Seurasaaren Ratatoskr

Juhannus on yleensä aikaa jolloin on miellyttävää olla kaupungissa. Ihmiset siirtyvät maaseudulle joten kenties kaikista rauhallisinta on olla jossain taajama-alueella. Toki Helsingissä on aktiota, esimerkiksi seurasaaressa poltellaan kokkoa. Kaiken kaikkiaan juhannusta leimaakin odottava tunnelma. Juhannukseen liittyy odotuksen tunnelmaa. Kuten "Helsingin Sanomien" kulttuurisivut tänään kuvasivat Hannu Salaman "Juhannustansseja". Kirjan pääfunktiona ei ollut rienata Jumalaa. "Tarkoitus on tietysti panna iso vaihde päälle ja päästää ilo ylimmilleen - hintaan mihin hyvänsä. Siinä mielessä maaseudun rauha on pelkkä illuusio. Maaseutu on täynnä juhlijoita, kaupunki on autio." ... "Entä romaani? Mitä siinä tapahtuu? Juhannustanssien kuvaamat henkilöt ovat täynnä odotusta, yksi haaveilee pukille pääsystä, toinen kunnon kännistä ja joku vain hauskanpidosta tai tanssiin pääsystä." Ihmiset odottavat juhannukselta jonkinlaista vapautta.

Oravien myyttinen valta(kunta)

Haluatko kuulla mitä
se sanoi äidistäsi...
*tsik* *tsik*

Mutta siitä huolimatta Seurasaari tarkoittaa minulle ensisijassa oravia. Se on oravien valtakunta ja jos joku mainitsee Seurasaaren, tästä seuraa vahva assosiaatio oraviin. Ja koska Juhannus on kristinuskoa vanhempi juhla - juhla jota on määritelty uusiksi kristinuskon valtaanastumisen jälkeen - on kenties syytä katsoa hitusen viikinkien mytologiaa. Heidän maailmanpuunsa, Yggdrasil, oli suuri tammipuu joka lävisti eri maailmat. Sen juuressa eli Níðhöggr / Nidhug / Nidhögg, lohikäärme joka eleli muun muassa vainajia syöden. Sen latvassa oli myyttinen kotka. Latvan ja rungon väliä juoksi Ratatoskr, myyttinen orava. Tämä hahmo on ristiriitainen. Se on diplomaatti ja viestinviejä joka välittää kotkan sanomisia lohikäärmeelle. Ja lohikäärmeen sanoja kotkalle. Toisaalta se on myös petollinen. Se kertoo epäkohteliaisuuksia ja loukkauksia puolin ja toisin. Tämä tietysti suututtaa kotkaa ja lohikäärmettä jotka ovat vihoissa keskenään.

Ruoki minut tai
kiipeän päällesi ja
tartutan sinuun täitä.
Sitten kerron mitä
se sanoi sinun äidistäsi.
*tsik* *tsik*

Mielestäni orava on harvinaisen hyvä otettavaksi tämänlaiseksi viestin välittäjäksi. Sillä pohjolassa on hyvin vähän eläimiä jotka kulkevat edestakaisin puissa. Eteläisimmissä maissa voitaisiin ottaa erilaisia apinoita. Mutta pohjolassa runkoa kiipiviä eläimiä on suoraan sanoen "melko vähän". Ja sen jälkeen kun orava on valittu myyttiseksi viestinviejäeläimeksi on valheellinen luonne hyvinkin ymmärrettävä. Sillä jos oravia pitää kuvata jollain tavalla, niin se on se, että ne näyttävät suloisilta mutta eivät ole. Oravat ovat kusipäisiä elukoita. Ne voivat tehdä tuttavuutta, mutta omillaa ehdoillaan. Ne haluavat ruokaa.

Ja jos oravan näkee luonnossa, sen havaitsee usein naksutuksesta. Ja kun tätä naksutusta seuraa, voi huomata miten siihen liittyy hännän huiskutusta. Ja asentokieli näyttää että ele on aggressiivinen. Tästä syntyy helposti sellainen kuva että oravat asenteeltaan "itseään isompia eläimiä" jotka ovat aggressiivisia, mutta eivät hyökkää kimppuun vaan enemmänkin haukkuvat ja "puhuvat paskaa". Oravat ovat varovaisia mutta uteliaita. Ja ne lähinnä väistävät vaaraa, eivätkä pelkää sitä. Ne ovat valppaita, mutta tottuvat riskeihin ja sen jälkeen ne saa kesyyntymään helposti. Kesyyntymään siinä mielessä että ne oppivat vaatimaan ruokaa tasolla jossa ihmisien päälle kiipeilyäkään ei vältellä.

Siksi ei pidä hämmästyä että muidenkin kansojen mytologioissa oravalle on annettu ikävä luonne. Pohjois Amerikan intiaaneihin kuuluvalla Wabanaki -heimolla oli myös myyttinen orava, Meeko / Mikew. Tässä kulttuurissa kerrotaan tarinaa jossa orava oli aiemmin ollut jättimäinen, yhtä suuri kuin Mooween, karhu. Mutta oravalla oli niin paha luonne, että se vaaransi maailman. Siksi eläinten hallitsija, Clote Scarpe, pienensi oravan ruumiin mutta ei sen luonnetta. Ja sen jälkeen oravat ovat uhitelleet ja usuttaneet muita eläimiä tekemään asioitaan.

Sivistynyt loppukaneetti.

Näin myytit opettavat arvokkaita asioita jopa maallistuneille kaupunkilaisille. Mennyt viisaus kertoo juurista, siitä mistä on tullut. Myytit kartoittavat alkuperäämme ja sitä minkä asioiden varaan maailmaa on ennen rakennettu. Mutta tämän lisäksi ne auttavat ymmärtämään nykyhetkeä ja suunnittelemaan tulevaisuutta. Ne antavat pontta unelmille ja suunnitelmille, joille Juhannus on mitä parhainta aikaa. Ne kertovat sellaista viestiä että kun viettää aikaa seurasaaressa, on hyvä muistaa suojella eväitään. Sillä oravat ovat paskiaisia. (Toisaalta itse olen kyllä ihan leppoisa, jauhan paskaa ja yritän vain pummia kaikkien kaljat.)