sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Minkä nuorena oppii sen vanhana vääntää.

Kun olin lyhyempi, asuin Järvenpäässä. Siellä sain kuulla tarinan, jossa kaksi ihmistä kaapattiin avaruusalukselle, jossa heille tehtiin kokeita. Lopuksi molemmat tapettiin. Minulta kysyttiin että miksi tarina on varmasti tyhmä. Esitin tietysti heti sen, että siinä oli avaruusolentoja. Niitähän ei ole olemassa. Sain kuulla että oikea vastaus on se, että tapahtumista ei tiedettäisi, kun kuka sen jutun olisi kertonut kun kaikki ovat kuolleita.

Eli tilanne on sama minkä Jack Sparrow esittää kuullessaan "Pirates of Caribbean: Mustan Helmen kirouksessa" siitä miten "Black Pearl" kyntää paikasta paikkaan eikä jätä ketään henkiin. Sparrowia ihmetyttää se, miten tekijä tiedetään jos kaikki kuolevat?

Tässä on itse asiassa kaksi tapaa lähestyä sitä, mikä on järkevää. Minun kakarana esittämä kannanotto on yksi, sellainen joka perustuu siihen että meillä olisi tieto siitä miten todennäköisiä tietyt ilmiöt ovat. Tämä on herkkä tuntemattomille ilmiöille. Tämä näkemys on itse asiassa yksi tapa lähestyä evidentialismia : Asioiden todennäköisyys saadaan arvioitua joko suoraan "epätodennäköisiksi" tai jälkeenpäin tarkastelemalla sitä miten usein jokin asia on tapahtunut. Eli kun UFOja ei ole saatu kiikkiin, sellainen on ehkä mahdollinen mutta kovin epätodennäköinen. Eli tarina muuttuisi uskottavaksi vasta kun tulisi vaihtoehtoisia näkemyksiä.

Eli on tavallaan fiksua olla uskomatta kummituksiin, ja toimia kuten Elizabeth Swann "Mustan helmen kirouksessa". Hänen on syytä uskoa kummitustarinoihin, koska hän on yhdessä, on luurankoja ja kaikkea vastaavaa konkreettista evidenssiä joka osoittaa siihen. Tässä korostetaan sitä että absoluuttisen totuuden sijasta haetaan luotettavuutta. Eli tehdään järkeviä ja uskottavia arvioita vajavaisen tiedon perusteella. Joskus erehdytään, mutta ideana onkin tavoitella arvioita, joiden sisällä erehdytään mahdollisimman harvoin.

Toinen tapa taas on itse asiassa hienovaraisempi, ja se perustuu rajoitteiden tuntemiseen. Ratkaisuhan perustuu faktaan "kuolleet eivät tarinoi". Tässä asian todennäköisyys ei ole merkittävä. Tärkeää on se, miten asiasta on saatu tietoa, ja onko kanava luotettava. Tämä on metodologian ytimessä. Tätä kannatetaan tieteenfilosofiassa melko paljon: Tässä tiedonsaannin vaikeus ja helppous on ytimessä. Tästä saadaan hieman yllättävää tukea suosiossa oleville teorioille: Ne ovat ensimmäisiä ja uskottavimpia tutkimusohjelmia. Tätä on kuvattu jopa seuraavalla tarinalla: Jos sinulta on kotimatkallasi tipahtanut talonne ainut kotiavain tielle, mistä etsit ensin? Oikea vastaus on tietysti "katulamppujen läheltä". Ei siksi että avain todennäköisimmin putoaisi sinne tai todella olisi siellä. Vaan sen takia että jos se on tipahtanut lampun lähelle, se löytyy helposti ja nopeasti. Vasta jos lamppujen lähellä ei ole avainta, kannattaa ruveta rämpimään ja haromaan pimeydessä.

Ei kommentteja: