Rumspringa : Tuhlaajapojan järjestetty kotiinpaluu.

Uskonnot periytyvät. Eivät vain geneettisesti. Mutta silti hyvin vahvasti. Uskonnot tuntevat sukurajat, ja ne voidaan tätä kautta jakaa eri alueisiin, kun paikalliset perinteet ja muuttoliikkeet otetaan huomioon. Toki ihmiset kääntyvät ja vaihtavat uskontoa. Mutta melko harvoin. Selvästi aikaisimmilla ikävuosilla on tässä iso merkitys.

Joku voisi sanoa että takana on eristämisen mahti. Tämä onkin sinällään totta: Monissa "tiukemman linjan" uskonryhmissä ulkopuolisten kanssa olemista ei suositella, tai se rajoitetaan pelkkään julistamistilanteeseen. Jos esimerkiksi uskosta luopuneiden kanssa seurustelua ei suositella, se taatusti hillitsee lähtöhaluja koska jo hankitty perhe ja seura jäisi vanhaan uskoon. Pitäisi aloittaa alusta, ja luopuminen olisi kova. Ihmiset ovat sosiaalisia eivätkä edes mieti lähtemistä.

Kuitenkaan tämä ei ole läheskään kaikki. Sillä amisheilla on mielenkiintoinen perinne, rumspringa. Se on yksinkertaisesti tila, jossa vanhemmat siunaavat lapsensa seikkailun muussa maailmassa. Takana on se henki että lapsi voi olla utelias katsomaan normaalia elämää. On teknologiaa ja kaikkea jännittävää. Lapsen ei oleteta vain ottavan valmiina vanhempien uskon siitä että amishien tapa on paljon parempi kuin muiden tapa. Vanhemmat tavallaan luottavat että seikkailemaan lähtevä nuori näkee mitä maailma on ja tulee sitten takaisin. Valinta paluusta on tietysti nuoren.

Tämä on ensialkuun ajatellen hieno asia. Ensin tuntuu että siinä annetaan lupa kokeilla. Että yhteisö testaa kriittisesti sen, onko se hyvä yhteisö. Vapautta ja valintaa tarjotaan.

Tästähän tulee tietysti heti mieleen Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta. Siinähän isä on iloinen kun karussa käynyt poika palaa kotiin ja pitää juhlat. Kotiinjäänyt poika ei pidä tästä juhlinnasta, koska hän on ollut kiltisti koko ajan. Kotiinpaluussa yhdistyy tällöin se, että isän luo on palattu, ja tämän asiat nähdään oikeina. Tämä on saatu kokemusten kautta, ja vaikka vaihtoehto aluksi tuntuu hyvältä se kuitenkin johtaa vaikeuksiin. Tarinassa on tietysti myös armoelementti, mutta tämä ei amishien seikkailussa oikein toteudu. Siinähän ei varsinaisesti olla tottelemattomia, vaan ikään kuin "tuhmia luvan kanssa."

Mutta käytännön tasolla reissu on luultavasti traumaattinen. Nuoret palaavatkin amishien yhteisöön melkoisen usein.

Syytä ei tarvitse kauaa miettiä. Se ei välttämättä johdu siitä että amishien elämä olisi parasta mahdollista. Se johtuu enemmän siitä mihin ihmiset ovat tottuneet. Kun nuori tungetaan sykkivään ja nopeatempoiseen maailmaan, hän ei tunne tapoja eikä kulttuurinormeja. Jopa bussin käyttäminen voi olla hyvin vaikeaa jos siihen ei ole harjoitellut. Käytöstavat monissa paikoissa eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä, vaan kulttuurimme vain kasvattaa lapset niihin niin että heidän ei tarvitse enää miettiä niitä. Juttu tulee selkäytimestä siinä vaiheessa kun niitä tarvitsee ilman vanhempaa tehdä. Amishilla ei ole tätä etua. Vanhan elämän tavat ja normit kulkevat mukana. Televisioviihde on luultavasti ensi alkuun suorastaan järkyttävä kokemus.

Näin ollen he vakuuttuvat siitä että amishien elämä on parasta. Ja hauskaa kyllä, se luultavasti onkin juuri sitä. Parasta heille. Kuitenkin on hyvä muistaa että jos meillä olisi tapana lähettää lapsia tutustumisreissulle amishkulttuuriin, usea tulisi takaisin. Nettiä tulisi ikävä.