Äärimmäisille!

Siilinjärvellä oli muilutettu turvapaikanhakija autoon. Hänet oli viety kauas pahoinpideltäväksi ja hän oli joutunut tulemaan omin voimineen takaisin. Yksi tekijöistä korosti että "En ole rasisti, mutta kyllähän se vähän ärsyttää, että Suomessa on paljon turvapaikanhakijoita, jotka eivät oikeasti ole turvapaikkaa vailla, yksi miehistä totesi kuulusteluissa." Lähden tästä tilanteesta eteenpäin.

Premissi 1: Tämän tyyppinen muilutus ja pahoinpitely jossa uhri on saanut ruhjeita ja viiltohaavoja on äärimmäistä toimintaa.
Premissi 2: Tekijät kertovat että he eivät ole rasisteja.
Premissi 3: Keskustelussa on usein tilanne jossa korostetaan että maltillinen maahanmuuttokriittisyys ei ole rasistista. Ja tämä ei-rasistisuus nähdään samana kuin että maahanmuuttokriittisyys on monesti aivan asiallista ja maltillista. Oletetaan että tämä ajatusmaailma on tosi.

On selvää että nämä lähtökohdat eivät voi kaikki pitää paikkaansa. Jokin premissi on siis virheellinen. (Ristiriidan laki.) En halua elää maailmassa jossa premissi 1 kyseenalaistetaan. Tässä mielessä maailma joko on epämiellyttävä ja minulle sietämätön. Tai sitten jompi kumpi jäljellä olevista premisseistä on virheellinen.

Tässä kontektissa tilanne onkin seuraava;
Premissi 2 on virheellinen; Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset voivat valehdella. Sanoa, että eivät ole rasisteja vaikka ovat.  Joka tarkoittaa sitä, että puheet ja itseidentifioinnit eivät ole argumentti sen puolesta että ei ole rasisti. Pelkkä ei-ei-en-ole-natsi ei ole argumentti tai todiste sinällään. Käsienpesu ei siis auta vaan olisi perusteltava miksi ei olisi rasisti.
Premissi 3 on virheellinen. Pelkästään se että et ole rasisti ei tarkoittaa sitä että et olisi äärimmäinen tyyppi. Voit silti olla vaarallinen ja kontrollin tarpeessa oleva väkivaltainen paska. Ja tältä puolustautumiseksi ei tietenkään riitä että sanoo että "en ole rasisti". Koska väkivaltaa tukeva ja ymmärtävä alempitasoinen ihminen voit olla tästä huolimatta. Voit silti olla äärimmäinen ääri-ihminen.

Itse näen että on humaanimpaa olettaa että premissi 3 on virheellinen ellei tarjolla ole jotain erityisiä todisteita siitä että henkilö on rasisti. Esimerkiksi puheet rotujen välisistä tasoeroista ja puheet alempirotuisten ihmisten lisääntymisen kontrolloimisesta tekee sinusta melko lailla määritelmällisesti rasistin.

Tätä kautta voidaankin päästä siihen mikä ylipäätään on kulttuurissamme vialla. Se on se, että ääri-ideologiat tupataan muokkaamaan sitä mukaa miten äärimmäisiä mielipiteitä ihmiset kannattavat. Mutta sen sijaan aika vähän katsotaan sitä minkälaisia keinoja ja valtarakenteita mielipiteisiin liittyy. ; Ja tämä on itse asiassa jokin josta olen itsekin tavallaan hyötynyt. Sillä kun minun mielipiteitäni katsotaan, ne ovat itse asiassa aika tavallisia, jopa latteita. Minun ideologiani ei ole mitenkään äärimmäinen tai kova. Sen sijaan minulla on raivotautinen temperamenttityyppi. Ja koska mielipiteeni ovat kohtuullisia, moni sekoittaa tämän siihen että olisin miellyttävä.

Kun esimerkiksi nykyään katsotaan rasismia, aiheeksi tulee usein kysymys siitä kuka on rasisti ja kuka ei ole. Tällöin aihe siirtyy oikeudenmukaisuusteorioista ja valtarakenteista viestintuojaan ja yksilön identiteettiin. Tämä on toki riemuisaa jos tykkää yksilöiden mollaamisesta. (Kukapa ei tästä joskus nauttisi? Ei ehkä eettisin tapa nautiskella, mutta silti jossain tilanteissa yksi hauskimmista.) Kun kysytään "kuka on rasisti" asetetaan itse asiassa kolme keskustelukulttuuria;
1: Maltillinen aito kiinnostus määritelmiin. Tätä kautta haetaan aidosti menetelmiä tunnistaa ilmiötä ja tätä lähestytään täysin analyyttisesti.
2: Halutaan luoda jokin määritelmä jonka avulla voidaan tuomita natseiksi laajasti poliittisia ryhmittymiä joilla on eri mielipide kuin itsellä.
3: Halutaan esittää tämä kysymys jotta voitaisiin alleviivata sitä miten kaikissa määritelmissä on tilaa trollaamiseen tai johonkin muuhun hankaluuteen jonka jälkeen ketään ei saisi sanoa rasistiksi ja tätä halutaan käyttää jotta voidaan mollata "suvakkeja".

Näistä kolmesta kohta 1 on käytännössä teoreettinen. Jos kuvittelet että juuri sinä edustat tätä kantaa, niin haistakaa paska. Anteeksi epäkohteliaisuuteni, korjaan vähän sanomisiani. Olkaa hyvä ja haistakaa paska. ; Tilanne on maassamme juuri nyt valtapoliittisesti ja sosiaalisesti sen verran värittynyt että uskallan tämänlaisen yleistyksen tehdä.

Kysymykset siitä "kuka sydämessään tarkoitti mitäkin" vetoaa sisäiseen maailmaan ja intentioihin. Ja ne ovat subjektiivisia. Maailmankuva, kyynelsilmin oikeudessa selitetyt puheet "vilpittömyydestä ja rehellisyydestä" ja "vitsailu" voidaan sovittaa miltei mihin tahansa. Tätä kautta ihmiset voivat valehdella niistä tai kyhätä niihin liittyviä erilaisia tarinoita jolla leimaavat kanssaan erimielisiä. Toki näitä on hyvä mietiskellä mutta ne menevät helposti yli. (Ei sillä että en käyttäisi keinoa itsekin joskus.)

Mutta käytännön tasolla kannattaa katsoa jotain ihan muuta. On melko turhaa keskustella siitä ovatko ihmiset hyviä vai pahoja. (He ovat ensi sijassa ignorantteja idiootteja ja toissijaisesti pahoja. Hyvyys tulee vaikeasti. Siksi hyveet ovat arvostettavia. Juuri harvinaisuutensa ja ainutlaatuisuutensa vuoksi.) Kysymys on siitä että on katsottava että (1) rakentaako keskustelu vai lisääkö se kansan jakautuneisuutta (2) antaako tämä puhe politiikassa tilaa rasismille ja rasistisille mielipiteille (3) tukeeko tämänlainen esiintyminen poliittista näkyvyyttä toimille joissa halutaan kovia keinoja käytännössä tehtäväksi. (4) Liittyykö asiaan rahansiirtoja ja jos näitä on, meneekö raha poliittisesti yksisilmäiseen agitaatioon joka vaikuttaa olevan aina yhtä ihmisryhmää vastaan - tai kääntäen laatujournalismiin jossa tuetaan faktantarkistusta teoretisoinnin ja matutunteilun sijaan.

Siksi on turhaa kysyä että "Onko tosiaan niin että ihminen on rasisti jos häntä ärsyttää että Suomessa on paljon turvapaikanhakijoita, jotka eivät oikeasti ole turvapaikkaa vailla?" (Vastaus on todennäköisesti "ei".) Sen sijaan täytyy kysyä että "ovatko nämä pahastuneet ihmiset esimerkiksi klikkauksillaan antamassa mainosrahaa ihmisille joista on nautinnollista jakaa maahanmuuttajien itsemurhavideoita kaiken kansan töllisteltäväksi ja onko tämä töllistely itsessään hyveellistä toimintaa vai ei?" Tai "lietsovatko nämä rummunpäristäjät vitsailuillaan kuinka ison kasan yksittäisiä hulluja muiluttamaan tai ajamaan rekalla väkijoukkoon". Tässä kohden uskallan sanoa että islamismi lietsonee rekka-autoilua ja suuri osa "vilpittömän ei-rasistisesta vitsivitsikänniläpästä" tukee tämän muilutustapauksen tyylistä tapahtumaa. Sen sijaan suvakkius lietsoo korkeintaan mielisokeutta jossa luullaan että ihmiset voivat olla jotain viattomia seinäkukkasia jotka eivät tapa toisia tai kuskaa heitä hakattavaksi. Mielestäni tämä viimeinen ei ole paheellista. Se on vain tyhmää.

Vapaa-ajattelijoihin kuulumattomuudesta

Samuli Suonpää kirjoitti siitä miten Vapaa-ajattelijoilla ja kirkolla on jotain yhteistä. Nimittäin kannattajakunnan väheneminen. (Tähän liittyen voin mainita että kirkko kirjoitti kannattajamääriensä muutoksista. Tämä inspiroi minua syvästi. Se synnytti lauseen "Tapaluterilaisten vanhempien imeväisikäisten lasten kastaminen pitää yhteyttä kirkon jäsenrekisteriin".)

Tämä on hyvin kiinnostava huomio. Sillä uskonnottomuus on yleistynyt. Kirkko on kokenut olevansa "haastettu". (Vaikka itse asiassa se on lähinnä jätetty.) Maassa on aika paljon uskonnottomia. Vuonna 2015 tiedot olivat sen suuntaisia, että Suomessa on jotakuinkin 1 336 000 uskontokuntiin kuulumatonta. Näistä osa on tietenkin kristittyjä. Mutta kun otetaan huomioon se, että kirkkoihinkin kuuluu ateisteja, päädytään siihen tilanteeseen että mielipiteistöjä eikä jäsenistöjä mitatessa 28% ei usko Jumalaan tai jumaliin. Tämä tekee uskonnottomien määrän tuota reipasta miljoonaa suuremmaksi. (Itse latistan tilastoja ja ilmaisen hieman virheellisesti ja ympäripyöreästi että "suomessa on noin miljoona ateistia." Tämä ei ainakaan liioittele ateistejen määrää. Se on kätevä ja runsas luku. Ja pyöreä kuin Willendorfin neitsyen tissi.)

Itse näen että vapaa-ajattelijat ovat enimmäkseen rasite uskonnottomille.

En esimerkiksi itse oikein näe miten voisin kuulua Vapaa-ajattelijoihin. Kun Suonpää sanoo, että "Vapaa-ajattelijat tekee parhaana, mutta jos liiton jäsenmäärä on promillen luokkaa uskontokuntiin kuulumattomista, mandaattia ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua vahvaksi." Valitettavasti tätä viestiä ei ole ilmeisesti oikein saatu leviämään.

Pidän Suonpään huomiota hieman vihjeettömänä. Trendi liitetään hieman erikoiseen asiantilaan ; "Kun kirkosta lähtee jäseniä prosentin verran vuodessa, vaparit ovat viidessä vuodessa hukanneet vahvuudestaan peräti neljänneksen. Jäsenkunta ukkoutuu ja lähtijöitä on ollut enemmän kuin liittyjiä. Hyvinvointivaltiossa, jossa uskonnonvapaus on hyvällä mallilla, on vanhempien sukupolvien nähtävästi yhtä vaikea siirtää ateistista järjestöperinnettä lapsilleen kuin pitää nuoria uskonnollistenkaan instituutioiden jäseninä."

Ongelmana ei ole se, että uskonnonvapaus olisi kunnossa. Pikemminkin kyse on siitä ajaako VA -järjestö todella uskonnottomien asioita. Yhdistys näyttää työskentelevän juridisten trivialiteettejen kanssa. Ja silloin kun nämä ei-normaalin-uskonnottoman arjessa vaikuttamattomat yksityiskohdat eivät ole aiheena, liike tuppaa tuottamaan provokatiivisia kampanjoita jotka lähinnä lietsovat ärsyyntymistä uskovaisissa.

Toki minusta on itsestänikin hupaisaa - yksityishenkilönä ja vittuilijana ja yleisesti kusipäisenä ihmisenä;
1: Kierrellä kaduilla kyselemässä katujulistajilta että "Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa olla keskustelematta Jeesuksesta?"
2: Käydä pesemässä julkisesti kasteita pois tilaisuudessa jossa ympärillä on monia kristittyjä.
3: Vaihtaa pornolehtiä Raamattuun.
4: Käyttää fundamentalistien vakiona käyttämiä viestinnän kanavia ja muotoja ja sitten nauraa siitä miten tämä analogisuus tunnistetaan ja miten tämä on argumentti uskonnottomuuden hillitsemiseksi samoilla tyypeillä joista uskonnollinen julistaminen on kyseenalaistamattoman arvokas fundamentalisteilla oleva uskonnonvapauden ilmentymä.

Mutta let's face it. Raamattujen vaihtaminen pornoon tapahtui vuosikausia sitten. (Se tapahtui 2010. Yhden kerran.) Siitä kuulee yhä. Tämä tapahtuma on kuitenkin monista symbolinen. Se kuvaa jotenkin hyvin ateisteja monista. Se on muistiin jäänyt kuvaus joka kertoo mitä Vapaa-ajattelijat tekevät monista. (Ja asian korjaaminen on hauskaa kun liikkeen toiminnasta 3% tietävä siihen kuulumaton korjaa uskovaista joka tietää 1% liikkeen toiminnasta. Vain siksi että liikkeeseen kuulumaton kuulemma jotenkin oleellisesti on sidottu tähän toimintaan vain siksi että ei ole kristitty.)
1: Vaihtotapahtuma toki demonstroi asenenvammoja ja kaksoisstandardeja. Ihmiset pitävät tapahtumaa hirvittävänä. Eivätkä suostu muistamaan että tapaus poiki tappouhkauksia tilaisuuden järjestäjille. Ja jos asiasta muistuteaan ei tästä synny reagointeja. Samat henkilöt voivat pahastua siitä miten metalliputkella käydään divareissa ja syytetään tähän liittyvästä vaikenemisesta vaikka Helsingin Sanomatkin uutisoi tapauksesta. (Tästä lähteet ja yksityiskohdat tarkemmin toisessa blogissani ja sen kommenteissa.) Se, että ei tiedetä ja tiedoteta on ongelma jos uhrina on kristitty. Muuten täytyykin käyttää aikaa ikivanhan kampanjan bashaamiseen. Eikä siinä olevista vaikenemisista ja tietämisistä saa vetää mitään päätelmiä asennevammaistoista.

Nämä kampanjat ärsyttävät kristittyjä. Ja on oikeasti omituista ensin olla epäkunnioittava ja sitten vaatia kunnioitusta ja kohteliaisuutta itselle.

Vapaa-ajattelijoiden ongelma on se, että sitä käsitellään kuin se olisi se paikka jossa kaikki ateistit ovat. Sitä kuulee jopa sitä että ateismi on merkityksetöntä koska vapaa-ajattelijoita on vain parisen tuhatta. (Oikeasti.) Että koko uskonnottomuusasia on muutaman tuhannen yliaktiivisen tyypin mekkalointia. Suonpään mandaatinantohuomio olisikin hyvä saattaa näiden ihmisten tietoon jotenkin. (Mielellään lempeästi. Mutta jos tämä ei onnistu niin sitten puolestani vaikka väkisin ja virheestä sakottaen.)

Kaikkien uskonnottomien ongelma on tällä hetkellä se, että heidät leimataan ja nähdään vain vapaa-ajattelijuuden kautta. Ja vapaa-ajattelijoilla on huono maine. ; Ja tämän mukaan uskonnottomia sitten kohdellaan. (Tilanne on outo koska edes kirkon eri seurakuntain jäsenten ei tarvitse allekirjoittaa jokaista seurakunnan työntekijän tai aktiivin omissa tai järjestön nimissä tekemäänsä tempausta. Tai irtautua niistä. Vapaa-ajattelijoilla on siis vahvempi suhde ei-jäseniinsä kuin kristikunnalla on yhteiseen Kristuksen Maanpäälliseen Symbolisen Ruumiiseen.)

Selvästi kampanjat luovat imagoa ja mainetta. Koska tosiasiassa ihmiset odottavat tälläisiä ja haluavat että ateistit ovat vastenmielisiä. (Koska se kasvattaa sitä itseriittoista ajatusta että uskovaiset olisivat niin paljon parempia. Ja minä kuten suurin osa kristityistä tietysti saa ainakin jossain määrin hyviä fiiliksiä itseriittoisuudesta. Tämä on ihan inhimillistä.) Ja kun mielikuva on syntynyt ja vahvistettu, ihmiset uskovat niihin. Vähän kuten MV -lehdessä uskovat ihan kaikki huhupuheuutisetkin koska se vastaa odotuksia. (Väite ei ole että MV lehti koostuisi pelkästään huijausuutisista, vaan että seassa on ihan selviä scheissenbergejäkin. Ja nekin otetaan tosissaan ja vakavissaan.)

Pornonvaihtokampanja Tuotti tappouhkaukset kampanjoijille ja näistä ei välitetä. Saan tappouhkauksia ihan riittävästi ilman tämänlaisia apujakin. (Kiitos.) Saati että haluaisin rahoittaa tätä. Ärsyttäville ihmisille kostaminen on ihanaa. Ärsyttävien ihmisten ärsyttäminen on ihanaa ja reilua. Mutta valitettavasti suurin ongelma uskonnonvapaudelle ei ole sidottu siihen että meillä ei olisi hyvää uskonnonvapauslainsäädäntöä. Vaan siinä että uskonnottomuuteen liittyy konflikteja ja käytänteet eivät ole uskonnottomien puolella. Jonka vuoksi lain kirjaimen noudattaminen näyttäytyy byrokratiana jossa ohitetaan yleinen kokemusmaailma. Eivät ihmiset halua tunnetasolla antaa reiluja tasapuolisia oikeuksia paskiaisille. Ja tämä asenne on se joka värittää elämänkulun.

Mitä haluaisin.

Itse haluaisin yksinkertaisesti sellaisen maailman jossa voisi elää ateistina tai uskonnottomana niin että se ei vaatisi sitä että joutuu valitsemaan seuraavien lokeroiden väliltä (1) on hiljaa kaapissa ja kokee "kuka ei kuulu oikeasti joukkoomme" -tilanteita (2) poistuu paikalta ja leimaantuu tuomittaavksi ihmiseksi (3) tuomitaan käänteiseksi fundamentalistiksi.

Haluaisin elää maailmassa jossa ensimmäinen kommentti on lähteetön ja perustelematon ja viitteistämätön lausunto joissa on kenties filosofisia käsitteitä kuten "ei riittävän hyvin perusteltu", mutta joista puuttuu niiden tieteellinen substanssi niin että nämä jäävät epämääräisiksi syytöksiksi joilta ei voi tämän epämääräisyyden kautta puolustautua. (Kertomatta mikä argumentti on epätieteellinen tai tieteen kanssa ristiriidassa. Ja miten kristityt tekevät tämän paremmin ja tieteellsiemmin...) Ja jos lähtee puolustautumaan asenteellisesti tämä tuomitaan käänteiseksi fundamentalismiksi. (Kertomatta mitä fundamentaalisuuden teoriaa tässä käytetään...)

Käytännössä uskonnonvapaus on perseestä. Mutta vapaa-ajattelijoihin liittyminen parantaa korkeintaan uskonnottomien asemaa paperilla. Ja mitä olen itse oppinut laista, se on suunnilleen se että paperi ei pysäytä luoteja. Ei vaikka paperissa olisi mustetta. Laki on välttämätön mutta ei riittävä ehto. Ja tämän ulkopuolella ovat suurimmat ongelmat.

Olisi kivaa elää maailmassa jossa voisi olla tasapuolinen ja arvostettu jäsen uskonnottomana. Ilman, että joku Muukkosen-Weberin paradigma tulee ja sanoo sinun olevan uhka yhteiskuntarakenteille. Ja joku muu tulee sanomaan että sinulla ei voi olla moraalia - ja vielä pahempaa joka korjaa sitä että jos sinä olet älyllisesti koherentti sinulla ei ole moraalia. Tätä ei valitettavasti voida korjata vapaa-ajattelijamaisilla provokaatioiskuilla.

Mockumentarismi ja reagointipakko

Kreationismista on tulossa dokumentti "We Believe In Dinosaurs". Nimeäminen on kiinnostava, sillä kreationistit eivät ole pääasiassa teorioita dinosauruksista. Mutta toisaalta kreationismissa on kova fiksaatio dinosauruksiin. Ja tätä kautta nimi kuvaa oleellisesti ideologiaa juuri sillä tasolla jolla se toimii. Jostain syystä virallinen kuvaus ideologiasta ei pidä sisällään dinosauruksia yhtä paljon kuin se paketti jolla kreationismi kääritään. Ja kun käärepaperin avaa, on sielläkin usein hämmentävä määrä dinosauruutta. (Vaikka Raamatussa niillä onkin hämmentävän pieni osuus kokonaisuudessa ja sivumäärässä.)

On tavallaan hauskaa vilkaista Pauli Ojalan dinoglyfejä joiden perusviesti on siinä, että ihmiset ovat eläneet dinosaurusten kanssa ja tarinat lohikäärmeistä ovat dokumentteja ja silminnäkijäkertomuksia dinosauruksista. Kreationistit ovat pykänneet myös omia nähtävyyksiään joissa kertovat maailmankuvastaan. Ja ne tuppaavat olemaan dinosauruspuistoja. Jos Kent Hovind on "Dr Dino" niin ID -piirien kirjat evolutionismin maailmankuvasta voidaan kuvittaa vihaisilla tyrannosauruksilla. (Dinosaurus on symbolina leimaamassa evolutionisteja julmiksi.) Dokumentissa on kuitenkin otettu keskiöön dinopuistot. Mukana on ainakin Ken Ham, ja jossain määrin hänen Nooan arkki -projektinsa.

Ham on ollut mukana dokumenttiin liittyvissä haastatteluissa. Mutta toisaalta hän on sittemmin tuominnut dokumentin ennen kuin on sitä nähnyt ; Syynä on se, että dokumentissa on haastateltu mm. entisiä kreationisteja. Hamin mielestä dokumentti on tältä pohjalta "mockumentary". (Koska tätä sananvapaus ja eri puolten kuuntelu tarkoittaa niille, jotka siitä kaikista koviten huutavat.) Reagoinnin voimakkuus on jännittävä, koska Ham ei ole edes voinut nähdä kyseistä dokumenttia vielä.

Panda's Thumbissa on tähän liittyen kirjoitus. Ham oli pahastunut kun hänen teoriansa dinosauruksista oli kuvattu väärin. Washington Post oli sanonut että Hamin mielestä dinosaurukset olivat kuolleet tulvassa. Ham on reagoinut tähän voimakkaasti. Hänen mukaansa dinosaurukset olivat arkissa, mutta kuolivat pian tulvan jälkeen. "To most of us, it might not seem to make much of a difference whether he’s claiming dinosaurs died during the mythical flood or immediately after, but to stridently religious creationists like Ham, the Post article might as well have claimed he believes in the world of Harry Potter." Ilmeisesti "dinojen mahtuminen arkkiin" on niin vanha ja kulunut pilkka että siitä irtautuminen on kreationisteille tärkeää. Vaikka suurimmalle osalle ero on hyvin mitätön.

Hamilla on muutenkin ollut sellainen tapa, että hän on usein tarkka medianäkyvyydestään. Hän ilmaisee itseään omien kanaviensa kautta. Mutta toisaalta hänellä on ollut tapana jakaa informaatiota heti asiavirheen edessä. Kommenteissa muistetaankin siitä, miten näin on käynyt aikaisemminkin; "When the media incorrectly reported that tax payer dollars were going towards the building of the ark, he spent an inordinate amount of time explaining exactly how it was being funded and the tax breaks they would receive etc. It just made him look even worse."

Ham on mielestäni tässä hyvin inhimillinen. Kenelläpä ei olisi jonkinasteista kokemusta SIWOTI -syndroomasta - siitä että on korjattava jotain kun joku on väärässä internetissä. Itse olenkin huvittunut siitä miten tätä voidaan käyttää hyväkseen. Esimerkiksi eräs hikipediatoverini on aktivoinut keskustelua ja perusteluyhteyttä ilmastonmuutosdenialistien kanssa siten, että on epäillyt näitä kommunisteiksi. (Koska hän tiedostaa että ilmastonmuutosdenialismi korreloi vahvasti juuri kommunismia vihaavien ideologioiden kanssa.)

Itsekin olen huomannut että parhaita ja systemaattisimpia vastauksia ei saada kysymällä. Kysymällä ihmiset tuottavat lyhyttä kiertelyä, epämääräisyyksiä - tai parhaimmillaan jonkin "ideologisesti korrektin" mallivastauksen joka kuvaa hämmentävän vähän heidän toimintaansa käytännössä. Sen sijaan kun käyttää provokaatiota ja trollausta kuulusteluvälineenä, saa hyvinkin osuvaa kuvausta siitä miten ihmisen maailmankuva oikeasti jäsentyy.

Kuinka kaikkia trolleja ei ole tehty samanarvoisesti

Tämä kirjoitus kertoo trolleista. Mutta ei niistä trolleista joista Suomessa nykyään puhutaan. Täällä trollius on usein vakiintunut käsittämään Venäjä -trolleja, eli Venäjän propagandaa tuottavia tahoja joita kutsutaan "tehtaiksi" - aivan kuin ärsyttävät ja provosoivat kommentit ja propaganda olisivat jokin tuote jota valmistettaisiin. Tai sitten puhutaan tietysti jostain Yle -trolleista jos ollaan niitä vastapuolen ihmisiä. Trolli on sanana viitannut kauan - ja tälläkin hetkellä viittaa Suomen ulkopuolisessa maailmassa - hieman toisenlaiseen ilmiöön.

Ja tästä trolliudesta olen kirjoittamassa nyt.

Tässä on taustalla se, että niin kauan kuin on ollut olemassa internet siellä on ollut ihmisiä joiden tärkeänä asiana on ollut puuttua muiden ihmisten asioihin. Tämä ihmisryhmä on usein seuraamassa jotain omasta mielestään konventionaalista ja ilmiselvää viisautta. Ja tämä oikeuttaa heitä ns. tunkemaan nenäänsä asioihin jotka eivät ole pätkääkään heidän omiaan. ; Keinot vaihtelevat käännyttämisestä ja asenteellisista onelinereistä kovaankin poliittiseen lobbaamiseen ja jopa suoranaiseen kiusaamiseen ja vainoamiseen.

Aaron James on kirjassaan "Asshole: A Theory" kuvannut juuri tätä ihmisryhmää. (Teos on filosofisempi ja älykkäämpi kuin otsikko voi antaa ymmärtää.) Hän tiivistää teoriansa niin että kaikki ilkeily ei ole samanlaista. Ja päästäkseen tähän mainittuun ilkeilyn alalokeroon on täytettävä sellaisia kriteeriattribuutteja kuin se, että näkee että jonkinlainen tarkoitus pyhittää keinot. Nämä ihmiset ovat häijyjä ja jossain määrin naurettavia sellaisella erikoisella tavalla jota kuvaa se, että he ottavat itsensä liian vakavasti.

Tämänlaatuinen kohde taas on perinteisesti ollut ihanteellista parodioinnin ja ivan kohdetta. Näitä ihmisiä voidaan provosoida ärsyyntymään ja tekemään itsestään naurettavan. Samalla voidaan raapia heidän retoriikkansa antama ruusuinen kuva ja paljastaa miten konventionaalinen viisaus on usein ajattelemattomuutta jota jatketaan siksi että sitä on tehty niin kauan että ns. sunk cost effect iskee kusipäähän täydellä teholla.

Ja tästä päästään niihin tässä tekstissä käsittelemiini trolleihin.

Pääongelmana on se, että moni sekoittaa trollin ja Aaron Jamesin kuvaaman, käännetään nyt tässä yhteydessä vapaasti, "kusipään" yhdeksi ja samaksi lokeroksi. Ja tämä sekoittuminen on sinänsä hankala asia että
1: Ihmiset ovat aika monenlaisia, ja Poen laki pätee vahvasti. Moni ilmiö on ns. ajautunut parodiahorisonttiin ja sen vuoksi on vaikeaa tai jopa mahdotonta erottaa onko kirjoittajan ilmaisema äärimielipide vilpitön vai parodia. Eli on vaikeaa erottaa trollia ja kusipäätä toisistaan.
2: Toisaalta ääliöt pelaavat peliään siten että he suojautuvat kritiikiltä teeskentelemällä trolleja. Syynä siihen miksi tämä on kannattavaa se, että trolleissa on sellainen puoli että niihin suhtaudutaan yleensä kahdella strategialla (1) ajatuksena on että trolleja ei ruokita eli heidän juttuihinsa ei tartuta, ei edes kritisoimalla (2) trolleissa nähdään jotain sellaista hyveellisyyttä joka liitetään perinteisiin narreihin.

Trollien kunnioitettavuudesta.

Ja kyllä. Trollien kunnioitettavuus on jotain jota on kenties syytä lähestyä tarkemmin. Luin erään nettituttavani asettaman kommentin minusta. (Hän ei sattuneesta syystä halua, luultavasti ymmärrettävästi, sitoa nimeään minuun.) Pidin kommentista paljon. "Hän on yritteliäs, innostunut ja lahjakas. Pelottava kombo, koska on myös suhteellisuudentajuton. Hän saa aikaan. Ensin hän pikaisesti säveltää ja näpertää jotain lennosta ja sitten tulee ja paiskaa sen näytille, vähän kuin jokin internetmaailman Petri Gerdt." (Petri Gerdt on tunnettu lähinnä Myyrmannin räjähdyksestä eikä mistään muusta.) Tässä kohden näkyy että arvostus ei ole täysin läpitunkevaa. Mutta hikipedian ylläpitäjänä ja kaikenlaatuisena provokaattorina minulla on piirteitä jotka liitetään sellaiseen asiaan kuin poliittinen epäkorrektius. Tämän taakse nähdään hyveitä ja tätä kautta asia ei ole täysin paheellinen ja sitä voidaan kunnioittaa, vaikka tuotokset tosiasiassa näkisikin sekä ärsyttävinä, riskaabeleina, tuhoisina ellei peräti suisidaalisina.

Ja näiden hyveiden läsnäolo muistuttaa, että ihmisten ärsyttäminen ei ole aina samanlaista. Osassa näitä hyveitä on, toisissa niitä ei ole. Kun ihmisiä ärsyttää erilaisen kommunikaatioteknologian tai viestintämenetelmien tai retoristen keinojen kautta, asian voi tehdä siten että mukana on arvostettuja piirteitä.

Esimeriksi narrien kohdalla kunnioitusta herätti se, että
1: He löivät selvästi ylöspäin, eli kohteisiin jotka olivat narria vahvempia ja joilla oli narreja enemmän valtaa. Tämä viittasi rohkeuden hyveeseen.
2: He osasivat jotenkin kyseenalaistaa vallitsevat konventiot eli olivat luovia tavalla johon liittyi jonkinlainen älyllinen elementti.
3: Samalla he voivat tarjota tärkeää kritiikkiä ja jopa opettaa jotain maailman menosta.
4: Lisäksi narrien jutuissa oli huumoriarvoa, eli ihailtavat ja arvostettavat narrit eivät olleet vain kuluneita tokaisuja toistavia papukaijoja vaan he osasivat olla myös aidosti humoristisia eivätkä vaan hassuja sillä tavalla kuin ne puujalkavitsejä ulkoaopetelleet ja niitä toistavat hassut setämiehet joita joka ikisessä suvussa on.

Narrien ärsyttävyys oli pahe joka annettiin anteeksi koska ne olivat (1) harmittomia, (2) viihdyttäviä (3) tai tarpeellisia. ; Huono käytös oli ovelaa ja fiksua joten ne olivat omintakeisella laatikon-ulkopuolella olevalla tavallaan sellaisia että niissä oli arvoa kun niitä katsottiin eettisenkin silmälasiston läpi.

Trollien oikeutus toimille on pitkään nojannut yllämainittuun.
Trollit ovat yleensä nojanneet siihen että heihin provosoituvat ottavat asiat liian vakavasti. Tätä demonstroinee se miten eräs kliseisin trollinnaamakuva kysyy vain "U MAD?". Jopa Batman -elokuvista napattu Heath Ledgerin näyttelemän Jokerin kysymys "Why so serious?" on napattu tähän yhteyteen. Se kuvaa juuri sitä että ideaalitrolli ei itse asiassa ota omaa sanomaansa vakavasti. Arvostettava ja hyveellinen trolli ei ole jumiutuneita dogmejaan viskova hahmo. Sen sijaan hän herättää asennevammaisten moralistien huomion ja valaisee heidän tekopyhyyttään, asenteellisuuttaan ja ilkeyttään. Trolli ei ota sanomaansa vakavasti, sen sijaan heidän sanomiinsa provosoitunut ottaa. Toisin sanoen, hyveelliseen trolliuteen vastareagoiminen on epäonnistuminen.

Trollit ovat toisin sanoen hieman samantapaisia kuin Jonathan Swift joka kirjoitti "Vaatimattoman ehdotuksen" jossa käsiteltiin kannibalismia ratkaisuna irlantilaisia koskeviin sosiaalis-poliittisiin ongelmiin. Ei siksi että kannattaisi kannibalismia vaan sen vuoksi että järkyttynyt ja pahastunut ihminen pysähtyisi miettimään sitä miten sen ajan yhteiskunta käsitteli irlantilaisia.

Tässä on ongelmia.

Tämän hyveellisen trolliuden takana on muutamia ongelmia. Ensimmäinen on se, että sen takana on asenne joka on hyvinkin valheellinen. Trolliudessa on vahvana henki jossa internet on huvituksille. Ja että se olisi jokin virtuaalinen epätosi paikka jossa ei olla vakavasti ja joka ei tavallaan kosketa mitenkään mitään aitoa ja olemassaolevaa maailmaa. Siksi ironinen etäisyys olisi odotettavissa ja järkevää.

Toisin sanoen, trollius kannustaa asenteeseen jossa internetissä sanottuja asioita, siellä vierailevia ihmisiä ja mitään mitä he siellä sanovat ei tulisi ottaa kunnioituksella - tai ainakaan tosissaan. Tämä on hyvin ongelmallinen suhtautuminen sillä internet on enemmän viestintäkanava kuin tietty ilmaisun muoto. Internetissä julkaistu lehti voi olla aivan yhtä vakava kuin saman lehden paperiprinttiversio.

Valitettavasti internet on kuitenkin kytköksissä omiin elämiimme. Kun joku esimerkiksi pilkkaa sitä miten moni pitää facebookissaan valheellista ja idealisoitua kuvaa jossa on pinnallisuuksia, konformistisia ja ketään ärsyttämättömiä mielipiteitä ja jossa näkyy vain onnistuminen ja optimismi, unohtuu helposti se että profiili viittaa oikeaan ihmiseen. Ja profiileilla vierailee monia ihmisiä, joista kaikki eivät välttämättä ole ystäviä tai ystävällisiä. Negatiivisuudet ja heikkoudet päätyvät mahdollisesti ulkomaailmaan aikaansaamaan ongelmia. Ongelmia itselle. Ja ongelmia läheisille. (Esimerkiksi minun puolisoni ei ole lainkaan sosiaalisessa mediassa eikä minun sivuiltani ole mitään kytköksiä häneen. Ei edes yhteisvalokuvaa jossa molemmat ovat samassa kuvissa ei ole netissä. Koska minä olen minä.) Ironinen etäisyys on jotain joka ei sovi kaikille. Minunlaiseni ihminen vielä saattaa uhrautua ja olla valmis pilaamaan tyystin maineensa. ; Minulla on varaa laajentaa ironinen etäälläolo elämäntavaksi joka kattaa lähes kaikki elämäni osa-alueet. (Paitsi ne jotka olen eristänyt täysin siitä kaikesta muusta, joka on hyvin työlästä.) Kaikilla ei ole mahdollisuutta tämänlaiseen etuoikeuteen.

Isompi ongelma on kuitenkin se, että paheellisia provokaattoreita on.

Voidaan nähdä että on myös paheellisia ärsyttäviä hahmoja. Ja he oikeuttavat itsensä, toimintansa ja olemassaolonsa edellämainituilla piirteillä. Tässä kohden mielenkiintoista on se, että nämä provokatiiviset hahmot eivät ole niitä joita kuvaa narrien hyvyys. Päinvastoin. Nämä ihmiset ovat niitä joita narrit ovat tupanneet vastustaa.

Nämä ihmiset toistavat samoja termejä niin että vaikka joku "partalapsi" on saattanut olla ensimmäisellä kerralla hauska, se on toistettu niin että kaikkia muita haukotuttaa ja termin kuuleva tietää että tyyppi kuuluu samaan jengiin ja jakaa heidän ryhmänsä sisäisen konventionaalisen viisauden ja Totuuden. (Tässä mielessä termi muistuttaakin kulttien ja lahkojen käyttämiä omia termejä. Joiden tärkein tarkoitus on se, että oikeat sanavalinnat voi oppia vain seuraamalla ja kuulumalla järjestöön riittävän kauan ja tätä kautta se on kätevä keino tunnistaa "meidät" "muista".)

He esittävät että he ovat provokatiivisia ja ovat esittäneet vitsejä. Tässä vastaan tulee kuitenkin yleensä ottaen se, että tästä puuttuvat kaikki ne hyveet jotka ovat antaneet oikeutuksen narriudelle. He ovat aina hyvin tosissaan. He lyövät sosiaalisesti itseään heikompiin. He luottavat laumavoimaan ja haluavat tasapäistää. Ideana on usein saada jokin ideologinen kontrolli lakiin, erityisen mieluisia ovat rajoitteet jotka estävät muiden elämäntapaa ja tekevät vaikeaksi tai mahdottomaksi tehdä jotain sellaista mitä nämä tyypit eivät itse halua tehdä itse (ja tämä halutaan laajentaa koskemaan kaikkia).

Tämänlaisen paheellisen kusipään tunnistaakin siitä että he voivat samanaikaisesti levittää kaksoisviestiä jonka ytimessä on se, että (1) heidän esittämänsä juttu oli humoristinen ja huumoria eikä sitä siksi saa ottaa vakavasti ja (2) heidän kritisoimisensa tai sensuroimisensa on mielipiteenvapauden rajoittamista aivan kuin he sittenkin olisivat olleet kovastikin sitä mieltä mitä ovat sanoneet.

Ideana onkin se että kaikenlaisia ääliöyksiä heitellään ja jos ne otetaan hyvin niin sitten otetaan vastuu rohkeasta mielipiteenilmaisusta ja sitten jos niistä tulee ongelmia niin halutaan pestä kaikki vastuu kaikista seurauksista selittämällä että "vitsi, vitsi". Tämänlainen kaksoisviestintä on kaksinaamaista ja pelkurimaista, vaikka usein näin toimiva yrittää kovasti myydä temppuiluaan trollien hyveillä eli rohkeudella ja rehellisyydellä. Kiemurtelu on kuitenkin teko joka paljastaa totuuden. Ja kiemurtelu ja siitä valehtelu kertovatkin onneksi aika monille että henkilö joka väittää olevansa rehellinen ja rohkea on pelkuri ja valehtelija.

Omintakeisuus, luovuus ja älyllisyys puuttuvat. Asiat jopa kuvataan identtisellä tavalla niin että on hyvin vaikeaa suhtautua siihen onko heillä täyttä suhdetta ajattelunvapauteen ja mielipiteenvapauteen kun sekä ajatukset että niiden ilmituonti ovat enemmän ulkoa tulleita ja ulkoaopeteltuja kliseitä, peräti sellaisia joiden kiertäminen on sen verran laajaa että niiden tuhoutumisesta ei ole oikein mitään pelkoa.

Tässä mielessä venäjä-trollit ovat itse asiassa propagandisteja joilla on trollien nimi mutta joilta puuttuu hyvien trollien taakse nähtävät hyveet. Argumentaatio ja häirintä eivät ole tietenkään vain internettiä. Niillä vedellään nykyään politiikkaakin. Jopa hämmentävän paljon. Tai oikeastaan ei; Sillä ainahan politisointi on kiinnostanut niitä joista on oleellista laajentaa omat dogmaattiset pakkomielteensä niin tärkeiksi että niiden on rajoitettava kaikkia muitakin, halusivatpa nämä tai eivät. Trollia on vaikeaa erottaa kusipäästä jolla on nettiyhteys. Ja asennevammainen ihminen joka sanoo jotain eikä kestä sitä että kriitikoilla on sananvapaus kritisoida heitä itseään elää sillä että kriitikko muka olisi vain "ruokkimassa trollia".

Ja tämä on heidän vahvin, kenties ainut, aseensa nykyaikana jolloin kuka tahansa voi esimerkiksi tarkistaa montako minkäkinlaista terroristi-iskua on tapahtunyt euroopassa viime vuoden (tai viimeisen 20 vuoden) aikana.

Cyclophobia

Ultraortodoksiseksi juutalaiseksi tituleerattu rabbi on kieltänyt polkupyörät. Viisi vuotta vanhempien tyttöjen ajaminen polkupyörillä on kielletty, sillä se on provokatiivista. Haredijuutalaisilla (‏חֲרֵדִי‎) onkin usein tapana irrottautua sekulaarista maailmanmenosta hyvinkin tiukasti.

Tämänlaiset kiellot voivat vaikuttaa järjettömiltä. Mutta kenties tässä onkin takana aivan rationaalinen pelko. Ehkä he pelkäsivät että maailma muuten täyttyy Soinin puhumista fillarikommunisteista. Ja siinä ei auttaisi vaikka saisi jouhimatotikkarin lohduksi.

Että kenties juutalaiset ovatkin Soinin hengessä sanomassa, että "Haastetaan fillarikommunismi, pakolliset kasvisruokapäivät, tarpeettomat kaupunkibulevardit, tuhoisat tietullit, turpeenkäytön rajoitukset, turkistarhauksen tuhoamisvimma, kotiäitien kyykyttäminen, pakkopaitafeminismi… Ja tarjotaan lohduksi jouhimatotikkari. Luonnonmukainen lohtu."

---

Lauserakenteen perusteella Soini on tarjoamassa jouhimatotikkareita lohduksi. Mutta olenpa itsekin vienyt kitarani korjaajalle jonka kaula on katkennut...

Ristiin rasistiin

"Rajat kiinni!" -mielenosoituksessa oli esillä isoja ristejä. Kirkko otti siihen kantaa. En tiedä edustaako evankelisluterilaisen kirkon twitteri oikeasti kirkon virallista kantaa. (Mitä ilmeisimmin ei.) Mutta selvää on että tämänlaisella viestinnällä on merkitystä. Viesti oli kokonaisuudessaan "Jos jokin on väärä paikka ristille ja muille kristinuskon symboleille, niin #rasistimielenosoitus." Tätä voi pitää positiivisena asiana. Ja moni pitääkin : "Uskonnon ei tarvitse olla ongelma, kunhan sen harjoittajat haluavat huolehtia heikommista ja puolustaa kaikkien vapautta.".

Vastapuolella on tartuttu rasismi -sanaan. Reijo Tossavainen esitti kysymyksen arkkipiispalle. (Blogissaan joka vaatii rekisteröitymistä palveluun johon arkkipiispa ei tietääkseni ole rekisteröitynyt. Mutta avoimet kysymykset ovat sellaisia että niitä käyttävät lähinnä "tietynlaiset ihmiset" ja "tietynlaisin motiivein" käytännössä poikkeuksetta.) Tossavainen vetosi enemmistön mielipiteeseen. "Arvelen, että ev.lut. kirkon rasisteiksi leimaamien ihmisten joukossa oli enemmän kirkkoon kuuluvia kuin maahanmuuttoa puoltavien joukossa. Mielipidekyselyjen mukaan suomalaisten ja samalla kirkon jäsenten selvä enemmistö kannattaa maahanmuuton rajoittamista tai rajojen kokonaan sulkemista. Miksi kirkon johto suhtautuu avoimen myönteisesti niiden maahantuloon, joista merkittävä osa suhtautuu joko kielteisesti tai hyvin kielteisesti kristittyihin ja kristilliseen kirkkoon?" Tossavaisen tulkinta vaikuttaa intuitiivisesti uskottavalta, joskin kaipaisin väitteen tueksi ns. evidenssiä.Ihan siksi että vaikutelmat ja tunteet eivät ole perusteluja tai tosiasioita vaan tunteita ja vaikutelmia.

"Rajat kiinni!" sen sijaan lähti rakentelemaan kunnianloukkaussyytettä kirkolle. "Meidän mielestämme kirkko ei todellakaan älähtänyt, vaan leimasi Rajat Kiinni! -kansanliikettä ja sen mielenosoittajia "rasistimielenosoitukseksi" ja syyllistyi täten kunnianloukkaukseen." ... "Jätämme tutkintapyynnön valtionkirkon kunnianloukkauksesta".

Mielestäni ristiä saa kuljettaa. Ja sen mauttomuudesta saa siitäkin sanoa omat mielipiteensä. Ei mielipiteenvapaus tarkoita sensuuria jossa kritiikkiä ja vastenmielisyyden tunteita ei saa esittää. ; Mielenosoitus on performanssi ja jos siihen on varattu lupa niitä saa tehdä. On tavallista että niitä propataan. Ja näille ei yleensä tarvitse pyytää ennakkotarkastusta.

Ja ihan suoraan kantaa ottamatta siihen onko Rajat kiinni! rasistinen vai ei. (Koska se on tai ei ole riippuen rasismin määritelmästä. Joita on olemassa useita.) Näen että ristillä on oleellinen perinne rasismikulkueissakin. Etenkin jos sen ymmärtää polttaa. Vihaamiensa ihmisten takapihoilla. Näin ollen kirkko ei kenties ymmärrä rasismin historiaa tässä twiittauksessaan vaan lähestyy symboliaan vain sitä kautta että se olisi sen institutionaalisessa hallinnassa. Mikä on tietenkin aika rajoittunutta.

Mutta on vaikeaa ymmärtää tuota kunnianloukkauspuolta. Rajat kiinni! kun toistuvasti esittää että se puolustaa jotain joka ei ole poliittisesti korrektia. Eli toisin sanoen jos jotakuta vituttaa niin sananvapaus voittaa. Tässä kulttuurissa kunnianloukkausta ei oikein voi olla. Päättäkää kummalla hevosella ratsastatte. Kunnianloukkaussyytteiden vetäminen ei ole kyllä muuta kuin poliittisen korrektiuden rakastamista, sitä että laissa olevia hyysäysperinteitä käytetään hyväksi heti kun hyysäys ja poliittinen korrekitus on omalla puolella. Ja tämänlainen ei tässä ole sovelias näkökanta koska Rajat kiinni -ilmiötä tulee lähestyä sen omien arvojen kautta. Silloin sen pitää hyväksyä että joku ilmaisee dissaavansa heitä. Siinä yleistetään aivan samalla tavalla kuin jos syytetään kaikkia maahantulijoita vaikka maahantunkeutujiksi jotka raiskaavat ja tuhoavat ja tappavat ja paloittelevat. Tai että jos yksi tekee niin koko ryhmää tulee rangaista kollektiivisesti tästä.

Jos jonkun mielestä Rajat kiinni! -tyypit ovat rasisteja niin se on samaa mielipideklusteria sen kanssa että ateismi=nihilismiä tai vastaavaa. Näitä virheitä kannatetaan yleensä. Ne ovat kenties virheitä mutta ne ovat myös mielipiteitä. Jos niistä voisi haastaa oikeuteen voitokkaasti, olisin henkilökohtaisesti merkittävän rikas mies. Provosoivia mielipiteitä toistuvasti heittelevä "Rajat kiinni!" -ryhmä joka itse suuttuu ja haastaa oikeuteen melko kevyesti muotoillusta lauseesta synnyttää vahvan mielikuvan niistä tyypeistä jotka tykkäävät lyödä muita mutta jotka eivät kestä jos heitä itseään yhtään edes tönäisee. Heille on nimitys. Kategorinen nimitysjoukko joka koskee mielestäni joka ikistä tälläistä ihmistä. Pelkuri. Rassukkaraukka. Munaton. Epämiehekäs. Antisankari. Epäsuomalainen.

---

Good luck with that. Tuskin menee läpi. Olen valmis lyömään viinapullon vetoa että ei mene tämä syytös lakituvassa voittoon. Noin niinkun siltä pohjalta mitä maallikkona tuota lakia tunnen. (Osittain siksi että on olemassa nollaa paljonkin suurempi riski että minut oikeasti sen mukaan tuomitaan jossain elämäni vaiheessa...

Pelleistä ja pamputtamisesta

Takkiraudassa kirjoitettiin katupartioista ja Loldiers of Odinista. Olen tässä hyvin samaa mieltä siitä että natsiaatteen sijaan syynä on uhkan kokeminen. "Katupartiot ovat merkki siitä, että hallintoalamaisten turvallisuudentunne on heikentynyt ja he kokevat, ettei valtion väkivaltakoneisto enää kykene sitä turvaamaan." (Tämä ei tietenkään lupaa hyvää. Olen huomannut uhan kokemisen olevan usein peruste aggressiolle. Ja minulla on ID -liikkeen kohdalla asiasta ns. "henkilökohtaisiakin kokemuksia".)

Samoin minusta on oleellista huomata että katupartio on laaja käsite. Ja laajana se itse asiassa ei ole vaarallinen tai edes vastustettava asia. Sitä kritisoidaan usein sen suppeammasta käsitteestä. Ja toisaalta taas tämän suppean käsitteen mukaiset ryhmät hakevat oikeutusta juuri siitä että kukaan ei voi kieltää kaduilla kävelyä. Katupartiot määrittelevätkin itseään juuri tämän laajan kautta. Tosiasiassa keskustelu ei ole siitä mikä on kiellettyä vai sallittua vaan siitä mitä nämä katupartiot ovat ikään kuin olemuksellisesti. On selvää että on puolueellista kysyä asiaa katupartiolaisilta itseltään. Samoin kuin pelkästään heidän vastustajiltaan.

Siksi onkin kenties terveellisempää kiinnittää huomiota siihen mikä signaali katupartiot ovat joka tapauksessa. Ja historiallisesti katsoen tiedetään että ilmiö on signaali hyvin huolestuttavista asioista. Onkin huvittavaa ajatella että moni ihminen joka arvostaa slippery slopea siinä että homoseksuaalien avioliitto johtaisi väistämättä moniavioisuuteen ja eutanasia mummomurhiin ja eugeenisiin projekteihin, ovat usein juuri niitä joilla on syviä vaikeuksia nähdä että katupartioiden normalisoiminen on  askel kohti sitä että yhteiskunnan turvallisuuden takaaminen hoidetaan poliisille rinnakkaisella järjestelmällä. Josta taas ei ole menneisyydessä seurannut mitään kovin hyvää. Sillä jos järjestelmä toimii pro bono, sen oikeuttamisena on jonkinlainen aatteen palo. Joka ei johda reiluuteen. Lisäksi katupartioiden kohdalla haasteena on se, että ne helposti johtavat korpilakiin joka taas rikkoo Montesquieun vallan kolmijakoa kohtaan. Joka taas on käytännössä sama kuin länsimaisen sivistysvaltion totaalinen hylkääminen ja jengivaltaan siirtyminen.
1: Samoin on turhaa uskoa että katupartiot olisivat täysin riskittömiä. On selvää että Soldiers of Odin ei ole valinnut nimeään ja jäseniään sattumalta. Tiedetään että viinkinkeihin liitetään tiettyjä mielikuvia väkivallasta. Samoin on selvää että viikinkimyytillä oli tärkeä osa natsiaatteessa. Ja samoin tässä johtohahmojen väkivaltarikoshistoria on sekin arvokas vihje siitä millä asenteilla, arvomaailmalla ja keinoilla asiaa edistetään.

Pelleistä:

Mielenkiintoisempaa onkin kenties katsoa sitten Loldiers of Odinia. "Ehkä yksi typerimpiä reaktioita on tullut vasemmistolaiselta LOLdiers of Odin -pelleryhmältä, joka on yrittänyt suhtautua katupartiointiin aggressiivisen vihamielisesti, riitaa haastaen sekä provosoiden. Ruukinmatruunassa tuo porukka herätti vain hirvittävän vaivautumisen tunteen: he eivät tiedä, minkä kanssa he pelleilevät. Pellet yrittivät provosoida Tampereella Soldiers of Odinin jäseniä muun muassa heittämällä tulipalopakkasessa nestettä partioijien päälle."

Olen itse ollut Loldiersejen kohdalla jotain muuta kuin vaivautunut. On toki kiinnostavaa katsoa sitä miten sanavalinnoilla voidaan vaikuttaa asioihin ns. argumentoinnin ohi. Onkin ollut kiinnostavaa huomata miten ennen "poliittisen korrektiuden" vastutajat ovat korostaneet sitä miten sananvapaus on tärkeää. Että ei saa vaientaa. Ja tässä voidaan käyttää monenlaisia keinoja. Nyt keskustelu on mennyt siihen että vaaditaan poliittista korrektiutta, jopa hyvin vahvaa sellaista. Tätä oikeutetaan kansan vallalla. Josta tehdään demokratiaa sillä ajatuksella että selitetään että demokratia olisi typistettävissä vain ja ainoastaan enemmistön vallaksi. (Millä on toki jännittäviä yhteyksiä tiettyihin nimeltään ylikäytettyihin poliittisiin ilmiöihin. Minkä ei pitäisi yllättää ketään.)

Mielestäni itse pelleily ei ole ongelma. Ongelmana on se mikä tuntuu vaivaavan useita vasemmistolaisia muutenkin. Siinä missä katupartio hakee oikeutustaan sitä kautta että et voi kieltää useaa ihmistä kävelemästä yhdessä kadulla, Loldiers tekee siitä performanssin. Kriittinen performanssi muuttuu taas hyvin helposti mielenosoitukseksi. Ja sellaiset pitäisi ns. ilmoittaa etukäteen. ; Tässä mielessä en ole ottanut kovin vakavasti sitä että poliisia on syytetty epäreiluksi vaikka sen vuoksi että se ottaa kiinni sellaisia ihmisiä jotka ovat ottaneet osaa ei-ilmoitettuun mielenosoitukseen mutta ei ota kiinni sellaisia ihmisiä jotka ottavat osaa periaatteessaan arvomaailmaltaan vastenmielisempään mutta ilmoitettuun mielenosoitukseen. Poliisin ei tule vahtia mielipiteitä vaan toimintaa.

Ja luultavasti tässä onkin se isoin ongelma. Nykyaikana asioita katsotaan vain identiteettien kautta. Ja tästä poikkeaminen johtaa omituisuuksiin. (Ja yleensä vain vastapuolen omituisuudet nähdään. Sama tyyppi joka ihmettelee miksi feministiaktivistit välttelevät taharrush gamaeta voivat olla samoja tyyppejä jotka vaikenevat aivan yhtä aktiivisesti VOK -vandalismista ja muusta polttopullojen heittelystä. Jokainen joka tekee näin on idealistinen idiootti. Ilman ainuttakaan poikkeusta. Ja valitettavasti on vaikeaa sanoa koskeeko tämä poikkeuslausunto itse asiassa koko Suomen Kansaa. Vai pelkästään sitä idealististen idioottien määritelmää...)

Jos katsotaan vaikka "Kansan Uutisten" näkemystä, on selvää että heitä oikeutetaan asialla. Tämä jesuiittamainen päämäärä oikeuttaa keinot -ajattelu on hyvin huolestuttavaa. ; Onkin mielenkiintoista huomata miten Kari Hotakaisesta leivotaan natsien ns. "hyödyllinen idiootti". Kertomalla että katupartioiden väkivaltaisuus on 1:1 äksyimmän maahanmuuttoa koskevan vihapuheen kanssa. Samalla voidaan unohtaa että pakkasilmalla kastelu on kaikkea muuta kuin harmiton huvittava pieni temppu. Se on vaarallista.

Toki tässä on syytä varoa liiallisuuksiin menemistä. Se on helppoa. Takkirautakin hulahtaa tästä läpi. "No, vasemmistolaiset ovat tunnettuja siitä, että he lällättelevät vakavilla asioilla, kaivavat verta nenästään ja haastavat riitaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden heidän ei pitäisi. Jos joku tästä pellejengistä saa a) pampusta b) dunkkuunsa, ruukinmatruuna lupaa katsoa toisaalle." Sepäs oli buddhalaista. Sepäs oli sivistysvaltiohenkistä. (NOT.) Poliisin ei tule olla mielipidepoliisi. Ja myös vasemmistolaisiin kohdistuva väkivalta on väkivaltaa. (On toki mielenkiintoista ja enemmän kuin hieman huolestuttavaa huomata miten maahanmuuttokeskustelu on muuttunut siten että yhä useampi puhuu siitä miten myös "suvakkeja" tulee rangaista samalla tavalla. Eli kyse ei ole enää valkoisesta suomesta siinä mielessä että ajettaisiin suomen kansalaisten asiaa. Vaan valkoisesta suomesta siinä 1918 -teemoituksessa.)

Sivuun katsomisen lupaaminen kertoo siitä että tässä arvotetaan. Itsekin ymmärrän että jos vinoileee nakkikioskissa yöllä voi seurauksena olla turpaansa saaminen. Tämä odotettava seuraus ei kuitenkaan ole kaikki. Itse asiassa näen että jos joku pelle saa S.O.O. -jengiläisen tai vastaavan provosoitumaan ja lyömään tätä kyseistä pelleä, niin se näyttää että miten tämä turvaajajoukko ei kenties stressinsietokyvyltään olekaan kovin riskitön ilmiö. Samalla se demonstroi miten ylilyöntejä ja väkivaltaa voidaan oikeuttaa vaikka keksimällä sille oikeutuksia ja selityksiä. Se että kaivaa verta nenästään johtaa varmasti veren nenästä vuotamiseen. Mutta tämä on ns. paljastavaa. Ja paljastuksen kohde ei olekaan se hakattu vaan se joka (a) lyö (b) katsoo sivuun (c) lupaa katsoa sivuun.

Mieleen tulee vertaukseksi lähinnä vanha Prideen kohdistunut kaasutteluisku. Se, miten moni selitti että kulkue on provokatiivinen. Ja jossa korostettiin esim Uusitalon voimin sitä, miten hassunhauska ja harmiton asia kaasuttaminen on. On aivan selvää että Soldiers of Odin on provokatiivinen mutta sen jäsenten päälle ei silti saa heittää nesteitä pakkasessa. Samoin Loldiers of Odin on provokatiivinen mutta heitä ei pidä hakata. Jos he tekevät rikoksen, on poliisin tehtävä sakottaa tai heittää putkaan. Dunkkuun vetäminen on rikos. Ja itse asiassa pahoinpitelytilanteessa sivuun katsominen on sekin itse asiassa sellainen että se rapsuttelee teemoja joita varten on varattu Suomen rikoslain 21 luvun 14 §.

Minä lupaan että jos joku pieksee Ruukinmatruunan, niin tämä uskonnoton moraaliarvotyhjiötyyppi ei katso sivulle vaan vähintään kutsuu ambulanssin paikalle. Tätä en tee maailmankuvan vuoksi vaan siitä huolimatta. Vedoten johonkin yleiseen ihmisarvoon ja elämän kunnioittamiseen. Ihan siksi että kuvittelen että tätä tarkoittaa se, että on länsimaisen sivistysmaan ihminen ja kansalainen. Jos haluaisin tukea muunlaista toimintaa voisin saman tien avata maan ISIS -järjestölle. (ISIS tosin osaa polttaa taloja vähemmin mokailuin ja vie asenteet niiden johtopäätökseen järkähtämättömämmin ja toimivat pitkäjänteisesti ja järjestelmällisesti ja muutenkin älykkäämmin. Vertaukseni ei tässä mielessä ole täysin asiallinen.)

Hammurabinladenin laki ~eli Isiskuja pommivyön alle

Olen tottunut siihen, että Pariisissa tapahtuu kauheita. Pariisissa on aiemmin tapahtunut esimerkiksi Charlie Hebdo -isku tapahtui alle vuosi sitten Pariisissa. Viime yön monessa paikassa samanaikaisesti tapahtuneet terrori-iskut johtivat ensin mieleni jotain aivan muuta. Nyt iskujen tekijöiksi on ilmoittautunut ISIS. Mutta ensin epäilin, että iskujen takana olisi ollut Al-Qaida. Sillä Osama bin Ladenin kuolinpesästä löydetyissä aineistossa ei ollut pelkästään ei-julkistettua pornografiaa vaan myös karttoja Pariisista, erityisesti sen katakombeista. Tämä aihetodiste johti mielikuviani ilmeisesti väärään suuntaan.

Terrorismin käytännöllisyys

Tämä on tietenkin johtanut siihen, että terrorismista on puhuttu ja kirjoitettu melko paljon. Mikko Särelä on kirjoittanut mielestäni kiinnostavasti terrorismin eri luokitelmista. Tätä voidaan tehdä tavoitteiden ("Terroristijärjestöjen tavoitteet ovat tyypillisesti joko (1) vallanvaihto, (2) aluerajojen muutos (3) muutos kohteen politiikassa (4) sosiaalinen kontrolli ja (5) nykytilan (status quon) ylläpitäminen.") että iskujen tyypin ("Terroristien strategiat voidaan jakaa viiteen päätyyppiin: (1) väsyttäminen ja kuluttaminen, (2) uhkailu, (3) provokaatio, (4) pilaaminen ja (5) kilpailu siitä kuka on kovin.") kautta. Joskus terroristijärjestöt tekevät myös virheitä. "Al qaidan hyökkäykset Yhdysvaltojen joukkoja vastaan lähi-idässä 90-luvulla ovat esimerkki klassisesta väsytysstrategiasta, joka oli lähellä onnistua. Yhdysvaltalaiset valitsivat jopa isolationistisen presidentin, joka lupasi vetää joukot kotiin. Tästä näkökulmasta WTC-iskut olivat strateginen katastrofi, joka käänsi Yhdysvaltojen politiikan ja tuhosi Al qaidan mahdollisuudet nousta alueelliseksi suurvallaksi lähi-idässä. Al qaidassa ei ymmärretty sitä, että amerikkalaiset suhtautuvat eri tavalla väsytystaisteluun ja provokaatioon." Pariisin iskut ovat selvästi symbolinen ja provokatiivinen teko.

Toisaalta Ilta-Sanomien haastattelussa terrorismin asiantuntija selittää, että iskuilla olisi funktio. "...kun terrorismi kärsii hätää konfliktialueella missä se operoi, se pyrkii viemään mediahuomion pois tappiolta. Se tapahtuu tekemällä suuren profiilin iskuja ja toistaa mielellään iskun kohteen näyttääkseen, että heitä ei voi estää. Heidän sanomansa on, että me teemme iskuja missä ja milloin haluamme."

Nämä mallinnukset nojaavat kaikki yhteen mielenkiintoiseen näkökulmaan.

Tosiasiassa jokainen terrorismiksi rinnastuva teko joka saa medianäkyvyyttä synnyttää samantyylistä sepeämistä ja haudoilla tanssimista. Yleensä asia muuttuu jonkin "arvokeskustelun" keppihevoseksi. Jossa asia selitetään. Ja tämä selitys perustuu aina vain yhteen muuttujaan. Joka sattuu olemaan se sama muuttuja joka tällä selittäjällä selittää aivan kaiken muunkin. Tämä viittaa siihen että "salaliittoteoreetikot" ja muut "foliohatut" ovat lähempänä tavallista keskivertoa ihmistä kuin oikeastaan kehtaamme ajatellakaan. (Tavalliset ihmiset haluavat friikkiyttää nämä kodin pikku paranoidit ja salaliittoteoreetikot taas haluavat ajatella olevansa erityislaatuisia ja kykenevänsä ajattelemaan tavoilla jotka erottavat heidät "lampaista".)

Otin siksi esiin mekaanisia selityksiä jotka eivät tarkastelleet asiaa, ainakaan näkyvästi, arvokeskusteluna. Mutta tosiasiassa näitäkin malleja yhdistää jokin. Jokin joka on estettisimmillään sitä mitä "Kirkko Suomessa" -ryhmä postitti facebookissa tänään. "Jumala, On tapahtunut kauheita, ihmisiä on kuollut ja loukkaantunut. Olemme epätietoisia kaikesta. Olemme täynnä kysymyksiä : mitä, kuka, miksi, miten. Anna meille rauha." Terrori-iskut nähdään välinearvona. Ja vasta kun iskulle on tämä välinearvo, se on ikään kuin ymmärretty. Tämä lukkiutuminen on jännittävä ja kenties vaikeasti ymmärrettävä. Lukkiutuman kuvaaminen onnistuu kätevimmin filosofialla. (Ainakin minulle kätevimmin.)

Ymmärrys vaatii hedonismin (tarkalleen ottaen preferenssihedonismin) ymmärtämistä. Tämä on siitä kiinnostava asia, että moni meistä osaa toteuttaa hedonismia elämässään. Ja itse asiassa jopa taipumus lukkiutua siihen että teot ovat välinearvona vihjaa siihen että kenties hyvin syvällisesti katsoen jopa elämme hedonistista elämää. Mutta hedonismi terminä on usein pejoratiivinen ja loukkaava. Vihjaan että tässä ei ole takana ihmisten syvä kaksoisstandardi. Se, että emme elä ihanteellisesti. Tämä ei-ihanteellisuus on toki sekin totta. Mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa syynä on se, että hedonismin sisältöä ei ole oikeastaan tullut katsotuksi tarkemmin.

Hedonismin ytimessä on ajatus nautinnoista. Tämä "nautinto" on se sana jonka kristillinen tai muutoin moralistinen kulttuurimme on latistanut tarkoittamaan hyvin rajallisia määriä asioita. Hedonisteilla nautintoon liittyy kuitenkin odotettua enemmän. Nautinto ei hedonismissa suinkaan ole vain "pinnallisuutta" ja "halujen aivotonta seuraamista". Hedonismissa nautinto on useimmiten enemmänkin "sellainen mielentilaa joka on haluttu". Tässä mielessä jos elät elämää jossa sinulla on paljon tavoittelemiasi tiloja, se on hedonistien mukaan hyvä elämä.
1: Mielenkiintoista on että tätä ei ole määritelty samaksi kuin eettinen elämä. Hyvä elämä ei ole välttämättä eettinen elämä. Tämä jaottelu voi hämmentää monia, koska olemme tottuneet "kaikki tai ei mitään" -ajatteluun. Mikä on tavallaan hyvin nautinnonhaluista. Mikä on tässä yhteydessä hieman hämmentävää.

Tavoitteellisuus taas on jotain jonka avulla hedonismin voi piilottaa varsin mukavasti käyttäen vaikkapa Aristoteleen hyve-etiikkaa jonka ytimessä on teleologisuus. Tämä keino on siitä näppärä että jos katsomme hedonismin hyveellisyyttä, voidaan sanoa että kristinusko - jolle on ajatusperinteenä ollut tärkeää napata ideoita Platonilta ja Aristoteleelta ja muokata omaa ideologiaa eteenpäin näiden pohjalta - on itse asiassa valkopessyt monet hedonismin ihailtavat piirteet hyveellisyyteen. Noudatamme niitä emmekä pahastu niistä koska emme tiedosta että ne ovat niitä nautintoja joita hedonistit kannattavat.

Kun katsotaan hedonismia, sen tulkitsemisessa halut on klassisesti luokiteltu kahteen osaan. Kun katsotaan arvostuksia - ei tässä yhteydessä arvoja, koska hyvä elämä ei ole eettinen elämä - ne voidaan luokitella seuraavalla tavalla:
1: Jotka ovat haluttavina ikään kuin "itseishaluina" (intrinsic desire). Näitä asioita halutaan koska ne ovat itsessään arvokkaita. Asia muistuttaa tässä mielessä vähän samaa kuin itseisarvo (intrinsic value) etiikassa.
2: Jos jokin asia on haluttava siksi että se auttaa jonkun "itseishalun" toteuttamisessa on "välinehalu" (extrinsic desire). Syy-seuraussuhde tai asioiden epäsuorempi helpottaminen tekee näistä "käteviä asioita" hedonistille.

Koska kaikki - olivatpa he sitten liberaaleja tai konservatiiveja - luovat perinteisen tragediakertomuksensa samalla kaavalla, on selvää että terrori-iskut nähdään aina siten että ne tyydyttävät epäsuorasti jotain korkeampaa hyvettä. Näin ollen kaavana on se, että terroristeilla on jokin ideologia tai muu "puhdas asia" joka tahrataan "tarkoitus pyhittää keinot" -ajattelulla. Toisin sanoen terrorismi nähdään vain välineenä.
1: Sama kaava näkyy muuten myös kreationistien evolutionistien pilkassa ; Heidän sisäisesti ristiriitainen tarinansa on, että evolutionistejen julmuus ja kovuus johtuu arvotyhjiöstä joka on sitä että evoluutio komentaa heitä olemaan julmia ja taistelemaan itsensä puolesta ja asettaa tämän ohjeeksi ja normiksi.

Ihmiskuvaltaan optimistisen perushumanismin läpitunkevuus

Olisi helppoa leikkiä näsäviisasta ja vain torjua tämä vaihtoehto. Mutta se on kuitenkin hyvin mahdollinen. Tämän ajattelun implikaatiot ovat kuitenkin mielenkiintoisia. Sillä niiden takaa pilkistää lähes väistämättä jonkinlainen perushumanismi ; Terroristit eivät oikeasti ole perimmiltään pahoja koska heillä on "itseisarvonaan tai itseishalunaan" jokin "yleisinhimillisen hyvä asia", kuten usko Jumalaan. (Tosin minun silmiini näyttää että enemmistölle Jumala on vain väline pelastumiseen ja armoon. Mutta jos näin on, niin terroristia motivoi yleisinhimillinen "itseishalu" tähän tuonpuoleispelastukseen jossa odottaa neitsyitä tai rusinoita tai mitä siellä nyt olikaan.) Eli vain välineet nähdään syvästi ja pahasti tahrautuneina.

Kenties näin on. Ajatus ei ole täysin mahdoton. On kuitenkin tilaa myös sellaiselle ajatukselle, että jotkut ihmisten halut ovat joko syntymästään tai elinolosuhteiden traumatisoivien puolten vuoksi syvästi rikki. Ja että tosiasiassa näistä ihmisistä tulee sisäisesti ja itsessään pahoja. Tällöin terrori-isku voi olla ikään kuin verellä piirretty taideteos, itseisarvo ja itseishalun kohde. Ideologiat valitaan vain sen mukaan että ne sallivat tämän itsetoteutuksen. Ehkä osa ihmisistä onkin aidosti ja syvästi pahoja. (Tämä ei välttämättä suoraan tarkoita sitä että heitä ei voisi korjata vaikka terapoimalla. Mutta se voi tarkoittaa tätäkin jossain määritteissä ja tilanteissa.)

Kenties tätä ihmispessimismiä ei haluta ilmituoda tai kannattaa tai tunnustaa, koska tragedian ympärille luodaan hallinnantunnetta. Kenties ihmiset kysyvät kysymyksiä ja sitten vaativat niihin vastauksia. Terroristit joiden motiivit ja tavat ymmärretään ovat toki kätevästi torjuttavissa. Mikä on käytännöllistä ja suojelee ihmisiä joten sitä tulee tältä kannalta harjoittaa. Samalla siitä kuitenkin tulee tarina jonka avulla maailma olisi sittenkin hallittavissa (sillä yhdellä suosikkimuuttujalla). Ja näin terrorismi saataisiin tyystin torjuttua vaikka sillä että "kiellettäisiin islam" ja "ajettaisiin kaikki partalapset kotiinsa" koska maahanmuuttajat ovat "laittomia maahanmuuttajia jotka tulisi kieltää".

Tässä tarinassa on helppo unohtaa että maailma ei ole hallittavissa. Sen lisäksi siinä prosessissa saattaa unohtua että esimerkiksi kirjastopuukotus ei ollut vain ymmärrettävä provokaatio kieltämättä vastenmielistä Dan Koivusalo -yksilöä vastaan. Ja että Hetero Prideä vastaan tehty kaasuisku ei sekään ollut "astrologisen hassunhauska juttu" vaan terrori-isku. Ja että jos polttopulloja heitetään maahanmuuttajien paikkoja vastaan, kyseessä on jokin muukin kuin ymmärrettävä huolestuminen ihmisiä uhkaavasta asiasta. Se on terrorismia. Erona näiden välillä on vain väkivallan mittakaava ja suunnitelmallisuus. Jossain määrin voinkin sanoa että Suomen rähinöijät ovat demonstroineet lähinnä sitä että he tekevät omia väkivaltojaan vähemmän suunnitelmallisesti ja kyvykkäästi.
1: Mikä on paradoksaalista kun muistetaan että he ovat usein rotuoppien kannattajia ja lujasti huutelemassa siitä miten islamilaisissa maissa on keskimäärin matalampi älykkyysosamäärä. ;  Mikä toimiakseen vaatisi sen, että he itse edustaisivat keskiarvoa tai olisivat samalla tavalla valikoituja kuin nuo terroristit. Koska heidän omana tarinanaan on usein se, että islam nimenomaan luo terrorismia, olisi tämän oletuksen seurauksena se, että islamin avulla keskiverrompikin ihminen voisi muuttua terroristiksi. Kotimaassa uusnatsit tuntuvat aina edustavan kuitenkin ei-satunnaisesti valittua gaussin käyrän vasemmassa reunassa olevaa fragmenttia. Joka voi selittää sen miksi menetelmät ja tehokkuus ovat niin eri tasolla.

---

Muutoin olen karkeasti ottaen sitä mieltä että Pariisin isku oli isku oli kammottava. Tälläinen isku on isku tärkeimpiä modernin ajan arvoja vastaan. Demokratiaa, ihmiselämän kunnioitusta. Ja ennen kaikkea isku on jokaista eurooppalaista vastaan henkilökohtaisesti. Ja mikä pahinta. Se on isku suoraan minua kohtaan henkilökohtaisesti, en voi tehdä omintani eli omista pikkumurhieistani vänisemistä. Kun ei tässä kontekstissa ja nettipuheilmapiirissä oikein kehtaa vollotella. Terroristit iskivät suoraan uhriutumistani vastaan!

Sormet sanoo SSS

Hennalan Ku Klux Klan -asuinen mies on synnyttänyt hirvittävän määrän erilaisia "pikameemejä". Olen itsekin jakanut monia tällaisiä sosiaalisessa mediassa. Toisaalta voin huomauttaa että Hikipediassa on jo vuonna 2011 ladattu PerusSuomalais -Ku Klux Klanilaiskuva, joten tässäkin suhteen on osattu olla edellä aikaansa.

Tämänlainen meemitulva johtuu tietenkin siitä että Ku Klux Klan -asu on voimakas symboli. Mitään erityisen vakavaahan pelkässä pukuun pukeutumisessa ei ole. Se osoittaa tässä mielessä lähinnä tilannetajuttomuutta. Jos ei muuten niin siitä ironisesta syystä, että Ku Klux Klan oli maahanmuuttokriittinen tavalla jossa kritiikin kohteena olivat suomalaiset. "Yhdysvaltalainen ääriliike KKK kun vihasi suomalaisia ja 1920-luvulla se vastusti suomalaisten muuttoa Oregonin Astoriaan. KKK paheksui erityisesti suomalaisten väkivaltaisuutta ja rajua alkoholinkäyttöä. Järjestö veti puoleensa lähes sadan vuoden ajan niitä, joita pelotti satamakaupungin laaja, väkivaltainen suomalaisväestö."

Tässä mielessä onkin selvää että asia on esillä symbolisista syistä. On helppoa yleistää yksittäistapauksesta kun tarina on tarpeeksi vahva. On kuitenkin syytä huomata että relevantteja pelonaiheitakin olisi ; Esimerkiksi siinä, että turvapaikanhakijoiden bussia heiteltiin ilotulitteilla ja SPR:n työntekijää oli heitetty kivillä. (Itse olen liittänyt SPR:n vastaan käymisen jonain muuna kuin "ääriliikettä vastaan asettumisena tavalla jossa pitää hakea kompromissia ja kultaista keskitietä". Olen liittänyt sen esimerkiksi sotarikoksiin. Jos tässä kontekstissa joku pyytää tulemaan puoliväliin matkaa, niin järkevä on se joka ei siihen puoliväliin mene. Asiallisen ja läpipaskan keskimatkalla kun on normipahuus.) Kouvolassa hätämajoitukseen on heitetty polttopulloa. Ja tilanne voidaan sitoa myös yleiseen tietyn skenen ilmapiiriin jota kohtaavat esimerkiksi SPR:n lipaskerääjät.

Tähän rinnastettuna KKK -kaavun näkyvyys on "jonkin terveen järjen mukaan" ylimitoitettu.

On helppoa huomata että kyseessä on yhden miehen hölmöily, joka edustaa peräti sitä harmittominta osaa kritisoitavasta toiminnasta. (Toisaalta ei voi sanoa että polttopullosta oltaisiin kohkauduttu ja kerrottu yliampuvia tarinoita. Itse vihjaan että kenties tästä pitäisi eikä kaavusta.) Ja se kantaa lähinnä sen vuoksi että ihmisiä ohjataan järjen sijaan tunteilla. Ja tätä kautta symbolit ovat merkittäviä ohjailijoita. Ku Klux Klan on jotain jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä. Jopa Timo Soinin lausunto on sen tyylinen että hän korostaa, että "Siihen ei liity mitään hyvää". (Joskin on hieman erikoista miten hän virittää red herringin punaviherkuplaan joka ei ole tässä tapauksessa ns. aihe. Mutta tämäkin voidaan nähdä osana etääntymiskampanjaa. Jossa vältetään assosiaatioitumista Ku Klux Klanilaisiin.)

Symboliarvo vaikuttaa tietenkin globaalistikin.

Suomen maine sai kolauksen YK:ssa asti. Toki tähän liittyvä paljon käsitelty Maria Lohelan kannanotto on ymmärrettävä reaktio, mutta se on strategisesti typerä. Käytännössä tilanteen pahennus. Kun tälläisessä tilanteessa tuomitaan media, ollaan kansainvälisesti hankalassa tilanteessa. Jos Suomesta syntyy kuva maana jossa ongelman tiedottaminen mediassa on oleellisempi asia kuin itse ongelma, ei se ainakaan paranna Suomikuvaa. Kaikki tietävät että media on monesti pelleä ja kiinnostuu symboleista asioiden sijaan. Ja jos yhden nuoren miehen kautta YK:hon asti vedetty leimaus tuntuu kohtuuttomuudelta, niin silti on selvää että journalistien vapautta pidetäään hyvin tärkeänä.

Jos ongelmien esilletuloon reagoidaan siten että ei puututa ongelmiin vaan venkoillaan niiden kanssa vastuuta paeten ilman että astutaan selvästi tuomitsemaan tätä leimaavaa tahoa, niin siitä tehdään päätelmiä. Jos mediakohun alla ties mitkä mattiputkoset ovat ehdottamassa journalistien lähdesuojan purkamista ja esittää samassa yhteydessä mustia listoja ja rajoituksia ja ukaaseja siitä mitä he saavat ja eivät saa kirjoittaa, niin ei se ainakaan sitä kuvaa maasta kohenna.
1: Jostain syystä monella PS:äläisellä on muuten ollut siitä erikoinen suhde että he ovat dissanneet "punavihreää mediaa" ennen vaaleja ja se on nähty vallassaolevan käsikassarana. Ja tämänlaisia kytköksiä on pidetty epäreiluina, huolestuttavina ja kaameina. Ja nyt vaalejen jälkeen se vaatii että vaalitulos tarkoittaa sitä että se saisi ikään kuin hallita sitä mediaa. Tässä ei ole kenties tajuttu että media on autonominen - sanan hyvässä ja huonossa mielessä - ja se joko on tai ei ole samaa mieltä hallituksen kanssa ihan omin päinsä. Tässä tilanteessa medialle vittuilu tuskin ainakaan muuttaa heitä myötämielisemiksi. Sen verran vihjaan.

Tässä perussuomalaisten tilanne on siitä jännittävä, että se on aiemmin lähinnä jättänyt irtautumatta. Se on venkoillut vastuustaan ja osallisuudestaan eikä ole selvästi asettautunut näitä toimijoita vastaan. On kuitenkin liioiteltua sanoa että tämä tekisi perussuomalaisista ryhmänä kollektiivisesti syyllisen. Sama ilmapiiri nimittäin on kostautunut heille itselleen. Joku voisi sanoa että "sitä saa mitä tilaa" lukiessaan siitä, miten perussuomalaiset ovat ottaneet sensuuria ja varovaisuutta ja että vihan kohteena eivät olekaan alati kirjastopuukotuksia suunnittelevat false flag -punaviherkuplassa elävät punaviherstalinistit. "Perussuomalaisten äänestäjien pettymys purkautuu rajulla tavalla puolueen kansanedustajiin ja ministereihin." ... "Tultiin tuuppimaan eli otettiin vähän kontaktia. Hän oli puolueeseen pettynyt henkilö. Aina on olemassa ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä kun suunsoitto ei toimi ja muut keinot loppuvat." Keinovalikoima on "Haistattelua, uhkailua ja kadulla tönimistä". Tämä muistuttaa siitä, että ääriryhmien rapsuttelu tuottaa populistille helposti kannatusta mutta tämä porukka myös toisaalta iskee helposti omaan nilkkaan. Äärimmäiset ihmiset eivät ole "sillä tavalla hallittavissa", että riskejä ei olisi.

Mutta koska Ku Klux Klan on tehokas symboli, sitä voidaan käyttää myös toiseen suuntaan.

Tästä hyvänä esimerkkinä on "Takkirauta" -blogi, jossa kirjoitettiin tempauksesta "pukeutumisrikoksena". "Se, että vetää päälleen Ku Klux Klanin kaavun julkisella paikalla, osoittaa ihmisestä että hän on täysi jurpo. Kenellekään ei jää epäselväksi se signaali, minkä se kantasjastaan antaa. Vaatteet nähkääs on aatteet. Mutta Rikoslaki ei tunne rikosnimikettä "jurpo"."

Kuitenkin on syytä huomata että joitain rikosnimikkeitä voidaan kuvitella. Itselleni ensimmäisenä tuli mieleen eräs tietty lakipykälä, rikoslain 17 luvun §13a "Laiton naamioituminen". Tämä on nähdäkseni Suomen lain omituisimpia pykäliä. Ja sitä on varmasti suunnattu enemmän vasemmistoradikaalien, anarkistien ja vastaavien "naamahuiveilua" vastaan. Tässä tilanteessa kohde on tavallisuudesta poikkeava mutta se on kuitenkin lain kirjaimen mukainen. Se mikä on laissa määritelty rikokseksi on "rikosnimike". (Toki tämä ei ole "jurpo". Vaan "laittomasti naamioituva". Mutta tämänlaisen alleviivaaminen olisi nyt vain hoopoa.)

Tämän lakipykälän kohdalla minun on sanottava että se on ollut "käytännössä kuollutta kirjainta" vaikka pykälä onkin kohtuu uusi. (Muistan kun se astui voimaan. Muistan siksi, että vastustin ajatusta.) Kuolleen kirjaimen kohdalla on kuitenkin muistettava se, että mikään ei ole yhtä helposti nekromantioitavissa kuin kuollut kirjain. Kun minä olin lapsi, ei käytännössä voitu kuvitellakaan "jumalanpilkkatuomiota". Pykälän poistopyrintöjä - joita olen ajellut sanan poliittisessa mielessä - korsotettiin juuri sillä että on turhaa puuttua asiaan koska asiaan liittyvä laki oli "kuollutta kirjainta". Se kuitenkin manattiin Halla-ahoa vastaan. Toki tässäkin tapauksessa tuomion kohde oli "epätavanomainen" siinä mielessä miten yleensä on mielletty pykälän aihepiiri. Jos näistä pykälistä ei pidä, ne on syytä poistaa kokonaan.
1: Itse olen sitä mieltä että näiden lakien nostaminen esiin jotta saadaan tuomita tiettyjä ihmisiä on kyseenalaista. Jopa Halla-ahon tilanteessa. Se tuo jossain mielessä mieleeni sen kuinka joku selittäisi verolainsäädännön oikeutusta sillä että sillä saatiin Capone kiinni. Toki oli hyvä saada mies kiinni. Mutta kenties kannattaisi miettiä sitä mikä on ammattimaisen rikollisuuden todistusvaatimus jos on tiedetty että Capone on syyllinen mutta todisteita ei ole saatu. Mikä on evidenssi jolla todella tiedetään. Ja jos tämä on pätevää niin pitäisikö kenties muuttaa sitä mikä on juridisesti määritetty todisteeksi?

Ja kun lehdistä sitten saatiin kuulla, että kaavun takaa paljastui varsin uskottavan tyylinen henkilö, nuori 19 -vuotias jolppi, ei tuomiona ollut "jurpo" vaan syitä voidaan nähdä muutakin kautta. Koska tilaisuus oli mitä oli, paikallaolijoilta on syytä ottaa tietoja "Turvapaikanhakijoita vastaan käytettiin ilotulitusraketteja ja heitä heiteltiin kivillä, kun he olivat saapumassa hätämajoitusyksikköön Hennalassa perjantain vastaisena yönä." Lisäksi puheet pukeutumisrikoksesta nojaavat tilanteeseen joka olisi asiallinen jos kyseessä olisi vangitseminen eikä esimerkiksi kuuleminen "Hänet otetaan ainakin kuulusteluihin, ja tutkinnanjohtaja tekee ratkaisun, onko pidättämisen edellytyksiä." Lisäksi, siis jurpouden lisäksi, epäilynä, siis poliisin tutkinnan kohteena ollaan ihan juridisista asioista. Joita en edes maininnut yllä "Tapahtumaa tutkitaan julkisena kehottamisena rikokseen, vaaran aiheuttamisena, pahoinpitelynä ja Suomen lipun häpäisemisenä. Selvittelyssä on myös, onko syytä epäillä jotakuta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Poliisi tutkii asiaa rasistisena rikoksena eli sillä epäillään olleen rasistinen motiivi." Suomen lipun häpäisy on tietenkin tässä tilanteessa syytteenä varsin golden. Samalla on selvää että lakeja voi pitää tyhminä mutta demokraattisessa maassa näitä säännöksiä noudatetaan tai yritetään muuttaa keskustelulla. (En ole heittänyt polttopulloja vaikka se "jumalanpilkkahässäkkä" on vielä olemassa.)

Selvää on että tässä ei ole kyseessä mikään ajojahti. Ei voi sanoa että ihmistä ei saisi epäillä rikoksesta tai kuulustella häneltä tietoja jos hän on pukeutunut jurposti. Jurpous ei ole rikos mutta jos jurpo tekee rikoksia niin tuomio ei muutu mielivallaksi jossa jurpous on rikos. (Ei vaikka jurpous olisi jossain syy-seuraussuhteessa siihen rikolliseen aktioon ryhtymisessä.) Sivistysmaa tunnetaan siitä että siinä samat lait koskevat kaikkia. Siksi jurpot eivät niissä saa erityiskevennyksiä rikkoessaan voimassaolevia pykäliä vastaan.

Rituaaleista taideperformansseihin

Teemu Laajasalo on pahastunut. Syynä on se, että "Taiteiden yössä" suosikkiyhtye Jape Lovén ja vapaa -ajattelijat suoritti performanssin jossa pestiin kaste pois. Vapaaehtoiset saivat siis kastellun pään ja tämän kerrottiin olevan kasteen poispesu. "Kyseessä on interaktiivinen performanssi, jossa halukkailla on mahdollisuus osallistua symboliseen kasteenpesuun." Tämä "Katumajärven jää" -kappale oli Laajasalolle epämiellyttävä performanssi.

Mielestäni kyseinen performanssi on hyvä taide-esitys. Se oli kantaaottava ja siihen reagoiminen kertoi yllättävän paljon. Laajasalo tuli paljastaneeksi kovin monta asiaa kirkosta ja itsestään:

Kasteesta ja kastamisesta valittamista pidetään pikkumaisena. Laajasalon reaktio kuvaa sitä vallitsevaa kulttuurimme tilaa. Ateistien puolella mikä tahansa merkityksen lataaminen on väärin. Puuttuminen ja pahastuminen on pikkumaisuutta. Uskovaisen puolella teolla on symbolista merkitystä ja se on kaunis osa kulttuuria. Esimerkiksi Laajsalo ei muutu pikkumaiseksi valittaessaan ilman shampoota tehdystaä vapaaehtoisesta tukanpesusta. "Jos haluaa oikeasti tehdä performanssin ja ravistella pyhiä arvoja kannattaisi tutustua Turkan, Teemu Mäen tai jonkun muun mestarin taiteeseen. Tällainen vapaa-ajattelijoiden performanssi on pikkusievää ja kiusallista jostain paitsi jääneiden nynneröiden piipitystä." Jo Laajasalon oma, hyvin voimakas ja pejoratiivisilla termeillä ladattu kertomus todistaa päinvastaisesta. Itse asiassa se todistaa että tässä ravistellaan keskeisiä tabuja hyvinkin ankarasti. Koska muuten Laajasalo ei välittäisi. Ja selittäisi että "Ja vaikea on ajatella, että kirkkoa kunnioittavat ja omat rakkaat lapsensa ja lapsenlapsensa kasteelle tuoneet perusdemarit iloitsisivat puoleen poliitikon Jape Lovénin halusta pilkata ihmisten uskoa ja kristittyjen sakramenttia." Joko siinä ravistellaan monille tärkeää tabuarvoa tai ei. Laajasalo keikailee sisällöllisesti ristiriitaisilla teemoilla samanaikaisesti. Vain dissaava asenne on pysyvä. Joka on reaktiona hyvin paljastava.

On itse asiassa huvittavaa, että butthurtiuden ja asenteellisuuden mestari Laajasalo - mies joka kirkon piirissä voi hakata ja vittuilla eriuskoisille ja selvitä tästä "huumori" -termin ylikäytöllä samaan tapaan kuin PerusSuomalaiset selviävät sariiri-ironia-känni-läppä-hetkenmielijohde -tematiikalla kaikeasta. Ja kirkon piirissä asia menee yhtä täysillä kuin huumorrii -asenne menee läpi nuivimpiin perussuomalaisiin. Laajasalo on toki hyvä asiantuntija tunnistamaan kokemusasiantuntijuudellaan pikkusievyyttä ja kiusallista nynneröiden piipittelyä. Mutta fiksuutta hänestä saa kaivaa katuporalla eikä löydä. Siksi onkin huvittavaa että Laajasalo ei tuo esiin omaa ilmiselvää ns. butthurtiuttaan vaan sen sijaan määrittelee asian siten että hän kristittynä pastorina astuu määrittelemään mikä on hyvää ja fiksua ateismia. Laajasalo ei siis enemmänkin nostaa esiin sen keiden pitäisi pahastua "Laajasalo sanoo uskovansa, että eniten kampanjasta ovat harmissaan monet fiksut epäilijät ja ateistit. Heitä hävettää tällainen." Mutta Laajasalo onkin trolli, tosin ei taitava tai osaava sellainen.

Laajasalo ei ymmärrä mitä eroa on uskonnollisella rituaalilla ja taideperformanssilla. Hänestä mikä tahansa rituaalinen toimenpide olisi uskonloikkaus tai vastaava. Tämä on hyvin kiinnostava huomio, sillä Laajasalolle teemana on se, että ei ymmärretä että kasteenpesu on sosiaalinen eikä teologinen performanssi. "Tahatonta komiikkaa tietenkin syntyy siitä, että uskonnollisia toimituksia vastustava järjestää uskonnollisia toimituksia. Ja vielä yrittäen peruuttaa jotain joka ei ole peruutettavissa. Katekismus opettaa, että kasteen vaikutus ja merkitys säilyvät jatkuvasti." Laajasalo siis todella olettaa että ateisti joka ottaa tukanpesun uskoisi, että kaste olisi jotain yliluonnollista ja pysyvää. Että jokin oikeasti olemassaoleva maaginen tässä pestään pois. Ei. Pikemminkin tämänlainen hiustenkastelu nykykulttuurissa demonstroi että ei uskota kasteessa olevan mitään. Se on samantyylinen temppu mitä joku voisi tehdä kummitusten kanssa. Jos joku selittää että jossain talossa on niin voimakas kummitus että se tappaa kaikki tietyssä kummitustalossa yöpyvät, on talossa yöpyminen demonstraatio siitä että ei usko tähän kummitukseen. Laajasalo näkee kasteen vain jonain oikeana rituaalina eikä siksi osaa edes tulkita tuota aktiota. Tämä ei ole poikkeuksellita kristityille. He ovat jumiutuneet teologiaansa ja dogmatiikkaansa syvästi eivätkä kykene irtautumaan niiden iskostamista skeemoista. Ja tätä kautta he eivät osaa tulkita suunnilleen mitään mitä ateistit tekevät.

Lisäksi on hyvin vaikeaa nähdä miten tämä tukanpesu riistää lasten kastamisen. Tässähän kastettiin vapaaehtoisia aikuisia. "Armas Maasalon rakkaassa lasten jouluvirressä puhutaan turvallisen Jumalan johdatuksesta ja jokapäiväisestä hoidosta ja pyydetään ’ettei meiltä maailma, riistäisi kasteen armoa.’ Sitä riistämistä vapaa-ajattelijat selvästi haluaa tässä demonstroida. Mutta ei taivastoivo, kasteen armo tai pelastus performansseilla häviä." Huvittavinta tässä on tietenkin se, että Laajasalo itse asiassa reagoi sosiaaliseen epäuskonosoitukseen selittämällä että "meidän taika on vahvempi kuin teidän". Onkin mielenkiintoista huomata että kirkko yleensä korostaa sitä että rituaalit antavat merkitystä. Ja korostavat että on tärkeää erottaa taikauskoinen fundamentalismi asiallisesta ja "vaikeammin kritisoitavasta" sofistikoituneesta teologiasta joka puhuu merkityksestä ja merkityksettömyydestä. Kuitenkin kastekysymys tässä kohden selvästi ei käsittele sitä sosiaalista merkitystä joka ateistilla voi olla "kasteen poispesussa". (Liitit minut instituutioonne rituaalisella keskisormennäytöllä joten olkaa hyvä - palautamme palveluksen. Tunkekaa hyvät aikomuksenne Helvettiinne jonka portaat tiettävästi on niistä rakennetut.) Sen sijaan korostetaan että kaste olisi todellinen taikarituaali jossa tapahtuu jotain yliluonnollista ja vahvaa jota ei voi pestä pois merkityksillä.

En tiedä mitä Laajasalo tavoittelee kritiikissään, mutta selvästi hän osoitti miten pikkumainen kirkko - ja etenkin hän itse - on. Ja miten vahvasti se haluaa kieltää kaikenlaisia hyvin mitättömiä asioita. Ja miten kun sen tabuja ravistellaan, sen perussävynä on pahastua koska asia on tärkeä, niin arvokas ja tärkeä. Mutta samalla tämä merkitys kiistetään ja sanotaan että oikeasti pitäisi käsitellä muita aiheita, koska muiden toiminnan määrittely ja ohjaaminen on se mitä asiallinen taideperformanssin kritiikin kohde aina harrastaa. Mutta tietenkin kaikki on mahdollista kulttuurissa joka toisaalta pesee kaiken konkreettisen kritiikin pois puhumalla rituaalien sisältämästä merkityksistä ja niiden kokemisista. Mutta toisaalta sitten on ensimmäisenä korostamassa rituaalien reaalista ja todellista puolta heti kun näihin merkityksiin isketään vaikka taideperformanssin voimin.

Teemu Laajasalo ei ymmärrä, että Streisand efekti on vahva. Että jos jotain haluaa kieltää tai ohjata muualle niin sitten ihmisille tulee tarve katsoa. (Joka on manipuloivampi sensuurin muoto, komentelu siitä mistä saa ja kannattaa puhua jos aihe on itselle epämieluisa.) Hänen venkoilunsa onkin tuonut vapaa-ajattelijoiden rituaalille arvoa ja merkitystä. Se, että hän haluaisi että tehdään jotain ihan muuta on demonstroinut monille - esimerkiksi minulle - että aluksi aivan tyhmältä vaikuttanut pinnallinen rituaali oli sittenkin jotain tärkeää. Ja joka teki juuri jotain jota nimenomaan hyvä taide tekee. Raapii arvoja ja paljastaa tabuja. Tabun paljastuminen näkyy tälläisissä asioissa lähes suoraan butthurtin määrässä. Näin ollen vapaa-ajattelijoiden päänkastelu olisi ollut itsessään tyhmä, absurdi ja merkityksetön. Mutta Laajasalon oma reaktio loi performanssin ympärille auran, ja latasi sen täyteen merkitystä. Laajasalo paljasti että hänelle kaste on taikauskoinen yliluonnollinen temppu eikä vain liberaali moderni ehdottomasti ei-taikauskoinen rituaali jossa kysymys on sosiaalisesta suhteesta vauvaan ja siihen miten vanhemmat ja suku saavat tähän merkitystä perinteiden kautta.

Populistinen viestintästrategia

"Kotimaa, Kansalaisjärjestöt, Vive la Résistance: Aktiivisena kansalaisjärjestönä tunnettu Suomen vastarintaliike piti puoluepäivänsä (Reichsparteitag der Ehre) Jyväskylässä, Järvi-Suomen Nürnbergissä, missä organisaatio on aiemmin pitänyt mm. lukupiiri-lähitaistelutoimintaa. Vastarintaa tehtiin tällä kertaa Sokos-tavaratalon rappiollista kesäalea vastaan. Kansanedustaja Olli Immonen (ps) huomauttaa, että hän ei tällä kertaa poseeraa kansalaisaktivistien kanssa näiden toiminnantäyteisissä valokuvissa, vaan haluaa rajata esiintymisensä vain kuolleiden itsemurhaterroristien haudoille. On kuitenkin vaarana, että uusnatsien keskellä päivää kauppakeskuksissa tekemät joukkopahoinpitelyt kääntävät huomion pois yhteiskuntajärjestyksen kannalta paljon vaarallisemmasta ilmiöstä, poliitikkojen puheille buuaamisesta."
(Hikipedia, lyhytaikainen ajankohtaispäivitys "Sähkeitä maailmalta", 2. elokuuta 2015)

"Suomen Kuvalehdessä" on Mari Niemen teksti joka ottaa kantaa viestintästrategioihin. Totuusarvon sijasta niissä katsotaan siis kannatuksenhaalimista ja medianhallintaa. Tämä "reetorien näkökulma" on nykyaikana suosittu ja siihen liittyy merkittävästi valtaa.

Päälähteenä on käytetty Ruth Wodakin teosta "Right-Wing Populism in Europe". Ja siinä esitetyt strategiat ovat uskottavia. Tässä on erityisesti kaksi toisiinsa limittynyttä taktiikkaa;
1: "...tietoisesti provosoivat julkista keskustelua koettelemalla hyväksyttävissä olevan puheen rajoja. Tämä pakottaa tiedotusvälineet tilanteeseen, jossa niillä on valittavanaan kaksi eri tavalla huonoa vaihtoehtoa. Jos julkinen sana ei reagoi rasistiseen lausumaan, sitä voidaan perustellusti syyttää hiljaisen hyväksynnän antamisesta esimerkiksi vihapuheelle. Jos – ja kun – media saadaan reagoimaan, tulee se pakostakin antaneeksi näkyvyyttä ja painoarvoa rasistiselle teolle tai puheenvuorolle ja sen esittäjälle." Tämä "kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta" -asenne yhdistettynä Streisand efektiin onkin tehokasta.
2: "Julkisuuteen viskattuihin rasistisiin koepalloihin sisältyykin tavallisesti laskelmoitu ristiriitaisuus: ne on aivan perustellusti mahdollista tulkita joko kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti. Näin rajojaan koetteleva liike voi viestiä julkisuudessa kannattajilleen juuri haluamansa sanoman. Samalla tarjolla on kuitenkin myös hätäuloskäynti, koska voidaan esittää, ettei viestin tarkoitus ollut lainkaan vihamielinen. Rasismi on vastaanottajan mielessä. Tämä viestin perustava kaksitulkintaisuus mahdollistaa siirtymisen uhrin rooliin." Tämäkin on näppärä. Sillä tässä saadaan aikaan seuraavat efektit ; (1) Voidaan tuottaa omaan ajatteluun kytkettyjä ääriliikkeitä mukaan ilman että tästä otetaan vastuuta. (2) Maltillisille oman aatteen kannattajille vastapuoli näyttäytyy kohkaavina ääliöinä, koska maltilliset tietävät  että he eivät halua olla missään tekemisissä niiden oman ajattelun laidalle kytkeytyneiden ääriliikkeiden kanssa.

Toisin sanoen on päästrategia jota ajetaan hyvin tarkoitushakuisin mutta tehokkain keinoin. Taktiikassa on jotain hyvin samaa kuin monilla kristityillä. Heitä tuntuu vaivaavan mitä omituisin ensimmäisen maailman ongelma. Heitä ei vainota tarpeeksi ja siksi he ovat irtautuneet siitä mitä kiusaaminen tarkoittaa. Kuitenkin heidän ideologiansa elää marttyyriudesta ja moderni poliittinen valtapeli toimii yllättävissä määrin uhriutumisena. Kristitty onkin usein maassa jossa he korostavat arvotyhjiön tuomaa väkivaltaa mutta jossa kuitenkin ateisteja on paljon ympärillä. Ja nämä eivät ole hyviä syntisiä jotka itkevät vakaumuksettomuuttaan eivätkä sitten toisaalta hakkaa ihmisiä ollenkaan samanlaisella lukupiiri-toiseenhyökkäystavoilla millä esimerkiksi jokin "Suomen vastarintaliike" nousee näkyville huomattavasti pienemmällä ihmismäärällä. Kun uskontoa halutaan lobata, eikä marttyyriyttä saada normaalisti niin kristityn onkin tehtävä mitä kristityn on tehtävä. Hänen on mentävä internettiin ylimielistelemään - vaikka sillä miten ateistit eivät voi olla toimivassa yhteiskunnassa koska senhän todistaa jo kommunismikin - ja heittelemään muita vasatavia epäkohteliaita ja asenteellisia heittoja ateistien palstoille. Jos ateistit suuttuvat tämä todistaa että he ovat militantteja. Tämä samalla myös todistaa että nämä ateistit oikeasti uskovat Jumalaan koska raivo kertoo siitä että he vihaavat Jumalaa. Jokainen loukkaus tulee antamaan uskonnonvapauden sankarin, ja samalla tulen todistaneeksi itselleni merkittäviä teologis-filosofisia periaatteita. Vaikenevat ateistit taas vaikenevat koska kristityllä oli niin vastaansanomattoman hyvät argumentit.

I'm dreaming of a White Christmas

Viime päivinä on kohuttu äärimmäisen paljon Olli Immosen sanomisista. Hän oli kirjoittanut facebookiin asioita. Ja tämän täytyy olla tärkeintä ikinä. Alkuperäinen lausunto on muotoa "I'm dreaming of a strong, brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives are entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours.", joka on käännetty "enkusta" suomeksi esimerkiksi Helsingin Sanomiin ; "Unelmoin vahvasta, urheasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen, jota kutsutaan monikulttuurisuudeksi. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, poksahtaa pian miljooniksi pikku palasiksi. Elämämme ovat kietoutuneet todella ankarassa ajassa. Nämä ovat ne päivät, jotka lopullisesti jättävät jäljen kansakuntamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko kanssataistelijoihini. Me taistelemme loppuun asti kotimaamme ja yhden todellisen suomalaisen kansakunnan puolesta. Voitto tulee olemaan meidän." Tämä kohina Immosen ympärillä oli jopa niin suuri että puolisonikin tiesi että kuka on Immonen. (Ja puhumme henkilöstä joka toissa vaaleissa, niissä "jytkyvaaleissa" kysyi vakavasti että "kuka se Soini on"...) Minulla voisi olla jotain järkevää sanottavaa kohinasta. Mutta se kaikki on jo sanottu ja tiivistetty.

Koska minulla ei ole mitään järkevää lisättävää, teen sen mitä filosofi tekee. Kysyy tyhmiä mutta oleellisia kysymyksiä.

Siksi ajattelin ottaa esille oleellisen kysymyksen. "Miksi?" (Sen kysyminen on tässä poliittisessa tilanteessa helvetin tyhmää.) Päällimmäinen kysymys, jonka kysyin liittyi siihen että olisiko sama kohu tapahtunut jos jonkun muun puolueen kuin perussuomalaisten edustaja olisi kirjoittanut jotain samantapaista. Toisaalta tämä kysymys vaati täsmennyskysymykseksi sen, olisiko minkään muun puolueen valittu edustaja kirjoittanut mitään samantapaista. Tämä liittyy tietenkin siihen kysymykseen että ovatko perussuomalaiset provokatiivinen puolue jonka jäsenet laukovat tyhmiä asioita. Vai liimataanko heidän päälleen kohuja.

Breivik muutenkin kuin näöltään?

Ehkä oleellisin ja ensimmäinen käsiteltävä asia liittyy Anders Breivikiin. Immonen on siitä kiinnostava, että hän on jo ulkonäkönsä puolesta yllättävän samanlainen. Mutta teemana oli nimenomaan se, että mitä siellä pään sisällä liikkuu ja mitä sieltä suusta tulee ulos. Tämä tiivistynee parhaiten linkin takana olevaan kuvaan. Breivikin lausunto on muodossa "A multicultural society is only temporary. Sooner or later, we will return to a new monocultural society. It is essential for all cultural conservative resistance fighters to understand that we are in the middle of a war of perceptions. We must do everything possible to defend democracy. This can only be accomplished by overthrowing the current Western European multiculturalist regimes. This is the only way to safeguard democracy long term. Sure it can be bloody. But if democracy, our homelands, and people aren't worth certain sacrifices, then what is?" Lisäksi analogisuutta korostaa se, että Immonen julkaisi tekstinsä Breivikin tekemän terrori-iskun vuosipäivänä.

Selvästi esillä olevassa sanomisessa on hyvin samanlaisia sisältöjä. Kiinnostavaa onkin katsoa mitä tämä samanlaisuus tarkoittaa. Otan tässä esiin muutaman tärkeän teeman. Nämä teemat korostavat sitä että ei kenties kannata seurata liian vahvasti omia intuitioitaan.
1: Kaikkia ääriliikkeitä kuvaa se, että ne imitoivat maltillisempia käsityksiä. Esimerkiksi jos löytää islamilaisten terroristien ja maltillisten islamilaisten välistä samanlaisuuksia, ne kertovat yhteisestä kulttuuripohjasta. Immonen voidaankin perustellusti liittää maahanmuuttovastaiseen kansallishenkiseen liikehdintään. Itse asiassa voidaan sanoa että on käytännössä ilmiselvää, että ääriliikkeet ovat aina jotain jotka hyötyvät siitä että ne piilottavat retoriikkansa. Ongelmana ei siis välttämättä ole se, että Immonen esittää terroristin näkökantoja. Ongelma voi olla siinä, että Breivikin näkemykset hänen manifestissaan olivat maltillistettuja, ne ikään kuin osoittivat että ihmisten ampuminen olisi jotenkin täysjärkistä ja perusteltua. Ja tämä onnistuu teeskentelemällä maltillista käyttämällä maltillisien ilmauksia. (Pseudotieteilijät tekevät juuri samoin tehdessään idiotismistaan älykästä. Varastetaan ulkokuorta ja retoriikkaa tieteeltä.)

2: Toisaalta Immosen viestin "taistelu" on terminä jotain jota käytetään sekä metaforana että käytännön taisteluhenkisyydessä. Tämä onkin tullut kenties keskeisimmäksi osaksi aiheesta vääntämistä. ; Osa näkee että viesti voidaan tulkita konkreettiseksi taisteluunkutsuksi. Osa näkee että se voidaan tulkita vertauskuvalliseksi. Mielleyhtymät ja omat ennakkokäsitykset suuntaavat hyvin helposti mielipiteet tässä kohden.
3: Ei ole ihme jos maahanmuuttokriittisten "enkusta" löytyy samanlaisuutta Breivikin teksteihin. Sillä siinä on 1 516 sivua maahanmuuttokriittistä tekstiä. Kun aihe on sama, ei ole ihme jos jotain samanlaisuutta löytyy. Ja mikä parasta ; Breivikin manifesti on kokoelma. Hän ei suinkaan ole vain kirjoittanut sitä, vaan hän on lainannut katkelmia ja pidempiäkin osioita maahanmuuttokriittisten teksteistä. Esimerkiksi Breivik on lainannut Jussi Halla-ahoa. Tämä toki korostaa sitä että Breivik kuuluu samaan kulttuuripiiriin kuin Halla-aho - plagioinnin ottaminen omiin nimiin "luovalla suhteella tekijänoikeuksiin" on ihailun kenties vahvin ilmentymä. Mutta tämä palauttaa sen siihen että vaikka kristityistäkin löytyy ties mitä aborttiklinikoidenpommittajia, se ei vielä tee kristillisistä julistajista terroristeja. Ei, vaikka yhteinen kulttuuritausta tuokin paljon samanlaisuutta sanomisiin.

Toisaalta ylläoleva argumentaatio on "alkuun pääsevää mutta ei riittävää". Sillä tämä muistuttaa toisesta asiasta. Myös aidosti terroristiset lausunnot menisivät vastaavaan. Kysymys onkin siitä että aika moni Immosen puolustaja on melko lailla suoraan ajatellut että jos asioita voidaan jakaa eri kategorioihin, niin tästä seuraisi se, että voitaisiin vain päättää että Immonen ei kuulu siihen ikävään kategoriaan. ; Jos keskenään analoginen ilmiöluokka_X voidaan jakaa kahteen erilliseen lokeroon, Lokero_A ja Lokero_B, niin ei voida sanoa että jos kohde kuuluu ilmiöluokkaan_X niin se voitaisiin aina vain laittaa siihen Lokero_B:hen. Jos näin olisi, ei koko eri kategorioihin jakamisessa olisi mitään järkeä! Ja sitten kaikki olisivat taas sekaisin sen inhottavan ilmiön kanssa, kun siihenkin kuuluva asetettaisiin siihen samaan Lokero_A:han.

Asian ratkaiseminen on vaikeaa, koska se ei katso puoluekantaa. Esimerkiksi jos katsotaan vasemmistolaista aatetta, voidaan muistaa että se puhuu luokkataistelusta. Se puhuu luokkasodasta. Se puhuu vallankumouksesta. Kommunisteilla tämä oli alun perin aivan konkreettista ja rehellistä puhetta. Kun puhuttiin sorron yöstä nousemisesta ja vallankumouksesta sekä sorto että vallankumous olivat kuvauksia konkreettisista asioista. Sittemmin kun olemme päätyneet hyvinvointiyhteiskuntaamme - joka on kenties alasajossa juuri nyt, mutta vielä olemassa - nämä ovat vähitellen muuttuneet symbolisiksi. Nykyään sorto viittaa rakenteisiin joita pidetään epäreiluna, vaikka kyseessä olisikin ns. first world problem. Vallankumouksellisuuskin tarkoittaa suunnilleen mitä tahansa jonka uskotaan jotenkin yleistyvän muodikkaaksi. Kieli on samaa, asenne. Not so much.

Ratkaisevinta onkin konteksti.

Tämä on siitä hämmentävä asia, että tässä todellakin asia riippuu siitä kuka sanoo, keille sanoo ja missä yhteydessä. ; Kun retoriikan sanamuodot ja perustelurakenteet ovat identtisiä, erot ovat merkitystä koskevia. Ja merkitys syntyy klassisen retoriikan käsitteiden mukaan sanojasta, yleisöstä ja käytetystä viestistä. Kun katsotaan itse puhe (logos), puhujan luonne (ethos), ja puhujan mielentila tai tunteiden ilmaisu (pathos), saadaan kokonaiskuva.

Moni perussuomalainen onkin miettinyt että ollaanko heille epäreiluja. Eli jos jonkun muun puolueen edustaja olisi sanonut samoja sanoja, olisiko hänet tuomittu. He ymmärtävät asian tavallaan puoliksi. On syytä katsoa asiaa eikä ihmistä. Paitsi viestinnässä joskus on syytä ihan oikeasti katsoa kuka sanoo ja mille yleisölle. Koska tämä on se taso jolla se sisältö rationaalisesti punnitaan. Perussuomalaisuus on tässä kohden oleellinen konteksti. Se luo ideologisen viitekehyksen jonka sisällä perustermit on sitten ladattu. (Samoin kuin esimerkiksi hindu ymmärtää "jumala" -sanan hyvin eri tavalla kuin islamin kannattaja. Kulttuurikonteksti on tärkeä! Myös aika voi olla tärkeä! 1918 kommunistin "taistelu" on jotain ihan muuta kuin nykyisen intellektuellihipsterin "taistelu" - johan sen näkee hartioista, tai niiden puutteesta!)
1: Tämän ymmärtäminen on tietenkin haasteellista esimerkiksi MV -lehden lukijoille. Siellä kun selitettiin että musta mies voi sanoa mitä vain ja Immonen ei. Sillä Abdirahim Husu Hussein kirjoitti Immos -kohun käynnistyttyä ivamukaelman ja parodian viestistä. Moni katsoi että kun tätä ivamukaelmaa ei paheksuttu, niin maassa olisi KAKSOS STANDAARI (tjsp.) Mitä tuollaisille ihmisille voi sanoa? Kysyä että jäikö ilman happea synnytyksessä?

Moni on sävyttänyt tämän kontekstin melko vahvasti. Korostetaan että Immonen pitäisi liittää kulttuuriin jossa mukana on Suomen Vastarintaliikkeen taannoin kokoama "laiton henkilorekisteri" aka tappolista, johon esimerkiksi eräs hikipedian ylläpitäjä päätyi. (Kuten myös Panu Höglund.) Heille vain ilmoitettiin poliisista että nyt näin. Myös Pride -isku, kirjastopuukotukset ja vastaavat pitäisi nähdä hänen taakseen. Tämä argumentointi on siitä kiinnostavaa, että se huomaa analogisuuden näiden äärisuuntausten ja Immosen viestinnän kanssa. Se muistuttaa siitä että on olemassa sellainen "paha Lokero_B" johon voidaan kuulua ja johon mitä ilmeisemmin ei haluta kuulua. Mutta lokeron olemassaolo ei tässäkään yhteydessä tarkoita suoraan sitä että Ilmiöluokassa_X oleva viesti kuuluisi tähän. Kun on se asiallisempikin vaihtoehto johon se voi kategorisoitua. Tämä perustelu on yhtä petitio principii -rakenteinen kuin se ajatus että Immosen viesti ei ole syrjivä jos on olemassa mahdollinen tulkintakulma jossa se ei ole syrjivä.

Konteksti ei selvästi ole ainakaan läpeensä viaton. Seurauseettisesti voidaan ajatella että Immonen saattaa olla vastuussa sitä kautta että hän tietää tai hänen olisi pitänyt tietää, että moni innostuu hänen lausumastaan. Panu Raatikainen demonstroi hienosti kuvalla sitä, miten tietyt nimeltä mainitut henkilöt ovat reagoineet Immosen lausuntoihin. Esimerkiksi Jarkko Heino on sanonut, että "Sitten kun niskalaukaukset tulee taas muotiin tiedän mistä aloitetaan :) Kaivetaanko jo saunan taa kuoppa valmiiks vihervassareille." Kommenteissa puhutaan myös rotusodasta. Osa siis selvästi tulkitsee Immosen juuri siten kuin moni on korostanut että Immonen ei ole tulkittavissa.

En kuitenkaan ota näitä sinänsä laittomia ilmauksia kovin vakavasti. Koska jos käyttää analogista viestintää, voi ihminen tulkita sen väärästä viitekehyksestä. Tästä voi seurata sitä että asiallisen papin saarna onkin kristohihhuleiden seuraavan internetvittuilun ytimessä. Ja skaala tässä vain voi olla paljon pahempi kuin tässä pikkuruisessa esimerkissäni.

Facebook -kommentin tuskin odottaa olevan "viikon uutisaihe". (Minäkään en haluaisi elää maailmassa jossa näin on.) Siksi onkin syytä katsoa Immosen facebooktiliä ja ennen kaikkea tämän ketjun saaneita kommentteja. Kommenteissa on alkupuolella Henri Kuosmasen kommentti ; "Vaikka olen Immosen kanssa aika samanmielinen niin eikö tää oo aika provokatiivinen? Vai kuuluukinko olla?" Tämä kertoo että hän on maltillinen maahanmuuttokriitikko. Immonen kommentoikin että "Kuuluukin olla." Kun ketjua katsoo pidemmälle, voi huomata että kommentit koostuvat lähinnä luokkaan "Kiistaton tosiasia valitettavasti on kuitenkin se, että tällä hetkellä Suomea tuhotaan enemmän ja tarkoituksellisemmin sisältä kuin ulkoapäin...", "Annetaanko me kommunistien tuhota 12 000 vuotta vanha sivistys? Ei saatana!!", "Vähän hassua, että kirjoitit englanniksi Olli. Kuitenkin täysin samoilla linjoilla kanssasi, monikultturismi ei toimi ja monikultturistiset kokeilut Euroopassa tulisi lopettaa". Vähemmistössä ovat Raatikaisen esiinnostamat yliampuvat kommentit (jotka kyllä löytyvät ketjusta ainakin vielä.) Niihin löytyy reagointeja kuten "Aikamoisia on puheet. En uskalla antaa mielikuvitukselle valtaa mitä tapahtuisi jos saisitte päättää."

Kokonaisuus tässä yhteydessä ei vaikuta kovin huolestuttavalta. Vastenmielisiä ihmisiä joilla on minusta väärässäolevia mielipiteitä. Mutta se on enemmän yleistä nurinaa ja moraalista närkästystä kuin jotain jossa ollaan lataamassa tuliaseita.

Nuo ihmiset ovat ääliöitä. Loppu.

Mitä tämä tulkintaviitekehys tarkoittaa? Kun katsotaan Immosen Ollin toilailuista analyyttisesti tämän viattoman kontekstin löytämisen jälkeen, voidaan se kontekstoida kupliin. Tämä on siitä ironista että Immonen itse asiassa mainitsee kuplat tuossa tekstissään. Tämä liittyy aiempaan "kuplakeskusteluun" joka on tietenkin perustaltaan aivan käsittämättömän typerä. Siinä on ensin ollut arkinen yksinkertainen tosiasia, joka on sitten muutettu hyväksi ideaksi ja pilattu tämä ymmärtämättä että sosiaalisuus on symmetristä.

Immosen viesti on vahvaa poteroitumista. Hän on tyhmä koska hän ei ole Breivikin analogi vaan Krista Kososen analogi. Hän on tyyppi joka ei hae kontaktiyhteyttä monikulttuurisuuteen. Tämä nähdään pelkästään vihollisuuden kautta. Tämä on toki korostunut kun on katsottu internetpäivityksen yhteyteen syntynyttä liikehdintää.

Mielenosoitus/tähtimuusikkojen kasaama kokoontuminen - jossa ei esimerkiksi ruiskuteltu ihmisiä kaasuaseella ja kutsuttu sitä hassunhauskaksi tempaukseksi - oli jotain jota ei pidetty reiluna kun perussuomalainen ei saanut kehuja esityksensä päätteeksi. (Samat ihmiset sitten voivat selittää että heistä on pirun epäreilua kun YLE ei ota heitä esittämään omien auktoriteettiensa kantoja "Aidosta Avioliitosta" ilman "SETA:n sensuuria" eli vastaanväittäjiä.) Nähdäkseni kokoontumisvapaus, myös spontaanisti jonkun helvetin facebookpäivityksen ympäriltä, on laillista ja kuuluu mielipiteenilmaisuun. Kuten myös se että ihminen taputtaa sille kelle taputtaa. Se on mielipiteenilmaisua. Immosen ystävät ovatkin tässä nyt mielestäni omituisia. Jos Immosella on sananvapaus sanoa provokatiivisia ärsyttäviä asioita, se tarkoittaa sitä että hän saa sen sanoa. Se, että 15 000 ihmistä päättää kävellä Immosta vastaan, katsoa häntä silmiin ja kätellä ja sanoa rauhallisesti "haista paska, ääliö", se on provokatiivista, ärsyttävää ja sananvapauden mukaista.

Ylenmääräiset vertaukset esimerkiksi Lapuan liikkeeseen ja väkivaltaan ovat tässä yhteydessä täsmälleen yhtä järkeviä ja perusteltuja kuin se, että Olli Immosen vain suoraan lokeroisi väkivaltaa kutsuvaksi sodanlietsojanatsiksi. (Eli ei juuri yhtään.) Puhutaan rauhassa Lapuan liikkeestä siinä vaiheessa kun konkreettista muilutushenkeä alkaa ilmenemään. Esimerkiksi sitten kun antifa -tyypit puukottavat jonkun kirjastoesitelmässä.
1: Timo Hännikäisellä on uusi kirja, miksi häntä ei ole puukotettu koskaan jos hänen vastustajansa ovat niin kauheita? Kai sitä nyt Hännikäinen on kovemmin hampaissa kuin joku hiton epäkiinnostava Dan Koivulaakso! Toisaalta ihmettelen miksi homosaation vainoamia hetero-pride -kulkuelaisia ei kaasutettu kaasuaseilla kesken mielenosoituksen kun se oli hassunhauskaa kun oli Pride -provokaatio. Heitähän vainotaan pahemmin!