David Novitz on esittänyt näkemyksen jonka mukaan taidetta käsitellään lähes aina jonain muuna kuin taiteena; Taiteen katsotaan heijastavan jotain yhteiskunnallista ideaa, esimerkiksi tukevan tai vastustavan vallitsevia asioita. Taidekritiikki on hänestä yleensä yhteiskuntakriittistä.
Tämä on sinänsä totta. Syynä tähän on ainakin se, että taidetta on usein lähestytty ideaalien kautta. Taiteilijan sanomaa on pidetty keskeisenä. Takana on ajatus siitä että taiteeksi ei riittäisi se että se on hieno kuva, vaan sen pitää lisäksi puhutella jotenkin. Taiteen pitää esitellä ideaalia, ja tässä on idealismi ja ideologia vain muutaman kirjaimen päässä. Lähestymistapa tietysti muuttaa taiteenkin valtapelin yhdeksi lajiksi. Näin ollen propagandan ja taiteen välinen ero hämärtyy. Herää jopa kysymys siitä ovatko nämä yksi ja sama asia.
Postmodernismi on tehnyt tässä kohden melko paljon muutosta. Taiteeseen on alettu suhtautumaan hyvinkin joustavasti, koska sisällön yksiselitteisyydestä on luovuttu. Samalla kuilu halvan ja vulgaarin "populaarin katutaiteen" ja hienostotaiteen välillä on kavennettu. Taidelaji voi tätä kautta olla statuselementti, mutta pelkkä "oopperan muoto" ei tee teoksesta hyvää taidetta.
Postmodernisti ajattelee että taiteilija tekee taideteoksen, joka kenties on tulkinta jostain. Ja katsoja näkee teoksen ja tulkitsee sen jotenkin - ja kokee oman suhteensa tulkintaan jotenkin. Näin ollen mitään lukkoon lyötyä sanomaa ei enää ole. Silti moni postmodernistikin etsii kannanottoja ja sanomia, kirjaa tulkintansa ylös kuin se olisi merkitsevä jaettavalla tavalla. Taulusta nähdään yhä sanomaa, taulun katsotaan esittävän jotain positioita.
Tosin asiassa näyttää olevan yksi poikkeus. Pornografia. Sen kohdalla nimittäin jatkuu perinne, jossa taiteen ja pornografian suhteen on katsottu olevan olennaisesti rajanvetokysymys. Tämänlainen tulkinta vaatii moniselitteisyyden hylkäämistä. Ja jo pornografiasta paljon käytetty termi "tavoite kiihottaa seksuaalisesti" on lukkoonlyöty tulkinta joka toimii vain yksitulkintaisuuden kautta.
1: Toisaalta pornografian taideluonteen kieltäminen on siitä erikoista, että jos taiteilija sanoo että teoksen tarkoituksena olisi tuottaa ilon tunteita, uskonnollisia tunteita, kommunistisia tunteita tai anarkistisia tunteita, tätä pidettäisiin kantaaottavana taiteena. Yksi ihmisen tunnetila on taiteessa kielletty. Ja se ei jostain syystä ole murhanhimo, koska väkivaltaa maalauksissa on näytetty helposti.
Ennen taidemaailma väänsi kättä siitä mikä on pornografiaa. Erilaisia teoksia on sensuroitu liian uskaliaina. Nykyisin internet on tosin tasoittanut tilannetta ja moni pornografiselta vaikuttava sivusto myy itseään taidekuvina. Tämä tuo kuitenkin keinon tuoda tilkettä peliin. Pornografian ja taiteen välissä ei ole kuilua. Tai jos on, sen yli kulkee silta nimeltä erotiikka.
Novitz esilletuoden asia voi kuitenkin tuoda yhteiskunnan. Ennen ideaalit ja ideologiat kisasivat tiukasti. Nyt maailmansodat ovat pelästyttäneet ja markkinavoimat ovat lannistaneet ideologisen kilpailun ; Brändi painaa sanomaa enemmän. Tätä kautta kinastelu on tiivistynyt niille asioille jotka koskettavat nykyihmistä tavalla jossa vielä on erimielisyyttä. Jäljelle ei jää juuri muuta kuin pornografia.
Muilta osin taiteesta on tullut aika isoissa määrin "vain kuvia" (tai muuta keinoa). Novitzin sanoman ala on kutistunut. Maailma on muuttunut. Joku voisi sanoa että maailma on pienentynyt. Joku toinen voisi sanoa että maailma on pysynyt ennallaan, mutta siinä on vain vähemmän "asioita". "Asioiden" alentunut määrä on korvattu isommalla määrällä "tavaroita"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti