Voimaa voitaisiin saada lisää nopeuttamalla iskua, mutta tätä kautta tehoja ei helposti saada lisää. Harva ihminen kykenee treenaamisella vaikkapa kymmenkertaistamaan iskunopeutta. Helpommin asia syntyy saamalla iskusta painoa taakse. Jos miekan paino on siinä kaksi kolme kiloa, ja lyöjä on kuusikymmenkiloinen riuku, niin 10% painosta saaminen iskun taakse lisää iskun voiman kolmin- tai jopa kuusinkertaiseksi. Tietenkin nopeuttakin kannattaa harjoitella, mutta tämä näyttää että asialla on merkitystä.
Tähän on hieman erilaisia lähestymistapoja. Ja tässä kohden saksalainen ja italialainen perinne eroavat toisistaan. Se vaikuttaa aloitteeseen ja tapaan reagoida melko laajasti. Miekkailuhan on eräänlainen "holistinen verkko", jossa elementit vaikuttavat toisiinsa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, mutta tietyt valinnat vaativat tiettyjä asioita muualla.
Teen tästä melko karkean, jopa röyhkeän yleistävän, esityksen.
Saksalainen tyyli.
Saksalaisessa tyylissä korostetaan sitä että miekkailijan ei tarvitse suojata etenemistään miekallaan koska siinä se että ei itse saa osumaa on seurausta ajoituksesta ja etäisyydestä, mittaamisesta ja rytmistä. Eli kuten Döbringer sanoi "alle dinge haben mass und lenge." Keskiössä on se, että isku osuu samalla hetkellä kun ensimmäinen jalka astuu maahan. Saksalainen pyrkii lyömään ensin (vorschlag). Eli kun onnistut lyömään ensin, ei toista tarvitse torjua. Reaktio on hitaampi kuin aktio. Tässä syntyy paljon sellaisia tekniikoita että jos iskua tehdessä miettii defensiivistä ratkaisua, on hyökkäys heikko.
Tätä kautta koko tyyli saa ulkonäkönsä: Ajoitus ja etäisyys ja nopeus korostuvat. Iskuun liittyy tyypillisesti sekin, että liikutaan kohti toista, jolloin isku alkaa niin että olet "ulottuvuuden ulkopuolella" ja päättyy niin että ollaan ulottuvuusalueella. On tärkeää olla yrittämättä lyödä toista silloin kun ei ole ulottuvuusalueella. Tavoitteena on "yksi isku, yksi kuolema". Pessimistisissä tilanteissa toinen on nopea jolloin hän ehtii laittaa miekkansa vastaan, jolloin syntyy bind. Tämän vuoksi bind -tilanteesta jatkuvia tekniikoita onkin paljon.
Saksalaisessa voima saadaan käsistä, ruumiista ja ranteesta. Usein ruumis aloittaa, ja isku tapahtuu sillä hetkellä kun etummainen jalka osuu maahan. Tämä johtuu siitä että liike alkaa jaloista, lantiosta ja hartioista ja miekka seuraa perässä. Kun kävely on helposti hitaampaa kuin miekalla lyöminen, ehtivät ne perille samaan aikaan. Keskiössä on aloite ja aloitteen saaminen. Ja jos tässä epäonnistutaan, aloitteen uudelleenhankkiminen.Italialainen tyyli.
Italialaisessa tyylissä taas tehdään enemmän niin että miekka aloittaa. Voima haetaan lantiosta. Eli ensin isku alkaa ja sitä tuetaan painonsiirrolla ja lantiolla ja jaloilla. Tätä kautta miekka on edellä ja toisen on huomioitava se ensin. Taustalla oleva asenne on hyvinkin erilainen, ja jos italialaisella tyylillä kamppailee ja aloittaa saksalaiseen tapaan ruumiilla, ovat seuraukset yleensä aika huonoja, tekniikat ovat hioutuneet sellaiseksi.
Italialainen nimittäin eräällä tavalla "suojaa etenemisen miekalla". Paino ja lantio tuovat massan eli voiman. Kun pistää miekkan liikkeelle ensin, ja siirtää tähän tukea kävelyllä, lantiosta ja painopisteen siirtämisellä, on tähän reagoivan pakko reagoida ensin miekkaan ja vasta sitten itse miekkamieheen. Tämän vuoksi on ymmärrettävää että tyylissä keskitytään siihen että miekat oletusarvoisesti ristitään, eli miekkojen kohtaamistilanne ei ole "pessimistinen tilanne" vaan se mitä odotetaan aina. Toisen kärki siirretään oman miekan kahvalle ja oman miekan kärki pidetään vapaana jotta se saadaan törkätyksi toiseen.
Siksi italialaisess tyylissä ei niinkään lyödä ensin, kuin keskitytään siihen että toinen ei lyö ensin. Voisi jopa sanoa että "saksalaistyypille" hyökkäys on paras puolustus ja "italialaistyypille" puolustus on paras hyökkäys.
Kuva on Mairilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti