Peculiar zing

Nobelpalkittu fyysikko Steven Weinberg on kirjoittanut tiedettä popularisoivan kirjan "Dreams of a Final Theory: The Search for the Fundamental Laws of Nature". Siinä hän lähestyy luonnontieteitä. Hänen näkemyksensä on pintatarkastelulla tiiviisti reduktionistinen ; Luonnossa erityistä on se, että asiat on selitettävissä luonnonlaeilla. Ja kauniiksi luonnontieteelliset selitykset tekee se, että useimmat tieteelliset selitykset saavat selityksensä toisista selityksistä. Biologia rakentuu syvempiin kemiaan joka on selitettävissä fysiikalla.

Kuitenkin tämä on illuusio. Weinbergillä on varsin konkreettinen ja erikoislaatuinen tapa lähestyä tieteentekoa. Hän korostaa tieteentekijän näkemystä alasta. Hän ei korosta kriteerinä ehdotonta loogisuutta tai normatiivisen filosofian esittämiä määritteitä. Ne ovat itse asiassa enemmänkin ohjenuoria, jotain joka määrittelee jonkinlaisen minimihyväksyttävyystason. Teorian valitsemisessa on mukana hienovarainen valinta, jossa korostetaan teorian selitysvoiman kauneutta.

Weinberg ei ole oikeasti tässä asiassa yksin. Thomas Kuhn korosti sitä, miten tieteessä pelkkä luonnonlakimaisuus ei ole kovin tärkeä asia. Siinä missä esimerkiksi Hempel korosti tapaa jossa otetaan esiin yksi teoria jonka induktiokuvausta tarkastelemalla saadaan aikaan malli, joka peittää tietyn rajatun koeaineiston, Kuhn korosti että tosiasiassa jos osaat fysiikan peruskaavat, et osaa kovinkaan paljoa. Ammattifyysikot eivät välttämättä osaa hirmuisesti enempää fysiikan kaavoja. Taito ei ole silti myytti ; Pelkät kaavat osaten ei osata ratkaista kuin yksinkertaisia tehtäviä. Usein tarkastelussa on mutkikkaampi systeemi, jossa lakien yhteisvaikutukset tekevät ymmärtämisestä monin verroin mutkikkaampaa. Tämänlainen näkemys johtaa helposti tieteenfilosofian tarkasteluun joukko -opin kautta, yksittäisen teorian sijaan tarkastellaan esimerkiksi toisiinsa limittyvien käsitteiden verkostoa.

Ammattilainen oppii arvostamaan näitä kompleksisia hienouksia ja ne ovat kauniita. Näin tieteentekijä saa toimivasta ja selitysvoimaisesta teoriasta voimakkaan kauneuden tunteen. Teoriat liittyvätkin moneen tilanteeseen ja hyvässä teoriassa syntyy lakien yhteensopivuus kokonaisuus. Ei ole vaikeaa yhdistää monisäikeistä yhteensopivuutta koetuksi harmoniaksi.

Kauneus ei välttämättä ole universaalia. Tästä voi hakea esimerkkejä vaikka harrastusten kautta. Esimerkiksi itse jouduin jättämään "Rob Roy" -elokuvan kesken koska siinä oli aivan kaameaa miekkailua. Jouduin keräämään voimia jotta voin palata elokuvan pariin. Toki elokuva muualla palkitsi minut syvällisen oivaltavilla lampaannussintavitseillä, joten katsoin sen loppuun. Monen mielestä elokuvan taistelukohtaukset olivat aikanaan kohtuullisen viihdyttäviä. Dynamiikassa oli jotain jännittävää ja miekkailu kuvasi persoonallisuustyyppejä. Normaalikatsoja ei siis nähnyt tässä miekkailussa sitä rumuutta, joka omalla kohdallani raastoi sielua ja sydäntä. Toisin sanoen kauneuden/rumuuden kokemus tulee usein myös tottumuksesta, harjaantumisesta.

Asiantuntijuus on sitä että näkee oikeat, tilanteen ja tavoitteiden ja pyrkimysten kannalta relevantit asiat, kauniina. Tieteenfilosofiassa Giele on korostanut naturalismia, jossa korostuu loogisten normien sijasta kognitiotieteellinen puoli. Hänkin korostaa valitsemista, jossa korostuu se, että valitaan käytännössä toimivia keinoja. Sellaisia joilla pääsee eteenpäin. Hän tosin kieltää että tieteeseen olisi olemassa mitään määritteleviä kriteereitä. Kuitenkin tunnetila itsessään voidaan asettaa määritelmäksi. Hyvää tiedettä on se, jossa ammattilaisten harjaantunut silmä näkee kauneutta.

Toki tässä on toinenkin puoli. Epäasiantuntijakin voi kokea kauneutta. Se on usein myös eri paikoissa. "Tieteen kuvalehti historia (2/2011)" oli teemanumero joka käsitteli Auschwitzin keskitysleiriä. Siinä oli ohessa revisionistejen, holokaustin kieltäjien, debunkkaamista. Heistä holokaustia ei ollut tapahtunut. Argumentteja ja vasta -argumentteja tarkastellen oli helppoa huomata, että monet argumentit olivat jossain määrin rationaalisia, mutta tarkempi tarkastelu näytti ne varsin typeriksi.

Esimerkiksi Zyklon B -myrkyn kerrotaan olevan desinfiointia eikä kaasuttamista varten. Tätä perustellaan sillä että myrkky on hyönteismyrkky joka räjähtäisi polttouunien lähellä isoina pitoisuuksina. Kuitenkin toksikologisesti Zyklon B toimii hyvin tehokkaasti ihmisiin. Tarkoitettu käyttötarkoitus ei tarkoita tehottomuutta muualla. Itse asiassa myrkky toimii tehokkaammin ihmisiin kuin hyönteisiin. Räjähdykseen taas tarvitaan ilmaan 200 kertaa se pitoisuus, joka tarvitaan ihmisten kaasuttamiseen.

Vastaavasti parakkien piirustuksiin on viitattu. Jos ovet aukeaisivat sisäänpäin, kaasukammioita ei saataisi auki. Tämä on itse asiassa totta. Ovet oli alunperin piirretty aukeamaan sisäänpäin. Myöhemmin asia muutettiin. Tehtiin tuoreet piirustukset ja käytännön muutokset oviin. Ne aukesivatkin nyt ulospäin. Ja samalla ovet vaihdettiin kaasunpitäviin. Se, miksi natsit lähtivät tekemään juuri tämänlaisia muutoksia nimenomaan viattomina ruumishuoneina käytettyihin tiloihin (kuten revisionistit väittävät) olisi suoraan sanoen hieman kummallista.

Kuitenkin molemmissa väitteissä on selvä kauneuden aavistus. Kun vähällä tiedolla tarkastelee niitä, on revisionistien väitteissä sen verran perää että ne tuntuvat järkeviltä ja osuvilta. Asiaa korostaa se, että lehti kertoo myös miten holokaustin tapahtumisen kieltäminen on muuttunut. Ennen oltiin rajuja, suorasanaisia ja ideologisia. Sittemmin kielenkäyttö on muuttunut sivistyssanoja viliseväksi, ja näkemysten esittäjillä on arvosanoinaan maistereita ja tohtoreita, ja nämä oppiarvot muistetaan usein myös mainita ääneen. Tärkeäksi keinoksi nousi käyttää vaikeaselkoista teknistä kieltä, piirrustuksia ja asiakirjoja. Niiden kautta maallikon oli "vaikeaa mitenkään ottaa selvää". Hänelle siis sanottiin että tekninen kieli sanoo jotain ja he uskoivat kun se oli kirjoitettu vaikealla kielellä josta he eivät osanneet analysoida itse. Tämä mutkikkuus sotkettiin syvällisyyteen ja argumentaation huolellisuuteen. Argumentum ad technobabble toimii juuri tällä tavalla, antaen auktoriteettisen vakuttavuuden, tekstin muoto menee sisällön ohi.

Nämä antavat luotettavuuden tuntua. Ei toki ole vaikeaa tehdä vastaavia yhteyksiä koko pseudotiederintamaan ; Esimerkiksi Intelligent Design voidaan nähdä tehneen kreationismille samaa mitä revisionismille on tapahtunut sen tullessa "julkisesti kuulluksi" pseudotieteeksi. Aikaisemmin näkemykset ovat olleet lähinnä ideologista huutelua, jonka kauneuden vain "oikeaoppiseet" ovat nähneet. Nyttemmin kielenkäyttö ja auktoriteettien esiintymistapa on tehnyt niistä sellaisia että tavallinen kaduntallaajakin näkee niissä jotain kauneutta.

Tämä on tietysti vielä kaukana siitä, että kyseessä olisi oikea paradigmanmuutos, jolloin tiedeyhteisö näkisi niissä kauneutta. Ruohonjuuritasolla paljonkin julkisuutta ja ääntä ja jopa poliittista valtaa saaneet toimijat ovat niissä piireissä marginaalia.

---

Otsikko johtuu Weinbergin lausunnosta jossa tieteellisen teorian selitysvoiman viimeinen ydin on erityislaatuinen oivaltamisen tunne.

Siitä, miten juopot päätyvät väistämättä katuojaan.

Usein, kun ajatellaan mitä luonto tuottaa, lähestytään asiaa luonnonlakien kautta ja sattuman kautta.

Luonnonlakien kohdalla ajatellaan helposti (1) vaivattomasti havaittavaa säännönmukaisuutta, joka tuottaa toistuvia asioita ; Asiat tekevät aina saman asian. Näin käy esimerkiksi, kun tiili tipahtaa pöydältä lattialle tai kun joki virtaa kohti merta tai planeetat kiertävät radallaan. Tälläinen on "näkyvää yksinkertaisuutta". (2) Toisaalta mukaan tulee fraktaaleista ja kaaosteoriasta tutut tilanteet, jossa muutama laki tuottaakin jotain joka näyttää hyvin kompleksiselta, vaikka tosiasiassa se onkin pohjimmiltaan yksinkertaista. Näiltä osin ihminen sekoittaa lain helposti sattumaan, ja hän näkee tälläisen helposti jopa epätodennäköisenä ihmeenä. "Näennäistä kompleksisuutta." (3) Sattuma taas tuottaa helposti kompleksisuutta, jossa ei ole mitään toistuvaa.

Näiden lisäksi voidaan saada vielä yksi muoto. Stuart Kauffmannin näkemys elämän synnystä voisi olla tästä malliesimerkki. Hänen mukaansa elämä ei synny automaattisesti tietyissä olosuhteissa. Sen sijaan hän uskoo että tietyt olosuhteet johtavat itseorganisaatioon, ja näissä olosuhteissa elämän syntyminen olisi melko todennäköistä. Ei siis olisi mitään lakia joka ohjaa väistämättä kohti elämää, mutta se ei silti ole mitään sellaista jossa elämä olisi pelkän sattuman tulos.

Sama asia tapahtuu eliökunnassakin. Keskiarvoa katsoen elämän kompleksisuus näyttää kasvavan. Ajan mittaan syntyy uusia rakenteita. Toki moni eliö on pysynyt rakenteiltaan hyvin samanlaisena pitkiä ajanjaksoja, ja osa elimistä voi kadota. Eliöt voivat siis myös menettää rakenteita. Mutta trendi näyttää olevan, että elämä on muuntunut yksinkertaisesta monimutkaiseen.

Gould lähestyi asiaa sillä logiikalla, että tämä ei kerro mistään universaalista monimutkaistavasta laista. Hän lähti siitä, että ensimmäiset eliöt olivat todennäköisesti hyvin yksinkertaisia. Tätä kautta sillä ei ollut varaa yksinkertaistua, koska koko toiminto loppuisi tähän. Gould korostikin, että elämän yksinkertaisuudella on oltava jokin raja, se on luultavasti kovin yksinkertainen, mutta vaikka se olisi miten yksinkertainen, se on kuitenkin raja. Näin ollen muutokselle voi olla vain yksi suunta. ; Monimutkaistuminen ja yksinkertaistuminen ovat molemmat satunnaiskulkua.

Hän rakensi asiasta selventävän kuvauksen juopon merimiehen kävelystä. Hänen kuvauksessaan juoppo nojaa tiiliseinään ja lähtee haparoimaan satunnaiseen suuntaan. Seinä estää tämän kävelyn tiettyyn suuntaan. Näin ollen ajanhetkenä A Juopon todennäköisyys kulkea seinän suuntaan on sama kuin siitä poispäin. Mutta joskus seinä estää liikkumisen. Tästä seuraa erikoinen lopputulos: Tilastollisesti juopon sijainti on poispäin seinästä. Jos jonkun matkan päässä seinästä on katuoja, juoppo päätyy sinne. Ei siksi, että hän hakeutuisi siihen. Mitä kauemmin aikaa vierähtää, sitä kauempana juoppo on keskimäärin seinästä. Tämä on seuraus yksinkertaisesta todennäköisyyslaskennasta.

Gouldin mukaan eliökunnan kompleksisuuden määrä vertautuu juoppoon. Se on lähtenyt seinän vierestä, joten tottakai eliökunnan keskimääräinen (ja eliökunnsta löytyvä maksimaalinen) kompleksisuus on kasvanut ajan muttaan. Tätä diffuusiota ei pidä kuitenkaan pitää minään kompleksisuuteen hakeutumisena. Se on diffuusiota joka on seurausta satunnaisesta yrittämisestä.
1: Tosin tässä kohden on hyvä huomata, että bakteeritkaan eivät ole mitään "evolutiivisia jäänteitä". Bakteereihin kohdistuu evoluutiota samaan tapaan kuin muihinkin osiin. Siksi esimerkiksi kreationistien suosima "bakteerien yksinkertaisuutta on liioiteltu" -heitot eivät toimi siten kuin on tarkoitettu.

Evoluution kannalta sopeutuminen muuttaa tilannetta hieman. Se tarjoaa tilaa näkemykselle, jossa mukana on ikään kuin seinä, joka sekin liikkuu ajan mittaan kohti katuojaa. Syynä on kilpailu ; Jos kaksi lajia kohtaa ja molemmilla on sama ekologinen lokero, toinen laji karsiutuu. Sopeutuminen ei ole välttämättä samaa kuin kompleksisuuden hakeminen. Joskus parempi sopeutuminen kuitenkin pitää sisällään sen, että on erilaisia ja erilaistuneita rakenteita.

---

Toki luonnossa mutkikkuutta voisi ottaa myös kvanttifysiikan kautta ; Kvanttitietokoneella on havaittu jännittäviä ominaisuuksia, joilla muutoin mahdottomat laskennalliset ongelmat muuttuvat käsiteltäviksi. Näin esimerkiksi muutoin laskennallisesti erittäin raskaita salauksia voitaisiin murtaa helposti ja esimerkiksi kauppamatkustajan ongelma ratkeaa helposti. Kvanttifysiikka on osa luontoa, mutta siihen liittyy spekulatiivisia piirteitä, eikä se oikein sopinut muutenkaan tähän "klassiseen näkökulmaan" jota tämä juttu muuten edusti.

Ihmeitä ja selityksiä.

Larry Moran kirjoitti Toronto Starissa olleesta jutusta. Uutinen oli näkemyksestä jossa Raamatun kertomuksen Moosekseen liittyvä punaisen meren ylitys oli mahdollista. Voimakas tuuli voi aikaansaada väliaikaisen kannaksen. Juttu perustui tutkimukseen. Tutkimuksen osallistuneista löytyy muun muassa kristitty, josta selitys tukee Raamatun kertomusta.

Jerry Coune on kirjoittanut samasta aiheesta. Sitä kautta selviää että tutkimus oli matemaattinen tietokonesimulaatio, jonka mukaan voimakas ja kauan jatkuva 100 kilometrin sekuntitahdilla puhaltava tuuli voi siirtää vettä ja tätä kautta paljastuu maa -alueita, joiden päällä voisi muutoin olla 2 metriä vettä.

Myers on aiheesta astetta kiukkuisempi. Hänestä ajatus siitä, että tarinassa olevalle ihmeelle löydytään luonnollinen selitys ei suinkaan vahvista asiaa ihmeeksi.

Luonnollinen selitys on korkeintaan selitys myytissä kerrotulle asialle. Ja jos tapahtuma on tehty, on Jumala vain muinainen tapa selittää tämä erikoinen ja varsin poikkeuksellinen tarina. "So one of the great miracles of the Bible is being reduced to a meteorological fluke with an entirely natural explanation? It makes bible stories compatible with science by making the supernatural elements of the story completely irrelevant, which is nice if you're an atheist, but only if you're an atheist who is very gullible and willing to accept other elaborate prior premises."

Se, miten tälläiseen asiaan sitten voidaan suhtautua, onkin tätä kautta kaksisuuntainen. Moni kristitty on sitä mieltä että se, jos Raamatun ihmeet latistetaan luonnollisten syiden aikaansaamaksi, on pikemminkin taistelua uskoa vastaan. Tässä kohden näkemykset siis jakautuvat voimakkaasti kahtia myös uskovaisten keskuudessa.

Luonnontieteen kannalta kysymys on oikeastaan siitä, mitä varmistetaan. Jos meillä on tarina joka kertoo meren väistymisestä, se voi olla myytti. Mutta jos myytti osoitetaan mahdolliseksi, se voi olla todellinen tapahtuma, joka on selitetty jollain tarinallisella keksinnöllä. Jos kirjamme myytti kertoo tuntomerkkejä niistä olosuhteista, jotka tekisivät ilmiön mahdolliseksi, se tekee todennäköisemmäksi sitä, että tapahtuma olisi todellinen. Kuitenkin on tässä kohden testataan luonnonilmiöiden roolia. Voidaan sanoa että tuuli aikaansaa muutoksia meressä, ja tuuli on havaittu ja havaittavissa. Jumalalle näissä selityksissä ei tehdä samaa.

Tulkinnallisesti sillä onko ilmiön takana luonnonilmiö vai ei, ei itse asiassa ole kovin relevanttia.
1: Raamattu väittää tapahtumia ihmeiksi, joten on ihan konsistenttia että mikään ilmiö ei tuota sitä. Tätä kautta voisi ottaa esiin vaikkapa ID -mies William Dembskin eliminoivan menetelmän, jossa Suunnittelu - joka on hyvin verrattavissa Jumalallisuuteen - havaitaan juuri siten että kaikki luonnonilmiöt eliminoidaan vaikutuskentästä ja se mikä jää jäljelle. Senkin pitää olla vieläpä hyvin epätodennäköistä tapahtuakseen. Tässä tulkinnassa luonnontieteellisen selityksen löytäminen tekee järkeväksi ajatella että ilmiö ei ollut ihme lainkaan, vaan luonnollista alkuperää.
2: Toisaalta luonnonilmiöt voivat sopia tarinaan. Jos Jumala nostaa tuulen, syntyy tuuli. Koska Jumala voi hallita luonnonlakeja, hän voi ohjailla hänet tekemään niillä monenlaisia asioita. Jumala voi siis tehdä myös pieniä ja arkisia ihmeitä, joissa välitysvoimana on luonnonlaki.

Kysymys muuttuu enemmän siihen mitä Jumala tekee, mitä ei tee ja mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä, ja mitä tekee usein ja mitä harvoin. Mikään näistä ei perustu Jumalan tutkimisesta saamiimme tietoihin. Ne ovat havaintoihin sovitettuja katsantokantoja, eivät gravitaatiovakioon verrattavissa. Kummassakaan tapauksessa ei voi puhua selittämisestä, vaan tulkinnasta. Tämä lienee se osa, jossa uskova vetoaa uskoon. Se antaa heille vakuuttuneisuuden tunteen, mutta kun en tätä uskoa jaa, se ei tuota minulle mitään vakuuttuneisuuden tunnetta.

Pieni ajatus : fraktaalielämää.

Joidenkin ihmisten mielialat liittyvät ulkona olevaan säähän. Minä tiedän sen, koska olen itse heitä. Aurinkoisena päivänä, jolloin ilmankosteus on siedettävällä tasolla ja lämpötila siinä hieman +20 paremmalla puolella, on helposti mukavaa. Kun ulkona on pimeää, kylmää, kuraista ja tuuli puhaltaa naamalle -4 asteista alijäähtynyttä räntää, on mieliala toinen.
1: Tieteenfilosofisesti ajatellen olen kertonut korrelaation. Klassisesti näihin sanotaan että en voi suoraa väittää edes tilastollisa syy-yhteyttä asioiden väliin johonkin tiettyyn järjestykseen. Kuitenkin vain harva on sitä mieltä että minun mielialani muuttavat säätä. Useampi on sitä mieltä että sää muuttaa minun mielialaani. Kenenkään mielestä kysymys ei ole käsiäänestyksestä vaan occamin partaveitsestä.

Sääesimerkin nostin asian esiin, koska yllä oleva on esimerkki siitä miten maailma vaikuttaa ihmisen fysiologiaan: Kylmissäni ruumiini toimii eri tavoin kuin helteessä. Esimerkiksi stressi on sitä, kun sosiaalinen ympäristö vaikuttaa niin että ruumiin kemiallinen toiminta muuttuu. Ja tunnetusti geenit voivat vaikuttaa -ainakin hieman- käytökseen. Kun geenit vaikuttavat käytökseen ja käytökset geeneihin, saadaan mukaan itseensä vaikuttavat kehät. Nämä taas sallivat kaaosteorian käytön. Tämä juttu on varattu tälle ajatusleikille.

Leikin taustoitus.

Kaaosteoriassa jännittävin piirre on se, miten pienet muutokset vaikuttavat systeemeissä muuttaen tilannetta hyvinkin paljon. Pierre-Simon Laplace esitti että jos luonnonlakeihin luottava fyysikko newtonilaisessa maailmassa saisi tietää maailman jokaisen asian tilan, hän voisi ennustaa koko tulevaisuuden.

Laplace tosin itse asiassa ajatteli että todellisuudessa maailma ei antaisi tätä kaikkea tietoa, ja tämän tietämättömyyden ihmettely oli hänelle olennaisempi. Moni ajattelisi että sattumalla tai vapaalla tahdolla voitaisiin rikkoa ennustettavuus. Eli se, että maailman tilasta ei voida saada kaikkea tietoa koska luonnonlait "eivät riitä", koska maailmassa on muutakin. Kaaosteoria tekee saman, mutta pysyen silti täydellisen deterministisessä maailmassa. Lopputulosta ei voi ennustaa, koska mittaustarkkuudella on rajat. Pienikin muutos tilassa voi johtaa suuriin muutoksiin myöhemmin ja vielä suurempiin vielä myöhemmin. (Ja ehkä jossain vaiheessa eroja ei sitten taas olekaan..)

Varsinainen leikki.

Moni ihmettelee miten mutkikkaasti ja joskus vaikeasti ennustettavasti ihmiset toimivat. Moni ajattelee että vapaa tahto tekee ihmisen elämästä mutkikasta. Tämä on luultavasti totta. Ainakin itse koen valinneeni elämäni aikana asioita tahdollani. Osa selittää että satunnaiset impulssit ohjaavat ihmistä, eli hän ei olekaan viisas tai valitsija, vaan eräänlainen mielivaltainen arpajaiskone. Tämä tuntuu uskottavalta, ainakin kun miettii miten mitättömiä ja harkitsemattomia monet tekemäni teot ovat. Ajattelin vielä mutkistaa tilannetta lisää : Kun ihmisessä on sisäänrakennettu piiri joka tarjoaa mahdollisuuden kaaoottiseen toimintaan, on elämässä tätäkin kautta ennustamattomuutta. Kauniiksi tämän viimeisimmän tekee tietysti se, että ollessaan rekursiivista se tekisi elämästä fraktaalinomaisempaa. Joku pitää determinismiä ahdistavana, mutta fraktaalisena sekin maistuu paljon vähemmän pahalta. Tai ainakin näyttää nätimmältä.

---

Tämä juttu ei ole aivan tyhmä, mutta sitä ei pidä ottaa liian vakavastikaan.

Rattaat ja kärryt.

Ihminen yrittää kovasti selvittää paitsi tieteen avulla sitä, miten maailma on, myös etiikan avulla sitä miten pitäisi olla. Perinteinen keino tässä kohden on ollut se, että homma delegoidaan. Toisin sanoen se on annettu Jumalallisen tahon annettavaksi, jolloin ihmisen rooliksi on jäänyt totteleminen. Silloin voidaan sanoa että samaan tapaan kuin maailmassa vaikuttavat luonnonlait, olisi myös erilaisia moraalilakeja, joita olisi seurattava.

Tietenkään tämä ei pure maallistuneessa yhteiskunnassa. Yhtenä syynä on se, että tämä ratkaisu vain oikeastaa vain siirtää moraalin ongelmaa. Tämän huomaamisen avuksi on Platonin ajoista tunnettu Euthyfronin dilemma, jossa yksinkertaisesti mietitään sitä onko jokin asia moraalista vain siksi että Jumala komentaa. Vai onko jokin asia oikein ja Jumala vain kertoo sen meille.

Dilemmaa voidaan setviä seuraavalla tavalla. Oletetaan että on Jumalan luoma moraalilaki. Mikä antaa sille moraalisen oikeutuksen? Eli mikä tekee käskystä sellaisen että sitä pitää totella? Tähän kysymykseen on muutamia reagointitapoja:
1: Laki on moraalinen vain sen vuoksi että Jumala on tehnyt sen. Aikaisemmin ei ole ollut hyvää ja pahaa, mutta Jumala on luonut sen tekemällä tämän lain. Tämä malli sekoittaa vallan ja oikeutuksen : Voidaan kuvitella että olisi mahtava Jumala joka loisi moraalilait jotka käskevät tappamaan vauvoja. Pitäisikö ihmisten totella sitä vain siksi? Baalin palvonnassa tämä ajattelutapa oli voimassa, heille lasten uhraaminen oli perusteltu ratkaisu juuri Jumalallisen tahdon vuoksi. Jos laki on hyvä vain sen vuoksi että Jumala on sen luonut, Baalin sääntö olisi oikein vain sillä perusteella että Baal olisi ns. "Tosi Jumala". Minusta tuntuu että vaikka Baal olisi tosi Jumala, ei olisi varmaa että lasten uhraaminen olisi aitoa hyvyyttä. Toki joku voisi ajatella että Baal eroaa Jumalasta sillä että Jumala on hyvä ja Baal ei. Mutta täsä törmätään siihen alkuperäiseen ongelmaan: On kehäpäätelmä väittää että Jumala luo moraalisen hyvyyden luomalla moraalilait, ja sitten laittaa tämä hyvyys Jumalan eteen. Silloin on käynyt niin että olemme ikään kuin valjastaneet kärryt hevosen eteen.
2: Moraali voi olla hyvää koska Jumala tietää mikä on hyvää, ja hän siksi käskee noudattamaan sitä. Tällöin voisimme seurata tätä moraalilakia ilman Jumalan käskyäkin. Jumalahan on hyvä vain sen vuoksi että hän noudattaa tätä universaalia hyvyyttä joka on olemassa hänestä riippumatta. Tällöin Jumala ei ole moraalin perustelu. Ja etiikassa ei pitäisikään silloin keskittyä niinkään Jumalaan kuin näihin lakeihin Hänen takanaan.

Tietenkään tämä ei estä uskomasta Jumaluuksiin. Voihan olla että uskomme Jumalasta riippumattomiin moraalilakeihin, ja että saamme niistä hyviä vinkkejä siihen miten meidän pitäisi toimia. Toki tässä on vaikeutena se, miten löytää sen oikean uskonnon, jossa näitä vinkkejä on. Pitäisi siis olla käsitys hyvästä ja pahasta, jonka pohjalta sitten tekee tämän arvioinnin siitä että onko uskonto X vai Y oikeampi. Tosin tällöin meillä olisi sisäänrakennettuna käsitys siitä hyvästä, mihin haemme vinkkejä Jumalalta. Jolloin hän voi korkeintaan tukea näitä käsityksiämme, ei suinkaan antaa meille uusia tietoja. Sitä pitäisi etsiä sitä mitä meillä jo on.

Suuri vaikeus kolmikossa Ihminen - Jumala ja Moraali onkin se, että kuka vetää ketä. Voidaan ajatella vaikka että (1) Jumala on se joka luo ihmisen ja moraalin, tai että (2) Jumala seuraa moraalia koska on hyvä ja luo ihmisen. Tai voi olla jopa niinkin että (3) ihminen luo moraalin ja jumalan oikeuttaakseen tämän. Itse asiassa lähes mikä tahansa järjestys näillä kolmikoilla onkin, ne voidaan jotenkin järkevästi siihen järjestykseen laittaa. Kysymys siitä kuka loi kenet ja kuka ohjaa ketäkin on niitä kysymyksiä, joihin tuntuu olevan vain mielipiteitä, voimakkaita sellaisia.

Ki; hengellinen henkinen.

"Religion with no God. Magnificient;
Like prison with no walls."
(Pat Condell, "What's good in religion.")

Itsepuolustuslajeja harrastaessa törmää melko usein ihmsiin, joille KI -voima merkitsee todella paljon. He puolustavat tätä näkemystä kuin uskontoa. Itseäni ei KI -puoli ole juuri kiinnostanut. Monet niihin liittyvät harjoitukset toimivat mielestäni koska ne tuottavat oikeanlaisen mielentilan

Osalle ihmisistä tälläinen asennoituminen ei riitä. Heistä lajia ei voi harjoittaa ja ymmärtää, jos ei usko KI -hin. Nämä ihmiset eivät ainakaan toistaiseksi koskaan ole olleet kouluttajia vaan niitä tavallisia harrastajia. Ehkä kouluttajistakin moni uskoo, mutta ei tuo sitä niin aggressiivisesti esiin. Syynä voi tietysti olla ihan sekin, että moni voisi lopettaa lajin tuollaisen asenteen vuoksi. Ja se näkyisi heidän lompakossaan. Raha on mitä mainioin suvaitsevaisuuden lisääjä; Tässä tapauksessa voit siis ostaa itsellesi kunnioitusta ja ihmisoikeuksia.

Näiltä KI -voimiin uskovilta kuulee usein, että vaihtoehtona KI -hin uskomiseen olisi se, että luottaa vain puhtaasti voimaan ja aggressiivisuuteen. Heidän mukaansa kamppailu on myös henkistä. Itse korostan että se on suurimmalta osin henkistä. Keskittyminen ja oikea mielentila ovat erittäin, erittäin, tärkeitä. Mutta se että osoittaa että "henkinen ei tarkoita hengellistä" on lähes yhtä vaikeaa kuin marsipaanille tangon opettaminen.

Sillä olen useita kertoja kuullut, että KI ei ole lainkaan hengellistä tai uskonnollista. Olen kuullut että "se on vain Jing ja Jang". Voit uskoa KI -voimaan ilman että uskot Jumalaan. Ja että siksi sen kutsuminen "hengelliseksi" on väärin. Ei pidä sanoa "mielelliset syyt vai hengelliset syyt", koska Jumalan puute tekee KI -voiman "eihengelliseksi". Henkinen on henkistä ja KI on henkistä. Ja koska minäkin pidän henkistä puolta kamppailussa tärkeänä, uskon KI -voimaan tai olen sisäisesti ristiriitainen.

Tässä on tietenkin ongelmana se, että hengellinen käsitetään ainoastaan eurooppalaisessa mielessä; Euroopassa hengellisyys ja Jumala liittyvät yhteen. Intelligent Designin mukaan KI kuitenkin olisi "älykäs syy." Se kun ei ole luonnonlakia eikä sattumaa, joten se jää näiden eliminoinnissa jäljelle. Tässä suhteessa voidaan aistia sitä, kuinka länsimainen hengellisyyskäsitys ei ole osannut ottaa huomioon itämaista hengellisyyskäsitystä; Älykäs toimija ei olekaan ainut vaihtoehto joka eliminoinnissa jäisi jäljelle. Tässä mielessä kantani ymmärtäminen vaatii siis länsimaisen hengellisyysnäkemyksen osittaista laajentamista, uudelleenmäärittelyä. Kun se, mitä tarkoitan hengellisyydellä ymmärretään oikein, en ole sisäisesti ristiriitainen : Voin uskoa mielelliseen toimintaan aivotoimintani kautta ilman että mitään jingiin ja jangiin nojaavaa KI -elementtiä tarvitaan.

Lisäksi olen huomannut että nämä KI -uskovaiset suhtautuvat nuivasti sellaisiin lajeihin kuin Savate. Kyseltyäni syitä tähän olen havainnut sen, että syynä ei suinkaan ole se, että tämä laji ei toimisi. Syynä ei ole se, että lajissa ei olisi hienostunutta taistelusysteemiä, jonka sisäistäminen vaatii silti omistautunutta harjoittelua. Sillä savate on tehokas että elegantti että harjoitusta vaativa. Syynä on pikemminkin nimenomaan se, että se toimii, eikä siinä uskota KI -voimaan. Paras perustelu on se, että "henkinen aspekti silti puuttuu", joka jostain syystä tarkoittaa että se on "barbaarista". Kuitenkin Savaten harjoittajat luottavat mielentilaan, keskittymiseen ja muuhun. Heillä on kenties vain hieman maallisempi selitys sille, miksi se toimii. Siksi tuollainen "barbaariseksi" nimitttäminen on pohjimmiltaan pelkkä "ad hominem", kannanotto siihen että KI -voimaan uskominen jotenkin tekee lajista eettisemmän, kuin sellainen jossa siihen ei uskota. Että laji jossa keskitytään sisäiseen rauhaan jolla murskataan vastustajat, muuttuu eettiseksi jos siinä on "hengellinen lisäelementti".

Mielestäni tällä asennoitumisellani en ole epäkunnioittava. Tavoittelen oikeaa mielentilaa ja korvaan KI -keskittämiset sellaisilla ajatuksilla, kuin "liike lähtee lantiosta". Sitäpaitsi saan valtavan kamppailuedun, koska KI -voima ei toimi niihin jotka siihen eivät usko.