Finestra ja Ochs ; Sama vai eri asia?

Miekkailukuvissa italialaisen miekkailun posta de finestra näyttää melko paljon saksalaisen miekkailun ochs -asennolta. (On toki hieman konua kutsua sitä saksalaiseksi, koska saksan valtakunta on myöhempi innovaatio. Se kuitenkin viittaa alueeseen riittävän relevantisti joten tämänlaisia tiivistyksiä käytetään.) Molemmissa miekan terä on eteenpäin ja kädet ovat ylhäällä pään lähellä. (Ja kädet joko ovat tai eivät ole ristissä, riippuen siitä tehdäänkö asento oikealle vai vasemmalle.)

Erot ovat sitten detaljeissa. Ochs -asennossa peukalo voi olla terällä jolloin miekan terä on horisontaaliseen iskuun valmistautuneena kun taas finestra on vahvemmin pystysuunnassa. Ochs on vahvemmin työnnettynä eteen ja finestra on usein takakenoinen, väisti on jopa pään takana. Ochs on myös hieman ylempänä, jopa pään yläpuolella, kun taas finestra on alempana, jopa silmien korkeudella.

Nämä erot ovat itse asiassa melko suuria. Sillä soveltamisessa on sitten paljon eroja. Esimerkiksi asennon korkeuserot johtuvat johdonmukaisesti siihen mihin tuota asentoa on käytetty. Fiore käyttää finestraa aloitusasentona (starting position) josta voidaan jakaa iskuja, pistoja ja pistonvaihtoja ja vastaavia. Liechteanuerin ochs taas on väliaikainen asento (transitional position) jossa käväistään tekniikan keskellä.

Liectenauerille Ochs on jotain jossa käydään jos miekan terät ovat kohdanneet toisensa ja jääneet yhteen (bind). Kun miekat kohtaavat, toisen miekkaa työnnetään ja ohjataan syrjään nostamalla kädet ylös. Näin siirretään vastustajan kärkeä syrjään samalla kun kärki on aggressiivisesti eteenpäin ja terä voidaan törkätä viholliseen. Se on ihan hyvä ja tehokas temppu. 

Mutta tästä huolimatta Fiore ei tee asioita joissa ochs olisi erityisen tarpeellinen. Hän itse asiassa näyttää välttävän saksalaisten suosimia winden -tekniikoita. (Joiden perusideaa hyvin karkeasti kuvasin aiemmin.) Hän on suoraviivaisempi eikä ajaudu tämänlaisilla "leikkimiseen". Hän itse asiassa näyttää ajatelleen että "keskietäisyydellä" on epämiellyttävän riskaabelia roikottaa miekan kärkeä ja sen sijaan hän suosii suoraviivaista ajatusta jossa etäisyyttä lyhennetään ja siirrytään lukko-otteisiin. Näin taistelu saadaan lopetettua vähemmän kompleksisella ja kikkailevalla tavalla. Fiore luokittee finestran epävakaaksi asennoksi (instabile) ja hän päinvastoin asettaa stretto -tekniikoihinsa tekniikoita joiden tehtävänä on demonstroida miten winden -tekniikat voidaan torjua helposti tavalla joka on syy olla käyttämättä niitä. (Mikä taas on "kunnon germaanille" järkytys, heistä kun on miellyttävää "vääntää miekkaa rusetille" tässä osin.)

Toki tämä on vain nyrkkisääntö. Sillä miekkailussa harvemmin jäädään seisoskelemaan paikallaan. Tällöin ajatus siitä että aloitusasento ja väliaikainen asento olisivat jotain aivan oleellisesti erilaista hämärtyy. Nämä termit ovat karkeistuksia jotka tavallaan joskus viittaavat enemmän asenteeseen kuin tekniikoihin. Esimerkiksi jos mietitään mitä asentoa Fiore käyttää colpo di villano -tekniikassa, välivaihe näyttää kovasti siltä että finestraa käytetään "transitionaalisesti". Toki se ei ole tyylipuhdas finestra vaan jonkinlainen muunnelma siitä. Mutta tämä on kuitenkin enemmän poikkeus. Fiore pitää käsiään mielellään alempana silloin kuin terät ovat kesken tekniikkaa toisissaan kiinni.

Painoa miekan taakse

Koska miekkailussa on pohjimmiltan kyse kamppailun simuloinnista, ei siinä haeta pelkkää osumista. Lisäksi halutaan "kunnollista iskua", joka tarkoittaa sitä että iskussa on myös voimaa takana. Voiman hakeminen on hyvin järkevää, koska pelkällä huonolla tekniikalla lyödessä iskussa ei ole voimaa, ja se on helppo torjua ja osuessaan se ei välttämättä läpäise edes nahkaista suojusta (eli sitä ei edes tarvitse torjua). Huono voima tarkoittaa myös sitä että miekan voi torjua ja lyödä syrjään niin että tasapaino huonontuu. Nämä eivät ole toivottavia asioita.

Voimaa voitaisiin saada lisää nopeuttamalla iskua, mutta tätä kautta tehoja ei helposti saada lisää. Harva ihminen kykenee treenaamisella vaikkapa kymmenkertaistamaan iskunopeutta. Helpommin asia syntyy saamalla iskusta painoa taakse. Jos miekan paino on siinä kaksi kolme kiloa, ja lyöjä on kuusikymmenkiloinen riuku, niin 10% painosta saaminen iskun taakse lisää iskun voiman kolmin- tai jopa kuusinkertaiseksi. Tietenkin nopeuttakin kannattaa harjoitella, mutta tämä näyttää että asialla on merkitystä.

Tähän on hieman erilaisia lähestymistapoja. Ja tässä kohden saksalainen ja italialainen perinne eroavat toisistaan. Se vaikuttaa aloitteeseen ja tapaan reagoida melko laajasti. Miekkailuhan on eräänlainen "holistinen verkko", jossa elementit vaikuttavat toisiinsa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, mutta tietyt valinnat vaativat tiettyjä asioita muualla.

Teen tästä melko karkean, jopa röyhkeän yleistävän, esityksen.

Saksalainen tyyli.

Saksalaisessa tyylissä korostetaan sitä että miekkailijan ei tarvitse suojata etenemistään miekallaan koska siinä se että ei itse saa osumaa on seurausta ajoituksesta ja etäisyydestä, mittaamisesta ja rytmistä. Eli kuten Döbringer sanoi "alle dinge haben mass und lenge." Keskiössä on se, että isku osuu samalla hetkellä kun ensimmäinen jalka astuu maahan. Saksalainen pyrkii lyömään ensin (vorschlag). Eli kun onnistut lyömään ensin, ei toista tarvitse torjua. Reaktio on hitaampi kuin aktio. Tässä syntyy paljon sellaisia tekniikoita että jos iskua tehdessä miettii defensiivistä ratkaisua, on hyökkäys heikko.

Tätä kautta koko tyyli saa ulkonäkönsä: Ajoitus ja etäisyys ja nopeus korostuvat. Iskuun liittyy tyypillisesti sekin, että liikutaan kohti toista, jolloin isku alkaa niin että olet "ulottuvuuden ulkopuolella" ja päättyy niin että ollaan ulottuvuusalueella. On tärkeää olla yrittämättä lyödä toista silloin kun ei ole ulottuvuusalueella. Tavoitteena on "yksi isku, yksi kuolema". Pessimistisissä tilanteissa toinen on nopea jolloin hän ehtii laittaa miekkansa vastaan, jolloin syntyy bind. Tämän vuoksi bind -tilanteesta jatkuvia tekniikoita onkin paljon.

Saksalaisessa voima saadaan käsistä, ruumiista ja ranteesta. Usein ruumis aloittaa, ja isku tapahtuu sillä hetkellä kun etummainen jalka osuu maahan. Tämä johtuu siitä että liike alkaa jaloista, lantiosta ja hartioista ja miekka seuraa perässä. Kun kävely on helposti hitaampaa kuin miekalla lyöminen, ehtivät ne perille samaan aikaan. Keskiössä on aloite ja aloitteen saaminen. Ja jos tässä epäonnistutaan, aloitteen uudelleenhankkiminen.

Italialainen tyyli.

Italialaisessa tyylissä taas tehdään enemmän niin että miekka aloittaa. Voima haetaan lantiosta. Eli ensin isku alkaa ja sitä tuetaan painonsiirrolla ja lantiolla ja jaloilla. Tätä kautta miekka on edellä ja toisen on huomioitava se ensin. Taustalla oleva asenne on hyvinkin erilainen, ja jos italialaisella tyylillä kamppailee ja aloittaa saksalaiseen tapaan ruumiilla, ovat seuraukset yleensä aika huonoja, tekniikat ovat hioutuneet sellaiseksi.

Italialainen nimittäin eräällä tavalla "suojaa etenemisen miekalla". Paino ja lantio tuovat massan eli voiman. Kun pistää miekkan liikkeelle ensin, ja siirtää tähän tukea kävelyllä, lantiosta ja painopisteen siirtämisellä, on tähän reagoivan pakko reagoida ensin miekkaan ja vasta sitten itse miekkamieheen. Tämän vuoksi on ymmärrettävää että tyylissä keskitytään siihen että miekat oletusarvoisesti ristitään, eli miekkojen kohtaamistilanne ei ole "pessimistinen tilanne" vaan se mitä odotetaan aina. Toisen kärki siirretään oman miekan kahvalle ja oman miekan kärki pidetään vapaana jotta se saadaan törkätyksi toiseen.

Siksi italialaisess tyylissä ei niinkään lyödä ensin, kuin keskitytään siihen että toinen ei lyö ensin. Voisi jopa sanoa että "saksalaistyypille" hyökkäys on paras puolustus ja "italialaistyypille" puolustus on paras hyökkäys.

---

Kuva on Mairilta.

Epänormaali asenne.

Tämäkin perustuu epämääräisiin höpinöihini erilaisten ihmisten kanssa.

Tietyssä määrin saksalainen miekkailu on "insinöörin miekkailua", kun taas italialainen tyyli on "normaalimpiin reaktioihin" perustuvaa miekkailua. Karkeasti:
1: Saksalainen miekkailu sisältää epäintuitiivisen elementin. Saksalaisessa miekkailussa ajatellaan yksinkertaisesti, että tärkeintä on että taistelu on nopeasti ohi. Tämän vuoksi se korostaa sitä miten toinen piestään alas mahdollisimman nopeasti. Saksalaisessa tyylissä ajatellaan että mitä pidempään taistelu kestää, sitä kauemmin olet vaarssa. Tätä kautta liikkeiden määrä on minimoitava. Tätä kautta toiminnassa on vähemmän aukkoja, joihin toinen voi tarttua. Tätä kautta saksalainen miekkailu perustuu siihen että yritetään saada aloite. Ja jos toinen saa sen, mietitään miten aloite saadaan siirrettyä itselle.
2: Italialaisessa perinteessä taas ajatellaan että tärkeintä on välttää sitä että toinen osuu. Tässä korostuu torjuminen ja linjojen risteäminen, torjumisreaktio. On tärkeää ottaa toisen miekka kontrolliin. Tämä vaatii aika usein sen, että ei isketä suoraan. Tässä siis pyritään saamaan toinen tai tämän miekka kontrolliin ja jos tässä ei onnistuta, mietitään miten se tilanne saadaan muutettua.

Miten normaali ihminen sitten reagoisi?

Tässä on kaksi tapaa, joista molempia tietysti suosittelen normaaleille ihmisille. Ne ovat pakeneminen ja torjuminen. Toki normaali ihminen tekee juuri samoin kuin elokuvien ja televisiosarjojen miekkatyypitkin: He vain torjuvat ja torjuvat. Heille on olemassa vain puhtaita torjuntoja ja puhtaita lyöntejä. Ja siksi käy kuten lähes kaikissa elokuvissa: Sankari saa iskun läpi siten, että torjuu jonkun iskun, yleensä jommalle kummalle sivulle, ja siirtää miekan pois toisen hyökkäyslinjalta siten että toisen ei tarvitsisi kuin törkätä terästä siihen paikkaan ja sitten lyövät sen varsinaisen iskun jostain muualta. Jossa toisen miekka ei tietysti ole, koska se on siellä omassa aukkopaikassa hidastelemassa for not an apparent reason.

Tämän reagointitavan huonous on aistimusten ylikuormittuminen: Eli "torjuja_väistelijä" joutuu vain torjumaan ja valmistautumaan uuteen torjuntaan, jonka seurauksena hän ennemmn tai myöhemmin tekee virheen. Ja koska toinen hyökkää koko ajan (jos on fiksu) käytännössä tulos on selvä. Ennemmin tai myöhemmin "aggressori" voittaa ja "puolustautuja" häviää. Koska aggressorin virhe johtaa vain siihen että puolustautuja torjuu, mutta puolustautujan virhe johtaa siihen että aggressori osuu.

Saksalainen tyyli itse asiassa tavallaan iskee tähän kohtaan perustansa. Se heittää hyökkäyksiä ja pyrkii joko iskemään suoraan aukkopaikkaan tai sitten tekemään toisesta pelkän puolustautujan. Tietenkin kun molemmat yrittävät tehdä samaa, it's become more complex. Mutta karkeasti sanoen tämä on se "juju". Tee heille se, mitä et toivo heidän kerkiävän tekevän sinulle.

Käytännössä saksalaisessa miekkailussakin tietenkin miekat risteävät usein. Ja näiltä osin erot eivät ole "ihan niin suuria kuin karkeistuksessa esitin".
1: Bind -tilanne on yleinen. Kätevin tapa saada aloite jos ei ole aloitteessa on tietysti siirtää toisen hyökkäys syrjään ja samalla liikkeellä avata oma hyökkäyslinja toista kohden. Ja tietenkin hyökkääjä tietää tämän. Ja se puolustautuja tietää että hyökkääjä tietää tämän, joka taas tietää että ... jossain on vedettynä myös toisen "oveluuraja", ja tämän yli hyppääminen ja siitä jatkaminen on typerää. Ts: tämä tilanne pakottaa muuttamaan alkuperäistä strategiaa ja reagoimaan.
2: Toinen tapa on sulkea hyökkäyslinja oman hyökkäyksen aikana. Tässä toiminta on samanaikainen torjunta ja lyönti. Tässä toisen hyökkäystä seuraa välitön "ennakko", johon toisen lienee mitä fiksuinta alkaa reagoimaan.

Italialaisessa tyylissä korostetaan linjojen risteämisiä, koska sillä estetään toisen sinuun osuminen. Oman terän vieminen toiseen on tätä kautta vain jotain joka tehdään vasta kun ollaan itse turvassa. Tietenkin turvaan voidaan mennä myös väistämällä, mutta siinäkin tapauksessa henki on samantapainen. Mutta tässäkin usein korostetaan counterattackin tärkeyttä. Ja kun se on torjunta ja lyönti samassa, ei taito ole perustaltaan loppujen lopuksi "niin erilainen". Eikä kumpikaan ole "epähienostunut" tai "rujo" tai "for dummies".

Bindin dynamiikkaa kuvaesimerkein.

Jos minun pitäisi opettaa jostakusta "nopeasti niin hyvä miekkamies kuin mahdollista", opettaisin tämän. (Tietenkään kukaan ei halua olla "nopeasti niin hyvä miekkamies kuin mahdollista." Jokainen haluaa olla mahdollisimman hyvä ja se vie aikaa.)

Bind on tilanne, jossa miekat kohtaavat. Tämä on erittäin yleinen tilanne. Se, että toisessa näkee aukkopaikan ja iskee siihen ilman teräkohtaktia vaatii hyvää pelisilmää, joten jos tehtävänä on nimen omaan nopea pikakurssi, on siksi viisainta ottaa lähtökohdaksi se, että iskut risteävät. Lisäksi bindin hakeminen on intuitiivista. Ihminen tekee sitä miltei automaattisesti. Se on perustaltaan toki "miekan lyömistä miekkamiehen sijaan", eli "hemmetin tyhmä teko", mutta tästä voidaan jatkaa, ja tämä lopettaa sen perusluonteen ja muuttaa sen. Silloin prosessi muuttuu miekkamiehen lyömiseksi torjunnan kautta.

Suoraa vastaiskutekniikkaa torjunnalla en myöskään opettaisi, koska se vaatii myös hyvää pelisilmää. Siinähän toisen isku otetaan vastaan niin että toisen terä päätyy oman väistin lähelle tai suorastaan väistille, ja sitten oma terä lyödään toisesta sisään ja tämä tehdään yhdellä liikkeellä.

Bindissä miekat kohtaavat. Tässä on periaatteessa (sinun kannaltasi) kaksi vaihtoehtoa. Joko toinen pistää tuohon kohtaamiseen painetta tai sitten hän ei laita. Tästä saadaan pääperiaatteet näyttävä kuva:Eli jos toinen pistää painetta, tulee joustaa ja iskeä miekan peräosalla ja jatkaa siitä. Muuten taas kannattaa toisen miekka vain kiertää (olipa hän sitten vain vetämässä miekkaa takaisin uuteen iskuun, tai muuten vain pitämässä taukoa.) Kun tämän tekee ripeästi, homma toimii melkoisen hyvin. This part is not rocket science. Sen oppii välttävälle tasolle parissa tunnissa. Sen hienosäädön tasolle hallitseminen sitten vie tietysti todella paljon enemmän aikaa.

Saksalaisen miekkailun perusajattelutapa.

Miekkailu voidaan nähdä ikään kuin "pohjalta ylös", jolloin perusasennot ovat se, mistä lähdetään, sitten tehdään yksittäisiä iskuja ja askelia, jotka sitten yhdistetään tekniikoiksi, joilla on suhteessa toisiinsa dynamiikka. Tässä otan tähän päälle vielä ajoituksen, jolloin puhutaan laajemmasta systeemistä. Pahoittelen sitä, että osa näistä jutuista on sellaisia että en ole vielä kirjoitellut niistä. Osittain tämä on tietysti vanhan kertausta, ja hyvä niin. Kaikki mahdolliset virheet ovat omiani.

Ensimmäinen tavoite on saada vorschlag, eli yksinkertaisesti päästä lyömään ensin, saada aloite. Tämä kun asettaa sen, että toimit, et reagoi. Tavoite on siis "Act, not react". Tämä tehdään iskemällä suoraan läpi, jolloin tarkkailun alla on 4 perusmaalia. Tai sitten avataan itselle reitti, jolloin murretaan suojaus. Tämän jälkeen on tietysti kaksi vaihtoehtoa:
1: Vorschlag onnistuu, jolloin voidaan lyödä, koska reitti on kerran auki.
2: Tämä epäonnistuu, jolloin päästään toisenlaiseen tilanteeseen:
___2.1: Toinen on väistynyt (avoid), jolloin sinun on kohdistettava huomio tähän suuntaan ja reagoitava siihen mitä hän tekee, ja yritettävä saavuttaa vorschlag -tila jälleen.
___2.2: Tilanne on se, että miekat ovat kohdakkain (parry tai bind). Tällöin siirrytään kriegiin, jossa käytetään niihin liittyvää dynamiikkaa erityisen lähietäisyydellä.

Puolustustilanteessa on vain muistettava nostaa suojaus oikealla perusasennolla ja ottaa aloite toimimalla heti toisen toiminnan perään, jolloin hän menettää aktiivisen statuksensa ja joutuu puolustuslinjalle. Aggressiivinen taas voi joko murtaa puolustuksen master strikeillä, jotka ovat siitä näppäriä että jokaiselle asennolle on tietty murtosysteemi: ochs murretaan krumphaulla, pflug schielhaulla, olber sheitelhaulla ja tag zwerchaulla tai zornhaulla. Ja jos haluaa käyttää toista lähestymistapaa, voi soveltaa duplieren, mutieren ja winden -toimintoja toisen puolustuksen aukaisemiseen. Kaiken toiminnan ideana on siinä, että saa itsen toimimaan ja toisen reagoimaan.

Joku voisi kysyä, miksi systeemi näyttää näin yksinkertaiselta? Koska jos systeemi olisi monimutkaisempi, sitä ei kukaan osaisi. Sillä tässä kohden dynamiikka sisältää valtavan määrän yksittäisiä tekniikoita, jotka ovat oikeassa tilanteessa käytössä ja opittavissa vain jonkinlaisen systeemin osana. Tätä kautta yksinkertainen teema on nimen omaan nerokas. Se sitoo järkevällä tavalla eri tekniikat kokonaisuudeksi. On hyvä muistaa että satunnaisella huitomisella on vaikeimmin kuvattava kokonaisrakenne. Siksi yksinkertaisuus korostaa sitä että systeemi on hienostunut. Sillä vaikka se on esitettävissä melko tiiviissä muodossa, tämä yksinkertaistus ei uhraa toimivuutta.

Tunnustelu.

Miekkailussa on usein bind -tilanne, joka tarkoittaa sitä että olet ristinyt miekkasi vastustajasi miekan kanssa. On teräkontaktia. Tähän liittyy kenties vaikeiten selitettävissä oleva perusasia.

Tunnustelu on italialaisessa miekkailussa nimellä sentimento di ferro, kun taas saksalaisessa perinteessä sitä kutsutaan nimellä fühlen.

Ulospäin se näyttää vain normaalilta kontaktitilanteesta. Toinen taas näyttää kontrolloivan toisen terää ja tuhoavan tämän toimet. Sen sijaan se ei näytä elokuvista tutulta tilanteelta, jossa kaksi lyö miekkansa yhteen ja sitten vain painavat yhteen kunnes vahvempi voittaa. Tosielämässä tilanteen hoitaminen voi onnistua joustamisenkin kautta. Kontaktitilanteessa se joka vaan painaa voimakkaammin ei välttämättä voita. Itse asiassa oikein voimakas painaminen voidaan siirtää syrjään ja tällöin paitsi avataan reitti, myös horjutetaan tasapainoa. Voimalla painaminen oi siis olla jopa huono asia. Ratkaisu piilee siinä että (1) on osattava "ottaa kun annetaan" ja (2) osattava "joustaa kun otetaan".

Toinen olennainen asia on se, että tietoa tilanteesta ei saada silmillä. Ulkoiset erot ovat silmälle minimaalisia. Sen sijaan paljon tietoa saadaan siitä mitä toisen kontrolli tekee miekalle. Paineen ja sen vähenemisen yksinkertaisesti tuntee ja ne kertovat paljon. Paine ja sen puute sekä näiden vaihtelut kertovat toisen intentioista, jonka perusteella arvioidaan omat toimet.

Konsepti on näin yksinkertainen kirjoitettaessa, mutta oikeassa elämässä se on vaikeaa, koska se on vain kokemuksen kautta opeteltavissa. Yksilöharjoittelussakin sitä on vaikeaa simuloida. Sen avulla oma sijainti, oma voima ja liikesuunta ovat keskeisimmät elementit. Tämä tarkoittaa myös sitä että jos et hallitse näitä yllä mainittuja, paras neuvo on yksinkertaisesti välttää bindiä. Väistö tilanteesta ja uusi hyökkäys voi antaa pientä etua jos toinen on kokeneempi tässä kohden. Lyhyen kontaktin käyttö on siis jossain määrin perusteltua.

Tunnusteluun liittyy jännittäviä piirteitä:
1: Koska se on näkökyvystä riippumaton, siihen perustuvista reaktioista saadaan sellaisia että ne voidaan tehdä silmät sidottuina. Tähän ei siis liity mitään yliluonnollista, vaikka se sellaiselta näyttääkin. Tähän perustuu esimerkiksi jotkut silmät sidottuina tehtävät temput joita joissain itämaisissa lajeissa käytetään. Niiden tekijät eivät siis huijaa.
2: Siihen perustuvasta reagoinnista on mahdollista tehdä nopeaa. Silmä on hidas: Minun reaktioaikani näköaistimuksiin ~ 18 sadasosasekuntia. Se ei ole erityisen hyvä, tosin ei erityisen huonokaan. Tietenkin oikea reaktioaika on paljon hitaampi, ja sitä voidaan harjoittelulla saada lähenemään tuota 18 sadasosasekuntia todella paljon; Alkuperäiseen nähden se voidaan pienentää murto -osaan. Kuitenkin tuo on katto: Sen nopeammaksi en saa näköreagointejani millään harjoittelemisella. Tuntoaistiin reagointi on kuitenkin mahdollista saada tätä hieman nopeammaksi. Toki ero on käytännön tasolla hieman teoreettinen. Mutta se on ajatuksna ihan mielenkiintoinen.
3: Hienosäätötasolla se vaatii oikean miekan. Esimerkiksi puumiekka käyttäytyy eri tavoin kuin teräs, koska teräs joustaa ja palaa takaisin eri tavoin kuin puu. Toki pääpiirteet ovat samansuuntaisia, joten puumiekallakin oppii jotakin.

Osoita syyllistä jos tulee paineita päälle.

Tämä liittyy vahvasti avaamiseen, jonka toisenlaiseen mekaniikkaan perustuvista avaajista kirjoitin artikkelin aikaisemmin. Nyt on kaikki tärkeimmät hyökkäyslinjan avaajat kasassa.

Tämän artikkelin suurena innoittajana on elokuvien miekkojen kohtaamistavat, joissa kaksi miestä iskee miekkansa yhteen ja äheltää minuuttikaupalla kestävän kohtauksen jossa he painavat toisiaan kohden. Surullista on katsojan elämä joskus.

Tilanteeseen on nimittäin sekä tehokas, että helppo, että melko tyylikkään näköinenkin tekniikka. Winden. Se on hyvä ja keskeinen osa saksalaista miekkailua. Sen tarkoituksena on yksinkertaisesti tehdä epäsuora hyökkäys jos ensimmäinen aikomus, eli suora hyökkäys menee pieleen. Samalla se rikkoo avonaisen hyökkäyslinjan, josta pääset sitten lyömään läpi. Bonuksena tulee hetken kestävä kontrolli vastustajan miekasta, joka antaa pienen hetken verran etua.

Kaiken kaikkiaan tämä hyökkäystyyppi sisältää muutaman tekniikan: Tarkalleen ottaen 8. Niistä jokainen voidaan lopettaa kolmella vaihtoehtoisella tavalla, joten tavallaan yksittäisten tekniikoiden määrä joka idean pohjalta syntyy on tavallaan tätä suurempi. Tämä sopii täydellisesti Liechtenauerin tyyliin; Miekkamiehen tehtävänä on etsiä "the four openings" jotta hän voisi lyödä vastustajaa tämän miekan sijasta. Jos toisen miekan kanssa tulee bind -tilanne, silloin tätä dynamiikkaa käytetään hyväksi ja miekka on jälleen neljällä avauksella.

Winden tarkoittaa tekniikkaa, jossa samanaikaisesti otetaan vastustajan miekka kontrolliin ja samanaikaisesti murretaan itselle hyökkäyslinja pyörittämällä miekkaa sen pituussuunnassa, eli pommelista krkeen. Tämä voidaan tehdä mistä tahansa asennosta.

Idea voidaan selittää siten, että jos ollaan iskemässä toisia vastaan ja aseet iskevät yhteen. Tällöin syntyy bind -tilanne. Asetta painetaan toista vasten. Jos suora hyökkäys on estynyt tai ei mahdollinen, voidaan tietenkin tehdä tylsästi ja astua pois ja astua uuden hyökkäyksen myötä lähemmäs. Se ei toki ole huono vaihtoehto. Mutta kuitenkin itse bind -tilanteessa on tietty dynamiikka, jota voi käyttää hyväkseen : For fun and profit.

Jos miekat ovat "normaaliin tapaan ristissä" edessä, tässä tilanteessa jos miekkamies tekee windenin sisäänpäin, hänen loppuasetelmansa päättyy Ochs -asentoon. (Toivottavasti selventävä kuva ohessa.) Huomioitsija näkee että nyt kärki on osoittamassa kohti vastustajaa. Se on myös asennossa, jossa toisen miekalla ei voida hyökätä aivan suoraan.

Winden voidaan tehdä kaiken kaikkiaan siten että otetaan 1 jokaisesta seuraavasta tyypistä (1) Joko Pflug tai Ochs -loppu (2) vasemmalle tai oikealle. (3) sisään(inside) tai ulospäin(outside). Se onko "sisällä vai ulkona", riippuu siitä, missä asetelmassa vastustajan miekka on suhteessa tekniikan tekijään ja tämän miekkaan. Jos tekniikan suorittajan miekan kärjestä vedetään kolmio tekniikan suorittajan päähän, saadaan alue, jonka miekka suojaa. Joko terä on vastustajan ja oman pään välissä tai ei ole. Tekniikka voidaan tehdä molemmin päin, koska jos miekka suojaa, paine kohdistuu sisäänpäin, mutta miekka on välissä. Ja jos kohde painaa bindiä, se painuu miekan mukana ja on aivan turvallista tehdä tekniikka suojattomanakin, kun aseen paino ei ole siirtymässä sinua kohti vaan miekkaasi vasten. Tietenkin, jos toinen ennakoi tämän, hän osaa luonnollisesti käyttää hyökkäyslinjansa hyväkseen. Jos ei, on liian myöhäistä siinä vaiheessa kun asiasta tulee tietoiseksi. On ehkä hyvä huomauttaa, että se, onko vasemmalle tai oikealla toimiminen "sisään vai ulos" riippuu siitä, kummalla puolella miekkasi terää toisen miekka on. Eli kaikkia eri windeneitä et voi tehdä samasta teräkontaktista. "Vasen sisään" ja "vasen ulos" ovat toki molemmat mahdollisia windeneitä, mutta yhdestä lähtötilasta voi valita vain toisen näistä. Syy on se, että kun "tulee kontaktia", toisen terä on sinuun nähden joko miekkasi vasemmalla tai oikealla reunalla. (4) Lisäksi kun muistamme että voimme iskeä, viiltää tai pistää, voimme lopettaa näistä jokaisen kolmella eri tavalla. (Nyrkkisääntönä on, että jos olet kaukana, pistä, jos olet melko lähellä, kannattaa viiltää ja aivan liiveissä uidessa on syytä sahailla toista.)

Kaikki nämä kombinaatiot päättyvät samaan tavoitteeseen (Ulkopuoliselle ne peräti näyttävätkin miltei yhdeltä ja samalta tekniikalta. Toisaalta niiden sisäistäminenkin on tätä kautta helppoa. Tekniikka on siis "sellainen että se ikään kuin sallii huolimattomuutta". Vaikka se onkin itse asiassa ihan eksakti ja fiksu systeemi.) : Vastustajaa päästään lyömään. (Epäkohteliasta on se.) Kun winden -tilanne tulee vastaan, on kohteena olevan pakko reagoida asiaan välittömästi. Aloittelijoille tekniikan kohtaaminen on hirvittävää: Jos takana ei ole harjoittelua, on lähes mahdotonta vain keksiä niihin vastareaktiota. Peräytyminen on yleinen ja tavallaan ihan oikeakin reagointi. (Itse en kyllä ihan hirveästi bindaile ja minulla on lisäksi duplieren -obsessio.. En siis hirveästi windaile. Pitäisi.)

Tekniikan näkee hyvin myös videolta. "Eight Windings (Slow!)" (Englanninkielinen nimi samalle asialle. Itse tykkään enemmän Saksankielisistä nimistä. Termin kääntäminen englanniksi on vähän kaksipiippuinen juttu.) Video näyttää selkeästi kaikki vaihtoehdot ilman "lopettavaa iskua".