Sukupuolten suhdeluvut ovat aika mielenkiintoinen asia. Toki on selvää että joka ikisellä lajilla on jokin määrä naaraita ja jokin määrä koiraita. Tämä olemassaolo ei sinällään ole mielenkiintoinen, sehän on pakosti olemassa.
Sen suuruus sen sijaan sisältää erikoisia säännönmukaisuuksia. Se pistää miettimään muun muassa adaptaation määritelmää.
Fisher kehitti sukupuolien määrien suhteille lukusuhteen 1:1.
1: Takana tässä on yksinkertainen perinnöllisyyden idea. Edellisen sukupolven koiraan geeneistä ja naaraan geeneistä saman verran on seuraavassa sukupolvessa.
___1.1: Jos yksi koiras voi hedelmöittää monta naarasta, se tarkoittaa isoissa koirasmäärissä sitä että osa koiraista ei saa jälkeläisiä. Kuitenkin voittajat saavat tietyn potin, joka on 50% seuraavan sukupolven geeneistä. Koiras voi saada valtavasti jälkeläisiä. Naarailla lisääntymismäärä on pienempi kuin onnekkailla koirailla, mutta varmempi. Ja keskimääräinen voitto on ratkaiseva, kun puhutaan populaatioista, ja siitä mikä on "yleensä järkevää". Ainakin niin kauan kuin ennalta ei suoraan tiedetä olisiko jälkeläinen voittava vai häviäjä. (Jolloin huonojen kannattaa keskittyä naarasjälkeläisiin ja hyvien koiraisiin.)
___1.2: Tästä päästään siihen että jos naaraita on paljon ja koiraita on vähän, kannattaa panostaa koiraisiin. Jos naaraita on vähän koiraisiin nähden, on hyvä panostaa naaraisisiin. Näin ollen tasapainon suhteen ollessa 1:1 ei ole itse asiassa mitään väliä kumpaan panostaa. Sen sijaan jos jokin luku on alle tämän tasapainosuhteen, kannattaa ehdottomasti panostaa siihen jota on vähemmän. Tämän seurauksena keskiarvo tietysti heilahtaa kohti tasapainoa. Tasapainotilassa olo ei siis ole adaptaatio, mutta kohti tasapainoa siirtyminen on adaptaatio!
2: Tämä ei tietysti ole koko totuus. Sillä myös poikasten vaatimukset on otettava huomioon. Jos pojat esimerkiksi ovat kuten minä, eli hankalia, ja tytöt ovat kilttejä, voi poika vaatia paljon työtä. Silloin kysymys voimavarojen kannalta ei ole "onko tyttö vai poika" vaan "otanko kaksi tyttöä vai yhden pojan". Tätä kautta panos-hyöty -suhde astuu mukaan kuvioihin. Mukana tässä on tietysti myös kuolleisuus. Toinen sukupuoli voi kuolla enemmän kuin toinen, esimerkiksi tappelujen kautta. elävien on sitten ikään kuin kannettava kuolleita mukanaan. Tämä ei tietenkään poista tasapainopisteen olemassaoloa, vaan siirtää sitä. Tämä vaikuttaa sukupuolien määrään.
___2.1: Hyvä esimerkki tästä löytyy mehiläisistä. Niillä syntyy valtava määrä kuhnureita verrattuna kuningattariin. Tämä ero on suuri, ja se on todella kaukana 1:1 -tilanteesta. Pelkkä ravinto ei selitä tätä eroa. Pääsyy on parveilun luonteessa : Uusi kuningatar tarvitsee apujoukkoja, ja siksi muuttava mehiläiskuningatar ottaa valtavan määrän yksilöitä mukaansa. (Järvenpäässä asuessani paikalliselta mehiläisiä pitävältä lähti parveilemaan yksi karkuteille ja päätyi pihaamme. Kuningattarella oli "kokemuksellisesti hirveä määrä" apujoukkoja.) Niihin panostaminen olisi tosi kallista, se vaatisi isoja pesällisiä poissiirrettäviä työläisiä, joiden tuottaminen on kiistämättä panostus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti