R -kioski ja uskonto.

Arhi Kuittinen kirjoitteli surrealistiseen tapaansa dogmatiikan roolista. Hänelle dogmatiikka on:
1: Ulkoatuleva ohjeistus, joka on uskoa ilman uskoa.
2: Se poistaa henkilökohtaisen uskon roolin.
3: Se on uskonnon komenteluväline.
4: Laiskuuteen vetoava systematisoitu valmispaketti, joka säästää ajattelutyöltä.

"Tunnustat systeemin ja systeemi lahjoittaa sinulle uskon ilman määrittelyn ongelmia. Avaimet käteen -periaatteella, franchasing-tuotepaketti. Kapitalistisen brändikulttuurin alkukoti."

Hän on osittain oikeassa, osittain väärässä. Asia selviää oikeastaan miettimällä tarkemmin. Otan esimerkiksi olennaisesti samanluonteisen, mutta aihepiiriltään vähemmän tunteitaherättävän. R -kioskin.

Eräs ystäväni pitää R -kioskia itäkeskuksessa. Kun hän aloitti firman, joka siis on todellakin kirkon tapaan "franchasing -tuotepaketti", tuli mukana tietysti ohje siitä miltä R -kioskissa pitää näyttää. Systeemi on hyvin ohjattua. Kioskin aloittaminen on kuitenkin tehty vaivattomaksi, ja ihmisille "ÄRRÄ" on tuttu. Mutta kun minä asiakkaana menen R -kioskille, en tiedä tuon taivaallista tuosta taustalla olevasta ohjauksesta. Minulle riittää että tiedän mitä sieltä saa. En oikeasti tunne koko systeemiä siellä taustalla.

R -kioskin laatuopas takaakin oikeastaan sen, että asiakas tietää "mitä rituaaleja saa". Uskonnoissahan dogmatiikka astuu mukaan kuvioihin vasta, kun uskontoa pitää laajentaa. Siinä missä pienissä uskonnoissa on yksilöitä jotka ovat eri tasolla suosittuja, isommissa uskonnossa on järjestelmiä, joissa palvelut yhdenmukaistetaan. Jotta ihmisille olisi sama käykö yhdessä vai toisessa. (Muuten tulisi sisäistä kilpailua, mikä taas "haittaa liiketoimintaa". Tämä on myös sama syy miksi kartellit olisivat yrittäjille erityisen kannattavia, niin kannattavia että niitä pitää säädellä ja kieltää.)

Jos hintalaput on väärin, en osaisi sanoa. Siihen tarvittaisiin R -kioskin "sääntökirjan" tai "laatuoppaan" sisällön tuntemista. (En tunne edes tämän nimeä.) Täsmälleen sama on oikeastaan uskonnossakin. Menen kirkkoon ja tiedän että siellä "voi mennä yhdelle" ja että siellä soitetaan tietystä kirjasta kappaleita uruilla.

Kuittisen esittämä dogmatiikka voisi toimia mikäli kirkko olisi todellinen ohjaaja. Eli sillä olisi valtaa vaikuttaa ihmisten toimintaan suurilinjaisesti. Kuitenkin luterilainen kirkko on nykyisin "korostetun vaivaton". Maksat vuosimaksun and that's all. Minunkaltaistani ihmistä juuri tämä inhottaa. Kirkko ikään kuin esittää edustavansa arvoja, mutta ainut mitä se tarjoaa on sisällyksetöntä tilassaoleilua. Arvositoumukset olisi tietysti esitettävä jotenkin jotta niihin voitaisiin viitata. Ja tätä on dogmatiikka.

Mielestäni Kuittinen onkin väärässä väittäessään että dogma ohjaa ihmisiä ja tarjoaa ulkoatulevaa uskoa ja hallitsee meitä. Tosiasiasa ihmiset eivät tunne kristinuskon dogmia kovinkaan hyvin. Kirkon dogmatiikka on juuri kuin ne R:än lappujenasetteluohjeet. Jotain jota vain kirkon pitäjät joutuvat miettimään. Asiakas vain käy, tietämättä, tuntematta. Luultavasti Kuittisen teologian opinnot ovatkin se elementti joka erottaa hänet "minusta ja muista taviksista". Hän on lukenut dogmatiikkaa, osaa sen. Ja näkee sen vaikutukset kirkossa. Hän unohtaa vain sen, että asiakas ei näitä näe. Hänellä ei ole aavistustakaan.

Mielestäni dogmatiikka ei ole lainkaan "jotain joka on uskovaa varten". Dogmatiikan tehtävänä on itse asiassa erottaa uskovainen eliitti normiuskovasta : Uskonnon sisäänrakennettu kritiikki -immuniteetti perustuu siihen että voidaksesi kritisoida uskontoa, sinun täytyy tuntea sen dogmat. Jos kritisoit tuntematta tätä, sinulle sanotaan että kritisoit jotain väärää ja rakennat olkiukkoja. Jos sen sijaan kritisoit dogmatiikan esittämää rakennelmaa, juttu menee "korkealentoiseksi teologiseksi kinasteluksi" joka ei itse asiassa kosketa lainkaan sitä olennaista asiaa. Eli siihen uskovien uskoa.

Dogmatiikan voima ei tule nykyään siitä että se esimoderniin tapaan ohjaisi ja komentaisi ulkopuolelta, tulisi uskovaan ulkopuolelta sisälle. Sen voima tulee nykyään siitä että se postmoderniin tapaan on "konkreettisen elämän ulkopuolella", mutta se väittää ja esittää olevansa sisällä ja kohtaamisen ytimessä, ja hakevansa juuri tätä. Se esitetään olennaisena uskolle, jonain tiilinä jonka varaan koko ideologia on rakennettu. Mutta käytännön uskon kannalta dogmilla ei ole väliä. Voimaa heikkoudessa.

Kun ostat kahvimukin saat pörröeläimen kaupan päälle. Hintalappu on oikein aseteltu ja tietyn värinen. Mutta ketä kiinnostaa? Vitosella olet söpön pienen pehmokoiran tai -kissan ja tähän hienosti yhteensopivan kahvimukin omistaja! Kerää koko sarja! Pörröeläimet ovat tietysti järjettömiä. Mutta myy paremmin jos sanotaan että ne ovat järjettömän söpöjä!