"Pelkokerroin" -ohjelmassa rohkeuden osoituksena on usein stunttemppuja jotka vaativat voimaa, taitoa ja koordinaatiota. Sen lisäksi on oleskelua, jossa ollaan käärmeiden tai skorpionien tai hämähäkkien kanssa suljetussa tilassa. Ja sitten syödään kaikkea inhottavaa. Myös "duudsonit" harjoittavat oman mallinsa rohkeutta paitsi masokistisilla tempauksillaan, myös syömällä kaikkea kummallista.
Ajatus ei sinällään ole outo. Itsekin olen käynyt "initiaatoiriitin", jossa juodaan kammottava alkoholisekoitus. En enää nykyisin muista kaikkia aineksia - yksi osa oli varmasti tequilaa - mutta ne ovat ihan tavallisia hyvin alkoholipitoisia juomia. Olennaista on se, että kun ne laittaa yhteen, tulee siitä hieman pihkamaista ja se maistuu varsin pahalta. Ideana oli kipata tämä juoma hitaasti. Kykenin toki tekemään tämän, ja sen jälkeen oli tietysti ovi auki muunlaiselle runsaalle ryyppäämiselle.
Japanissa tunnetaan ruokalaji fugu, joka on kuulemma maukasta, mutta sen syöminen voi olla hengenvaarallista, koska siinä käytetään pallokalaa (Takifugu rubripes). Pallokala taas on sellaisenaan tappavan myrkyllistä syödä. Japanilaiset kokit ovat kuitenkin harjoitelleet taitoa, jolla liha saadaan erotettua kalan myrkyllisistä osista. Ongelmana on se, että virhe johtaa ruuan myrkyttymiseen. Fugun syöminen on rohkeuden osoitus, koska sen syöminen on riski. Siksi ei olekaan vaikeaa ymmärtää miten fugua syövä yakuza osoittaa kuolemaa halveksivan rohkeutensa ja valmiutensa.
Toki haasteellisia ruokia voi olla monellakin tavalla. Ruotsissa käydessä rohkeutta voi vaatia lipeäkala. Siinä kuivattua kalaa liotetaan lipeävedessä. Kala ei näytä pahalta, mutta se maistuu hieman turhan saippuaiselta. Toisin sanoen tämän ruoan syömisessä haastetta antaa maku. Tätä voi pitää rohkeuden muotona. Suomessa meillä on tietysti mämmi, jonka suurin syömisen haaste on ennen kaikkea sen ulkonäössä.
On siis kolmenlaista haastetta, joita ruoka voi tarjota. Ultimaattinen haaste löytyy italiasta, joka tunnetaan hyvän ruoan maana. Kysymys on sisilialaisesta juustosta, casu marzusta. Casu Marzu alkaa siten, että tehdään lampaanmaidosta juustoa. Sen jälkeen se tarkoituksella saatetaan kontaktiin juustokärpäselle (Piophila casei). Tämän jälkeen juusto yksinkertaisesti mätänee, ja siihen tulee juustokärpäsen toukkia. Juustosta tulee valuvaa ja nestemäistä.
Juuston syöminen on riski. Se alkaa syömisestä. Juustosta voi nimittäin pompahdella toukkia ilmaankin, joten juustoa syödessä voi olla kannattavaa pitää silmät kiinni (ja nenästä kiinni.) Mätäneminen voi tehdä juustosta myrkyllistä. Sardinialaiset ajattelevat perinteisesti että matojen eläminen tarkoittaa syömäkelpoisuutta. (Mutta vastaavalla logiikalla koleravesi on juomakelpoista, koska eihän siinä muuten elelisi niin runsaasti sellaisia pikkuisia bakteereita.) Lisäksi toukat eivät usein kuole mahahapoissa, ja joskus ne voivat aikaansaada veriripulia, koska elävät toukat yrittävät pureksia suolistoa. Mukana on siis tulehdusvaarakin.
Lisäksi juusto on tällä hetkellä laitonta, mikä tietysti tekee siitä vielä isomman rohkeuden osoituksen. Muualla maailmassa sitä tuskin tarvitsee kriminalisoida, koska muille ei tulisi mieleenkään syödä mitään senkaltaista.
Piti minunkin kirjoittaman pian alkavan adventin kunniaksi erilaisista jouluherkuista.
3 kommenttia:
Tämä ei ole tärkeä kommentti, mutta tuli mieleen tuosta fugusta. Olen sattumoisin saanut tutustua japanilaiseen ruokakulttuuriin useiden vuosien ajan. Fugua olen tainnut syödä peräti 3 kertaa. En pidä sitä itse asiassa herkullisena, mutta se ei ole oleellista.
Minullakin oli se käsitys, että fugun syöminen eräänlainen rohkeuden osoitus, mutta kun esitin tämän asian japanilaisille ystävilleni, he pitivät sitä erittäin huvittavana. Heidän mukaansa ainoa syy siihen, että fugua arvostetaan on se, että se on niin hyvää ja vaikea valmistaa. Fugua saavat tarjota vain serfifioidut kokit ja myrkylliset osat sinetöidään erillisiin astioihin hyvin huolellisesti ja toimitetaan ongelmajätteen käsittelyyn.
No oli totuus mikä oli, niin pitivät minua taas kerran tyhmänä lansimaalaisena. Fuguateria on kyllä mielenkiintoinen, eräänlainen rituaali. Kaikki ruokalajit koostuvat fugusta, jota käytetään viimmeistä murua myöten (myrkyllisiä rauhasia lukuunottamatta). Sake oli myös maustettu "poltetuilla" fugun evillä.
Tuohan on tärkeä kommentti. Olen ilmeisesti katsonut liikaa "japanielokuvia". Ajatus sopi teemaan, ja käytin sitä siksi.
Huomaa, että en ole ollenkaan varma tästä fugujutun todellisuudesta. Japseista ei koskaan tiedä, on ne niin vekkuleita.
Oli miten oli, fugu oli ehdottomasti linjassa bloggauksen teeman kanssa. Ruokaan liittyvä pohdiskelu on tärkeä osa homo sapiensin ymmärtämistä.
Hmm. Mulla taitaakin olla semmonen varpaanvälijuusto säästissä. Jokohan se pitäisi syödä pois ennenkuin muuttaa koko jääkaapin sisällön ongelmajätteeksi.
(btw: Korealaiset perinneruuat ovat *oikeasti* vaarallisia, ainakin tottumattoman ruuansulatukselle)
Lähetä kommentti