Tälläisiä keskustelunaiheita on itse asiassa hyvin paljon. Kenties selkein niistä on kuitenkin pornografia. Se tuntuu olevan sen verran vahva aihe, että kaikilla on jonkinlainen mielipide aiheesta, joko puolesta tai vastaan. Aiheesta puhutaan avoimemmin kuin vaikkapa uskonnosta, jonka kohdalla monelle kyseessä on herkkä ja arka aihe sellaisella tavalla joka ei johda ihmisiä avautumaan vaan olemaan uskomuksinensa hiljaa.
Vastaan.
Monet, esimerkiksi Andrea Dworkin ajaa pornon sensuroimista. Heille se edustaa stereotypisoivaa ja miehistä vallankäyttöä. Hänelle porno on nimen omaan miehisen väkivallan ja ylivallan muoto, eikä se mitenkään voi olla itseilmaisua tai edes fantasiointia. Alakulttuurit typistetään, ja keskustelu tiivistyy leimallisesti väkivaltapornoon ja muihin ääri -ilmiöihin. Tai sitten tavallisemman pornon kuvastoa käytetään varsin erikoisilla symbolisilla yleistyksillä.
Dworkinin mukaan pornografia on vain raiskauksen dokumentti, jonka katsoja tekee raiskauksen ja teko voidaan toistaa. Hänelle porno on sitä, että nainen houkutellaan tai pakotetaan katseen kohteeksi ja sitten hänet välineellistetään. Näin ollen porno erotisoi epätasa -arvon, eli yhteiskunnan miesten ylivalta siirtyy pornografiassa suoraan miesten vallankäytöksi.
Esimerkiksi Dworkin on vahvasti sitä mieltä että sperma on likaista ja saastaa naisen. Tämä likaaminen on miehelle vallankäytöllisesti nautittavaa, koska siinä naista hallitaan ja tuhritaan. Dworkin liittää sperman kuolemaan väittämällä että miehen olemus on yleisesti liitetty kuolemaan. Siksio peniksenkin on kuvattava tätä miehisen metsästäjä-keihästäjä-murhaajan roolia. Näin spermastakin saadaan kuoleman symboli. Hänen mukaansa naisen seksuaalinen haluttomuus johtuu alitajuisesta halusta taistella tätä miehistä ylivaltaa vastaan.
Pornon vastustajien vastustamisessa - joita esimerkiksi Kipnis edustaa - vastustetaan seksuaalisuuden hierarkista jakoa poikkeaviin ja normaaleihin. Usein tässä vedotaan seksuaalisuuteen yhteiskunnan rakentamana ilmiönä. Näin ei ole naiseutta, mieheyttä tai yhteä yleistettävää seksuaalisuutta. Näin seksuaalinen monimuotoisuus korostuu.
Tässä näkemyksessä pornografiassa korostuu fantasioihti, halu ja molempien osapuolten rooli. Kipnis esittää esimerkiksi, että pornon vastustamisen keskustelukenttä muistuttaa kovasti perinteistä yläluokan suhtautumista alempiarvoisiin ; Pornon katsoja leimataan eläimelliseksi ja hillitsemättömiksi. Samoin kielletään ajatus siitä, että nainen voisi nauttia miehen ruumiin näkemisestä, eli ottaa miehen katseellisen välineellistämisen kohteeksi jolla olisi välineellinen itsen kiihottamisen tarkoitusperä.
Pornografiasta syntyy monille helposti epämiellyttävä kuva. Tästä seuraa usein inhoreaktio. Asiaa voi kenties ymmärtää Sartren kautta. Hän kuvasi pornografiaa tirkistelynäkökulmasta. Hänestä pornografiaa katsova haluaa nähdä, mutta ei itse tulla nähdyksi. Pelko konkretisoituu ja tirkistelijälle tulee tuntemus siitä, että joku ikään kuin huomaa hänen tirkistelynsä. Tämä sallii häntä ottamaan huomioon tirkistelyn huomaajan roolin ja tunteen. Tästä seuraa syyllisyydentunne ja häpeä. Häpeästä syntyy helposti suora negatiivinen asiaan suhtautuminen.
Kuitenkin moniin asioihin liittyy tämänlainen reaktio. Esimerkiksi nyrkkeily tai vapaapaini on varsin rajua. Samoin kuin televisioväkivalta. Näitä kaikkia aiheita ei kuitenkaan sellaisenaan ole leimattu puhtaasti pahoiksi ilmiöiksi, vaan niistä on käyty hyvin monisärmäistä keskustelua. Sartren huomio ei siis ole keskustelujarru.
Symbolien julmistava epätotuus.
Dworkinin linja on selvää yleistä miehisyyden syyttämistä. Yleistäminen rajusta pornosta kaikkeen kuvalliseen seksuaalisuuden esittämiseen on selvä aggressiivinen miesvastainen stereotypia. Se on selvästi väärä ja poliittisesti värittynyt. Ja tämän lisäksi kenties myös eettisesti kyseenalainen.
Catherine Waldby on esittänyt, että fallosnäkemyksessä on vikana se, että se on pelkkä tulkinta. Penetraatiomyytti on aivan yhtä validi tulkintatapa, kuin ajatella että vagina ottaa peniksen haltuunsa, otteeseensa. Näin ollen voitaisiin sanoa että miehen elin otetaan haltuun samalla tavalla kuin vaikkapa nyrkki ottaa vasaran haltuun. Sama liittyy Dworkinin ja muiden pornonvastustajien sperman likaisuuden korostaminen. Se määritellään automaattisesti vastaanottajalle epämieluisaksi asiaksi. On aivan eri asia, onko se myös todella kaikille näin.
Kaiken kaikkiaan Dworkinin argumentaatio kytkee pelkomielikuvia miehisyyteen yleisesti ja siirtää tämän pornografiaan. Esimerkiksi toisaalla Dworkin yhdistää sperman miehen omaisuuteen, joka on kallisarvoista, mutta ei hyväksy sitä, että sperma pornografiassa olisi tuhlailun ja lahjoittamisen symboli.
Vertausten johdonmukaisuuttakin enemmän näyttää roolissa olevan asiayhteyden negatiiviset konnotaatiot. Symboliikka on selvää : Fallossymboli sekoittuu miehen sukupuolielimen kanssa yhteen. Pornografiaan liitetyt asiat ovat helposti siirrettävissä seksuaalisuuteen. Mies nähdään tämän jälkeen normaalissakin seksissä lävistäjä-keihästäjänä. Valitettavasti Dworkinilla tapahtuu matkan varrella ekvivokaatio ; Fallossymboliin liitetyt asiat siirtyvät penikseen. Keihäs on kenties fallossymboli, mutta se ei muuta penistä tappavaksi aseeksi. Lävistymisosa on kenties symbolejen kesken välittyvä ominaisuus, mutta tämä ei tarkoita että keihään joka ikinen ominaisuus tai käyttötarkoitus siirtyisi. Symboli ja asia menevät suloisesti sekaisin.
Dworkinin väkivaltainen kuvasto pakottaa ihmettelemään sitä, miksi valtaosa pornosta on muuta kuin raiskauspornoa tai väkivaltapornoa. Miksi naisen nauttiminen orgasmien saanti pornopätkissä on niin näkyvää ja äänekästä. Se on toki näyteltyä, mutta auki jää, miksi sitä niin voimakkaasti haetaan, jos keskiössä olisi todellakin miehisyyden tappavan voiman näyttö. Tuntuukin että kohteeseen koettu antipatia ja totaalinen samastumisen tunne ohjaavat näitä tulkintoja vahvasti.
Valitettavasti tälläinen liioittelu lienee ilmiselvää lähes kaikille jolloin pornon vastustamisen asiallisetkin piirteet asettuvat helpommin kyseenalaisiksi. Asiaa uskovat ovat ignorantteja ja tämän jälkeen he taatusti pelkäävät voimakkaammin pornografian kannattajia. Tämä ei johda keskusteluun tai asian ymmärtämiseen, eikä asiasta debatointiin. Jäljelle jää vain moraalinen närkästys ja siihen liitetty aktivismi. (Aktivismi joka liittyy järjenkäyttöön on tietysti usein hyvä asia. Tälläinen kaahottaminen harvemmin.)
Pornon moninaisuus.
Pehmopornossa jännittävänä piirteenä onkin itsea asiassa eräänlainen moralismi. "Levottomat 3" oikeutti itsensä sillä, että se otti esiin seksuaalisen pakkomielteen ongelman. Näin seksiin saadaan hieman paheksuva sävy. Tämä onkin hyvin vallitseva asia ; Esimerkiksi Tekno-Kekko kertoo "Kalle" -lehdestä ; "Kalle ei ikinä jättänyt väliin tilaisuutta tarjota avokätisesti kuvamateriaalia ja lausahtaa samaan hengenvetoon teatterikriitikon äänenpainoilla, kuinka murheellista ja keinotekoista sellainen surkeus on." Samoin lehdistössä haastatellaan naisia, ja pikkutuhmat kuvat sallitaan ajatuksella, että hän avaa sydämensä ja hieman ruumistaankin. Tälläisessä asetelmassa on tietysti helppo nähdä tekopyhyyttä. Mutta olennaista onkin huomata, miten tämän lähestymistavan sanoma eroaa lujasti toisenlaisen pornon sanomasta.
Naisille myytävä pehmopornoisa eroottisen kirjallisuuden laji taas harjoittaa tunnetusti strategiaa, jossa nainen pehmeydellään päihittää vastustelevan vapaan miehen. Alussa mies on ikään kuin rouhea stereotyyppinen sankari, jonka nainen saa voitettua pauloihinsa. Ja tämä päihitys ei tapahdu kaksintaistelussa miehisin tavoin. Tämä on helpohkoa nähdä miehen hallitsemisena ja naisen valtana suhteessa mieheen. Vastaavaa löytyy myös Cosmopolitan -lehdestä, jossa on joka numerossa seksikikkoja joilla parantaa omaa suoritusta joko itse saaman tai sitten jakaman nautinnon kautta.
Toisaalta pornografiassa on monia leikillisiäkin piirteitä. Suomessakin Moon TV tuli tunnetuksi siitä, että siellä ei esitetty pornoa ainoastaan hikisenä penetraationa joka tapahtuu jossain hämyisessä paikassa. Aiheeseen liittyvissä ohjelmissa mukana oli leikillisyyttä, kokeilua ja hauskanpitoa jossa sekä mies että nainen nauttivat. Ohjelmissa seksuaalisuus on toki kaupallisen makuista, esimerkiksi välinetestauksen osalta. Mutta rakenne näissä oli lainattu likimain Ostos TV:stä. Seksuaalisuus liitettiin -toki kaupallisen makuisesti- arkisuuteen ja siihen liittyvään leikillisyyteen. Kaupallisuus taas liittyy niin monenlaiseen asioihin, että pelkästään sen takia pornon vastustaminen tuntuu hieman oudolta.
Sensuurin laajeneminen.
Oleellista on tajuta ainakin se, että pornografian kielto ei ole pelkkää pornografiankieltoa. Pornografian vastustaminen levitetään usein myös seksuaalivähemmistöjen sensuroimiseen. Kipnis teki 1996 tutkimuksen, jossa havaittiin että pornosensuurimielisyys on johtanut paikoin jopa feminististen antipornotekstejen sensuroimiseen. Dworkinin lausuntoihin vedoten on toisaalta sensuroitu hyvin erikoisia asioita. Vance on tutkinut asiaa, ja Dworkinin argumentaatiotapaa käyttäen on esimerkiksi feministien konfrenssijulkaisuja joutunut sensuurin hampaisiin. Samoin kuin sen vuoksi hampaisiin on joutunut lesbojen sisäisiä lehtiä, joita ei ole edes käytetty pornografisena materiaalina. Vancen mukaan pornosensuuri onkin eräs vahvimpia keinoja hillitä naisten vapautumista. Naisten seksuaaliset halut kielletään ja kritiikistä rakennetaan pohja naisten sisäiselle kontrollille. Jos nainen haluaa, hänen kokemuksensa turrutetaan kielloilla, jossa nämä tunteet ovat miehisen ylivallan rakentamia ja naisen halu onkin siksi orjan statuksen vapaaehtoista ottamista.
Seksuaalisuus onkin myös biologinen ominaisuus.
Toisaalta on selvää että pornografiaa puolustavassa diskurssissa (tai tarkemmin pornonvastustajien debunkkauksessa) taas keskiössä on liian usein se, että sukupuolisuus on vain yhteiskunnan kehitelmä. Kuitenkin seksuaalisuutta ohjaa myös perimä. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, että ihminen olisi aina standardiheteroseksuaali : Luonnontieteissä on keskiarvon lisäksi variaatiota ja jakaumaa, jotka ovat luonnollisia nekin. Tätä kautta voidaan sanoa että hyvin moni on luonnostaan standardiheteroseksuaali, ja osa seksuaalisuuden toteuttamistavoista on marginaalisia. (Tämä ei tietysti tarkoita sitä, että kulttuuri ei vaikuttaisi sukupuolisuuteen mitenkään.)
Biologian hylkääminen, biokammo jossa luonto esiintyy vapauden kahleena ja siksi vastustettavana asiana, taas voi herättää antipatioita siitä, että pornografiaa suosivassa linjassakin olisi jotain vikaa. Kenties vakavampi este tulee luovuuden ja toteuttamisen korostamisessa. Pornografiasta osa kun on selvästi halventavaa ja "liiallisen välineellistävää". Tuntuukin fiksummalta olla käsittelemättä koko ilmiötä yhtenä klönttinä, vaan enemmänkin hyvin erilaisina osakokonaisuuksina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti