimerkiksi hankalaa sanoa, voidaanko joku hypnotisoida tekemään jotain mitä hän kokee itselleen vastenmieliseksi tai jopa vaaralliseksi: Dominic Streitfeildin "Brainwash" -kirjassa esimerkiksi kerrotaan siitä, kuinka CIA:ssa hypnoosia kokeiltiin. Nainen saatiin tottelemaan monissa asioissa, mutta häntä ei saatu riisuuntumaan miesten edessä. Toisessa kokeilussa henkilöt olivat valmiita rikkomaan lasia ja tätä kautta menemään käärmeiden lähelle. Mutta tässä arveltiin että asiassa vaikutti se, että koetilanne koettiin turvalliseksi. Radikaali ja ongelmallinen tapaus hypnoosiin liittyen on Palle Hardrup; Hän teki pankkiryöstön ja paljastui että hänen vankisellitoverinsa Björn Schouw-Nielsen oli harjoittanut tätä hypnoosiin; pitkän ajan kuluessa Schouw-Nielsen oli rakentanut hypnoottisen tahon X, joka välitti Jumalan viestejä. Harjoitteeseen oli sisältynyt vapauden koitettua myös sitä, että Hardrup meni naimisiin Schouw-Nielsenin komentaman naisen kanssa. Ja hypnoosihallinta kulminoitui siihen että Hardrup teki sen pankkiryöstön. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että Hardrupin luotettavuus on kyseenalainen, eikä "koetta oltu valvottu", joten ei voida varmistaa onko hypnoosi oikeasti tehty vai onko siihen vetoaminen vain temppu, lavastusta. Epäilyksiä tilanteen aitoudelle lisää se, että Tanskalaiseen BT -lehteen, Soren Petersenille antamansa haastattelun mukaan Hardrup myönsi että hän ei oltu hypnotisoitu ryöstön ajaksi. Kuitenkaan mahdollisuutta siitä että Hardrupia ei oltaisi hypnotisoitu toimiinsa ei ole, ja "se on siinä rajalla" sopiiko se siihen mitä hypnoosista tiedetään.

Hypnoosin toiminta ei kuitenkaan tarkoita että parapsykologit olisivat oikeassa ja animaalinen magnetismi todistettu:
1: Hypnoosi selittyy hyvin puhtaasti ihmisen toiminnan kautta; Esimerkiksi hypnotisoiminen etäältä ei onnistu, paitsi jos käyttää puhelinta tai nettiä tai muuta vastaavaa kanavaa, jonka avulla näkeminen ja kuuleminen ja muut suggestiot, joita hypnotisoija harjoittaa, välittyvät. Ainut tähän sopiva vastaväiteväite on että "henkinen magnetismi" jotenkin kulkee puhelinlinjoja pitkin, tallettuu kasettinauhurille tai CD -levylle ja ties mille aina oikein ja vapautuu siten että ne ovat ikään kuin aina yhdessä toiminnan kanssa. Pääongelma tässä selityksessä on kuitenkin se, että näitä elektromagneettisia tiloja, värähtelytiloja ja vastaavia ei ole voitu mitata ja vertailla, joten pelkästään se, mistä tämä koko elektromagneettisuus/värähtely/energiatasoihin vetoaminen on ylipäätään syntynyt: Se on kuin puhuisi jostain sellaisesta olennosta ja sen ominaisuuksista, jota ei ole koskaan nähnyt ja jota kukaan muukaan ei ole koskaan nähnyt ja joita ei voida muutoinkaan koetella.
2: Hypnoosi toimii ikään kuin (1) placeboefektin, jossa henkilö parantuu tai toimii paremmin koska uskoo että esimerkiksi lääke toimii, aikaansaajana tai (2) Pygmalion effectin, eli Rosenthal effectin, jossa opiskelija menestyy paremmin siksi että hänelle kerrotaan että hänen ohjaajansa luottavat häneen ja ovat asettaneet hänelle odotuksia, tavoin. (3) Hypnoosin kaltainen on myös Hawthorne effect, jossa jonkun taidon taitajan tarkkaileminen parantaa vähäksi aikaa aihepiirille noviisin henkilön taitoja.
3: Hypnoosin tehon voi siis katsoa johtuvan (1) uskosta ja odotuksista siihen että hypnoosi toimii, (2) kriittisyyden vähentymisestä, (3) mielikuvituksesta, (4) halusta miellyttää hypnotisoijaa, ryhmäpaineesta tai puhtaasta tottelevaisuudesta.

Tieteellistä debattia on sen sijaan erityisen transsitilan olemassaolosta: Transsitilassa (1) suggestioaltius on kasvanut, (2) mielikuvituksellisuus lisääntyy (3) suunnitelmallisuus kärsii (4) todellisuudentaju hämärtyy, (5) lisää valemuistoja (6) aiheuttaa muistinmenetyksiä ja (7) synnyttää hallusinaatioita: Syynä epävarmuuteen on se, että ilmiöitä joita transsiin liitetään saadaan aikaiseksi ilman transsiakin. Siksi ei voida esimerkiksi sanoa, voitaisiinko hypnoosilla rakentaa vakooja, joka toteuttaisi transsissa saamansa käskyn ja unohtaisi tämän tehtävän jälkeen. Wayne Braffmanin ja Irving Kirschin kokeen tulokset tosin näyttivät siihen suuntaan, että pelkkä mielikuvitus auttaa yhtä pitkälle kuin hypnoosi, jolloin tälläinen supervakooja olisi mahdottomuus.

Hypnoosin kanssa pitäisikin muistaa että:
1: Ei odota liikoja: Se, että hypnoosi tehoaa kipuun ei tarkoita että ihminen voisi muuttaa itsensä täysin kipua tuntemattomaksi. (Eihän aspiriinin todistettu tehokaan tarkota että mikä tahansa päänsärky paranee.)
2: Ei pelkää hypnoosia, koska Robin Bakerin mukaan suuri syy hypnoosihoidon epäonnistumiseen on nimen omaan pelko hypnoosia kohtaan.