Transasia ja "lupa puhua biologisista tosiasioista"

 Olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten transasiassa transvastaisten argumentit ovat muuntuneet. Aluksi viestintä oli hyvin vahvasti sellaista että "biologiset tosiasiat" viittasivat enemmän huipputieteelliseen "Lastentarhan kyttä" -elokuvaan. (Unohtaen että kyseinen vitsi itse asiassa demonstroi miten ns. sensuurin kyllästämää siihen aikaan kaikki oli. Vitsi ei olisi hauska jos se ei viittaisi tämänlaiseen asiantilaan. Mutta se on loistava vitsi.) Sittemmin huomio keskittyi siihen että "biologiset tosiasiat" viittasivatkin kromosomeihin. Mutta erityisesti sen takia että löytyy esimerkiksi XY -kromosomallisia jotka ovat synnyttäneet, sukupuoli muuntui gameettiteoriaksi. (Teoriaksi jonka perusteella olisi perusteltua että vaihdevuoden jälkeen olisit sukupuoleton.) 

Muutosprosessi on kiinnostava, koska se näyttää että (1) "biologisiin tosiasioihin" on viitattu paljon, mutta (2) ajallisesti tähän on valittu useita täysin erilaisia määritelmiä jopa arvokonservatiivien sisällä ja (3) argumenteista on luovuttu jos niiden perusteella on tullut "poliittisesti vääriä vastauksia".

Huomio yksi.

On kiinnostavaa miten erilaisista määritelmistä aina valitaan yksi ja vain yksi leikitään että tieteellisesti validia on puhua tästä ja vain tästä. Ja jos joku toinen puhuu niin hän käyttää tätä perustelutapaa. Ja tällöin asia on siten, että; "Jos tuotat siittiöitä, olet mies ja jos tuotat munasoluja, olet nainen." mutta jos puhut kromosomeista niin sitten olisit epätieteellinen ja epäbiologinen. Aivan kuten sukupuoli takavuosina oli helppoa kun "empiirisesti katsoo housuihin".

Huomio kaksi.

Monesti keskustelua vaivaa myös se, että jos puhuu gender -sukupuolesta tulee joku selittämään sex -sukupuolesta. Ja jos tästä älähtää niin on joko (1) ignorantti joka ei ymmärrä tosiasioita ja (2) tästä biologisesta tosiasiasta ei saa puhua vaikka oikeasti on saatu puhua ja siihen saadaan kritiikkiä.

Hupaisaa on miten tyypit eivät myöskään osaa sanoa perusasioita. Ja usein jos niistä alkaa puhumaan on vastaus tyrmistyminen. Minulta on jopa tiedusteltu että miksi sukupuoli on minulle niin arka asia että olen opetellut siitä seuraavanlaisia faktoja. Helppoja faktoja. Kuten; 

Ensinnäkin SRY -geeni on sisällöllisesti sekä lyhyt (612 "merkkiä pitkä" geeni) että sinällään yllättävän turha. SRY lähinnä kytkee päälle muita geenejä. Esimerkiksi SOX9 -geenin. Jos SOX -geeni ei toimi, syntyy USEIMMITEN (ei edes aina) anatomisesti naisia joilla on tietty luuston kehityksen häiriö nimeltä kamptomeelinen oireyhtymä (luustoa ei helposti liittäisi sukupuoliominaisuudeksi).  SOX9 taas toimii enimmäkseen nimenomaan kytkemällä päälle ja sammuttamalla muita geenejä. (Esim. Lhx9, Wt1, Sf1, Dax1, Gata4, Dmrt1, Ahm, Wnt4 ja Dhh -geenit.) Nämä on siitä jänniä että ne vaikuttavat esimerkiksi hormonieritykseen - joka korreloi käytöstä. Toisaalta näistä monet ovat siitä kiinnostavia että geenin toiminta määräytyy paljon siitä minkälaisia ulkopuolisia elementtejä tulee vastaan. (Eli ympäristövaikutus näiden geenien vaikutuksessa on merkittävä, ne ovat vähän kuin ruskettuminen auringonpaisteessa, paitsi että nämä monet on vaikutuksiltaan pysyviä jne. Mikä on aika vahva argumentti siihen että tosi syvätasoisella tavalla sukupuolen ilmiasuun tulee ympäristöolojen vaihtuessa variaatiota joka "vain tavallaan redusoituu geeneihin". Kun geeni aktivoi muita geenejä, jotka aktivoi muita geenejä, on selvää että kombinatorisesti vaihtoehtoavaruus räjähtää eikä voi olla mitään yhtä johon sitoutua. Tavallaan SRY -geeni on kausaalisuhteessa esimerkiksi kaljuuntumiseen ja sydäntautiriskiin sekä aggressiivisempaan käyttäytymiseen, ja se on varmasti paras "urosgeeniehdokas" siinä mielessä että se on kaiken ytimessä. Mutta vain hyvin mutkan takaa. Jokaikinen kytkevä geeni voi mutatoitua ja samoin jokainen aktivoituva geeni voi mutatoitua ja tilanteet ovat hyvin omituisia.  (Esim. voidaan sanoa että minun isä on hemmetin karvainen ja hänellä vähän tuppaa sisäkumi paistamaan kallossa. Minulla taas on hyvin vähän karvoja - minulle ei kasva häpeäkseni edes pulisongit - mutta toisaalta tukkani on hyvin jos kello näkyy. Parturitkin tykkää aina harvennussaksilla leikkiä mikä on minun ikäiselle miehelle tietenkin ylpeydenaihe.)

Eli ensin vastapuoli on tieteellisesti ääliö kun ei osaa biologiaa mutta sitten jos toinen osaa enemmän biologiaa kuin itse niin se se vasta ongelma onkin.

Miten niin ei saa puhua?

On tavallaan kiinnotsavaa miten transgender -asiassa tuntuu toistuvan pari piirrettä. On kuin keskustelulla olisi sabluuna. Ja se on seuraavanlainen;
1: Transasioista kiinnostuneet hyvin monesti puhuvat sukupuolesta ja he tietävät siitä paljon. Jos esimerkiksi seuraa Contrapointia ei voi olla huomaamatta miten hän puhuu kromosomeista eikä kiistä mitään niihin liittyvää biologiaa. Ihan sen takia että sex ei ole gender.

2: Joku tulee esittämään banaalia perusbiologiaa sex -pohjalta näille ihmisille. Ja häntä kritisoidaan. (Ja miksi ei kritisoitaisi? Hän on idiootti koska (1) ei ymmärrä että sex ei ole gender ja muu on vastapuolen olkiukottamista ja (2) ne perusasiat ovat toooooooooooooodella perusasioita (3) ja tosiaan se että niihin viitataan kertoo että henkilö ei ole tutustunut transihmisten omiin kannanottoihin asioihin, koska muuten he olisivat esimerkiksi tietoisia siitä mitä contrapointissa on sanottu.

3: Henkilö sanoo että vika on siinä että ei saa sanoa faktoja ja tosiasioita.

4: Tapahtuu uhriutumista ja cancelkulttuuripeliä jossa transvastaisten kriitikot ovat sensuristeja kun korjaavat idioottien alkeellisia pöljävirheitä.

Tähän liittyen nostan esiin muutaman videon LonerBoxilta. Siksi että ne kuvaavat tilannetta ja henkeä jota tämän tilanteen ympärille kehittyy:

1: Ensimmäiseksi nostan esiin brittien "asiantuntijatapauksen". Jossa asiantuntija selitti sukupuolesta, sotki itse sukupuoleen neljä eri määritelmää ja tunnusti asiaan liittyvät sekaannukset ja joka sitten uhriutui että biologisia tosiasioita ei saa sanoa. Sex ja gender menivät sekaisin ja tuttu olkiukko rakentui. Ja pahastumisessa ei oikeasti pahastuta siitä että joku "sanoo kovia tosiasioita". Vaan siitä että ne asiat joita sanottiin ovat niin yksinkertaisia että jos olettaa että vastapuoli ei niitä osaa, on todella halpamainen. Henkilö tulee "opettamaan" helppoja perusasenteita ja tässä on pakko odottaa ns. "idiootti vihollinen". Sellaisella tasolla että itse ainakin miettisin pari sekuntia sitä että "onko mahdollista että vastapuoli todella on noin tietämätöntä". Kun tämä ylenkatse ja mielipiteen vääristäminen yhdistyvät julkiseen suureen näkyvyyteen on tottakai selvää että tästä pahastutaan. Melko pahaa täytyy vastapuolesta uskoa jos näkee että hän ei ole kuullut gameeteista.

2: Toisaalta viittaan ns. "vagina lady" -tapaukseen. Joka on mainio esimerkki siitä miten uutiet ovat tarttuneet tilanteeseen. Tapauksessa opiskelija joutui oppilaitoksen tutkimuksen alle. Ja uutiset kertoivat että häntä syytettiin "sen jälkeen kun hän oli sanonut tosiasioita sukupuolesta". Asia oli kiinnostava monella tavalla. (Eikä vähiten siksi että uutismyrsky alkoi jo kun tilannetta tutkittiin vaikka oppilaitoksilla on lain mukainen velvollisuus tutkia kaikki syytökset.) Absurdiksi tilanne meni kun tarina eli siten että sukupuolen sanominen todella olisi kiellettyä. Kun prosessissa (1) "vagina lady" osoitettiin syyttömäksi eli häntä ei rangaistu mitenkään (2) "vagina lady" tunnusti sanoneensa näitä sukupuoliasioita ja jos se olisi todellinen syytös josta tutkittiin niin sittenhän asia olisi ollut rangaistuksen alla jos se kuvattu Orwelldystopia on toteutunut (3) tosiasiassa lehtiuutiset leikkivät hyvin vahvasti "sen jälkeen kun" -peliä, koska oikeissa syytteissä puhuttiin käyttäytymisestä ja toiminnasta, mikä on kiehtovaa koska "vagina lady" kiemurtelee jännittävästi aina kun häneltä kysytään mitä hän siellä oppitunneilla teki. Tässä tapauksessa uhriutuminen konstruoitiin väkisin. Tyyppiä syytettiin aivan eri asiasta ja ketään ei kiinnosta koska uhriutuminen myy paremmin. Se, että jotakuta tutkitaan käytöshäiriöistä koulussa ja sitten ei edes rangaista tästä ei olisi uutinen. Melko pahaa täytyy vastapuolesta uskoa että väite "rangaistaan biologisten tosiasioiden sanomisesta" olisi uskottava. Kun itse näen tälläisiä niin ensimmäinen kysymys on että "onko tämä yliampuva vai realistista". Ja tutkimalla asian takaa yleensä löytyy "jotain muuta kuin se väitetty".

Sanoisin näin että konservatiivit puhuvat hämmentävän paljon henkilökohtaisesta vastuusta samalla kun he rakastavat uhriutumista ja muiden syyttämistä. Vasemmistolla vastaava ei aikaansaa samanlaista huvittuneisuutta koska he eivät väitä olevansa dominanssihierarkian huipulla eläviä indiivejä jotka eivät vältä tai välitä vaikeuksista.; Tosiasiassa tyypit jotka sanovat "biologisia tosiasioita" usein joko eivät osaa tai eivät ainakaan puhu (kuten se "asiantuntija") kovin kattavasti asiasta. He mokailevat. Ja he eivät kestä sitä että heille kerrotaan kovat faktat siitä miten he ovat huonoja, osaamattomia, biologiataidottomia, tyhmiä, perseestä ja epäinhimillisiä kusipäitä. Mikä on melkolailla ilmiselvä totuus myös ja jos et kestä tätä, niin itke yksinäsi äläkä minulle.

Gender -ideologiatermin faneilla on enemmän virheitä kuin vastustajillaan sukupuolia

"Queer focuses on mismatches between sex, gender and desire. For most, queer has been prominently associated with those who identify as lesbian and gay. Unknown to many, queer is in association with more than just gay and lesbian, but also cross-dressing, hermaphroditism, gender ambiguity and gender-corrective surgery." 
(Annamarie Jagose, ”Queer Theory: An Introduction”, 1996)

Nyt Pride -viikolla on lainailtu runsaasti nimitystä gender -ideologia. Termi on ollut erityisesti Tapio Puolimatkan alkujaan rummuttama. Mutta nyt se näyttää olevan muuttuneen yleiskäsitteeksi johon viitataan. Ideologia on kiinnostava koska se on samanlainen kuin kaikki kristittyjen luomat ideologiat ; Kohteet eivät yleensä tunnusta olevansa sellaisia. Termi ei tule ryhmän tarpeesta esittää ajatuksiaan vaan ulkopuolisen luomasta kategoriasta johon sovitetaan sanellusti. Tälläinen on tietenkin aina vähän aihe pysähtyä harkitsemaan miksi ratkaisu on perusteltu, vai onko se. Mutta josKirkko ja Kaupunki -lehti ja piispat ja kirkkoherrat käyttävät termiä, se lienee joka tapauksessa ns. valtavirtaa.

Tässä on hyvin kiinnostava lisäyksityiskohta. Ja se on itse asiassa jotain joka todennäköisesti tarjoaa tilaa hyvin dramaattiselle ja nopealle oikotielle jolla ohittaa hirvittävän paljon epäargumentatiivista olkiukkoroskaa. Siinä nimittäin puhutaan avoimesti gender -sanasta. Puolimatka lienee tajunneen ansan koska hän on, mahdollisesti pienten vihjailuideni, jälkeen alkanut käyttämään gender-ideologian tilalla sanaa ”sukupuoli-ideologia”.

Muutos on tärkeä ja vihjeenomainen. Sillä sen takana on yksinkertainen asia. Joka on niin yksinkertainen että on hävettävää nostaa sitä esiin. Se on nimittäin kysymys queer -feminismistä. Ja siihen yleensä liitettävästä kysymyksestä joka käsittelee sitä miten monta sukupuolta on olemassa. Tässä on hyvin oleellinen käsitejako. Sex JA Gender. Nämä viittaavat molemmat aivan eri asioihin. Ja Queer -feminismin kohdalla se, että ymmärtää tämän on oikeastaan Queer -feminismin perusytimessä. Jos et osaa tätä asiaa, et osaa feminismiä ja jos et osaa tätä kaikki kritiikkisi on arvotonta koska asiallisen kritiikin minimivaatimus on kritiikin kohteen tunteminen.

Itse olen huvitellut pyytämällä lähteitä vätteelle sukupuolten määrästä. Ja antamaan niitä feministiseen tutkimukseen. Minusta on hauskaa katsoa vaatimuksen ohittamista ja kommentoijien puhdasta ignorantiaa. Tämä on juuri sitä materiaalia jolla ylenkatseinen minäni masturboi itsensä uneen joka yö. Minun tehtävänäni ei ole opettaa ja valistaa vaan haastaa ja löytää itseäni huonompien älylliset ja kyvylliset rajat konseptipyörittelyssä jotta voin riuhtoa pienin käsineni itselleni hyvän olon. Tämä on näissä piireissä hyvin helppoa.

Sex/Gender -jaottelu on oleellinen ja syvä osa queer -feminismiä. Ja siinä on yksinkertaisesti sanottu että ihmisen biologinen sukupuoli on sex. Gender taas viittaa aivan eri asiaan. Siihen minkälaisia sekundaarisia ominaisuuksia tähän liitetään. Gender on sosiaalinen sukupuoliroolisto. Jonka avulla sekä tehdään sukupuolta koskevia oletuksia että korostetaan myös ihmisen ulkoista tietoisuutta omasta sukupuolestaan ja sukupuolisuudestaan. Eli puhutaan sukupuolirooleista ja sukupuoli-identiteetistä.

Ytimessä on siis ajatus että näitä gendereitä voi olla vaikka kuinka monta. Ja tästä sitten rakennetaan olkiukkoversio jonka mukaan biologisia sukupuolia olisi vaikka kuinka monta. Syntyy ajatuksia joissa esiintyy että ”minusta tyypit on karkeasti joko miehiä tai naisia mutta mitä ovat nämä muut 28 sukupuolta”. Kun asiaa katsoo niin huomaa että niiden takana on yksinkertainen olkiukko. Väitetään että feministi puhuu sex -sukupuolesta eikä gender -sukupuolesta.

Tätä on helppoa häivyttää etenkin Suomessa jossa sukupuoli viittaa sanana molempiin. Tätä tehdään ulkomaillakin. Ja kaikki on hämmentävää koska jopawikipedia tuntee sex -gender -jaottelun ja esittelee siitä hyvin yksinkertaisetperusmäärittelyt. Määrittelyt toisin sanoen ovat julkisia ja helposti löydettävissä. Jolloin se jolla on pienikin halu kritiikin kohteen tuntemiseen joko tuntee tämän jaottelun tai sitten ei oikesti ole kiinnostunut ja hänen pitäisi ymmärtää lopettaa itseään relevantimpien ihmisten häiriköinti turhuudellaan. Ignorantti saa olla mutta pitää tajuta että mielipide tuolloin on epäfaktuaalinen ja tätä kautta aika suurelti arvoton.

Määrittely tulee esiin myös lähes kaikissa feminismiä määrittelevissä feministisissä teoksissa. Joten oikeastaan ainut syy millä selittyy tämä ”dissaan useita sukupuolia” -puhe on se että sitä on kuunneltu propagandaa joka ei ole tutustunut kritiikkinsä kohteeseen. Jos lähdekriittisyys on tuolla tasolla niin en tiedä miten näitä voi auttaa. Paitsi ostamalla muovipussin ja kehottamalla hengittämään pitkään ja syvään.

Yleisesti ottaen kun tämän jaottelun tajuaa niin voi huomata että useimmiten nyrkkisääntö on se, että feminismikriitikot puhuvat vain sex -sukupuolesta. Ja pitävät sitä koko lukuna. Mutta feministit näkevät että sex ja gender ovat eri asia. Ja he keskittyvät genderiin. Ei ihme että ohipuhumista on paljon. Halu valittaa ja halu tutustua ja kokonaiskuvan käsittäminen ovat kaukana toisistan. Yleensä feministin eduksi. Ja sitten fokus on sellainen että voisi sanoa että feministien fokus on sitten nähdäkseni esoteerisempi, kenties tavallaan itselleni huomattavankin vähän kiinnostava.

Mutta kun tämän jaottelun ymmärtää voi tajuta miksi niissä puhutaan useiden eri käsitteiden yhteisvaikutuksista. ; Kun esimerkiksi katsoin googlessa ylhäälle tulevaa vastausta kysymykseen sukupuolten määristä sain feministisen kevyehkön sivuston joka selittää miten pitää puhua spektristä identiteettejä. ; Kun katsoo miten nykyajan feministit käsittelevät samanaikaisesti biologista sukupuolta, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmentämistä, sukupuoliesitystä ja seksuaalista suuntautumista, niin kyllä ymmärtää miten joku voi hämääntyä tästä kaikesta. Kaikki nämä ovat nimittäin eri määritelmiä joilla jokaisella on oma spektri ja sukupuoli syntyy näiden yhteisvaikutuksesta. Maistuu minun parsimoniaa kaipaavaan silmääni tarpeettoman kompleksiselta. Mutta samalla on selvää että taisteluhelikopterisukupuoli on hemmetin huono olkiukkokortti heittettäväksi tälläiseen yhteyteen.

Itse olen nähnyt että gender voi kuitenkin olla jossain määrin vähän fiksu ja tarpeellinenkin käsite. Ja että se itse asiassa putkahtaa esiin aika erikoisissa konteksteissa. Itse nostaisin tässä ihan ollakseni itseni luonteinen, tuoreesti kovasti keskustelua herättäneen evoluutiopsykologisen tutkimuksen. Markus Rantalan, Indrikis Kramsin ja Severi Luodon evoluutiopsykologinen tutkimus nimittäin jaotteli lesbot femme ja butch -lesboihin. Ja esittivät että tämä on vahvasti biologisesti määräytynyt.

He siis sanoivat että on olemassa naiseuteen ja lesbouteen liittyvä luokasto, joka on tieteellisesti relevantti ja biologisesti olemassaoleva. Ja johon liittyy sukupuolipresentaatio. He itse asiassa, jos ovat oikeassa, tunnustavat että biologisen sex-sukupuolen lisäksi on lisäalaluokkia. Väite on että sex-sukupuolen lisäksi on sukupuolinen suuntautuminen. Jossa homoseksuaaleilla naisilla on kaksi gender -alaluokkaa. Butch lesbot ja femme -lesbot. Ts. sukupuolia gender -määritteessä on yli kaksi. Ja tämä on fiksua heistä.

Joka tarkoittaa sitä että tosiasiassa gender -sukupuolia on aika monista useampia kuin se kaksi. Jos Butch ja Femme -lesbot ovat kategoria niin ainakaan itse en näe niiden kuvaavan itseäni. Joten sen tilalle tarvitaan vähintään kolmas kategoria sellaisille miehille jotka eivät ole butch- tai femmelesboja.

Itse en tosin jaksaisi ruveta miettimään näitä gender luokitelmia koska ne muuttuvat aika helposti hupsuiksi karrikatyyreiksi jossa kategorioidaan alakulttuureita antaen niille jotain gloriaa ja olemuksellista mitä ne eivät ansaitse. Ne ovat vain identiteettejen symboliosia. Ja me teemme näistä symboleista itse asian, lataamalla ne täyteen merkitystä.

Samalla on tietenkin aika selvää miksi gender -sanan filosofinen sisältö on sellaisella tavalla paljastavaa että Puolimatka on vaihtanut sen ”gender-ideologiansa” ”sukupuoli-ideologiaan”. Hän on siinä mielessä tarkkasilmäinen propagandisti että hän huomaa argumentaatiopohjanmurskaukset kun niitä hänelle vilautetaan. Asiaa hän toki harvoin korjaa, tehden juuri tämänlaisia kosmeettisia korjauksia jossa olkiukottava argumenttivirhe muutetaan vaikeammin havaittavaksi kosmeettisilla ja retorisilla muutoksilla.

Samalla tietysti ymmärtää miksi ”miljoonasta sukupuolesta” puhuvien feministien oikeiden sanomisten sisältö on sitä mitä on. Esimerkiksi intersektionalistinen Jagose kuvasi että queer- feminismi keskittyy käsittelemään ennen kaikkea jännitteitä jotka koskevat sex -sukupuolta gender-sukupuolta ja halua. Ja miten monesti ihminen joutuu useaankin omituiseen lokeroon samanaikaisesti. Ts. kysymys ei ole pelkästään värkeistä jalkojen välissä vaan siitä että värkkien jalkojen välissä oletetaan vaikuttavan hyvin moneen asiaan. Olemuksellisia vaatimuksia. Minäkin nörttimiehenä kykenen ymmärtämään miten mieheyden sijaan minilta on odotettu tiettyä maskuliinisuutta, ja miten nörttiys on nähty huonona sukupuoleutena. Miten ei ole kuten ”kunnon mies” jos on ”mieslapsi” pelaamassa konsolipelejä ja niin edes päin.

---

Viitteet:

Annamarie Jagose, ”Queer Theory: An Introduction” (1996)

Tapio Puolimatka, ”Gender-ideologia vahingoittaa lapsia” 

Tapio Puolimatka, ”Sukupuoli-ideologia estää kriittisenseksuaalikasvatuksen”

Itä-Savo, ”Lukijalta: Seurakuntiemme teologiasta vastaavinaviranhaltijoina sanoudumme irti Pride-kampanjasta”

Samuli Suonpää, ”Suonpää: Kirkon uusi sateenkaarisotasatuttaa vielä syvemmältä kuin vääntäminen samaa sukupuolta olevien vihkimisestä” 

Wikipedia, ”Sex and Gender distinction” 

”Explained: The 33 Gender Identities Recognised By TheAustralian Sex Survey” 

Australian Sex Survey

YourTango, ”How Many Genders Are There - And Why Does Talking About TheSpectrum Of Identity Matter So Much?” []

Helsingin Sanomat, ”Suomalaiset tutkijat loivat teorianbutch- ja femme-lesbouden biologisesta alkuperästä – ”Tämän suorempiatodisteita tiede ei voi koskaan tarjota””

Tiina the Feminist, ”Butch- ja femme -tutkimuskatsaustulkitsee lähteitä omituisesti”

Antimainoksen viesti

Sosiaalisessa mediassa kiersi ns. vastamainos. Siinä vastustettiin vihreitä. Listalla oli mm. väitteitä kuten "Muuttavat maantiet hamppuviljelmiksi". Tässä mielessä se oli olkiukottavuudessaan ja stereotyyppisyydessään selkeästi ns. asenteellista huumoria. Tämänlaiset ovat kiinnostavia siinä mielessä että ne yleensä kertovat levittäjiensä asenteista. ; Ne eivät ole totta ja niissä on vitsikkäitä liioitteluja jotka hivelevät niistä pitävien ennakkonäkemyksiä.

Tässä esiin nousi kuitenkin erikoinen teema. Siinä nimittäin mainittiin että "kasvattavat pojistanne tyttöjä". Tämä on melko yleinen teema jota on tärkeää tarkastella. Useinhan nämä perinteiset sukupuoliroolit tulevat keskustelussa esiin sitä kautta että ne ovat ikäviä naisille. Kuitenkin yhä vahvemmin on selvää että tässä kohden perinteiset sukupuoliroolit eivät koe "poikatyttöjä" kovinkaan ongelmallisina. Konservatiivinen nainen voi nykyään olla Sarah Palinin tyylinen vaikuttaja ja innokas tuliaseiden käyttäjä. Sen sijaan miehille asetetaan aika kovia vaatimuksia.

Tässä mielessä onkin sanottava että nykykonservatiivit ovat vahvasti sellaisia että heitä on pakko lähestyä queer -feminismin käsitteiden kautta. Ihan siksi että ilman tätä heidän sanomisissaan ja tekemisissään ei suurissa linjoissa ole yhtään mitään järkeä.

On nimittäin puhuttava määritelmistä. Määritelmien kohdalla sukupuoli nousee konservatiivien kohdalla usein esiin nimenomaan transsukupuolisten kohdalla. Viesti on heille selvä ; Se tiivistyy suunnilleen muotoon "suurissa linjoissa on kaksi sukupuolta ja harvinaisia luonnonoikkuja joilla ei ole merkitystä." Tämä johtaa siihen erikoiseen tilanteeseen että "on selvää onko joku poika vai tyttö". Mutta sitten tosiasiassa "poikuus  on ansaittava" - tämä tuli nyt kyllä jotenkin oudosti ulos, korjaan - "miehuus on ansaittava".

Tässä mielessä pitkätukkainen poika ja hänen vanhempansa voivat saada kysymyksiä "onko tyttö vai poika". Ja jos kertoo lapsen olevan poika, tätä paheksutaan tai sukupuolisuutta kyseenalaistetaan. Tämä pätee mieheydenkin kohdalle. Vaikka määritelmällisesti kyseessä olisi kuinka "biologinen tosiasia" ja killuttimet niin käytnnössä tämä ei koskaan ole se jolla asiaa testataan. Sitä selitetään ja velvoitetaan olemaan kiinnostunut tietyistä asioista. Ja nämä käytöspiirteet liitetään siihen miten nämäkin olisivat jotenkin "biologisia". Ja tästä pidetään kiinni silloinkin kun vastaesimerkkejä tulee.

Omalla kohdallani tilanne on tietenkin siitä viehättävä että minua pidetään usein "neitimäisenä". Etenkin ensivaikutelma livenä on tämänlainen. Syynä on osittain se, että olen yleensä etenkin uusien ihmisten kanssa varautunut mutta lähtökohtaisesti kohtelias. Tästä seuraa se, että sukupuolisuuttani halutaan jossain määrin vähätellä ja kyseenalaistaa. Esimerkiksi tästä käyköön vaikka se miten ukkeli  paheksui sitä että en ollut riittävän miehekäs pitämään Davy Crockett -hattua. Käytän usein myös vaaleanpunaisia vaatteita. (Tässä kohden on tavallaan pelottavaa että uskallan tehdä tätä vain koska olen muilta osin hyvinkin ns. maskuliininen. Esimerkiksi tiedän kykeneväni suurella todennäköisyydellä hakkaamaan suurimman osan niistä jotka tulevat uhittelemaan neitimäisyydestäni.)

Tässä mielessä uskallankin sanoa että mies on jotain joka on nimenomaan ja suurimmalta osalta jotain muuta kuin se että on oikeat killuttimet. Se on jotain joka tulee ikään kuin ansaita joka päivä omilla teoilla, mieltymyksillä ja tekemisillä. Tässä mielessä se ei voi olla mikään biologinen tosiasia joka on jotenkin kattava ja josta poikkeava on harvinainen tilastopoikkeus ja luonnonoikku.

Näin ollen onkin pakko erottaa mies ja miehekkyys erilleen. Koska muuten nämä ihmiset olisivat inkonsistentteja asennevammaisia idiootteja. (Toki työstän tätäkin teoriaa edelleen. Siinä vaikuttaa olevan "tiettyjä ansioita" selitysvoimana.) Ja tässä mielessä onkin pakko mennä siihen mitä queer -feministit sanovat. Että sukupuolesta puhuttaessa on pakko puhua biologiasesta sukupuolesta (sex) ja sukupuolisuudesta (gender) erikseen. (Tämä on se queer -filosofian taustateesi joka yhdistää erilaisia tulkintaviitekehyksiä.) Näin ollen voitaisiin vaikka Simone de Beauvoiria mukaillen sanoa että mieheksi synnytään mutta miehekkääksi tullaan.

Tässä mielessä perussuomalaisen miehen ja miehenmallifilosofin olisi käytännössä pakko tunnustautua tampioksi tai kannattaa queer -filosofiaa. Ainut näkemysero ei olisi synnytyn ja ansaitun sukupuolisuuden jaottelun selitysvoimassa, vaan siinä pitääkö näiitä jaotteluja ja niihin liittyviä stereotypioita purkaa vai tukea. Jotenkin he eivät kuitenkaan koskaan tee näin vaan korostavat sitä miten vastapuoli kyseenalaistaa biologisen sukupuolen. Aivan kuin kyse olisi siitä onko sex-gender jaottelu merkittävä ja relevantti. Vaikka tosiasiassa näkemyserot näyttävät olevan jossain aivan muualla.

Tässä mielessä jos pitäisi tehdä antimainos perussuomalaisista - en näe tälle tarvetta, usein antipatioiden lietsomiseen riittää että jakaa PS -mainoksia sellaisenaan - niin se sanoisi että PS:ää pitää äänestämän "Jos haluat että joku kyseenalaistaa poikasi sukupuolen."

Raiskaus ja "suostumuspuhe"

Sain aiempaan kirjoitelmaani palauteta facebookissa. (Kenties/ilmeisesti hän ei voi kommentoida bloggerin kautta.) Kirjoitin tässä useassa romanttisessa komediassa esiintyvästä tilanteesta jossa nukkuva mies sidotaan kiinni ja sitten tämän kanssa harjoitetaan seksiä.

Kommentin sisältö oli tälle näkemykselle hyvin kriittinen. Yritän tiivistää sisältöä, en suoraan lainaten mutta sisältöä reilusti ja mielestäni mahdollisimman samalla sisällöllä kertoen.

Ydinviestinä oli se, että tosiasiassa kuvattu ei ole raiskaamista. Sellainen ei kuulemma kuulu genreen ja naiset kokevat kaikenlaisen raiskaamisen vastenmielisenä eikä naisten suosimassa eroottis-romanttisessa yhteydessä sitä kautta voi olla raiskaamista;
1: Tilannetta ei edellä väkivaltaa ja uhkaa jonka avulla uhrin tahto murretaan ja otetaan hallintaan. Tämä poikkeaa paljon niistä kohtauksista joissa mies raiskaa naista, niissä on usein pitkällinenkin aggressiovaihe joka romanttisista komedioista puuttuu täysin.
2: Toisaalta tilanteista ei koskaan ole mitään traumaattisia seurauksia. Elokuvissa seksin jälkeen miehet voivat hyvin ja ovat iloisia. Tämäkin eroaa vahvasti siitä miten naisia elokuvissa raiskataan. Itkuisuus luo ilmapiiriä ja raiskausta voidaan jopa kostaa (usein miehen voimalla).
3: "Raiskaavat" naiset ovat seksikkäitä.

Tässä kommentissa on paljon hyvää. Ensinnä voidaan sanoa että olen hyvinkin samaa mieltä siitä että raiskauksia todella kuvataan eri tavalla - tämä eroavaisuus oli jopa yksi blogitekstini ydinmehuja ; On sitten tulkintakysymys haluaako tätä alleviivata kulttuurina jossa väheksytään miehen raiskaamista niin että se ei edes ole "oikeaa raiskaamista" vai ei. Erot ovat selkeitä. (Ylioppilaslehden linkin kautta voi huomata että erot ovat itse asiassa vielä suurempia jos esimerkit valitaan vähän valikoidemmin ; Hyvin samantapainen tapahtumakuvaus on draamaa naisella ja komediaa miehellä.)

Toisaalta tässä muistuu mieleen se että kenties totuttu raiskauksen määritelmä on hieman omituinen. Kommentoijani moittikin että olin liiaksi "kolmannen aallon feministi" raiskausmääritelmäni kanssa. Hän on tässä siinä mielessä tarkkanäköinen että näkemys on todellakin jotain jota on tottunut kuulemaan kolmannen aallon feministeiltä ; Hehän määrittelevät että raiskaus on seksuaalinen kanssakäyminen johon ei ole suostuttu.

Ja tässä on todellakin uhkana se, että toiminnaltaan hyvin erilaiset tapahtumat nähdään raiskauksena. (Ilmiö on relevantti siinä mielessä että esimerkiksi "koulukiusaaminen" on kärsinyt käsitteenä inflaation siksi että se koskee kaikenlaista käytöstä ivallisesta käytöksestä törkeään pahoinpitelyyn. Lopputulos on se että sana "kuluu käytössä". Ja tilanteet helposti tulkitaan sen keveimmän kautta. Vakavan kiusaamisen kohdannut tuskin kovin hyvin katselee niitä joiden kovaa huutamat koulukiusauskokemukset ovat hyvinkin pikkumaisia.)

Tässä kohden voidaankin sanoa että kun kriitikkoni sanoi että romanttisissa komedioissa ei raiskata miehiä hän itse asiassa sanoi että hän ei pidä käytetystä raiskauksen määritelmästä ; On selvää että määritelmällisesti romanttisten komedioiden seksuaaliset aktiot ovat tahdonvastaista seksiä. Mutta hyvin harva kokee ne raiskauksiksi - ja siksi romanttisia komedioita katsotaankin ilman että niistä tulee paha mieli.
1: Kun minulle sanotaan "ei ole raiskaus" en ole toki vakuuttunut täysin koska selvästi se aika vakiintuneella määritelmillä on raiskaus. On hyvä ymmärtää missä kontekstissa asia on tai ei ole raiskaus. Raiskaus on jossain määrin määritelmä, ja sidoksissa määritelmiin. Näin ollen tilanne ei ole ihan niin yksikoikoinen kuin kriitikkoni ilmitoi.

Tämä "näin tämä koetaan" -tilanne on haastava.

Tämänlainen perusteluavaruudesto menee helposti yli. "No True Scotsman" -argumenttivirheen henki voi olla vahvana. Kun esimerkiksi puhutaan "raiskauskulttuurista" vastaan tulee helposti seksuaalista väkivaltaa vähätteleviä kulmia jossa tuntuvat korostuvan sellaiset tilanteet joita ei pidetä kunnon raiskauksina ja sitten tässä halutaan mukana viedä aikamoinen määrä muitakin tilanteita.

Tästä hyvänä esimerkkinä on se miten takavuosina Suomessakin oli voimassa omituinen lainsäädäntö jossa avioliitossa raiskaaminen ei ollut de jure ikään kuin "oikea kunnon raiskaus". Avioliitossa tapahtuva raiskaus ei ollut rikollista sinällään, teko voitiin kuitenkin viedä oikeuteen jos sitä edelsi pahoinpitely tai tilanne johon voitiin soveltaa pakottamista koskevien rikoslain säännösten soveltamista.

Esimerkiksi perinteistä avioliitossa raiskauksen mahdottomuutta voitiin perustaa sillä että raiskauksen todistaminen olisi vaikeaa ilman todisteita väkivallasta. Ja että avioliitto sellaisenaan oli sopimus siitä, että siihen jotenkin liittyi se, että aviopuolisot päättävät seksistä keskenään ja tuntevat toisensa. Ja abortin ja avioeron perusteluvaatimuksetkin tuottivat tässä ongelmia. Raiskauksen olemassaolon pelättiin kannustavan väärinkäytöksiin, kuten kiristämiseen, laittomaan aborttiin ja avioliiton perusteettomalle purkamiseen. Eli koska koska joku saattaa perättömästi syyttää raiskauksesta haluttiin pyyhkiä koko konteksti pois niin että avioliitossa ei voitaisi raiskata.

Tässä sisällössä on jotain jonka puolustamiseen saattaa törmätä vaikka hommafoorumilla. Ja sävynä on jotain samaa kuin saamassani kritiikissä. ; Huomio tahtoo siirtymään raiskauksesta siihen liitoksissa oleviin pahoinpitelyn suuntiin.

Onneksi kriitikkoni ei kuitenkaan ollut ihan tätä sorttia.

Hän korosti enemmänkin tilannetajua. (Joka on siitä huono asia että se ei kovin helposti tiivisty kriteeriattribuutteihin.) Tässä mielessä hän korosti että joissain tilanteissa on katsottava odotettavissa olevia seurauksia. ; Näin ollen romanttisissa komedioissa olevien miesten sitominen unessa ei ole raiskaus jos mies vaikuttaa sellaiselta että hän itse asiassa haluaisi harrastaa seksiä. Samoin jos seksuaaliaktin aikana herätään elokuvassa tajuntaan eikä sanota eitä, voidaan nähdä että tilanne tuskin on raiskaus. Ja jos tilanteen jälkeen ei ole seurauksia ja näin on voitu ennakoida, tilanne ei ole ns. "kunnollinen raiskaus".

Tässä kulmassa on toisin sanoen korostettu astetta enemmän kieltäytymättömyyttä kuin suostumusta. Ja jossain mielessä on myönnettävä että pidän tästä lähestymistavasta. Tai vähintään ymmärrän miksi siinä voi olla viisautta. (Eli lähestyn asiaa omien orgasmieni kautta.);
1: Olen itse esimerkiksi ollut tilanteessa jossa olen nukkunut seksin jälkeistä syvää väsynyttä unta yhdessä naisen kanssa. Ja sitten olen herännyt siihen kun ilman lupaa sukuelimeni on otettu imentään. On melko selvää että tässä olen ollut tiedottomassa tilassa eikä suostumustani ole kysytty. Mutta tilanne ei tuntunut raiskaukselta vaan ihanalta. Ja tilanteen aloittajalla oli hyvät syyt uskoa että tilanne oli näin. (Eli kyseessä ei ollut vain onnekas arvaus jossa lopputulos sattui olemaan miellyttävä. Ja että tekijä olisi voinut syyllistyä raiskaukseen ikään kuin vain siksi että minulla on mielivaltaa.)
2: Toisaalta olen ollut hullussa elämässäni sellaisessakin tilanteessa jossa minulla oli tilaisuus seksuaaliseen kanssakäymiseen tilanteessa jossa minulla ei ollut kondomeja. Tilanne meni sillä tavalla että nainen hyväili käsillään elintäni ja kun olin melkoisen kiihottunut hän lopetti tyydyttämisen ja ilmaisi että haluaisi minut sisääni. Hän piti tässä taukoja ja palasi asialle. Ilmiselvä logiikka oli se, että kiihottamalla tarpeeksi suostuisin johonkin johon en muuten ollut halukas. Tätä ei tapahtunut hirveän pitkään ja tässäkään ei toki mielestäni tapahtunut raiskausta. Mutta jos tämä tilanne olisi jatkunut kauemmin kuin se teki, olisi tilanteesta saattanut rakentua sellainen. Vaikka periaatteessa tässä minulta itse asiassa "pumpattiin" suostumusta tavalla jossa oli manipulatiivisia sävyjä. Eli kolmannen aallon feminismin suostumusperiaate joutuu vähintään kovaan "suostumuksen" määrittelyyn, jossa osa tulkinnoista sanoo että tilanne ei ole raiskaus ja vain osa niistä pitää tilannetta raiskauksena.

Terveen järjen käyttäminen tälläisissä tilanteissa on kuitenkin vaikeaa. Selvää on että ulkoinen tapahtumakuvaus sitomisesta ja muusta prosessista ei ole välttämättä riittävä. On katsottava kontekstia ja tekemisen tapaa. Suostumuskin on monitulkintainen käsite ja on selvää että nukkuvalta minulta asiallinen ja ei-raiskaudellinen suihinottaminen vaatii esimerkiksi sen että tunnemme ja olemme muutenkin oletettavasti seksuaalisuhteeseen rinnastettavassa hyväntahtoisessa "tilassa". (Eli esimerkiksi juhlissa exää ei saa mennä vaan imuttamaan vaikka olisitte kuinka usein puuhastelleet aiemmin.)

Loppukaneetti;

Kun puhutaan raiskauksesta on aina katsottava tekoa ja kontekstia. Ja kun puhutaan raiskauksesta on todellakin katsottava missä määrittein syyttäjä asian lausuu. Voidaan nähdä että suostumattomuus voi olla liian epämääräinen ja mukaan on liitettävä puolustautumisen estäminen ja muu valta ; Esimerkiksi mahdollisuus kieltäytymiseen tilanteen jo alettua voi olla "keventävä asianhaara" silloin kun seksiä harrastetaan "tiedottomassa tilassa olevan kanssa". (Joka kuulostaa kieltämättä sanajonona aika pahalta ellei ole lukenut edeltä sitä suihinottoskenaariotani.)

Jossain määrin pragmatismi on tarpeen. Ihmisten odotettavissa olevat intentiot ja mahdollisuus kieltäytyä ja sanoa "ei" tilanteen alettua voivat olla tärkeämpiä kuin suora "kyllän" saaminen. Ja toisaalta "kyllän" kanssa tilanne ei ole niinikään selvä. Esimerkiksi joku voi pyytää että saa herätä seksiin. Tämä on varmasti lupa joka tekee unessa olevan kanssa sekstaamisesta ei-raiskauksen. Mutta tämä ei ole varmasti lupa tehdä sitä missä tahansa tulevaisuudessa, vaikka parisuhdetilanteen muututtua.)

Tässä tilanteessa mukana on paljon kaikenlaista. Asenne ja ilmapiiri merkitsevät. Itse asiassa jopa ulkonäkö voi oikeasti vaikuttaa tässä kontekstissa ; Jos moni vähän sovinismiin vivahtava mies korostaa että seksuaalinen häirintä on jotain joka on mielivaltaista koska se iskee rumiin miehiin useammin kuin kauniisiin, on syytä huomata että suostumus ei vaadi muuta kuin suostumuksen. Ja suostumus on autonomisen ihmisen päätös, sellainen joka ilman jatkoperustelutarvetta on eräänlaista mielivaltaa. Mutta se on kuitekin ihan validi syy kieltäytyä. Toisin sanoen voidaan oikeasti olla tilanteessa jossa oma ulkonäkösi saattaa toimia arviona siihen onko tilanne kohteesta toivottava ja haluttava vai ei. Näin siitä huolimatta että ulkonäkö on pinnallinen tai tyhmä syy. Niin se on kuitenkin tässä kohden syy. ; Älä siis yksinkertaisesti kouri ketään sellaisia ihmisiä joiden voidaan olettaa olevan vastahankaisia siihen. Vasta jos sinulla on hyvät syyt uskoa toisin voit toimia toisin.

En silti sanoisi että "kolmannen aallon feministien" määritelmä olisi susihuono. Se on yleinen ja kohtuullisen hyvä. Kaikkia erikoistilanteita se ei tosin kata kovin yksiselitteisellä tavalla. En silti sanoisi että romanttisissa komedioissa ei missään tapauksessa tapahtuisi raiskauksia. Ja jossain mielessä ne kuuluvat genreen. ; Toki jossain muussa viitekehyksessä nämä eivät ole "kunnon raiskauksia" tai "lainkaan raiskauksia". Mutta on aika yksisilmäistä jumittaa määritelmiin tällä tavalla kovin tiukasti. Kyllä sanojan sisältöä kannattaa lähestyä sitä kautta mitä määritelmiä hän käyttää ja kontekstoida sisällön merkitys tätä kautta. On totta että "raiskaus" voi merkitä vähemmän jos määritelmä on niin lievä että se kattaa myös romanttisten komedioiden sidottujen miesten kohtalot. Ja jos kriteerit ovat tiukemmat raiskaus on automaattisesti todella merkityksellinen ja huomattavasti vakavampi asia.

Toisaalta suostumuksen käsite on tällä hetkellä niin yleinen että sitä voidaan pitää ehdottomasti relevanttina lähestymistapana. Käsitettä on käytetty niin vapauden, sopimusetiikan kuin muunkin vastaavan ilmiön kautta. Monia miellyttää tarkastella ihmisiä autonomisina toimijoina joiden tahto merkitsee. Toisaalta tämä käsite on kenties niinkin vallitseva että vaaditaan hyvää filosofista silmää kyseenalaistamaan tämän määritelmän ehdottomuus. Ja tässä mielessä on kenties sopivaa sanoa jyrkästi että "ei ole raiskaus" kun liian moni ottaa käsitteen sellaisenaan ja pitää sen soveltamisesta saatavia johtopäätöksiä ehdottomasti tosina.

Jos päätelmä vaikuttaa oudolta, on aina syytä miettiä miksi se on outo. Onko tässä itsellä omituinen asenne jossa raiskaus ei olekaan kovin iso asia kun se tapahtuu miehille romanttisen komedian kontekstissa. Vai onko syynä se että määritelmä on itse asiassa huono koska se ei kuvaa tarkasteltavaa kohdetta. Näin filosofia toimii.

Naiseuden "kunnioittamisesta"

Kun joku ajaa "naiseuden arvostamista" on kyseessä hyvin mielenkiintoinen ja erikoinen ilmiö. Monin paikoin mielisairas ilmiö. Näistä yksi on alkuun laittamani William Goldingin sitaatti. Jossa ensin selitetään että tasa-arvo kuuluu romukoppaan ja että naiset ovat ylivertaisia koska he muuttavat asioita paremmaksi. Kuten muuttavat sperman lapsiksi, talon kodiksi ja ruoka-ainekset ateriaksi.

Tätä myydään kunnioituksena. Mutta tosiasiassa tässä enemmänkin esitetään ehtoja. Naiseus on sukupuolirooli (eri asia kuin sukupuoli). Ja kun tekee siihen liittyviä asioita ansaitsee kunnioitusta. Tässä mielessä naisia kunnioitetaan ehdoilla. Ja nämä ehdot vaikuttavat kovasti siltä että ihmiseltä vaaditaan ns. tottelemista. ; Itse lähettäisin puolisolleni "tulit mieleeni" -viestin lähinnä jos vihaisin häntä ja hän olisi jäänyt kiinni masturboinnista pölynimurini kanssa. Ja jokainen joka muussa yhteydessä levittää tämänlaista materiaalia on mielenvikainen.

Toinen ongelma on sitten se että "naiseuden arvostaminen" muuttuu hyvin helposti joksikin kaikkien yksilöiden ehdottomaksi kunnioittamiseksi. Esimerkiksi netissä kiertää aforismi jonka mukaan "nainen toi sinut tähän maailmaan, joten sinulla ei ole oikeutta olla kunnioittamatta heistä ainuttakaan." Tässä kielletään suhtautumasta pahasti niihin naisyksilöihin jotka sen ansaitsevat. Vaikka minut maailmaan on tuonut vain yksi nainen. Ja vaikka minun maailmaan tuomiseni ole mikään mukava asia minulle itselleni. Ja toisaalta mielestäni äitiys ei ole mikään sellainen asia johon liittyy ehdoton rakkaus ja lupa tehdä mitä vaan ilman että tässä prosessissa menee kunnioitus. (Aivan samoin kuin vanhemmilla on velvollisuus huolehtia lastensa perustarpeista, ja heillä on velvollisuus olla pahoinpitelemättä ja kaltoinkohtelematta heitä. Mutta mitään velvollisuutta rakastaa lasta ei ole.)

Aivan yhtä järkevää olisi heittää että kun olet lähtöisin miehen kiveksistä niin sinulla ei ole oikeutta olla kunnioittamatta niistä ainoatakaan. Tosiasiassa suuri osa miehistä on kuitenkin paskoja. Naiseuden kunnioitus ei ole samaa kuin se että on jostain ei-sukupuolellisesta syystä vastahankainen jotain naisyksilöä kohtaan. (Jos et vihaa naista sukupuolensa vuoksi vaan siksi että hän on kusipää, kyseessä ei ole naisviha tai naiseuden kunnioittamattomuus. Halveksit ihan muuta piirrettä yksilössä. Ja luultavasti syystä, ottaen huomioon että naiset kuuluvat ihmislajiin.)

Pieniä huomioita parisuhdehankinnoista.

Perinteisessä ihmiskuvassa naiset haluavat pitkää parisuhdetta ja miehet lyhytaikaista seksiä. Tästä syntyy ajatus jossa naiset säätelevät seksin määrää ja miehet parisuhteen määrää. Naiset valittavat sitoutumiskammosta ja miehet "pakkoselibaatista".

Näistä syntyy helposti liioiteltuja näkemyksiä todellisuudesta. Syntyy tarinoita jotka ovat samantapaisia kuin "ole oma itsesi ja se riittää" -näkemys jonka perusteoria on että pysyviä pitkäaikaisia parisuhdeongelmia miehillä ei ole. Ja naisetkin saa seksiä aina halutessaan koska he ovat se "sulkuportti". Todellisuus kuitenkin muistuttaa muistakin vaihtoehdoista. Parisuhdeongelmasiset ovat usein Timo Hännikäisen tapaisia miehiä joiden saamat kommentit naisilta ovat hyvin usein mallia "älä nyt vittu ole tollainen helvetin natsikusipää". (En ota tässä kantaa Hännikäisen natsiuteen ja ei-natsiuteen.)

Tosielämä näyttää kuitenkin mutkikkaammalta. Otetaan satunnainen baari jossa vierailin viime perjantaina. Siellä oli paikallaoloni aikana noin 30 ihmistä, 6 naista; Oletan että ihmiset ovat avomielisiä eli hyväksyvät sukupuolesta riippumatta noin puolet vastakkaisen sukupuolen edustajista. Samoin olen yksinkertaisuuden vuoksi olettanut että ihminen kehtaa yhden illan aikana yrittää iskeä suunnilleen saman verran ihmisiä. (En ole määritellyt miten monta tämä "suunnilleen saman verran on" koska sillä ei ole lopputuloksen kannalta niin suurta merkitystä.)
1: Naisen kannalta; Jäljelle jää 24 miestä. 6% on homoja, joten karkeasti yksi mies jää jo tätä kautta pois. Noista miehistä kaikki eivät ole viehättyneitä kaikkiin naisiin. Optimistisena arviona voisi arvata että kenties ehkä 10 on kiinnostunut jostain yksittäisestä tietystä naisesta. (Vaikka oletuksena olisi että jokaiselle olisi edes joku kiinnostava nainen paikalla.) Noista kiinnostuneista ehkä puolet ovat sitoutuneita. 5 on jäljellä. Nainen ei tunne vetoa kaikkia kohtaan. Mutta efektiivinen valinta koskee kenties 2-3 näistä mahdollisista miehistä. (Paljon puhuttu vaikutusefekti on tätä kautta hämmentävän pieni.) Sitten tämä kaksi pitäisi vielä löytää sieltä kaikkien 24 seasta. Sitä odotellessa saa tietenkin kokea odotusarvoisesti itselle ei-haluttavia iskemisyrityksiä, koska miehiä on enemmän ja kaikki iskevät yhtä montaa. (Tämä demonstroinee sitä että vaikka tässä tilanteessa naiset saavat valita koska ovat lukumäärältään vähäisempiä niin tosiasiassa tämän efekti on hyvin pieni.)
2: Miehen kokemus tilanteesta 30 ihmistä joista 6 on naista. Tilastollisesti on enemmän kuin todennäköistä että 6 niistä niistä 24 on keskimäärin itseä rohkeampi, aloitteellisempi, sosiaalisesti taitavampi, komeampi tai vastaavaa.  Seuraavana päivänä on krapula kun joi yhden kaljan.  Kukaan ei yritä keskimäärin iskeä sinua, sellainen on tilastopoikkeus. Ja tilastollisesti joku muu ehtii ensin. (Opetus ; Miehen ei pidä etsiä naisseuraa baarista koska sieltä kaikki muutkin miehet etsivät.)

Paidatta

Joskus liika on liikaa ; Otetaan vaikka lihakset. Kun itse täytän velvollisuuteni ja teen sitä mitä miesten sanotaan tekevän, eli katselen naisia arvioiden heidän kehoaan ja tiivistäen analyysin arvosanoihin, olen päätynyt sellaiseen asetteluun, että naisen on kiva olla sporttinen, mutta kehonrakentajat sitten kuitenkin jo ahdistavat. Liiat lihakset ovat liikaa.

Miehillä on sama. Mutta ilman sitä että yleisesti tämänlainen ilmiö tunnustettaisiin. Mutta olen melko varma, että asia on samansuuntainen naisillakin.

Mutta sitten on niitä bodarimiehiä jotka ajattelevat, että kaiken sen vaivan jälkeen täytyy aikaansaannosta esitellä ja ottaa paita pois. Ottavatkin paitaa pois. Ja tässä yhteydessä Naiset järkyttyvät.

Liika lihas onkin hieman kuten liika järki ja logiikka ; On vaikeaa pysyä mukana ja tilanteesta tulee vaikea ja kiusallinen. Saavutusta ei osaa arvostaa. Mutta ei silti pysty samaan ja tämä voi hävettää.

Jos kehonrakentajan bodattu ruumis on työllä lihasta kilkuteltu veistos, vastaa esimerkiksi oma kehoni jotain innokkaan kolmivuotiaan piirustusta. Ja kun minä esittelen tätä sillä samaisen 3 -vuotiaan innolla ja otan paidan pois, niin naiset nauravat. Koska olen niin huumorintajuinen ja hauska.

Se pieni ero.

Internetissä rakennetaan mitä omituisempia teemoja. Nyt esimerkiksi kuulin että siellä on pyörimässä sellainen asia kuin "#tissiviikko". Siinä otetaan kuvia joissa näkyy rinta-alue, joko puettuna tahi ilman.

Tämä on tietenkin jotain joka varmasti houkuttelee monia miehiä. Ja vaikeutena onkin se, että sen ideana on kai voimaannuttaa naisia. Että he voivat olla tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Mutta sitten joku tietenkin arvioi ja alkaa tekemään luokitelmia koon, muodon ja vastaavan mukaan, tekee tästä arvion ja palauttaa lähettäjälle. Ja tämänlaisen kampanjan ongelma onkin siinä että siitä tulee lähinnä pervoille keino nähdä tuttujensa, naapureidensa ja satunnaisten ihmisten vähäpukeiskuvia. (Vaikka näille onkin helposti saatavaa tarjontaa internetissä ilman tälläisiä kampanjoita niin ei se kaikkia estä.)

Ja kun julkinen sosiaalisen median kampanja kehottaa julkistamaan kuvia niin tässä on vaikeaa vedota mihinkään privaattiin ja sanoa että "kun tämän kampanjan tarkoitus on että jokaisen tissit ovat hänen oma asiansa". (Siis siinä mielessä ovatko niistä ylpeitä ja saavatko he esimerkiksi näyttää niitä milloin haluavat.) Sillä vaikka tämä on totta, tämä on sellaisella internetin tasolla hyvin triviaalilla tavalla totta. Sanotaan vain että jos tissit kerran ovat yksityisasia niin pidä ne sitten piilossa. (Vaikeus on siinä että maailma ei ole aina reilu, voidaan ikään kuin joko valita ongelma tai toinen ongelma. Yksityisasialla on tässä kaksi merkitystä ja niiden välillä tapahtuu ekvivokaatio tilanteesta toiseen siirryttäessä. Mikä tekee asioista hyvin vaikeita.) Ennustankin ns. vaikeuksia ja kuvalaudoille vuotavia kuvia joiden konteksti katoaa ja ongelmat odottavat aktivoitumistaan johonkin itselle kiusalliseen ja hankalasti selitettävään tilanteeseen.

Toisaalta monia muitakin asioita tietenkin seksualisoidaan. Ei olisi varmasti mikään ihme jos syntyisi #munapäivä jolloin sitten suollettaisiin kuvia puetusta tai ei puetusta miesten pöksyosastosta. Tai tosiasiassa ei. Sillä näissä kohden näyttää olevan niin että kovimmat esineellistäjät ovat kuvienottajat itse. Olen käsittänyt että sosiaalisessa mediassa lähetetään tarpeettomankin ahkerasti toisille kikkelikuvia. Tästä tulee yleisesti valitusta.

Sen sijaan kukaan ei valita että heidän floodinsa täyttyisi luvattomista tissikuvista. Eikä vain siksi että ei valittaisi jos tulisi. Sillä kukaan ei myöskään ylvästele saavansa tämänlaisia kuvia.

Miten (itselleni virallisesti ratkeamaton) miesnuhakysymys auttaa pseudotieteiden ymmärtämisessä

Feministit puhuvat usein ns. "miesflunssasta". Jossa miesten yksi etuoikeus olisi se että he saisivat heittäytyä sairastamaan. Voivottelun nähdään tietenkin tukevan perinteistä nais-mies -sukupuolijakoa jossa nainen hoivaa ja mies ei. (Toisaalta voitaisiin toki sanoa että miehen tervettä teeskentely olisi machokulttuuria, joten mitään asiallista tietä ulos tilanteesta ei ilmeisesti ole. Ei ainakaan tumbrl -feminismissä.)

Tässä kohden olen ollut lievästi huvittunut sitä että mies todella saattaakin olla heikompi astia. En ole niin panostanut ihmisten lääketieteeseen kuin evoluutiokysymykseen. Ja evoluutioteorian kohdalla korostuu se, miten testosteroni korreloi matalan immuunipuolustuksen kanssa hyvin monilla lajeilla. Vastaavia löydöksiä viitataan aika usein löytyvän myös ihmisiltä.  Monesta olisi erikoista että evoluutio tuottaisi heikkentynyttä immuunipuolustusta. Mutta valitettavasti esimerkiksi Zahavin haittaperiaate piittaa enemmän populaatiogeneettisisien laskelmien kautta saatavista trendeistä kuin intuitioista. Näkemys on siitä kiinnostava että Zahavin haittaperiaate vaikuttaa klassisesti esimerkiksi riikinkukkokoiraiden kantajalleen saaliiksijoutumisriskiä ja vastaavia kasvattavissa pyrstösulissa. Ihmisillä miehetkin joutuisivat siis taistelemaan naisten suosiosta jollain tavalla.

Tässä mielessä on hauskaa huomata että ihmisillä naiset koristautuvat ja miehet eivät. Ja kenties Zahavin haittaperiaate ei pääsekään näyttämään kynsiään. Puolisoni mielestä ajatus miesnuhasta on hassu. Hän viittasi Daily Mailiin jossa viitattiin että miesnuha on myytti ja tosiasiassa naiset sairastaisivat pahemmin. Eli kenties naiset sitten olisivatkin niitä jotka joutuisivat noudattamaan tiukkoja naiskuvia taistellakseen miehistä tai muista vastaavista asioista. Eli jotakuinkin kuten monet feministit näkevät asian.
1: On muuten mielenkiintoista että Daily Mail piti uutista huonona uutisena miehille. Vaikka he olisivat terveinä. Miesnuhakysymyksestä on ilmeisesti tullut monille tumbrlin ulkopuolellakin jonkinlainen arvovalta-maailmankuvakisa-statusvääntö jossa on tärkeämpää uhriutua kuin olla tieteen mukaan miellyttävästi terveempi. No, tumbrlissa terveysihannointi olisikin varmasti ableismia.

En lähde ottamaan tähän kantaa koska tilanne oli muuten herkullinen.

Tässä kohden tuon esiin sen että tiedettä tehdään paljon. Ja tästä seuraa se, että olipa kantasi tai mielipiteesi mikä tahansa, jossain on tutkimus joka puoltaa sitä. Ja tämä on tieteenfilosofisesti tärkeää. Se liittyy aika vahvasti kirjoitukseen jonka tuotin aika vähän aikaa sitten "Uuteen Suomeen". Kun tutkimuksissa on tärkeänä saada tietty P -arvo, voidaan sanoa että tätä nykyä tilastollisesti odotettavissa on että yksi 20 tutkimuksesta on odotusarvoisesti väärin. (Ja muut asiaan liittyvät vaikuttimet saavat luvun näyttämään todennäköisesti hieman surullisemmalta ; Tuo odotus P -arvon kohdalla koskee esimerkiksi metodologialtaan aivan virheettömiä tutkimuksia. Vääristyneitä ja virheelliselle logiikalle perustuvia juttujakin on olemassa nollasta poikkeava määrä joten todellinen luku on pelkästään tämän vuoksi surullisempi kuin mainitsemani 1/20.) Koska tutkimusta tehdään useista aiheista paljon, syntyy niihin väistämättä ja odotettavasti monenlaisia tuloksia.

Pseudotieteilijät ja eri aatteiden helppoheikit taas etsivät juuri näitä poikkeavia tutkimuksia. Ja tästä seuraa jännittävä ilmiö. Ilmiö jonka paras lähestymistapa on tuttu tieteenfilosofiasta. Mutta ei perinteisestä normatiivisesta tieteenfilosofiasta jossa joku Popper tulee puhumaan falsifiointikriteeristä. (1/20 on metodisesti hyvää tutkimusta mutta niissä on epätosi tulos.) Puhutaan sellaisesta tieteenfilosofisesta asiasta kuin tutkimusohjelman hedelmällisyys. Tämä on, jännittävää kyllä, hyvin tehokas ase juuri tätä virhemarginaalia vastaan. Ja taustasyy on hyvin tehokas ja tavallaan yksinkertainen. Ja se on liitoksissa siihen miten ihmiset - ja ennen kaikkea skeptikot - lähestyvä asioita väärin.

Monet muistavat vielä sen kuinka Puolimatkan homojen ja perheiden suhdetta epäiltiin. Tässä esitettiin kovaa vihjailua yliopistoa vastaan. Viestin henki oli se, että Puolimatka olisi oleellisesti vääristellyt käyttämiään lähteitä. Tässä kohden olin tosiaan jopa varovaisesti Puolimatkan puolella. Sillä en näe että ongelmana olisi se että hän vääristelisi lähteitään vaan siinä miksi hänellä on juuri ne tietyt lähteet. ; On itse asiassa niin että pseudotieteissä tulee usein vastaan yksi tai kaksi taktista tutkimusta jotka toistuvat kerran toisensa jälkeen. On mielenkiintoista miten näihin samoihin marginaalitutkimuksiin aina päädytäänkin.

Taustalla on tietenkin se, että jos ihmisellä on agenda tai muuten vaan vahva maailmankuva, niin se helposti ohjailee kiinnostusta ja tulkintaa. Ihminen on valitettavissa määrin epäfilosofinen olento. Ja epäfilosofisuudella tarkoitan sitä että emme täytä itsekriittisen olennon kriteereitä juurikaan. Kognitiivisen dissonanssin edessä assimiloimme, yritämme jotenkin selittää asian ilman että korjaamme omia näkemyksiämme. Ja tästä seuraa se, että helposti valikoimme tutkimusvuoresta ne jotka tukevat omia juttujamme. Jos olemme väärässä etsimme sitä 1/20+ -poolia.
1: Falsifioituvuusehdon vaatiminen ja falsifiointiehtojen esittelyvaatimus ennen testin tekemistä ovat tässä mielessä tieteenfilosofisesti oikein että psykologisesti oleellinen temppu joka taistelee luontaista idiotiaamme vastaan. Että ei se Popper ihan olematon tässäkään yhteydessä ole.

Tätä kautta onkin oleellista tiedostaa että Puolimatkan kohdalla on syytä katsoa esimerkiksi Regnerusta johon hän viittaa. On jännittävää miten aina kun homojen avioliittoa vastustetaan esiin löydetään juuri Regneruksen tutkimus. Ristin voitto uutisoi Regneruksesta tärkeänä tutkijana, sillä Aito Avioliitto on kutsunut tämän mestarin maahan vierailemaan ja keskustelemaan homoavioliittoa vastutavan Pasi Turusen kanssa. Regnerus on tullut esiin myös laajasti. Juha Leinivaara blogasi taannoin siitä miten Suomessa hänen puolustamisensa on melko näkyvää. Ja miten Venäjällä juuri Regneruksen tutkimusta oli siteerattu kun oli haluttu, Zhuravlyov etunenässä, saada syy ottaa sateenkaariperheiden lapset pakkohuostaan (mukaanlukien lesboperheiden omat biologiset lapset).

Tässä tieteen hedelmällisyys -argumentissani tärkeää ei ole se että Regnerus oli paheksunut tätä Zhuravlyovin esitystä vaan se että Zhuravlyov käytti Rengerusta. (Joskin eettisesti se on relevantti asia ja kertoo että Regneruksella on jotain jota Tapio Puolimatkalla ei ole, eli moraalinen kompassi.) ; Pointti on siinä että tässä pseudotieteiden sisäisten starojen synty nojaa samaan prosessiin miksi aina samat tutkimukset tulevat esiin.

Vakiintuneet starat ja aina samat tutkimukset.

Kun mietitään pseudotieteitä lähdeluettelo edellä, herää usein kysymys siitä miksi (1) ei ole haettu esimerkiksi suomalaisia alan tutkijoita joilla on vastaava siteerattuuskynnys ja tunnettavuus kuin näillä staroilla ja (2) miksi ei haeta ulkomailta yhtä kaukaa niitä joiden tieteellinen arvovalta ja lainattuusmäärät ja muut vastaavat ovat kovempia ja (3) miksi aina samat kourallinen tutkimusta toistuvat eikä valikoimassa ole hirveää kasaa erilaisia tätä poikkeusnäkökantaa tukevia tutkimuksia ja oikein runsasmääräisen useita eri tutkijoita.

Miksi esimerkiksi rokotekriittiset viittavat Wakefieldiin ja puolustavat tätä? Koska heillä on sankarit vähässä. Miksi se on vähässä? Koska tutkimusten vuori ei mitenkään ole tämän näkemyksen kannalla ja valtaosa on nimenomaan erimielinen. Miksi rokotteita puolustamaan hommataan joku koulutettu lääkäri mutta joskus pseudotieteitä puolustamaan napataan jokin aivan eri alasta tutkinnon saanut tyyppi - ja joskus jopa vain "kätevästi itseopiskellut valistunut amatööri"? Koska keskustelussa haetaan vastapuolia ja toisella on varaa tarjota isommasta talenttilaarista kuin toisella.

Pseudotieteiden olemassaolon idea on tavallaan yksinkertainen ; Se, että suosio saavutetaan tiedemaailman ulkopuolella. Sanotaan jotain joka miellyttää monia ei-tiedemiehiä. Tämä saavutetaan olemalla maailmankuvallinen ja tarjoamalla jotain jota on vaikeaa saada muuten. Tästä seuraa usein se että tiedepuolella vastassa on paradigma jolla on useita tutkijoita. Näin pseudotieteen edustajasta tulee tunnettu kun hän on aina se "toinen osapuoli" keskustelussa (kun kilpailua on vähän) vastapuolella taas on useampia tutkijoita joten he vaihtuvat useammin ja näin heistä tulee vähemmän näkyviä ja muistettuja hahmoja. Tätä kautta juuri se että oman puolen tutkijat ja tutkimukset ovat harvalukuisia tuottavat maine-etua.

Hedelmällisen tutkimusohjelman voi tuntea siitä että sitä ei ehdi opiskella työn ohessa parissa vuodessa omalla vapaalla ajalla internetissä samalla kun on lapsi, asuntolaina ja vastaavia menoja. Se vaatii usein sitä että otetaan riski ja mennään opiskelemaan sellaista alaa josta voi hankkia maisterintutkinnon. Joka on karkeasti sanoen noin "nelisen vuotta tervehenkistä työtä ilman naurettavaa sluibailua tai kauheaa raatamista."

Tässä kohden tilanne onkin se että pseudotieteen tunnistaa siitä että alan klassikkotutkimukset voi opetella parissa kuukaudessa iltapuhteena. Ne voi löytää ja opetella googlella mielekkäässä ajassa. Tässä mielessä ID ja eksegetiikka ovat hyvät esimerkit. Ne ovat nimittäin monen ideologisessa viitekehyksessä samanlaatuista materiaalia (joko roskaa tai laatua). Mutta niiden välillä on ero. Jos mietitään alkukielisen Raamatun ymmärtämistä, vaatii prosessi vuosien kielitieteellisen opiskelun. ("Sitähän saattaisi päästä jo parinkymmenen vuoden päästä lukemaan Raamattua", kuten eräs uskovainen osuvasti lohkaisi kun moitittiin sitä että Raamattua lähestytään liian arkisesti ja alkuseurakunta ohittaen.) Sen sijaan sekä minä että Tapio Puolimatka olemme opetelleet varsin hyviksi ID -teorian perusteosten ja tutkimusten läpikahlaajiksi samalla kun meillä on ollut muita velvoitteita. (Molemmat ovat suorittaneet tutkintoa "jostain ihan muusta" ja tutustuneet ID:seen vapaaehtoispohjalta vapaa-ajalla.) Emme voisi oppia kvanttifysiikkan sisältöä yhtä läpikotaisin vastaavalla resurssoinnilla. (Oikeasti uudet mullistavat paradigmat tuottavat uusia tutkimuksia sarjatulella, ja tämä viehättää etenkin nuoria tutkijoita. ID ei näytä mitään tämänlaisia merkkejä.)

Ja juuri tämä on se ero hedelmällisen tutkimusohjelman ja erilaisen ideologisen helppoheikkeilyn välillä. ; Helppoheikit hakevat sen 1+/20 -osuutensa perslihaksilla ja internetissä kaveripiirissä jakamalla niin että heillä on asiaansa tukemassa tutuksi tuleva harvinainen tutkija ja hänen harvinainen tutkimustuloksensa. Toinen puoli taas on sellainen että sitä ei voi opetella läpikotaisesti kätevästi internetistä, on pakko jäädä amatööriksi. ; Pseudotieteissä keskustelun mestarit voivat olla maallikoita joilla ei ole juuri tähän aiheeseen liittyvää akateemista tutkintoa.

Ja toisaalta ; Ei tarvitse olla mikään oikean tutkinnon omaava Regnerus päästäkseen Aidon Avioliiton kannattajien silmissä sopivaksi intellektuelliksi. Koska kun marginaalia vakavastiotettavuuteen on riittävästi, on otettava siitä mitä on tarjolla.)

Mieskyyneleet ja naisten sisäinen solidaarisuus

Feminismi on "sateenvarjotermi" jonka alla on kaikenlaista. Se on tavallaan niin epämääräinen käsite että siitä ei edes pitäisi puhua. Kuitenkin feminismiä voi pilkkoa pienempiin ja pienempiin alakohtiin. Ja niistä voi jotain jo sanoakin. Ja tästä voi luoda erilaisia nyrkkisääntöjä.

Itse sanon asiaan noin karkeasti ja polarisoiden, että;
1: Ensimmäisen aallon feministit olivat sankareita. He korostavat naisen kyvykkyyttä ja tässä on tietenkin tapana korostaa huomiota aika vähän sukupuolten välisiin eroihin, Simone Beauvoirin hengessä katsotaan kykyihin jalkovälin sijaan. He ovat tehneet ne saavutukset jotka ovat tehneet feminismistä kunnioitettavaa. Näiden saavutusten varassa feminismillä on se kunnioitettavuus joka sillä on.
2: Toisen aallon feminismi on usein naiserityisyyttä korostavaa. Tämä on jossain määrin järkevää. Sillä sukupuolilla voi olla jotain tilastollisia eroja. Ja näin ollen voi olla järkeä olla kuten joku Luce Irigaray joka korostaa sitä että miehet ja naiset ovat jotenkin olemuksellisesti erilaisia. Toisaalta toisen aallon feminismi on tätä kautta se feminismin lokero jonka sisällä on seksististä asennetta. Tämän ryhmän sisällä on niitä feministejä joiden toiminta on käytännössä käänteistä sovinismia. Tosin sovinismissa on jotain suoraan hävettävää ja tässä mielessä toisen aallon feminismi on käytännössä kuin sovinismia mutta pahempaa ; Se on manipulatiivisempi ja teeskentelee paremmin hyvää vaikka on samantyylistä. Näin ollen toisen aallon feministit ovat yleensä niitä jotka ovat antaneet feminismille sen huonon maineen. (Osittain toki siksikin että toisen aallon feminismi on ollut suosiossa aikoina jolloin fundamentalistit ovat aloittaneet maailmankuvasotimisensa. Kun segregaatio ei enää ollut muodiksta, oli feminismi hyvä vihollinen. Ajankohta vaikuttaa myös.)
3: Kolmannen aallon feminismi on intersektionaalista ja siinä sukupuolten eroista ei puhuta koska sen ytimessä ei ole miehet ja naiset vaan yksilöt. Ja yleisestä yksityiseen vetäminen on aina ongelmallista. (Ja iso osa sukupuolia koskevista ongelmista ovat sitä että nähdään keskiarvot ja pidetään tätä koko totuutena.) Se on yleisesti ottaen tasa-arvoa kannattavaa ja ajaa hyviä asioita. Se toki usein sortuu määrittelemään ilmiöitä ja hallitsemaan niitä tällä. Ja lisäksi se tarttuu usein triviaaleihin sanavalintateemoihin sen sijaan että muuttaisi asioita. Tässä mielessä se usein sortuu enemmän luomaan ihmisryhmiä kuin antamalla heidän luoda itsensä ja määrittelee sitten niiden oikeuksia sen sijaan että antaisi niitä heille. Se on kuitenkin pääasiassa hyväntahtoista ja sen ongelmapuolet ovat triviaaleja. Ne ovat joko merkityksettömiä tai tehottomia tai niistä joku ärsyyntyy. Jotka taas ei ole ongelmia kenellekään vapaalle miehelle ja naiselle. Aikaa saa haaskata ja ihmisien tunteita ei pidä suojella vittuuntuneisuudelta.

Kun feminismiä kritisoidaan, kritiikissä isketään usein siihen että feministit eivät ymmärrä sukupuolta. Sukupuolieroista puhuminen on tärkeää. Esille tuodut ongelmakohdat ja ristiriidat koskevat kuitenkin yleensä juuri sitä porukkaa jolle sukupuolierot ovat tärkeitä. Tässä ryhmässä naiset ja miehet kisaavat. Ja ovat erilaisia. Ja siksi on tärkeää äänestää naispoliitikkoa koska hän on nainen. Tai että on oleellista harrastaa sisaruutta ja taistella miesprivileegiota vastaan hyvin ehdottomasti.

Ongelmafeminismi ja redditin henki

Nykyaikana, kun kolmannen aallon feminismi, on sitä yleisintä tämänlainen näyttää kuitenkin enimmäkseen redditiltä. Ja redditillä tarkoitan vaikka seuraavaa sitaattia;

Tässä siis ihminen kommentoi Nikola Teslaa koskevaa dokumenttia. Ja koska Tesla oli mies, ei se, että hän ei saanut keksinnöistään ansaitsemaansa kunniaa ja toiset tyypit - kuten Edison - tienasivat hänen keksinnöillään, voi olla aito ongelma. Koska hän on mies, hän ei ole voinut kokea relevanttia vääryyttä. Ja siksi Teslasta dokumentin tekeminen on vain sitä että miesprivileegio tekee miehestä sortotarinan jossa mies on uhri ja sitten itkee mieskyyneliä. Valkoinen mies ei voi olla relevantti uhri. Jos Tesla olisi sen sijaan ollut nainen niin heti dokumentti olisi ollut relevantti ja arvokas. Koska relevanttiutta ei määritä se mitä hänelle on yksilönä tapahtunut vaan mitä sukupuolta ja jengiä hän edustaa.

Vaikeinta näissä nykyajan toisen aallon feministeissä on se, että on vaikeaa tietää ovatko he oikeasti trolleja vai eivät. Poen lain henki heidän kohdallaan on aina vahva. (Esimerkiksi minun on hyvin vaikeaa ymmärtää miten tuon lainauksen feministillä muka voi ylipäätään olla poikaystävä.)

Tosin maailma on täynnä keski-ikäisiä ja sitä vanhempia toisen aallon feministejä. Ja heillä on usein varakkuutta, valtaa ja jopa medianäkyvyyttä. Nuoria kolmannen aallon feministejä on tietenkin miellyttävää - ja feminismille myyvempääkin - kuulla. Ja aika usein kun heidän lausuntojaan kuulee, on sellainen häiriintynyt olo mikä tulee aina kun redditin "suljettu osasto" vuotaa tosimaailman puolelle..

"Enemmän" ja "helpommin" ovat vääriä tapoja lähestyä sukupuolten seksiä.

Kun lukee seksiä koskevia mielipiteitä, esiintyy niissä tavanomaisesti väitteitä kuten "naiset saavat helpommin seksiä kuin miehet". Tai että "miehet saavat enemmän seksiä". Tämänlainen keskiarvoon tuijottava ero on kuitenkin mahdollista jos ja vain jos sukupuolten välillä on paljon eroja siinä kuinka paljon niissä on homoseksuaalista toimintaa.

Muutoin tilanne on se, että seksiä harrastaa mies ja nainen. Kutsukaa minua heteronormatiiviseksi mutta suuressa osassa seksuaaliaktioita on mukana yksi mies ja yksi nainen. Ja kasautuneena miehen saamaa seksiä on näin yhtä paljon kuin naisillakin. ; Voidaan sanoa että naiset ja miehet saavat keskimäärin ihan yhtä paljon seksiä. Keskimäärin. Keskiarvo taas on se tylsä luku joka on helppo sanoa ja mitata ja joka merkitsee ihmisille usein hävettävän paljon.
1: Toinen vastaava toistuva arkijärkeilijöiden idiotia on "trendin" tai "korrelaation" olemassaolo, joka tuntuu merkitsevän monille enemmän kuin korrelaation voimakkuus. En tiedä mitä tälle pitäisi tehdä? Liittää avioliittolupa historiallisten aikojen konfirmaation tapaiseen naimalupakonseptiin. Mutta joka käsittelee tilastollisen analyysin perusteita...

Sen sijaan jakauma on se mikä voi kiinnostaa ja jossa on eroja.

Tässä mielessä genetiikka kertoo aika paljon. Pari vuotta sitten keskusteltiin aika paljon Mark Stonekingin tutkimuksesta: Tarkalleen ottaen siitä, miten naisilla ja miehillä on erilainen vaikutus geenipooliin; Tarkalleen ottaen nainen on siirtänyt geeninsä seuraavalle sukupolvelle useammin kuin mies. "throughout human history, mothers have regularly outnumbered fathers, meaning that more women have passed on their DNA than men." Efektin taakse on helppoa nähdä se, että miehistä harva saa, mutta sitäkin enemmän; "relatively few men got to mate with multiple women and women tended to move home to live with their partners."

Tässä kysymys on toki lisääntymisestä joka on hieman eri asia kuin seksi. Mutta efekti on toistuva. Ennen ei ole ollut ehkäisyä samalla tavalla käytössä kuin nykyään. Käsitellyt ihmismassat alkavat näissä mittakaavoissa olemaan niin suuria että ero on merkitsevä. Ja näin ollen tästä voidaan vetää jotain yhteyksiä, ihan sen vuoksi että kaikesta huolimatta lapset syntyvät seksillä.

Tämä tarkoittaa sitä että naisten seksin saaminen on todennäköisempää. Jakaumaltaan tasaisempaa. Aiheesta on toki kirjoitettu ennen Stonekiniäkin. Esimerkiksi itse viittasin vuonna 2009 tutkimukseen jossa siinäkin tuli esiin se, että 40% miehistä sai siirrettyä geenejään seuraavaan sukupolveen kun naisilla lukema oli 80%. Naisen mahdollisuus on kaksinkertainen. (Koska luvut eroavat useita kymmeniä prosentteja ja ovat kivasti 50% eri puolilla voi sanoa että miehen on oltava hieman poikkeuksellinen lisääntyäkseen, naisilla täytyy olla poikkeus jos ei.)

Tästä vedetään usein hieman liian pitkälle vietyjä päätelmiä nimenomaan "miesasiamiesten" puolella. Kun puhutaan jostain Laasasen markkina-arvoteoriasta, siinä korostetaan että naisella on erityinen seksuaalinen valta. Toisaalta ei ole tavatonta törmätä feministiin joka sanoo että jos naiset saisivat seksiä enemmän, näkisimme kaikkialla koko ajan panevia naisia.

Tässä on kuitenkin kyse mittakaavoista. Evoluutiopsykologia, tuo miesasiamiesten yleensä hyväksymä tausta-ajattelutapa, on siitä hauska että voimme arvata että miehilläkin tapahtuu valikointia. Miehillä on seksuaalisia preferenssejä ja he arvioivat esimerkiksi naisten ulkonäköä. Jos mies olisi vain passiivinen valinnan kohde eikä valikoija tämänlaiset piirteet olisivat lähinnä haitta evolutiivisesti. Teoria siitä että mies vaan panee mitä tahansa ja nainen valikoi on tätä kautta liioitteleva.

Samoin on syytä tiedostaa että jos harvat miehet saavat useammin seksiä, on tavallisempaa löytää nimenomaan mies joka panee koko ajan. Sillä naisten seksin jakauma on tasaisempi. Miehillä on enemmän ääripäitä. Se ei tarkoita, että naisilla ei olisi sellaista. Itse asiassa jos katsoo tuohon aiemmin laittamaani 80%:n niin se tarkoittaa sitä, että noin viidesosa naisista ei lisäänny. Tässä kontekstissa on tietenkin turhaa sanoa että naiset saisivat jotenkin automaattisesti seksiä. Mukana on luultavasti porukkaa jolla on suuria hankaluuksia.

Onkin hyvä tiedostaa että asioita pitää lähestyä jakaumina eikä dikotomisina klustereina jossa on olemassa vain keskiarvot ja sukupuolet. Voidaan esimerkiksi sanoa että jos jonkun mielestä seksinsaamiseroista ei voi puhua kun naisten on vaikeaa saada seksiä, tekee non sequiturin.

Tämä on helppo demonstroida vastaesimerkillä jossa naisen on vaikeaa saada seksiä mutta hänen saamistodennäköisyytensä on silti tasaisempi. Esimerkiksi jos katsotaan naisten ja miesten lisääntymiseroja, voitaisiin luoda tilanne jossa naiset ja miehet haluaisivat koko ajan seksiä ja vonkaisivat identtisellä frekvenssillä. Naiset saisivat seksiä kysyttyään keskimäärin sanotaan 20 mieheltä. Tämä on taatusti työlästä, repivää ja kaikkea muuta kuin ilmiselvästi ja helposti saatua seksiä. Mutta silti miehillä vastaava kyseltävä luku olisi sitten 40. Helppous ja ilmiselvyys ovat eri asia kuin jakauman tasaisuus ja keskittyminen.

---

Olen tosin itse ollut huomaavinani sellaista, että miehillä on työlästä hankkia "vain seksiä". Mutta ikäiseni naiset jotka varmaan saisivat kertaseksiä, haluaisivat löytää niitä vakituisia pitkäaikaisia puolisoita joista sitten on pulaa. Preferensseissä on ero ja "seksuaalinen valta" on tässä mielessä hyvinkin vaikeasti arvioitavissa. Valtaa käytetään molempiin suuntiin. Oli se sitten tavoitteetonta, biologista tai kulttuurin opettamaa.

Munanaiset.

"Cosmopolitan" on lehti joka elää naisten epävarmuudesta, esineellistämisestä ja vapautena myydystä seksismistä. Se toki aina välistä muistaa kirjoittaa tekstejä siitä miten naisia esineellistäville miehille käy huonosti. Toisaalta se saattaa ottaa artikkelin keskeisimmäksi sisällöksi kuvituksen jonka aiheena on urheilijamiesten jalkojenvälipullistumien esteettinen arviointi.

En väitä että tämä on kaksinaismoralistista. Sillä tässä esineellistetään miehiä. Ja artikkelit vastustavat naisten esineellistämistä. Sen sijaan kiinnitän huomiota siihen miten miesten harrastama esineellistäminen on parempaa.

Kun naiset esineellistävät miehiä, näkökulmat tuntuvat olevan kovin vähäisiä. Huomio keskittyy pääasiassa jalkoväliin. Primaarisiin sukupuolielimiin. Kun miehet esineellistävät ei vaginakuvat - tai lähikuvat joissa on keskitytty pelkästään bikinien alaosiin joista paistaa pimpsa läpi - ole sitä aineistoa jota painetaan nuortenlehtiin. Tämä materiaali on siinä suoraan pornona myytävässä aineistossa.

Miehet esineellistävät useampia piirteitä. Tissejä. Huulia. Hiuksia. Tissejä. Takamusta. Sääriä. Korkokenkiä. Tissejä. ; Onkin tavallaan kuvaavaa että miesten seksismi on niin kokonaisvaltaista että naisten nännien sensurointi nähdään tarpeelliseksi ja miesten nännien ei. Tai luultavasti asia liittyy jotenkin johonkin tämänlaiseen. Tai ainakin toivon niin.

Kun naisten objektisoinnissa on kokonaisia koulukuntia - kuten tissimiehet ja peppumiehet -jakolinja - ei naisten harrastamassa esineellistämisessä näytetä tuntevan kuin munanaisia. Hitto soikoon! Olen pettynyt naisiin! Esineellistäkää miehiä paremmin! Tasa-arvoistumisen kautta asialle voi miltei antaa anteeksi. Olette esineellistäneet miehiä julkisissa medioissa sen verran vähemmän aikaa että yksipuolinen lähestyminen on kenties tätä kautta ymmärrettävissä. Mutta yrittäkää!

Sukupuolen takia

Sattuipa eräänä päivänä eilen niin että olin treenien jälkeen julkiseen liikennöintiin liittyvässä kontekstissa. Tässä sain mahdollisuuden kohdata ihmisiä. Tätä pidetään tärkeänä asiana sillä jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja kaunis ja sellaisenaan arvokas.

Tässä tapauksessa kohtaamani ihminen oli alkoholin vaikutuksen alaisena oleva nuorehko kaljupäistä skeneä edustava viehättävä mieshenkilö. Oli miellyttävää törmätä alkoholilta lemahtavaan ilmapiiriin. Mies oli selvästi kontaktia hakeva ja sillä tavalla sosiaalinen. Hän esimerkiksi huuteli ylipainoisille naisille siitä miten hän lokeroi heitä ja miten ymmärtää heitä koska on joskus "pannut läskiä". Hän oli tässä kaverinsa kanssa joka oli astetta maltillisempi.

Minä olen mies joten hänen reagointinsa olivat hieman erilaisia. Hän viittasi kieltämättä kunnianarvoisaan hattuuni. Kyseli että "onko mukavaa olla ufo". Lisäksi hän oli kovasti erinäistä mieltä homoseksuaaleista ja siitä miten hattu päässä olevia homoja hakataan. Tämä oli toki erityisen mielenkiintoista. En lähtenyt poistumaan paikalta vaan olin enemmän passiivinen. Hän koki tämän ärsyttävänä. Jonka vuoksi rakensin pikasuunnitelman. Koska hän oli tietyssä suunnassa, tiesin että hän joutuu käyttämään tiettyä hyökkäyslinjaa jos aikoo käydä suoraviivaisesti päälleni. Minun etunani taas on se että koska minä en hyökkää on minulla häntä enemmän vapauksia. Tavoitteni oli siis siirtyä humalikon linjalta syrjään, peittää hänen näkökenttänsä vasemmalla kädellä pidetyllä kunnianarvoisella hatullani. Ja iskeä miellyttävällä lantiolla ja jalkalihaksilla ja selkälihaksilla tuettu koukku suoraan hänen palleihinsa. Koska, no, olin enemmän kuin hieman hermostunut ja hänen puheensa rakensivat mieleeni assosiaatioverkon. (Hattutemppu ja siitä jatkettu lyöminen taas ovat selkärankaan treenattu rationaalinen reagointitapa johon olen kuluttanut useita ja useita tunteja. Sen sitä saa kun käy niissä treeneissä.)

Luonnollisesti vaivihkaisesti laitoin tähän lyömiskäteeni avainnippuni. Sellaisella tavalla jossa sormien välistä pistää esiin yksi avain. Arvioin että kyseinen kaljupää nostaa penkistä kolme kertaa enemmän kuin minut. Ja minut vielä useamman kertaa. En tietenkään lähtisi vääntämään kättä, painimaan avoimesti tai leikkimään hänen kanssaan peliä jossa yritetään kättelyotteella puristamaan kilpaa. Minua kiinnosti selviytyminen. Ja minun kanssani ei ehkä kannata lähteä leikkimään siinä mielessä että en välitä niin paljoa kunniasta. Väkivallassa ei ole kunniaa. Lopputulos olisi tietenkin ollut karman läpitunkema ; Mies joka on niin varma omasta machoseksuaalisuudestaan ja joka kyseenalaistaa nössiäisiksi ja hinttimäisiksi kokemiensa heteroseksuaalejen miehien seksuaalisuutta olisi saanut kyseenalaistaa omaa mieheyttään koko säälittävän loppuelämänsä. Koska ihan sama mitä hän nostaa penkistä. Hänen kiveksensä ovat hämmentävän heppoisassa nahkapussissa olevia melko pienikokoisia adadobimaisia pampuloita.

Yritin olla vaivihkainen. Mutta ilmeisesti humalikon ystävä huomasi jotain sillä hän varoitteli kaveriaan että "älä, tuolla on piru merrassa". Ja kas niin, mitään ei tapahtunut. Tosiasia on, että olisin varmasti saanut tappelussa aika pahasti turpaani. Sillä en ollut kehittänyt mitään tätä kaveria varten. Ja oletettavasti hän auttaisi kyllä sitä nolosti satutettua kaveriaan. Mutta hänellä oli tilannekäsitys kunnossa. Hän - toisin kuin hänen humalainen kaverinsa tai minä - edustaa niitä voimia jotka tekevät Suomesta ja kaduistamme vähemmän väkivaltaisia paikkoja sellaisella relevantilla tavalla joka on näkymätöntä ja näkymättömyydessään merkittävää. Hänen ansiostaan Suomessa on todenäköisesti kaksi kivestä ja yksi omituinen vankilatuomio vähemmän.

Itselleni oli selvää että tässä tilanteessa oli kysymys pääasiassa sukupuolesta ja seksuaalisuuden ilmentämisestä.

Ja näin onkin usein väkivaltatapauksissa. Mutta tätä ei oikein tunnuta ymmärtävän. Jostain syystä maassamme on omituinen reagointitapa sukupuolisuuteen ja siihen liittyvään väkivaltaan. Tämä kumpuaa joskus esiin hyvin omituisissa konteksteissa. Esimerkiksi "Valomerkin" Samuli Suonpäätä käsittelevässä jutussa. Jutussa on Suonpään ajattelutavalle tyypillinen rakenne. Suonpää kertoo usein että hänen ihonväristään, sukupuolestaan ja vastaavista ei välitetä koska hän on mies. Tässä hengessä hän kertoo esimerkiksi naisten tasa-arvosta seuraavaa "Koska olen mitä olen, aloin kokea, että vastineeksi velvollisuuteni on tukea huonommassa asemassa olevia. Suonpään mukaan heitä ovat Suomessa naiset, etenkin nuoret. Jos 25-vuotias nainen kirjoittaa jotain, sen on paljon vaikeampi lyödä läpi kuin keski-ikäisen miehen juttujen. Kukaan ei myöskään uhkaa raiskata minua tai kommentoi tissejäni, jos puhun, Suonpää toteaa." Samalla juttu on kuitenkin täynnä Suonpään saamia uhkailuja jotka ovat peräisin maahanmuuttokriittisestä skenestä.

"Näytätkin ihan homolta. Pesäpallomailan saat perseeseesi. Sinunlaisesi paskat tapetaan jokainen. Muut myöhemmin mutta sinä olet sellainen paska että sinusta aloitetaan." ... "Me tiedämme, missä asut. Seuraavan kerran kun hypit meidän nenällemme, saat varoa tosissasi. Tuollaisesta paskasta saadaan henki pois todella helposti." Tosiasia on, että Suonpää saa näitä koska on mies.

On hämmentävää että Suomessa on vallalla keskustelukulttuuri jossa naisten saamat raiskauspelottelut ja vastaavat johtuvat siitä että he ovat naisia. Ja jos mies saa hakkausuhkauksia se johtuu siitä että keskustelukumppani on maahanmuuttokriittinen. Toisin sanoen miesten saama väkivallan uha politisoidaan kun taas sen kanssa identtinen naisten kokema asiattomuus sukupuolistetaan.

Taustalla onkin se, että miesten kohtaamassa väkivallassa mukana on sävyjä joissa uhri on syyllinen. Josta olen aiemmin kirjoittanut, muun muassa siitä johtuen että jos korostaa jotain muuta kulmaa harrastaa victim blamea tai vastaavaa ; Joka on itsessään ällistyttävää koska nähdäkseni tilanne on vastakohta victim blamelle. Naisten kohdalla jos selittäisi että raiskauksen syynä on pukeutuminen, reagointi on toinen. Naisten puolustusta ajava suuttuminen on ymmärrettävää. Se, että miesten puolesta ei suututa on sitäkin ällistyttävämpää. Olen jopa kuullut väitteitä siitä että feminismi ajaa tasa-arvoa. Mutta se kuitenkin näyttää korostavan että naisten raiskaus on merkittävää koska se on miesten kohdistamaa väkivaltaa naisia kohtaan. Mutta miesten keskinäisestä väkivallasta ei tarvitse välittää koska miehet tekevät sitä toisilleen. Tai jotain vastaavaa.

Kun kulttuurissamme on nimenomaan feministien parissa tuotu esiin sitä että sukupuolisuus on enemmän kuin pelkät sukupuolielimet, on hämmästyttävää miten laajakirjoisesti tämä unohdetaan heti kun kyseessä on väkivalta. Naisten raiskaaminen koetaan sukupuolikeskeiseksi koska se kohdistuu sukupuolielimiin. Miesten keskinen väkivalta taas politisoidaan koska se kohdistuu sekundaarisiin sukupuoleen liitettyihin machomielikuvien tukemana mielikuvissa sukupuoleen liitettyihin ominaisuuksiin kuten lihaksiin ja vahvuuteen.

Asiaa voi lähestyä toisestakin kulmasta.

Tunnen läheisesti ihmisen joka on sukupuolenkorjausprosessissa. Hän on muuttumassa naisesta mieheksi. Tässä yhteydessä on jännittävää että häntä kiinnosti tässä yhteydessä asia joka ei häntä muuten ole kiinnostanut. Hän halusi oppia puolustamaan itseään. Sukupuolta vaihtavan on "noloa" tai muuten hankalaa mennä kamppailusaleille. Joissa monissa onkin tarjolla macho-äijätunnelmaa juuri sellaisessa muodossa että se ei saa sukupuolta vaihtavaa tuntemaan oloaan kotoisaksi. Suosittelin toki hänelle että menee harjoittelemaan jonkun sellaisen kanssa joka kestää huonoutta ja joka myös osaa opettaa. Ehkä hän oppii muuta kuin pysyvien ruumiinvammojen aikaansaamista. (Joka taas on omien väkivaltaan reagointejeni väkevää ydinmehua. Minä en tapa. Minä en hallitse kivulla. Minä en niputa kontrolliin. Käyt päälleni ja sinulta katoaa pysyvästi jokin ominaisuus. Period.)

Kiinnostavaa on, että hän koki tarvitsevansa itsepuolustustaitoja siksi että hän oli oppinut että miesten elämässä - etenkin jos asuu vähän turvattomammalla hintaluokaltaan edullisemmalla alueella - on yllättävän paljon väkivallalla uhittelua ja väkivallan uhkaa. Tavat eivät aina demonstroidu rikostilastoihin koska poliisi ei tosiaan listaa kaikkea - esimerkiksi minun kokemani eilinen tilanne ei rekisteröidy yhteenkään rikostilastoon. Ne ovat pelottavia ja itsepuolustus on miehelle helposti osa ratkaisupakkia. Tämänlainen asia ei ole ilmiselvä tai tuttu jos satut olemaan nainen. Koska naisia kohdellaan toisella tavalla. Heidän panemisestaan esimerkiksi huudetaan asiattomuuksia, jota tuo eilinen tapauskin näpsäkkäästi demonstroi.

Sukupuolen muuttaminen ja laiskuuden argumentit

Kun puhutaan sukupuolenvaihdoksista/sukupuolenkorjauksista, on sen kriitikoiden parissa ollut kovasti muodissa käyttää erilaisia ilmauksia jotka viittaavat siihen että kyseessä olisi jotenkin erityisen passiivinen ja helppo prosessi.

Prosessin saa narraatiolla

Esimerkiksi kun aiheeseen liittyy psykologian haastatteluja, on esitetty että sukupuoltavaihtava menee "kertomaan narratiivia" ja saa tarinaa vastaan prosessin. Tämä vaikuttaa siltä kuin prosessi olisi todella helppo sekä mielivaltainen.

Kuitenkin tosiasiassa sukupuolenvaihdosprojekti on varsin haastava. Ja se vaatisi käytännössä sitä, että kaikki psykologia ja psykiatria olisi "narraatiota". Toki esimerkiksi masennusta ja muita vastaavia ilmiöitä lähestytään myös ihmisten tarinoita kuunnellen. Mutta niiden kohdalla vastaavaa kielenkäyttöä tulee vastaan harvemin. Ja ihan syystä. Masennustakaan ei arvioida pelkältä narraatiopohjalta.
1: Itse asiassa suunnilleen ainut puhtaasti narraatiopohjalta tehty argumentaatiosto johon olen itse törmännyt elämässä toistuvasti koskee uskovaisia joilla on ties mitä narraatioita joissa kertovat käyneensä koomassa tuonpuoleisessa, enkelikohtaamisista matkalla kotiinsa tai jossa heillä on ollut elämänmuutos ja kääntyminen menneisyydestä josta ei näy merkkejä missään dokumenteissa. Jostain syystä näitä tarinoita ilman faktoja nielevät eivät pidä näitä narraatioina. Mutta transgenderin prosessi on heistä silti puhdasta tarinankerrontaa.

Tosiasiassa sukupuolta vaihtava joutuu läpikäymään pitkän prosessin. Lähetteen tekemisen jälkeen on diagnosointivaihe jossa itse asiassa eliminoidaan
1: Kokemuksen kanssa vaihtoehtoisia selitysmalleja. Halu vaihtaa sukupuolta voi johtua monesta muustakin asiasta ja niihin meneminen käytännössä tuottaisi "väärässä kehossa olemisen tunteen" johon liittyy esimerkiksi kasvanut itsemurhariski ja muut vastaavat riskit jotka koskevat sitä tilaa jossa transgender elää elämäänsä jos ei saa leikkausta. Näissä mielivalta on korkeintaan päätöstä tekevällä lääkärillä. Hän voi nimittäin torjua diagnoosin hyvinkin helposti ilman että tästä voi käytännössä valittaa. Esimerkiksi väärällä tavalla istuminen voi kelvata argumentiksi prosessin jatkamista vastaan.
2: Toisaalta katsotaan henkinen tila muutenkin. Tätä perustellaan sillä, että prosessi on pitkä ja henkisesti raskas. Joten vaikka diagnoosi olisi tosikin, niin täytyisi olla kunnossa selvitäkseen siitä. Tästä ei seuraa se, että transgender ei voisi olla masentunut. Mutta prosessi ei etene jos hän on masentunut.

"Narraation" sijaan kysymys onkin nipotarkasta valvonnasta. Persoonallisuuden rakennetta kartoitetaan hyvinkin tarkasti. Ja tämän kartoituksen lisäksi mukana on vähän samanlainen "kanttikerrointestaus" kuin kyseessä olisi jokin armeijan erikoisjoukkoihin hakeminen. (Tjsp.) Koska käytössä on poissulkeva mekanismi, pitää kaikki muut vaihtoehdot kokemukselle ja narraatiolle eliminoida jotta diagnoosiksi saadaan "se tarvittava". Tuskin mikään kepoinen narraatio joka laverrellaan sydämenasioista ja enkelikokemuksista uskontovereille jossain hiton karismaattis-hihhulillisessa uskonkokouksessa. (Joka on tietysti se vertailukohta josta tämänlaiset heitot kumpuavat.)

Pikalinja avioliittoon

Toisaalta he esittävät että esimerkiksi homojen avioliitto-oikeus on hankala koska se tarjoaisi sukupuolta vaihtaneille "pikalinjan avioliittoon". Tämä on hauska heitto koska prosessina vihkiminen on hyvin samanlainen kuin parisuhteen rekisteröiminen.

Sen sijaan nykytilassa asia on sillä tavalla että jos ennen sukupuolen vaihtamista on avioliitossa, on ensin tehtävä ero, ja sitten mentävä leikkaukseen - johon liittyy pieni kuolemisen riski joka on siitä kiinnostava että monille parisuhteen virallistamiset ovat tärkeitä juuri testamenttiasioiden vuoksi - ja sen jälkeen rekisteröidä avioliitto uusiksi. Toisin sanoen tässä tilanteessa paperityö ja prosessointi on moninkertaista. Tuskin kovin laiskaa.

Loppukaneetti.

On mielestäni hyvä että homoseksuaalien avioliittoasioista on siirrytty syrjään. Moni uskoi että seurauksena olisi slippery slope moniavioisuuteen, pedofiliaan tai Pentti Oinosen kanssa naimisiin menemiseen. Sukupuolta vaihtavat ovat siitä kiinnostava kohde että he eivät voi "harjoittaa toimintaansa" salassa.

Jos homoseksuaalisuus on aktio on transseksualismi olemassaoloa ja elämistä. Et voi olla harrastamatta transseksuaalista seksiä tai harrastaa sitä. Se ei ole myöskään jotain jota voi vain olla ja tehdä salassa.

Tiedän että Suomessa on jo nyt erilaisia polyamorisia tiimiytymiä ja muita vastaavia. Ja jollakulla on varmasti jossain jokin seksilabradorinnoutaja kellarissaan. Joku myös panee Pentti Oinosta. (Joskin luultavasti harvemmin kuin hän haluaa tunnustaa, koska hän on kuitenkin vanha aviossa oleva mies. Ja sitä ei nuori mies voi ymmärtää miten vähällä seksillä aviossa olevat voivat tulla toimeen.) Laittomaksi tekeminen koskeekin vain joitain byrokraattisia asioita kuten perinnönjakoa, ja ne moralisoitavat ja paheksuttavat asiat ovat näissä aina näiden puolten ulkopuolella.

Transsukupuolinen on tätä kautta aivan ainutlaatuisella tavalla muiden armoilla. Esimerkiksi kun käsitellään hedelmättömyyttä ja henkilötunnusta käsitellään sellaisia asioita kuin "peruuttamattomuus". Jostain syystä juuri ne ihmiset jotka pitävät transsukupuolisuutta illuusiona ja valheena - jonain jossa "unohdetaan että ihminen on sukupuolielimiensä perusteella selvästi joko mies tai nainen" -  ovat niitä jotka kaikista koviten haluavat tehdä prosessista peruuttamattoman. Eli sellaisen että jos transsukupuolinen eheytyisi Jeesuksella ja haluaisi tehdä lapsia kuten sukupuolielimet hänelle antanut Jumala on halunnut, niin hän ei voi näin tehdä. Koska vaikka prosessin hormonihoidot tekevätkin lapsensaantikyvyttömäksi niin kauan kuin uudessa sukupuolessa ollaankin, niin tätä halutaan täydentää kirurgialla. Argumenttina on usein jotain sen kaltaista kuin "kyllähän sen nyt tietää että ei se ole mikään mies jos se synnyttää, öhö".

Tosin sukupuolen vaihtamiseen/korjaamiseen liittyykin usein sellainen erityinen asenne että se halutaan toisaalta irrelevantisoida. Se ei muuta "oikeaa sukupuolta". Jolloin sen pitäisi vertautua tatuointeihin, lävistyksiin ja muihin kehonmuokkauksiin. Kuitenkin se halutaan nimenomaan prosessoida sellaiseksi kuin se koskisi sukupuolta ja nimenomaan sukupuolta niin että ehtoja halutaan asettaa aina nimen vaihtamista myöten. (Eli halutaan kontrolloida sitä millä ihminen haluaa itseään kutsuttavaksi ja miten tämä on suhteessa siihen minkälaisia kehonmuokkauksia itselleen tekee.)

Nämä samat ihmiset ovat luomassa käsitystä jossa sukupuolta vaihtavat pääsevät jotenkin erityisen helpolla. Prosessia pidetään ikään kuin tarpeettoman kevyenä. Kun tosiasiassa prosessi on sen verran raastava, pitkä ja vaikea että jo sen peruteella voidaan sanoa että sitä ei ota kukaan jos ei ole sitä tosissaan haluamassa.

Näyttääkin siltä, että ainut laiskuus sukupuolenkorjausprosessiin liittyen koskee sen kriitikoiden ajattelukykyä. Vaivattomasti ja ilman prosessointia puuhastellaan kuin pienet vähämielist ääliöt. Älyllinen laiskuus aiheessa joka ei ilmiselvästi koske heitä itseään vaan muita ihmisiä. Se on aina sellaista joka herättää kysymyksiä siitä että onko maailmassa ihmisiä joille pitäisi rakentaa jokin kiva pikalinja johonkin jännittävään eugeeniseen projektiin.

Hei, katsos tätä!

Monilla miehillä on erityinen selfie-munakuvagalleria. Tämä ei ole missään nimessä homoseksuaalia. On vain yksinkertaisesti hyvä olla valmiina jotta voi tarvittaessaan viestiä tunteitaan naisille nopeasti, tilanteessa missä hyvänsä. Bussissa ei esimerkiksi voi spontaanisti vilautella ja ottaa selfieitä. Ja siksi monessa arkisessa tilanteessa onkin oltava valmista materiaalia lähetettäväksi spontaanisti vaikka siksi että kuulee ensimmäisen kerran jostakusta omasta mielestään sievästä naisesta internetissä.

Lisäksi hyvän pippelikuvan ottaminen on vaikeaa. On mietittävä asentoa ja kompositiota. Aivan liian moni ottaa amatöörimäisiä salaman ylivalottamia kuvia jotka on lähinnä otettu suuntaamalla kameraa housunkauluksesta sisään. Kunnon kikkelikuva on vaikeaa ottaa selfienä, varsinkaan jos ei ole selvin päin. Siksi Teuvo Hakkarainen ei ollut ollenkaan homoseksuaali selitellessään omia kikkelikuviaan. ; On aivan asiallilsta pyytää ystävän apua jotta saa tehtyä omasta kikkelikuvastostaan mahdollisimman houkuttelevan ja mainostavan ja miellyttävän.

Hyvässä kikkelikuvassa on mietittävä asentoa, kompositiota ja sitä minkälaisen viestin haluaa sillä kertoa. Esimerkiksi kontrastia ja väritasapainoa säätelemällä  saa kikkelin näyttämään kovalta ja suuremmalta. Toisaalta "airbrushaamalla" ja pehmeillä suodattimilla ja sopivasti valaisemalla peniksestä saadaan suuren, pehmoisen ja puhtaan näköinen. Sopivalla kuvankäsittelysuotimella kuvaan saa myös tarkempia asenteita, jotka on syytä miettiä yksityiskohtaisesti ja tilannekohtaisesti. On oltava harkittu jokaista kuvaa tehdessä. Ja niistä on syytä tehdä itselle erityinen kansio jossa on erilaisia viestejä välittäviä kikkelikuvia. Sillä aivan kuten kikkeli voi tyydyttää jokaista naista eri tavalla erilaisina yksilöinä, on tämän saman viestin ja yksilöllistämisen syytä näkyä lähetetyissä kikkelikuvissa.

Kuvakulmilla ja esinahan asennoilla voidaan välittää viestiä. On aivan eri asia näyttää täydessä ojossa olevaa lähes tulkoon orgasmiin runkattua penistä kuin näyttää pullottelevaa elintä jonka esinahan uumenista terska vain hieman kurkistaa, ikään kuin leikkisästi kutsuen.

Liian usein peniskuvissa näkee ruttuisia, kenties jopa tahraisia, vaatteita. Tausta voi olla valkoinen, koristeellinen tai muuten kiinnostava. Peniksen voi myös asetella mielenkiintoisesti. Kultturellisti viinilasissa lepäävä penis nahkakantisten kirjojen ympäröimänä antaa erilaisen viestin kuin penis jolle on leikkisästi kiedottu pieni kravatti terskan ympärille.

Tai siis helvetti vieköön ei.

Tänään Marko "Fobba" Forss kirjoitti facebookiin viestin peniskuvien jakamisesta. Viesti keskittyy ns. sextortioniin. Eli siihen että erilaiset palvelut ovat erikoistuneet siihen, että "Kun se iloittelu siellä kameran edessä on suoritettu, alkaa kiristäminen. Maksa summa X tai Facebook-kaverisi ja kaikki muut mahdolliset tuttusi pääsevät seuraamaan kyseisen iloittelun YouTubeen ladatun videon kautta." Samalla korostetaan että tilanteita provosoidaan "Ihmettelet ehkä sitä, miksi tämä kuvankaunis nuori neito ehdottaa lähempää seksuaalista nettikanssakäymistä hetken nettikeskustelun jälkeen, koska et muista niin käyneen villeinä poikamiesvuosinakaan. Ehkä se johtuu siitä, että netissä ollaan rohkeampia? Eikähän tällaista tilaisuutta voi jättää käyttämättä, eihän?"

Forssin tekstiin reagoinnit ovat olleet erikoisia. Esimerkiksi Samuli Suonpää korosti, että "Poliisi varoittaa miehiä lähettämästä lapsille peniskuvia. Kun sitten miehiä voitais kiristää." Ja hän huokailee asialle. Muutenkin on tullut kommentointia mallia "Tarvitaan SuomenPoliisi kertomaan, miksi alaikäiselle ei saa lähettää kikkelinkuvia. Ettei joudu kiristetyksi."

Pedofilian toistuminen oli erikoinen, koska Forssin viesti koski ennen kaikkea nuoria, jotain parikymppisiä, naisia joille ennen kaikkea keski-ikäiset miehet lähettelevät peniksenkuvia. Viestin aiheena oli enemmän aikuisiin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän twistautuminen sekstailija-irstailijaan takaisin palaavasta kiristyksestä kuin pedofiliasta. Toisaalta kiristys toimii varmasti vielä paremmin pedofiileihin. Joskin heidän löytämisensä voi olla vaikeampaa ja tämä tekee siitä sellaista että ilmiöstä ei synny samanlaista tienaus-ammattialaa kuin tästä em. ansaintamallista.

Teemana on pedofiliatwistin lisäksi ollut se, että moralisoinnin sijasta kiristetyksi joutuminen olisi jotenkin oleellisen väärä näkökulma. Itsekin olen sitä mieltä että terveen ihmisen kannattaa hillitä kikkelinkuvien lähettelyä ensisijassa kaikista muista syistä paitsi tässä mainitusta. Mutta toki, jos sitä on jo seksuaalinen häiritsijä tai halujaaan toteutteleva pedofiili niin kenties ainut mikä menee läpi senlaatuiseen mieleen on "ei pidä lähettää kikkelinkuvia kun se voi kiristää sillä"... Valitettavasti moni ihminen ei välitä etiikasta vaan siitä mitä reaktioita tästä saa.

Peniskuvien kohdalla Forssin näkökulma on lisäksi kenties ainut asia joka toimii ja tehoaa muutenkin. En puhu pedofiliasta vaan normaalimmasta pervoilusta. Sillä nykyaikana moni suhtautuu seksuaalisuuteen tavallaan yllättävän luontevana osana elämää. On niin avomielinen ja luonteva ja avoin että muu yhteiskunta ei ole ikään kuin vielä vapautunut tabuistaan ollakseen valmis niihin. (Toinen vaihtoehto on toki se, että ollaan niin konservatiiveja että erilaiset seksuaalisen häirinnän puolet nähdään feministisenä propagandana, jonain josta on hyötyä lähinnä silloin jos voidaan viitata siihen että seksuaalinen häirintä on yleistynyt tai yleistymässä maahanmuuttajien vuoksi.)

Kikkelilähetystyö tekijäänsä kiittää?

Kun moni lähettää kikkelinkuvia, he eivät ajattele sitä kuten vastaanottaja sen kokee. Syynä on osittain se, että lähettäjä ei kykene irtautumaan itsestään. Hänelle itselleen hänen oma peniksensä on tärkeä ja hieno. Tämän kautta oma penis ja sen lähettäminen rinnastuu helposti (1) seksikkäisiin kuviin joita saataisiin itse naisilta (2) siihen että oman peniksen erektio on jonkinlainen kehu vastaanottajalle, koska onhan imartelevaa jos on niin seksikäs että tuottaa iloa niin paljon että tulee erektio, jonka evidenssi tuo lähetetty kuva on.

Tässä tosin helposti unohtuu se, että seksikuvissa mieleen ei tule keskiverto seksikuva keskiverrosta naisesta vaan enemmänkin pornofantasioiden kuvia. Tämän voi huomata kun katsoo niitä asenteellisia viestejä joissa miehet eivät halua nähdä heille yllätetysti näytettyä mummopornoa tai vastaavaa. Tosiasiassa eroottisille kuville oletetaan konteksti. Ja tätä ei tiedosteta koska rinnastuskohteen piilo-oletuksia ei tiedosteta. Ja toisaalta ainakaan minä en juurikaan nauti mistä tahansa vaginakuvasta. Tissikuvat eivät itse asiassa oikeastaan edes rinnastu kikkelikuviin vaan paidattomana otettuihin kuviin.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä kikkelikuvatrollaustapauksessa josta kirjoitin aiemmin. Mies lähetti kikkelikuvan ja kehui naisen silmiä. Ja oli yllättynyt kun nainen ei pitänyt kikkelinkuvista. Hän ei pitänyt takaisin saamistaan kikkeleistä. Ei varsinkaan kun niiden lähetettyjen kokoa ja sitä miten niissä ei ollut omituisia muhkuroita, toisin kuin hänen lähettämässään peniksen kuvassa oli.. Oli selvää että lähettäjä luuli olevansa leikkisä tyyppi jolle seksuaalisuudessa ei ole tabuja ja joka korosti hauskanpitoasennetta. Mutta vastaanottaja koki tämän seksuaalisena häirintänä. Tavalla joka täysin ylitti kikkelinkuvien lähettäjän ymmärryksen. (Toki naisilla on monia muitakin hauskoja tapoja reagoida epämiellyttävään yllätysmunaan.)

Valtaosa kikkelikuvien lähettäjistä on varmasti aivan samalla tavalla pihalla. Totaalisen pihalla tavalla joka rinnastuu mielessäni lähinnä aatteeseensa liikaa uppoutuneilta ties minkä ideologian edustajilta. Juuri niiltä joilla on aina päivän paras ad hoc -selitys sille miksi heidän systeeminsä on järkevää ja asiallista. Mikään todistusaineisto tai selittäminen tai argumentointi päinvastaisesta ei muuta näiden ihmisten mielipidettä.

Vastaanottajan näkökulmaa - ja hieman evoluutiotakin

Naisnäkökulma, eli kikkelikuvanvastaanottajan näkökulma, on aina tärkeä. Viestinnässä on aina muistettava lähettäjä, lähetysmedian rakenne ja vastaanottaja. Ne kaikki ovat tärkeitä. Kun aloitin tämän tekstin kikkelikuvantuotantotaiteella, tein tämän pelkästään lähettäjän näkökulmasta. Laajensin siinä olevaa ideaa eteenpäin. Eli otin lisäksi kuvanottovälineen ja valokuvan mediana huomioon. Tämä on tärkeää puhuttaessa viestinnästä. Ja jo tämä taso, ilman vastaanottajan tasoa demonstroi että kikkelikuvien lähettely ei ole kovin harkittua. Sillä jos se olisi harkittua siitä tulisi juuri tuon kuvaamani kaltaista. Ja se taas vaikuttaa varmasti absurdilta myös heistä jotka lähettävät kikkelikuvia.

Vastaanottajan näkökulmaa voi olla vaikeaa tavoitella näin miehenä. Mutta onneksi Alina Välimäki kirjoitti yllätysmunista juuri tarvitsemastani vastaanottajanäkökulmasta naisena. Kutsuessaan "yllätysmuniksi" näkökulma pitää sisällään, paitsi yhden pisteen vitsin, niin myös muistutuksen siitä että kikkelinkuva tulee yllättäen. ; Tämä on merkittävää. Sillä vaikka itsekin olen periaatteessa joviaali ja kykenen olemaan luonteva ympäristössä jossa on alastomuutta, olen kovin häiriintynyt yllätystisseistä. Eli jos en ole varautunut alastomuuskontekstiin, sattumalta nähdyt tissit tuovat pienen shokin. Joka ei ole pelkästään miellyttävä.

Ongelma on laajempi ; Kikkelikuvien lähettäminen kuvastaa hämmentävän monille kuvia lähettäville jonkinlaista ystävällisyyttä ja luottamusta. Heidän kannattasi muistaa että jos puhutaan aidosta ystävällisyydestä, niin esimerkiksi monia uskonnollisia julistajia pidetään häiritsevinä juuri siksi että he harrastavat ystävyyteen liittyviä ulkoisia piirteitä ilman että he olisivat ansainneet nämä. Tämä koetaan tunkeiluna. Mennään liian henkilökohtaiselle tasolle liian nopeasti. Näin ollen ystävällisyys ei ole argumentti jos siihen ei liity ystävyyteen liittyvää läheistä suhdetta ja tuttuutta.

Välimäki kirjoittaa siitä, miten kikkelinkuvat ovat sukupuolittuneet erityisellä tavalla "Mielenkiintoisinta tässä on se, että naiset ja miehet ajattelevat sukuelinkuvista täysin erilailla. Toisin kuten miehet ehkä kuvittelevat, naiset eivät ajattele lersseistä ruudullaan, että ”oi kun pääsisin istumaan tuon päälle” tai ”voi kun saisin tuon jötkäleen suuhuni”. Usein nainen vain tuijottaa ruutuaan etsien kuvasta outoja pilkkuja tai paiseita, kauhistellen ja punastuen miettiessä karvoja hampaiden välissä." ; "En tiedä yhtään naista, jota munakuvat kiihottaisivat – päin vastoin! Suurimman mokan miehet tekevät silloin kun muutaman viikon kestäneen tekstailun jälkeen potentiaalinen heila lähettää seisovasta nautintonakistaan kuvan naiselle."

Välimäki myös tuo esiin kasan erilaisia lainauksia jotka demonstroivat juuri sitä miten miehet tuntuvat kokevan munakuvat aivan asiallisina. Otan näistä lauseista esiin ne jotka ovat mielestäni argumentaatioltaan sosiaalisia ja vastavuoroisuusajatuksen mukaisia. "Jos haluan nähdä tytön alasti, lähetän hänelle munakuvan. Toivon että hän lähettää minulle kuvan itsestään takaisin." ... ”Kun näen kauniin naisen, lähetän hänelle munakuvan koska minulla ei ole hajuakaan mitä voisin sanoa hänelle.” ... ”Koen melkeimpä kaikki naisten ruumiinosat kiihottavina, joten miksi hän ei kokisi munaani kiihottavana?” ... "Eikö nainen ilahtuisi ajatuksesta, kuinka kovaksi hän minut tekee?" Tämä aikalailla demonstroi miten vihjeettömiä miehet ovat. Limaisesta pervosta ja seksuaalisesta häiritsijästä saa helposti kuvan ilkeänä ja itsekkäänä. Mutta he eivät ainakaan perustele asiaa itselleen näin.

Itse olen miettinyt asiaa siltä psykologiselta kannalta että tilastollisella tasolla miehet ovat usein visuaalisempia kuin naiset. Kenties kikkelikuvan lähettäjän ei pitäisikään miettiä naista miehen kanssa identtisenä? Kenties vika olisi jo tässä. Media on vastaanottajan kannalta väärä.

Välimäki sen sijaan hakee jonkinlaista samanlaisuudenhakemista kuviin. Hän lähestyy naisena asiaa evoluutio mielessään. "Pohdiskelin alkukantaisia, evoluution jättämiä tekijöitä, jotka saavat meidät lähettelemään alastonkuvia. Naiset nimittäin ottavat usein kuvia takamuksistaan sekä tisuleistaan kertoen miehille olevansa hedelmällisiä. Tässä on jotain järkeä, eikö? Näin ollen esimerkiksi miesten käsivarsista otetut kuvat kertoisi naiselle miehen olevan voimakas sekä turvallinen kumppani suvun jatkamiseen. Jormalla ei pitkälle pötkitä, joten miesten on turha rakentaa itsetuntoaan sen ympärille." Onkin mielenkiintoista miettiä asiaa evolutiivisesti. Tässä saattaa tulla mieleen monia piirteitä ; Evolutiivisesti tiedetään että miehet eivät jonota spermapankkiin koska miesten lisääntyminen on menneisyydessä liittynyt alastomien naisten vartaloiden näkemiseen. Toisaalta kun miettii omia seksuaalisia kokemuksia, seksin aikana tulee konkreettisesti yleensä nähtyä rintoja ja kasvoja - kenties jopa takamuksia asennosta riippuen - kuin itse sukuelimiä. Näin ollen ei ole mikään ihme jos miesten - ja miksipä samoista syistä naistenkin - visuaaliset preferenssit eivät keskity sukuelinten näkemiseen. (Toki on sitäkin mahdollista nähdä lähietäisyydeltä, asentokysymys. Näissä asennoissa lisääntyminen voi tosin olla kovasti estynyttä.)