sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Passiivis-aggressiivisuudesta ja sen ratkaisemisesta

Passiivisaggressiivisuus on usein hyvin ärsyttävää. Ja se on hyvin ärsyttävää tavalla jossa on vaikeaa nostaa syyttävää sormea. Asenteellisuus, itsepäisyys tai avuttomaksi tekeminen on jotain joka näyttää helposti viattomalta. Asenteellisesti ladattu kysyminenkin voi olla "kysyn vain kysymyksiä" -henkinen jossa asiasta pahastuminen nähdään todisteeksi siitä että "kysyttiin arkaa asiaa".

Tämä on tietenkin se, miksi passiivis-aggressiivisuus on kätevä osa jokaisen ihmisen retoriikkapatteria. Kun haluaa sanoa ilkeitä asioita ilman itselle tulevia seurauksia. Kun haluaa valtaa ilman vastuuta. Ja olla ilkeä tavalla jossa ei itse tunnustaudu ilkeäksi, kannattaa olla passiivis-aggressiivinen.

Passiivis-aggressiivisuuden osuessa omalle kohdalle ollaan ongelmissa. (Koska se on kätevä keino.) Ja ongelman ratkaisemiseen on sitten useita keinoja. Ja niiden valitsemisessa kannattaa miettiä mitä tavoittelee. Keskustelin aiheesta ystäväni kanssa. Hän on hyvin joustava ja selviytymiskykyinen. Tässä mielessä hän on hyvin erilainen kuin minä. Ja tämä on tietenkin opettavaista.

Oma tapani on melko suoraviivainen.

Lähinnä sen vuoksi että en välitä seurauksista. En vastapuolen tunteista tai siitä mitä itselleni tapahtuu saadakseni rangaista vastapuolta. Ja tässä oleellisena onkin se, että ajetaan passiivis-aggressiivinen ihminen tilanteeseen jossa ei ole mitään passiivis-aggressiivista. On joko passiivista tai aggressiivista. Tämä vaatii avoimien korttien pelaamista.

Helpoin tapa ratkaista asia elävässä elämässä on antaa pitkähkö tuijotus. (Tätä ei ole helppoa tehdä internetissä.) Pelkkä katse joka kestää pitkään ja viestii että tiedän että "jotain asiatonta on tapahtunut" saa monet väistämään. Tämä johtuu siitä että passiivis-aggressiivisuuteen ylipäätään turvaudutaan silloin kun ei ole rohkeutta. Ihminen hyvin usein väistää.
1: Paitsi jos hänen egonsa tai minäkuvaansa tai hänelle tärkeät asiat sidotaan mukaan. Niitä käyttämällä lähes kuka tahansa saadaan passiivis-aggressiivisesta aggressiivis-aggressiiviseen. Tässä kannattaa seurata mitä ihminen todella tahtoo. Eikä vaatia häntä haluamaan jotain asiaa. Tai sanoa miten olisi eettistä jos hän haluaisikin jotain ihan muuta.

Jos ihminen väistää hän on hiljaa ja passiivis-aggressiivisuus on korjattu. (Mikä on voitto. Painukoot helvettiin!) Jos hän taas tarttuu aggressiivisuuteen niin sitten pelin henki muuttuu. Kysymys ei ole passiivis-aggressiivisuudesta vaan puhtaasta aggressiivisuudesta. Ja näin ollen passiivis-aggressiivinen ongelma on korjattu. (Ja vaikka en ole hyvä monissa asioissa, niin aggressio ja siihen liittyvä maailma on sellainen että sen puolella pärjään kohtuu hyvin olipa vastassa suunnilleen mitä tahansa.)

Toki joku voi välttää aggressiivisuuden jatkamalla passiivis-aggressiivisena. Tällöin on tietenkin hyvä tuoda tilanne avoimesti esille. Tähän on kaksi pääkeinoa; Joko kysytään suoraan että mitä toinen tavoittelee. Tai sitten otetaan passiivis-aggressiivisen viestin aggressiivinen ydin, pelkistetään se ja sanotaan että jo sanottu passiivis-aggressiivisuus on jo suoranaista aggressiota. Jota on koristeltu petoksella ja sivistyssanaistamisella. Tämä pahastuttaa sanojan. Sillä yleensä passiivis-aggressiivinen ihminen harrastaa passiivis-aggressiivisuutta koska hän jostain syystä haluaa välttää puhdasta aggressiota. (Mutta ei kuitenkaan tee sitä mitä kenties pitäisi, eli hylkää aggressiivisuuden ja asenteellisuuden.) Provosoituminen on kuitenkin tärkeää koska se purkaa passiivis-aggressiivisuuden perusmahdon. Ja hän voi käytännössä joko väistää tai hyökätä.

Jos tämä ei toimi, jäljelle jää lähinnä toisen mitätöinti. Sillä jos passiivisuutta korostaa, jäljelle jää jotain hyvin epämääräistä. Esimerkiksi jos joku utelee  henkilökohtaisia ja hän väittää että hän ei ole aggressiivinen yrittäessään kaivaa hyvin tietynlaisia puolia esiin, ja hän ei tunnusta että tässä on tavoitteena jokin asioiden kaivelu, hän joutuu turvautumaan johonkin sen tyyliseen kuin "kysyn vain kysymyksiä". Johon voi aina vastata jollain sen tapaisella, että "sinulla ei siis ole mitään tolkkua tai suurta ideaa miksi kyselet kysymyksiä, että ihan satunnaisia asioita vain kyselet. Ehkä minä vastaan kysymyksiin sitten kun sinulla on jäsentyneenä jokin järkevä ja siisti ajatus ja teema jota kartoitat".

Toinen tapa

Passiivis-aggressiivisuus on jonkinlainen ansa. Se ei ole aggressiivinen joten siinä on tilaa siihen että pelataan kuin vastapuoli olisi täysin viaton. Tässä pyritään välttämään negatiivisia puolia. Hänestä asia täytyy ottaa siten että tulkitaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Luodakseen konfliktin kyselijän täytyy siis aktiivisesti paljastaa korttinsa. Harva passiivis-aggressiiviseen käyttäytymiseen ylipäätään menevä lähtee tälle tielle. Koska muuten he olisivat vain aggressiivisia. Tähän kannattaa sitoa jopa huumoria tai vastaavaa. Kun on ystävällinen ja vastaa aggressioon ystävällisyydellä, rikkoo toisen ihmisen pasmat hyvinkin helposti.

Ja jos hän todennäköisyyksiä vasatan lähtee tälle aggressiiviselle tielle, riittää että osoitetaan hänen sanojaan sormella. Ja sanotaan että tämä tyyppi on aggressiivinen etkä katso sellaista. Ja sitten kävelet pois. Tämä toimii jopa työpaikoilla silloin kun passiivis-aggressiivinen on pomosi tai vastaava.

Kuitenkaan passiivis-aggressiivisuutta ei saisi oikeasti samalla jättää huomaamatta. On ymmärrettävä että on jokin syy jonka vuoksi aggressio on mukana. Ja tämän takana on jotain tavoitteita. Ihmisellä on yleensä joko tämä tavoite ja sen lisäksi joitain muita tavoitteita. Ja usein sitä voi löytää reitin joilla tämä ihminen voidaan ohjata kohti näitä tavoitteita sitä kautta että hän ei ole sinulle aggressiivinen.

Tässä ei saa tehdä niin että sanoo toiselle mitä sinusta hänen pitäisi tehdä tai tavoitella. Komentelu ei toimi. Sen sijaan pitää tiedostaa toisen tavoitteet ja ohjata häntä kohti tätä hänen omilla ehdoillaan. Tämä on tietenkin vaikeaa.
1: Temppu on muuten tehty hienosti "Game of Thrones" -sarjassa toistuvasti ; Tyrion Lannister usein hakee ja kokeilee erilaisia keinoja joita hän voi tarjota muille. Ja vaikka tilanne näyttäisi joltain jossa on vain pari vaihtoehtoa, hän kaivaa sieltä esiin jonkin uuden tavan. Tästä ehkä karkein esimerkki on se, kun hänet halutaan tappaa ja hänen ruumiiltaan leikata penis irti koska kääpiöiden peniksellä uskotaan olevan taikavoimia. Tyrion taas selittää että ostaja ei tiedä että muna on kääpiöltä ellei hän näe kääpiötä. Näin ollen hänet kannattaa pitää elossa ainakin tähän myyntihetkeen asti. Näin saadaan lisää aikaa.

3 kommenttia:

Korppi on oikeus kirjoitti...

Kerran olen nettiväittelyssä kristityn apologin kanssa törmännyt tähän sellaisena kuin varmaan sinä olet tarkoittanut. Eli täyteen vittuilua ladattuja kommentteja, jotka ovat kuitenkin olevinaan kovin huomaavaisia ja kohteliaita ja kaiken kukkuraksi isketty ne punahehkuista raivoa herättävät hymiöt! Mikään ei liene yhtä irrationaalista vihaa herättävä asia nettikeskusteluissa kuin passiivis-aggressiiviset hymiöt. Pitäisi tappaa ja polttaa.

Passiivis-aggressiivisuus väittelyissä onkin varmaan kieroista kierointa, "nännännää, katsos kun suutuit". Kyllä avoin vittuilu sellaisen aina voittaa, mistä voi antaa bloginpitäjälle täydet pisteet. Olet kommunisti ja homo, jota vedän turpaan.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Sinut tuntien mitään turpaan vedä, vaan peräsuoleen.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Palkkaan ryssän tappamaan.