Miksi HEMA ei ole karatea.

Itsepuolustuslajeissa on paljon yhteistä perustaa. Samoja tekniikoita heitetään puolin ja toisin. Karate kuitenkin perustuu opetusperinteeseen. Ideana on katkeamaton ketju jossa tietty oppi siirretään sellaisenaan oppilaille. Historiallinen miekkailu sen sijaan nojaa perinteeseen jossa opettaja-oppilas -ketju on katkennut. Tämän vuoksi se perustuu rekonstruktioon. Rekonstruktio taas perustuu parhaseen sen hetkiseen tietoon. Sen vuoksi saattaa käydä kuten nyt. Eli perusteisiin tehdään muutoksia ja jatkokehityksiä. Tämä takaa sen, että historiallinen miekkailu ei koskaan ole valmis ja se kehittyy koko ajan. Syntyy jopa paradigmanmuutoksia. ; Joku keskiaikaisen kielen verbin taivutusmuoto saattaa muuttaa vain miltei kaiken. (Ja toisaalta opetusta kehitetään muutoinkin. Kurssit eivät kaiken kaikkiaan ole aivan identtisiä.)

Itseäni juuri tämä viehättää. Tylsistyisin karatessa. Siinä on perimmiltään vain auktoriteetti, mutta ei mahdollisuutta syvälliseen perusteita ravistavaan kriittisyyteen. (Johon toki ei ole mahdollisuutta jos ei osaa sopivia kieliä, kuten itse en osaa. Minulla on monia kykyjä mutta kielitaito ei kuulu niihin.)

Jos tämä sama opittaisiin esimerkiksi kristinuskon kohdalla voitaisiin huomata että jos todella tavoitteena on tavoitella alkukristittyje Oikeaa Oppia joka on saatu suoraan Jeesukselta, on siitä karsittava kaikki kiinalaiset kuiskaukset. Ja tämä muuttaa uskon rekonstruktioksi. Joka, ollakseen oikeaa rekonstruktiota, kehittyisi koko ajan. Mutta tätä ei tehdä. Joko sitä tavoitellaan eteenpäin kehittymistä tai konservatiivista nykytilan säilömistä perinteen nimissä.

Siksi dogmatiikka onkin, ainakin minun tyyppiselle persoonalle, uskomattoman tylsää ja miekkailu ei.