En sano että avaruusolentoja - mutta avaruusolentoja

SETI -projekti on tieteellinen yritys löytää merkkejä avaruuden älyllisistä olennoista. Toiset tyytyvät kiikareihin. Molempia yhdistää halu etsiä jotain jota pidetään melko epätodennäköisenä ja vaikeana. Tämänlaiset etsinnät sitten kirvoittavat keskustelua siitä mitä avaruusolentojen löytäminen voisi tarkoittaa. Usein tähän liitetään erilaisia maailmankuvallisia seurauksia. Tämänlaisiin asioihin suhtaudutaan kiinnostuksella.
1: Pascal Boyer näkee syvän yhteyden avaruusolentoihin uskomisen ja uskonnon välillä. Psykologisesti tarkastellen jos avaruusolentojen uskotaan pääsevän ihmisten stategiseen tietoon (aka sosiaalisesti noloihin salaisuuksiin) niitä aletaan lepyttelemään ja tässä syntyy rituaalitoimintaa.

Yksi tapa lähestyä asiaa löytyy "Tämä Päivä" -blogista. Siellä otetaan kantaa Paavin tuoreeseen ilmoitukseen siitä, että hän olisi valmis ja halukas kastamaan avaruusolentoja. (Paavin kommentti oli toki enemmän sosiopoliittinen. Se on nähty jopa yhteydessä siihen että hän on valmis kastamaan myös entisiä kommunisteja ja vastaavia. Eli ollaan valmiita kastamaan paitsi pieniä vihreitä miehiä niin myös pieniä punavihreitä miehiä ja punaisia miehiä. Mutta tässä blogauksesa pysytellään avaruudellisemmissa teemoissa.)

"Tämä päivä" -blogin argumentti oli se, että humanoidit olisivat tuskin kovin kiinnostuneita uskonnoista, koska ne ovat niin vahvasti ihmiskeskeisiä. "Uskonnot eivät yleensä nimittäin kerro maailmasta ja maailmankaikkeudesta, vaan ne kertovat vain ja ainoastaan meistä ihmisistä ja kaikki muu esitetään suhteessa meihin." ... "Mitä esimerkiksi Alfa Centaurissa asuva laji olisi mieltä siitä että maailmankaikkeuden luoja valitsi erityiseksi kansakseen juuri ihmiset? Tai tarkemmin tietyn hyvin pienen heimon ihmislajin sisällä? Tai mitä he olisivat mieltä siitä miten nimenomaan ihmiset on luotu luojan kuvan mukaan? Tai siitä että ihmiset mokasivat siellä puutarhassa sen hedelmän kanssa ja siksi myös nämä muukalaiset joutuvat asumaan langenneessa maailmassa paratiisin sijaan? Miksi luoja lähetti ainoan poikansa maahan, eikä muihin maailmoihin? Miksei hänen viestinsä ole annettu kuin ihmisille? Miksei tämä jumala kertonut tuolla ylhäällä olevan muitakin?" Kysymyspatteri on hyvä ja huomiot oikeansuuntaisia. Näihin tulee vähintään antaa vastaus, sen sijaan että he hylättäisiin typeryytenä.

Onneksi näin onkin tehty. "Esse" -lehdessä avaruusolentoteemaa sivuttiin aikaisemmin. Siellä reagoitiin Stephen Hawkingin näkemykseen jonka mukaan ulkoavaruuden elämän löytäminen tarkoittaisi huonoa uutista uskonnoille. "Syyskuun alussa 2010 tunnettu fyysikko Stephen Hawking ilmoitti tulleensa siihen tulokseen, että Jumalaa ei enää tarvita, koska vieraiden aurinkokuntien löytyminen tekee elämän syntymisestä todennäköistä ilman Luojaakin. Näkemys ei vakuuttanut edes Hawkingin kollegoja. Kotimaa-lehdessä (7.10.2010) avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja piti lausuntoa hyvänä esimerkkinä siitä, että ”tieteentekijöiden kannattaisi pitää teologisissa kysymyksissä turpansa rullalla”. Myös Valtaojan kanssa keskustelukirjan tehnyt emerituspiispa Juha Pihkala tyrmäsi Hawkingin päättelyn. ”Suutari pysyköön lestissään. Ajatusta toisista maailmoista, jotka eivät tiedä meistä mitään, pohdittiin teologiassa jo 1600- ja 1700-luvuilla.”" Johon minulla on kaksi huomautusta/huomiota.
1: Olen  tässä ensinnäkin hämmästynyt siitä miten kirkko on innoissaan kieltämässä Hawkingia tekemästä tulkintoja teologiasta. Sillä jos NoMa -kysymys on todella pätevä, eli on tieteen ja uskon kysymyksiä joissa ei saa rampata ympäriinsä, niin sitten kaikkien teologien pitäisi pitää turpa rullalla evoluutiokysymyksistä. Ja tämä ei tarkoita vain kreationismia vaan myös kaikkia teistiseen evoluutioon liittyviä asioita. ; Ja esimerkiksi tarkemmin ajatellen avaruusolentojen olemassaolo ovat empiirisiä kysymyksiä joten teologien mietinnätkin olisivat hyppineet näiden rajojen yli. Esimerkiksi elämän mekanistinen synty on teologian kysymys jos ja vain jos elämän alkuperä on yliluonnollinen. Joten teologit perusolettavat asioita. Ja ottavat kantaa asiaan joka voi olla luonnontieteellinen. Kristityillä teologeilla onkin ihmeellinen into samanaikaisesti osallistua tiedekeskusteluun tasapuolisena ja tärkeänä osana ja huutaa "vääriä mielipiteitään" ääneen sanovia tiedemiehiä laittamaan suuta kiinni teologiassa. Jos tiedemies kehuu kristinuskoa se on tietysti kristillisyyttä korostavaa ja tämän nähdään suoraan todistavan että kristinusko on ristiriidaton tieteen kanssa. Joten kysymys on nimenomaan kerettiläisistä mielipteistä. Näin Esse -lehti aikana joka on kauan Galileo Galilein jälkeen...
2: Hawkingin argumentti on tavallaan typerä. Mutta se on oikeammansuuntainen kuin mitä teologit ja kirkonmiehet haluaisivat tunnustaa. Sillä tosiasiassahan Hawkingin argumentti iskee siihen että ainut tapa jolla Jumala olisi perusteltu olisi se, että Jumala olisi jonkinlainen aukkojen Jumala. Teologit tietysti pitävät tämänlaista kreationisminhajuista näkemystä aika pöljänä. Itse asiassa voitaisiin nähdä että elämän putkahtelu ympäri universumia puhuisi ns. hienosäätöargumentin puolesta. Tässä kohden asia voidaan palauttaa tuoreeseen blogaukseeni. Jonka soveltaminen tähän asiaan oli se, että tosiasiassa avaruusolentojen löytäminen ei ole evidenssiä teologialle, eikä falsifioi sitä. Mutta se vahvistaisi naturalismia. Eli avaruusolennot eivät olisi syy luopua vaikkapa kristinuskosta mutta se olisi syy ryhtyä ateistiksi. Ja jos vastakkain on ajatus siitä että uskonto on tutkimusohjelma jossa asioita selitetään niin siinä tapauksessa avaruusolentojen löytyminen olisi todellakin empiirinen ongelma teismille. Ei siksi että se olisi ristiriidassa vaan sen takia että se vahvistaisi niin voimakkaasti sitä vaihtoehtoista mallia. (Jumala joko on olemassa tai ei ole olemassa.)

Mutta mitä sitten jos avaruusolennot tulisivat?

Humanoidien tuleminen tekisi muutakin kuin lisäisi meidän toivoamme siitä että emme tuhoa itseämme omalla teknologiallamme. Se olisi teologinen haaste. Ja monet teologit ovat ottaneet siihen kantaa. Itse asiassa on kokonainen teologian oppiala (exotheology) joka pohtii avaruusolentoja. Se on jopa saanut jonkin verran näkyvyyttä. Näitä asioita on toki pohdittu myös keskiajalla. Yleinen kanta on se, että aiheeseen kantaa ottaneet monet teologit eivät yleensä pidä avaruusolentoja ongelmallisena uskonopilleen ja sen dogmille. He korostavat, että heidän uskontonsa ei falsifioidu avaruusolennoilla. Ja toimivat sen jälkeen kuin tämä heidän oppinsa koskisi myös avaruusolentoja.
1: C. S. Lewis on esimerkiksi esittänyt aivan suoran kannanoton avaruusolentoaiheeseen. Hänestä olisi hyvinkin mahdollista että Jumala loisi vieraalle planeetalle avaruusolentoja. Hän itse asiassa heijasti tätä ajattelua myös "Narnia" -kirjoissaan, jossa Aslan oli Jeesus toisessa todellisuudessa. Toiset planeetat ja toiset ulottuvuudet ovat tässä keskenään analogisia. Aslan oli toisen ulottuvuuden Jeesus, joten kenties jokaisella muullakin planeetalla on oma Messias. Tai sitten Jeesus on universumin ainut Messias ja kuoli myös humanoidien pelastumisen vuoksi.

Kun mietimme eri planeettojen elämää, joudumme niiden kohdalla ottamaan kantaa siihen minkälainen niiden sosiokulttuurinen tila on. Ja jos mietimme Paavin kastamisintoa meidän on käytävä läpi näitä skenaarioita. On katsottava minkälainen maailma olisi se, jossa he myös ottaisivat kasteen paavilta vastaan. Koska emme tiedä minkälainen avaruusolentojen kulttuuri on, joudumme tekemään skenaariokeskeisen ajattelun. Otetaan esille vaihtoehtoja ja niiden seurauksia; Minulle esitetään että olisi mahdotonta mennä avaruusolentojen saappaisiin, mutta jos asiaa tarkastellaan pelastuksen kautta, voidaan olettaa että avaruusolennot haluavat sellaisen.
1: Jos universumi on sama kaikille, syntiinlankeemus on sama kaikille ja armo pelastukseen on sama kaikille ja samaa sanomaa viestitään kaikille on mahdollista että Jumala on luonut avaruusolennoillekin tajun itsestään ja kaikki on siellä kuten täälläkin. Avaruusolennot ovat jo kristittyjä. Joten miksi tämä kulttuuri haluaisi kasteen paavilta? Oleellisena kysymyksenä onkin se, että miksi paavi ei ota relevanttia vastausta. Se ei edes tarvitse kastetta.
2:Jos Jumala sen sijaan ei ole luonut yhteistä syntiinlankeemusta, ei Paavilla ole missään tapauksessa mitään merkitystä. Joko avaruusolennoilla on oma Messiaansa ja Paavista irrallinen usko. Tai sitten he eivät ole edes langenneet eivätkä tarvitse pelastusta.
3: Jos syntiinlankeemus ja armo ovat yhteisiä, mutta Jumala ei viestitä siitä kaikille, ollaan itse asiassa samassa tilanteessa kuin mitä ollaan oltu vieraiden mantereiden kanssa. Kristityt toki uskovat että pelastus on ollut yhteinen intiaanienkin kanssa, mutta intiaanit eivät ole olleet halukkaita kääntymään. Itse asiassa voidaan nähdä että kristinusko on levinnyt lateraalisesti. Intiaanit ovat olleet haluttomia - kaikesta esim. Lewisin uskomasta syvästä synnynnäisestä jumalakokemyskyvystään huolimatta - olleet haluttomia kääntymään. Kristinusko on levinnyt koska kristityt ovat käännyttäneet teknologisesti vähemmän kehittyneitä natiiveja. Siksi ei ole ollenkaan uskomatonta jos avaruusolennot olisivat - kenties synnynnäisessä Jumala -aistissaan -  että ihmiskunta, mukaanlukien Paavi kohtaisivat mahdollisesti käännytystyötä. Teknologisella ylivallalla avaruusolennot helposti käännyttäisivät ihmiskuntaa väkisin valomiekkalähetyksellä. Tai lahjottaisiin avaruusolentojen kannalta rihkamalla. Tai tapettaisiin. Tai kohdeltaisiin huvittuneella kuriositeetilla.
4: Jos Jumala kertoo ilmestyksen avaruusolennoille, ja kertoo että Paavi on tosi uskonnon viestinviejä ja syntiinlankeemus ei koskenut vain ihmiskuntaa vaan myös avaruusolentoja, ja tästä kerrotaan avarusuolennoille joilla ei ole omaa messiasta. Niin tässä tapauksessa he voivat suostua Paavin kasteelle. Samalla on kuitenkin hyvä ihmetellä sitä että miksi ihmiskunnassa tarvitaan lähetyskäskyä. Miksi Jeesus komentaa "kastakaa kaikki kansat minun opetuslapsikseni - itselläni on jotain tärkeämpää tekemistä". Maan päällä ja kaikkialla missä tiedämme on niin että kristinusko ja Paavin erikoisstatus eivät ole olleet ihmisten tiedossa jo valmiiksi. Kristinuskosta kuullaan vasta kun joku kertoo siitä. Uskonto ei jostain syystä leviä maallisempia ideologioista poikkeavilla tavoilla, vaan ainoastaan "suusta päähän". Induktiivinen päättely siitä mitä olemme kokeneet ja mitä uskontojen leviämisestä tiedämme vihjaa että tämä on kaikista skenaarioista epätodennäköisin.

Loppuyhteenveto

Tulemme rauhassa.
Viekää meidät
ruokakippomme luo.

Itse asiassa on oleellista huomata että ylläolevissa skenaarioissa ei ollut ateistisia vaihtoehtoja. Jokaisessa ajatuksena oli jonkinlainen teistinen malli. Niiden kohdalla korostuu se, miten ihmiskeskeisiä uskonnot tuppaavat olemaan. Itse asiassa Lewisin argumentaatiossakin korostuu syvä ymmärtämättömyys muunlaisia vaihtoehtoja kohtaan. Kyky astua toisen saappaisiin on yksinkertaisesti nollassa. (Tai oikeastaan sen alle, väärinymmärtämisen halu on kova, intentiot ovat hyvää tarkoittavia mutta onnistuminen jotain aivan muuta.) Paavi on valmis kastamaan mutta ei tulemaan kastetuksi. Hänelle avaruusolennon merkitys on vain siinä miten se sopii omaan dogmaan. Mutta tämän sovelluksen vaikutusta avaruusolentojen motiiviin ottaa kaste ei huomioida. (Jäljelle jää vain se että Paavi luottaa siihen että on mahdollista että avaruusolento haluaa kasteen samalla kun hänelle näyttää olevan mahdotonta että hän itse tarvitsisi kasteen avaruusolentojen oppiin.)

Avaruusolennot kyetään näkemään vain ihmiskeskeisessä kulmassa. Eli sitä kautta kumoaako se kristinuskon vai ei. Ja sitä kautta mitä ihminen on valmis ja halukas tekemään. On toki selvää että Paavi voisi haluta yrittää kastaa avaruusolennot - onhan tämä valta-aktiokin jossa vieraan maan matkalaiset saataisiin alistettua näiden kovemmasta teknologiasta huolimatta. Tämän kulman sisällä on sitten vaikeaa miettiä sitä että miksi vastapuoli todella myös suostuisi tähän toimintaan. Avaruusolentojen kastamiskysymyksessä näkökulma on siinä mitä ihmisten ja heidän kirkkonsa tulee toimia. Eikä ole mietitty että mitä merkitystä tässä on avaruusolennoille.

Avaruusolentoperspektiivistä on käytännössä selvää että oikeastaan missään tapauksessa ei ole uskottavaa että avaruusolennot haluavat kastetta. Itse asiassa on uskottavaa että "Tämä Päivä" -blogissa oltiin oikeilla jäljillä. Ajatus siitä että teknisesti heikkokykyinen yksinkertaisiin loogisiin päättelyvirheisiin altis pikku apina on niin spesiaali että he vastaavat myös muiden planeettojen olentojen kuolemattomasta sielusta ja ikuisuudesta on varsin pömpöösi. Oman kulttuurin ylivertaisuus huvittaakin varmasti kaikkia tutkimusmatkailijoita niin maan päällä kuin luultavasti avaruudessakin.
1: Teologien into avaruusolentojen kristillisyyteen on hauskaa kun muistaa miten tutkimusmatkojen aikana tuli selväksi että ihmisten kohdalla yhteys on kaikkea muuta kuin odotettava. Avaruusolennot ovat siis enemmän Jeesuksessa kuin ihmiset jotka ovat sentään samalla planeetalla ja samojen kulttuurivirtausten alaisina.

Usein tässä tuntuukin erikoisesti korostuvan se, että universumi on yhteinen. Ja se onkin. Ja kyllä tästä voi päätellä sen että jos Jumala on luonut universumin niin kyllä se teismi on meille yhtä tosi tai epätosi kuin avaruusolennoillekin. (Oikeastaan muuta ei voi päätelläkään olematta hoopo.) Tässä kuitenkin usein unohtuu se miten NoMa -periaatteeseen suhtaudutaan muualla.
1: NoMan pätevyyttä korostetaan heti kun Hawking korottaa ääntään. Jos Jumala ei ole osa empiiristä maailmaa, ei ole mitään takeita että avaruusolennot jakavat yhteisen Jumalan ihmiskunnan kanssa. Jos ja vain jos Jumala on empiirinen ja osa tutkittavaa yhteistä maailmaa, se saa suosiota myös avaruusolentojen joukossa. Jos Jumala ei ole tieteen kysymys ei ole mitenkään välttämätöntä että avaruusolennot olisivat edes mitenkään kiinnostuneita kristinuskosta.
2: Jos Jumala sen sijaan onkin osa empiiristä maailmaa, eli havaintotodellisuus todella Puhuu Jumalasta, niin NoMa ei ole pätevä. Koska avaruusolennot ovat teknisesti meitä korkeammalla tavalla, on syytä uskoa että heillä on syvempi tuntemus luonnontieteistä ja tätä kautta myös Jumalasta. Joten kenties Paavin pitäisi pyytää kastetta sen sijaan että yrittäisi nolata koko planeettamme ihmiskunnan älykkyyttä pitämällä perusoletuksena sitä että hän on niin tärkeä ihminen että hänen pitää päästä kohtaamaan avaruusolennot ja että tärkein asia tässä on se, että heidät täytyy yrittää kastaa.

I don't say it's aliens
- but it's aliens

Avaruusolennot demonstroivatkin sitä miten kristinuskolla on syvä asenneongelma joka heijastuu myös ateistejen kohdalla. Katolinen C. S. Lewis edustaa humanoiditeologiassaan teologista kulmaa jossa on maallisempi versio. Se jossa ateisti elää itsepetoksessa, ei oikeasti ateistina vaan Jumalaa vihaten. (Tunnetusti en ole arvostanut Lewisin ateismin luonnetta ja ymmärtämistä koskevia argumentteja.) Tätä kantaa ajetaan toki myös prostestanttien puolella ; Calvin on aivan suoraan sillä kannalla että Jumala ilmentää itseään ihmisille. Ja siksi ateisti on joku joka tietää että Jumala on olemassa mutta ei tunnusta tätä. Tässä kulmassa kaikki latistuu siihen miten ateistejen asennetta sovitetaan tähän skeemaan. (Ai, et koe mitään, ehkä se on yksinäisyyden tunnetta joka on ikävää Jumalaa kohtaan? Ai ei, no ehkä koet niin alitajuisesti.) Ja näissä ad hoc -selityksissä korostuu se, että samastuminen itsen kanssa erilaiseen puuttuu. Teologit kykenevät katsomaan mitä ateisti tai avaruusolento sovitetaan dogmaan. Mutta he eivät ole kykeneväisiä kommunikaatioon avaruusolentojen tai ateistejen kanssa. Sillä nämä näkökulmat lukitsevat asiat niin että vastapuolta tulkitaan omista lähtökohdista ja tämän omat sanomiset ohitetaan merkityksettöminä tai väärinä. Avaruusolentoteologia kertookin omalta osaltaan viestiä siitä miten kristinusko on yllättävän laajasti ongelmissa.

"Tämä päivä" -blogi oli väärässä sanoessaan että syvin skisma avaruusolentojen ja Paavin välillä olisi kristinuskon ihmiskeskeisyys. Suurin ongelma on kristinuskon egosentrisyys jossa avaruusolio ja ateisti on vain kristityn kanssa analaoginen kohde. Jokin jonka syvimmät ajatukset, tunteet, toiveet ja asenteet tiedetään paremmin kuin tämä itse. Kristityille on vain kristityn näkökulma johon erilaiset maailmankuvat ja olennot sovitetaan riippumatta siitä mitä nämä sitten todella kokevat tai sanovat siihen miten heitä prosessoidaan. Tässä ei ole tilaa erilaisuuden ymmärtämiseen tai diplomatiaan. Toki tässä yritetään korostaa suvaitsevaisuutta, jossa rasismia ei tunneta edes avaruusolentojen kohdalla. Mutta tässä ei oikeasti pohjimmiltaan suvaita erilaisuutta vaan väitetään kaikkia samanlaisiksi ja sitten sovitetaan muita tähän muottiin väkisin. Samanlaisuuteen kahlitseminen onkin juuri itseään lempeäksi kutsuvan kristinuskon suuntausten vallan ja sortamisen pääkeino nykyaikana, eli aikana jolloin miekkalähetys ei ole muodissa. Ja jos avaruusolennot tulevat tätä yritetään paitsi maan päällä niin myös taivaissa.

---

Kirjoittaja tietää että eksoteologia ei ole samaa kuin "ancient astronaut theory". Sillä eksoteologiassa Jumalan henkivoimaisuutta pidetään selviönä kun taas muinaisiin avaruusolentoihin uskovat latistavat ihmekokemukset maalliseksi avaruusolentojen kohtaamiseksi. Eli selittää uskonihmeet todella tapahtuneina mutta luonteeltaan eiyliluonnollisina. En vain pidä tätä eroa kovin oleellisena näiden tulkintojen ehdottomuuden ja totuusarvon kanssa. Molemmissa rakennellaan presuppositionistisia rakennelmia jossa asioita sovitetaan tulkintaverkkoon pelkällä "voi olla" -asenteella jossa premissi kuin premissi näyttää kelpaavan.