Tänään näin junassa miehen jolla oli hieman sellaiset Friedrich Nietzschen karvoitusta tapailevan tyyliset viikset. Mies vaikutti muutenkin jotenkin sellaiselta että hänen voisi uskoa kykenevän kaikkien arvojen uudelleenarviointiin.
Hän sattui istumaan eteeni. Pian huomasin jotain. Miehen keskisormi oli proteesi. Proteesit ovat nykyään aika hyviä. Mutta tästä keskisormesta paistoi kuitenkin tietty ... muovisuus. Sitä ei ole ensivilkaisulla helppoa huomata mutta jos siihen kiinnittää huomiota, sen kykeni huomaamaan. Hänen kaikki muut sormensa olivat aivan kunnossa.
Sillä hetkellä varmistui että olin todellisen yli-ihmisen läsnäolon piirissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti