Ihmeitä ja selityksiä.

Larry Moran kirjoitti Toronto Starissa olleesta jutusta. Uutinen oli näkemyksestä jossa Raamatun kertomuksen Moosekseen liittyvä punaisen meren ylitys oli mahdollista. Voimakas tuuli voi aikaansaada väliaikaisen kannaksen. Juttu perustui tutkimukseen. Tutkimuksen osallistuneista löytyy muun muassa kristitty, josta selitys tukee Raamatun kertomusta.

Jerry Coune on kirjoittanut samasta aiheesta. Sitä kautta selviää että tutkimus oli matemaattinen tietokonesimulaatio, jonka mukaan voimakas ja kauan jatkuva 100 kilometrin sekuntitahdilla puhaltava tuuli voi siirtää vettä ja tätä kautta paljastuu maa -alueita, joiden päällä voisi muutoin olla 2 metriä vettä.

Myers on aiheesta astetta kiukkuisempi. Hänestä ajatus siitä, että tarinassa olevalle ihmeelle löydytään luonnollinen selitys ei suinkaan vahvista asiaa ihmeeksi.

Luonnollinen selitys on korkeintaan selitys myytissä kerrotulle asialle. Ja jos tapahtuma on tehty, on Jumala vain muinainen tapa selittää tämä erikoinen ja varsin poikkeuksellinen tarina. "So one of the great miracles of the Bible is being reduced to a meteorological fluke with an entirely natural explanation? It makes bible stories compatible with science by making the supernatural elements of the story completely irrelevant, which is nice if you're an atheist, but only if you're an atheist who is very gullible and willing to accept other elaborate prior premises."

Se, miten tälläiseen asiaan sitten voidaan suhtautua, onkin tätä kautta kaksisuuntainen. Moni kristitty on sitä mieltä että se, jos Raamatun ihmeet latistetaan luonnollisten syiden aikaansaamaksi, on pikemminkin taistelua uskoa vastaan. Tässä kohden näkemykset siis jakautuvat voimakkaasti kahtia myös uskovaisten keskuudessa.

Luonnontieteen kannalta kysymys on oikeastaan siitä, mitä varmistetaan. Jos meillä on tarina joka kertoo meren väistymisestä, se voi olla myytti. Mutta jos myytti osoitetaan mahdolliseksi, se voi olla todellinen tapahtuma, joka on selitetty jollain tarinallisella keksinnöllä. Jos kirjamme myytti kertoo tuntomerkkejä niistä olosuhteista, jotka tekisivät ilmiön mahdolliseksi, se tekee todennäköisemmäksi sitä, että tapahtuma olisi todellinen. Kuitenkin on tässä kohden testataan luonnonilmiöiden roolia. Voidaan sanoa että tuuli aikaansaa muutoksia meressä, ja tuuli on havaittu ja havaittavissa. Jumalalle näissä selityksissä ei tehdä samaa.

Tulkinnallisesti sillä onko ilmiön takana luonnonilmiö vai ei, ei itse asiassa ole kovin relevanttia.
1: Raamattu väittää tapahtumia ihmeiksi, joten on ihan konsistenttia että mikään ilmiö ei tuota sitä. Tätä kautta voisi ottaa esiin vaikkapa ID -mies William Dembskin eliminoivan menetelmän, jossa Suunnittelu - joka on hyvin verrattavissa Jumalallisuuteen - havaitaan juuri siten että kaikki luonnonilmiöt eliminoidaan vaikutuskentästä ja se mikä jää jäljelle. Senkin pitää olla vieläpä hyvin epätodennäköistä tapahtuakseen. Tässä tulkinnassa luonnontieteellisen selityksen löytäminen tekee järkeväksi ajatella että ilmiö ei ollut ihme lainkaan, vaan luonnollista alkuperää.
2: Toisaalta luonnonilmiöt voivat sopia tarinaan. Jos Jumala nostaa tuulen, syntyy tuuli. Koska Jumala voi hallita luonnonlakeja, hän voi ohjailla hänet tekemään niillä monenlaisia asioita. Jumala voi siis tehdä myös pieniä ja arkisia ihmeitä, joissa välitysvoimana on luonnonlaki.

Kysymys muuttuu enemmän siihen mitä Jumala tekee, mitä ei tee ja mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä, ja mitä tekee usein ja mitä harvoin. Mikään näistä ei perustu Jumalan tutkimisesta saamiimme tietoihin. Ne ovat havaintoihin sovitettuja katsantokantoja, eivät gravitaatiovakioon verrattavissa. Kummassakaan tapauksessa ei voi puhua selittämisestä, vaan tulkinnasta. Tämä lienee se osa, jossa uskova vetoaa uskoon. Se antaa heille vakuuttuneisuuden tunteen, mutta kun en tätä uskoa jaa, se ei tuota minulle mitään vakuuttuneisuuden tunnetta.