"Kaikki rakastavat Raymondia" -sarjassa Raymond on surkea ostamaan lahjoja. Huonojen lahjojen ostaminen on odotettua, ja siksi lahjat pitää kertoa suoraan. Minä olen samanlainen, tosin sillä erolla että en osta lahjoja. Jouluna lahjoja tietysti odotetaan. Tosin minulta taitavat harvat odottaa. Lahjani ovat hyvin satunnaisia.Jouluna lahjoja odotetaan, koska kyseessä on sopimus hyvistä tavoista. Suuri osa etikettisäännöistä on mielivaltaisia. Mutta tavallaan nämä mielivaltaisuudet taistelevat rujoutta vastaan, ja joskus harvoin siinä jopa onnistuvat. Jos kättely on sosiaalinen sopimus, on lahjan anto hieman vastaava.
Tänä vuonna ajattelin korjata tilannetta. Mitäpä sitä muutakaan voi tehdä sen jälkeen kun on tallettanut opinnäytetyön plagiointitarkastuksen erinomaisesti läpäisseenä tietokantaan ja valmistumisilmoituksen täyttämisen jälkeen (ynnä muuta byrokratiaa joihin ei liity osaamisen tai tekemisen fiilis vaan lapun täyttö siksi että niin kuuluu tehdä.) Pitäähän sitä juhlistaa shoppailemalla. En juurikaan shoppaile. Eikä valmistuminenkaan ole jokapäiväistä elämää, joten nämä voi yhdistää.
Tänä vuonna prosessi näyttää olevan tällä hetkellä lähinnä eliminoiva. Kaikki alkoi siitä että minulla ei ole juurikaan rahaa. Ajattelin sitten että ostanko kaikille kahden markan lahjat. Ajattelin jättää välistä. Muistelen erästä tuttuamme Järvenpäästä, joka toi aina kinderyllätysmunien yllätyksiä lahjaksi. Ajatuksen tärkeys on asetettava kontekstiin. Se on fraasi. On kivempi saada hyviä lahjoja kuin muuta.
Sitten minulla on ystäviä1, jotka vihaavat kaupallisuutta. He tuskin tykkäävät siitä että palvoisin markkinataloutta heidän kauttaan. "Hyvää Joulua tulin pilailemaan arvoillanne ja tunteillanne" on tietysti juuri jotain sellaista jota minulta voi odottaa. Mutta päästin säästää tuhlaamisen siihen tilaan kun minulla on aidosti varaa vitsiin.
Toinen osa sitten on ihmisiä, joille ei keksi mitään lahjoja. Näitä on kahta kaliiberia. Sellaisia joilla on niin tarkka ja spesifi maku että kriteeristö on itsessään haastavaa. Tähän liittyy tietysti usein "laatutietoisuus" eli tietty hintaodotus. Tuhlaaminen on edelleen hyvä säästää tilaan kun siihen on varaa. Sitten on niitä ihmisiä joille pitää ostaa lahja, mutta ei vain pysty. Tämä jää yhteen, äitiini. Kuten aina. Lahjaa on vaikeaa, ellei mahdotonta, keksiä.
Sitten kun aletaan puhumaan ostettavista lahjoista, tulee lisää vaikeuksia. Lahja on nimittäin luonteeltaan vastavuoroinen. En siis tarkoita sitä että kun antaa lahjan olisi odotettavissa vastalahja. Tarkoitan enemmänkin sitä, että lahja on antajan mielikuva siitä mitä saaja tarvitsee. Tätä kautta Klerasilpullo voi olla kätevä mutta herjaava lahja teinille. Muistan tähän liittyvän episodin lapsuusajoiltani.
Vielä pahempaa voi kuitenkin olla se, että lahja on aivan väärin arvioitu. Eli antaa jotain, joka kertoo siitä miten vähän toisen tarpeet, toiveet ja odotukset ovat täytetty. Esimerkiksi isosisarelleni lahjan ostaminen toimisi lähinnä osoituksena siitä miten vähän tunnen koko ihmistä, ja lahja olisi luultavasti epäkäytännöllinen ja eitoivottu, sellainen joka näyttää ennakkoluulojani. Lahja voisi jopa toimia osoituksena "miten vähän kiinnostaa". Tälläisistä asioista on tietääkseni riidelty. Ei tosin isosisareni toimesta, mutta kuitenkin.
Tällä hetkellä olen ostanut vasta kaksi lahjaa. Puolisolle ja pienimmälle sisarelle. Puoliso osasi peräti ihan itse esittää mitä haluaa, joten tilanne oli hoidettavissa. Muutoin tilanne on melko kaaoottista. On selvää että on odotettavissa jotakuta loukkaava joulu joka tapauksessa.
Olisivatpa maailmat tiedekerhoja. Niiden tarpeet on tiedossa, hallittuja ja osaisin jopa täyttää niitä.
1 Tai sitten uskottelen itselleni että näin on. Siis ystäviä. Kaupallisuuden vihaamista minun ei tarvitse kuvitella.
1 kommentti:
Tänään tajusin, että unohtui laittaa postiin pakanallinen joulukortti. Joulustressi on tehnyt tepposensa. Varsinkin kun joulukuusi kuolla kupsahti yhden yön jälkeen. Nyt tuvassa on uusi kuusi ja uudet kujeet.
Että hyvää joulua vaan sinnekin!
Lähetä kommentti