Evoluutio "tiimikysymyksenä"

Teististä evoluutiota promotoiva "God of Evolution" -sivusto lähestyi kreationismia siitä näkökulmasta että YEC pitää evoluutiota pelastuskysymyksenä (~salvation issue). Olenkin törmännyt toistuvasti kreationisteihin jotka harjoittavat sen tyyppistä retoriikkaa kuin "evoluution hylkääminen on välttämätön mutta ei riittävä ehto kristillisyyteen". (Suomessa näkemys on peräisin useimmiten AiG [Answer in Genesis] -järjestön Ken Hamilta ja joskus harvemmin ICR:ltä [Institute for Creation Research].) Tällöin huomio on tietysti siinä että mikä mielipide ihmisellä on evoluutiosta. Tässä ei sitten usein korosteta sitä laatua jolla tämä irtautuminen tehdään.

Ihmisille on hyvin luontevaa toimia täten. Se, miten johonkin tulokseen päädytään ei paina yhtä paljon kuin se että ollaan tiettyä mieltä. Tämän vuoksi toistuvasti erilaiset kristityt esittelevät "tieteellistä maailmankuvaansa" tai yrittävät tiedottaa että "eivät ole kuin fundamentalisteja" koska he "uskovat evoluutioon". Ikään kuin olisi jokin ihme ja yllätys että kristitty voi uskoa evoluutioon. Tai että tätä edes tarvitsisi tuoda esille.

Nähdäkseni siinä että itseään kristityksi identifioiva voi kannattaa evoluutioteoriaa. Sen pitäisi olla jopa ilmiselvää. "Skepticblog" esimerkiksi kirjoitti tuoreesti siitä kysymyksestä miten vähän kreationisteja itse asiassa on. Amerikoissa trendiä seurataan galluptutkimuksessa jonka kysymykset on leimattuja. Asiaa on kysytty kauan samalla tietyllä kysymyksellä : "Which of the following statements comes closest to your views on the origin and development of human beings: human beings have evolved over millions of years from other forms of life and God guided this process, human beings have evolved over millions of years from other forms of life, but God had no part in this process, or God created human beings in their present form at one time within the last 10,000 years." Kysymystä ei voida vaihtaa koska tiedetään, että kysymyksen muotoilu vaikuttaa siihen miten niihin vastataan. Ja vakiokysymys kertoo oikeaa tietoa trendeistä. Eli siitä onko kreationismin suosio nousussa vai laskussa. Kysymyksen vaihtamien sotkisi datan tältäosin. Toisaalta tiedetään että kysymykset on muotoiltu siten että kristitty helposti ylivastaa siihen niin että hänet lasketaan kreationistiksi tavallista useammin. "Gallup poll only gives us three possibilities, and load two of the answers with “God”, which is an obvious bias right from the start." Kreationismin suosio ei siis olekaan niin suurta kuin voisi luulla. Joka korostaa sitä että teistisen evoluution kannattajia on varsin paljon. Joten kenenkään asioita seuranneen ei pitäisi hämmästyä lainkaan jos kuulee jonkun olevan teistinen evoluutikko.

Silti olen viimeisen kuukauden aikana törmännyt kahteen ihmiseen jotka ajattelevat vakavasti että olen "antiteisti" sen vuoksi että sekoitan "evoluutiokysymyksen" liian vahvasti aiheeseen. Olen ajatuksesta hieman huvittunut. Nähdäkseni tämä paljastaa lähinnä sen mitä he luulevat minun kannattavan ja eikannattavan ja mistä syistä. "Emme ole fundamentalisteja" on ikään kuin turvasatama monelle kristitylle ja heidän on vaikeaa käsittää että kreationismikritiikin ulkopuolellakin on aivan rationaalista ja hyvin tehtyä uskontokritiikkiä.

Nämä ihmiset eivät selkeästi ole keskittyneet asioihini kovin suurella pieteetillä. (Mistä ei voi tietysti ketään syyttää. Heillä on varmasti tärkeämpääkin tekemistä.) Esimerkiksi Kenneth Miller "Finding Darwin's God" -kirjoineen on minulle suuri nimi. Hän oli myös moittimassa Intelligent Designiä aina oikeudessa asti. Joku suomalainen Junkkaala on tässä kaliiberissa pelkkä piipertelijä. (Mikä ei ole Junkkaalan väheksyntää vaan mittakaavaistamiskysymys.) Junkkaalaa on jopa esitetty minulle jonkinlaisena demonstraationa ihmistyypistä jonka pitäisi jotenkin yllättää minua. (En käsitä mistä tämä ajatus on saanut pohjansa. Ja rehellisesti sanoen se on hyvin loukkaava. Minkä sortin ignorantikkona minua oikein pidetään?)

Otin Kenneth Millerin esiin sen vuoksi että hän on hyvä evoluutiossa. Sillä minulla ei ole väliä siitä mitä mieltä on, vaan mitä osaa. Moni esittää minulle "kannatan evoluutiota" (tai jopa "uskon evoluutioon") -lausuntoja kuin kysymys olisi jostain mielipiteestä joka määräisi ikään kuin jotain "puolia". Ikään kuin kristitty olisi heti jotenkin samalla puolella ja fiksu kun edustaisi oikeita mielipiteitä. Ikään kuin asia ratkaistaisiin sillä mitä mielipiteitä ihmisellä on eikä sillä miten hyvin hän ajattelee.

Sosiaalisissa ryhmittymissä tätä kenties tehdäänkin ja näitä on asiallistakin tehdä. Mutta tässä kohden en voi kysyä muuta kuin että "mitä väliä"? Mielipiteet ovat arvottomia jos niiden takana ei ole osaamista ja ymmärrystä. Evoluution kannattaminen ja vastustaminen on tiimikysymys lähinnä (1) pseudoskeptikoille jotka eivät osaa tieteellistä ajattelua mutta haluavat halveksua itseään tyhmempiä (2) kreationisteille joille se on "salvation issue" ja (3) muille halveksittaville idiooteille.

Kristitty voi osata evoluutionsa. Mutta hyvin usein näitä "kannatan evoluutiota" -ihmisiä kuvaa kuitenkin se, että he eivät esimerkiksi huvikseen laskeskele Kimuran yhtälöitä. Heidän osaamisensa evoluutiomekaniikasta on vähintään ympäripyöreää ellei peräti koostu niistä evoluutio-olkiukoista joita kreationistit liittävät evoluutioteoriaan ja joita nämä kreationistit sitten kumoavat. Jos taidot puuttuvat, kannanotto asiasta on merkityksetön. He "uskovat" johonkin "evoluutioon". Ei siihen voi sanoa muuta kuin Reggae OK. Kunnioitan kreationistejakin näitä ihmisiä enemmän, sillä he sentään ovat miettineet asiaa (huonosti). Näiden ignoranttien "evoluutioon" "uskovien" idioottien on aivan turha rinnastaa itseään Millerin tai Junkkaalan tapaisiin fiksuihin teistisiin evoluutikoihin. Sillä kysymys ei ole siitä mitä mieltä on vaan siitä prosessista jolla siihen on päädytty.