Valheella on faktantarkistamisen mittaiset jäljet

Kirkko ja Kaupunki -lehdessä oli tarkasteltu konservatiivista mediaa. Suhtautumiseni näihin ”konservatiivisiin medioihin” on tavallaan yllättävän positiivinen. Tavallaan. Sillä ne usein tuottavat materiaalia televisiokanaville ja toisilleen. Niihin ei törmää ellei erikseen avaa juuri heidän kanavaansa. Niitä on helppoa olla halutessaan katsomatta. Ne eivät osallistuta eli väitä että näiden kanavien seuraaminen ja prosentin maksu palkasta kuuluu johonkin ”suomalaisuuteen ja omaan kulttuuriin tutustumiseen”. Ymmärtäkää jo ihmiset; Jokainen kristitty on minulle äärimmäisen toinen. Jos kristillisyys on suomen kansaan kuulumista niin missä voin erota tälläisestä uskonnonvapauden ja ajattelunvapauden kiistäjästä, teokraattisesta konseptista.

Minusta tässä on tehty laajemminkin jotain oikein; Olen kyllästynyt siihen että huudetaan että "media on vasemmistolaista" ja "vasemmisto vääristää mediaa" kun journalismiin tunkeutuu enemmän tyyppejä vasemmalta kuin oikealta. (Karkeasti; "Ei oo kunnon tuottavaa työtä nuuskiminen, arvostan kyllä mutta samalla tavalla kuin vartijaa. Eli sillai teoriassa, mutta käytännössä ovat klani-apinoita." "Mene oikeisiin töihin" kuten Geoge W. Bush sanoi journalistille.) Nämä menee ja tekee.

Itse tosin en näe että "tasapuolisuus" syntyy sillä että jos toinen on "liberaalimediaa" niin sitten ollaan avoimesti "konservatiivien media". Itse näkisin että jos media ei ole tasapuolista niin sitten medialle täytyisi antaa tiukemmat kriteerit. Ja raha tehdä se. Näen että journalistiset kriteerit ja faktantarkistus ovat tasapuolisuutta siinä ainoassa relevantissa mielessä; Totuus ei välitä onko se ideologisesti oikeaoppinen vai ei ole. Joskus se on ideologisesti oikeaoppinen. Mutta tällöin se on sitä maailmankuvasta riippumatta.

Mutta konservatiivinen media näkee että ”Liberaali media valehtelee” ja tuottaa omaa maailmankuvallista totuuttaan tilalle. Uutiset ovat avoimesti konservatiivisia. Silloinkin kun puhutaan totuudesta nähdään että se johtuu siitä että ollaan konservatiiveja ja vasemmisto on väärässä. Tämä on ajan hengessä niin vahvana, että jopa arvon tradition professori Tapio Puolimatka on joutunut lanseeraamaan ajatuksen pluralismista ja joka toinen hänen toistamansa lause alkaa teemoituksilla mallia ”maailmankuva-smaailmankuva”.

Ja tässä näkyy se, miten artikkelin lopussa oleva kuva oli itse asiassa tavallaan demonstroiva. Jopa rationaalisempi ja informoivampi kuin miltä se näyttää. Tiiviit yhteydet jossa aineistot lähinnä lainaavat toisiaan ja ovat toistensa primäärilähteitä on jännittävä ilmiö. Toinen toisiltaan lainaten ja sitten on lähde. Askel lisää pois asiallisesta tiedonhankinnasta niin vastassa on joku Puolimatka jonka teksteistä hämmentävä osa koostuu materiaalista "itse itseään lainaten".

On olemassa akateeminen termi tuolle pakkautumisilmiölle, jota käytetään sekä uskonnollisten kulttien, että poliittisten ääriliikkeitten kontekstissa: Termi on "kulttinen miljöö", joka käytännössä tarkoittaa kaikukammiotoimintaa. Sitä pahamaineista kuplautumista. Kun omaa asiaa on vaikea rakentaa sitä lainataan hyvin rajallisesta määrästä lähteitä. Tästä syntyy kokonaisuus joka on kiinnostava.

Kiinnostava esimerkiksi sitä kautta, että kuulin ihmiseltä joka mm. haastattelee ISISläisiä, että hän mielellään tarkistaa tietonsa kolmesta toisistaan riippumattomasta lähteestä. Tämänlainen kulttinen miljöö on toisistaan riippumattoman lähteen antiteesi. Niistä saa yhden lähteen.

Mutta näen että tässä on takana syvä asia.

Kun olin nuori, konservatiivit ja kristityt olivat hyvin vahvoilla. Silloin puhuttiin kirkosta sukupolvia yhdistävänä kokemuksena. Kirkon myyntiargumentit alkoivat jatkuvasti jäsentilastoilla ja sillä miten monta prosenttia nuorista kävi rippikoulun. Nyt nuoremmat ihmiset ovat etääntyneet laajasti kristityistä. Ja tähän on nähdäkseni yksi hyvin tärkeä syy. He ovat ongelmatilanteissa halunneet koota yhtenäisyyttään ja jokaisessa askeleessa he ovat ajaneet joitain etäälle joko harhaoppisina tai sitten sillä että joillain ihmisillä on rehellisyyttä ja integritetettiä muiden kohtelussa. Ja koko ajan he ovat tehneet kaunaisia ihmisiä jotka muistavat.

Mitäpä tästä sanomaan enempää kuin, että harva asia loukkaa ihmistä syvemmin kuin se, että heitä sanotaan joksikin jota he eivät ole. Siksi esimerkiksi ei-rasistit ja ei-natsit maahanmuuttokriitikot loukkaantuvat jos heitä rinnastetaan natseihin ja rasisteihin. Kun syytät jotain ihmisryhmää asiattomasti, he loukkaantuvat ja muistavat asiattoman syytöksen. He eivät unohda asiaa.

Ja Streisand efekti hoitaa loput. Jos jotain haluaa sensuroida joutuu usein viestimään asiasta jotenkin. Ja tämä viesti on mainos. Esimerkiksi iso määrä lukijoita taannoiselle evoluutiota puolustaneelle ja ID:tä kritisoineelle teokselle tuli kun foorumilla tyyppi kehotti että ei pidä mennä lukemaan annettua linkkiä. Tämä vastustava viesti muutti ”yksilön pakkomielteen osoituksen tylsästä aiheesta” joksikin joka ”oli niin pelottavaa että erimieliset eivät halua että sitä luetaan”. Tämä antoi Mahtia.

Karkeasti sanoen lopputulos on yksinkertainen; Jos haluat voittaa, et saa kasata itsellesi liikaa vihollisia.

Minun sukupolven lapsilla tuntuu olevan yksi sukupolvikokemus joka yhdistää monia. Se on ”Noidan käsikirja”. Samassa kirjasarjassa oli ”Salapoliisin käsikirja” ja ”Vakoojan käsikirja”. Noidan käsikirja haluttiin sensuroida. Se on jopa päätynyt Jyväskylän yliopiston luetteloon jossa käsitellään erilaisia kielletyiksi kirjoiksi haluttuja teoksia ja syitä haluun.

Juuri kukaan ei muista onnistuiko sensuuripyrkimys oikeasti vai ei. Riitti että ainakin muutama kirjasto alistui tavoitteisiin ja poisti kirjat valikoimastaan. Sitä sai kuitenkin kaupasta ja lapsista kirja oli jännä. Eikä se opettanut oikeaa noituutta vaan sisälsi tarinoita. Mikään ei olisi voinut kehittää tehokkaampaa keinoa luoda kiinnostusta teokseen. Ja samalla kun sen on lukenut syntyi huvittuneisuutta siitä miten absurdia on pelotella niin vahvasti noin pienestä. Kun ampuu kärpästä tykillä, sivustakatsoja voi ymmärtää mittasuhteet ja se on sen jälkeen pahempi ampujalle. Sen jälkeen tahon sanoma koetaan samanlaiseksi absurdoinniksi. Tai jos ei niin ainakin sitä harkitaan kaksi kertaa.

1990 -luvun taitteessa tapahtunut ns. roolipelivaino jossa pelättiin saatananpalvontaa jätti jälkensä. Niin kovasti, että esimerkiksi kristitty roolipelaaja Sami Koponen - skenessä monille tuttu – on esittänyt miten kristitty roolipelaaja joutuu usein puolustautumaan siitä mitä jotkut vähän tekivät parikymmentä vuotta sitten. Että on ikään kuin pakko ottaa anteeksipyytävää asennetta. Koska syytös oli mielivaltainen ja epätosi. Ja siihen liittyi myös hyvin ankaraa kohtelua – itse voin sanoa sen verran että minut savustettiin itsemurhayritykseen asti juuri tämän aiheen tiimoilla.

Internet muistaa ja vaikka ei muistaisi niin ihmiset muistavat. 1990 -luvulta ei ole niin paljoa jäänteitä. Mutta esimerkiksi 2000 -luvun puolella mieleeni tuli se, miten Päiviö Latvus jakoi kauhistellen materiaalia jossa kristityltä toiselle kiersi valeviesti joka oli mukamas peräisin poliisipäälliköltä. Siinä puhuttiin uudenlaisesta raiskauskulttuurista ja Latvus selitti että asialla on yhteys ateismin yleistymiseen. Tai siis esitti retorisen kysymyksen asiasta tavalla joka oli hyvin vihjaileva. Kun tämä osoitettiin uutisankaksi – nimeltä mainittu poliisipäällikkö saatiin kommentoimaan asiaa – Latvus vähätteli tilannetta selittelemällä että on viatonta jakaa kun kaveri oli antanut tiedon eikä ollut mitään syytä epäillä.

Sen jälkeen kaikki osasivat kyllä epäillä hänen lähdekriittisyyttään. Itse muistan tämän Latuksesta yhä. Samoin Pasi Turusen – ilmeisesti lakitupaan joutumista pelätessä tehty – netistäpoisto jossa Jokelan kouluampuminen aikaansai hänessä pikareaktion jossa hän rinnasti kaikki ateistit kouluampujiin, on jäänyt mieleen tavalla jossa ihminen käyttää kuolleita hyvin erikoisella tavalla. Koulusurmissahan kuoli myös ateistinuoria ja heidän kuolleet ruumiinsa eivät olleet edes kylmentyneet ennen kuin Turunen käytti heidän kuolemaansa tekosyynä vastustaa asioita joita he eläessään kokivat tärkeiksi. Turusen dellinappula toimii, mutta huonoon kohteluun törmänneet ihmiset eivät unohda. Latvuksen mukaan hänen hairahduksensa oli pieni mutta tosiasiassa se loi ilmapiiriä.

Aivan samalla tavalla kuin saatanapanikointi loi ilmapiiriä jossa pääasiassa levitettiin huhuja, valheita ja tarinoita. Mutta nämä sitten sisälsivät sen että kun pelkoviesti on tarpeeksi rummutettua niin sen tiimoilla on ääripäitä jotka aktivoituvat tekemään kauheita. Ja huhujen levittelijät jotka ovat lietsoneet näitä pelkoja eivät koe että he ovat missään vaikutussuhteessa mihinkään eivätkä siksi osaa edes pyytää asiota anteeksi.

Koska viholliset ovat aina erejä, niistä kasautuu. Ja valitettavasti valheella on lyhyet jäljet. Faktantarkistuksen mittaiset. Tästä sai hyvän esimerkin Puolimatkan esiintymistilaisuuksissaan ahkeraan toistamasta Pianka -tapauksesta. Jonka hän painoi kirjoihin ja kansiin asti. Piankaa mustamaalattiin ID -piireissä vuosia ja tämä lietsoi lieveilmiöitä, esimerkiksi tappouhkauksia. Puolimatka ei korjannut virhettä vaikka siitä hänelle kohteliaasti ja vähemmän kohteliaastikin kerrottiin. Ratkaisu tuli vasta kun ”joku” ns. vuosi asiat Piankan suuntana ja hän teki asiallisen puhelinsoiton juristi edellä suoraan Puolimatkan kotiin. Sitten tuli Puolimatkalta hämmentävän antivilpittömältä vaikuttava anteeksipyyntö jonka syvin funktio ei tuntunut olleen kristillisessä anteeksipyynnössä ja armossa vaan juridisen vastuun kohtaamisessa siitä että on levittänyt toisista esimerkiksi sellaisia väitteitä että hän aikoo tappaa valtaosan ihmiskunnasta ebolaviruksella.

Näissä asioissa asiat ovat siitä hauskoja, että voin sanoa ikään kuin seuraavaa; Eräs tiedustelualalla toimiva henkilö on minulle kasvokkain kertonut että ”false flag” -operaatioiden ongelmana on se, että niistä jäädään aina kiinni. Siksi ne on suunniteltava nimenomaan sitä kautta että oletetaan että ne jossain vaiheessa selviävät.

Aina kun jotakuta syytetään syyttä suotta, se on ”false flag” -operaatio. Olipa kyseessä sitten mikä tahansa väite.

Esimerkiksi tuoreesti Iltalehdessä oli pikkujuttu jossa oli muka antifan nimessä levitetty kuvia johon oli liitetty kuvateksti jossa oltiin muka menossa lyömään natseja. Kuvatekstin mukaan oltiin menossa vuoristoon harjoittelemaan suomessa. Nettitrolli ihan ilmiselvästi kyseessä. Ensinnäkään henkilöt eivät ole kuvassa vuoristossa ja Suomessa sellaista ei ole. Toiseksi, kuvan henkilöt eivät selvästi ilmehdi tavalla jolla ilmehditään uhittelukuvissa. Silti kommenteissa asti on kommentteja jotka eivät ymmärrä että kuvaan laitettu teksti vuorilla harjoitteluineen ja uhitteluineen olisi jotenkin uskottava. Ja miten tässä olisi jotenkin kyse silti aidosta antifatoiminnasta.

Tämänlaiset ihmiset ampuvat tykillä kärpäsiä ja teeskentelevät sen jälkeen kuin kärpänen olisi oikeasti elefantti. Ja ihmettelevät kuinka rationaaliset ihmiset pysyvät kaukana. Tässä onkin sitten se, että joukot vähenevät kun viestintää eivät ota vakavasti enää edes ne jotka noin yleisesti dissaavat liberaaleja mutta jotka ymmärtävät että silti ei kannata olla idioottien puolella. Ja sen jälkeen ei pidä ihmetellä jos puolella ei ole montaa ihmistä.

Kauhuparanoijalla saa lyhytjänteisiä rynnistyksiä. Ne voivat olla voimannäytteitä mutta ne ovat pitkäjänteiselle menestykselle oikeastaan sama kuin housuun kuseminen pakkasella. Hetken näyttää tehokkaalta kun ryhmä tiivistyy yhteistä vihollista vastaan. Mutta pitkässä juoksussa tässä annetaan viholliselle monenkirjavat syyt olla juuri heidän vihollisia. Ja puhun vihollisuudesta. Itse en todellakaan ajatellut antaa anteeksi kenellekään tässä videossa mainitulle ihmiselle joiden vuosien takaiset ikivanhat tekoset ovat yhä faktantarkistuksen ulottuvilla.

Siksi en näekään tehokkaampaa oman tulevaisuuteni takaajaa kuin Puolimatka joka on nyt mennyt syyttämään vasemmistoa slippery slopesta pedofiliaan. ; Asia on sama mikä kävi nuoruudessani. Saatanapaniikin aikana oli kauheaa mutta viidessä vuodessa siitä tuli häpeällistä menneisyyttä johon kristityt eivät halua palata. Sama on itse asiassa jo nyt käynyt homoseksuaalisuuden kohdalla. Seurauksia kauhisteltiin ja nyt kun lakimuutoksen jälkeen ei ole tapahtunut mitään dramaattista ei voida palata taaksepäin katsomaan niitä hyvin onnistuneita tulevaisuuden ennustuksia. On pakko keksiä uusi peloteltava kohde koska vanhan toisto ei näissä oloissa onnistu koska se muistuttaisi siitä aiheesta ja siihen liittyneistä epäonnistuneista ennustuksista ja valheellisista mustamaalauksista ja henkilöönkäymisistä.

Mustamaalaamisen ja moraalipanikoinnin ja siihen liittyvän oikeutetun reaktion ja huolestumisen – suomeksi ja poliittisesti epäkorrektisti vainoamisen – innossa helposti unohtuu se, mikä esimerkiksi on tehnyt minun toiminnastani hyvin voitokasta. Ja voitokasta nimenomaan siinä mielessä että minulla on ollut tapana herättää kyselyjä ihmisissä. Jota kautta syntyy sellaisia asioita kuin Piankan puhelinsoitot ja se, että erinäiset poliisit ovat tietoisia siitä mitä heidän nimissään netissä levitellään. Minä en levitä vainoparanoijaa vaan sen sijaan teen faktantarkistusta ja siihen liittyviä esilletuomisia asiaankuuluviin ihmisiin. Minä en keksi päästäni syytöksiä vaan muistan kaikki virheet mitä vastapuoli on tehnyt ja luetteloin ne muistiin joka jatkuu aina ja aina ja aina. Puolimatka ja Pianka näkyvät googlessa minun ansiostani yhdessä. Ja niin edespäin. Minun tarvitsee vain selvitä lyhytaikaisesta kriisistä tavalla jonka jälkeen minulla on enemmän aseita. Vastustaja on sen sijaan kuluttanut omansa. Mitä kauemmin tämä jatkuu sitä enemmän minusta on asiallista näyttöä jotka kestävät faktantarkistuksen. Ja sitä vähemmän näyttää että vastapuolella on mitään. Ja kun tätä tuo esille tilanteita jonka pitäisi tuoda vainoparanoijikoille muistiin esimerkiksi satuja suden huutamisesta. Mutta tietenkin tiedän että vastustajani ovat älyllisesti avuttomampia. Kuin uusi epäonnistunut maailmanlopun ennustus seuraa toistaan niin nämä vainoparanoijikot tarttuvat uuteen viholliseen luullen että maailma muuttuu poliittisesti heidän haluamakseen sillä että he toistavat samaa ja odottavat eri lopputulosta.

Roolipelaajat, metallimusiikin harrastajat, evoluutioteorian ystävät, homoseksuaalit, liberaalit, ateistit… He vain keräävät vihollisia. Ja sitten ihmettelevät kun maa ei laajasti kannata heidän arvojaan. Ja ihmettelevät miksi niin moni ei koe muutosta arvojen mädätykseksi. Kun se on kristittyjen suusta tuleva asia joka haiskahtaa nimenomaan mädältä monille. Kristillinen kultuturi ja kristillinen oikeaoppinen hyveellinen teologia ja niiden välinen ero luodaan usein tässä suojakilveksi. Mutta se on naurettava asia koska käytännön tasolla kristillinen kulttuuri koostuu lihallisista ihmisistä jotka kutsuvat itseään kristityiksi. Heidän tulisi olla esimerkillisiä. Ja pyytää jokaista mogaansa anteeksi ja katua. Ja itse asiassa jättää ne täysin tekemättä in first place. Joten ei ihme että ovat niin kuopassa että eivät voi muuta kuin viitata yhä hupeneviin riveihinsä. Parhaimmillaan tekemään artikkeleja, joissa tekevät itse itsestään relevanttia viittamaalla omiin aiempiin tuotoksiinsa hyvin laajasti. Joka on siinä mielessä aika zen että se on rinkirunkkausta ilman rinkiä.

---

Viitteet:
”Kirkko ja Kaupunki”, ”Jumala, Trump ja Putin – kristillisen konservatiivioikeiston toiminta Suomessa kulkee samoilla raiteilla kuin Yhdysvaltain evankelikaaleilla” [https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/jumala-trump-ja-putin-kristillisen-konservatiivioikeiston-toiminta-suomessa-kulkee-samoilla-raiteilla-kuin-yhdysvaltain-evankelikaaleilla]
Jeffrey Kaplan, ”The Cultic Milieu: Oppositional Subcultures in an Age of Globalization” (2002)
Jyväskylän yliopisto, ”Loukkaavaa kieltä ja muita huonoja syitä” [https://kirjasto.jyu.fi/yleista/nayttelyt/2013-kuukauden-kirjat/loukkaavaa-kielta-ja-muita-huonoja-syita]
Eric Maple, ”Supernatural World” (1979) [suom. ”Noidan käsikirja”]
”Paahtoleipä”, ”Raastupaan, vai minne se oli?” [http://paahtoleipa.blogspot.com/2009/03/raastupaan.html]
”Paahtoleipä”, ”Täällä ei ole mitään nähtävää!” [https://paahtoleipa.blogspot.com/2007/11/tll-ei-ole-mitn-nhtv.html]
”Tuskakeskiviikko”, ”Tohtori Tuho - eli miten kreationistit loivat yhden miehen tulevaisuuden” [http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176141-tohtori-tuho-eli-miten-kreationistit-loivat-yhden-miehen-tulevaisuuden]
"Iltalehti", ””Olemme valmiita lyömään jokaista natsia” - Kuva Itä-Suomen Vasemmistonuorten metsäretkeltä leviää somessa - Li Andersson hämmästyi: ”Tällaiseen jengi sit menee lankaan”” [https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808202201147627_pi.shtml]
”Paholaisen asianajaja”, ”Tapio Puolimatka ja Pedofilian laillistaminen” [http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2018/08/tapio-puolimatka-ja-pedofilian.html]

Vihapuhedivarit

"Seurakuntalainen" kertoi siitä miten Luther-Divari oli joutunut erikoisen iskun kohteeksi joulukuussa. "Mies sanoi, että tämä on paikka, josta levitetään vihapuhetta ja että hän vastustaa sitä. Sitten hän alkoi riehua silmittömästi ja rikkoa myymälän irtaimistoa." Tuollainen tilanne on tietenkin hyvin absurdi. On hankalaa nähdä miten rautaputken kanssa riehuva voi olla relenvatisti vähentämässä vihapuhetta ja siihen liittyviä riskejä. "Pidätyksen aikana hän oli antanut poliisille ymmärtää, että kaikki liittyi Aito avioliitto ry:n läsnäoloon osastollamme kirjamessuilla." Divari oli tehnyt yhteistyötä Aidon Avioliiton kanssa.

Uhriutumista?

Tässä taustana onkin kirjamessujen aikana tapahtunut uutinen jossa Aito Avioliitto poistettiin kirjamessuilta. Se oli paikalla ilman lupaa. "Seurakuntalainen" mainitsee YLE:n mutta sama aihe ylitti uutiskynnyksen myös MTV3:lla, iltalehdessä, Helsingin Sanomissa ja vastaavissa. (Syynä on varmasti se, että YLE:n vastustaminen on osittain politisoitu osaksi ns. kulttuurisotaa.)

Tapahtumasta on jo sellaisenaan tullut tärkeä osa uhriutumispuhetta. Em. poisheitto oli hirvittävä sananvapautta vastaan tapahtunut rikos. Tapahtuma jossa ohitettiin poistamisen syy, eli luvattomuus, ja spekuloitiin että olisiko paikkaa saatu ja potkut paikalta tullut vaikka lupa olisi pyydetty. Samoin tästä kohden on valitettu siitä että paikallaoloonsa luvan pyytänyttä SETAa ei poistettu. Tätä pidetään syvänä osoituksena epäreiluudesta.

Tässä mielessä Aidon Avioliiton kohdalla tekisi kenties mieli leimata divariin hyökkääminen osaksi tämänlaista turhanpäiväisyyttä - etenkin kun AA:n takana on "happoiskun" kaltaisia liioitteluja jossa jokin väritön neste on sujuvasti muuttunut esimerkiksi "happoiskuksi" ilman ainuttakaan kemiallista analyysiä. Mutta tosiasiassa kaikkia voidaan kiusata. Ja edes AA:laiset eivät ansaitse tämänlaista. Ja tämä tapaus on melko selvästi tapahtunut juuri sillä tavalla kuin se kuvataan. Kun tapahtumia ei kehitellä ja luoda spekulatiivista jännää, ja ne koostuvat paikkojen rikkomisesta ja riehumisesta, on selvää että tällä kertaa kysymys ei ole maalailusta.

Vihapuhetta ei ole se, että pitää esillä jotain ärsyttävää.

On melko selvää että jos liike pitää materiaalia näyteikkunassa, kyseessä ei ole vihapuhe. Muutenkin, vaikka Aidon Avioliiton kannattajista voidaankin kaikenlaista sanoa, niin vihapuhe ei ole se asia joka heitä kuvaa. He ovat toki vihaisia ja tunteellisia näistä homoavioliittoasioista. Mutta paradoksaalista kyllä, kun puhutaan "vihapuheesta" mitataan jotain ihan muuta kuin kiukkuisuutta; Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotuksen mukaan vihapuhe on "sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen." Homot voisivat toki olla tätä "muunalaista vihaa", mutta Aidon Avioliiton toiminta ei kuitenkaan ole sellaista. ; Vihapuheeseen ei riitä että kritisoi tai vastustaa jotain toimintaa tai on jostain erimielinen.

Ja tässä kohden olen tietenkin hyvin tietoinen Aidon Avioliiton ja uskovaisuuden kytköksistä. Ja siitä että uskonto ei aina ole kaunista. (Tai siitä että uskonto ei itse asiassa useinkaan ole niin kaunista kuin trailerinsa vihjaavat.) Uskallan jopa lainata Jiri Niemistä joka mielestäni hyvin kuvasi "Aidon Avioliiton" henkeä "Aito avioliitto ry on par excellence herätyskristillinen yhdistys, poliittinen nyrkki, jonka aktiiveja yhdistää joko viidesläinen tai helluntailainen herätysliike." Tässä Divari-iskussa ja kirjakaupoista poistamisessa on niin usein nostettu kristityt ja kristillisyys esiin että on melko selvää että jopa AA:n kannattajat ovat jossain määrin samaa mieltä siitä. Sillä minkään järjen mukaan ei voi olla niin että Aito Avioliitto ei ole uskonnollinen. Mutta Aidon Avioliiton torjuminen ja vastustaminen johtuu siitä että vastustetaan AA:n uskonnonvapautta ja vihataan ja vastustetaan kristinuskoa.

Vihapuhetta nähdäänkin hyvin omituisissa paikoissa. Se on osa kaikkialla muodikasta uhriutumispuhetta. Vihan lietsonnasta tulevat tuomiot voidaan helposti nähdä jonain sananvapauskysymyksenä. Ja tässä mielessä tämänlaisen omituisen twistin kohteeksi voivat joutua myös ne jotka eivät perinteisesti tule tämänlaisissa tilanteissa mieleen. Eli tässä tapauksessa vanhoillis-kristillinen kirjakauppa. Tekoa ei siis voi puolustaa ja onkin asianmukaista että asia hoidetaan oikeudessa. "Seurakuntalainen" tuokin asian esiin nyt kun asia on etenemässä oikeuteen.

Jostain syystä tätä ei pidetä osoituksena siitä että uskovaisia puolustetaan. Jostain syystä nämä asiat unohtuvat uhriutuvilta kristityiltä niin maan kevyesti. Jokin syy on ikävä kyllä se, että uhriutuminen on nykyään niin kätevää että kaikki keskittyvät siihen. Ja tässä mielessä moni vaikuttaa kaksoisstandardeisilta. Yhtä kaksoisstandardisilta kuin vihapuhetta rautaputkella vastustavat väkivalta-vandalistit. (Jos riehuu ja rikkoo esineistöä jonkun paikallaollessa on selvä että ilmassa on myös fyysisen väkivallan uhkaa vaikka ketään ei lyötäisikään konkreettisesti.)

Tässä mielessä onkin hyvä katsoa tätä uhriutumista hieman enemmän.

Uhriutumisen ja vihapuheen ylinäkemisen laajuudesta saa ironista kyllä hyvän esimerkin samaisesta "Seurakuntalainen" -lehden jutusta. Siinä kirjamessuille "... myöntää tehneensä virheen siinä, ettei tullut varmistaneeksi messujärjestäjiltä, voiko näytteilleasettaja ottaa osastolleen muita toimijoita. Silti hän ihmettelee, ettei mikään taho kiinnittänyt huomiota netissä vellovaan vihapuheeseen. Erityisesti hän näkee vastuuta medialla, joka kyllä kauhisteli Aito avioliitto ry:n läsnäoloa kirjamessuilla mutta ohitti vihakirjoittelun. – Etenkin Ylen uutisointi mielestäni suorastaan yllytti vihamielisyyteen. Koko myöhempää hyökkäystä ei välttämättä olisi tapahtunut, jos kirjoitteluun ja uhkailuihin olisi puututtu jo silloin."

Tässä kohden on mainittava että jos esillä olevan materiaalin väittäminen vihapuheeksi on erikoinen syytös, niin YLE:n uutisestakaan on mahdotonta löytää vihapuhetta. Uutinen on neutraali. Se raportoi asian joka on tapahtunut. (Asian tapahtuman autenttisuus on tärkeä osa monien kristittyjen uhriutumista joten hekään eivät väitä YLE:n valehtelevan, eli väittävän olematonta tapahtumaa tapahtuneeksi ilman ns. faktantarkistusta.) Asian tapahtumisesta ollaan siis samaa mieltä. On hyvin vaikeaa nähdä miten asian raportointi olisi muka vihapuhetta.

Toki aina löytyy vihapuheteoreetikkoja.

Tässä yhteydessä on mainittava Päiviö Latvus joka esitti että "Jos naapuridivarissa olis ollu SETA-kyltti... Me vanhanaikaiset hetero-avioliittoon pitäytyvät EI OLIS ilmotettu missään mediassa, että toi Divari pitäis polttaa...tai mentäs vaahtoamaan, että nää "levittää vihapuhetta"."

Hän tässä kenties haluaa viitata siihen että SETA oli kirjamessuilla, joskin divarin mainitseminen vihjaa että tästä ei ole kommentin kirjoittaessa ollut kyse. Mutta hän unohtaa että divareissa voi olla tosielämän SETA -kyltin sijainen, sateenkaarilippu. (Jotkut voivat olla vihjeettömiä tästä symbolista.) Päiviö Latvuksen kannattaisi kenties tämän vuoksi miettiä vaikkapa "Vihreä Planeetta" -divaria. Sen ovessa on sateenkaarilippu. Minulla sattuu olemaan jonkinlainen yhteys kyseiseen divariin ja uskallan sanoa että on varsin tavallista että sitä pidetään nimenomaan kristittyjä vastaan suunnattuna "vihapuheena". Siihenkin liittyy aggressiivisuutta. Ainakaan toistaiseksi boikotteja ja raivohuutamisia kummempia reagointeja ei ole yltänyt liikkeen kanta-asiakkaiden korviin. Mutta sen verran uskallan paljastaa, että hyvin avoimesti näitä asioita huudellaan.

Latvus myös argumentoi että YLE:n uutinen on vihapuhetta koska "YLE:n kirjoitus ei olisi ollut ITSESSÄÄN niin haastava, JOS sitä ei olisi edeltänyt tuo SOME-uhkailu. Tämä oli tapahtumien aikajärjestys, ja siksi YLE voidaan nostaa osaksi yllyttäjiä, koska se ei tarttunut uhkaiijoihin, vaan NOSTI AA:n osuuden." Tämä on upeaa logiikkaa. (Kunhan unohtaa sen, että se että jokin vihailu on ensin sanottu sosiaalisessa mediassa ei tarkoita että se on välittömästi yleistä tietoa jonka poliisi ja YLE tietää. Päiviökin pitää tapahtumajärjestystä kovana mutta ei kuitenkaan ollut varoittamassa tai tiedottamassa tästä uhittelusta. Koska se oli hänelle itselleenkin YLEistä tietoa vasta myöhemmin.)

En vain usko että Latvus olisi valmis hyväksymään tätä muissa yhteyksissä. Esimerkiksi jos mietitään uskonnollista kirjoittelua, niihin liittyy hyvin usein erilaisia aggressiivisia kampanjoita. Esimerkiksi Tapio Puolimatkan osuus Pianka -kohuun on usein haluttu vähätellä. Sitä ei ole haluttu pitää vihapuheena. Aktiivisesti uskonasioita seuraava Päiviö Latvus ei ole ilmestynyt näissä yhteyksissä kommentoimaan sen suuntaisia asioita että kun asiaa on edeltänyt vihapuhe niin se että nostaa asian esiin mutta ei tätä metelöintiä esiin tekee Puolimatkasta vihapuheeseen osallistuneen. Sen sijaan korostetaan että vahinkoa pyydettiin anteeksi joten mitään ongelmaa ei ole missään koskaan mitenkään ollutkaan.

Toki vastaava ongelma on myös muissa uskovaisissa uutisoinneissa. He raportoivat mielellään erilaisia asioita joihin liittyy uhriutumista. Ja tässä mielessä hyvin usein asiaan liittyy monenlaista kohinaa. ; Hyvänä esimerkkinä on se, miten uskonnolliset tahot mielellään kritisoivat kauhistuttavana vapaa-ajattelijoiden kampanjaa jossa vaihdettiin "Raamattuja" pornoon. Se, että samaisesta tapauksesta em. tilaisuuden järjestäjät saivat tappouhkauksia ovat jotain josta vaihetaan vähintään yhtä suurella innolla. Ateistien kampanjasta kuulee hämmentävän usein jopa nyt - vuosien jälkeen. Mutta tästä tappouhkailusta ei tule mainintoja. Olisivatko kampanjaa kritisoivat - tai asiasta sivulauseessa mainitsevat uskovaiset lehdet - ottamassa osaa vihapuheeseen? On vaikeaa nähdä että näin olisi. Tai jos on, niin itse siinä sisällössä on jotain sellaista joka tekee siitä vihapuhetta. Ja tämä asenne ja ilmaisutapa olisi sitä ilman tuota viitettä tuohon kampanjaankin. Latvus ei varmasti olekaan kovin konsistentti tämän vihapuheteoriansa kanssa. Joka tekee siitä huonon teorian.

Tässä mielessä onkin ironista huomata miten samaa naurettavuutta esiintyy molemmilla puolilla "kulttuurisotaa". Ja miten suhtautuminen näihin asioihin muuttuu aina kätevästi sen mukaan miten se ajaa tai vastustaa sitä omaa agendaa...

Nykytilan rappiosta

Konservativismin kantavimpia suuria kertomuksia viime vuosina on ajatus yhteiskunnan murenemisesta. Taloudellisen taantuman mukana tuoma pessimistinen asenne on tässä käytetty hyvin tehokkaasti hyväksi. Amerikkalaiset konservatiiviset kanavat kertovatkin viestiä jossa korostuvat sanat "secularism", "anti-god", "anti-religion" ja "decline". Ja nämä liitetään yhteen.

Pääsyytettyinä ovat ateistit, feminismi ja vastavat tahot. Henkenä on se, että tiedemaailma, media ja vastaavat ovat liberaalin biaksen vallassa ja että oikea kansa on sitten jännitteessä tämän kanssa. Koska he eivät jaa tätä vähemmistön ja vallassaolevan ylhäältä annettua näkemystä ja muottia.

Pääviestinä on se, että moraalinen romahdus johtaa myös maalliseen romahdukseen. Taantuma on siis Jumalan hylkäämisen syytä. Jotkut korostavat Juhani Starczewskiläisiä sävyjä joissa Jumala kirjaimellisesti kostaa. Mutta enemmiställä luottamus on enemmänkin uskomiseen uskomisen suunnalla ; Yhteiskunnan yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen liittyvät siihen että on yksi valtakunta, yksi kansa ja yksi uskonto.

Toki tähän on myös liennytettyjä versioita. Esimerkiksi Tapio Puolimatka on puheissaan ja kirjoituksissaan tuonut esiin kantaa jossa hän ei kiellä tieteellistä kehitystä, mutta moraalisesta kehityksestä hän ei näe merkkejä. Hän pelkää lähinnä moraalista rappiota eikä korosta talouden ja yhteiskunnan romahtamisen näkökulmaa.

Kuitenkin hänkin näkee että moraalikato, jota hänelle edustaa naturalismi (etenkin niihin liittyvä evolutionismi, sekularismi, naturalismi ja homojen avioliitot jotka johtavat kohdunvuokraukseen toisin kuin heteroiden adoptiot jotka ovat laajuutensa vuoksi koko ilmiön ytimessä). Tässä hän osallistuu konservatiivisen narraation ytimeen. Siinä on tarina yhteiskunnan turmeluksesta. Tämän taakse nähdään historiallinen muutoskertomus joka alkaa yleensä "seksuaalisesta vallankumouksesta" ja joskus jopa feminismin alkutaipaleista. (Tämä on kuitenkin jäämässä historiaan. Teema on ennen ollut vahvempi).

Taustanäkemyksenä on, että jokainen uskonto luo näköisensä yhteiskunnan. Kristinuskoa on kiittäminen kaikesta. Newtonin tiedemieslahjat olivat kristillisyyden hengen seurausta. Päiviö Latvuksen hengessä koko tiedemaailma on hyötynyt kristinuskosta. Osan mukaan tiedettä ei olisi edes olemassa ilman kristinuskoa. (Heillä on tosin hieman ongelmia sen kanssa miksi he selittävät muutosta vakiolla. Eli miksi kristinusko on tieteen vallankumouksen takana kun kristinusko oli yhteiskunnassa ollut vakiona jo hyvin kauan. Miksi tieteen vallankumous ei alkanut 300 -luvun loppupuolella. Ja miksi kristilliset kirkkoisät näkivät rooman valtakunnan romahtamisen eivätkä ylläpitäneet tätä yhteiskuntaa ja nostaneet sitä uuteen kukoistukseensa. Mutta ei anneta vuosisatojen tyylisten pikkuasioiden mennä hyvän tarinan tielle. Vielä.)

Mitä tähän voi sanoa?

Aina kun puhutaan historiasta, nostetaan esiin se, että menneitä aikoja ei saisi tuomita nykyajan standardeilla. Sillä arvot muuttuvat. Ja syntyykin helposti relativistista ja narratiivista historiankuvausta jos otetaan omat arvot standardiksi ja sitten jos jokin eroaa tästä se on pahaa ja jos on sen mukaista niin se on hyvää.

Tässä mielessä onkin niin että voitaisiin helposti nähdä että historia muuttuu yhä parempien ihmisten maailmaksi. Itse esimerkiksi näen että historia on muuttunut yhä paremmaksi. Koska esimerkiksi orjuus on vähentynyt ja siihen suhtaudutaan eri tavalla. Feminismi, tai ainakin naisten oikeudet, ovat hyvä asia. Samoin lapsityövoiman käytön vähentyminen on selvästi havaittavaa. Kannatan myös homojen avioliitto-oikeutta. Uskonnottomiakin kohdellaan vuosi vuodelta vähemmän ikävästi. Näin ollen maailma on koko elämäni ajan muuttunut itseni kannalta hyvään suuntaan.

Konservatiivi näkee tämän olevan maailmankuvallista. Puolimatkakin varmasti korostaisi että olen sisäistänyt maailmankuvallisen naturalistisen narraation. Valitettavasti tätä samaa teemaa voidaan kuitenkin sitten soveltaa kritiikkinä itse konservatiiviselle kertomukselle. Se itse sitoo turmelusajatukset siihen että ennen aborttiin suhtauduttiin tiukemmin, naiset eivät menneet papeiksi, homous oli rikos, ateistit olivat halveksuttuja hylkiöitä ja naiset tiesivät paikkansa.

Eli siinä missä patakonservatiivi sanoo, että vielä 1950- ja 1960-luvuilla pysyttiin yhdessä ja ymmärrettiin perheen arvo, lässyliberaali sanoo että patriarkaalisessa yhteiskunnassa ei ollut vaihtoehtoja ja että avioerot yleistyivät, kun nainen sai ihmisoikeudet. Rappio olisi siis sidottu näkökulmiin. Konservatiivi näkee rappion rationaalisesti koska hän sitoo sen tiettyihin taustaoletuksiin. Liberaali näkee eri tavalla koska on määritellyt asian eri tavalla.

Itse en kuitenkaan ole kovin relativistinen.

Ylläoleva maailmankuvallisuus sopisi ajatuksiin siitä että asiat ovat pelkästään mielipiteitä. Kuitenkin toisaalta ihmisten elämään liittyy paljon asioita jotka ovat varsin kulttuuririippumattomia. Tässä mielessä voidaan nähdä että moraalikäsitykseni lähestyy sitä että moraali ei tule ihmiskunnan ulkopuolelta vaan se määrittyy osittain ihmiskunnan biologisten ominaisuuksien kautta. Ja näiltä osin se lakkaa olemasta 100% maailmankuvallista. Ja tästä osiosta voi keskustella relevanteilla tavoilla. (Makuasioista kun ei voi kuin kiistellä.)

Ja tässä kohden näyttää todella siltä että Puolimatka on järkevillä linjoilla kun hän ei torju tieteellistä edistystä ; Esimerkiksi teknologinen edistyminen on ollut viime vuosina kaikkea muuta kuin hidastunutta. Ja yhtenä hyvänä demonstraationa siitä että isojakin asioita tehdään tieteessä voidaan muistuttaa siitä miten naturalistit saivat vuosikausia kuulla siitä miten Higgsin hiukkaset eivät ole havaittavissa mutta niistä tiedetään tieteellisesti. Nämä suut sulkeutuivat kun hiukkasia onnistuttiinkin tutkimaan-havaitsemaan. Ihan siksi että naturalistit eivät koskaan pitäneet niitä määritelmällisesti ja lopullisesti kaiken tutkimuksen ulottumattomissa olevina. (Toisin kuin niistä jotka tätä esimerkkiä ovat käyttäneet.) Tiede on selvästi kehittynyt. Ja tätä kautta elämme maailmassa joka on teknisesti hyvinvoiva. Se on kuitenkin tuonut yhteiskunnan jossa esimerkiksi keskimääräinen elinikä, lapsikuolleisuus ja vastaavat ovat olleet laskusuunnassa. Ne ovat tehneet yhteiskunnasta miellyttävämmän paikan.

Olenkin enemmän sillä kannalla että asiat ovat monesti enemmänkin komplekseja ja vaikeita kuin täysin maailmankuvallisia. (Mutta olenkin sillä tavalla paatunut naturalisti. Narraatio on esitystapa jossa on toki viesti myös arvosisältöjen osalta. Mutta viestin sisällä joko on faktoja tai ei. Ja arvosidonnaisuudetkin joko laajasti ihmiskunnan jakamia tai ovat toisessa ääripäässään vain yhden maailmankuvan ja uskonnon ajamia dogmeja.)

Moraali ei ole kuitenkaan välttämättä sama asia.

Moni korostaa että maallinen hyvinvointi ei tarkoita samaa kuin henkinen hyvinvointi. Ja oikeassahan he ovatkin. Tosin samat ihmiset tiedostavat että jos länsimainen katkeroitunut masennuspotilas tulee valittamaan ongelmistaan, he voivat pyytää lähtemään afrikkaan kertomaan tästä kauheasta katastrofista nälkäkuoleville lapsille ja kuulemaan sitten vähän todellisuudentajua. (Sanotaan näin ; Esimerkki ei ole keksitty.)

Toiset taas korostavat että jos liberaali pehmo on lempeä niin se johtuu siitä että hän on elänyt pumpulissa. Kuten eräskin uskovainen asian laittoi, hyysäävässä ylihyvinvointiyhteiskunnassa on väittää olevansa suoraselkäinen. Koska kaikki tulee valmiina pöytään kuin Manun illallinen. (Sanonta vaatii muistamaan presidentti Mauno Koiviston joka ilmeisesti sai illallisia tekemättä mitään itse.)

Tässä onkin jalo pointti. Konservatiivit elävät nimittäin paitsi yhteiskunnan romahtamisen niin myös maallisen sankaruuden puutteen teemoilla. Liberaalit eivät ole kokeneet mitään. Nuoriso on lussua eikä se ole kohdannut kunnon haasteita. Ja kuten he tiedästavat, tässä maallisesti helpommassa yhteiskunnassa on helppoa olla hyvä ja hellämielinen.

Työttömyyskorvauskin voidaan nähdä jonain jossa nimenomaan passivoidaan köyhiä. Jos rahaa ei tulisi, henkensä pitimiksi tehtäisiin mitä tahansa. Kuten puukotettaisiin, ryöstettäisiin ja ääritapauksissa jopa syötäisiin rikkaampia ihmisiä. Kun työttömyyskorvaus takaa säällisen ruuan, jonkinlaisen asunnon ja varat hankkia halpoja hieman vanhaksi jääneitä pelikonsoleita ja niihin liittyviä pelejä ja muutaman halvan kaljan, on kunnon rentulla kaikki mitä hän elämässään tarvitsee eikä hänen tarvitse turmeltua moraalisesti pysyäkseen elossa.

Valitettavasti

Historiassa on hyvä huomata että jos teoriana on että uskonto luo näköisensä yhteiskunnan, ei voida valikoida vain rusinoita pullasta. On katsottava minkä näköinen koko yhteiskunta on. On toki helppoa toimia kuten Tosi Uudelleensyntynyt Kristitty ja nostaa esiin kaikki yhden ajan hyvät ominaisuudet. Tai toimia kuten änkyräateisti ja puhua pelkästään noitavainoista. Mutta maailma on aina kompleksi.

Siksi onkin hyvä miettiä mikä ajanjakso olisi sitten osoittanut olevansa moraalisesti ylivertainen. Sitä on vaikeaa nähdä ainakaan 1950 -luvussa. Tämä on alleviivautunut mielessäni kun olen viime päivinä lukenut Antti Häkkisen ja Mikko Salasuon toimittamaa tutkimusmetodikirjaa "Salattu, hävetty, vaiettu". Siinä esitellään muun muassa aborttien tutkimista. Itselleni huomiota herätti se, miten abortti on 1950 -luvulla liittynyt siihen että eugeniikkaa pidettiin aivan normaalina ja kristillisesti hyväksyttävänä periaatteena. Sitä sai aborttia jos samalla "vapaaehtoisesti" suostui sterilisointiin. Nykyään konservatiivikristityt usein pelottelevat että ateisti-naturalistit tuottavat eutanasian ja darwinismin hengessä eugeniikkakulttuurin, vaikka heidän hallinta-aikanaan se oli käytetty ja juridisesti hyväksytty osa "julkista prosessia". (Mutta mitä voikaan odottaa ihmisiltä joiden mielessä evoluutioteoria on jotain joka olemuksellisesti ja väistämättä samanaikaisesti (1) korostaa rotujen eriarvosuutta ja vähentää tummaihoiset oleellisesti erilaisiksi ja alkeellisemmiksi kuin valkoiset. Eli luo hierarkioita ja eriarvoistaa. Ja samanaikaisesti (2) se tekee ihmisistä eläimiä ja apinoita. Eli läpeensä poistaa hierarkioita ja tasa-arvoistaa asioita.)

Tämänlaiset detaljit korostavat että kenties "vanhat hyvät ajat" eivät olleetkaan moraalinen onnela jossa iloiset kristityt arvostivat perhettä ja jossa abortteja ei tapahtunut. (Tosin Liekkiö -kummitustarinoita synnyttänyt Suomalainen kulttuuri on selvästi tuntenut hengariabortin käsitteen. Mutta kun näistä ei puhuta osana todellista historiaa, vaan näistä vaietaan, monelle syntyy ajatus että asioita ei ole tapahtunyt menneisyydessä.)

Toisaalta toinen lukemani Erno Paasilinnan "Rohkeus" -teoksessa kerätty data Arnd Pekurisesta kertoo, että 1900 -luvun alkupuolella harrastettiin muilutusta. Ja esimerkiksi Pekurisen jouduttua muilutetuksi, hänelle pidettiin näytösoikeudenkäynti jossa hän ei ollut niinkään uhri kuin syytetty. Pahoinpitelystä oli lääkärintodistuksia mutta puolustus korosti että vakavia vammoja ei ollut, ja tätä pidettiin todisteena väkivallan totaalisesta puuttumisesta. Muilutus nähtiin muutenkin rohkeiden miesten turhautumisena. Kun maataan puolustavat ja henkensä alttiiksi laittavat sankari-uhrautujat eivät kestä nähdä lieromaista pelkuruutta jota Pekurisen pasifismi edusti. Muilutus nähtiin oikeustajun ilmentymänä ja tätä kautta siltä puuttui rikoksiin liitettävät negatiiviset konnotaatiot.

Oman käden vaikeus

Kun katsotaan maailmaa, nykyhetken Syyrian pakolaisuus vaikuttaa suurelta kriisiltä. Tähän on liittynyt esimerkiksi VOK -keskuksiin tehtyjä polttopulloiskuja. Näitä pidetään oikeustajun ilmentyminä, mutta samalla yksinäisten susien tekeminä ylilyönteinä. Yleisessä keskustelussa on nostettu esiin se, että kaikkia ihmisiä ei voida auttaa. Uskonto on ollut esillä etenkin "islamismin" käsitteen kautta.

Tämä näyttää myös globaalilta kriisiltä. Ja sen takana on "monikulttuurisuus". Ilmiö on kuitenkin hyvin vanha. Sen takana olevat argumentit ovat tuttuja kaikille vähänkin historiaan tutustuneille. Jos otetaan esimerkiksi se, miten Irlannissa 1800 -luvun lopulla kävi. Kun perunarutto tuhosi käytännössä koko maan elinkyvyn, syntyi valtava nälänhätä. Tätä lähdettiin paikkaamaan pakenemalla Amerikkaan. Ja Amerikoista annettiinkin turhankin ruusuista kuvaa. Toiveikkaat ihmiset valitsivat haavekuvan nälkäkuoleman sijaan. Yksistään vuonna 1847 yksistään Bostoniin päätyi 37 000 irlantilaista siirtolaista. Kaupungin väkiluku ennen tuota oli ollut 114 000. Joten kyseessä oli prosentuaalisesti valtava määrä.

Varattomia irlantilaisia ei kohdeltu Amerikoissa juuri mitenkään muutoin kuin Syyrian pakolaisia nykyään. Irlantilaisten katolisuus nähtiin ongelmana. Amerikka oli protestanttinen. Irlantilaiset siirtolaiset olivat kouluttamattomia, ja heistä tuli ns. "valkoisia neekereitä". Itse asiassa irlantilaisia vastustamaan syntyi kokonainen kansanliike jonka iskulauseena oli "Amerikka amerikkalaisille". Sen suhtautuminen halusi rajata kansalaisoikeudet brittiläistaustaisille protestanteille. 1850 -luvulla siitä tuli poliittinen puolue joka eli muutamillakin eri nimillä. (Native American Party, American Party...)

Lieveilmiönä asiaan liittyi salaseuramainen "Know Nothing Party" joka virallisesti ei tiennyt mitään esimerkiksi maahanmuuttajiin ja tummaihoisiin kohdistuvasta väkivallasta vaikka heti PR -kontekstin kadottua se kannatti, tuki ja kannusti tämänlaista toimintaa. (Amerikan 13. presidentti, Millard Fillmore, oli tämän jäsenenä. Mikä kertoo melko paljon siitä miten laajasti hyväksyttyä tämä kohtelu oli.) "Know Nothing Party":n jäämistölle sitten kehittyi sellaisia kohtuu tunnettuja järjestöjä kuin Ku Klux Klan. "Know Nothing Party" on siitä mielenkiintoinen että sen sisällä väkivalta nähtiin ymmärrettävänä oikeudentajun ilmentmänä.

Tosin Ku Klux Klanista puhuminen on siitä mielenkiintoisa että "Tieteen Kuvalehti:Historia (8/2016)" piti sisällään jutun 1900 -luvun alun lynkkauskulttuurista. Siinä oli itsellenikin uusia asioita. Usein tätä on lähestytty jonain piilossa tapahtuneen asiana. Mutta monesti lynkkaukset olivat julkisia. Juttu keskittyi erityisesti Jesse Washingtonin lynkkaamiseen. Se kun muuttui valokuvatuksi yleisötapahtumaksi. Tässä yhteydessä tapahtui muun muassa kastraatio ja elävältä polttaminen. Jotka olivat yleisiä seksuaalirikosten kohdalla.

Toisaalta kun tätäkin aihetta lähestytään on usein käytetty puhdasta rasistista lähestymistapaa. Mutta rodullisen ylivertaisuuden lisäksi mukana on ollut myös (1) ajatus siitä että tietty elämäntapa on ollut puolustamisen arvoinen. Erikoista on tosin ollut se, että osalla alueista vapautuneita orjia oli niin paljon että valkoinen väestö oli vähemmistönä. He puolustivat omaa oikeuttaan tavoilla jotka eivät voisi olla demokratian kannalta mahdollisia. Ihan siksi että he olivat vähemmistöä. Lisäksi mukana on ollut talouspuoli. Orjuuden lopettaminen nimittäin (2) toi työmarkkinoille kilpailua. Ja tässä tietenkin köyhät ja vähätuloiset ja vähäosaiset valkoihoiset olivat kovia kärsijiä. He joutuivat kilpailemaan samoista vähistä työpaikoista yhä useampien ihmisten kanssa.

Kun puhutaan mielikuvien piilossa tapahtuneista lynkkauksista nostetaan tietenkin aivan erilaista kuvaa sen ajan maailmankuvasta. Tällä varmasti voidaan vähentää omaan kulttuuriin liittyvää syyllisyydentunnetta. Mutta samalla tällä luodaan tarina joka ei pidä paikkaansa, tai joka ei kuvaa sen ajan ilmapiirin lieveilmiöitä oikein. ; Rasismi ja lynkkaamiset nähtiin oikeudentajun ilmauksina. Tässä keskusteluskeemassa unohtuu helposti se, että ylipäätään eettisenä pidettyjen yhteiskuntien teemana on se, että yhteiskunta ja valtio suorittaa rikoksen tutkimisen ja suorittaa tuomion.

On selvää että tämä on helppo nähdä paralleerina. Piilottelevan Ku Klux Klanilaisen tarinaa sitteen vaan toisintavat ties mitkä VOK -polttopulloilijat. Joiden kohdalla myös näkyy teemoja siitä että ihmiset kokevat, turhautuvat, ja ovat peloissaan kansakunnan tulevaisuudesta ja oman kulttuuripiirinsä ja elämäntapansa jatkumisesta. Kun oikeustaju nostetaan esille, unohtuu usein se että oikeusvaltiossa on kyse siitä että rikollisen syyllisyys tutkitaan, ja tästä käydään oikeudenkäynti ja tuomio tulee teosta eikä esimerkiksi rodusta. (Lynkatessa toki teemana oli se että mustat hirtettiin ja jos he olivat raiskaajia niin kastroitiin ja hirtettiin tai poltettiin. Mutta samat tuomiot eivät koskeneet valkoihoisia raiskaajia.) Rikoksessa ei ole kyse konnotaatioista ja väkivallanteon tuomittavuusluonne ei riipu siitä mikä on ollu tekijän oikeustajuntunne teon aikana. Paitsi barbarioissa.

Loppukaneetti;

Kun on nähty konservatiivisen maailman esittämä "liberaalin todellisuudentajuttomuuden kasvot", voidaan nähdä että se on objektiivisesti ongelmissa. Yhteiskunta on taantumassa tavoilla joita on ollut "vanhoina hyvinä aikoinakin". Ja ongelmat ovat olleet julmempia ja kovempia.

Nykyään eettinen arvomaailma ja humaanien ihmisarvojen kunnioitus on niin laajaa ja levinnyttä että kristilliset hyveet hukanneet jumalattomat sekularistiliberaalit ovat konservatiivienkin mukaan vaaleanpunaisten lasiensa kanssa auttamassa ihmisiä tavoilla jotka ovat taloudellisesti huonoja peliliikkeitä jotka uhkaavat Suomen kansan kukkaroa. Eli yhteiskunta arvostaa ihmiselämää rahan yli. Vaikka juuri tämän arvomaailman romahdus on jotain jota olen itse kuullut uskonnottomuuden seuraukseksi. (Elämän kunnioitus loppuu, näin kuulemme etenkin aborttikeskustelun yhteydessä. Eutanasian kohdalla korostuu ihmisten näkeminen pelkästään välinearvona jne. Jännittävää on että näiden kohdalla puhutaan uhkakuvista joita ei näy liberaalien mielipiteissä eikä toimissa. Mutta joita on sen sijaan löydettävissä maahanmuuttokriittisessä kulmassa tahoilta jotka korostavat kristillisen arvomaailman aivan ylivoimaista ja kyseenalaistamattomissa olevaa erinomaisuutta.)

Ja kun nykyajan maahanmuuttokriittiset, mukaanlukien heidän äärimmäisyyttä edustavana aktivistisiipenä nähdyt Odinin Soturit, korostavat että he eivät ole natseja, rasisteja ja väkivaltaisia muiluttajia. (Paitsi ehkä yksityisajattelijoina joskus kännissä läpällä tavalla jotka ovat vanhan hommasloganin hengessä "yksittäistapauksia joista ei saa yleistää".) Heidän kunniakseen voin sanoa että he eivät olekaan. Joka vihjaa siihen että kristillinen hieno yhtenäiskulttuurinen menneisyys kykeni hillitsemään "yksinäisiä susia" huonommin kuin nykyinen lempeä ja aivan liian kevyitä tuomioita raiskareille, vaimonhakkaajille ja väkivaltarikollisille antava yhteiskunta. (Tosin tämä lepsuus ei ilmeisesti koske niitä Odinin sotureita jotka ovat syyllistyneet em. tekoihin ja jotka ovat siksi nykyään vapaalla jalalla tekemässä sitä mitä kutsuvat järjestyksen valvomiseksi.) Arvot eivät selvästi ole romahtaneet vaan ovat paremmalla tolalla kuin koskaan.

Väkivaltatilastot eivät ole räjähtäneet vaikka naturalistit ovat hylänneet kristinuskon ja tätä kautta menettäneet ihmisen ihmisarovisena pitämisen lahjan. Alkoholinkäyttökin on paremmassa kurissa kuin moralistisen kieltolain aikaan. Itse asiassa jopa teiniraskaudet ovat vähentyneet vaikka lisääntynyt seksuaalinen moraalittomuus on jotain jonka on väitetty olevan tuhoisaa. (Kieltolaki ja moralismi ovatkin siitä hyviä rinnastettavia että niitä yhdistää se että asiaa halutaan vastustaa kieltämällä se ja torjumalla tätä pelkästään ideologisesti. Ja kumpikaan ei tilastojen valossa ole tehokasta tämän estotavoitteen kannalta.)

Eipä ihme että uuskonservatiivit ovatkin korostaneet toisinajattelijuusstatustaan. Uuskonservatiivit kaipailevat aikaan jota eivät ole eläneet - ja jota ei ole koskaan ollut. Ja he voivat tehdä tämän vain esittämällä tarinoita siitä että tiedemaailma, media ja kaikki muut tahot ovat "liberaalin biaksen" vallassa. Eli kun argumentit eivät ole omalla puolella, on jouduttu luomaan omaa asiaa ajamaan ties mitä näkemyksiä. (Ilmastonmuutosdenialismi ja kreationismi ovat tässä varmati hyviä esimerkkejä. Mutta näiden tiedevastaisuuden korostaminen nostaa helposti puheita liberaalista biaksesta. Joten jätän asian tälläisiin sulkuihin, odotuksinani se että näen jotain aiheeseen liittyvää ironista kommentointia ihmisiltä jotka eivät tekstejäni jaksa lukea mutta joilla on sitäkin suurempi into niiden kommentointiin.)

Onkin hauskaa miten "maailmankuvasota" -termin luoneet tahot ovat alkujaan vastustaneet relativismia ja maailmankuvallisuutta. Mutta nykyään he kirjoittavat oman alakulttuurinsa narraatiota korostamalla esimerkiksi sitä mitä Puolimatkakin esittää. Hän joutuu puhumaan "pluralismista", koska maailmankuvasidonnaisuuksina esittäminen jossain muussa muodossa korostaisi että konservatiivi on itse asiassa turvautunut siihen pelottavaan relativismiin jonka kanssa he eivät halua olla missään tekemisissä..

Norsunluutorniin painumisesta

Hyvin usein esitetään että filosofit ovat todellisuudesta vieraantuneita. He ovat arkijärjelle vieraita olentoja jotka pärjäävät vain akateemisessa norsunluutornissa. Turhia olentoja jotka ns. elävät kuplassa. (Kuten uudempi termi sanoo. Norsunluutorni on klassisempi.) Olen kuitenkin itse ollut huomaavinani että tämä norsunluutorni on enemmänkin se paikka jonne halutaan työntää. Etenkin jos sattuu olemaan epistemologi. Tai muuten tieteenfilosofian ystävä.

Tämä konkretisoi kun vähän aikaa sitten vänkkäsin Martti Muukkosen kanssa. Otin ytimeen sen että minun oli vaikeaa erottaa miten hänen maailmassaan erotetaan toisistaan "ideologia" ja "taloustiede jonka tavoitteita vastaan seuraukset ovat". Ihan sen vuoksi että vaikuttaa että tämä vaihtuu tilanteen mukaan. Hän selitti että "jos haluat eksaktimpaa keskustelua niin mene filosofian jatko-opintoihin". Toisaalta kun väänsin aikanani Päiviö Latvuksen kanssa hänen oman teoriansa tieteellisyydestä ja perusteista, hän esitti että "en tiennyt että täällä vaaditaan noin kovaa tieteellisyystasoa". Muukkonen edustaa laajemminkin kantaa jossa sosiaalinen media ei pysty taipumaan tieteelliseen keskusteluun. Oikeastaan lainkaan.

Ymmärrän toki että sosiaalinen media ei ole tiedemaailma. Tiukimmassa mielessä tiedettä tehdään vain ja ainoastaan vertaisarvioitujen papereiden julkaisuvaiheessa ja tuotettaessa niitä papereita jotka onnistuvat tässä prosessissa. Tiukassa mielessä. Ja tässä mielessä esimerkiksi facebookissa ei koskaan tapahdu tiedettä. Ja tämä ei tietenkään ole mielipidekysymys. Facebookissa kommentoijissa eivät välttämättä ole myöskään ainuttakaan sellaista joka kykenisi oikeasti arvioimaan minkään loogisuutta muulla kuin tunteilemalla sitä vastaavatko nämä heidän mielipiteitään ja tunteitaan vai eivät. Moni kokee tämän samana kuin lupa lyödä lekkeriksi.

Toisaalta facebookissa ei ole tässä asiassa sensuuria eikä kommentin pituuskaan ole ongelma. Itsestään voi olla vastuussa. Pyrkiä mahdollisimman hyvään. Esimerkiksi skeptikot pyrkivät tämänlaiseen toimintaan. Että tieteellilstä ajattelua tuetaan myös arkielämässä. Eli jos esittää lausuntoja niin sitten sen paikkaansapitämisen ja tieteellisyydenarviointi - joka on aina väistämättä epistemologinen kannanotto by definition - se on aina asiaankuuluvaa. Onkin erikoista että uskonnollisten mielipiteiden esittämistä politiikassa pidetään aina mahdollisena. Eli uskonnonvapaus sallii sen ja sitä ei saa torpata täysin ja antaa nollatoleranssia uskonnollisille mielipiteille. Ne saa aina sanoa ääneen. Mutta jos esittää vaikka lausunnon epistemologiaan liittyviä kannanottoja niin tämä näkökulma on "asian ohi puhumista" tai jotain jota ei sanota oikeassa kontekstissa ja oikeassa tilanteessa. Koska sellaisen paikka on ilmeisesti vain akatemian norsunluutornissa.

Tämä todellisuus on itselleni hyvin vieras ja vastenmielinen. Haluan elää todellisuudessa jossa tiedettä tehdään yliopistoissa mutta tieteellistä ajattelutapaa sovelletaan elämässä hyvinkin laajasti. Esimerkiksi kun Kanadan pääministeri Justin Trudeau kertoo kvanttilaskennasta, mieleeni ei tule että tuollaisen paikka ei ole politiikassa vaan tiedemaailmassa. Sen sijaan raastan hiuksiani sillä että meillä on talouselämän keskiössä ministeri joka ei tiedä mitä 90% tarkoittaa.

Toki tiedostan että oikeasti sitä tulee sanottua ei-tieteellisesti-varmistettuja asioita elämässä. Mutta tämä on syy lopettaa skeptismi aivan samoin kuin kristitylle on syy lopettaa kristittynä oleminen sen vuoksi että hän kuitenkin joskus tekee syntiä. Oletuksena on että syntiä tulee tehtyä mutta synnittömyyteen pitää silti pyrkiä. Se on ihan sama asia sen tieteellisyyden ja tiedonmukaisuuden kanssa. Täytyy vaan asettaa vaatimukset ja odotukset vähemmän naurettaville tasoille. Pelle on se joka luulee että tieteellinen maailmankuva vaatii erehtymättömyyttä ja kaiken varmiastamista. Tai jonka mukaan kristittynä oleminen on sitä että sitä uudelleensyntyy eikä enää koskaan syntiä tee. Jos ulkopuolinen vaatii tälläisiä se kertoo että tämä ulkopuolinen on pelle ja paska ihminen. Ja on hyvä että he sanovat mielipiteensä ääneen koska sen jälkeen meillä on tästä asiantilasta empiirinen todistus!

Filosofia on aivan liian tärkeää jätettäväksi filosofeille. Itse toki ehdotan että jokainen jonka mielestä filosofiaa ja eksaktia keskustelua saa haluta ja hakea vain menemällä yliopistoon töihin tai jatkamaan jatko-opintoja ja joka haluaa puhua uskonnosta ja kertoa omasta vakaumuksestaan on toki tervetullut menemään teologisen tiedekunnan sisälle hankkimaan itselleen opintopisteitä ja keskustelemaan siellä. Että painu helvettiin politiikasta ja ateistien facebook-kanavilta koska väärä konteksti. Että paini uskovaiseen norsunluutornikuplaasi. Kun sanoisin näin ja perään haukkuisin että uskovaiset vaan elävät omissa sulkeutuneissa kuplissaan aivopesun alla.

Edes minun egoini ei taivu tähän.

Preferoivatko sinun neuronisi?

Kun puhutaan neurologiasta, siinä on melko paljon teleologiselta vivahtavaa kieltä. Esimerkiksi yksittäisten aivosolujen voidaan väittää preferoivan jotain. Yleisesti ottaen kaikki kuitenkin ymmärtävät, että kyseessä on enemmän metafora kuin tosiasiaväite. Tämä onkin aivan hyväksyttävää. Sillä kun puhutaan analogioiden filosofista, törmätään siihen että erotetaan mallintavat vertauskuvat näkökulmien vertauskuvista. Näkökulmien vertauskuva on lähinnä sitä että käytetään sellaisia termejä joilla idea tulee helpommin esitettyä. Mallintava vertauskuva pitää sisällään vahvempaa kannanottoa syy-seurauksiin ja muuhun todelliseen luonteeseen.

Siinä mielessä onkin kiinnostavaa huomata että kreationistit ovat tyypillisesti esittäneet että se, että evoluutiossa puhutaan vaikka siitä että evoluutio tavoittelee jotain tilaa että tässä tiedostetaan että eliöt ovat teleologisia. Uskonnossakin voidaan viitata ihmisten kokemuksiin ja yleisyyteen ja että tämä tuo syvää tarkoituksen tunnistamista. Samaa metaforasta ei löydy mielenfilosofiassa. Mielenfilosofian kohdalla edes panpsykistit eivät lähde perustelemaan neuronien tietoisuutta sillä että argumentti nojaisi siihen että ihminen intuitiivisesti tunnistaisi että hermosolu on tietoinen ja käyttäisi siksi tälläistä kieltä. Ei siis sanota että tosiasiassa ei ole mitään näkökulmien vertauskuvia vaan ainoastaan mallintavia vertauskuvia joiden kohdalla ollaan maailmankuvallisista syistä epärehellisiä tai vajaasti ihmisiä.

Tässä on toki jatko. Nimittäin se, että miksi teleologiset selitykset näyttävät olevan arkijärjenmukaisia, intuitiivisia ja helppoja. Toisin sanoen miksi tavoitteellisuudella ladatulla kielellä on sellainen luonne, että se toimii näkökulmien vertauskuvina. Syynä on se, miten ihmiset lajityypillisesti ajattelevat. Epiphenom -blogissa oli huomattu että jopa ateistit ajattelevat luonnosta teleologisella käsitteistöllä. Tässä on mielenkiintoista että suomalainen tutkija Elisa Järnefelt oli ollut mukana tässä tutkimuksessa. Ja maatamme oli käsitelty hyvin erityisellä tavalla "Perhaps the problems come from being brought up in a religious environment? So they did the study again, this time in Finland - a country where most people are not religious and many are atheists. They got the same results." Minun on vaikeaa uskoa että Suomessa ei olisi ihmisiä enemmän tai enemmän uskonnollisuudella kylvetetty peruskoulusta lähtien. Se, että nykyään maassamme on paljon ateisteja ei johdu siitä että meitä ei olisi kasvatettu siinä.

En pidä tätä kuitenkaan kovin tärkeänä seikkana. Sillä kun mietitään antropomorfismia, se tuntuu tunkevan silloin tällöin omaankin elämääni. Esimerkiksi torstaina näin Keravalla rusakon. Se oli sellainen kunnon kokoinen rusakko. Se säikkyi auton valoja ja tuli paenneeksi pimeään päin huonosti valaistulle tielle, melko lähelle minua. Sitten se huomasi minut ja jähmettyi. Iso möhkäle pupua luuli että liikkumattomana se on näkymätön. Keskellä asfalttitietä. No, minä sille että "ei sinun tarvitse pelätä, en minä mitään pahaa pupuille tee". Ja muistan että päässäni on hattu joka on tehty kaninnahasta. Että ei välttämättä ole uskottavin lähde. No, mitä vaan voi odottaa tyypiltä joka olettaa että jänikset ymmärtävät ihmispuhetta ja suomen kieltä. Ihmisenkaltaistin jäniksen.

Tämänlainen antropomorfismi on siitä hauska esimerkki että ihminen helposti tekee sellaisia vaikka tosiasiassa hän ei sanan täydessä mielessä usko siihen. Sama ilmiö tapahtuu monen muunkin kanssa. Moni tunnistaa kaksoisstandardia esimerkiksi siinä että moni nainen luottaa horoskooppeihin vaikka pitää niitä höpönä. Kognitiivinen uskontotiede on lähestynyt tätä aihetta hyvin paljon. Ja tätä kautta voidaan huomata että ihmisten "taikauskoiset näkemykset" tuppaavat olemaan hyvin tietynlaisia. Siksi esimerkiksi patsaiden kähmintä ja elävät nuket tuottavat loputonta vahingoniloa niille skeptikoille jotka ovat sen luonteisia. (Tosin itsekin pelkään kummituksia vaikka en usko niihin.) Kenties tärkein niistä on Barrettin tunnetuksi tekemä ylihavaitsemisteoria. Kun mietitään miksi ihminen kiroilee tietokoneelle, puhuu jäniksille tai pelästyy että pensaassa on eläin vaikka siellä rapisee vain tuuli on kyseessä selvä ja tunnistettu intentioiden ylihavaitseminen. Ja nämä voidaan selittää sillä että jos tunnistat piileskelijän liian monta kertaa, tästä ei seuraa vakavia. Mutta jos tunnistat yhden kerran liian vähän, se voi olla katastrofaalista. Ylihavaitseminen johtuu siis "riskianalyysistä" eikä "totuusarvosta sellaisenaan". (Ja. No. Jumala voi olla yksi nähty intentioilluusio näiden lisäksi. Jumalan illuusioluonteeseen voidaan mennä induktiivisesti eikä vain esiolettaa että Jumala on tällainen ylihavaitseminen.)
1: Intentioiden ylihavaitsemisteoria on siinä mielessä kiinnostava että se on vähän kuin selitys sammakoiden kaikenpanoinnolle. Kutuvireinen sammakko kun on siitä häijy veijari että ne yrittävät naida kaikkea mikä on suunnilleen sammakon kokoista tai joka liikkuu. Siksi sammakkokoiraat klähmivät kiviä ja ihmisten nyrkkiä. Ja ovat hyvin tosissaan. Syynä lienee se, että jos kutee niin suuri osa menee joka tapauksessa hukkaan ja jotta varmistaa että edes jokin jälkeläinen syntyy ja jää eloon, on parempi panna yksi kerta liikaa kuin liian vähän...

Tämä toisaalta voi selittää senkin että miksi teleologinen ajattelu oli keksitty ja pitkälle kehitelty jo Aristoteleen aikana kun taas luonnontieteellisen otteen kehittymistä kunnon empiriaksi asti jouduttiin odottamaan. Kun mietitään miksi tieteellinen maailmankuva vaatii tiettyjä olosuhteita, päädytään helposti ihastelemaan vaikka Päiviö Latvuksen tapaan kristinusko ja sitä miten juuri se loisi tiedettä. Mutta prosessissa unohtuu helposti se, että samalla teleologiset teoriat maailmasta ovat ikään kuin automaattisia ja ne eivät vaadi selitystä. (Tämä on tarpeen koska ne kuitenkin usein liittyvät niihin evoluution ja luonnon teleologistamisiin joihin viittasin aivan aluksi niiden neuroneiden ja näkökulmien vertauskuvien kohdalla.) Tämä on hyvä muistaa kun puhutaan ties mistä. Aiemmin huomautin että tutkimusohjelman tärkein ominaisuus on hedelmällisyys. Ja että valtaosa "sorretuista toisinajattelijoista" itse asiassa ajattelee intuitiivisen arkijärjen ja liskonaivo-ohjauksen tasolla ja tuottaa sellaisia ajatuksia joita ei voi kuin sanoa kliseiksi joita filosofian historia on toistanut esisokraattisista ajoista - luultavasti jopa esihistoriallisista ajoista - lähtien. Se, että jokin tulee helposti mieleen ja sen sisältö tuntuu mahdolliselta ja itselle luontevalta ei välttämättä tee siitä järkevää, oikein millään tasolla.

Jos tätä ei tiedosta, tai ei hyväksy tätä moitetta, lähtee käytännässä tielle jossa neuronit ovat huvin pian älyllisiä yksiköitä koska löytyy järjestelmiä joissa viitataan aivan tyynesti preferensseihin. Kun katsotaan vaikka kommentointia Eugene M. Izhikevichin teoksessa "Dynamical Systems in Neuroscience" kertoo eräästä mallista "The irony is that the Hodging-Huxley model does not have a well-defined treshold ; it does not fire all-or-none spikes; and it is not an integrator, but a resonator (ie it prefers inputs having certain frequencies that resonate with frequency of subtreshold oscillations of neuron)." Tiedostetaan että kyseinen malli on olemassa ja sitä kannattaa aika moni. Ja preferensseihin viitataan kuin neuroni olisi älykäs vaikka tätä ei tosiasiassa ajatellakaan älykkääksi. Ja että tämä ristiriita kertoo intuitioista jotka tietävät sen totuuden ikään kuin sydämessä ja maailmankuvassa.

Voiko uskontoa syyttää/kiittää sen nimissä tehdyistä teoista?

Ylläoleva kuva on reaktio. Pääasiassa reaktio siihen, miten islamia on pidetty selityksenä Pariisin ISIS -iskujen takana. Uskontoa ei saa moittia, vaan yhteiskunnallinen selitys vaikka luokka-asemasta, kapitalismista, maantiedosta tai maallisista instituutioista olisi huomioitava ehdottomasti.

Selitys on siinä mielessä ymmärrettävä, että iskuja on käytetty hyvin erikoisesti.

Esimerkiksi Jukka Hankamäki otti iskujen jälkeen kantaa hyvin erikoisella argumentilla. Hänen otsikkonsa oli samalla hänen teesinsä. "Islamin uhan vähättely on lopetettava ja rajat suljettava." Hänen argumentaationsa nojasi sanan "intressi" varaan. Intresseistä puhuminen on toki postmodernissa ajassa muotoutunut totuuden korvikkeeksi, joten keskustelu noudattaa tavallista poliittisen arvokeskustelun strategiaa. "Paradoksaalista on, että Isistä pakenevien muslimien vastaanottaminen länsimaihin edistää Isisin tavoitetta, joka on islamin levittäminen. Jokainen länsimaihin pyrkivä ja jäävä muslimi palvelee islamilaista vallankumousta ja pyhää sotaa edustavan äärijärjestön tavoitetta. Tämän vuoksi en tee suurta suurta eroa kunnon muslimeina pidettyjen ja terroristien välille, sillä he molemmat ovat saman agendan takana joko tietämättään tai tarkoituksellisesti: lisäämässä islamin poliittista painetta länsimaissa. Kun he pääsevät niskan päälle, on väestönsiirtojen tulosta mahdotonta perua, ja jäljelle jäävät vain raihnaiset hillintäyritykset ja tietysti islam itse: alistuminen."

Hankamäen lausunto on itse asiassa triviaalilla tavalla tosi. Se on kuitenkin samalla ongelmallinen sen suhteen, mitä tästä intressin olemassaolosta pitäisi päätellä. Logiikka on karkeasti ottaen sama kuin jos joku selittäisi että sen vuoksi että Breivikillä oli maahanmuuttokriittisiä näkemyksiä ja maahanmuuttokritiikkipiiriin kuuluu myös aivan puhtaasti natsistisia tahoja, niin maahanmuuttokritiikki kokonaisuutena pitäisi tuomita - ja jos rajat kiinni -allegoriaa vedetään eteenpäin, niin myös illegalisoida. Olen tässä suhteessa sitä mieltä, että en kannata esimerkiksi Saksassa olevaa käytäntöä jossa holokaustin kiistämisestä joutuu vankilaan. Pidän toki holokaustin kiistäjiä kreationistien kaltaisina denialisteina. Ja tätä kautta heidän kritisoimisensa on hyve viisaudelle ja tiedolle. ; En vain pidä vankilaa ja sensuuria minään asiallisena keinona tämän "hoitamiseen". On ilmiselvää että jokainen maahanmuuttokriittistä tukeva asia tukee myös Breivikiläistä ajattelua, tiedosti tämän ja halusi tätä tai ei. Tämä yhteys vain on turhaa.

Katsonkin ennemmin intressien sijaan toteutustapoihin. Jesuiittamainen "Tarkoitus pyhittää keinot" -ajattelu on siksi enemmän se johon kiinnittäisin enemmän huomiota. Vastakkain ei ole islam vs. kristinusko tai islam vs. sivistys. Vaan rajalinjan pitäisi olla "maltilliset vs. ekstremistit". Ja näin kristityt ja islamilaiset ääriliikkeet voidaan rajata niihin kohteisiin joihin ei tule harjoittaa mitään "suvaitsemattomuuden suvaitsemista". Intressien kohdalla on aina katsottava sitä millä keinoilla näitä intressejä ajetaan. Yhteinen intressi eri keinoilla on yksinkertaisesti se "ihan eri asia". Riippumatta siitä onko kyseessä "yksittäistapaus josta ei saa yleistää" vai ei.

En pidä kyllä uskonnon valkopesustakaan.

Uskontojen kohdalla on jostain syystä niin, että niitä pidetään sosiologisesti äärimmäisen keskeisinä. Etenkin kun puhutaan uskontojen hyvistä vaikutuksista. Vakiintuneessa narraatiossa on tarina jossa asioita lähestytään esimerkiksi rakentamalla tarina Weberin näkökulman päälle. Weberille uskonnolliset instituutiot olivat hyvin tärkeitä ; Uskonto on jotain joka mallintaa yhteiskuntaa ja kuvaa sitä. Että se on jotain joka toimii mallina sille miten yhteiskunnan pitää toimia. Teemaksi nousee ; "Religion upholds our values - in good and in bad."

Näin ollen meillä on selitys siitä että yhteiskuntamme on noussut kristinuskon ansiosta kristinuskon näköiseksi. Tämä on itse asiassa se oppi jota meille on kannustettu uskonnontunneilla ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Weber on etenkin sivistyneiden liberaalejen kristittyjen suosiossa. Tosin on mainittava että uskontojen erityinen relevanssi yhteiskunnallisten asioiden selittämisessä ei jää pelkästään liberaaleihin uskovaisiin.

Tämä narraatio on läpitunkenut kaiken. Ei tarvitse kuin lukea Päiviö Latvuksen "Ymmärryksen siivet" tai käytännössä mitä tahansa Tapio Puolimatkan tuotantoa, ja tietää että konservatiivisemmat kristitytkin nauttivat hyvin vahvasti tarinasta jossa tiede on kristittyjen ansiota. Newtonin, Linnén ja Faradayn kristillinen vakaumus on tärkeä muistutus siitä että jokainen ateistiskientisti on velkaa kristityille ja tätä velkaa pitää osoittaa kehuilla ja kiitollisuudella. Tarinan kääntöpuolena on sitten se, että myös ns. uusateistit pitävät uskontoa hyvin tärkeänä yhteiskunnan selittäjänä. Hitchensille "Religion poison everything". Moni ateisti suosii Steven Weinbergin sitaattia "Religion is an insult to human dignity. With or without it you would have good people doing good things and evil people doing evil things. But for good people to do evil things, that takes religion." Eli uskonto on jotain jota tarvitaan jotta hyvät ihmiset saadaan tekemään pahoja asioita.

Olenkin ollut jossain määrin huvittunut siitä että liberaalit ja suvaitsevaiset teologit ovat ensin opettaneet että uskonto on tärkein yhteiskunnan pysyvyyttä tukeva voima. Ja arvostettava ja kaunis asia joka selittää yhteiskunnassa näkyvät ilmiöt. Ja sitten he järkyttyvät kun asia uskotaan ja tästä syntyy esimerkiksi sellainen ajatus että islam luo näköisensä uskonnon ja että tämä näköisyys näkyy niissä islamilaisissa maissa joista tänne tulee pakolaisia. Ja että islam tulee ja muuttaa meidän maatamme islamilaisuuden näköiseksi. Jos uskonto on tärkein yksittäinen menestystekijä (kuten en usko) niin näkisin että tämänlainen paniikki olisi enemmän kuin ymmärrettävää. (Mitäs opetitte!)

Nyt sitten pitäisi yht'äkkiä hylätä tämä kaikista tärkein sosiologis-yhteiskunnallinen selitysmalli. Jostain syystä uskonnon selitysvoimaa koskeekin sellainen asenne, että kun uskontoa voidaan kehua, niin sitten selitetään miksi uskontoa on tarvittu jotta meillä voisi olla sanotaan nyt vaikka kapitalismi. (Koska Weberin mallissa nimenomaan näin tapahtuu.) Mutta sitten kun ongelmia seuraa, ihmisten tulisi syyttää kapitalismia uskonnon sijaan. Ja muistaa että nämä ovat toisistaan riippumattomia asioita, joilla ei nyt tässä yhteydessä ole mitään tekemistä keskenään. ; Minun on vaikeaa ottaa tätä vakavasti. Joko uskonto on tärkeä selityselementti tai ei ole. Molempia ei voi saada. Uskovaisten pitäisi päättää ja olla seilaamatta argumenttiviitekehyksestä toiseen aina sen mukaan onko se uskonnolle kunniaksi vai noloudeksi.

Näen asian siten että uskonnolla on jonkinlainen merkitys. Kenties se on yhteiskunnassa jonkinlaisena "arvojen vahvistimena". Tässä mielessä Jonathan Sacks onkin varmasti oikeassa selittäessään,  että modernin maailman suurimpia ongelmia on äärimmäistynyt ja politisoitunut uskonto. Ei siis uskonto vaan se miten sitä käytetään.

On luultavasti tarve kompromissiin.

Oma näkemykseni perustuu aika vahvasti yksilöiden käyttäytymiseen. Sen, mitä olen oppinut on se, että ihmiset eivät ole rationaalisia toimijoita jotka maksimoivat hyvinvointinsa analyyttisesti. Emme ole homo economicus, emmekä seuraa ideologioitamme pilkuntarkasti. Uskovaiset sanovat että "jokainen meistä on syntinen". Ja kognitiivisen uskontotieteen ystävä saattaisi huomauttaa että kun esitettyjä dogmia vertaa käytäytymiseen, niin toimet näyttävät hyvinkin erilaisilta ja on syytä puhua "teologisesta korrektiudesta" jonain joka on irrallaan siitä minkä uskomuten mukaan kyseiset ihmiset käytännössä toimivat.

Uskonto on tätä kautta useammin enemmänkin tekosyyn hakeminen ; Kun ihminen haluaa toimia jotenkin, uskonto on yksi tärkeistä keinoista joilla haetaan oikeutusta tälle toiminnalle. (Etenkin aikana ja paikoissa joissa ihmiset saavat valita oman uskontonsa. Joten kalifaatissa tämä varmasti vaikuttaa hieman vähemmän.) Olen tässä mielessä vähän René Girardin kannalla. Joskin laimennetusti.

Girardin mielestä uskonnon yhteys erilaisiin tekoihin on "käännetty" verrattuna moneen muuhun. "It’s often argued that religion gives rise to violence. But what if it were really the other way around? What if violence actually gave rise to religion?" Tosin tämä sama koskee sitten niitä positiivisiakin piirteitä. Kysymys ei siis ole pelkästään vihasta. Mutta myös siitä. Ei siis ole niin että ihmiset ensin vakuutetaan jostain uskonnosta ja sitten he korjaavat näkemyksiään kuuliaiseksi tuolle uskonnolle. Se on enemmänkin niin että heille esitetään uskonto ja se uskonto jonka arvot osuvat vahvasti niihin arvoihin jotka heillä on jo on, saa suosiota. Yksityiskohtien säätäminen on pientä verrattuna näihin. Olen itse huomannut tämän kun olen ollut yhteydessä Jehovan Todistajien kanssa. Aluksi he vetoavat "yleisinhimillisiin tai ainakin kulttuurissamme jaettuihin" arvoihin. Pidämme terveydestä, perheestä, ystävistä, ikuisesta elämästä ja muusta vastaavasta. Näistä kerrotaan aluksi. Ensimmäisenä ei vedetä pöytään että joulua ei juhlita ja että verensiirtoja ei oteta vaikka mikä olisi. Koska ne tuntuvat vierailta.

Jukka Keskitalo onkin kirjoittanut "Suomen Kuvalehdessä" jotakuinkin sellaisella tavalla jota itsekin voisin hyväksyä. Hänen kannanottonsa ydin on (myös) otsikossa. "Uskontojen otettava vastuu niiden nimissä tehdystä väkivallasta." Ja täsmennyksenä on, että "Uskontojohtajat ovat tuominneet terroristi-iskut välittömästi ja se on hyvä. Mutta pitkällä tähtäimellä se ei riitä. Jokaisessa uskonnossa on potentiaalisesti ainekset väkivaltaan. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että uskonnot itse menevät omaan perinteensä ja juuriensa analyysissä syvemmälle kuin vain kieltämään tekojen yhteyden omaan uskontoonsa. Julistautuminen rauhan uskonnoksi ei riitä."
1: Kun kristitty selittää tämänlaisia islamista, asia on järkevää. Kun minä uskonnottomana ajan samaa asiasisältöä, sanojan identiteetti vaikuttaa "jotenkin muuten". Etenkin jos islamin lisäksi moitetta tulee kristinuskolle jota ei mitä ilmeisimmin saa moittia koska se olisi sitä että ei hyväksy mitään hyvää mitä siinä on. Minä näen että moittiminen on edellytys hyvälle. Koska moittiminen perustuu siihen ajatukseen että uskonnolla on ylipäätään jokin merkitys, että uskonto rakentaa syy-yhteysverkoilla yhteiskunnan infrastruktuurin ja sen mitä ihmiset tekevät ja käyttäytyvät yhteiskunnassa noin yleisesti.

Kun joku selittää että ISIS ei ole islamia, en voi ottaa lausuntoa missään mielessä vakavasti. Aivan yhtä vähän vakavasti pitää ottaa se jos joku väittää että ISIS on kaikki islamista. ; On selvä että ISIS arvostaa Koraania ja tottelee uskonnollisena esiintyvää auktoriteettia. Vääräoppiseksi tulkitseminen muistuttaakin tässä kovasti sitä miten kirkossa moni selittää että "liberaaliteologia ei oikeaa kristinuskoa" tai jossa "fundamentalistit eivät ymmärrä mistä kristinuskossa on todella kyse". Se on kenties totta jossain rajatussa dogmatiikkamielessä. Mutta koska kaikki ihmiset ovat syntisiä, on jokainen jossain määrin "ei todellinen kristitty tai islamisti". Tosiasiassa uskonnoilla on kuitenkin jokin vaikutus tästä uskovien "epätäydellisyydestä" huolimatta. Enintään islaminuskoinen voi sanoa "ei minun islamini". Mutta tämänlaisten väärintekojen kohdalla on parempia vaihtoehtoja kuin käsienpesu. Itse asiassa miltei mikä tahansa muu on parempi vaihtoehto.

Miten minun on vaikeaa uskoa että warrant -teemalla selitetään tieteen keksiminen?

Tapio Puolimatka on puhunut paljon siitä miten tieteen kehittymisestä saadaan kiittää kristittyjä. Hänen argumentaatiossaan on karkeasti sanoen ne ongelmat mitä kaikissa muissakin vastaavissa.
1: Niissä on kausaatiovirhe, eli se että kulttuuri oli kristillinen niin tieteen keksiminen johtui siitä. Samaa ajattelua tuskin hyväksyttäisiin rodun kohdalla. Että valkoihoisuuteen liittyvät biologiset ominaisuudet olisivat syynä. Anekdootti Newtonista puhumassa Jumalasta on vetoava, mutta ei perusteleva. Kristillisessä kulttuurissa ei muuta voi odottaakaan. (Toki Newton kannatti kristinuskon lisäksi alkemiaa, joten tarkoittaako tämä kenestäkään sitä että järkevä tiedemies voi olla nykyaikanakin älyllisesti rehellinen ja itseensä tyytyväinen alkemisti? Tuskin. Kristinuskon kohdalla tämä menee kuitenkin täydestä.)
2: Niissä unohdetaan se, että synty ei tarkoita sitä että kristinusko hyödyttäisi enää nykyään. Jos hän on oikeassa niin kenties kristinusko oli tärkeä porras, tikapuu josta voidaan luopua sitten kun niillä on kiivetty kattoterassille tai rakennettu portaat vierelle.
3: Ne keskittyvät hyvin abstraktiin konseptoimiseen ja tarinankerrontaan jossa on hyvin vaikeaa nähdä psykologista ulottuvuutta.
4: Ongelmana on myös se, että siinä muuttujaa selitetään vakiolla. Kristillinen kulttuuri oli voimassa hyvin kauan. Tiede sen sijaan "ilmestyi". Jos kristinusko on tieteen keksimisen ydinasia niin miksi tieteellistä ajattelua ei kehitetty jo Rooman valtakunnan loppuaikoina, kun maassa oltiin jo kristittyjä? Tämä on yleisesti ottaen se vakavin ongelma kaikille kristinuskolla tieteen selittäjille.
+: Jossain määrin tässä on myös sellaista makua että Puolimatka korostaa kreationistisuutta silloin kun pitäisi puhua teismistä, deismistä tai kristillisyydestä. Tämä paistaa läpi siitä kun katsoo Puolimatkan fanejen tekemää kirjoittelua. Puolimatkaa suosivat tuppaavat tekemään tämänlaisia tulkintoja miehen tekstistä

Karkeasti ottaen Puolimatka on ilmeisen innostunut Plantingan warrantista. Tässä ajatuksena on se, että jos ihminen luottaa Jumalaan niin hän luottaa omaan järkeensä ja havaintoihinsa ja näin hän osaa käyttää tiedettä. Tarina on vetoava, mutta siinä unohdetaan eräs asia. Nimittäin suurin osa ihmisistä kaikissa kulttuureissa nimenomaan luottaa aisteihinsa. Ja syvästi. Jos mietimme miten kummitustarinat syntyvät, syynä on juuri luottamus silminnäkijäkertomuksiin. Jos mietimme miksi modernien uusshamaanien unimatkat ovat tärkeitä, niin syynä on se että he luottavat aisteihinsa ja ottavat unimatkat todesta. Jokaisessa kulttuurissa on nimenomaan luotettu että ihmiset voivat aistia ja havaita tosiasioita. Ja yliluonnollisuus on sitä että jotkut eliittiyksilöt näkevät enemmän kuin toiset.

Itse olenkin tässä suhteen huvittunut. Ihmiset ottavat tyypillisesti maailman hyvin vahvasti sen face valuen kautta. Ja tämä on yksi suurimmista ongelmista kun tieteellistä ajattelua opetellaan. Ihmiset seuraavat mielellään Kahnemanin päättelyjärjestelmänään nopeaa ja vaivatonta systeemi 1. Se antaakin tunteen helposta asioiden ymmärtämisestä. (Aina Dunning-Kruger -efektiin asti.) Se toimii kuitenkin lähinnä "kohtuullisesti" ja on siksi huonosti tieteentekoon sopiva. Sillä tieteessä tarkkuus, detaljit ja intuitioiden ylittäminen on tarpeen. Se vaatii systeemi 2 käyttöä. Ja tämän käyttäminen on vaikeaa ja hidasta. Luo mielikuvan tarpomisesta eikä helposta ja sujuvasta mielenjuoksusta.

Puolimatka viittaakin warrant -konseptiin joka on varsin uutta teologiaa. Olisi erikoista että ihmiset voisivat kehittää tieteellisen ajattelun vasta jos keksisivät vastauksen ongelmaan jota moni pitää liian saivartelullisena ja siihen vastaamista liiankin ilmiselvänä. Jokainen ihminen ajattelee että heillä on warrant. Ja esimerkiksi minä kykenen olemaan erimielinen tämän asiantilan kanssa vain siksi että olen lukenut "liikaa filosofiaa ja menettänyt arkijärkeni ja etääntynyt viisaudesta ja ymmärtämisestä". Jonka tiimoilla asiaa onkin minulle valaisevasti ilmaistu.

Tässä mielessä Puolimatka lähestyy asiaa väärin päin. Torrancea ihaillessaan hän tulee selittäneeksi miksi tietyntyyppisen kristityn on ideologisesti koherenttia luottaa tieteeseen. Että miten luonnonlait ja sattuma ja järjenkäyttö ovat kristitystä järkeenkäypiä. Mutta tämä on aivan eri asia kuin selittää että tiede johtuu kristinuskosta ja kristillisestä ajattelusta. Psykologisesti Torrancen ratkaisussa ei ole oikeastaan mitään henkeä sillä se ratkaisee ongelman jota normaali ihminen ei pidä ongelmana. Jos tämän "ovatko aistini luotettavia" -kysymyksen poisselittäminen olisi relevanttia, suurin osa ihmisistä suurimmassa osassa kulttuureista olisi tehnyt sen jo. Itse asiassa Torrancen selitys tuntuu olevankin järkevä juuri niin päin että hän on ensin luottanut järkeensä ja omaan itseensä ja sitten on selittänyt miten se on hänen uskontonsakin mukaista. Järkeily etenee tässä kohden siis aivan väärään suuntaan. Se ei ratkaise tieteen syntymisen ongelmaa, vaan pikemminkin kertoo että tämä kyseinen kysymys on irrelevantti. Jos kysymys on että miksi yksi kulttuuri keksii tieteen mutta toiset eivät, ja sattumaa ei hyväksytä vastaukseksi, niin warrant -asenne ei toimi koska siinä vakiolla selitetään muuttujaa. Ihmiset yleensä luottavat aisteihinsa ja järkeensä kaikkialla joten tieteen keksimisen este tuskin on tämä mainittu.

Itse asiassa tässä kohden toinen kristitty, Päiviö Latvus, voisi olla hyvä esilletuotava. Hän on kirjoittanut "Ymmärryksen siivet" -teoksen joka käsittelee samaa aihetta kuin Puolimatka. Sillä vaikka hänenkin päättelyissään on samantapaisia ongelmia kuin Puolimatkalla, niin hän sentään tuo esiin uusplatonistit. Hän pitää tätä ajattelutapaa ongelmana tieteen kehitykselle. Lisäksi hän korostaa sitä miten deduktiivista päättelyä pitää tasapainottaa induktiivisella ajattelulla.

Itsekin ajattelen että mystikot ovat helposti haaste tieteenteolle. Heidän mukaansahan maailma on virheellinen tai jopa harha. Kun luontoa "naturalismia" halveksitaan pinnallisena ja nähdään että kaikki tärkeä on tuonpuoleisesssa, on tässä mielentilassa vaikeaa tehdä tiedettä. Tämä mielentila on toki laajempikin. Ja tämä asenne on hyvin ihmisille tyypillinen. Ja näin, niin paljon kuin Zen -buddhalaisten munkkien koaneista saatan pitääkin, on selvää että tässä ilmapiirissä tieteenteko jää hyvin helposti irrelevantiksi sivuseikaksi.

Samoin psykologian kautta tiedän, että ihmiset ovat taipuvaisia maailmankuvallisuudelle ja vahvistusharhalle. Ja tämä näkökanta johtaa heikkoon tieteentekemiseen. Tästä irtautuminen on siksi hyvin tärkeää. On kyettävä tekemään muutakin kuin rationalisoimaan loogisia perusteita sille miksi ennaltapäätetty johtopäätös on tosi. Induktio, jossa korostetaan nimenomaan koeteltavia ja periaatteessa falsifioitavia ja testailtavia induktioita, ovat hyvin hyvin tärkeitä.

Tämänlaatuinen naïvi suhde havaitsemiseen on tyypillistä kreationisteille. Esimerkiksi "were you there" -kysymys on heille aivan normaali. Tämä korostaa sitä miten he luottavat arkiaisteihin. Ja he eivät yleisesti ottaen pidä induktiosta. Siksi en tavallaan ihmettelekään sitä miksi niin harva nykyajan huipputiedemiehistä on kreationisteja. Puolimatkakin tunnustaa asian, hän tosin taitaa tässä yhteydessä puhua maailmankuvallisesta vainosta joka näyttää "naturalistien" asenteellisuuden ja avoimen keskustelun välttämisen. Näkökulma, jota hän yllättävän vastahankaisesti tuo esiin vaihtoehtona siinä vaiheessa kun hän tuotannossaan intoutuu kehumaan sitä miten esimerkiksi Newton oli ehdottoman kristillinen tyyppi, sellainen joka piti täysin mekaanista maailmankaikkeutta naurettavana.

Tämä yllättävä vastahankaisuus voi tosin olla vähemmän yllättävää kun muistaa että mikä tahansa on mahdollista ihmiselle joka ensin korostaa että demarkaatio -ongelma on relevantti ongelma ja siksi on tärkeää huomioida sellaisia asioita kuin "maailmankuvallisuus" ylipäätään. Että tieteen vaatimukset ovat naturalistien pelisääntöjä joita säädetään naturalistien ehdoin. Ja joka sitten kuitenkin kirjoittaa kirjoja siitä miten tiede syntyy. Vaikka tämä tietysti vaatii "tiede" -käsitteen määrittelemistä jonka kautta sitten ollaankin siinä että demarkaatio -ongelma olisikin enemmän tai vähemmän ratkaistu juttu ja korkeintaan irrelevantti kuriositeetti.

Tapausesimerkki ; Jos fatwakateus olisi totta, ei kukaan ateisti moittisi kristittyjä

Jos katsoo vaikkapa kreationismia ja muuta fundamentalistista toimintaa, siellä usein korostetaan että he haluavat vain keskustelua. Tarinoissa kerrotaan siitä miten julmia vainoja kristityt kohtaavat. "Expelledin" sisältö on käytännössä siinä että kreationistit eivät esimerkiksi saa työpaikkoja tiedetutkimusken huippuvirkoihin, kun ovat vain ehdolla niihin virkoihin.

Mutta ateistien kristillisyyskeskustelulle onkin tärkeä argumentti. Fatwakateuskortin mukaan islam on niin julma uskonto että kukaan ei uskalla moittia sitä. Ja siksi uusateistit eivät kritisoi islamia. Paitsi islamistisivuston mukaan joka korostaa että Richard Dawkins on heitä ikävästi moittinut julkisesti sanomalla että islam on "unmiticated evil". Ja Sam Harrisin oman nettijulkaisun (uskontokriittinen) terrorismi osio koostuu isosta määrästä juttuja jotka ovat käytännössä poikkeuksetta islamkriittisiä. Jossa mm. selitetään miten Hamas tekee asioita joiden vuoksi Harris ei ole Israelkriittinen. Ja sitten on mm. Christopher Hitchensin kova debatti jossa aiheena oli se, onko islam rauhan uskonto joka tarvitsee apua vai onko väkivalta Koraanissa. Ja Hitchensin vastapuolella sattui olemaan islammyönteinen kaveri. Mutta nämä "uusateismin suuret GNU:t" eivät tietysti merkitse mitään ja tätä kaikkea ei ole tapahtunut. Joten argumentti on kaikesta huolimatta validi. Sillä kun ateismi elää "liberaalissa biaksessa" jossa "islamkriittisyys on rasismia" ja tätä kysymystä ei saa edes kyseenalaistaa ilman että dogmaattiset militanttiateistit hakkaavat maan rakoon, niin islamin rapsuttelun täytyy olla ehdottomasti totta ja ateistit kiusaavatkin vain lempeitä kristittyjä.

Ja miten lempeitä? Demonstroidakseni jotain joka ei itse asiassa ole kovin tavatonta, jotain jota saattaa tavata ihan viikottain jos sattuu olemaan jotain muuta kuin kristitty, voidaan katsoa mitä tapahtuu kun kristittyjen suosimalle FOX -kanavalle tulee ateisti. Fatwakortin ja kristinuskon ylenmääräisen lempeyden vuoksi tiedämme että tätä kuunnellaan vain sanomalla että ei kenties arvosteta tuota näkemystä mutta molempia puolia on kuultava.

Tämä ilmenee mielenkiintoisesti. Tästä on hyvä ottaa pieni demonstraatio tämänviikkoisesta kommentoinnista. Johon liittyy erityisen vahvasti se, että sanotut asiat on (a) tehty omalla nimellä (b) ne on tehty julkisesti yleisillä avoimilla kanavilla ja (c) ne ovat myös keränneet "likejä", eli lausunnot ovat saaneet julkista supporttia. Mehta kertoi asiasta "Friendly atheist"- blogissa. Hän on yrittänyt keskittyä juuri diplomaattiseen viestintään, eikä kannusta esimerkiksi Hitchensin tapaisen värikkään ja häihyn retoriikan käyttämiseen. Mutta sitten toisaalta hän ei voi olla huomauttamatta että diplomatia on helpompaa kun kristitytkin harrastavat sitä. Ja diplomatiaa ei välttämättä edistä se, että pelkkä näkyminen TV:ssä saa ihmiset selittämään julkisesti, että "shoot her for treason", "get a rope", "What ever happened to stoning people in the city square". "Rawstory" kaivoi samaan tapaukseen liittyen vielä lisää korkeatasoisen lempeää kristillistä viestintää. Sellaisia kuin "Just kill nonbelievers ior they believe in nothing and no one will miss them." Myös "Examiner" nosti asian esille. Viesteistä löytyy sellaisiakin teologisia helmiä kuin "i say kill them all and let them to see for themselves that there is God.", Enemmistö suosii hyvin amerikkalaista lännenmiehen tapaa ratkaista asia, esimerkiksi ; "Shoot them. Shoot to kill.", "TO ALL ATHEIST DIE AND GO HELL HAHA IF I COULD ID SHOOT ALL OF YOU IN THE HEAD WITH 12GAUGE.", "Shoot them, at least we know where they're going, waste of oxygen." Diplomatiaa saa kaivettua sivistyneemmistä ja muotoilluista ja pitkälle reflektoiduista kommenteista joissa paljastuu että "I thinly we should hang the leader of the group on the cross with nails through their hands and feet, place a crown of thorns upon their head, RAM a spear through their side all after being whipped and beaten publicly. Just so that they can endure what Christ did and understood the sacrifice behind what that cross symbolizes." (Jolla on oikein likevyöry, eli se on rakastettu ja arvostettu lausunto.) Mutta kaikki julmuus on ymmärrettävää, koska. No, koska. "They're atheist so it wont matter if you kill them."

Tämän kaiken maistiaisen jälkeen (Nämä ovat vain marginaalinen rikka kokonaisuudessa) on tietysti iloista kuulla, miten kristityt ovat onnellisempia ja että ateistien paskaan fiilikseen on yksiselitteisen kaunis syy. "Any court or lawyer who takes this case should be hung!!!!! If you look at some of the people who are atheists they are all miserable looking because if they don't have any faith in anything. You should go live in another country. You have taken enough of my rights."
1: On miellyttävää kuulla ajatuksista jossa tiettyä puolta ei saa edes puolustaa oikeudessa ilman hirttotuomiota. Ja että demokraattinen ja uskonnonvapautta arvoissaan korostava maa voi todella määrittää että mikä vakaumus kuuluu maan tapoihin ja mikä on maasta pois. Olen luullut että islamistiset teokratiat olivat kauheita kun niissä islamistit kannustuivat tämänlaisiin julmuuksiin.
2: Lisäksi konteksti huvittaa. Luettuaan ylläolevia joku on varma siitä että esimerkiksi tämänlaisilla lausunnoilla ei siis ole mitään tekemistä sen korrelaation kanssa että on onnellisempaa olla marttyyrinkruunua itselleen valhein väkertelevä uhripuheella itsensä sankariksi muuttava kristitty kuin oikaesti vainottu ateisti joka saa kuulla olevansa "militantti" vain heti jos esimerkiksi painaa kirjoja ja menee luennoimaan niistä ympäri maata. Mutta ateistit ovatkin niin kauheita että "IF THE CROSS OFFENDS YOY ; YOU SHOULD THIS COUNTRY ; LEAVE BEFORE WE KILL YOU."

Toki tätä jyrkkyyttä on syytä lieventää. Kaikki uskovaiset eivät ole murhanhimoisia. Asiallisimmat kommentit tuntuvat olevan sitä linjaa jota itsekin harrastan. Eli toivotan hyvää itsemurhaa. Itsemurha onkin monelle kannustettava teko, se on eettistä eikä siinä ole uhkaamista. Joten tältä osin minulla ei ole mitään moitittavaa kristittyjen viestinnästä. Kuten "i'd tell her to go jump off a bridge" ja "If you don't believe in God how can God or word God offend you??????? i wish people like this would walk in the traffic" tai jopa runollinen "She can take flying leap off the canal bridge." Samoin lukuisat läskivitsit ja muut ulkonäön kommentoimiset ovat hauska tapa piristää keskustelua. Muistankin tämän komiikan kun tapaan seuraavan kerran kristityn joka on vähänkään huonommassa fyysisessä kunnossa ja kilonkin enemmässä läskissä kuin minä. "What is her motto? "In McDonalds I trust?"", "she is just bitter, because one of the seven deadly sins is gluttony." On hyvä oppia uusia keskustelutemppuja. Sellainen laajentaa horisonttia leveämmäksi kuin monen fundamenatlistikreationistin läskiperse.

Kokemuksieni mukaan tämä ei ole millään tavalla poikkeuksellista viestintää. Tässä ei ole mitään uutta. Tässä ei ole mitään kiinnostavaa. Voi jos minulla olisi tallella kaikki ne sähköpostit joita olen esimerkiksi kreationisteilta saanut. Niistä saisi paljon pidemmän "greatest hitsin" kuin tämä tässä. Joku ihmettelee ja paheksuu mistä olen ylipäätään saanut päähäni että hyvät kristityt kreationistit voisivat uhkailla. Sanotaan näin että kun tämänlaatuisten viestien toistuvuus, samansisältöisen aineiston tuleminen eri henkilöiltä ja se että tämänlaatuisten juttujen otoskoko koko ajan kasvaa riittävän suureksi. Niin sitä alkaa vetämään induktiivisia työhypoteeseja. Joita voi sitten jalostaa esimerkiksi erilaisista uutisaineistosta. (Ja jos olen ollut skenessä sen viitisentoista vuotta, niin niistä neljätoista ja puoli vuotta olivat tässä kohden sitten jo yliosaamista.)

Oikeastaan ainut ero Suomalaisen ja USA:laisen kreationistin välillä on se, että USAlainen tykkää tuliaseista. Suomalainen kreationisti suosii retoriikassaan enemmän moraa - ja joissain erityistapauksissa metalliputkea. TÄMÄ on se standardi jota itsekin olen kohdannut aivan toistuvasti. (Itse jaksoin välittää tästä paskasta vasta kun sain sellaisen paperisena kannettuna suoraan postilaatikkoon, ilman postimerkkejä tai muuta. Joka kertoi vain sen pikkuasian, että osoitteeni tiedettiin.) Kristityt selittävät ihmeissään että eihän kristityt ole mitenkään julmia ja kovia. Että miksi pitää olla niin häijy? Että eikö olisi rakentavaa olla kohtelias, ei vetää mitään paranoideja pelkoja ja ennakkoluuloja kristittyjä kohtaan. Että pitäisi vain tulla rohkeasti tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Että on mahdotonta kuvitella että ei kohtaisi rauhallista, ystävällistä ja maltillista uskovaa vain laumoina ihan joka lävessä.

Silti se kritiikki mitä minä toistuvasti kuulen on se, että kristityt ovat lempeitä kun taas islamistit ovat julmia ja ateistit eivät hauku heitä koska pelkäävät väkivaltaa ja sitä mitä siitä seuraa. Ja sitten minulle kerrotaan että "ateismi" - joka näyttää kattavan myös agnostikot koska agnostikot ovat "pelkureita ateisteja" - ovat militantteja. Ateistit ovat militantteja, tietävät esimerkiksi sellaiset suurtietäjät ja ateismin tuntijat ja suursankarit ja kohteliaat kristityt kuin Sami Liedes. Ateistit ovat militantteja - jotka tunnetusti vain loukkaantuvat militantti -nimityksestä jos ovat itse sellaisia. (Ja siksi "darwinistit" kiusaavat viatonta ja lempeää kreationismiakin. Siksi Tapio Puolimatka ja Matti Leisola itkevät katkeransävyisissä kitkerissä kirjoissaan ihan kansien väliin ja painokoneisiin asti, kun heitä niin vaiennetaan ja sensuroidaan että kirjoja myydään monta painosta ja näiden vaiennettujen argumenttien sisällöt ja kritiikitkin ovat julkista tietoa.) Toisin kuin kristityt jotka osaavat kertoa mikä kuuluu Suomalaiseen kulttuuriin ja josta poikkeava voi kivasti muuttaa vaikka sinne Pohjois-Koreaan.

Jos joku muistaisi, olin teini-iässä kovin naivi. Kannatin vielä ns. avointa keskustelua. Esitin että antaa heidän kertoa kantansa. Ja jos joku sanoi että "ketä kiinnostaa" niin sanoin siihen suuntaan että "minua". Tästä on nyt viitisentoista vuotta. Ja jos joku kysyy mikä tekee ujona ja varovaisena tunnetusta kaverista tälläisen berserkin, niin kannattaa ihan oikeasti miettiä. Minulla on asiasta omanlaiseni teoria. Väitän että "kristityt on niin hyviä" -ihmiset eivät kestä kuulla, ymmärtää ja vielä vähemmän hyväksyä että tämä hypoteesi voisi olla uskottava. Minulla on myös vähän sellainen ajatus että tätä hypoteesia ei kuitenkaan osata myöskään falsifioida. Paitsi valehtelemalla edelleen siitä että "fatwaenvy" koska "militantti ateisti" on kuitenkin perimmiltään "pelkuri" joka ei "usko ja luota mihinkään".

Ja entäs ne maltilliset kristityt? No heitä varten minulla on ollut useamman vuoden mukava positiivinen haaste. (Nimilista ihmisistä jotka puolustavat uskonnotonta uskovaisen vihapuhetta vastaan. Ei siis sellaisia normaaleja ihmisiä jotka eivät tee asialle mitään vaan pyyhkivät vastuunsa sen tyylisillä kuin "ei oikeat kristityt" tai "ei me kristityt yleensä" tai "ei edusta kirkon virallista kantaa". Tai jotka paheksuvat tälläistä "yleisellä tasolla" mutta eivät asetu suoraan tämän aggroajan tielle. ; Tämänlaiset ihmiset ovat by definition sääliöitä. Ja minun maailmassani tämä luokittaa heidät vielä epäeettisemmiksi kuin nämä uhkailevat kreationistit.) Olen oikein väijynyt ja odottanut koko ajan netissä riehuessani, että saisin siihen nimiä. Tällä hetkellä nimilistassani on vain yksi henkilö, Päiviö Latvus, joka puolusti ateisteja TJT -nimimerkillä tunnetuksi tulleen kreationistin varsin räikeitä ilkeilyitä vastaan. En unohda tätä haastettani juuri ikinä, enkä varsinaan unohda niitä harvoja jotka sille pääsevät. Sillä, kuten on demonstroitu, pienessä on se lista kristityistä jotka laittaisivat tikkuakaan ristiin nähdessään vaikka netissä että uskonnotonta kohdellaan saatanan epäreilusti ja julmasti.

---

Milloin näemme kuinka militantti Richard Dawkins vaatii Michael Beheä hirteen jos tämä menee ajamaan asiaansa oikeuteen. Tai milloin Sam Harris ampuu William Dembskin koska tämä uskoo että ihmiset ovat "vain koneita"? Vainotut kreationistit saavat toki esittää arvioitaan ja dokumentaatiota asiasta. Koska siitä niin paljon puhutaan, on todistusaineistoa pakosti runsaasti. Aikajanoja ja ennusteitakin näiden tapahtumien päivämääristä saa ehdottaa. Tämänlaisten tilanteiden täytyy olla arkipäivää, jos puheissa olisi totta nimeksikään. Koska ateistit ovat niin kauhean militantteja, on ID:llä varmasti demonstroida ruumisröykkiö. Niitä varmasti löytyy niistä julkisista Discovery Instituten koostamista nimilistoista, joissa tiedemiehet hylkäävät darwinismin. Kyllähän militantti ateisti ragepäissään tälläistä hyödyttäisi vaikka palkatessaan hitmania. Siinähän on suoraan kreationistien älyllinen eliitti listassa ja lopun selvittäminen olisikin sitten lastenleikkiä, ja se itse työ sitten vähän raavaamman miehen urakka. Sen tiedän että muuan Suomalainen tutkija "Aku Ankka", joka näihin tutkijalistoihin aikanaan livahti, on ainakin sellainen että tänä päivänä häntä ei löydy elossa olevista suomalaisista tiedemiehistä. Joten tässä on nyt esillä ID:n kenties vahvin case heihin kohdistetusta vainosta. Salamurha! Tai vaihtoehtoisesti voitte haistaa paskan, eli itsenne, pellet!