Fasismi on sanana hyvin tunnettu. Usein siihen liitetään kuitenkin enemmän mielikuvia, kuin tietoa. Fasismi -sanasta on tullut arkikäytössä ikään kuin haukkumasana, jonka sisältö tiivistyy siihen, että kertoja ei pidä tuosta asiasta.
Fasismi on kuitenkin kaikille hyvin vaikeasti tartuttava aihe. Sillä siinä missä jo termi "konservatiivi" pitää säilyttämisen ja ylläpitämisen sanan, ja "kommunismi" kertoo ihmisjoukosta. Fasismin nimi sen sijaan tulee latinan vitsakimppua tarkoittavasta sanasta (fasces, ei faeces, joka olisi kenties asiaankuuluvampi).
Terminvalinta ei itsessään ole tietysti kovin merkittävä asia, mutta ideologiatasolla tapahtuu täsmälleen sama. Fasistinen järjestelmä ei luo mitään määriteltyä utopiaa jota kohti pyrkisivät, kuten vaikkapa kommunistit tekevät. Fasistisissa järjestelmissä taas on keskitytty toimintaan. Toki jokaisessa toiminnassa maailma muuttuu, mutta kun ideologian määrittelemien tavoitteiden ja sen konsistenttiuden miettimistä pidettiin toiminnan vastakohtana, liiallisena "teoretisointina" on seurauksena tietysti se, että toiminnassa ei ole yhtenäistä selkeää ydintä. Tiedostettuja motiiveja ei ole. Moni onkin sitä mieltä että fasismia täytyy tämän vuoksi kuvata ensi sijassa mentaliteettina. Ei minään ideologiana, yhteiskuntateoriana tai selvänä poliittisena päämääränä.
Fasismia - ja sen kaltaisia sisällöltään epämääräisiä ilmiöitä- voidaan kuitenkin lähestyä. Tähän liittyviä keinoja ovat ainakin seuraavat:
1: Tarkastellaan organisaationa. Tätä kautta saadaan kuva ilmiöstä, kuten vaikkapa fasismin kohdalla voimakkaan keskushallinnon korostuminen. Organisaatiotasolla voidaan katsoa myös viestintää; Näin apuja saadaan vaikkapa fasistejen propagandassa olevasta ideologisesta estetiikasta, joka ohjailee tekemään jotain. Fasismin kohdalla väkivallan ihannointi ja sen käyttö, miesten maskuliinisuuden korostaminen, nuorison mukanaoloon keskittyminen, ja henkilökohtaiseen kutsumukseen painostaminen.
2: Tarkastellaan sen suosion syytä. Vaikka fasismissa olisi vellovaa massaa, sitä ohjaillaan joitain kautta. Tätä kautta fasismissa keskiöön nousee keskiluokka, koska se ajoi sen asiaa. Mussolini sanoikin fasismia vaihtoehdoksi joka ei ollut kommunismia eikä kapitalismia -mikä samalla suojaa epäkoherenttiuden huomaamiselta, että toimii kansanryhmään yhdistyvänä voimana. Saman tempun tekee fasismin piirre, jossa se ei määritellyt politiikkaa, vaan antoi seuraajiensa määrittää oma fasisminsa. Fasistinen järjestelmä ohjasi, ja kaikki kokivat olevansa osa kansan ääntä.
3: Katsotaan mitä se vastustaa. Fasismi oli esimerkiksi kommunisteja vastaan. Se toimi ehkä hieman yllättäen myös konservativismia vastaan. Vaikka fasismi yhdistetyy mielikuvissa nimen omaan äärioikeistoon, ei oikeiston harjoittama konservativismi toiminut yhdessä tekoja korostavaa toimintastrategiaa. Fasistiset järjestelmät itse asiassa usein vastustivat vapaata kaupankäyntiä. Kaiken täytyy olla kontrollissa keskushallinnolla. Likimain voisi sanoa, että fasistit syyttävät kapitalisteja luokkaristiriidan luomisesta ja kommunisteja sen hyödyntämisestä.
Kun tälläisiä listoja tuotetaan, voidaan katsoa edustaako jokin järjestelmä todella fasismia.
Kirjoittaja myöntää, että tämän jutun pohjalta fasismista ei vielä saa kovin tarkkaa kuvaa, koska käytin asioita kuvatessani positiivisia sanoja, ja valitsin vähemmän leimallisia fasismin piirteitä, ihan vain rikkoakseni arkisen ajattelun rytmin.
1 kommentti:
Mietin tänään tätä uudelleen ja tuo mieleen Venäjän (NL:n ja natsi-Saksan ohessa, miksei myös ID:n ja PS:n kohdalla). Et saa heitä eli valtiota ja viranomaisia jne kiinni sanoista tai ideologiasta vaan teoista tai tekemättäjättämättömyydestä. Joskus myös: henkisestä väkivallasta (sanoistakin mutta rivijäsenet, pikku-nashit ja kretsut, itse pomot leikkii viatonta/pesee kätösensä).
Lähetä kommentti