Taidetta voidaan lähestyä monella tavalla. Sommittelu ja estetiikka, yleinen kauneus, jopa sanomallisuus ja kannanotot voivat olla sellaisia että niistä ei välttämättä olla kovin erimielisiä. Jopa yksinkertaisissa taideteoksissa on kuitenkin helposti mukana jotain jota on vaikea jakaa sellaisenaan.
Yksi ehkä selvimmistä on kokemuksellisuuteen sitominen. Esimerkiksi omalla kohdallani tästä on helppo ottaa esimerkki. Veikko Vasaman ottama valokuva Kastelholman linnasta. En tekijänoikeussyistä liitä sitä kuvaksi blogiin. Suosittelen kaikkia katsomaan sitä.
Kuvassa linna ei ole "Normaalissa kulmassaan". Kyseinen linnahan kuvataan aika usein siltä reunalta jossa se näkyy tielle. Eli kun linnaa lähestyy kävellen, on kyseessä etusivusta. Tuo kuva taas on otettu sen takasivustasta. Kuvakulma on harvinainen.
Kuitenkin tuo kuvakulma on juuri se, jota kautta itse muistan tuon linnan. Tuo osittain hajonnut seinäkin on tärkeä. Kokemukseni sitoutuu luokkaretkeen jonka teimme kuudennella luokalla. Se tehtiin ahvenanmaalle. Olimme siellä muutamia päiviä ja tutustuin mm. paikalliseen punkkikantaan. Lisäksi näin reissulla elämäni ensimmäisen kerran rantakäärmeen (kun nukuin auringossa sorakasassa, käärme teki hyvin läheistä tuttavuutta, mikä ei ollut mukava asia kun herää.) Samoin (jonkin) peuran. Nykyisin osaan kyllä tunnistaa peuroja, mutta valitettavasti en voi siirtää taitoani menneisyyteeni, joten en osannut kiinnittää huomiota olennaisiin yksityiskohtiin.
Sen lisäksi uimme aika paljon. Kävimme uimassa juuri tuolta laiturilta joka näkyy Vasaman kuvassa. Muistan kuinka vesi oli tosi kylmää. Luokan tyttelit lilluivat kauan, heistä se oli ilmeisesti vähemmän kylmää.
Valokuvaaja ei tietenkään ole voinut tietää että juuri tuo kulma linnasta on "minun etusivu". Vaikka olenkin tuossa linnassa sisälläkin käynyt, en muista sen etusivua tai sisältöä yhtä tarkasti. Voin vain yrittää selittää tarinaa elämästä, mutta on todennäköistä että kokemus ei silti aivan välity. Tätä kautta oma kokemuksellisuus tuo mukaan tarinan lisäksi yhteyksiä konkreettisiin asioihin.
Voin silti vain kuvitella miksi kuvaaja on valinnut juuri tuon kulman. Josko linna on siltä reunalta erityisen kaunis. Josko hän tavoitteli erikoisuutta ja kuvasi harvinaisemmalta sivulta. Tai sitten hänellä oli onkireissulla luppoaikaa. Ehkä rikkonainen muuri symbolisoi jotain, etenkin kun muistetaan että ahvenanmaan demilitarisoiminen on saanut alkunsa Krimin sodan seurauksena. Ja Kastelholman linnalla oli olennaisen tärkeä rooli tässä prosessissa : Englantilais-Ranskalainen laivasto pommitti linnaa, ja linnan uudelleenrakentamisesta oli "pieniä pelkoja". Se olisi ollut sotilaallinen riski. Nykyisin linna on vain rakennus, jota on jopa huollettu ja entisöity, eli tehty "sitä mitä pelättiin", tosin siihen ei enää ole liittynyt samanlaista uhkaa. Eli tätä sotilaallista keskeisyyttä ei välttämättä heti tule siinä maisemassa mietittyä. Rikkinäinen seinä voisi muistuttaa. Olisiko jotain ahvenanmaalaista identiteettiä?
Voin vain arvailla, mutta en samastumaan kuvaajaan. Yhtä vähän hän voi etenkään kuvatessaan tietää minkälaisia fiiliksiä kuvan katsominen toisissa aikaansaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti