"Runsaasti aihetodisteita"

Hyvin yleinen strategia etenkin fundamentalistejen parissa on kertoa siitä miten uskonto on vaikuttanut heidän omaan elämäänsä. Tähän liittyen kerrotaan hyvin monenlaisia tarinoita. He pitävät tätä elävän uskon kannalta tärkeänä asiana. Ja lisäksi nämä ovat heistä todiste siitä, että Jumala on olemassa, ja että nämä teot ovat jotain jota ihmiset eivät tee yksin.

Yleinen teema on kääntymyskertomukset, joissa kuvataan yleensä elämää ennen uskoontuloa. Uskontoon liittyminen sitten on tuonut muutoksen tähän elämään. Esimerkiksi narkomaani tai alkoholisti on muuttunut raittiiksi. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen perustelu, koska uskovaisten parissa näihin suhtaudutaan nuivasti. Uskonnon normistot voivat ehdottomasti tätä kautta ohjata terveisiin elämäntapoihin.

Kuitenkaan tässä ei ole mitään kovin erikoista. Jos uskonto käskee pesemään hampaita ja syömään vihanneksia ja olla koskematta raatoihin taatusti ohjaa terveyteen, mutta se ei todista millään lailla itse Jumaluudesta.

Toisaalta kertomuksissa mukana muuttuu moni asia. Esimerkiksi alkoholisti on joko yksin tai alkoholistiporukassa. Jopa Richard Dawkins myöntää uskontojen ryhmäpaineen, eli sen että yhteisö pakottaa ihmisen tiettyyn muottiin. Dawkins ei tosin korosta positiivisia muotteja. Tosiasiassa muotissa on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Ovathan jopa kulteista olevat kertomukset tarinoita siitä miten uskonto on saanut ihmiset tekemään asioita joita eivät ole ennen tehneet.
1: Tosin vaikka esimerkiksi Anonyymit Alkoholistit käyttävät henkilökohtaisen jumaluuden valitsemista tärkeänä ja pakollisena osana paranemisprosessia, Olemassaolevien tietojen pohjalta AA ei toimi uskomushoitoa tehokkaammin. Tämä voi olla yllättävää, ja johtaa miettimään että ehkä AA:ssa ei ole riittävästi kulttimaisia piirteitä? Toisaalta tämä pistää miettimään sitä, että AA ei ole kiinnostunut varmistumaan tehokkuudestaan. Se ei tutki tehoaan vaan pelkästään tekee. Kenties kauan alkoholista vapaana olleet käyvät siellä, ja ne jotka jäävät pois joko kuolevat tai heitä ei muuten näy, joten tilanne näyttää kentällä ruusuisemmalta kuin se onkaan?

Tarinoissa olevat paranemiskertomukset taas eivät kestä tarkempaa tarkastelua. Eivät tilastollisella tasolla, eivätkä yksittäisinä ihmeinä.
1: Yksittäistapauksien kohdalla on mainittava suomessa tehty Hirsilän "Herra tekee ihmeitä ilman määrää" -penkominen aiheen piirissä. Siinä haettiin paranemista, joka olisi luonteeltaan erikoislaatuinen. Esimerkiksi amputoidun raajan takaisinkasvu olisi sellainen. Hän huomasi, että vaikka tarinat olivat monet, olivat todisteet vähäset. Paranemiskertomuksista joko puuttuvat dokumentit, tai sitten ne ovatkin sellaisia että niitä tapahtuu itsestään, osa niistä tuntuu tarinana arkielämässä ihmeiltä, mutta lääketiede tietää että niitä tapahtuu yllättävänkin usein. Eli kun löydetään uskovaisia joilla on ollut tuo sairaus, on selvää että joukosta löytyy niitäkin joilta se on parantunut. Juttuja ei ole aina edes dokumentoitu, eikä niiden oikeudellisuutta voida olla varmoja. Näiden tarinoiden epäilyä pidetään uskovaisten puolella Jumalan epäilynä, vaikka sen takana olisikin vain ja ainoastaan uskovaisen ihmisen erehtyväisyyden tai valehtelun mahdollisuuden huomioonottaminen. Kun muistamme kiinnijääneet huijarit, joista kuuluisin lienee runsaasti mainetta ja seuraajia saanut Popoff, on selvää että mahdollisuus on relevantti.
___1.1: Yleisesti ottaenkin näyttää siltä että tarinoita kerrotaan massoina. Isoja kasoja erilaisia paranemistarinoita. Niitä ei varmisteta mitenkään. Ja nämä tarinat, joiden oikeudellisuutta, tarkkuutta, tapahtumista ja kertojan erehtymistä asiasta ei oteta huomioon. Mutta niitä pidetään silti vähintään aihetodisteina. Tämäntasoinen toiminta tällä innolla pakottaa miettimään sitä, onko koko genre typeryyttä vai valehtelua vai molempia.
2: Tilastollisella tasolla rukouksen täytyisi toimia paremin kuin placebo. Tätä ei tule mitenkään ilmiselvästi ilmi. Osassa tutkimuksista on tullut jopa rukouksen negatiivinen vaikutus, jos potilas tiesi että hänen puolestaan rukoiltiin, hän parantui vaikeammin. Syyksi on epäilty sitä, että jos puolesta rukoillaan, on monella arvauksena se, että hänen täytyy olla todella sairas.

Rukoustarinoissa on itse asiassa ongelmallista jo se, että niissä on käytössä post hoc ergo propter hoc ("sen jälkeen - sen vuoksi") -argumenttivirhe. Ilmiselvä esimerkki on tietysti päänsäryn katoaminen. Rukouksen jälkeen lähtenyt päänsärky olisi voinut lähteä ilman rukousta, koska päänsäryille käy niin aika usein. Syövän tai muiden vastaavien tahojen kohdalla tilanne on vielä erikoisempi, koska usein rukouksia ja rukouspyyntöjä näistä aiheista tulee paljon. Sukulaiset rukoilevat iltarukouksessa ja tilaisuuksissa voi olla tunnettu hengenmies rukoilemassa. Esirukouksia sataa jokaisen sairastuneen luo - itse asiassa jopa niin, että kun minä selitin jalkakipuni häviämisestä (kun se ensi kerran lähti, nykyisin tiedän että kyseessä on syklinen vaiva joka tulee ja menee lähes satunnaisesti koko elämäni ajan) ja näytin että parannutaan sitä darwinismillakin, reagointi oli, että joku oli voinut rukoilla puolestani ja parantaa sen. Rukoilujen runsaus kertookin itse asiassa siitä, että annetaan tilaisuus cherry pickingille. Jos parannutaan, se johtuu rukouksesta, koska aina hieman ennen on rukoiltu, tai on voitu tehdä näin, saa tarina näennäisesti faktapohjan. Toimimattomat rukoukset unohdetaan, koska "Jumala ei ole mikään parannusautomaatti", kuten minulle on tästä asiasta kerrottu.
1: Henkilökohtaisesti ihmettelen sitä, että miksi Hänet sitten esitetään sellaisena. Minä vaatisin vain selvää ja yksiselitteistä tieteellä havaittua tilastollista eroa rukouksen avulla paranemisessa. Mikään selitys jossa "epäselvä koetulos johtui esirukouksen vaikutuksen huomioimatta jäämisestä" on selitys todisteen puutteelle, ei todiste asiasta.

Kaikissa näissä elämäntarinoissa on kyseessä non sequitur. Niissä väitetty asia liimataan, ei koetella. Kriittisesti ajatellen vastaus on kaikkea muuta kuin ilmiselvä seuraus. Yksi niistä on jo itse uskon vaikutus. Kenties ihmisen psyykkinen riippuvuus asiaan ajaa muutokseen itsessään. Tässä ei tarvita sen kummempaa ulkopuolista apua. Usko ja uskon kohde menevät sekaisin, tai liimataan yhteen tarpeettoman rajusti. Eri vaihtoehtoja hylätään vääräoppisina dogmaattisista syistä, vaikka kyseisille muutoksille tunnetaan varsin luonnollisia syitä -joten ainakaan Dembskin kannattamaa kaikkien muiden vaihtoehtojen eliminointia ei edes yritetä tehdä. Tulokset kuitenkin esitetään tälläisenä, ikään kuin vahvoina todisteina jotka määrällään ja runsaudellaan ovat ikään kuin kiistaton todiste, joita vain moraaliton typerys ei usko. Tarinat eivät ole edes aihetodisteita. Koska yleisesti ottaen olen sitä mieltä että surkeisiin puolusteluihin tarvitsee turvautua vasta kun hyviä ei ole, on into käyttää tämäntasoisia ilmiselvästi monella tasolla puutteellisia esityksiä viite siitä että mitään hyvää ja kunnollista ei ole edes tarjolla.

Näissä tarinoissa on kuitenkin kaikista isoin ongelma se henki, jolla ne kerrotaan. Ne kun eivät ole vain epätieteellisiä ja järkevyyttä niissä on vain niissä olevan saivartelun verran. Ne ovat myös epäsosiaalisia erimielisiä kohtaan.

Tästä saa helposti esimerkkejä. Otan esiin tarinan kilteimmästä päästä, koska herjaaminen tässä asiassa olisi liiankin helppoa ; Armeijassa olin (liikaakin) tekemisissä uskovaisen kanssa. Hän mainitsi omia kokemuksiaan ja selitti, miten hän ei voisi uskoa jos ei olisi omin silmin nähnyt. Minun kohdallani hän odotti minun toimivan herkkäuskoisemmin kuin itse olisi toiminut. Henkilökohtaiset kokemukset ovat subjektiivisia, ja niitä yritetään siirtää kuin ne olisivat objektiivisia. Uskovan oma skeptisyys näyttäytyy ikään kuin merkkinä siitä, että pureskelu ja aivotyö on tehty valmiiksi niin että se pitäisi ottaa epäskeptisesti vastaan ilman omaa ajatustyötä. Muu otetaan jonkinasteisena loukkauksena, jossa tarinan kertojaa syytetään tyhmäksi tai valehtelijaksi. Tämä on tietysti ovela ansa.

Sillä tarkoituksena ei ole tehdä mitään kriittistä ajattelukenttää jossa edetään reilusti. Sen sijaan tavoitteena on rakentaa tilanne, jossa päätetään miten erimielinen häviää. Sitten ihmetellään, että miksi joku on jossain mahdollisesti joskus hieman häijy näitä tyyppejä kohtaan. Ja miksi joku jossain kenties paiskoo Raamattuja lattialle.