Torpataan mieli

Mikael Torppa kirjoitti blogiinsa ajatuksen siitä että ateistit olisivat salakuljettaneet kristillisiä ajatuksia ideologiaansa. Otsikoksikin tuli "Vapaa-ajattelun perusta on Raamatussa". Ydinmehu tiivistyy lauseeseen "Vapaan tahdon perusta on Raamatussa ja tämä Raamatun ilmoitus ihmisenluonteesta vastaa todellisuutta ja jokapäiväistä kokemusmaailmaamme. Usko ihmiseen Jumalan kuvaksi luotuna olentona on perusta uskolle ihmisen järjellisyyteen ja moraaliseen vapauteen. Materialistitkin joutuvat lainaamaan kristinuskosta käsityksen ihmisen järjellisyydestä - tahdon vapaudesta ja moraalista sillä darwinistinen materialismi ei anna järkiperäisiä syitä näille todellisuudessa havaittavissa oleville asioille." Torpan ajatukset ovat varsin yleisiä. Mutta kovin syvää osaamista niihin on vaikeaa liittää.

Johdonmukaisuusongelma.

Ensimmäinen ja näkyvin asia on siinä että Torppa ei ole lausunnoissaan johdonmukainen. Sillä loppulausuma on koherentti ja missään nimessä mielekäs jos ja vain jos vapaa-ajattelijat uskovat vapaaseen tahtoon. Muta toisaalta Torppa nimenomaan väittää että vapaan tahdon kieltäminen olisi oleellinen osa naturalismia. "Tällaisen todellisuuskäsityksen mukaan ei voi siis olla syntiä ja ihmisen ajatukset ja teot ovat vain hänen luontainen ominaisuus joita ei ole valittu ja joita ei voi muuttaa. Tämän vuoksi materialistit vastustavat suuresti esimerkiksi homoseksuaalisuutta synnin valintana." Jos naturalistit eivät usko vapaaseen tahtoon he eivät lainaa yhtään mitään kristityiltä eikä heillä ole mitään ongelmiakaan. Jos he kieltävät vapaan tahdon eivät he koe ongelmaksi sitä että he eivät sitä voisi selittää.

Siksi olisikin mielenkiintoista tietää että materialistit ovat inkompatibilisteja tai muuten vapaata tahtoa kiistäviä. "Massachusettsin teknillisen korkeakoulun (MIT) professori Steven Pinker sanoo että "ihmismieli on vain monimutkainen tietokone"." ... "Materialisti Richard Dawkins onkin sanonut että olemme "robotteja jotka on sokeasti ohjelmoitu säilyttämään itsekkäät molekyylit jotka tunnetaan geenien nimellä"." ... "Evoluutiopsykologi Adrian Rainen mukaan käyttäytymisemme ei ole pohjimmiltaan muuta kuin biologiaa. Tässä valossa materialistisen maailmankuvan mukaan mitään todellista oikeaa ja väärää (moraalia) ei voisi olla olemassakaan koska ihmiset olisivat vain sellaisia miksi luonnonvalinta on heidät sattumalta kehittänyt ja ohjelmoinut." niin miten niin he lainaavat kristillistä käsitystä vapaasta tahdosta? (luonnonvalinta ei ole perustaltaan satunnainen, mutaatio on. Torppa ei siis osaa edes luonnonvalinnan perusteita, joten asiantuntemattomuuden syvyys mielenfilosifiassa ei yllätä. Dunning-Kruger -efekti selittää loput luennointitarpeesta.)

Tämä sisäinen ristiriita tuhoaa argumentatiivisesti koko Torpan ajatuksen sisällän. Toki ymmärrän että hänen yrityksenään on vedota siihen että vapaa tahto ei sovi "naturalismiin". Mutta kun hän lainaa tähän "naturalistien" lausuntoja, niin hän ei voi todistaa konseptien lainaamista jos ne päinvastoin osoittavat että "naturalistit" hylkäävät tämän kristittyjen esityksen. Tämäntasoinen sekoilu kertoo siitä että mielenfilosofian osaamattomuuden lisäksi Torpalla on syviä vaikeuksia arguementoinnin koherenssin ja tätä kautta yleisen loogisuutensa kanssa. Jo tämä yksinään riittää kumoamaan Torpan argumentoinnin, korjaan, yrityksen argumentoida.

But it got worse.

Lisäksi Torpan tapa käsitellä mielenfilosofiaa on varsin omituinen. Hän ei esimerkiksi käsittele ns kompatibilismia. Tämä on hyvin hämmentävää, sillä se on hyvin suosittu mielenfilosofinen suuntaus. Ja se itse asiassa on koherentti naturalismin kanssa. Sen ytimessä on yleisesti ottaen se että vapaata tahtoa määritellään hieman eri tavalla kuin tavallisesti. Mutta tässä on kysymys vapaan tahdon määritelmästä. Jos kysytään onko vapaata tahtoa, niin tämän kanta on nimenomaan se, että vapaa tahto on ja se on täysin yhteensopiva jopa deterministisen maailmankuvan kanssa.

Tässä mielessä onkin surullista todeta Torpan itse asiassa käyttäneen lähteenään lähinnä Tapio Puolimatkan "Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa" -kirjaa. And philosopher of mind Puolimatka is not. Voidaan itse asiassa sanoa Puolimatkan sortuvan samaan filosofiseen virheeseen kuin mihin hän on sortunut Alvin Plantingan kohdalla. Todistushan ei koske enää sitä että onko vapaa tahto missään määrin mahdollinen jos naturalismi on tosi. Siinä ytimessä on se, että jos kristitty saa siirtää kristittyjen perusoletuksia vapaasta tahdosta ja sen luonteesta niin ne eivät ole yhteensopivia naturalismin kanssa. Joka on aivan eri asia. On nimittäin aivan eri asia väittää että tietty näkemys vapasta tahdosta sopii vaikeasti yhteen naturalismin kanssa kuin että kaikki. Puolimatka kritisoi partikulaaria naturalismia, kristittyjen ehdoilla, ja sitten pelleilee että se että naturalistit ovat ristiriidassa teistien premissien kanssa että tämä olisi mikään ongelma ainoallekaan naturalistien oikeasti kannattamalle näkemykselle. Toki asia on ymmärrettävää. Onhan samaa sotkua tehty objektiivisen moraalinkin kanssa. ; Karkeasti henkenä on se, että objektiivinen moraali ja moraalittomuus sidotaan "syntiin" tai muuhun teologiseen ja sitten ihmetellään että tämän yhteensopimattomuus naturalismin kanssa olisi ongelma. Kuitenkin esimerkiksi Sam Harrisin tapa määritellä moraali johtaa siihen että se on täysin koherentti naturalismin kanssa. Tämä ei toki ole kristittyjen "platonistista moraalia", mutta se on kuitenkin pysyvää ja objektiivista sanan empiirisessä mielessä. (Se onko tämä määritelmä tosi on sitten eri asia. Mutta niinpä kristitytkin nojaavat siihen että he olettavat mitä objektiivinen moraali on ja minkälainen metafysiikka sen takana on.)

Lisäksi Torpan ja Puolimatkan käsitystä voikin lähestyä mielenkiintoisesti ottamalla esiin hienon tieteenfilosofisen mielenfilosofiateoksen jota voi ostaa mistä tahansa hyvin varustetusta kirjakaupasta. "The MIT pressin" kautta julkaistu Mark Balaguerin "Free Will as an Open Scientific Problem" nimittäin tarkasti ottaen tekee sitä mitä Torppa ei ole tehnyt. Hän nimittäin käsittelee vapaan tahdon olemassaoloa ongelmana johon tiede voisi vastata kyllä tai ei. Hän on siitä kiinnostava että hän ohittaa edellämainitsemani kompatibilismin ja lähestyy asiaa hyvin klassisen vapaan tahdon mukaan (libertarian free will). Kirja on siitä kiinnostava että se selittää millä ehdoin naturalisti voisi sanoa että hänellä ei ole vapaata tahtoa ja millä ehdoin hän voi sanoa että hänellä on vapaa tahto. Molemmat nojaavat pelkästään luonnontieteellisiin konsepteihin. Argumentaatio on koherenttia. Mielenkiintoista on, että Balaguer ei ratkaise onglemaa vaan jättää sen toistaiseksi auki. "Whether human beings possess libertarian free will is a wide-open empirical question". Hän selittää millä ehdoin indeterminismi voisi ja milloin ei voisi johtaa vapaan tahdon olemassaoloon naturalistisessa ympäristössä. Ja milloin vapaa tahto olisi tietoisuuden luoma illuusio, narratiivinen konfabulaatio (jotka ovat neurologiassa tuttuja). Näin ollen naturalismi on ristiriidaton vapaan tahdon kanssa. Ja naturalismi on ristiriidaton vapaan tahdon poissaolon kanssa.
1: Torpan tapa käyttää "ei voi selittää" -käsitettä on sellaista sotkua joka on tyypillistä kreationisteille jotka eivät osaa pätkääkään tieteenfilosofiaa, kuten esimerkiksi selittämis -sanan merkitystä tieteessä. Selittäminenhän voi tarkoittaa sitä että (a) asia on ristiriidaton selitettävän piirteen kanssa (b) selittäjä selittää miksi asia on noin eikä jollain toisella tavalla. a -kohdassa piirteen olemassaolo falsifioi teorian koska se on ristiriidassa havaintojen kanssa. b -kohta taas kertoo että asia vaatii kenties lisätutkimusta. Torppa yrittää selvästi kumota sen että naturalistilla olisi vapaa tahto. Hän parhaimmillaan kuitenkin argumentoi että joillain naturalismin sisällä olevilla perusoletusseteillä on mahdollista olla uskomatta vapaaseen tahtoon. Joka on aivan eri asia.

Sekä vapaa tahto että sen puute ovat tällä hetkellä sopusoinnussa naturalismin kanssa, ja syynä on se että tietyt asian kannalta oleelliset kysymykset eivät ole vielä tiedossa. Ja kyse ei ole metafysiikasta vaan mittaustarkkuusasioista. Neuroneista tiedetään paljon mutta aivot eivät ole läpeensä selvitetyt. (Eli aivotutkimus ei ole muuttunut turhaksi. Tutkimuksen tehtävänähän ei ole etsiä tukea omalle maailmankuvalle, eli jotenkin argumentoida sen puolesta mitä jo nyt tiedetään. Vaan tuottaa tutkimusta joka tuottaa lisätietoa. Aivotutkimukselle voidaan siis rajata tutkimuskysymyksiä joihin voidaan saada vastauksia ja tätä kautta se on hedelmällinen.) Balaguer luottaa siihen että tarkempi käsitys aivojen toiminnan yksityiskohdista yhdessä fysiikan näkemysten kanssa riittää. Siksi ei ole ihme että naturalisteista löytyy esimerkiksi Jerry Coyne joka on jopa rasittavissa määrin inkompatibilisti. Selvästi Puolimatkalla ja Torpalla onkin ongelmana se, että heillä ei ole mielenfilosofian perusosiot kovin hyvässä hallinnassa.

Kognitiotieteen opinnoissa tuonlaisella johkaamisella ei olisi saanut edes yhtä kurssiosiota läpi. Jonkun tulisi kenties kertoa mielenfilosofeille että vapaan tahdon ongelma on ratkaistu lopullisesti ja että vaikka filosofeilla on niitä kohrentteja järjestelmiään julkaisuissa niin ne ovat väärin koska Puolimatka on "maikantutkinnollaan vittu pähittänyt teidät kaikki kahdella lauseella jotka ovat peräisin jokaisesta alkeellisesta esikurssilaisten megamogista".

But it got even worse.

Mutta lento ei riitä edes teologiaan. Sekään ei toimi. Kun Torppa esittää että "Raamatun syntiinlankeemus opetus todistaa sen että Luoja Jumala loi ihmiselle vapaan tahdon valita. Luoja Jumala antoi ihmiselle ohjeet (lain) jonka kautta Jumala ilmoitti miten ihmisen tulisi elää hyvää Jumalan tahdon mukaista elämää. Jumala ei kuitenkaan tehnyt ihmisestä konetta (robottia) joka ei voisi toimia vastoin ohjelmointiaan vaan Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon valita." olen siinä yhtä mieltä hänen kanssaan että kristitty voi uskoa vapaaseen tahtoon. Kuitenkin tässä ongelmana on se, että esimerkiksi Puolimatka monessa paikoin itsekin innolla lainaa Jean Calvinin näkemyksiä teologiasta. Ja Kalvinismissa ihmisillä ei ole vapaata tahtoa. Se kun sotisi Jumalan suvereniteettia vastaan. Päätökset ovat predestinoituja. Kalvinismissa ihminen ei ansaitse pelastusta edes sillä että hän itse valitsee uskon. Se, että Jumala käskee ja tätä ei totella ei ole sama kuin että valinta olisi vapaan tahdon mukainen. Jos Aatamilla oli aivot jotka estivät häntä tekemästä toisin. Predestinaatio kertookin että sielu ei ole sama kuin vapaa tahto. Ei "supernaturalismikaan" automaattisesti selitä tai johda mihinkään vapaaseen tahtoon.

Tämä ei tosin yllätä Torpan kommenteissa livahtaa muistutus siitä että menneisyyttä ei voi tutkia. "Were you there" -argumentin ongelmana on se, että Puolimatka ja monet muut kreationistit, mukaanlukien Torppa, korostavat usein sitä että maailmankuva ohjaa tiedettä ja tieteentekoa. Ja tässä tärkeänä osana on se, että tieteelle ei ole demarkaatiokriteereitä. Falsifioitavuus ja muut ovat "naturalistien maailmankuvallista peliä". Kuitenkin jo ajatus siitä että menneisyyttä ei voi tutkia jos ei ole itse ollut siellä on sellaisenaan demarkaatiokriteeri. Jatko-ongelmia tulee siitä että menneisyyden tuktimuksen ongelmaksi nähdään aina jonkinlainen "induktofobia". Ja kuitenkin Paleyn argumenttia voidaan sitten käyttää esimerkiksi Behen RC -laitteistossa vaikka se perustuu analogiaan joka taas on induktiivinen perustelurakenne. Johon ei siis voisi luottaa. Lisäongelmia tulee siitä että kreationistit kuitenkin luottavat historiantutkimukseen eli luottavat siihen että kirkonkirjoista voidaan selvittää tietoja 1500 -luvulta. Tätä tarvitaan myös koska Raamattu on kreationisteista "Jumalan itsensä silminnäkijätodistusta omista teoistaan". Eli vaikka Aatamia ei ollut luomisen ensimmäisenä päivänä läsnä, niin Jumala on kertonut tämän. Mutta mistä me tiedämme että jokin paperi on silminnäkijäkertomus jos emme ole olleet paikalla katsomassa? Voimmehan me nykyäänkin huijata päivämääriä ja valehdella silminnäkijyydestä. Lisäongelmia tulee myös siitä että Puolimatkan lujasti kannattama warrant -ajatus johon Torppakin viittaa aina kun esiin tulee että "naturalistit eivät voi tehdä tiedettä" - johtaa siihen että me voimme tietää hyvinkin luotettavasti maailmasta ja sen tapahtumista. Että ihmisen järki ja tiede selittää itse asiassa likimain kaiken. Tämä taas on täysin yhteensopimaton sen ajatuksen kanssa että ainoastaan silminnäkijyys on luotettavaa tutkimusta. Mutta toisaalta tämä tiedostetaan siinä määrin että harva kreationisti valittaa silminnäkijyyden puutetta silloin kun käsillä on propabilistinen argumentointi vaikkapa siitä miten evoluutio voi tai ei voi tuottaa jotain ja miten tämä voidaan falsifioida (=tietoa asioista joita ei voi tapahtua menneisyydessä). Ja jotka luottavat että antrooppinen periaate ja siihen läimityt pienet todennäköisyydet argumentoivat vahvasti Jumalan olemassaolon puolesta (=tietoa asioista joita on tapahtunut menneisyydessä). Tämä kreationistien sekamelska ei pidä sisällään mitään johdonmukaista. Se koostuu ns. domeenispesifeistä argumenteista joiden tehtävänä on tarjota ratkaisuja. Johdonmukaisuus ei kiinnosta, ja siksi kokonaisuus onkin syvästi ristiriitainen eli sellainen jota kukaan rationaalinen ihminen ei voi edes lähtökohtaisesti kannattaa.

Edellämainitussa Puolimatkan kirjassa onkin syvänä ongelmana se, että se on taannut itselleni että Puolimatka ei enää ole lainkaan filosofi. Aikaisemmissa kirjoissa on ollut paljon sellaista josta en ole pitänyt ja jota en ole nähnyt päteväksi argumentaatioksi. Mutta niissä on kuitenkin haettu filosofista otetta jossa on vaihtoehtojen pohdintaa. "Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa" on selvästi sen suuntainen että sitä pitäisi kutsua enemmänkin jonkinlaiseksi kulttuuriteokseksi. Puolimatka on siinä enemmän klassisen kreationistisen maailmankuvan kannattajan yleisten tunteiden tulkki kuin mikään argumentoija.
1: Kirjassa paistaa läpi henki siitä kuin se olisi kirjoitettu siten että ensin on koottu kliseinen pitkäksivenytetty eiargumentoitu mielipidekirjoitus. Siinä on esitetty omia mielipiteitä jotka tässä tapauksessa sattuvat olemaan yleisiä nykyajan TV7 katsovien apologeetiikan ystävien parissa. Sitten teksti on muutettu jonkinlaiseksi osoitukseksi omasta lukeneisuudesta. Tämä on tehty siten että jos itse ollaan mieltä A, niin on etsitty lainaus jossa joku filosofi on ollut mieltä A. Ja tämä nimi mainiten on sitten muutettu lähteistetyksi väitteeksi. Menetelmässä ongelmana on se, että filosofia on äärimmäisen monenkirjava ja on selvää että lähes mitä tahansa mielipidettä vastaamaan saadaan joku kuuluisa filosofi. Näin ollen argumentaatiota ei tavallaan enää tehdä vaan lähteistykset ovat enemmänkin sitä että omat näkemykset yritetään sitoa eri perinteisiin. Lopputuloksena saattaakin olla se että yhdessä paikassa otetaan kalvinistista käsitystä vaativa vakaumuskokemus ja sitten myöhemmin ihmiskuvaa muutetaan sellaiseksi jossa on vapaa tahto. ; Tämänlainen  lähteiden/nimien tiputtelu onkin sekoitelma cherry pickingiä jossa etsitään joku joka on samaa mieltä ja uskotaan että nimi muuttaa mielipiteen auktoriteetillaan todistetuksi tosiasiaksi. Älyllisesti tämänlaisen tekeminen ei ole kovin vaikeaa. Ja se onkin suoraan sanoen verrannollinen ns. paskan kiillottamiseen.
2: Puolimatkan teosta tuntuu kuvaavan myös sen tason kliseisyys että uskon että jos ottaisimme Puolimatkan kirjastokortit ja hakisimme teokset joita hän on lainannut yliopiston kirjastoista. Ja läimisimme tämän yhteen niiden kirjojen kanssa joita häneltä löytyy hyllystään, niin voitaisiin olla varmoja että listassa olisi yllättävän vähän primäärilähteinä niitä teoksia joita lähdeluettelossa on. Sen sijaan hyllystä löytyisi aivan luettavissa ja käsitettävissä oleva määrä kristillistä kirjallisuutta joissa näitä lähteitä on sitten lainattu ja quote minetetty kunnon klassiseen kreationistityyliin. Teoksessa ei paista ainutlaatuisuus ja argumentit joita ei ole kuultu muualta. Tämä teos on selvästi tehty kristityn toimesta kristillisen apologetiikkakirjallisuuden kautta tiivistäen muille kristityille. Tämän voisi tietysti arvata jo nimestä. Puolimatka on nähdäkseni jossain määrin antanutkin periksi ajatukselle siitä että aiheesta keskusteltaisiin ja että debatointi ja argumentointi olisi jotenkin oleellista. Hän tiivistää kristittyjen kliseitä ja liittää niitä eri filosofeihin. Laatu ei prosessissa parane, koska tuontyyppinen asia voidaan riittävällä lukeneisuudella tehdä aivan mille tahansa näkemykselle.

Kaiken kaikkiaan.

Torpan teksti on yhtä typerä kuin hänen lausuntonsa ; "On olemassa lukematon määrä esimerkkejä siitä miten paatuneetkin rikolliset ovat uskoontulon myötä tehneet parannuksen ja alkaneet elämään hyvää ja lainkuuliaista elämää - vapaan tahdon seurauksena. He ovat biologisia todisteita siitä että ihmisellä on vapaa tahto valita. Materialistinen maailmankuva ei vastaa sitä todellisuutta jossa elämme." Argumentin ydinhän on se, että maailma ei voi olla deterministinen jos asioissa tapahtuu muutoksia. Kuitenkin jos me olettaisimme deterministisen todellisuuden jossa mekanistiset pallot kimpoilisivat toisistaan, niin tottakai eri pallojen kohtaaminen voisi muuttaa liikesuuntia. Nämä muuttumiset eivät kuitenkaan kumoaisi determinismiä. Determinismi kun on yhdenlainen näkemys syy-seuraussuhteesta, kun taas identtisenä pysyminen ja aina samanlainen toiminta vaatisi muuttumattomuutta joka olemukseltaan kyseenalaistaa sen että olisi syytä tai seurauksia. Paikallaan pysyvä muuttumaton maailma ei liiku, siinä ei tapahdu mitään eikä siinä siksi ole syy-seuraussuhteitakaan.

Jo alkeellisen mielenfilosofian opiskelun kautta on ilmiselvää että "muutit mielesi - siis uskot vapaaseen tahtoon" ei ole mikään argumentti. Sillä kenties mielenmuutos johtuukin jostain hyvin vahvasta. Esimerkiksi jos ajattelemme uskoontuloa, siinä tuntuu usein olevan sen tyylistä vastaansanomattomuutta joka normaalilla ihmisellä tulee esiin lähinnä rakastuessa. Ei siinä valita että tuohon ihastutaan, vaan sitä kohdataan jotain sellaista joka vie mukanaan omasta tahdosta huolimatta. Tämänlaatuinen mielenmuutos johtaa siihen että vaihtoehtoja ei ole. Tämänlaatuisen voidaan nähdä viittaavan nimenomaan vapaan tahdon puutteen suuntaan. Että asian A läsnäolo muuttaa käytöstä tavalla B, joten A determinoi muutosta B, tai ainakin vaikuttaa siihen hyvin voimakkaasti tavalla joka on äärimmäisen eisatunnaista ja variaatiopainotukseltaan kaikkea muuta kuin vapaata.

Ne kirotut kirotut avaruusolennot

Kirjoitin juuri eilen ajatuksia siitä, miten ulkoavaruuden olentojen etsiminen on astronomien heiniä, kun taas evoluutioteorian kannattajat eivät tätä halua. Tänään sitten uutisoitiin siitä miten Ken Ham suhtautuu avaruusolentoihin. Tämä auttaa näkemään minkälaista on kreationistinen eksoteologia.

Hän haluaa että avaruusohjelma lopetetaan. Hän ei siis kannata ajatusta että erilaisia näkemyksiä testataan, vaan että se lopetetaan, ikään kuin turhana projektina säästösyistä. Kanta turhuudesta tiedetään jo a priori. Siis näin vaikka kreationismin etuja ajaessa hän esittää että hän haluaa molempia puolia ja avoimuutta. Jokainen (ID) kreationisti on totutusti pluralisti juuri tällä tavalla. Jos ja vain jos se hyödyttää hänen omaa agendaansa. Eikä tämä siksi oikeastaan yllätä. Eikä siksi ylittäisi "mielenkiintokynnystäni".

Mielenkiintoista on se, että hän näkee avaruusolennot nimenomaan darwinistisena hapatuksena. Jota hän tällä kertaa kutsuu sekularismiksi. (Hamille monet käsitteet ovat synonyymejä ; ateismi, darwinismi, sekularismi...) "Ham argued that "secularists are desperate to find life in outer space" as a part of their "rebellion against God in a desperate attempt to supposedly prove evolution."" Tämä on toki sitä ajatusta vastaan mitä eilen esitin. Mutta se onkin enemmän nyrkkisääntö. Pystyn varsin hyvin ymmärtämään sen, että Ham näkee asiaa toisin.

Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee kuitenkin hänen jatkoargumenttinsa. "Ken Ham has said that the U.S. space program is a waste of money because any alien life that scientists found would be damned to hell." Ja hän argumentoi että olivatpa ulkoavaruuden elävät sitten mitä tahansa, niin heillä ei ole pelastusta. "You see, the Bible makes it clear that Adam’s sin affected the whole universe. This means that any aliens would also be affected by Adam’s sin, but because they are not Adam’s descendants, they can’t have salvation,”" Ja tästä hän päättelee että ulkoavaruuden elämä ei olisi aidosti älykästä. "But regardless of whether there was life in outer space, Ham asserted that it could not be truly “intelligent.”"

Tämä on niitä asioita joita on kenties hyvin vaikeaa ymmärtää. Siis oikein kenenkään. Sillä yleensä kun avaruusolennot ovat kyseessä, teologit ovat taipuvaisia ajattelemaan siten että syntiinlankeemus kenties koskee vain Aatamia. Ja näin avaruusolennot eivät ehkä kaipaa pelastusta. Ja jos lankeemus koskee niitäkin, niin sitten Paavi on valmis kastamaan heidät ja näin saattamaan heidät armon piiriin.

Hamin tyylinen reaktio on siksi yllättävä. Kuitenkin, vaikka se voi tuntua julmalta, se itse asiassa kertoo että Hamilla on vähintään jossain määrin lempeä mieli. Mikä ei yllätä minua. Moni voisi nähdä melko julmana ajatuksen jossa teologian ytimessä on se, että Jumala automaattisesti loisi vieraille planeetoille elämää tuhottavaksi. Mutta tämä kulma onkin se syy miksi Ham on niin varma että avaruusolento ei olisi jotenkin syvästi tai oleellisesti tietoinen. Logiikka on samantapainen kuin Craigilla on eläinten tietoisuuden kohdalla. Eläimet nähdään Craigin mallissa joksikin joiden lihaa saadaan syödä ja jotka eivät ole pelastuksen piirissä. Ja jotta Jumala ei olisi julma, niin eläimillä ei saa olla tietoisuutta. Hamin humanoidiargumentti on Craigin argumenttia vahvempi kahta kautta (a) Ham ei joudu kohtaamaa aivojen ja tietoisuuden funktioiden samanlaisuuksia joissa riskinä olisi että vammaiset muuttuisivat ei-ihmisiksi jolloin heitäkin saisi syödä. (b) Hamilla ei ole humanoidinrääkkäyksessä samanlaisia ongelmia kuin Craigilla jonka mielenkiemurat tekevät kohtuullisen helposti valita pari premissiä jotka oikeuttavat eläinrääkkäyksen.

Hamin ajatus jää kuitenkin melko seinään.
1: On vaikeaa mennä sellaisen miehen päähän joissa tuomio on standardina. Klassisessa teologiassa kun on ajateltu että paratiisi oli lahja ja syntiinlankeemus on se syy jonka vuoksi kaikki paha on periytynyt Aatamin jälkeläisille.
2: Asiaa ei auta se, että vaikka hän ei pidä avaruusolentoja aidosti älykkäinä hän lupaa heille kuitenkin Aitoa Helvettiä. Joka on erikoista jos tiedostetaan miten eläinten helvettituomiot ovat kovasti jotain jota ei noin yleisesti oteta vakavasti.
3: Ja vielä vaikeampaa mennä sellaiseen mieleen jonka mielestä se, että jokin jossain on joka tapauksessa tuomittu helvettiin tarkoittaisi että hänen olemassaolostaan olisi parempi olla tietämättä. Ikään kuin pitäisi välttää pahaa mieltä, joka tulee kun tietää että mikä on Kaikkivaltiaan ja läpeensä rakkaudellisen ja hyvän Jumalan - Jumalan joka on kenties itse Hyvyys ja Rakkaus - asettama kohtalo näille eläville olennoille ja avuttomille luojanluomille.
+: Tosin näin uskonnottomana minulle olisi kaikesta huolimatta jonkinlainen helpotus, jos Ham ja hänen kollegansa ajattelisivat samoin kaikista ihmisistä joita uskonto ei kiinnosta. Että pysyisivät loitolla ja katsoisivat muualle ja antaisivat olla rauhassa koska eivät kestäisi sitä murhetta jota oikeudenmukaisuus ja hyvyys heidän mieleensä tuottaa.

En sano että avaruusolentoja - mutta avaruusolentoja

SETI -projekti on tieteellinen yritys löytää merkkejä avaruuden älyllisistä olennoista. Toiset tyytyvät kiikareihin. Molempia yhdistää halu etsiä jotain jota pidetään melko epätodennäköisenä ja vaikeana. Tämänlaiset etsinnät sitten kirvoittavat keskustelua siitä mitä avaruusolentojen löytäminen voisi tarkoittaa. Usein tähän liitetään erilaisia maailmankuvallisia seurauksia. Tämänlaisiin asioihin suhtaudutaan kiinnostuksella.
1: Pascal Boyer näkee syvän yhteyden avaruusolentoihin uskomisen ja uskonnon välillä. Psykologisesti tarkastellen jos avaruusolentojen uskotaan pääsevän ihmisten stategiseen tietoon (aka sosiaalisesti noloihin salaisuuksiin) niitä aletaan lepyttelemään ja tässä syntyy rituaalitoimintaa.

Yksi tapa lähestyä asiaa löytyy "Tämä Päivä" -blogista. Siellä otetaan kantaa Paavin tuoreeseen ilmoitukseen siitä, että hän olisi valmis ja halukas kastamaan avaruusolentoja. (Paavin kommentti oli toki enemmän sosiopoliittinen. Se on nähty jopa yhteydessä siihen että hän on valmis kastamaan myös entisiä kommunisteja ja vastaavia. Eli ollaan valmiita kastamaan paitsi pieniä vihreitä miehiä niin myös pieniä punavihreitä miehiä ja punaisia miehiä. Mutta tässä blogauksesa pysytellään avaruudellisemmissa teemoissa.)

"Tämä päivä" -blogin argumentti oli se, että humanoidit olisivat tuskin kovin kiinnostuneita uskonnoista, koska ne ovat niin vahvasti ihmiskeskeisiä. "Uskonnot eivät yleensä nimittäin kerro maailmasta ja maailmankaikkeudesta, vaan ne kertovat vain ja ainoastaan meistä ihmisistä ja kaikki muu esitetään suhteessa meihin." ... "Mitä esimerkiksi Alfa Centaurissa asuva laji olisi mieltä siitä että maailmankaikkeuden luoja valitsi erityiseksi kansakseen juuri ihmiset? Tai tarkemmin tietyn hyvin pienen heimon ihmislajin sisällä? Tai mitä he olisivat mieltä siitä miten nimenomaan ihmiset on luotu luojan kuvan mukaan? Tai siitä että ihmiset mokasivat siellä puutarhassa sen hedelmän kanssa ja siksi myös nämä muukalaiset joutuvat asumaan langenneessa maailmassa paratiisin sijaan? Miksi luoja lähetti ainoan poikansa maahan, eikä muihin maailmoihin? Miksei hänen viestinsä ole annettu kuin ihmisille? Miksei tämä jumala kertonut tuolla ylhäällä olevan muitakin?" Kysymyspatteri on hyvä ja huomiot oikeansuuntaisia. Näihin tulee vähintään antaa vastaus, sen sijaan että he hylättäisiin typeryytenä.

Onneksi näin onkin tehty. "Esse" -lehdessä avaruusolentoteemaa sivuttiin aikaisemmin. Siellä reagoitiin Stephen Hawkingin näkemykseen jonka mukaan ulkoavaruuden elämän löytäminen tarkoittaisi huonoa uutista uskonnoille. "Syyskuun alussa 2010 tunnettu fyysikko Stephen Hawking ilmoitti tulleensa siihen tulokseen, että Jumalaa ei enää tarvita, koska vieraiden aurinkokuntien löytyminen tekee elämän syntymisestä todennäköistä ilman Luojaakin. Näkemys ei vakuuttanut edes Hawkingin kollegoja. Kotimaa-lehdessä (7.10.2010) avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja piti lausuntoa hyvänä esimerkkinä siitä, että ”tieteentekijöiden kannattaisi pitää teologisissa kysymyksissä turpansa rullalla”. Myös Valtaojan kanssa keskustelukirjan tehnyt emerituspiispa Juha Pihkala tyrmäsi Hawkingin päättelyn. ”Suutari pysyköön lestissään. Ajatusta toisista maailmoista, jotka eivät tiedä meistä mitään, pohdittiin teologiassa jo 1600- ja 1700-luvuilla.”" Johon minulla on kaksi huomautusta/huomiota.
1: Olen  tässä ensinnäkin hämmästynyt siitä miten kirkko on innoissaan kieltämässä Hawkingia tekemästä tulkintoja teologiasta. Sillä jos NoMa -kysymys on todella pätevä, eli on tieteen ja uskon kysymyksiä joissa ei saa rampata ympäriinsä, niin sitten kaikkien teologien pitäisi pitää turpa rullalla evoluutiokysymyksistä. Ja tämä ei tarkoita vain kreationismia vaan myös kaikkia teistiseen evoluutioon liittyviä asioita. ; Ja esimerkiksi tarkemmin ajatellen avaruusolentojen olemassaolo ovat empiirisiä kysymyksiä joten teologien mietinnätkin olisivat hyppineet näiden rajojen yli. Esimerkiksi elämän mekanistinen synty on teologian kysymys jos ja vain jos elämän alkuperä on yliluonnollinen. Joten teologit perusolettavat asioita. Ja ottavat kantaa asiaan joka voi olla luonnontieteellinen. Kristityillä teologeilla onkin ihmeellinen into samanaikaisesti osallistua tiedekeskusteluun tasapuolisena ja tärkeänä osana ja huutaa "vääriä mielipiteitään" ääneen sanovia tiedemiehiä laittamaan suuta kiinni teologiassa. Jos tiedemies kehuu kristinuskoa se on tietysti kristillisyyttä korostavaa ja tämän nähdään suoraan todistavan että kristinusko on ristiriidaton tieteen kanssa. Joten kysymys on nimenomaan kerettiläisistä mielipteistä. Näin Esse -lehti aikana joka on kauan Galileo Galilein jälkeen...
2: Hawkingin argumentti on tavallaan typerä. Mutta se on oikeammansuuntainen kuin mitä teologit ja kirkonmiehet haluaisivat tunnustaa. Sillä tosiasiassahan Hawkingin argumentti iskee siihen että ainut tapa jolla Jumala olisi perusteltu olisi se, että Jumala olisi jonkinlainen aukkojen Jumala. Teologit tietysti pitävät tämänlaista kreationisminhajuista näkemystä aika pöljänä. Itse asiassa voitaisiin nähdä että elämän putkahtelu ympäri universumia puhuisi ns. hienosäätöargumentin puolesta. Tässä kohden asia voidaan palauttaa tuoreeseen blogaukseeni. Jonka soveltaminen tähän asiaan oli se, että tosiasiassa avaruusolentojen löytäminen ei ole evidenssiä teologialle, eikä falsifioi sitä. Mutta se vahvistaisi naturalismia. Eli avaruusolennot eivät olisi syy luopua vaikkapa kristinuskosta mutta se olisi syy ryhtyä ateistiksi. Ja jos vastakkain on ajatus siitä että uskonto on tutkimusohjelma jossa asioita selitetään niin siinä tapauksessa avaruusolentojen löytyminen olisi todellakin empiirinen ongelma teismille. Ei siksi että se olisi ristiriidassa vaan sen takia että se vahvistaisi niin voimakkaasti sitä vaihtoehtoista mallia. (Jumala joko on olemassa tai ei ole olemassa.)

Mutta mitä sitten jos avaruusolennot tulisivat?

Humanoidien tuleminen tekisi muutakin kuin lisäisi meidän toivoamme siitä että emme tuhoa itseämme omalla teknologiallamme. Se olisi teologinen haaste. Ja monet teologit ovat ottaneet siihen kantaa. Itse asiassa on kokonainen teologian oppiala (exotheology) joka pohtii avaruusolentoja. Se on jopa saanut jonkin verran näkyvyyttä. Näitä asioita on toki pohdittu myös keskiajalla. Yleinen kanta on se, että aiheeseen kantaa ottaneet monet teologit eivät yleensä pidä avaruusolentoja ongelmallisena uskonopilleen ja sen dogmille. He korostavat, että heidän uskontonsa ei falsifioidu avaruusolennoilla. Ja toimivat sen jälkeen kuin tämä heidän oppinsa koskisi myös avaruusolentoja.
1: C. S. Lewis on esimerkiksi esittänyt aivan suoran kannanoton avaruusolentoaiheeseen. Hänestä olisi hyvinkin mahdollista että Jumala loisi vieraalle planeetalle avaruusolentoja. Hän itse asiassa heijasti tätä ajattelua myös "Narnia" -kirjoissaan, jossa Aslan oli Jeesus toisessa todellisuudessa. Toiset planeetat ja toiset ulottuvuudet ovat tässä keskenään analogisia. Aslan oli toisen ulottuvuuden Jeesus, joten kenties jokaisella muullakin planeetalla on oma Messias. Tai sitten Jeesus on universumin ainut Messias ja kuoli myös humanoidien pelastumisen vuoksi.

Kun mietimme eri planeettojen elämää, joudumme niiden kohdalla ottamaan kantaa siihen minkälainen niiden sosiokulttuurinen tila on. Ja jos mietimme Paavin kastamisintoa meidän on käytävä läpi näitä skenaarioita. On katsottava minkälainen maailma olisi se, jossa he myös ottaisivat kasteen paavilta vastaan. Koska emme tiedä minkälainen avaruusolentojen kulttuuri on, joudumme tekemään skenaariokeskeisen ajattelun. Otetaan esille vaihtoehtoja ja niiden seurauksia; Minulle esitetään että olisi mahdotonta mennä avaruusolentojen saappaisiin, mutta jos asiaa tarkastellaan pelastuksen kautta, voidaan olettaa että avaruusolennot haluavat sellaisen.
1: Jos universumi on sama kaikille, syntiinlankeemus on sama kaikille ja armo pelastukseen on sama kaikille ja samaa sanomaa viestitään kaikille on mahdollista että Jumala on luonut avaruusolennoillekin tajun itsestään ja kaikki on siellä kuten täälläkin. Avaruusolennot ovat jo kristittyjä. Joten miksi tämä kulttuuri haluaisi kasteen paavilta? Oleellisena kysymyksenä onkin se, että miksi paavi ei ota relevanttia vastausta. Se ei edes tarvitse kastetta.
2:Jos Jumala sen sijaan ei ole luonut yhteistä syntiinlankeemusta, ei Paavilla ole missään tapauksessa mitään merkitystä. Joko avaruusolennoilla on oma Messiaansa ja Paavista irrallinen usko. Tai sitten he eivät ole edes langenneet eivätkä tarvitse pelastusta.
3: Jos syntiinlankeemus ja armo ovat yhteisiä, mutta Jumala ei viestitä siitä kaikille, ollaan itse asiassa samassa tilanteessa kuin mitä ollaan oltu vieraiden mantereiden kanssa. Kristityt toki uskovat että pelastus on ollut yhteinen intiaanienkin kanssa, mutta intiaanit eivät ole olleet halukkaita kääntymään. Itse asiassa voidaan nähdä että kristinusko on levinnyt lateraalisesti. Intiaanit ovat olleet haluttomia - kaikesta esim. Lewisin uskomasta syvästä synnynnäisestä jumalakokemyskyvystään huolimatta - olleet haluttomia kääntymään. Kristinusko on levinnyt koska kristityt ovat käännyttäneet teknologisesti vähemmän kehittyneitä natiiveja. Siksi ei ole ollenkaan uskomatonta jos avaruusolennot olisivat - kenties synnynnäisessä Jumala -aistissaan -  että ihmiskunta, mukaanlukien Paavi kohtaisivat mahdollisesti käännytystyötä. Teknologisella ylivallalla avaruusolennot helposti käännyttäisivät ihmiskuntaa väkisin valomiekkalähetyksellä. Tai lahjottaisiin avaruusolentojen kannalta rihkamalla. Tai tapettaisiin. Tai kohdeltaisiin huvittuneella kuriositeetilla.
4: Jos Jumala kertoo ilmestyksen avaruusolennoille, ja kertoo että Paavi on tosi uskonnon viestinviejä ja syntiinlankeemus ei koskenut vain ihmiskuntaa vaan myös avaruusolentoja, ja tästä kerrotaan avarusuolennoille joilla ei ole omaa messiasta. Niin tässä tapauksessa he voivat suostua Paavin kasteelle. Samalla on kuitenkin hyvä ihmetellä sitä että miksi ihmiskunnassa tarvitaan lähetyskäskyä. Miksi Jeesus komentaa "kastakaa kaikki kansat minun opetuslapsikseni - itselläni on jotain tärkeämpää tekemistä". Maan päällä ja kaikkialla missä tiedämme on niin että kristinusko ja Paavin erikoisstatus eivät ole olleet ihmisten tiedossa jo valmiiksi. Kristinuskosta kuullaan vasta kun joku kertoo siitä. Uskonto ei jostain syystä leviä maallisempia ideologioista poikkeavilla tavoilla, vaan ainoastaan "suusta päähän". Induktiivinen päättely siitä mitä olemme kokeneet ja mitä uskontojen leviämisestä tiedämme vihjaa että tämä on kaikista skenaarioista epätodennäköisin.

Loppuyhteenveto

Tulemme rauhassa.
Viekää meidät
ruokakippomme luo.

Itse asiassa on oleellista huomata että ylläolevissa skenaarioissa ei ollut ateistisia vaihtoehtoja. Jokaisessa ajatuksena oli jonkinlainen teistinen malli. Niiden kohdalla korostuu se, miten ihmiskeskeisiä uskonnot tuppaavat olemaan. Itse asiassa Lewisin argumentaatiossakin korostuu syvä ymmärtämättömyys muunlaisia vaihtoehtoja kohtaan. Kyky astua toisen saappaisiin on yksinkertaisesti nollassa. (Tai oikeastaan sen alle, väärinymmärtämisen halu on kova, intentiot ovat hyvää tarkoittavia mutta onnistuminen jotain aivan muuta.) Paavi on valmis kastamaan mutta ei tulemaan kastetuksi. Hänelle avaruusolennon merkitys on vain siinä miten se sopii omaan dogmaan. Mutta tämän sovelluksen vaikutusta avaruusolentojen motiiviin ottaa kaste ei huomioida. (Jäljelle jää vain se että Paavi luottaa siihen että on mahdollista että avaruusolento haluaa kasteen samalla kun hänelle näyttää olevan mahdotonta että hän itse tarvitsisi kasteen avaruusolentojen oppiin.)

Avaruusolennot kyetään näkemään vain ihmiskeskeisessä kulmassa. Eli sitä kautta kumoaako se kristinuskon vai ei. Ja sitä kautta mitä ihminen on valmis ja halukas tekemään. On toki selvää että Paavi voisi haluta yrittää kastaa avaruusolennot - onhan tämä valta-aktiokin jossa vieraan maan matkalaiset saataisiin alistettua näiden kovemmasta teknologiasta huolimatta. Tämän kulman sisällä on sitten vaikeaa miettiä sitä että miksi vastapuoli todella myös suostuisi tähän toimintaan. Avaruusolentojen kastamiskysymyksessä näkökulma on siinä mitä ihmisten ja heidän kirkkonsa tulee toimia. Eikä ole mietitty että mitä merkitystä tässä on avaruusolennoille.

Avaruusolentoperspektiivistä on käytännössä selvää että oikeastaan missään tapauksessa ei ole uskottavaa että avaruusolennot haluavat kastetta. Itse asiassa on uskottavaa että "Tämä Päivä" -blogissa oltiin oikeilla jäljillä. Ajatus siitä että teknisesti heikkokykyinen yksinkertaisiin loogisiin päättelyvirheisiin altis pikku apina on niin spesiaali että he vastaavat myös muiden planeettojen olentojen kuolemattomasta sielusta ja ikuisuudesta on varsin pömpöösi. Oman kulttuurin ylivertaisuus huvittaakin varmasti kaikkia tutkimusmatkailijoita niin maan päällä kuin luultavasti avaruudessakin.
1: Teologien into avaruusolentojen kristillisyyteen on hauskaa kun muistaa miten tutkimusmatkojen aikana tuli selväksi että ihmisten kohdalla yhteys on kaikkea muuta kuin odotettava. Avaruusolennot ovat siis enemmän Jeesuksessa kuin ihmiset jotka ovat sentään samalla planeetalla ja samojen kulttuurivirtausten alaisina.

Usein tässä tuntuukin erikoisesti korostuvan se, että universumi on yhteinen. Ja se onkin. Ja kyllä tästä voi päätellä sen että jos Jumala on luonut universumin niin kyllä se teismi on meille yhtä tosi tai epätosi kuin avaruusolennoillekin. (Oikeastaan muuta ei voi päätelläkään olematta hoopo.) Tässä kuitenkin usein unohtuu se miten NoMa -periaatteeseen suhtaudutaan muualla.
1: NoMan pätevyyttä korostetaan heti kun Hawking korottaa ääntään. Jos Jumala ei ole osa empiiristä maailmaa, ei ole mitään takeita että avaruusolennot jakavat yhteisen Jumalan ihmiskunnan kanssa. Jos ja vain jos Jumala on empiirinen ja osa tutkittavaa yhteistä maailmaa, se saa suosiota myös avaruusolentojen joukossa. Jos Jumala ei ole tieteen kysymys ei ole mitenkään välttämätöntä että avaruusolennot olisivat edes mitenkään kiinnostuneita kristinuskosta.
2: Jos Jumala sen sijaan onkin osa empiiristä maailmaa, eli havaintotodellisuus todella Puhuu Jumalasta, niin NoMa ei ole pätevä. Koska avaruusolennot ovat teknisesti meitä korkeammalla tavalla, on syytä uskoa että heillä on syvempi tuntemus luonnontieteistä ja tätä kautta myös Jumalasta. Joten kenties Paavin pitäisi pyytää kastetta sen sijaan että yrittäisi nolata koko planeettamme ihmiskunnan älykkyyttä pitämällä perusoletuksena sitä että hän on niin tärkeä ihminen että hänen pitää päästä kohtaamaan avaruusolennot ja että tärkein asia tässä on se, että heidät täytyy yrittää kastaa.

I don't say it's aliens
- but it's aliens

Avaruusolennot demonstroivatkin sitä miten kristinuskolla on syvä asenneongelma joka heijastuu myös ateistejen kohdalla. Katolinen C. S. Lewis edustaa humanoiditeologiassaan teologista kulmaa jossa on maallisempi versio. Se jossa ateisti elää itsepetoksessa, ei oikeasti ateistina vaan Jumalaa vihaten. (Tunnetusti en ole arvostanut Lewisin ateismin luonnetta ja ymmärtämistä koskevia argumentteja.) Tätä kantaa ajetaan toki myös prostestanttien puolella ; Calvin on aivan suoraan sillä kannalla että Jumala ilmentää itseään ihmisille. Ja siksi ateisti on joku joka tietää että Jumala on olemassa mutta ei tunnusta tätä. Tässä kulmassa kaikki latistuu siihen miten ateistejen asennetta sovitetaan tähän skeemaan. (Ai, et koe mitään, ehkä se on yksinäisyyden tunnetta joka on ikävää Jumalaa kohtaan? Ai ei, no ehkä koet niin alitajuisesti.) Ja näissä ad hoc -selityksissä korostuu se, että samastuminen itsen kanssa erilaiseen puuttuu. Teologit kykenevät katsomaan mitä ateisti tai avaruusolento sovitetaan dogmaan. Mutta he eivät ole kykeneväisiä kommunikaatioon avaruusolentojen tai ateistejen kanssa. Sillä nämä näkökulmat lukitsevat asiat niin että vastapuolta tulkitaan omista lähtökohdista ja tämän omat sanomiset ohitetaan merkityksettöminä tai väärinä. Avaruusolentoteologia kertookin omalta osaltaan viestiä siitä miten kristinusko on yllättävän laajasti ongelmissa.

"Tämä päivä" -blogi oli väärässä sanoessaan että syvin skisma avaruusolentojen ja Paavin välillä olisi kristinuskon ihmiskeskeisyys. Suurin ongelma on kristinuskon egosentrisyys jossa avaruusolio ja ateisti on vain kristityn kanssa analaoginen kohde. Jokin jonka syvimmät ajatukset, tunteet, toiveet ja asenteet tiedetään paremmin kuin tämä itse. Kristityille on vain kristityn näkökulma johon erilaiset maailmankuvat ja olennot sovitetaan riippumatta siitä mitä nämä sitten todella kokevat tai sanovat siihen miten heitä prosessoidaan. Tässä ei ole tilaa erilaisuuden ymmärtämiseen tai diplomatiaan. Toki tässä yritetään korostaa suvaitsevaisuutta, jossa rasismia ei tunneta edes avaruusolentojen kohdalla. Mutta tässä ei oikeasti pohjimmiltaan suvaita erilaisuutta vaan väitetään kaikkia samanlaisiksi ja sitten sovitetaan muita tähän muottiin väkisin. Samanlaisuuteen kahlitseminen onkin juuri itseään lempeäksi kutsuvan kristinuskon suuntausten vallan ja sortamisen pääkeino nykyaikana, eli aikana jolloin miekkalähetys ei ole muodissa. Ja jos avaruusolennot tulevat tätä yritetään paitsi maan päällä niin myös taivaissa.

---

Kirjoittaja tietää että eksoteologia ei ole samaa kuin "ancient astronaut theory". Sillä eksoteologiassa Jumalan henkivoimaisuutta pidetään selviönä kun taas muinaisiin avaruusolentoihin uskovat latistavat ihmekokemukset maalliseksi avaruusolentojen kohtaamiseksi. Eli selittää uskonihmeet todella tapahtuneina mutta luonteeltaan eiyliluonnollisina. En vain pidä tätä eroa kovin oleellisena näiden tulkintojen ehdottomuuden ja totuusarvon kanssa. Molemmissa rakennellaan presuppositionistisia rakennelmia jossa asioita sovitetaan tulkintaverkkoon pelkällä "voi olla" -asenteella jossa premissi kuin premissi näyttää kelpaavan.