Hyvin usein esitetään että filosofit ovat todellisuudesta vieraantuneita. He ovat arkijärjelle vieraita olentoja jotka pärjäävät vain akateemisessa norsunluutornissa. Turhia olentoja jotka ns. elävät kuplassa. (Kuten uudempi termi sanoo. Norsunluutorni on klassisempi.) Olen kuitenkin itse ollut huomaavinani että tämä norsunluutorni on enemmänkin se paikka jonne halutaan työntää. Etenkin jos sattuu olemaan epistemologi. Tai muuten tieteenfilosofian ystävä.
Tämä konkretisoi kun vähän aikaa sitten vänkkäsin Martti Muukkosen kanssa. Otin ytimeen sen että minun oli vaikeaa erottaa miten hänen maailmassaan erotetaan toisistaan "ideologia" ja "taloustiede jonka tavoitteita vastaan seuraukset ovat". Ihan sen vuoksi että vaikuttaa että tämä vaihtuu tilanteen mukaan. Hän selitti että "jos haluat eksaktimpaa keskustelua niin mene filosofian jatko-opintoihin". Toisaalta kun väänsin aikanani Päiviö Latvuksen kanssa hänen oman teoriansa tieteellisyydestä ja perusteista, hän esitti että "en tiennyt että täällä vaaditaan noin kovaa tieteellisyystasoa". Muukkonen edustaa laajemminkin kantaa jossa sosiaalinen media ei pysty taipumaan tieteelliseen keskusteluun. Oikeastaan lainkaan.
Ymmärrän toki että sosiaalinen media ei ole tiedemaailma. Tiukimmassa mielessä tiedettä tehdään vain ja ainoastaan vertaisarvioitujen papereiden julkaisuvaiheessa ja tuotettaessa niitä papereita jotka onnistuvat tässä prosessissa. Tiukassa mielessä. Ja tässä mielessä esimerkiksi facebookissa ei koskaan tapahdu tiedettä. Ja tämä ei tietenkään ole mielipidekysymys. Facebookissa kommentoijissa eivät välttämättä ole myöskään ainuttakaan sellaista joka kykenisi oikeasti arvioimaan minkään loogisuutta muulla kuin tunteilemalla sitä vastaavatko nämä heidän mielipiteitään ja tunteitaan vai eivät. Moni kokee tämän samana kuin lupa lyödä lekkeriksi.
Toisaalta facebookissa ei ole tässä asiassa sensuuria eikä kommentin pituuskaan ole ongelma. Itsestään voi olla vastuussa. Pyrkiä mahdollisimman hyvään. Esimerkiksi skeptikot pyrkivät tämänlaiseen toimintaan. Että tieteellilstä ajattelua tuetaan myös arkielämässä. Eli jos esittää lausuntoja niin sitten sen paikkaansapitämisen ja tieteellisyydenarviointi - joka on aina väistämättä epistemologinen kannanotto by definition - se on aina asiaankuuluvaa. Onkin erikoista että uskonnollisten mielipiteiden esittämistä politiikassa pidetään aina mahdollisena. Eli uskonnonvapaus sallii sen ja sitä ei saa torpata täysin ja antaa nollatoleranssia uskonnollisille mielipiteille. Ne saa aina sanoa ääneen. Mutta jos esittää vaikka lausunnon epistemologiaan liittyviä kannanottoja niin tämä näkökulma on "asian ohi puhumista" tai jotain jota ei sanota oikeassa kontekstissa ja oikeassa tilanteessa. Koska sellaisen paikka on ilmeisesti vain akatemian norsunluutornissa.
Tämä todellisuus on itselleni hyvin vieras ja vastenmielinen. Haluan elää todellisuudessa jossa tiedettä tehdään yliopistoissa mutta tieteellistä ajattelutapaa sovelletaan elämässä hyvinkin laajasti. Esimerkiksi kun Kanadan pääministeri Justin Trudeau kertoo kvanttilaskennasta, mieleeni ei tule että tuollaisen paikka ei ole politiikassa vaan tiedemaailmassa. Sen sijaan raastan hiuksiani sillä että meillä on talouselämän keskiössä ministeri joka ei tiedä mitä 90% tarkoittaa.
Toki tiedostan että oikeasti sitä tulee sanottua ei-tieteellisesti-varmistettuja asioita elämässä. Mutta tämä on syy lopettaa skeptismi aivan samoin kuin kristitylle on syy lopettaa kristittynä oleminen sen vuoksi että hän kuitenkin joskus tekee syntiä. Oletuksena on että syntiä tulee tehtyä mutta synnittömyyteen pitää silti pyrkiä. Se on ihan sama asia sen tieteellisyyden ja tiedonmukaisuuden kanssa. Täytyy vaan asettaa vaatimukset ja odotukset vähemmän naurettaville tasoille. Pelle on se joka luulee että tieteellinen maailmankuva vaatii erehtymättömyyttä ja kaiken varmiastamista. Tai jonka mukaan kristittynä oleminen on sitä että sitä uudelleensyntyy eikä enää koskaan syntiä tee. Jos ulkopuolinen vaatii tälläisiä se kertoo että tämä ulkopuolinen on pelle ja paska ihminen. Ja on hyvä että he sanovat mielipiteensä ääneen koska sen jälkeen meillä on tästä asiantilasta empiirinen todistus!
Filosofia on aivan liian tärkeää jätettäväksi filosofeille. Itse toki ehdotan että jokainen jonka mielestä filosofiaa ja eksaktia keskustelua saa haluta ja hakea vain menemällä yliopistoon töihin tai jatkamaan jatko-opintoja ja joka haluaa puhua uskonnosta ja kertoa omasta vakaumuksestaan on toki tervetullut menemään teologisen tiedekunnan sisälle hankkimaan itselleen opintopisteitä ja keskustelemaan siellä. Että painu helvettiin politiikasta ja ateistien facebook-kanavilta koska väärä konteksti. Että paini uskovaiseen norsunluutornikuplaasi. Kun sanoisin näin ja perään haukkuisin että uskovaiset vaan elävät omissa sulkeutuneissa kuplissaan aivopesun alla.
Edes minun egoini ei taivu tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti