Ihmisillä on mielessä miltei automaattinen ajatus siitä, että juuri ideologia aikaansaa pahuutta. Tässä kohden ihminen nähdään siis aatteidensa kautta. Näin ollen esimerkiksi kiihkouskovaisen kiihkon syy on usko.
Kuitenkin monet asiat ovat yleisinhimillisiä, ja niihin vetoamalla pärjää kulttuurissa. Tälläisessä tapauksessa syy- ja seuraus menevätkin ympäri. Ehkäpä kiihkouskovainen olisi uskonnottomana jotain ihan muuta kiihkoilevaa.
Ehkä selvin tämänlainen on ihmisten yhteistyöhalu. Eikä minkälainen tahansa yhteistyöhalu, vaan nimen omaan sellainen, jossa toimitaan ryhmässä. Yksilöt uhratuvat ryhmän sisällä. Tämä näkyy siinä, miten ihminen helposti osallistuu kilpailevien ryhmien kiistoihin.
Jos otetaan lähtökohdaksi hikipedian "houre" ja otetaan sieltä lainaus "Kun houreita saanut henkilö saapuu paikalle, rento juttelu muuttuu usein äkillisesti syvälliseksi, filosofiseksi -ja usein kiivassävyiseksi väittelyksi. Tyypillisiä aiheita ovat pahan olemus, moraali sekä CMX:än sanoitukset", on selvää että olemme kaikki jossain määrin tälläisiä. Ja jotkut ovat tätä enemmän. Useimmilla meistä on joitain aiheita, jotka herättävät sisäisen houreilijamme.
Kun katsoo kommunistien toimia, on helppoa huomata, miten ryhmähenki sen parissa on ajanut toimimaan. Maailman nähdään olevan luokkasodassa. Ateistinen kommunismi on ollut aktiivista ja aktivistista tavoilla joka
Monet feministit taas näkevät maailman miesten dominoimana. Heille maailma näyttäytyy eturyhmien taisteluna. He ovat tässä kohden monin paikoin ja monin tavoin oikeassa. Mutta jopa näiden feministien toiminta perustuu tunnetasolla - ja jopa perustellaan ääneen argumentaatiotasolla - erikoisasemalla ja paremmuudella.
Ihminen joka menee ryhmään aktiivisesti, ja osallistuu sen "taisteluihin", voi kokea itsensä erinomaiseksi, valituksi kansaksi, hyvien puolella pahaa vastaan toimivaksi, kohtalon oikeuttamina valtijoina, perimän määräämänä parempana ihmisenä ... Yksityiskohdat ovat moninaiset. Kaikkien henki on sama. On jotain, joka antaa vipuvartta siihen, että on parempi ihminen kuin muut.
En siis usko että uskonto on kiivailun syy. Uskonnollinen kiivailu on toki ilmiönä tosiasia, mutta uskonto lähinnä värittää kiivailun. Ja tekee siitä hyväksyttävämpää. Tämä viimeisin kohta tietysti tekee sen, että toiset ideologiat pumppaavat tehoja ryhmähengestä tehokkaammin kuin toiset. Ideologiasta tulee tätä kautta vahvistin.
Siksi, jos joku uskoo että maailma siivotaan fanatismista vaikkapa kieltämällä uskonnot, ei onnistu, vaan pikemminkin rakentaa omaa erilaista fanaattisuuttaan. Mutta jos joku tämän pohjalta esittää että vaikkapa uskonto ei olisi riski, ei ole oikeilla jäljillä hänkään. Sama riski vain on kaikkialla vastassa.
Kirjoittaja yrittää vedota yleiseen harkitsevaisuuteen ja varovaisuuteen. Mutta hän tiedostaa myös sen, että joskus ihminen voi tehdä sellaisia tekoja joita ei muuten tohtisi tai välttämättä edes haluaisi, jos vain jotkut pikku -ukot komentavat ja uhkailevat. Tämän kaiken sanottuaan ei voi tietysti muuta, kuin mennä kadulle mylvimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti