Miekkailijan kädet (viuhdon vauhdon tuoreeks vainaaks)

Jos katsotaan miekkoja kautta historian, vaikka laittamalla vanhoja miekkoja rinnakkain uudempien kansssaa, näkyy selviä muutoksia. Ehkä silmiinpistävimmät erot koskevat kädensijoja. Vanhoissa miekoissa on tuttu palkki väistinä. Se toki suojasi vähän kättä mutta ei erityisen hyvin. 1500 -luvun aikana miekkailutyyleissä ryhdyttiin korostamaan asentoa jossa etusormi vietiin väistin yli, tähän tehtiin ylimääräinen kaari suojaamaan sormea. Toisaalta väistiin saatettiin laittaa sivuun renkaita (side ring) suojaamaan muuta kättä enemmän. Ajan mittaan kädensijoihin alkoi sitten ilmestymään kämmentä suojaavia kaaria (knuckle-bow). Jopa erilaisia kopparakenteita syntyy. Kun nämä kaikki laitetaan yhteen syntyy jotakuinkin samantapainen kokonaisuus kuin alkuun laittamani video rapiirin kädensijasta. Vanha väistirakenne on nähtävissä, mutta se on ympäröity erilaisilla kättä suojaavilla innovaatioilla. (Jos kiinnostaa vertailla kuvia pitkänmiekan ja rapiirin välillä, kuvitusta saa vanhasta blogauksestani.)

Miekan muotokieli on tässä kohden mielenkiintoinen. Ja se on kaikkea muuta kuin irrelevantti niiden käyttämisen kannalta. Itse asiassa voidaan sanoa että vanhemmissa tyyleissä on paljon perusasentoja joissa käsi on kaukana, jopa takana. Näitä on käytetty osittain juuri siksi että näin kädet eivät ole hyvä maalitaulu. Kun kädensijoja ja suojauksia laitettiin enemmän, myös miekkailutyylit muuttuivat siihen suuntaan että käsiä on pidetty yhä enemmän ja enemmän ojossa. (Hyvin ojossa.) Ja siksi jos Fiore dei Liberin pitkänmiekan käyttö on ergonomista, on Capo Ferron rapiirin kanssa kädet väsyksissä siitä ojossapitämisestä. Ergonomisuuserot johtuvat juuri käytön erosta.

Se, mikä on ollut tyylimuutosten syy on hankala. Sillä muutokset miekan rakenteessa tekevät etupainoiset asennot mahdollisiksi. Mutta toisaalta voi olla että korjailuja tehdään sen vuoksi että etukeskeiset asennot yleistyivät. Ja myöhäisessä vaiheessa kenties jopa tuliaseet ovat olleet osana ; Pitkän miekan kanssa on totuttu käyttämään metallihansikkaita. Mutta tuliaseiden kanssa tämä on haastavampaa. Etenkin kun tuliaseet vaikuttivat panssarointiin muutenkin ja tämä muutos teki pistojen käytön ylipäätään järkeväksi konseptiksi. Ja etukenoinen asento on hyvä nimenomaan pistojen kannalta.

Kuitenkin on selvää, että käsien ojossa pitäminen tekee jotain hyvin yllättävää. Se nimittäin poistaa jotain joka jokaisesta tuntuu miekkailuun hyvinkin vahvasti. Nimittäin viuhtomisen. Jalat tekevät hyvin suuren osan hyökkäystyöstä. Syntyy pääosin jalkatyöskentelyllä tehtyjä hyökkäyksiä. Kun ase on koko ajan enemmän tai vähemmän ojossa, valtaosa tulee siitä että pompitaan eteen hyökkäämään ja palataan välittömästi takaisin perusasentoon (lunge-recover).

Tämä vaikuttaa tietysti kaikista siihen miten paljon miekkailufanaatikko saa aivoverenvuotoja katsoessaan miekkailua sisältäviä elokuvia.

Sillä hyvin monessa elokuvissa käytetään miekkoja jotka ovat selvästi pistomiekkoja. Mutta jotka ovat käytössä hyvin paljon nimenomaan viuhdottuja. Eli niitä ohjataan käsillä tavalla joka vastaa lähinnä sapelin käytössä. Isoja suuria kaaria joita sataa vihollisen päälle. Tämä onkin todella mahdollista sapelin kanssa, mutta se ei ole tehokasta pistoaseiden kanssa. Niissä käden liikkeet ovat pienempiä ja suuret linjat saadaan maasta asti.

Asiaa demonstroidakseni otan esille yhden taistelun jossa asiat on hoidettu harvinaisen hyvin. Siinä aseina on smallsword, siis erittäin herrasmiesmäinen pistomiekka. Siinäkin on toki puutteita. Kuten:
* Tarpeettoman paljon käsityöskentelyä ja kaaria hyökkäämisessä. (Toki tavalla joka viehättää itseäni, koska viiltely on minusta erityisen viehättävää.)
* Ja siinä ollaan kädet ojossa, mutta niin korkeassa asennossa että oma miekka ei juurikaan suojaa itseä. Joka taas on se syy miksi kättä ylipäätään pidetään ojossa, että vastapuolen toimia olisi mahdollisimman nopea torjua.

Mutta jos katsoo taistelun lopetusta, se kuitenkin tapahtuu aivan oikeasti toimivalla tekniikalla. Voitto saavutetaan toimimalla oikein. Toki moni saattaa pitää kättä maassa -tyylistä sivupistoa omituisena ja akrobaattisena, mutta tämä on juuri sitä toimivaa materiaalia jota on käytetty. (Toki tästäkin pistosta voi olla sitä mieltä että se ei ole hyvä koska katsoja huomaa miten näyttelijä ei pistä läpi vaan ohi. Mutta tämä on elokuvanteon turvallisuuskysymys. Idea on kuitenkin oikea.) Mielestäni tämänlainen menee siihen että elokuvan katsoja voi myötämielisesti ajatella jos stressin alla miekkailu itse ei toimikaan, niin sillä että kykenee kokoamaan itsensä toimivaan tekniikaan voi todellakin tarkoittaa voittoa. Jonka pitää tietysti kannustaa pääasiaan. Eli harjoitteluun. (Et opi miekkailemaan katsomalla YouTube -videoita aiheesta. Saati elokuvia.)