Eija-Riitta Korhola lankesi villiin huhuun. En käyttäisi moista ilmaisua mutta jos YLE käyttää tämänlaista kieltä, sen täytyy olla korkealaatuinen ilmaisu. Korhola väitti että tuulimyllyt olivat tappaneet kanoja Siikaisissa. Tuulimyllyn sijaan kanat oli tappanut minkki. Tämä kaikki on tietenkin hauskaa. Etenkin kun veriset silmämunat on tulleet mainituksi.
Itselleni tuli kuitenkin mieleen vanha urbaani legenda. Siinäkin kyseessä olivat kanat. Ja sen sisältö on sellainen että uskon että sillä voi olla yhteys Korholan väitteeseen. On nimittäin puhuttu siitä miten 7 hertsin taajuus tappaisi kanoja. Infraäänet ovat jotain jota teknologia voisi tuottaa. Ne kun iskevät säännöllisesti mutta hitaasti. Näin ollen ei voisi olla mahdotonta kuvitella että tuulivoimala tuottaisi juuri sen korkuista ääntä.
Väite esiintyy usein. Ja olen joskus teininä itsekin ottanut sen jonkin aikaa vakavasti. Koska siinä oli hienoja sanoja ja menetelmä joka ei ollut napattu taikuuskirjoista vaan joka on fysiikan mukaan teoriassa mahdollista.
Ajatus siitä että jokin tietty resonanssitaajuus tappaisi kanoja ei ole itse asiassa täysin epäfysikaalinen ajatus. Toki emme elä Tintti -sarjakuvissa joten oopperadiivojen laulu ei riko shampanjalaseja. Mutta periaatteessa ihmisäänellä voi rikkoa shampanjalaseja. Tietyillä taajuuksilla voidaan rikkoa laseja. Toki tämä vaatii oikean frekvenssin lisäksi myös desibelejä. Sillä jos on joskus kokeillut resonointia vaikka tietokoneen frekvenssihuutimillaan tietää että oikean frekvenssin löytämisen kuulee. Ja koska kohde päästää ääniä, siitä vuotaa energiaa. Aineen ja energian säilymislaki sanookin loput tästä tilanteesta. Mutta shampanjalasit ovat hauraita ja melko pieniä. Temppu on mahdollisuuksien rajoissa.
Kanojen päät ja kallot ovat kovia objekteja. Niilläkin taatusi on jokin taajuus. Se ei välttämättä ole lajikohtainen koska kanat ovat yksilöitä ja niiden pään koossa on variaatiota. Mutta jokin luku voitaisiin saada hyväksi keskiarvoksi.
Tässä on kuitenkin tiedostettava se, että resonanssia hakiessa frekvenssiluku kasvaa kun kohteen koko pienenee. Tämä on ymmärrettävää jos mietitään mikä aallonpituus on. Ääniaalto etenee äänen nopeudella. Ja siinä on aallonharjoja ja aallonhuippuja. Kun ne osuvat ja vahvistavat toisiaan ne muodostavat rytmin. Joka etenee frekvenssin aikana jonkin verran. Ja mitä pienempi frekvenssi sitä kauempana edellinen rytmiytys on. 7 Hz ääni normaalissa äänennopeudessa on suunnilleen 44 m.
Tämä tukee sitä mielikuvaa missä esimerkiksi niitä shampanjalaseja rikotaan korkeilla äänillä. 7 hertsiä taas on infraääni. Kanan kallo taas on pienempi kuin shampanjalasi. Näin ollen 7 hertsin teoria on aika epäuskottava.
Jos frekvenssiä lähestytään tarkemmin, käytössä on kaava:
Tässä kohden on selvää että resonoitava kohde ei ole välttämättä yllä kuvattu. Kkanan kallo on kovaa materiaalia kuten shampanjalasikin. Kuitenkin esimerkiksi ihmisen korva kuulee asioita sillä että simpukkaan syntyy resonanssi-ilmiöitä. Modifioimalla joustavuuden ja massan suhdetta voidaan saada aikaan paljon. Joten kenties 7 hertsissä räjähtäviin kananpäihin saataisiin silti tilaa.
Mutta tämä ei toki riitä. Sillä taajuuden lisäksi tarvitaan volyymiä (ei tilavuutta vaan desibelejä). Ja kanan aivot ovat joustavia mutta täynnä nestettä. Jousivakiolla pelaaminen tuottaa tässä yhteydessä uudenlaisen ongelman. Resonanssi saadaan mutta hauraus menetetään. Kallojen frekvenssitaajuus olisi ollut tätä kautta parempi koska kallo on kovaa materiaalia. Aivoja ei yksinkertaisesti saa särkymään. Tai se vaatisi ainakin niin kovaa volyymia (joka tosin on ongelmana muutenkin) että ajatus siitä että tuulivoimala tekisi tämän on hyvin epäuskottava. Vaadittavat energiamassat havaittaisiin kyllä muutoinkin. Aineen ja energian säilymislaki on tässä mielessä se bitch joka Korholan itsensä lisäksi tekee loppujen lopuksi Korholan väitteistä epäuskottavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti