Ihmiset helposti ajattelevat että evoluutio tarkoittaisi nimen omaan ominaisuuksien fiksoitumista kohti menevää prosessia. Eli jos jokin ominaisuus on hyödyllinen, adaptaatio, se yleistyy populaatiossa kunnes lopulta kaikilla on se. Samoin ihmiset ajattelevat että hyönteiset ovat yksinkertaisia olentoja. Samoin seksuaalinen iso lisääntyminen uroksella ajatellaan helposti olevan taistelun tulosta. Alfauros on iso soturi.Onneksi näihin kaikkiin kohtiin löytyy yksinkertainen koe, joka pistää asioita hieman eri mittasuhteisiin.
Taustalla on se ajatus että naaras usein panostaa jälkeläisiin enemmän. Tätä kautta niiden jälkeläistuotanto on helpommin rajoitetumpaa kuin koiraalla, jonka tavoitteena olisi siis paritella mahdollisimman monen naaraan kanssa. Tästä seuraa seksuaalinen kilpailutilanne : Naaras haluaa paritella parhaiden urosten kanssa, kun taas urokset haluavat paritella mahdollisimman monen naaraan kanssa. Tästä seuraa usein erilaisia strategioita. Syynä on se, että toisen sukupuolen etu on toisen sukupuolen haitta, joten tästä syntyy "sukupuolten välistä asevarustelua". Tämä on seksuaalista antagoniaa.
Tähän soppaan iski koejärjestelyn Omar Eldakar. Juttu julkaistiin Science 6, 2009 -lehdessä nimellä "Population structure mediates sexual conflict in water striders."
Tutkimuskohteena olivat vesimittarit. (Ei ne koneet joiden kautta laskutetaan.)
Vesimittarithan ovat niitä suomessakin tuttuja veden pinnalla kuljeskelevia hyönteisiä. Ne liikkuvat vesien pinnalla jalkojensa varassa, ne ikään kävelevät vesien päällä, minkä veden pintajännitys mahdollistaa. Se voi myös hyppiä ja lentää. Ne elävät tyypillisesti pienissä löyhissä joukoissa. Ne ovat myös aika aggressiivisia olentoja ja ne löytävät saaliitaankin veden värähtelyjä seuraamana.
Eldakar otti tutkimusaiheekseen vesimittarilajin Aquarius remigis. Siinä on sukupuolten välistä kilpailua, joten se on loistava tutkimuskohde. Niiden seksuaalikäyttäytyminen on usein "raiskauksenmakuinen". Eli uros aggressiivisesti hyppää naaraan päälle. Tämä mahdollistaa sen, että muut koiraat "eivät pääse pesällä". Aggressiivisuus auttaa kiinniotossa että muiden koiraiden poisajamisessa. Osa oli kuitenkin "kilttejä kunnon miehiä". Eldakar miettikin sitä mitä tässä tilanteessa "tulee miettiä". Eli miksi ihmeessä kaikki koiraat eivät ole aggressiivisia. Jos aggressiivisuudesta on hyötyä, sen voisi luulla olevan kaikilla.
Hän tekikin testin. Hän vertaili vesimittareiden käytöstä siten että tehtiin isohko keinotekoinen lampi. Ensimmäisessä tilassa se oli avoin, eli vesimittarit voivat vaeltaa halutessaan pikkuryhmittymästä toiseen. (Nehän elivät pienikokoisissa löyhissä joukoissa eikä isoissa tiivissä parvissa.) Toisessa osasto pistettiin esteitä täyteen niin että vaeltelu ei onnistunut. Näiden välille saatiin isoja eroja.
Eldakar huomasi että naaraat eivät pitäneet ahdistelusta. Aggressiivisuus oli sille vaara ja haitta. Jos pakotiet oli suljettu naaraat jaettiin ikään kuin "nollasummapelinä". Koiraalle taistelussa oli tietyn suuruinen "palkintopotti", joka jaettiin voittajien kesken. Aggressiivisuus kannatti. Jos pakeneminen oli toisaalla, pelin henki muuttui täysin. Naaras lähti yksinkertaisesti pakoon aggressiivisia koiraita ja siirtyi niiden koiraiden pariin jotka eivät olleet aggressiivisia. Tätä kautta aggressiivisuus leikkasi voittopotista siivun pois, voitettavaa oli vähemmän. Rauhalliset koiraat pääsivät lisääntymään koska naaraat hakeutuivat niiden luo ja muodostivat tätä kautta pienen löyhän parven. Näin epäaggressiivisuus sai etua.
Näissä on tietysti optimointitasapaino. Jos olet ainut aggressiivinen, ei naaras pelästy, kun ei ole sitä kokonaan aggressiivista laumaa. Tätä kautta hyönteisillä syntyy olosuhteista riippuvainen suhdeluku. On jokin määrä aggressiivisia ja jokin määrä epäaggressiivisia koiraita. On hyvä muistaa että kannattava strategiahan riippuu sekä (1) siitä missä ollaan että (2) siitä mitä muista strategioita käyttäviä on samanaikaisesti.
Tietenkään tästä ei voida vetää hirveitä johtopäätöksiä ihmisten seksuaalisuuteen, saati seksuaalietiikkaan. Eläinmaailmasta löytyy jos jonkinlaista lisääntymisstrategiaa. Eräät punkit esimerkiksi lisääntyvät siten että koiraat siittävät sisarensa ja kuolevat. Naaraat eivät näe muita koiraita kuin veljiään ja tämän varassa on lajin seksuaalinen lisääntyminen. Vedä tästä sitten päätelmiä siitä miten insestiin pitää suhtautua!
1: Tosin tässä tarinassa voi nähdä "eettisiä piirteitä". Kiltti mies saa naisen. Aggressiivinen uros on pelottava jolta haetaan turvaa. Mutta nämä eettiset piirteet tulevat siitä että ihmisillä on tietty esinäkemys siitä minkälainen toiminta olisi ihmiseltä "soveliasta". Siksi punkkejen kohdalla ei tule samanlaista eettistä virettä, insesti tuntuu niiden kohdalla jopa hieman inhottavalta, vaikka kyseessä onkin vain punkki eikä ihminen.
Tosin on hyvä miettiä seuraavaa: Mitä sosiaalisempi ja vuorovaikutuksessa oleva eliölaji on kyseessä, sitä enemmän siinä tavallisesti esiintyy seksuaalista antagoniaa, eli tälläistä kilpailua. Ihmiset ovat suorastaan supersosiaalisia, joten on luultavaa että jännitteitä löytyy. Ei siksi ole välttämättä ihme jos "naiset ovat venuksesta ja miehet marsista". Tosin kasvatus ja kulttuuri voivat tässä vaikuttaa paljonkin. (Olipa kyseessä sitten geenien ohjaama tai koulutettu käyttäytyminen, heritabiliteetti on usein ympäristöön sidottu, eli ominaisuus ilmenee geenin kautta enemmän tai eri tavalla toisissa ympäristöissä kuin toisissa. Jopa silloin kun kyseessä on sellaiset puhtasti fyysiset asiat kuin koko.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti