Internetin kommentoinnin maailmasta löytyi jaottelu jossa katsotaan islamilaisen kulttuurin ja kristillisen kulttuurin eroja.
"Rauhan"uskontoon liittyy mielestäni olennaisesti se, että kaikki pyritään estämään fyysisesti. Naisten alapäät ommellaan umpeen, jottei penetraatiota pääse tapahtumaan. Varkaalta katkaistaan käsi/kädet, jottei tämä pääse varastamaan. Naiset peitetään kaavulla, jottei heidän strategisia paikkojaan voi tuijottaa.
Kristinusko sen sijaan keskittyy oman itsensä ja oman mielen muokkaamiseen. Alapään ompelu on kristinuskossa turhaa, koska seksiä tapahtuu vain avioliitossa. Varas tuomitaan rikoksestaan, muttei menetä käsiään, koska se hankaloittaisi hänen tilannettaan vielä enemmän. Naisten ei tarvitse peittää itseään, koska kristityt miehet osaavat pitää katseensa ja mielensä kurissa. Tietenkään kaikki eivät pysty pitämään mieltään ja ruumistaan kurissa, jolloin ongelmia ilmenee.
Johtopäätökset: "Rauhan"uskonto on pääosin fyysinen, ei henkinen."
Tietyssä määrin ajatuksessa on selvästi jotain. Ongelmallinen islam on fyysistä väkivaltaa ja ongelmallinen kristinusko henkistä. Toisaalta asiasta on jännittävä poikkeus. Suomessa kristittyjen että feministien ja muiden parista nimittäin kuullaan fyysistä ehkäisystrategiaa kannattavaa asiaa yhdessä asiassa. Aiheena ovat "raiskaajien munat". Ei siihen voi oikein tehdä muuta kuin lainata toista kommenttia. Kas siinä on mietittävää.
"Kriminaalipoliittiset talibanit. Mikä vuosi nyt on? Ihmiset ehdottavat ihan tosissaan pakollista (kirurgistakin) kastraatiota. Joka kerta kun joku iljettävä ääliö tekee jotain kammottavaa, nousee ihmisistä esiin latenttifasistien joukko, jotka haluavat palauttaa kriminaalipolitiikan kivikaudelle. Silpominen rangaistuksena oikeusvaltiossa? Te olette saatanan mielisairaita, nyrsikää kiveksenne ja munasarjanne pois, ettette voi kasvattaa lisää tuollaisia helvetin sharia-luolaihmisiä."
Kirjoittaja lainaa koska ei shokiltaan kykene omintakeiseen luovaan kirjoittamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti