Mutta poterot ovat myös tärkeä isänmaallinen symboli. Mielestäni juoksuhaudat ovat kiinnostavia, paitsi graffitien niin myös historian kannalta. Ne on tehty maanpuolustusta varten. Tässä mielessä niihin liittyy myös kansallistunteellisia seikkoja joita ei pidä väheksyä. Usein onkin tärkeää kertoa keitä juoksuhaudoissa on ja ei ole. Mutta usein tässä symbolisessa prosessissa käy jotain jossa terve kansallistunne muuttuu epäterveeksi patriotismiksi.
Tästä symboliikasta hyväksi esimerkiksi käy Pentti Oinonen. Hänhän otti taannoin medianäkyvyyttä korostamalla siitä että homoseksuaalit eivät hänestä saa tanssia itsenäisyyspäiväjuhlissa. Hän on kertonut että "sotaveteraanit on kertonut, että eivät olisi taisteleet yhtään minuuttia eikä yhtään metriä, jos olisivat tienneet, että homot tanssivat linnassa korvat suussa". Kansakunnasta melkoisen suuri osuus osasi suuressa määrin naureskella lausunnolle. Lisähuvittuneisuutta voisi saada myös tuoreemmasta asiasta. Kun ihmiset ovat kauhistelleet Tom of Finland -postimerkkiä, on pakko korostaa että Touko Laaksonen - taiteilijanimi Tom of Finland - oli sotaveteraani. Oikein palkittu sellainen. Kun katsotaan sitä että Tom of Finland on Suomalainen sotaveteraani ja sankari, voidaan korostaa sitä että kenties hän ei olisi taistellut yhtään metriä jos olisi tiennyt että sotaveteraaniutta käytetään hänen elämäntapansa kieltämisen välineenä myöhemmin. Tämä tarkoittaa sitä että Pentti Oinosta on hyvä pitää dorkana.
En toki olisi käyttänyt dorka -sanaa ilman hyvää syytä.
Se ei kuulu vakituiseen sanavalikoimaani. Itse asiassa sana "dorka" on sellainen että sen käyttäjät vaikuttavat olevan itse jotenkin ... dorkia. Slangisana jonka perusidea on tuomitseminen on toki jo hyvä lähtökohta sille että sana olisi idioottien verbaalivarannossa. Mutta dorka -sanalla tuntuu olevan vielä muutakin painolastia, ja se tekee siitä tekonuorekkaitten mukastadilaisten junttinuijien käyttämän sanan. Fiksumpi keksii luovempia kiertoilmaisuja. Tai käyttää tavallisia "tyhmä" -tyylisiä sanoja
Ja tässä kohden on pakko ottaa esille eräs "dorka" -sanan aktiivikäyttäjä. Teemu Laajasalo käyttää sanaa ahkerasti. Otetaan esimerkiksi hänen tuore haastattelunsa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä. Hän käyttää ilmaisua parissa kohdassa. "Mikäänhän ei ole niin helppoa kuin potkia kirkkoa. Se on kuin lasta löisi tai vammaista pilkkaisi. Jos pappi haluaa vaikuttaa oikein fiksulta, se alkaa virtsata omaan telttaan. Mutta sen tyyppisestä mä haluaisin irtautua. Mä haluaisin olla semmoisen kaverin silmäkuopasta ponnistamisen ulkopuolella, koska se on mun mielestä läpinäkyvää, moraalitonta ja dorkaa. Hurskastelussa menee helposti sekaisin, että puhutaanko Jeesuksesta vai ollaanko Jeesuksia" ... "Mun mielestä olisi erittäin valheellista sanoa, että tällaisen uuden ihmisoikeustempauksen vuoksi 2000 vuoden traditio pitäisi kriminalisoida ja sanoa, että tämä on väärin ja dorkaa." Tämä viitannee kirkkokritiikkikritiikkiin, eikä ateismiin jonka traditio voidaan vetää Diagorakseen, vuoden 400eaa tienoille, eli jolla on siis miltei puoli vuosituhatta pidempi traditio kuin kristinuskolla. Joskin on vaikeaa nähdä kuka olisi oikeasti kriminalisoimassa kristinuskoa, tai ateismiakaan sen puoleen. Ja kyllä, kirkon potkiminen on helppoa koska he tekevät siitä sellaisen. Oikeasti hyvällä järjestöllä olisi niin hyvät argumentit että kaikki kritiikki olisi helppoa torjua ilman esimerkiksi vastapuolen olkiukottamista1 . Ja välinepakasta löytyy dorkuuden torjumiseksi muutakin kuin perinteisiin vetoamista jossa dorka asia muuttuu jotenkin järkeväksi jos sitä harrastetaan oikein pitkään.2
Mutta miten Laajasalo vertautuu Oinoseen?
Teemu Laajasalo käyttää ahkerasti yhtä käsitettä. Tuoreesti hän käytti sitä "Yle Puheessa" ollessaan Ali J:n ohjelmassa. Laajasalo ilmaisi että "juoksuhaudassa ei ole ateisteja." Tämä slogan ei toki herätä monissa liberaaleissa kristityissä mitään samanlaista henkeä kuin Oinosen lausunto. Mutta se pitää sisällään täsmälleen samaa henkeä. Laajasalo vihjaa siihen että kokemus johtaa ihmiset teismiin. Että sota ja muu kova tilanne jossa vaihtoehtoina on traumatisoituminen ja kuolema ovat jotain joka muuttaa ihmiset uskovaisiksi. Ja tämäkin muuttuu merkittäväksi vasta jos juoksuhautojen kansallistunteisiin vetoava symboliikka otetaan käyttöön. Ilman sitä kun voitaisiin sanoa että "jos näin on, niin sen pahempi juoksuhaudoille". Sotatraumaattinen sotilas kun ei ole kovin rationaalinen olento. Eikä sota ole mikään filosofisten ja tieteellisten tulosten oivaltamisen kannalta paras mahdollinen tilanne. Mutta Laajasalokin ratsastaa omalla tavallaan sotaveteraaneilla. Ja tämä tekee hänestä yllättävän samanlaisen Pentti Oinosen kanssa. Oinonen on vain nurkkakuntaisempi. Laajasalo kohdistaa nurkkakuntaisuutensa lähinnä ateisteihin. Joita hän tykkää haukkua kuten kirkonmiesten nykyään täytyy jos haluavat saada uskottavuutta muiden silmissä helpolla.
Tämä edustaa toki tavallista hörköperseistä3 Toki meille myydään ajatusta jossa koti, uskonto ja isänmaa olisivat erityisen lujassa liitossa keskenään. Mutta vähemmänkin tarkempi analyysi paljastaa että käsitekolmikko on vähän kuin "feminismi=tasa-arvo=sukupuolineutraalius" -ajatus moderneille feministihipstereille. Eli asioita myydään usein yhdessä, mutta ne eivät todellakaan ole sama asia. Ja esimerkiksi uskonto ei tarkoita kodin tai isänmaan hylkäämistä. Uskonnosta ei pidä tehdä kansalaisuustestiä. Ei vaikka yritystä tähän suuntaan onkin. Asenteena ja henkenä onkin yllättävän usein se, että jos hylkää yhden näistä kolmesta, kodin, uskonnon ja isänmaan, niin sitten heittää ne muutkin roskiin ja ateisti on huono sotilas "kun ei ole valmis uhrautumaan maansa puolesta, kun ei ole taivasporkkanaa".4
Asian pitäisi itse asiassa olla selvä jo varsin pinnallisilla tiedoilla. Kun mietitään aikaa ennen talvisotaa, muistetaan puhua suuresta kärhämästä punaisten ja valkoisten välillä. Nykyinen armeija -symboliikka käyttää toki puhtaasti valkoisten symboleja. Mutta Talvisodassa henkenä oli yhteispeli. Punaiset ja valkoiset sotivat rinnakkain. Ja tämä oli tärkeä osa siihen että lopputulos oli niinkin hyvä kuin oli.5 Ja kun muistetaan punaisten yhteys kommunismiin, voidaan tiedostaa että punaisuudessa oli mukana myös ateistinen siipi. Ateistikommunistit olivat varmasti yleisiä rintamalla. Ja silti Teemu Laajasalo aivan vakavalla naamalla esittää, että kokonaisesta sukupolvesta karsiutui, paitsi valtava määrä elossaolemista, niin myös ateismi täysin vuosina 1939-40. Tämä ei luonnollisesti vastaa totuutta. Juoksuhaudoissamme nimittäin oli ateisteja. Heitä on vieläkin keskuudessamme. Teemu Laajasalo tietysti latistaa sloganillaan kaikki erimieliset omaa ateismiaan tunnustavat veteraanit vanhojen käpyjen horinoiksi. Koska sitä sanonta "juoksuhaudoissa ei ole ateisteja" tarkoittaa.
Toki sanonnalla on laajempikin puoli. Syytös siitä että ateistit ovat kermaperseitä on yleinen.6 Samoin en voi olla muistelematta vähän päälle vuosi sitten kuollutta Jaakko Walleniusta, joka oli ateisti ennakoituun syöpäkuolemaansa asti. Toki uskovat korostavat että kuolinvuoteella kääntymisiä tapahtuu. Mutta näitä värittää toiveajattelu ja jopa suoranainen valehtelu7, joten en luota näihin kovinkaan paljoa. Ne eivät ole argumentteja. Itse asiasssa tietämäni mukaan sairaaloissa on sairaalapalleja, mutta silti yllättävän harva haluaa sairaalapapin palveluja. Toki käytetyt sairaalapapit on sovitettu tähän määrään ja he ovat itse asiassa ylityöllistettyjä. Mutta tässä ei painakaan yksittäisen papin työtaakka vaan tilasto. Jos Laajasalon sanonnan henki olisi tosi, niin luvun pitäisi olla valtava. Lähelle 100 prosenttia kuolevista. Eikä se noin 30% joka on käsittääkseni osuvampi määrä.8
Laajasalo toteuttaakin sellaista sävyä joka on esimerkiksi itsellenikin erikoinen. Jos oikeasti mietitään tilannetta jossa on vaikka puolustettava maata vaikkapa niin että sitä tekevät ihmiset jotka ovat elossa nyt. - Ja rehellisesti sanoen Herra Vladimir Putinin toiminnat ovat viime aikoina demonstroineet että tämä ei ole mikään mahdoton skenaario. - Niin mitä Laajasalon Helsingin Sanomien kuukausiliitteen haastattelussa esilletullut huomio siitä että noin puolet eivät kuulu kirkkoon tarkoittaisi maanpuolustuksen kannalta.
Ainakaan itseäni ei motivoi mennä sotimaan jos sodan jälkeen olen joko kuollut tai veteraani jonka sankaruusstatusta käytetään jonkinlaisena lyömäaseena niitä ideologioita vastaan joita nyt satun kannattamaan. Ja tämä onkin tärkeä opetus. Talvisodan ihmettä ei olisi saavutettu sillä että asenteiltaan punaiset olisi pakotettu asenteiltaan valkoisiksi. Sen sijaan tämä saavutettiin sillä mitä "Tuntematon Sotilas" -kirjassa voidaan havaita. Eli sillä että yhtenäisyys saavutettiin kun ei heitetty edes läpällä sitä että kuka voi olla hyvä sotilas ja kuka ei. Ja onko tuo ja tuo kiväärimies ateisti vai kristitty.
Tämänlainen yhtenäiskulttuuristava paskanjauhanta jota Oinonen ja Laajasalo harrastavat onkin omiaan sellaiselle ihmisryhmälle joka diggaa ideologiaa. Tavalla jossa me -henki liitetään tähän ideologiaan ja tästä poikkeaminen nähdään antisosiaalisuutena. Tämänlainen ideologian ja aatesopan määräämä ystävällisyyden raja on yleistä niille jotka eivät ole koskaan joutuneet sinnittelemään hengissäselviämisensä kanssa. Sillä tässä prosessissa pitää tehdä liittoumia. Epämiellyttäviäkin sellaisia. Kun yhtenäiskulttuuria myyvä Oinonen omalla setillään ja Laajasalo teistisellä liberaalimmalla setillään käsittelevät aihetta tämän vajaan ja traumattoman kokemusmaailmansa kautta, käy niin että sota ja juoksuhaudat ovat lähinnä sopivan kaukana arkitodellisuudesta jotta niiden kohdalla voi sanoa mitä vain. Ja niillä on tietty symboliarvo, niihin voidaan sitoa mielikuvallisia väitteitä joita käytetään jotain toista ideologiaa vastaan. Oinosen ja Laajasalon asenteella talvisota olisi hävitty.9
Jos maan henkenä on todella se että ateisti ei ole hyvä kansalainen eikä sotilas, niin jumalauta antakaa sitten se totaalinen vapautus kaikesta armeijasta ja sotimisesta. Tämä onkin viisasta, koska jos minä joudun sotaan ja sitten vielä nauttimaan väkisin ehtoollista, niin liipasinsormeani kutkuttaa kyllä niin vietävästi ajatuskin sotilaspappien ja sotilaspiispojen metsästämisestä. Ei minua innosta puolustaa isänmaata jolla ei ole tarjota minulle mitään, ja joka yrittää vielä sovittaa minua johonkin tiettyyn uskontoon.
Armeijasta vapautumisen ajatus on tietysti typerä. Sillä henkenäni on että ateisti sopii juoksuhautaan siinä missä kuka muukin ihminen. Että koti ja isänmaa riittävät hyvin. Tai vain toinenkin näistä. Armeijasta vapauttamista ei kukaan varmasti ehdottaisikaan, sillä se on heittona lähinnä paljastamassa miten hoopoa olisi ajatus että kristinusko olisi Suomen Sotilaan ominaisuus. Tai ainakin Teismi.
Paitsi että siitä kannalta että kenties voitaisiin sanoa että tästä se, että juoksuhaudassa ei olisi ateisteja olisi hyvä alku. Kenties siellä ei pian olisi kristittyjäkään. Eikä muiden uskontojen edustajia. Toki tiedän että ajatus tuntuu omituiselta, sillä tämänlaisesta maailmasta Raamattu ei puhu mitään. Mutta sillä tiellä juoksuhaudoista saattaa tulla umpeenkasvanutta historiaa. Jotain jossa ryömii lähinnä agnostikkoja.
1 Esim. "kriminalisointi -sana kun asiaa ei olla kriminalisoimassa."
2 2000 vuoden traditio...
3 Siinä kunnon juureva pilkkasana ideoiden kimmokkeeksi runkkausmaisterille. Joka on toinen, ja tämä nimitys on erinomaisen osuva Teemu Laajasalolle koska hän on "Kasvatustieteen tohtori, pääaineena didaktiikka. Väitöskirja käsitteli seksuaalisuutta lukion oppikirjoissa, teologian gradu masturbaatiosta seksuaalieettisenä kysymyksenä". Tämänlaisen pilkkaaminen on kieltämättä jo vähän liian helppoa.
4 Uskovainen voisi muistaa tämän siinä kun sitten puhutaan siitä onko kristityn vai ateistin helppo tappaa ja murhata toisia. Jos ateisti ei ole sodassa jokin joka toteuttaa nihilistisiä taipumuksiaan ja harrasta survival of fittestiä ilman omantunnonvaivoja, niin sitten siinä kaatuu pirun monen kristityn argumentaatio siitä miten evoluutioteoria ja kristinopin hylkääminen johtaa moraalikatoon ja tätä kautta myös huonontuneeseen käyttäytymiseen kun seuraava sukupolvi ei opi enää edes kristillisiä arvoja. (Kun ateisti käyttäytyy hyvin koska hylkää kristuksen mutta heille on optettu kristilliset arvot.)
5 "Torjuntavoitto" on kier(t)oilmaus häviämiselle. Sen vuoksi ne sotakorvauksetkin maksettiin.
6 Toinen yleinen on sitten tämän kanssa ristiriitainen ajatus siitä että ateismiksi särytään, eli onneton ja traumaattinen ihminen mutiloituu ateistiksi. Tätä ei kuitenkaan muisteta kun jauhetaan juoksuhaudoista kuten mediakohupappi joka on saavuttanut näkyvyyttä sanomalla sanaa "seksi" ja kirjoittamalla masturboinnista. Ilman että elämässä on ollut mitään katastrofaalista, ellei sellaiseksi lasketa hyväpalkkaista työtä jossa voidaan sanoa ääneen kaikenlaista paskaa niin että se päätyy maan suurimpaan päivälehteen asti. Mikä on kyllä katastrofaalista, mutta ei Laajasalolle itselleen. Hän tuskin traumatisoituu prosessissa.
7 Ja esimerkiksi Darwinin kuolinvuoteella kääntymisestä on tehty urbaani legenda joka on tiedetty valehtelu.
8 Itseäni asia tosin kiinnostaa. Haluan aivan henkilokohtaisesti viime tekoinani kutsua arvon sairaalapastorin paikalle. Haluan ns. flip a finger. Ja tämä sormi ei ole peukku. Jos voin pilkata pyhää henkeä päin naamaa niin aina parempi. Siinä teille kuolinvuoteella kääntymistä. Laajasalo provosoi minua tämänlaiseen käytökseen kieltämättä.
9 Siis vielä paljon nykyistä pahemmin, joka on se toinen puoli siinä miksi "torjuntavoiton" tyylisiä käsitteitä on kehitetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti