Pidän korkeista paikoista. Lapsena innostuin vesiliukumäestä Peräseinäjoella. (Esimerkiksi isäni oli yllättynyt siitä että menin. Olin yleisesti ottaen se arka lapsi. Korkeusasia on anomalia, sellainen poikkeus.) Kasvoin yllättävissä määrin siten että ainut merkittävä liikunta jota harrastin oli kävely, kesäisin polkupyöräily ja puissa kiipeily ympäri vuoden. Tästä osa on säilynyt aikuisuuteen asti. Olen silloin tällöin kiipeillyt kotimme katolle, ja kyseessä on vuokra-asunto Keravalla olevassa kerrostalossa. (Tästä on tullut jopa sanomista.) Olen
hypännyt benjihypyn. Ja kiivennyt Johanneksen kirkon katolle. (
En kuitenkaan torninhuippuun.)
Ja kävin Lontoossa maailmanpyörässä.
Tällä on merkitystä, koska
Helsingin katajanokalle on rakennettu maailmanpyörää, ja projekti on ollut hieman vastatuulessa. (En kuitenkaan ole ollut
niin kärsimätön kuin joku muu.) ; Korkeiden paikkojen ystävänä ja obsessiivisena neofiilinä en malttanut olla menemättä kokeilemaan pyörää tänään. Se on 40 metriä korkeana Suomen suurin maailmanpyörä. Se on esimerkiksi hieman suurempi kuin niinikään Helsingissä pyörivä Linnanmäen rinkeli (35m korkea) mutta toisaalta Katajanokan pyörä ei ole mäellä ja linnanmäki maailmanpyörineen taas nimenomaisesti on. Omiin kokemuksiin peilaten se on lähinnä "miltei vakavasti otettava". Katajanokan pyörä on huomattavasti pienempi kuin London Eye (135m korkea). Se on myös matalampi kuin tekemäni benjihyppy (50m korkea). Mutta minä toisaalta pidän korkeista paikoista, kun taas hyvin suuri osa muista ihmisistä ei, joten "miltei vakavasti otettava" on monista miellyttävä korkeus, sellainen jossa ei vielä pelota (ainakaan liikaa).
Toki olen huvitellut kyseisen maailmanpyörän hinnoilla. Lippu aikuiselta on tällä hetkellä 12 euroa, ja vakaasti luotan että hintaa tullaan tiputtamaan. (Ja siinä on vielä erityisgondoli johon hinta on 195 euroa ja shampanjatarjoilu. Siinä on lasinvärinen koppi ja lattiastakin näkee läpi.
195 euroa, minä en olisi voinut keksiä mitään näin älytöntä. Koska kukaan tuskin
oikeasti ostaa tätä lippua, en pidä tätä reaalisena kun arvioidaan lipun hintaa.) Toisaalta sillä pääsee lipun oikeuttaman varttitunnin aikana kiertämään useita kierroksia, joten teoriassa 12 euroa on vielä siedettävyyden rajoissa, jonkinlaisena kertaluonteisena pröystäilynä.
Itselleni pyörä herätti muutamia ajatuksia. Ja ne koskivat lähinnä käytettävyyttä. Vaikka maailmapyörän rakennuttamisessa
asiantuntemusta on haettu samasta paikasta millä on rakennettu London Eye, on siinä harjoitetut ratkaisut hyvin erilaisia. London Eye esimerkiksi käsittelee asiakasjonoja eri tavalla. Siellä pyörä käytännössä pyörii koko ajan ja kyytiin hypätään ja siitä hypätään pois kohtuullisella kiireellä. Kierros kestää kauan. Katajanokalla kyytiin pääsee huomattavasti mukavammin, ja tyhjennys ja täyttö tehdään pysähtyneeseen pyörään. Kierroksia tehdään useammin ja ne tehdään reippaahkolla vauhdilla. Lisäksi katajanokalla on taustamusiikkia ja hyvä ilmastointi. "London eye" muistuttaa taas kokemuksena enemmän karjamarkkinoita. Katajanokan maailmanpyörä taas on ennen kaikkea luksusta, siitä on tehty varsin miellyttävä.
London Eye on kuitenkin nähdäkseni käsittänyt paremmin yhden maailmanpyöriin liittyvän teeman. Nimittäin valokuvauksen. Ihmsiet menevät maailmanpyörään käytännössä tekemään kaksi asiaa (a) näkemään maisemia ja (b) ottamaan siitä valokuvia. Jos maailmanpyörissä olisi umpinaiset kotelot, ei niissä olisi ollenkaan kävijöitä. Katajanokalla on tässä kohden tehty hyvin omituinen ratkaisu. Sen kopit ovat sinisiä. Ei siis maaliltaan vaan laseiltaan.
a : Tämä sinisyys tekee sen mitä värilasi aina tekee. Eli absorboi valoa, joka taatusti leikkaa jonkin verran näkyvyyttä verrattuna läpinäkyvään koppiin. Mutta tämä on todennäköisesti marginaalista. Itse asiassa katsojan kannalta maailmanpyörä on hyvin jännittävä. Se tarjoaa jokaiselle ihmisen havaitsemisesta kiinnostuneelle hienon demonstraation ihmisten aivojen plastisuudesta. Pyörän erikoiseen sävymaailmaan tottuu varsin pian ja pyörässä kykenee näkemään värit ihan viisaasti. Mutta ne valokuvat. Ne ovat ... hyvin sinisiä.
b : Kysyin erikseen onko lasivalinnassa syynä se, että valokuvaamista halutaan rajoittaa. Tämä olisi teoriassa mahdollista, ajatuksena olisi se että maisemaan ikään kuin hankittaisiin erityisoikeus ja sen kokeminen vaatisi nimenomaan pyörässä käymisen. Mutta ei. Mitään rajoitteita kuvaamiselle ei ole, päin vastoin, ajatusta pidettiin aivan soveliaana.
Värisävy toistaalta saattaa vähentää pyörän pelottavuutta. Läpinäkyvä kun näyttää helposti olemattomalta. Ja siksi London Eye on jotain joka on vakuuttava, sellaisella tavalla joka voi todella, siis todella, pelottaa ihmisiä jotka eivät pidä korkeista paikoista. Katajanokan 40 metrinen kuitenkaan tuskin tuottaa kovin suuria ongelmia. Sillä torni ei ole korkea. Ja rehellisesti sanoen muu Helsinki "tavallaan on". Toki maailmanpyörän mainostajat selittävät, että maailmanpyörän lähistöllä on vain matalia rakennuksia. Ja siksi näkyvyys on hyvä. Että hyvällä ilmalla näkee Viroon. Maisemat ovat kohtuullisen komeita, mutta vaikka ilma oli tänään erityisen kaunis, näkyvyyttä oli lähinnä Suomenlinnaan. Joka on toki erinomaisen kaunis kohde. Jonne nähdään sen vuoksi että Helsingin lähistöllä on paljon merta.
Itse asiassa itselläni oli hyvin hupaisa hetki kun olin maailmanpyörän huipulla. Sieltä nimittäin näkee harvinaisen kauniisti erään Helsinkiläisen kohteen. Kohteen, joka on sanotaanko kahden korttelin päässä kyseisestä maailmanpyörästä. Ja joka on suunnilleen samalla korkeudella. Nimittäin Uspenskin katedraalin torni. Se on suunnilleen samoilla korkeuksilla. Tämä aika vahvasti mainostaa että vaikka maisemat ovatkin hienot, on maailmanpyörän lokaatiossa jotain pikkuisen hämärää. Sen kanssa kilpailee toisia kohteita, joten samaan maisemaan saa ikään kuin toisia näkymiä. Jotka tekevät kyseenalaistusta, ei toki maailmanpyörälle itselleen, vaan nimenomaan sen 12 euron hintalapulle. - Toki tässä on pakko mainita että pyöritysaika on varsin kiitettävä. 15 minuuttia on todellakin riittävä. Uskoisin että valtaosa olisi tyytyväinen jo 10 minuuttiinkin. Eli tosiasiassa kierroksen aikaa voisi todennäköisesti jopa leikata yhdessä sisäänpääsyn hinnan kanssa. Monen kierroksen aikana ehtii tottua ja jo vähän kyllästyäkin maisemaan. (Maksavan asiakkaan ei tietysti pitäisi valittaa että on saanut liikaa tuotetta. Mutta jos ideana on maksimoida kassavirta, tehdä toiminnasta mahdollisimman kannattavaa, pitää asenteen tietysti olla hieman toinen.)
Toki pessimisteille voi muistuttaa että London Eyestä ei uskottu suurta menestyjää. Se piti purkaa jonkin ajan päästä. Ja toisin kävi. Se tahkoaa rahaa ja sen liput ovat todella suolaisia. (Ja sen kanssa joutuu jonottamaan kauan, vaikka ottaisi erityiskalliin lipun jolla pääsee lyhyempään VIP -jonoon, niin joutuu silti jonottamaan kauan. Se on siis todella suosittu.) Joten kenties Suomessakin pessimistit pettyvät ja maailmanpyörästä tulee oleellinen, kenties jopa erottamaton osa katajanokan ja eteläsataman seudun maisemaa.
Tosin London Eyessä on etuja joita täällä ei ole. Kuten läpinäkyvät seinät joiden läpi pystyy katsomaan ja valokuvaamaan esimerkiksi Big Benin ja Lontoon parlamenttitalon sisäpihalle, jonne on muutoin vaikeasti päässyt tirkistelemään. Helsingissä vastaavaa ei ole. Ja jos olisikin, sen näkisi sinisenä. Siksi mieli pistää hieman ... siniseksi. Toivon toki menestystä kaikille jotka haluavat päästää ihmisiä korkalle - ja jotka uskaltavat yrittää. Siinä mielessä toivon onnea ja menestystä myös tälle maailmanpyörälle.
Silti uskallan esittää, että maailmanpyörää jo nyt kohdanneet vaikeudet saanevat jatkoa siitä että maailmanpyörän takaisinmaksuaika tullee venymään pidemmäksi kuin ennakoitu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti