Pääsiäiseksi : Pieni tarina jäniksestä.

Pääsiäisen symbolina on ollut pääsiäispupu. Miekat sopivat tähän blogiin. Kun nämä yhdistetään, saadaan tietysti satuja. "Les Devises Heroiques" (aka "The Heroicall Devices of M. Claudius Paradin") on kirjoitettu vuonna 1551.

Se oli kirja jossa opetettiin moraalista viisautta symboleiden kautta. Niissä oli ikään kuin symbolien avulla kerrottu lyhyt tarina. Ne olivat sävyltään teologisia.

Tämän symbolin teksti on seuraava:
"Destruction waiteth for the wicked in every place these swords which are placed and stand forth of a round circle, and a trembling Hare in the middlest thereof, do signify unto us, that a safe refuge, is no place granted to offenders, either in the field, or in the city, or in any other place in body or of spirit. For so both in infinite other places, and also in Moses the scripture threatneth, saying, The sword shall destroy them abroad, and fear at home."

Jänis (trembling Hare) opetti moraalista sen, että Jumalaa tahtoa vastaan ei saanut hyökätä ja että Jumalan rangaistusta ei voinut paeta. Miekkapiirin ulkopuolella oli rangaistus ja sisällä oleva jänis symbolisoi pelkoa.

Kohdassa on lisäksi viitteenä viitteenä "Deut. 32:25" Tämä Viidennen Mooseksen kirjan kohta kääntyy seuraavasti "Ulkona heidän lapsensa tappaa miekka ja kodeissa kauhu. Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon, niin sylilapsen kuin vanhuksen." Takana oli se, että Israelilaiset elivät luvatussa maassa paksusti, saivat hunajaa, oliveja, maitoa, voita ja pukkien rasvaa, ydinvehnää ja viiniä sekä muuta vastaavaa. Helppo elämä vieraannutti heidät Jumalasta ja he alkoivat palvelemaan vääriä jumalia. Siksi Jumala usutti heitä vastaan voimakkaan viholliskansan. Vaino ja vaikeudet palauttaisivat oikeat arvot. Jumala muistaa tässä kohden kuitenkin myös sen, että jos viholliskansa saisi tyystin tuhota Israelin, kukaan ei tajuaisi Herran mahtia, vaan voittajakansa luulisi voittoa omaksi ja omien jumaliensa ansioksi.

Kaiken kaikkiaan tämä tarina antaa varsin erilaisen kuvan kristinuskosta, kuin mitä nykyään tarjotaan. Vanha tarina näyttää versiota, jossa tuho ja tuska ja alamaisuus on kaikkialla. Tämä vanha kristinusko näyttää moderneista silmistä destruktiiviselta, tuhoisalta ja karulta, jopa julmalta. Nykyisin sen esitetään olevan konstruktiivinen, rakentava ja suojeleva, jopa pehmo.

Treenaamisen sietämätön julmuuttomuus.

Keskiaikaisen miekkailun ymmärtämisessä tärkein asia on se, että se on tehty taistelua varten. Esimerkiksi Fioren tikaritaistelua opetellessa on silmiinpistävää, että monet tekniikat tähtäävät siihen että toinen on välittömästä toimintakyvytön. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että käsien murskaamisessa opetetaan versioita jotka hajottavat koko nivelen heti. Näin toisen toimintakyky lakkaa heti. Ensimmäinen maahankaatotekniikka taas katkaisee selkärangan ja/tai iskee vastustajan pään isolla voimalla maahan. Tälläisen brutaalin aktion jälkeen toisen toiminta lakkaisi välittömästä.
1: Toki esimerkiksi Capo Ferro varoittelee siitäkin että joskus kuoltettavastikin pistetty voi jaksaa riehua vielä jonkin aikaa. Tosin on hyvä muistaa että Capo Ferro mainosti kirjaansa humaanisti "itsen puolustamisella", johon tulisi ryhtyä vasta pakon edessä. Kuitenkin se sisältää huomattavan määrän "lunge" -tekniikoita, jotka ovat luonteeltaan melko aggressiivisia ja soveltuvat erityisen hyvin kaksintaisteluun. Syynä voi olla "kaksinaamaisuus", tai ihan se että rapiirimiekkailulla oli ns. "vahvat perinteet", jolloin tämänlainen tekniikkavalikoima on jäänne. Jos taiteenlajin kehittymiseen on käytetty runsaasti aikaa ja työtunteja ja tyyppejä, on selvää että opetettu perinne ei muutu täysin erilaiseksi ja yhtä hienostuneeksi järjestelmäksi pelkästään sillä että Kuningas kirjoittaa joitain juridisia kieltoja.

Myös manuaalit ovat kuvaavia. Kuvitus on paikoin varsin julmaa. Niissä vilisee verta ja irtoraajoja. Tästä kuvallinen pikkuinen esimerkinomainen kooste; Näiden olemassaololle on syy. Ne ovat tavallaan varoituksia. Niissä pärskyy veri, joka näyttää miltä näyttää jos tekniikan "käy loppuun asti". Itse kirjat ovat nimittäin taistelutaidon oppaita ja tätä kautta harjoitusmanuaaleja, joten niitä seuratessa on tavallaan tiedetty myös turvallisen toiminnan rajat. Sotaa käydään kentillä, mutta siellä ei tavata kirjoja. Salilla sen sijaan harjoitellaan sotimista ja siellä kirjojen tavaaminen on se "toisiksi paras asia tehdä". (Paras on tietysti itse fyysinen harjoittelu.)

Taistelukentällä on tietysti oman elämän kannalta käytännöllistä murskata vastustajan kyynärnivel ulos kädestä. (Kuten esimerkiksi monikin Fiore Dei Liberin tekniikoista mahdollistaa.) Mutta harjoitellessa tavoitteena ei ole läheskään sama. Siksi on myös lopettaa ajoissa. Ja tehtävä asiat harjoitellessa vaarattomammin. Salilla olemme opetelleet tekniikoita joissa käsi rikotaan, mutta teemme ne tietysti vain lukkotekniikoina jolloin toiselle ei "käy mitään". I still have both arms, thank you very much.

Kuvien julmuus ei siis ole pelkkää itsetarkoitustavaraa. Tosin on hyvä muistaa että jos jotain lajia on opetettu taistelukäyttöön, on sellaien ostajalla taatusti vahva halu tietää mitä ne tekevät ja että ne ovat "julmia ja taistelussa toimivia". Tätä kautta niillä on tietysti myös mainoksen ja "macho bullshitin" sisältöä.

---

Kuvat ovat yksityiskohtia manuaalejen kuvista. Ylemmässä on Ridolfo Capo Ferron tuotannosta ja alempi Talhofferilta.

"Älkää toistako ohjelmassa esitettyjä temppuja" Oppimisen ilosta.

"Questa mia azza era piena de polvere e si è la ditta azza busada intorno intorno et è questa polvere sì forte corrosiva che subito come ella tocha l'ochio, l'omo per nissun modo nol pò avrire e fuorse may non vederà più. E azza son ponderosa crudele e mortale, mazori colpi fazo che altra arma manuale. E se io falisco lo primo colpo che vegno a fare la azza m'è di danno e niente più non vale. E se io fiero lo primo colpo ch'io fazzo tutte le altre arme manuale io cavo d'impazo. E se son cum bone arme ben acompagnada per mia deffesa piglio le guardie pulsative de spada. Signore nobilissimo Signor mio Marchese assay chose sono in questo libro che voy tale malicie non le fareste. Ma per più savere, piazavi di vederle. Questa è la polvere che va in l'azza penta qui sopra. Piglia lo latte delo titimallo, e seccalo al sole overo in forno caldo e fane polvere, e piglia di questa polvere uno V e una onza de polvere d'fior d'preda, e mescola insembre, e questa polvere si de' metter in la azza qui de sopra, ben che se pò far cum ogni rutorio che sia fino, che ben ne troverà di fini in questo libro."
(Fiore dei Liberi)

Ammattikorkeakoulussa meillä oli kursseissa jonkin verran kasvianatomiaa ja kasvien tunnistamista. Tässä yhteydessä opettaja kevensi tunnelmaa kertomalla esimerkkejä siitä miten eräistä kasvista voidaan uuttaa LSD:tä. Toki määrät olivat järjettömiä. Hän selitti että hän vain opettaa, eikä kehota ketään toimimaan näin. (Ei sillä, osaan ne reseptit, en vain jaa niitä eteenpäin..)

"Flos Duellatorumissa" on varsikirveen kohdalla lyhyt kuvaus siitä, miten erityiseen onttoon kärkiosaan voidaan laittaa boksi jossa on sokaisevaa jauhetta, jota saatiin sekoittamalla tiettyjä yrttejä uunissa, ja tästä tehdään jauhetta jotka oli jauhettu hienoksi. Tämä jauhe levisi ja aiheutti kirvelyä silmissä. Tämä haittaa näkemistä. Ja jos ei näe, on taistelu tietysti kovin vaikeutunutta.

Kirjan henki tässä kohdassa on se, että maailmassa on monia likaisia temppuja. Ja että lukija on sivistynyt herrasmies eikä siksi käytä sitä. Ja että se tulisi ottaa enemmän oppimisen ilon vuoksi. Ja sitten siinä on tietysti ohje tämän jauheen tekemisestä.
1: Toki tämä ei ole kovin harvinaista. Itse asiassa löytyy kaksintaisteluoppaita, joissa suhtautumistapa on verrattavissa, joskin asenteeltaan asteen verran erilainen. Esimerkiksi eräissä hieman uudemman ajan kaksintaisteluoppaista löytyy neuvoja siitä että ei pidä kaksintaistella toisen kanssa ennen kuin tämä riisuu takkinsa ja hattunsa. Hattuun kun voi piilottaa pistoolin ja taskuun laittaa hiekkaa jota heitetään silmiin. Hiekan heittäminen silmiin taas lienee perusluonteeltaan "oldest trick in book" - jopa nukkumattia vanhempi.

Televisiosarjoissa on usein alussa hieman vastaavanlaisia varoituksia. Että esimerkiksi masokistista temppuilua sisältävissä sarjoissa käytetyt temput ovat tehty asiantuntijoiden valvonnassa eikä niitä pitäisi kokeilla kotona.

On vaikeaa sanoa, onko kyseessä yllyke.

---

Miekkailukoululta löytyvä englanninnos menee seuraavasti : "This pollaxe of mine is full of powder and the said pollaxe has holes around. And this powder is so strong and corrosive that immediately as it touches the eye, the man can not open it in any way, and maybe will not be able to see anymore. And I am a heavy (ponderosa), cruel and mortal pollaxe, better blows I make than other manual weapons. And if I fail the first strike that I come to do, the pollaxe will damage me and is no more of any use. And if I fiercely make the first blow, I avoid troubles of all the other manual weapons . And if I am with good weapons well accompanied for my defence I take the pulsativa guards of sword. Very noble Signore, my Signor Marchese, there are a lot of things in this book, such maliciousness you would not do. But to know better, be pleased to see them. This is the powder that goes into the pollaxe drawn above. Take the milk of the titimallo, and dry it over a warm oven and make it powdery, and take two ounces of this powder and one ounce of powder of the flower of preda, and mix them together. And put this powder in the axe which is above, as you can do it well with any rutorio.." Titinallo viittaa laajemmin tyräkkikasveihin, ja tarkka laji on jäänyt tunnistamatta, joska sitä on siihen aikaan niin tarkasti katsottukaan. Toinen ja kolmas kasvi reseptistä on jäänyt tunnistamatta, eikä kukaan siksi osaa tarkalleen toteuttaa tuota reseptiä.

Varoitusmainos.

Vaikuttaminen on politiikanteon ytimessä. Tässä mukaan tulevat monenlaiset kiellot ja varoitukset. Etenkin päihteiden kohdalla tämä on tuonut erilaisia vaikeuksia. Suosikkiaiheet tämän aiheen piirissä Suomen kulttuurissa ovat tupakka, alkoholi ja kannabis. Niiden käyttöä voidaan totaalisti kieltää lailla. Tai sitten asettaa näkyviin suosituksia ja varoituksia. Niiden ajatellaan toimivan.

Research Digest -blogi viittasi tässä kohden Joachim Hansenin tutkimukseen, joka käsitteli tupakkavaroituksia, jotka sitten olivatkin tavallaan mainoksia. Sen tulokset osoittavat että ohjailu varoituksilla ei ole kovin yksioikoista tai selvää.

Arkijärjen mukaan "Varokaa heikkoja jäitä" saisi ihmisen olemaan menemättä jäille. Mutta ihminen ei toimi arkijärjen mukaan, eikä psykologia tältä osin ole arkijärjen sovellus. Aina löytyy joku "Duudsoniryhmä", joita kyltti innoittaa menemään jäille palosammuttimien ja räjähtävien porojen kanssa.

Hansenin Kokeessa jaettiin koeryhmiin. Ensimmäiselle tupakointi oli tärkeää itsetunnolle ja toiselle ei. Sitten heille näytettiin erilaisia tupakka -askeja. Osassa varoiteltiin kuolemalla, ja osassa oltiin kuoleman suhteen neutraaleja. Sitten kyseltiin että "kuka haluaa lopettaa tupakoinnin". Yllättäen ne sauhuttelijat jotka sitoivat itsetuntonsa tupakointiin, olivat kuolemanvaroitusten kohdalla lopettamassa vähemmän kuin muuten. Muiden kanssa tilanne toimi niin että kuolemasta muistuttaminen toimi parempana varoittimena kuin kuoleman suhteen neutraalit. Ulkonäköön viittaavat varoitukset toimisivat siksi "identiteettitupakoijiin" paremmin kuin kuolemalla varoittelut.

Nykyinen käytäntö ei siksi välttämättä auta. Se voi jopa pahentaa tilannetta.

Myös Steffen Nestler ja Boris Egloff ovat huomanneet, että viesti voi ampua takaisin. Syy oli tosin hieman erisävyinen. Raakoja varoitteluja näytettäessä toiset kokevat mainoksen jälkeen olevansa turvemmassa verrattuna verrokkeihin, joille oltiin näytetty samat asiat ilman väkivaltaa. Ilmiön takana on cognitive avoidance : Jos tämä on ihmisellä voimakas, hän ylipäätään suhtautuu riskeihin ja uhkaan kieltämisen kautta. Nämä raa -an edessä hämääntyvät ihmiset olivat kuitenkin muita herkempiä reagoimaan väkivallattomiin versioihin varoituksista.

Tätä kautta mieleeni tulee tietysti lapsuuden pelit. "Wolfenstein 3D":ssä oli ikäraja, joten sitä oli tietysti pakko pelata. K18 oli minulle sama asia kuin mainos. Siitä saa respektiä ihmisten silmissä. Joku voisi sanoa että se johtuu siitä että olen ollut kieroutunut jo lapsena. Ehkä minä olenkin ollut identiteettipelaaja? Tähän on voinut vaikuttaa sekin että meillä ei ollut pelikoneita kotona, joten pelaaminen oli pakosti jonkinlainen sosiaalinen aktio. Ikäraja kuitenkin lisäsi jännitystä ja kiinnostusta.

Päihteisiin tästä päästään melko nopeasti. Itse en ole juuri koskaan ymmärtänyt valtaosaa päihdemainonnasta. Syitä on ollut pääosin kaksi:
1: Ne sisältävät tylsyyttä. Tieto on toistavaa, jo hallussa olevaa. Jokainen 10 -vuotiaskin tietää että kun polttaa tupakkaa, ei potenssi kohene ja tilille ala karttumaan taikasenttejä, ulkonäkö ei parane 10% eikä tukasta tule tuuheampi. Eikä hengitys haise mintulta. Että kiitos taas tästäkin tiedosta.
2: Niissä tunnutaan elävän jossain melko erikoisessa, suorastaan pumpulisessa, maailmassa. Kun muistetaan että "meditointiharrastuksen aloittavat ovat usein stressaantuneita, koska ihminen joka hakee rauhaa elämäänsä ei usein vielä elä rauhassa" on selvää että päihteistä haetaan jotain. Itse olen elänyt kaikenlaisia kausia, ja elämän parhaana huumeena olo on ollut varsin kyseenalaistettu. Päihteiden käyttäjä hakee jotain, jota hänellä ei ole.
3: Päihteiden "siisteys" tuntuu olevan aivan erilaista kuin se positiivinen maailma jota myydään. Siisteys on jopa sellaista että tupakka joka ei tappaisi olisi eräällä tavalla "tylsä". Siksi tuntuu että vedotaan vääriin asioihin.

Luultavasti tämä kertoo siitä että minä olen enemmän niitä "hulluja Duudsoneita" kuin niitä jotka erityisesti varovat niitä kylttejä. Tämä selittäisi monta asiaa, pari ammatinvalintaakin.

Kaiken kaikkiaan en usko varoitusmainoksiin tai valistukseen täysimääräisenä. Itse asiassa Barry&Stuart -taikuriparin taikatemppurutiini "Smoking is cool" toimii minuun paremmin tupakoinninvastaisena argumenttina kuin moni muu. Luulen että iso osa juuri niistä, joita pitäisi vakuuttaa, jäävät tavoittamatta. Sillä juuri ne jotka sitoivat identiteettinsä tupakkaan röyhyttävät mielellään kuolemaa. Osaan varoitukset tietysti toimivat. Tätä kautta kysymys ei ole helppo.

Omalla kohdallani en tosin luota viestinnän muotoon vaan panostaisin enemmän konkreettisiin elämäntapavalintoihin. Minusta miekkailu on erinomainen valinta, koska se on tarkkuutta ja skarppiutta vaativaa liikuntaa. Tupakkakin vaikeuttaa. Ja se ainakin minulla täyttää "juuri oikeanlaisen cooliuden tarpeen". Ja kun luonteeni on vahvasti "pakkokontrollissa oleva", en muutenkaan mielelläni tee mitään joka horjuttaisi tarkkaavuustasoja. Toki tätä ei voi hirveästi yleistää.

Tähän kohtaan, lopetukseksi, sopiikin MAD -imperiumin iloksemme tuottama vitsi. Siinä henkilö selitti miksi käytti huumeita. Hän selitti että hän näytteli työkseen inhottavia ihmisiä televisiossa ja että tämä oli luonnerooli. Hän käytti huumeita koska hän, kuten moni muukin, vihasi itseään. "So children. Don't do drugs in wrong reasons. Don't use them because it is cool. Do'em because you hate yourself." Tässä vitsissä tuntuu olevan takana jotain viisauttakin. On mahdollista että tuossa on takana jopa suosittu syy käyttää? Jotenkin kuitenkin, ennakkoluuloisesti ja stereotyyppisesti, luotan että MAD -vitsien kirjoittajilla on asiasta jonkinlaisia kokemuksia? Tai sitten tämä oli vain vitsi.