Miten feminismikään ei ole mitä voisi luulla.

Piirtelin ylläolevan kuvan aikani kuluksi. (Sitä kannattaa klikata suuremmaksi.) Siinä olen tiivistänyt sitä miten feminismi suhtautuu käsitteisiin jotka ovat sitä lähellä. Nykyisin muodissa oleva feminismi pitää niitä likimain samana asiana. Eli termit olisivat jotenkin oleellisesti synonyymisiä. Ja tästä on syntynyt sellaisia kysymyksiä kuin että miten voi edes ajaa tasa-arvoa jos ei ole feministi. Kuitenkin kun niistä tehdään venn-diagrammi voidaan sen avulla luokitella erilaisia alaosastoja. Joihin livahtaa aivan selvästi erilaisia näkemyksiä.

Jos esimerkiksi otetaan feminismi, on selvää että siellä todellakin on Rosa Meriläisen edustama feminismin luokka. Siinä feminismi ajaa tasa-arvoa ja on sukupuolineutraali. Se ei vain ole ainut tapa olla feministi joten yhtäläisyysmerkkejä voidaan vetää. Meriläinen kuitenkin opettaa meille että feminismi, sukupuolineutraalius ja tasa-arvo eivät ole keskenään ristiriidassa.

Sen sijaan on paljonkin sellaista feminismiä joka ei aja tasa-arvoa. Tämän voi tehdä kahtakin kautta.
1: Joko edustamalla ns. telaketjufeminismiä jossa vastustetaan miehiä. Venn-diagrammiin esiin kaivamani näytteet kertovat että tätä suoranaista miesvihaa on aivan nimekkäissäkin feministeissä.
2: Toinen, edellistä yleisempi, tapa on ajaa feminismiä siten että se on naisliike. Tämä voi jopa kieltää ajatuksen siitä että mies voisi olla feministi. Ja tätä varten on luotu erityinen profeminismin käsite. Suosittu ajatus siitä että mies ei voi olla feministi vaan ainoastaan profeministi kertoo siitä että asenteet eivät ole sukupuolineutraaleja. Jos liike on naisasialiike, se ei hae tasa-arvoa vaan naisten oikeuksia. Ja vaikka tätä sanotaan "historian havinaksi" se ei sitä nimenomaan ole.
     2.1: Toki tämä näkemys saadaan sovitettua lähelle tasa-arvonkin hakemista. Jos miesten ongelmat kielletään ja korostetaan että tehtävänä on miesten etuoikeuksien purkamisesta ja naisten oikeuksien lisäämisestä. Ja tämä nähdään samaksi kuin tasa-arvo.

Samoin kaikki feminismi ei olekaan sitä että naisten tulisi tehdä samoja asioita kuin miesten. Toki esimerkiksi Simone de Beauvoir ajoi sitä että sukupuolten erot ovat kulttuurisia ja siksi nainen voi tehdä sen minkä mieskin. Mutta sitten sellaiset nimekkäät feministit kuin Luce Irigaray taas korostaa että on oltava feministi ja hakea tasa-arvoa. Mutta että miehet ja naiset ovat keskenään hyvin erilaisia ja siksi naisten ei tarvitse toimia miesten maailmassa miesten ehdoin vaan nimenomaan hankkia tasa-arvoisuutta erilaisuuden kautta.

Sukupuolineutraaliudenkin kohdalla on syytä muistaa sellaisia naisia kuin Ayn Rand. Hän on sukupuolineutraali. Hänen "Atlas Shrugged" tarinoi eräänalaisesta superihmisestä. Ja tässä sukupuoli ei ole tärkeä. Hän ei aja tasa-arvoa eikä feminismiä vaikka ajaakin sitä että naiset voivat tehdä sen minkä miehetkin. Kunhan vaan ovat kyvykkäitä eivätkä surkeaa epäonnistunutta massaa. Randin nimi ei tule toki usein mieleen feminismiaiheessa koska hän käsitteelee yhteiskuntaa ja taloutta. Mutta kun tiedostaa että hän on sukupuolineutraali mutta hierarkinen eikä feministi, niin se juuri vahvistaa sen pointin. Että nämä asiat ovatkin irrallisia vaikka niitä käytetään kuin ne olisivatkin synonyymejä.

Oma näkemykseni taas on sukupuolineutraali ja tasa-arvoa ajava siinä mielessä että en välitä feminismistä. (Kyllä. Kun olen ottanut listalle tärkeitä filosofeja, on selvää että myös minä, kaikkien aikojen tärkein filosofi, olen siellä.) Osaaminen ei ole sukupuoleen sidottua ja kaikille on annettava tilaa toimia. En ole kuitenkaan tässä kohden hierarkinen, kuten Randt. Järkevän neron yli-ihmismyyttiä on turhaa hakea minun ihmiskyynisessä maailmassani jossa ei yksilöiden kognition ylivoimaisuudelle anneta tilaa.

On kaksi tapaa ajaa tasa-arvoa olematta feministi.
1: Ensimmäinen on maskulinismi. Siinä tasa-arvoa tavoitellaan miesnäkökulmasta. Silloin ei välttämättä edes lähdetä mestaroimaan naisten aiheissa. Eli ei heittäydytä niiden mestareiksi.
2: Toisesta tavasta minun on pakko nostaa esille Päiviö Latvus. Hänen maailmassaan naisia ylistetään. Mutta hän on kristitty sellaisella fundamentalistisella tavalla että feministit pitävät hänenlaisiaan jonain jota vastaan feministit taistelevat. Sillä hänen maailmassaan sukupuolierot ovat hyvinkin lukkoonlyötyjä. Tässä on toki samantapaisia sävyjä kuin Luce Irigarayllä, eli tasa-arvoisuutta haetaan sukupuolierot kunnioittaen. Mutta asenne ei kuitenkaan ole feministinen. Latvus korostaa että tasa-arvo ei välttämättä tarkoita sukupuolineutraaliutta eikä feminismiä. Hyvin moni "perinteisten perhearvojen" kannattaja ei vihaa tasa-arvoa tässä mielessä. He vain eivät pidä feminismistä eivätkä sukupuolineutraaliudesta.

Voidaankin sanoa että vaikka kolmea käsitettä (1) feminismiä, (2) tasa-arvoa ja (3) sukupuolineutraaliuden käsitteitä pidetään samana, ne eivät sitä ole. Siksi jos joku kysyy miten voi ajaa tasa-arvoa jos ei suostu olemaan feministi tunnustaa lähinnä sen että ei ole tutustunut kovin syvästi feminismin erilaisiin suuntauksiin. Tässä tapauksessa kannattaa luonnollisesti olla varautunut ennen kuin heittää itselleen jotain feministin identiteettileimaakaan. Tiedä mihin hyppäät!