Katsoin "Bound" -elokuvan. Siinä oli näennäisesti aiheena sadomasokismi. Elokuva oli kuten kaikki muutkin eroottiset tai pornografiset tai sellaisella leikittelevät elokuvat jostain syystä ovat. Eli aika huono.
Tarina meni suunnilleen siten että tylsää seksielämää viettänyt nainen heittäytyi seikkailuun ja dominantin miehen hallittavaksi. Tämä on aluksi jännittävää, kun ilmeisesti silkkisistä silmälapuista ja hitaasta ja hellästä rakastelusta koostuva sadomasokismi tekee naisesta seksipalvelujen kohteen. Sitten nainen voimaantuu ja hallitsee miestä ja ryhtyy dominanaiseksi. Elokuvan keskushenkilö oli nainen ja asiat kuvattiin naisnäkökulmasta. Tämänlaatuinen pseudosadomasokismi ei ole "50 shades of Greyn" jälkeisessä maailmassa täysin tavatonta.
Pornografiaa vastustetaan kohtuu usein. Mutta kaikki vastustus ei ole tehty samasta muotista; Niistä ensimmäinen on ennen kaikkea uskonnoissa ja loput feminismissä. Ja ne ovat tämän elokuvan tulkinnan kannalta kenties oleellisempia.
1: Varmasti perinteisin pornon kieltäminen koskee suoraan sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta. On ajateltu että olisi määritelty sukupuolielinten oikeinkäyttö ja kaikki tästä poikkeaminen masturboinnista ehkäisyn kautta pornografiaan on kiellettyä tai ainakin moraalitonta.
2: Ajatellaan että Catherine MacKinnonin tyyliin että pornografia on itsessään naista alistavaa ; Jo pornon tekemisen aktio alistaa naista. Porno ei vain raportoi ja kuvaa maailmaa ja tapahtumia vaan se luo konventioita. Pornossa usein keskitytään naisruumiin yksityiskohtiin ja miehet häivytetään, naiset esineelistetään ja erotisoidaan katsojan, joka on oletetusti heteroseksuaali mies, tarpeiden tyydyttäjäksi. Välineeksi ja joksikin jonka ruumista hallitaan.
3: Pornografiasta seuraa asenteiden romahtaminen ja sitten moraalikatoutunut ihminen kohtelee naisia tosielämässä kuten heitä kohdellaan pornoelokuvissa. Anne Eatonin mukaan tämä voi tarkoittaa vaikka sitä että yhteiskunanssa olevat yleiset asenteet naisia kohtaan heijastetaan pornon taakse, ja kaikki nämä asenteet eivät ole terveitä. Ja sitten pornon näkemisen jälkeen ihmiset ajattelevat että naiset toimivat noin ja näin porno vahvistaa sitä sosiaalista rakennetta joka ne on luonut.
4: Ajatus siitä että porno on itsessään genre jonka tuomitseminen kategorisesti ja sellaisenaan ei ole järkevää. Sen sijaan on katsottava miten porno on tuotettu. Onko sen valmistamisessa ollut alipalkaamista tai pakottamista tai siihen rinnastettavaa hädänalaisen aseman kuten köyhyyden hyväksikäyttöä.
"Bound" oli siitä mielenkiintoinen että se oli selvästi täynnä jonkinlaisia pornokonventioita jotka on suunnattu naisille. Näitä pidetään helpommin voimaannuttavina. Tämä emansipoitumisen henki oli tuossa pseudosadomasokistisessa elokuvassa jopa sen alleviivattu sanoma. (Se kertoi itse asiassa tarinaa jossa tylsyydestä voidaan vapautua sadomasokismilla jossa alistuva on harjoitteleva ja dominantti on sitten se joka on vapautunut vielä enemmän. Tämä osaltaan kertoo miten vieraantunut oikeasta sadomasokismista tämä naispornon muoti on.) Niissäkin kuitenkin kuvataan miehiä ja naisia esineellistävässä konventiossa. Jos MacKinnonin argumentit osuvat naisten esineellistämiseen niin näissä miestä esineellistetään vaikka häntä kuvattaisiin jotekin vahvana. Ja maskuliininen mies dominoivana naisenhakkaajana on sekin kulttuurinen konventio ja negatiivinen stereotypia jota elokuva voi sitten vahvistaa Eatonin malliin.
Kenties järkevintä on kuitenkin nähdä että tämänlainen massakulttuuri on lähinnä huonolaatuista viihdettä. On eniten syytä miettiä miten se on valmistettu. Tämä on toki siitä ikävä että sen pohjalta on vaikeaa vetää kategorisia lauseita joita kirjoittaa bannereihin ja marssia vastustamaan tai puolustaman. (Uskovaiset, feministit kuin monet muutkin kaipaavat ennen kaikkea helposti kuvattua ja ymmärrettyä että kategorisesti pahana kuvattua vihollista...)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pornografia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pornografia. Näytä kaikki tekstit
tiistai 18. lokakuuta 2016
keskiviikko 28. syyskuuta 2016
Virtuaalinen seksikokemus
Teknologiasta tulee melko pelottavan hyvää. Tässä mielessä todellisuus alkaa muistuttamaan fantasiaa. Ja fantasia todellisuutta. Tämä näkyy siinä miten "Demolition Man":issa on kuvattu virtuaaliseksiä joka on realistinen mutta jossa eritteiden vaihtamista pidetään inhana. Nykyään taas pornoakin on saatavissa 3D -laseille. On ties mitä Oculus Riftiä ja vastaavia jotka tukevat tehtyä pornografiaa.
On kuitenkin tavallaan kolme teesiä jotka kaikki voidaan nähdä "Demolition Man" -elokuvan virtuaaliseksikohtauksesta. Ja niitä voidaan pitää jopa jonkinlaisina "koulukuntina" aiheeseen.
Tässä kohden monesti nähdään että tämä on epäsosiaalista. Virtuaalinen on tässä kontekstissa koettu jotenkin sekä teknologisuutensa vuoksi epäinhimillisenä mutta samalla jonain ei-objektiivisena joka on kuitenkin jotenkin vain subjektiivista eikä siksi aitoa ja autenttista. Tässä usein korostetaan sitä että porno on kuitenkin jotenkin viileää ja kokemuksesta jäisi kuitenkin puuttumaan jotain yksilöllisellä tasolla.
Tässä näkökulmassa on joskus korostettu jopa sitä, että huippuvirtuaalinen pornografia voi vieraannuttaa meidät normaalista seksistä hyvinkin laajalti. Tällöin kylmyyden sijaan esiin nostetaan addiktiot. Victor Clinen tyyliin voidaan esittää että pornografia on itse asiassa hyvin addiktoivaa. Siinä ihmisen luonnollisia tarpeita manipuloidaan ja tuotetaan tuote joka on vetoava mutta vaarallinen.
Jos pornografia toteuttaa fantasioita, tästä voidaan tehdä mahdollisimman vetoavaa. Ja tässä prosessissa on mahdollista käyttää ylinormaaleita ärsykkeitä. Näin ollen stimulointia tehdään tavoilla jotka vetoavat syvästi ja jota normaali maailma ei mitenkään pysty tyydyttämään. ; Näkemys on sinänsä mahdollinen, että voidaan nähdä että osa prosessoidusta ruuasta ja makeisista ovat juuri sellaisia, että meidän tekee mieli syödä sitä enemmin kuin terveellisempää ja luonnollisempaa ruokaa.
Vastapooliksi tälle voisi huomauttaa kuitenkin sen, että virtuaalisuus voi tarkoittaa myös sosiaalistumista ja jakamista. Voitaisiin jopa nähdä että tenologia tarjoaa ihmiselle keinoja laajentaa omaa kehoaan ja mieltään. Internet -tyylisellä yhteydellä harrastettu jaettu virtuaaliseksitila voidaan nähdä Dawkinsin kuvaamana extended phenotypenä. Ihmiset ovat itse asiassa teknologistaneet seksiään jo hyvin kauan. Nykyään on olemassa pelejä ja vehkeitä. Jopa kondomi on teknologinen innovaatio. Vibraattorit vielä enemmän. Ja jopa masturbointiin käytetyt välineet ovat päätyneet monilla osaksi sosiaalisempaa seksiä. Jos ihmiset voivat luoda ja vaikuttaa virtuaalimaailmoihin, he voivat tuoda kokemukseen jotain sellaista jonka lähde he ovat ja jota maailmasta ei saataisi irti. Paitsi teknologian mahdollistamana.
On kuitenkin tavallaan kolme teesiä jotka kaikki voidaan nähdä "Demolition Man" -elokuvan virtuaaliseksikohtauksesta. Ja niitä voidaan pitää jopa jonkinlaisina "koulukuntina" aiheeseen.
Tässä kohden monesti nähdään että tämä on epäsosiaalista. Virtuaalinen on tässä kontekstissa koettu jotenkin sekä teknologisuutensa vuoksi epäinhimillisenä mutta samalla jonain ei-objektiivisena joka on kuitenkin jotenkin vain subjektiivista eikä siksi aitoa ja autenttista. Tässä usein korostetaan sitä että porno on kuitenkin jotenkin viileää ja kokemuksesta jäisi kuitenkin puuttumaan jotain yksilöllisellä tasolla.
Tässä näkökulmassa on joskus korostettu jopa sitä, että huippuvirtuaalinen pornografia voi vieraannuttaa meidät normaalista seksistä hyvinkin laajalti. Tällöin kylmyyden sijaan esiin nostetaan addiktiot. Victor Clinen tyyliin voidaan esittää että pornografia on itse asiassa hyvin addiktoivaa. Siinä ihmisen luonnollisia tarpeita manipuloidaan ja tuotetaan tuote joka on vetoava mutta vaarallinen.
Jos pornografia toteuttaa fantasioita, tästä voidaan tehdä mahdollisimman vetoavaa. Ja tässä prosessissa on mahdollista käyttää ylinormaaleita ärsykkeitä. Näin ollen stimulointia tehdään tavoilla jotka vetoavat syvästi ja jota normaali maailma ei mitenkään pysty tyydyttämään. ; Näkemys on sinänsä mahdollinen, että voidaan nähdä että osa prosessoidusta ruuasta ja makeisista ovat juuri sellaisia, että meidän tekee mieli syödä sitä enemmin kuin terveellisempää ja luonnollisempaa ruokaa.
Vastapooliksi tälle voisi huomauttaa kuitenkin sen, että virtuaalisuus voi tarkoittaa myös sosiaalistumista ja jakamista. Voitaisiin jopa nähdä että tenologia tarjoaa ihmiselle keinoja laajentaa omaa kehoaan ja mieltään. Internet -tyylisellä yhteydellä harrastettu jaettu virtuaaliseksitila voidaan nähdä Dawkinsin kuvaamana extended phenotypenä. Ihmiset ovat itse asiassa teknologistaneet seksiään jo hyvin kauan. Nykyään on olemassa pelejä ja vehkeitä. Jopa kondomi on teknologinen innovaatio. Vibraattorit vielä enemmän. Ja jopa masturbointiin käytetyt välineet ovat päätyneet monilla osaksi sosiaalisempaa seksiä. Jos ihmiset voivat luoda ja vaikuttaa virtuaalimaailmoihin, he voivat tuoda kokemukseen jotain sellaista jonka lähde he ovat ja jota maailmasta ei saataisi irti. Paitsi teknologian mahdollistamana.
lauantai 10. syyskuuta 2016
Perverssi facebook
Facebook oli mennyt tulkitsemaan kuuluisan Vietamin sotaa koskevan kuvan lapsipornoksi. Kuva napalmin polttamasta lapsesta oli tulkittu pornografiseksi, ilmeisesti sen vuoksi että facebookissa katsotaan enemmän muotoa kuin sisältöä. Kuvassa juoksevan lapsen alastomuus on tulkittu suoraan siksi että kuva olisi sisällöltään eroottinen.
Jos facebook näkee kuvan pornografisena, eli seksuaalisia himoja ruokkivana kuva-aineistona, se on melkoisen perverssi.
Jos facebook näkee kuvan pornografisena, eli seksuaalisia himoja ruokkivana kuva-aineistona, se on melkoisen perverssi.
lauantai 27. elokuuta 2016
Munanaiset.
"Cosmopolitan" on lehti joka elää naisten epävarmuudesta, esineellistämisestä ja vapautena myydystä seksismistä. Se toki aina välistä muistaa kirjoittaa tekstejä siitä miten naisia esineellistäville miehille käy huonosti. Toisaalta se saattaa ottaa artikkelin keskeisimmäksi sisällöksi kuvituksen jonka aiheena on urheilijamiesten jalkojenvälipullistumien esteettinen arviointi.
En väitä että tämä on kaksinaismoralistista. Sillä tässä esineellistetään miehiä. Ja artikkelit vastustavat naisten esineellistämistä. Sen sijaan kiinnitän huomiota siihen miten miesten harrastama esineellistäminen on parempaa.
Kun naiset esineellistävät miehiä, näkökulmat tuntuvat olevan kovin vähäisiä. Huomio keskittyy pääasiassa jalkoväliin. Primaarisiin sukupuolielimiin. Kun miehet esineellistävät ei vaginakuvat - tai lähikuvat joissa on keskitytty pelkästään bikinien alaosiin joista paistaa pimpsa läpi - ole sitä aineistoa jota painetaan nuortenlehtiin. Tämä materiaali on siinä suoraan pornona myytävässä aineistossa.
Miehet esineellistävät useampia piirteitä. Tissejä. Huulia. Hiuksia. Tissejä. Takamusta. Sääriä. Korkokenkiä. Tissejä. ; Onkin tavallaan kuvaavaa että miesten seksismi on niin kokonaisvaltaista että naisten nännien sensurointi nähdään tarpeelliseksi ja miesten nännien ei. Tai luultavasti asia liittyy jotenkin johonkin tämänlaiseen. Tai ainakin toivon niin.
Kun naisten objektisoinnissa on kokonaisia koulukuntia - kuten tissimiehet ja peppumiehet -jakolinja - ei naisten harrastamassa esineellistämisessä näytetä tuntevan kuin munanaisia. Hitto soikoon! Olen pettynyt naisiin! Esineellistäkää miehiä paremmin! Tasa-arvoistumisen kautta asialle voi miltei antaa anteeksi. Olette esineellistäneet miehiä julkisissa medioissa sen verran vähemmän aikaa että yksipuolinen lähestyminen on kenties tätä kautta ymmärrettävissä. Mutta yrittäkää!
En väitä että tämä on kaksinaismoralistista. Sillä tässä esineellistetään miehiä. Ja artikkelit vastustavat naisten esineellistämistä. Sen sijaan kiinnitän huomiota siihen miten miesten harrastama esineellistäminen on parempaa.
Kun naiset esineellistävät miehiä, näkökulmat tuntuvat olevan kovin vähäisiä. Huomio keskittyy pääasiassa jalkoväliin. Primaarisiin sukupuolielimiin. Kun miehet esineellistävät ei vaginakuvat - tai lähikuvat joissa on keskitytty pelkästään bikinien alaosiin joista paistaa pimpsa läpi - ole sitä aineistoa jota painetaan nuortenlehtiin. Tämä materiaali on siinä suoraan pornona myytävässä aineistossa.
Miehet esineellistävät useampia piirteitä. Tissejä. Huulia. Hiuksia. Tissejä. Takamusta. Sääriä. Korkokenkiä. Tissejä. ; Onkin tavallaan kuvaavaa että miesten seksismi on niin kokonaisvaltaista että naisten nännien sensurointi nähdään tarpeelliseksi ja miesten nännien ei. Tai luultavasti asia liittyy jotenkin johonkin tämänlaiseen. Tai ainakin toivon niin.
Kun naisten objektisoinnissa on kokonaisia koulukuntia - kuten tissimiehet ja peppumiehet -jakolinja - ei naisten harrastamassa esineellistämisessä näytetä tuntevan kuin munanaisia. Hitto soikoon! Olen pettynyt naisiin! Esineellistäkää miehiä paremmin! Tasa-arvoistumisen kautta asialle voi miltei antaa anteeksi. Olette esineellistäneet miehiä julkisissa medioissa sen verran vähemmän aikaa että yksipuolinen lähestyminen on kenties tätä kautta ymmärrettävissä. Mutta yrittäkää!
lauantai 30. tammikuuta 2016
Miksi en voi palkata seksiorjaa?
Otsikon kysymys on muotoiltu provokatiiviseksi. Yhteiskuntamme kieltää orjuuden. Se ei kuitenkaan sentään puhu seksiorjan ostamisesta. Eli ihmisen ostamisesta. Sen sijaan se kysyy palkkaamisesta. Moni näkee että orjuuden kohdalla tässä kohden on oleellinen ero. Orja omistetaan, kun taas ammattilaiset palkataan. Ja tässä kontekstissa seksiorjakin määrittyy hieman muuksi kuin orjaksi.
Jos otetaan sadomasokistinen kulttuuri, jokainen on kuullut siitä miten on olemassa dominanaisia joiden palveluksia ostetaan. Aiheestä löytyy aineistoa pornografiassa. Mutta näitä dominaluolia tuskin voi pitää pornografiana. Ne ovat liian "konkreettisia" ja liian vähän "virtuaalista kuvamateriaalia" ollakseen pornografiaa. Niitä ei toisaalta voi kutsua prostituutioksikaan sanan täysimmässä mielessä. Ainakaan monien intuitioissa. Näitä dominaluolia on. Ja itse asiassa sellainen on eräässä elämäni vaiheessa ollut työmatkani varrella. En kuitenkaan ole itse vieraillut sellaisissa.
On hyvä huomata mitä on ja mitä ei ole ; Tarkalleen ottaen sitä että sadomasokisteilla on dominoiva (dominant) ja alistuva (submissive) osapuoli. Ja kun katsoo näitä luolia, palvelut ovat dominoivan puolen palveluja. Itse asiassa submissiivisiakin palveluja on, mutta ne ovat todella harvinaisia verrattuna dominoiviin paikkoihin. Ja tämä epäsuhta on kiinnostava.
Kysymys on kiinnostava. Sillä jos ajatellaan vapaata markkinataloutta, niin voisi luulla että jos moni haluaa olla dominoiva niin silloin olisi vähän kysyntää palveluille. Sitä löytäisi helpommin itselleen hyvän alistajan. Työlle riittäisi toki tekijöitä mutta sen haluajia ja tarvetta olisi vähän. Jos taas moni haluaa olla alistettuna niin dominoivista olisi pulaa ja he voisivat tehdä asiasta ammatin.
Tätä kautta voitaisiin huomata, että takana voi olla todellakin ihmisluonne. Moni pitää ihmistä ennen kaikkea raakana ja julmana olentona joka tarvitsee kulttuuria etääntyäkseen perusolemuksesta. Tällöin ajatellaan että ihminen on itse asiassa huono ja paha ja että valtaosa ihmisen toiminnasta on vain kulttuurin konstruoimaa. (Mikä on erikoinen huomio sillä kulttuurin, erityisesti uskonnon, tarvetta perustelevat ovat usein konservatiivisia kristittyjä. Ja he taas suhtautuvat kulttuurirelativismiin kielteisesti ja korostavat että jokin ihmisessä on suoraan syväkoodattua...) Tämä kyseenalaistuu vahvasti. Näyttää olevan niin että satuttaminen on suurimmalle osalle ihmisistä niin vaikeaa että he joutuvat etsimään harvinaislaatuisen ammattilaisen ratkaistakseen ongelman.
Toki tässä on muutakin.
Vastakkainen selitysmalli joutuu korostamaan sitä että dominointi on taito. Kun menet ammattidominalle niin tosiasiassa et saa vain ruoskintaa vaan sitä että sinulle tehdään asioita joihin liittyy kipua ja alistamista mutta hyvin pieni onnettomuusriski. (Esimerkiksi pallejasi rääkätään tavoilla joissa et kastroidu.)
Taitonäkökulmassa alistettuna olemiseenkin liittyy myös kasvanut riski. Se että joku ruoskiikin väärällä tavalla, sellaisella jossa teloudutaan vahvasti. Näin ollen alistavalla ja alistuvalla osapuolella olisi oleellisesti erilainen työturvallisuus.
Ja lisäksi normaalissa sadomasokismissa keskustellaan aika paljon siitä kummalla on enemmän valtaa ; Domilla vai subilla. On helppoa nähdä aggressiivinen sadisti aktiivisena ja valtaa käyttävällä. Kuitenkin masokistilla on käytössään turvasanoja. Ja tilanteeseen asettuminen vaatii jonkinlaista luottamusta. Toisin sanoen kaikki tapahtuu submissiivisen rajoissa. Submissiivinen määrää raamit joiden sisällä toimitaan ja dominoiva taas sitä mitä näiden rajojen sisällä tarkalleen ottaen tapahtuu.
Maksusuhteessa tilanne on tässä kohden helposti niin että on helppoa olla submissiivinen asiakas. Maksat palvelusta. Ja ammattitaitoinen domina vastaa siitä että hän hoitaa oman hommansa kunnolla. Alistetulla on asiakkaalle sopivaa valtaa.
Submissiivinen ammattilainen ei ole yhtä onnekkaassa asemassa. Hän ei saa turvallisuutta vaan hänelle tavallaan maksetaan siitä että hän ottaa riskejä. Sadomasokistiseen kulttuuriin tavallisesti liittyvä alistettua suojeleva valta katoaa ostoprosessissa hyvin helposti.
Jos otetaan sadomasokistinen kulttuuri, jokainen on kuullut siitä miten on olemassa dominanaisia joiden palveluksia ostetaan. Aiheestä löytyy aineistoa pornografiassa. Mutta näitä dominaluolia tuskin voi pitää pornografiana. Ne ovat liian "konkreettisia" ja liian vähän "virtuaalista kuvamateriaalia" ollakseen pornografiaa. Niitä ei toisaalta voi kutsua prostituutioksikaan sanan täysimmässä mielessä. Ainakaan monien intuitioissa. Näitä dominaluolia on. Ja itse asiassa sellainen on eräässä elämäni vaiheessa ollut työmatkani varrella. En kuitenkaan ole itse vieraillut sellaisissa.
On hyvä huomata mitä on ja mitä ei ole ; Tarkalleen ottaen sitä että sadomasokisteilla on dominoiva (dominant) ja alistuva (submissive) osapuoli. Ja kun katsoo näitä luolia, palvelut ovat dominoivan puolen palveluja. Itse asiassa submissiivisiakin palveluja on, mutta ne ovat todella harvinaisia verrattuna dominoiviin paikkoihin. Ja tämä epäsuhta on kiinnostava.
Kysymys on kiinnostava. Sillä jos ajatellaan vapaata markkinataloutta, niin voisi luulla että jos moni haluaa olla dominoiva niin silloin olisi vähän kysyntää palveluille. Sitä löytäisi helpommin itselleen hyvän alistajan. Työlle riittäisi toki tekijöitä mutta sen haluajia ja tarvetta olisi vähän. Jos taas moni haluaa olla alistettuna niin dominoivista olisi pulaa ja he voisivat tehdä asiasta ammatin.
Tätä kautta voitaisiin huomata, että takana voi olla todellakin ihmisluonne. Moni pitää ihmistä ennen kaikkea raakana ja julmana olentona joka tarvitsee kulttuuria etääntyäkseen perusolemuksesta. Tällöin ajatellaan että ihminen on itse asiassa huono ja paha ja että valtaosa ihmisen toiminnasta on vain kulttuurin konstruoimaa. (Mikä on erikoinen huomio sillä kulttuurin, erityisesti uskonnon, tarvetta perustelevat ovat usein konservatiivisia kristittyjä. Ja he taas suhtautuvat kulttuurirelativismiin kielteisesti ja korostavat että jokin ihmisessä on suoraan syväkoodattua...) Tämä kyseenalaistuu vahvasti. Näyttää olevan niin että satuttaminen on suurimmalle osalle ihmisistä niin vaikeaa että he joutuvat etsimään harvinaislaatuisen ammattilaisen ratkaistakseen ongelman.
Toki tässä on muutakin.
Vastakkainen selitysmalli joutuu korostamaan sitä että dominointi on taito. Kun menet ammattidominalle niin tosiasiassa et saa vain ruoskintaa vaan sitä että sinulle tehdään asioita joihin liittyy kipua ja alistamista mutta hyvin pieni onnettomuusriski. (Esimerkiksi pallejasi rääkätään tavoilla joissa et kastroidu.)
Taitonäkökulmassa alistettuna olemiseenkin liittyy myös kasvanut riski. Se että joku ruoskiikin väärällä tavalla, sellaisella jossa teloudutaan vahvasti. Näin ollen alistavalla ja alistuvalla osapuolella olisi oleellisesti erilainen työturvallisuus.
Ja lisäksi normaalissa sadomasokismissa keskustellaan aika paljon siitä kummalla on enemmän valtaa ; Domilla vai subilla. On helppoa nähdä aggressiivinen sadisti aktiivisena ja valtaa käyttävällä. Kuitenkin masokistilla on käytössään turvasanoja. Ja tilanteeseen asettuminen vaatii jonkinlaista luottamusta. Toisin sanoen kaikki tapahtuu submissiivisen rajoissa. Submissiivinen määrää raamit joiden sisällä toimitaan ja dominoiva taas sitä mitä näiden rajojen sisällä tarkalleen ottaen tapahtuu.
Maksusuhteessa tilanne on tässä kohden helposti niin että on helppoa olla submissiivinen asiakas. Maksat palvelusta. Ja ammattitaitoinen domina vastaa siitä että hän hoitaa oman hommansa kunnolla. Alistetulla on asiakkaalle sopivaa valtaa.
Submissiivinen ammattilainen ei ole yhtä onnekkaassa asemassa. Hän ei saa turvallisuutta vaan hänelle tavallaan maksetaan siitä että hän ottaa riskejä. Sadomasokistiseen kulttuuriin tavallisesti liittyvä alistettua suojeleva valta katoaa ostoprosessissa hyvin helposti.
lauantai 9. tammikuuta 2016
Paljaan pinnan omistamisesta
Wallin lienee yksi näistä. Näin voidaan ainakin päätellä hänen Rakel Liekille antamistaan lausunnoista.
Kysymys on jännittävä koska selvästi pornonäyttelijän työ Wallinille näyttäytyy jonain joka ikään kuin valtaa koko ihmisen. Ja tekee sen tavoilla joka ei sovi mihinkään muuhun siihen miten alastomuus tai työnteko menevät.
Ja nähdäkseni Rakel Liekkikin on tehnyt töitä pornonäyttelijänä. Josta seuraa kysymys siitä että ovatko nämä hameen alle kuikuilevat herrasmiehet sopineet Rakelille tämän vaatiman palkan? Toisaalta kun minä työskentelin nuorena jäätelökioskilla, niin onko minun nyt loppuelämäni pakko myydä jäätelöä? Nähdäkseni minulla ei ole velvollisuutta antaa ilmaiseksi jäätelöä. Ja itse asiassa koska en enää ole jäätelöalalla palkkalistoilla, ei minun tarvitsisi myydä jäätelöä vaikka joku antaisi siitä minulle seitsemänkymppiä tunti. (Tosin jos joku minulle seitsemänkymppiä tunti antaa jäätelönmyynnistä niin oikeasti olen kyllä hyvin kiinnostunut. Mutta ahneus-järkevyys-rahantaju ei tarkoita samaa kuin velvollisuus.)
Eli toisin sanoen ei voida nähdä että Rakel Liekillä olisi mitään minkä vuoksi hän joutuisi ilmaiseksi kaikille vilauttelemaan. Hän on paljastanut työkseen. Näissä on ollut tietty tilanne. Ja lupa on ollut tähän käyttöön. (Jopa pornografisen elokuvan latailu ja levittely netissä on tekijänoikeusrikkomus. Niin tarkasti tiettyyn kontekstiin.) Wallin itse asiassa demonstroi että hänen symbolifunktionsa, käsityksensä työstä ja käsityksensä paljaan pinnan ja vapaan tahdon suhteesta ovat syvästi vioittuneita. Hän on yksinkertaisesti pihalla.
Toki en ymmärrä sitäkään miten "vanhojen pornostrarojen" pitäisi olla hiljaa kun Suomen Laki sanoo asioita sananvapaudesta. Mutta kun muistan että tämä tulee Wallinilta - jolla ei ole jalkovälissään mitään joka kiinnostaisi yhtään ketään, eikä ennen kaikkea korvien välissään mitään joka saisi kiinnostaa esimerkiksi vakavastiotettavaa yhteiskuntaa - tiedän että kyse on vain siitä että PS taitaa olla lääppijämyönteinen. Tämä Wallinin lausunto on laitettava nippuun niihin puheisiin joissa PS:läiset puhuvat naisten suojelusta ja naisten oikeuksista, etenkin seksuaalietiikan alueella. Tämä ei tietenkään riko mitään sopivan käytöksen linjaa koska Wallin ei ole maahanmuuttaja. Jos hän olisi, valokuvaustempun yrittäminen ja kannustaminen johtaisi isoihin otsikoihin PS -poliittisten ihmisten blogeihin. Ja niihin muodikkaisiin omiin lehtiin jotka pyörittävät "niitä omia juttuja" jotka sopivat sen seuraajien korvasyyhyihin.
Ei toki sillä ; Jos Rakel Liekki paljastaa, saatan olla kiinnostunut. Sen on kuitenkin oltava hänen valintansa eikä jonkun Wallinin. Tämä on toisaalta sääli. Sillä jos toisen ihmisen alastomuudesta saisi päättää niin Wallin olisi minun vaatimuksesta aina ilman vaatteita aina ja kaikkialla. Se olisi hänelle oikein. Etenkin näillä keleillä.
perjantai 18. joulukuuta 2015
Modernin taiteen yliseksualisoitumisesta
Näyttivät minulle modernin taiteilijan, jonkun Rorschachin, taideteoksia. Kysyivät minulta että mitä näen niissä. Olin pahastunut. Minähän en yhtään pidä siitä että minulle pakkonäytetään pornografisia kuvia kysymättä ensin lupaa.
tiistai 8. joulukuuta 2015
Suihinottojen monenlaisista merkityksistä
"The Sopranos" -televisiosarjassa ensimmäisen tuotantokauden loppupuolella Antony Soprano esittää kohtuu nimekkään lausuman. Josta etenkin alleviivaamani kohta on jäänyt jonkinlaiseksi tunnetuksi onelineriksi. "Uncle June and I, we had our problems with the business, but I never should have razzed him about eating pussy; This whole war could have been averted. Cunnilingus and psychiatry brought us to this." Sanominen on siitä erikoinen, että periaatteessa seksi ei ole mafiatoimintaa. Mutta sillä oli suuri vaikutus. Sarjan aiemmassa jaksossa asiaa lähestyttiin maskuliinisuuden menettämisen kautta. Se, että mafiapomo nuolee naisille orgasmin penetraation sijaan nähtiin heikkoutena. Ja heikkouden näyttämisellä taas sitten on valtava merkitys mafiapomon töihin.
Ajatus on tietenkin melko hämmentävä minun tyyliselleni ihmiselle. Nykyajan miehillä on jopa jonkinlainen tarve todistaa miehisyytensä panotaitojensa kautta. Tätä kautta miehen täytyy kyetä tyydyttämään naisensa. Tämä on osittain hyvä asia, siinä mielessä että nainen pitää ottaa huomioon. Mutta se on osittain huono asia, koska se nyt on jonkinlainen vaatimus ja velvollisuus asiassa jossa ei välttämättä ole sijaa sellaisille.
Mutta toki suuseksiin voidaan liittää viestejä ja merkityksiä jotka ovat melko vahvasti kulttuurista riippuvaisia. On kenties oleellista tiedostaa että, kuten kunnon stereotyyppisen mafioson tuleekin, (An)Tony Soprano on roskankuljetusalalalla, italialainen ja katolinen. Ja katolisessa uskonnossa seksin sallittu tehtävä on lisääntyminen. Ei huvittelu. Tässä mielessä ei ole ihmeellistä jos ei-lisääntymiseen-johtavat seksuaalisuuden muodot ovat paheksuttuja. Ja ne ovat paheksuttuja kategorisesti. Siksi esimerkiksi kuuluisa piispa Burchard (Wormsin piispa) esitti vuonna 1012 melko kovia katumusharjoituksia naisille jotka olivat ottaneet suihin omalta aviomieheltään. Katumusharjoitus eli rangaistus oli seitsemän kertaa kovempi kuin mitä nainen sai paheksuttavasta dildon käyttämisestä.
1: On kenties mielenkiintoista tietää että seksuaalisesti virittynyt ja symboleja ja vertauksia käyttävä "Laulujen laulun" 2:3 esittää neidon lausuman kohdan "Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta." Kohta käyttää varsin "freudilaisia symboleja ennen Freudia". Konteksti ei ole paheksuva. Raamattu on siis kenties vähemmän moralisoiva kuin monet sitä seuraavista.
Italialaisilla on tietenkin taustalla myös roomalaista kulttuuritaustaa. Ja tässä eroteltiin vahvasti suihinottaja ja suihinantaja. Roomalaisille oli tärkeää erottaa että kuka oli passiivinen vastaanottaja (fellation) ja kuka oli dynaaminen seksin saaja (irrumation). Tässä suihinottaja oli siis symbolisesti "naismainen" ja symbolisoi heikkoutta ja alistumista. Se joka sai suihinoton osoitti tätä kautta jonkinlaista valtaa toisen yli ja tämä ei sen vuoksi ollut niin paha asia. (Sama jaottelulogiikka oli tosin roomalaisilla myös homoseksuaalisuudessa ; Nykykulttuurissa asiaa paheksutaan kategorisesti, mutta antiikin roomassa vastaanottava homoseksuaali demonstroi heikkoutta ja oli tätä kautta halveksittava.)
Selvästi tähän aiheeseen saakin paljon viestintää ; Pakkaa voisi sekoittaa silläkin, että egyptiläisissä tarinoissa Osiris koottiin kasaan ja hänen vaimonsa puhalsi hänet eloon hänen uudelleenrakennetun peniksensä kautta. (On sitä vähemmän epämiellyttäviäkin tapoja herätä. Etenkin jos herää henkiin eikä vaan sunnuntaiaamuun kalseaan.) Osiriksen isä ei tarvinnut prosessissa edes apua. Geb -jumalaa kun ilmennetään muun muassa hahmoilla jotka ottavat itseltään suihin. (Tämä aihe on kuitenkin liian Ior Bockia tähän blogaukseen, kenties käsittelen tätä tärkeää, kiinnostavaa ja relevanttia asiaa myöhemmin.)
On sinänsä mielenkiintoista, että ylläoleva on melko sukupuolineutraalia. Joko suihinotto kielletään kategorisesti kaikilta. Tai sitä arvostetaan yleisesti. Tai sitten jaottelu on ottaja-antaja. Ja tuomittavuus tulee sitten vasta ikään kuin mutkan kautta sukupuolisuusasenteista. (Niin että "suihinpantava" mies on naismainen, toisin kuin "suuhunpanija".) Toisaalta tämä antaa minulle mahdollisuuden laajentaa asiaa vahvemmin miesnäkökulmaan. Suihinotto herättää tietenkin keskustelua. Ja tässä on usein sukupuolinen näkökulma. Ja nykyaikana, kun "biologisempi sukupuolisuus" on tärkeämpi kuin "enemmän laajennettua sukupuolta" edustava ottaja-antaja -näkökulma, on syytä lähestyä asiaa.
Mitä feministi ajattelee suihinotosta?
Ei pelkästään sen takia että julkisessa keskustelussa on oikeasti esitetty näkemyksiä joiden mukaan feminismi aikaansaa suihinottoja. Lily Tomlin esitti että "One of the fallouts of feminism is that girls became more accessible. Maybe not wisely accessible. A lot of young girls-- they're expected to give blow jobs now. Young, young girls, as far as I can perceive. Maybe 12 or 13 years old. I mean, that's a rite of passage, I suppose. As a feminist, I don't want those girls to be used. Maybe they love giving blow jobs, I don't know. Maybe they do? But I don't think you really love giving boys in general blow jobs without any feeling to someone you're not close to. I don't try to speak for people that young. I'm not that young anymore. But my own sense of self - I wouldn't give myself away that easily."
Koska periaatteessa valtaosa feministeistä edustaa ajattelua jossa kulttuuria/ryhmää ja siihen liittyviä kokemuksia ei voida kunnolla käsittää tämän ryhmän ulkopuolella, voisi luulla että feministeillä ei olisi kovin vahvoja teorioita siitä miksi miehet haluavat suihinottoja. Heillä voisi toki olla vahvoja näkemyksiä siitä miltä miehen haluama suihinotto tuntuu vastaanottajalta. Ja heillä voisi olla teorioita siitä mitä naisen haluama suihinotto edustaa. Tästä on itse asiassa käyty feministien sisäisiä väittelyitä. Vastustavassa kulmassa korostuu usein jonkinlainen kaiku roomalaisesta kulttuurista. Pippeli varmasti maistuukin ikävältä ja varmasti miellyttävämpiäkin asioita voisi maistella. Suun täyttäminen voi olla aggressiivista. Ja siihen voi liittää symboleja.
Tätä kautta voidaan nähdä että karkeimmissakin väitteissä on osatotuus, mutta tuskin koko totuutta. Siksi esimerkiksi nainen, feministi ja bloggari kirjoittaa "Clarissa's blogissa" siitä että tietyt näkemykset ovat "quasi-feminism". Ja hän luettelee tiettyjä konventioita jotka eivät hänestä ole ... tyydyttäviä, vaikka ne ovat feministien esittämiä ja kohtuu yleisiä."Men who dislike giving oral sex to women are misogynist jerks.", "Men who love administering oral sex to women cannot possibly be misogynist jerks.", "Women who dislike receiving oral sex do not exist. If they do, they must be oppressed victims of patriarchy.", "Women who enjoy giving oral sex are subservient to men.", "The final destination of sperm during oral sex has ideological connotations.", "A true marker of whether a man is a feminist is how enthusiastically he gives oral sex to a woman and how willing he is not to ask for oral sex to be administered to him." Nämä kuvaukset ovat siis liian tiukkoja ja valtaosa feministeistäkin pitää niitä tarpeettoman pitkällevietyinä. Mutta nuo esitetyt edustavat sitä kulmaa jota kuitenkin esiintyy feminismin nimellä.
Paheksuvassa kulmassa ongelmana on se, että niissä on Poen laki hyvin vahvana. Demonstranttina auttaa (toivon mukaan) ironisesti nimetty "I blame patriarchy" -blogi. Ironisuuteen (toivon mukaan) viittaavat toki sellaiset lauseet kuin debatin kovuuden yhteyteen liitetyt "Some of you even argued that blow jobs are the dudely equivalent of cunnilingus. But then someone actually used the word ‘cum’." Lisäksi erimielisyys nähdään sensuurina eikä sananvapautena "I am chastened. I’d forgotten that when it comes to sex, it is the duty of the radical feminist to shut the fuck up. Sex, which, along with religion, is the new religion, is sacrosanct territory. It is anti-feminist to point out the ideological problems with certain patriarchal sexbot traditions because so many women enjoy patriarchal sexbot traditions." Lopussa on klassinen halpa sarkasmi, joka kyllä yleensä karsii toivoa vitsikkyydestä ja vihjaa että vaikka kirjoittaja sanoisi "vitsi, vitsi" niin hän on enintään värittänyt omia mielipiteitään ja väistelee sitä että on tullut sanoneeksi mitä ajattelee. "We all know that in a patriarchy, (and by ‘patriarchy’ I mean a social order in which all women are subject, by universal agreement, to all men), on accounta the power differential, all relationships with men are inherently inequitable. Except, it turns out, relationships wherein women suck cock! That’s when patriarchy miraculously recedes into the aether and male privilege becomes a distant memory! No woman was ever so free as the woman with a mouth full of throbbing gristle! How could I have been so blind? Less blaming and more cocksucking, that’s my new motto! Mystery solved! The struggle is over!"
Onneksi paheksunnassa on asteita. Ja minusta huomattavasti terveempää on lähestyä asiaa "puolipaheksuvalla" tavalla. Feministe -blogissa asiaa ... kielellistetään ... seuraavalla tavalla ; "I’m no fan of shaming women for their sexual choices. I think it’s absolute bullshit to call one’s feminism into question because she gives head, or because she enjoys BDSM, or because she engages in whatever other “Patriarchy-approved” sex practice. If I can be a feminist in my make-up, skirts and toe-pinching stilletos, then you can certainly be one while you orally pleasure your male partner." Eli kirjoittaja ei kutsu suihinottajia ei-feministeiksi. (Joka on tiettävästi tapa luokitella hyviin ja pakanoihin.) Tässä pahuutena on kuitenkin se, että se hyökkää sisaruutta kohtaan. "I take serious issue with the sister-shaming" ... "But. While my feminism allows freedom in our choices, and while my feminism never shames the individual women who make those choices, it does require that we examine the system in which those choices are made. And sexual choices aren’t immune to scrutiny." eikä se että nuo mainitut piirteet eivät voisi olla yhteydessä miesten harjoittamaan valtapeliin. "A simple fact is that lots of people get off on sexual power - overpowering someone, or feeling overpowered. That’s obviously not the entire issue with blowjobs, but in some situations it’s certainly part of it, just as its part of any sex act. Porn is the extreme example, where male power over women is routinely eroticized to increasingly troubling levels (rape porn, etc). And in our individual sex lives, many of us get off on displays of power, small and large." Kykenen ymmärtämään ja hyväksymään tämänlaatuisen ajattelun huomattavasti paremmin.
Kuitenkin heiltä löytyy vastauksia ja teorioita siihen "Why Men Love Blowjobs?" Ja nämä vastaukset eivät ole kovin tuomitsevia. Teorioita esitetään hyvin laidasta laitaan. Esimerkiksi nähdään että
* Penis jollain tavalla erityisesti määrittää miehen tai jopa on tämä mies. Joten suihinotosta kieltäytyminen kategoriseti olisi jonkinlainen hylkääminen. Tai siihen suostuminen olisi jotenkin erityinen tämän miehekkyyden hyväksyminen.
* Kyseessä voi olla yhteydentunne.
* Penis on hyvin herkkä joten kyseessä on luottamusta vaativa naisen armoille asettuminen.
...
Voiko pornolla olla jotain sanottavaa?
Pornografiassa suihinottokuvat ovat hyvin yleisiä. Tämä on hyvin erikoista. Koska evolutiivisesti halusta laueta suihin ei ole kovin suurta lisääntymiseen liittyvää merkitystä. On tavallaan hämmentävää että pornografiassa on niin paljon suihinottokuvia. Ja että niitä katsovat nimenomaan miesyleisö. Olisi kenties jossain määrin ymmärrettävää että naiskatsoja haluaisi jotenkin välttää raskautta ja pitää seksuaalisuutta ennen kaikkea hauskanpitona. Toisaalta miehenä uskallan sanoa että ehkäisyn valvominen on jonkinlainen murhe ja tätä kautta suihinotto voi korostaa myös miehellä viihteellisyyttä ja huolettomuutta. Jota yleensä kaivataan pornossa enemmän kuin kuvitelmaa pitkäaikaisesta parisuhteesta ja perheestä sen tyttöystävän kanssa jonka sukunimi on .jpg. Suihinottokuvat ovatkin usein hyvin leikillisiä. Ne eivät yleensä ilmennä alistamista tai väkivaltaa. Tämä viehättäneekin miehiä ja tämänlaiset kuvat saavat klikkejä. (Koska muuten kuvat olisivat luultavasti toisenlaisia.)
Toisaalta suihinottokuvat ovat sellaisia että niihin voidaan liittää siemensyöksyn näkeminen. On tavallaan hämmentävää että tämä on hyvin tärkeä osa pornokonventioita. (Jos siis ajattelee asiaa biologisen lisääntymisen kannalta sellaisella jyrkkyydellä johon vain selibaattiin lupautunut tiukkapipoinen katolinen pastori voi. On tämä toki kiinnostavaa jos asiaa mietitään puhtaasti evolutiivisestikin. Se kun tuijottaa kelpoisuutta ja sitoo sen lisääntymiseen lähes yhtä tiukkapipoisesti. Mutta ei toki aivan yhtä tiukasti.) Se on kenties jonkinlainen "samastumistodiste". On helpompaa kokea jota näkee. Kasvoille tai rinnoille laukeaminen on siis kenties demonstraatio siitä että tapahtuma on jotenkin oleellisesti ollut aito. (Ja epäuskottavasti halu saastata naista. Jos näin olisi, konteksti olisi väkivaltaisempi tai aggressiivisempi.)
Naisten suihinoton kohdalla kuva on itse asiassa mutkikkaampi. Suihinottoa näkyy paljon hyvin "pehmopornoisessa kuvissa". Suihinotto on vahvemmin hardcorea, ja perustuu siihen että suihinotto nähdään. Mutta pehmeämmässä erotiikassa miehen pää on kätevä siihen että asioita itse asiassa kätketään. Tätä kautta naiselta suihin ottaminen näyttää korostavan suihinoton intiimiyttä vielä vahvemmin kuin miehillä. Ja koska näitäkin kuvia miehet katsovat, se lähettää viestiä joka ei ole läpeensä paha.
Toisaalta suihinottoa näkyy oleellisena osana kolmen kimppaa. Yhteys on tietenkin ymmärrettävä. Jo neoliittisessa taiteessa on kuvattu ns "hummeria" jossa on nainen joka ottaa suihin mieheltä samalla kun toinen mies penetroi häntä. Modernina aikana myös FFM -kombinaatio on suosittu. Eli kaksi naista on yhden miehen kanssa ja tämän vuoksi toinen nainen on tietenkin suuhoidon saajana. Ihan sen takia että miehellä on yksi penis, eikä edes kaksihaarainen sellainen. Ryhmäseksi on hyvin hankala konteksti. Se tulkitaan hyvin helposti siten että jos mies on kahden naisen kanssa niin se korostaa miehen valloituskykyä ja on täten naista alistava. Kun taas jos kuvassa on kaksi miestä ja nainen niin kyseessä on miesdominanssi joka saadaan pelkällä lukumäärällä. Tosimaailma ei liene näin mustavalkoinen ja kokonaisuudet toimivat "molempiin suuntiin".
Mutta sitten onkin huomattava että naisten suihinotossa on yleinen dominointikulma. Facesitting ei ole aina lempeää. Nainen voi dominoida miestä ja jättää tämän tyydyttämättä. Tämä viittaa siihen että naiselta suihinottamisessa on olemassa vahva aggressiivinen kulma. Joka voidaan itse asiassa heijastaa "muinaiseen roomaan", jaotteluun ottajasta ja antajasta. Tässä mielessä suihinotto voi olla myös naisen suunnalta melko vahvaa dominointia. Eri asia on tietenkin se, haluavatko miehet tälläistä katsoa. Ilmeisesti aika moni haluaa.
Kiinnostavaa onkin se, että jossain määrin sukupuolielimet ovat erilaisia. Ja näin miehiltä imemiseen liittyy siemenneste ja kysymykset nielemisestä ja sylkemisestä. Lisäksi penis tunkeutuu suuhun ja kenties jopa kurkkuun tavalla joka voi olla aggressiivinen. Kuitenkin on yleistä että nainen on domina pakottamalla miestä suuseksiin. Ja toisaalta kun domina sitten ottaa suihin, siihen liittyy purentakulma. Nainen ei olekaan samalla tavalla riskissä. Periaatteessa jos dominamies on kurkkuun tunkemisineen liian aggressiivinen, nainen voi kostaa hyvin helposti suoraan miehisyyteen. Naiselle vastaavaa ei varmasti pysty tekemään. Näitä eroja pornografia varmasti käyttääkin hyväkseen sen erikoisimmissa perversioissa.
Ajatus on tietenkin melko hämmentävä minun tyyliselleni ihmiselle. Nykyajan miehillä on jopa jonkinlainen tarve todistaa miehisyytensä panotaitojensa kautta. Tätä kautta miehen täytyy kyetä tyydyttämään naisensa. Tämä on osittain hyvä asia, siinä mielessä että nainen pitää ottaa huomioon. Mutta se on osittain huono asia, koska se nyt on jonkinlainen vaatimus ja velvollisuus asiassa jossa ei välttämättä ole sijaa sellaisille.
Mutta toki suuseksiin voidaan liittää viestejä ja merkityksiä jotka ovat melko vahvasti kulttuurista riippuvaisia. On kenties oleellista tiedostaa että, kuten kunnon stereotyyppisen mafioson tuleekin, (An)Tony Soprano on roskankuljetusalalalla, italialainen ja katolinen. Ja katolisessa uskonnossa seksin sallittu tehtävä on lisääntyminen. Ei huvittelu. Tässä mielessä ei ole ihmeellistä jos ei-lisääntymiseen-johtavat seksuaalisuuden muodot ovat paheksuttuja. Ja ne ovat paheksuttuja kategorisesti. Siksi esimerkiksi kuuluisa piispa Burchard (Wormsin piispa) esitti vuonna 1012 melko kovia katumusharjoituksia naisille jotka olivat ottaneet suihin omalta aviomieheltään. Katumusharjoitus eli rangaistus oli seitsemän kertaa kovempi kuin mitä nainen sai paheksuttavasta dildon käyttämisestä.
1: On kenties mielenkiintoista tietää että seksuaalisesti virittynyt ja symboleja ja vertauksia käyttävä "Laulujen laulun" 2:3 esittää neidon lausuman kohdan "Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta." Kohta käyttää varsin "freudilaisia symboleja ennen Freudia". Konteksti ei ole paheksuva. Raamattu on siis kenties vähemmän moralisoiva kuin monet sitä seuraavista.
Italialaisilla on tietenkin taustalla myös roomalaista kulttuuritaustaa. Ja tässä eroteltiin vahvasti suihinottaja ja suihinantaja. Roomalaisille oli tärkeää erottaa että kuka oli passiivinen vastaanottaja (fellation) ja kuka oli dynaaminen seksin saaja (irrumation). Tässä suihinottaja oli siis symbolisesti "naismainen" ja symbolisoi heikkoutta ja alistumista. Se joka sai suihinoton osoitti tätä kautta jonkinlaista valtaa toisen yli ja tämä ei sen vuoksi ollut niin paha asia. (Sama jaottelulogiikka oli tosin roomalaisilla myös homoseksuaalisuudessa ; Nykykulttuurissa asiaa paheksutaan kategorisesti, mutta antiikin roomassa vastaanottava homoseksuaali demonstroi heikkoutta ja oli tätä kautta halveksittava.)
Selvästi tähän aiheeseen saakin paljon viestintää ; Pakkaa voisi sekoittaa silläkin, että egyptiläisissä tarinoissa Osiris koottiin kasaan ja hänen vaimonsa puhalsi hänet eloon hänen uudelleenrakennetun peniksensä kautta. (On sitä vähemmän epämiellyttäviäkin tapoja herätä. Etenkin jos herää henkiin eikä vaan sunnuntaiaamuun kalseaan.) Osiriksen isä ei tarvinnut prosessissa edes apua. Geb -jumalaa kun ilmennetään muun muassa hahmoilla jotka ottavat itseltään suihin. (Tämä aihe on kuitenkin liian Ior Bockia tähän blogaukseen, kenties käsittelen tätä tärkeää, kiinnostavaa ja relevanttia asiaa myöhemmin.)
On sinänsä mielenkiintoista, että ylläoleva on melko sukupuolineutraalia. Joko suihinotto kielletään kategorisesti kaikilta. Tai sitä arvostetaan yleisesti. Tai sitten jaottelu on ottaja-antaja. Ja tuomittavuus tulee sitten vasta ikään kuin mutkan kautta sukupuolisuusasenteista. (Niin että "suihinpantava" mies on naismainen, toisin kuin "suuhunpanija".) Toisaalta tämä antaa minulle mahdollisuuden laajentaa asiaa vahvemmin miesnäkökulmaan. Suihinotto herättää tietenkin keskustelua. Ja tässä on usein sukupuolinen näkökulma. Ja nykyaikana, kun "biologisempi sukupuolisuus" on tärkeämpi kuin "enemmän laajennettua sukupuolta" edustava ottaja-antaja -näkökulma, on syytä lähestyä asiaa.
Mitä feministi ajattelee suihinotosta?
Ei pelkästään sen takia että julkisessa keskustelussa on oikeasti esitetty näkemyksiä joiden mukaan feminismi aikaansaa suihinottoja. Lily Tomlin esitti että "One of the fallouts of feminism is that girls became more accessible. Maybe not wisely accessible. A lot of young girls-- they're expected to give blow jobs now. Young, young girls, as far as I can perceive. Maybe 12 or 13 years old. I mean, that's a rite of passage, I suppose. As a feminist, I don't want those girls to be used. Maybe they love giving blow jobs, I don't know. Maybe they do? But I don't think you really love giving boys in general blow jobs without any feeling to someone you're not close to. I don't try to speak for people that young. I'm not that young anymore. But my own sense of self - I wouldn't give myself away that easily."
Koska periaatteessa valtaosa feministeistä edustaa ajattelua jossa kulttuuria/ryhmää ja siihen liittyviä kokemuksia ei voida kunnolla käsittää tämän ryhmän ulkopuolella, voisi luulla että feministeillä ei olisi kovin vahvoja teorioita siitä miksi miehet haluavat suihinottoja. Heillä voisi toki olla vahvoja näkemyksiä siitä miltä miehen haluama suihinotto tuntuu vastaanottajalta. Ja heillä voisi olla teorioita siitä mitä naisen haluama suihinotto edustaa. Tästä on itse asiassa käyty feministien sisäisiä väittelyitä. Vastustavassa kulmassa korostuu usein jonkinlainen kaiku roomalaisesta kulttuurista. Pippeli varmasti maistuukin ikävältä ja varmasti miellyttävämpiäkin asioita voisi maistella. Suun täyttäminen voi olla aggressiivista. Ja siihen voi liittää symboleja.
Tätä kautta voidaan nähdä että karkeimmissakin väitteissä on osatotuus, mutta tuskin koko totuutta. Siksi esimerkiksi nainen, feministi ja bloggari kirjoittaa "Clarissa's blogissa" siitä että tietyt näkemykset ovat "quasi-feminism". Ja hän luettelee tiettyjä konventioita jotka eivät hänestä ole ... tyydyttäviä, vaikka ne ovat feministien esittämiä ja kohtuu yleisiä."Men who dislike giving oral sex to women are misogynist jerks.", "Men who love administering oral sex to women cannot possibly be misogynist jerks.", "Women who dislike receiving oral sex do not exist. If they do, they must be oppressed victims of patriarchy.", "Women who enjoy giving oral sex are subservient to men.", "The final destination of sperm during oral sex has ideological connotations.", "A true marker of whether a man is a feminist is how enthusiastically he gives oral sex to a woman and how willing he is not to ask for oral sex to be administered to him." Nämä kuvaukset ovat siis liian tiukkoja ja valtaosa feministeistäkin pitää niitä tarpeettoman pitkällevietyinä. Mutta nuo esitetyt edustavat sitä kulmaa jota kuitenkin esiintyy feminismin nimellä.
Paheksuvassa kulmassa ongelmana on se, että niissä on Poen laki hyvin vahvana. Demonstranttina auttaa (toivon mukaan) ironisesti nimetty "I blame patriarchy" -blogi. Ironisuuteen (toivon mukaan) viittaavat toki sellaiset lauseet kuin debatin kovuuden yhteyteen liitetyt "Some of you even argued that blow jobs are the dudely equivalent of cunnilingus. But then someone actually used the word ‘cum’." Lisäksi erimielisyys nähdään sensuurina eikä sananvapautena "I am chastened. I’d forgotten that when it comes to sex, it is the duty of the radical feminist to shut the fuck up. Sex, which, along with religion, is the new religion, is sacrosanct territory. It is anti-feminist to point out the ideological problems with certain patriarchal sexbot traditions because so many women enjoy patriarchal sexbot traditions." Lopussa on klassinen halpa sarkasmi, joka kyllä yleensä karsii toivoa vitsikkyydestä ja vihjaa että vaikka kirjoittaja sanoisi "vitsi, vitsi" niin hän on enintään värittänyt omia mielipiteitään ja väistelee sitä että on tullut sanoneeksi mitä ajattelee. "We all know that in a patriarchy, (and by ‘patriarchy’ I mean a social order in which all women are subject, by universal agreement, to all men), on accounta the power differential, all relationships with men are inherently inequitable. Except, it turns out, relationships wherein women suck cock! That’s when patriarchy miraculously recedes into the aether and male privilege becomes a distant memory! No woman was ever so free as the woman with a mouth full of throbbing gristle! How could I have been so blind? Less blaming and more cocksucking, that’s my new motto! Mystery solved! The struggle is over!"
Onneksi paheksunnassa on asteita. Ja minusta huomattavasti terveempää on lähestyä asiaa "puolipaheksuvalla" tavalla. Feministe -blogissa asiaa ... kielellistetään ... seuraavalla tavalla ; "I’m no fan of shaming women for their sexual choices. I think it’s absolute bullshit to call one’s feminism into question because she gives head, or because she enjoys BDSM, or because she engages in whatever other “Patriarchy-approved” sex practice. If I can be a feminist in my make-up, skirts and toe-pinching stilletos, then you can certainly be one while you orally pleasure your male partner." Eli kirjoittaja ei kutsu suihinottajia ei-feministeiksi. (Joka on tiettävästi tapa luokitella hyviin ja pakanoihin.) Tässä pahuutena on kuitenkin se, että se hyökkää sisaruutta kohtaan. "I take serious issue with the sister-shaming" ... "But. While my feminism allows freedom in our choices, and while my feminism never shames the individual women who make those choices, it does require that we examine the system in which those choices are made. And sexual choices aren’t immune to scrutiny." eikä se että nuo mainitut piirteet eivät voisi olla yhteydessä miesten harjoittamaan valtapeliin. "A simple fact is that lots of people get off on sexual power - overpowering someone, or feeling overpowered. That’s obviously not the entire issue with blowjobs, but in some situations it’s certainly part of it, just as its part of any sex act. Porn is the extreme example, where male power over women is routinely eroticized to increasingly troubling levels (rape porn, etc). And in our individual sex lives, many of us get off on displays of power, small and large." Kykenen ymmärtämään ja hyväksymään tämänlaatuisen ajattelun huomattavasti paremmin.
Kuitenkin heiltä löytyy vastauksia ja teorioita siihen "Why Men Love Blowjobs?" Ja nämä vastaukset eivät ole kovin tuomitsevia. Teorioita esitetään hyvin laidasta laitaan. Esimerkiksi nähdään että
* Penis jollain tavalla erityisesti määrittää miehen tai jopa on tämä mies. Joten suihinotosta kieltäytyminen kategoriseti olisi jonkinlainen hylkääminen. Tai siihen suostuminen olisi jotenkin erityinen tämän miehekkyyden hyväksyminen.
* Kyseessä voi olla yhteydentunne.
* Penis on hyvin herkkä joten kyseessä on luottamusta vaativa naisen armoille asettuminen.
...
Voiko pornolla olla jotain sanottavaa?
Pornografiassa suihinottokuvat ovat hyvin yleisiä. Tämä on hyvin erikoista. Koska evolutiivisesti halusta laueta suihin ei ole kovin suurta lisääntymiseen liittyvää merkitystä. On tavallaan hämmentävää että pornografiassa on niin paljon suihinottokuvia. Ja että niitä katsovat nimenomaan miesyleisö. Olisi kenties jossain määrin ymmärrettävää että naiskatsoja haluaisi jotenkin välttää raskautta ja pitää seksuaalisuutta ennen kaikkea hauskanpitona. Toisaalta miehenä uskallan sanoa että ehkäisyn valvominen on jonkinlainen murhe ja tätä kautta suihinotto voi korostaa myös miehellä viihteellisyyttä ja huolettomuutta. Jota yleensä kaivataan pornossa enemmän kuin kuvitelmaa pitkäaikaisesta parisuhteesta ja perheestä sen tyttöystävän kanssa jonka sukunimi on .jpg. Suihinottokuvat ovatkin usein hyvin leikillisiä. Ne eivät yleensä ilmennä alistamista tai väkivaltaa. Tämä viehättäneekin miehiä ja tämänlaiset kuvat saavat klikkejä. (Koska muuten kuvat olisivat luultavasti toisenlaisia.)
Toisaalta suihinottokuvat ovat sellaisia että niihin voidaan liittää siemensyöksyn näkeminen. On tavallaan hämmentävää että tämä on hyvin tärkeä osa pornokonventioita. (Jos siis ajattelee asiaa biologisen lisääntymisen kannalta sellaisella jyrkkyydellä johon vain selibaattiin lupautunut tiukkapipoinen katolinen pastori voi. On tämä toki kiinnostavaa jos asiaa mietitään puhtaasti evolutiivisestikin. Se kun tuijottaa kelpoisuutta ja sitoo sen lisääntymiseen lähes yhtä tiukkapipoisesti. Mutta ei toki aivan yhtä tiukasti.) Se on kenties jonkinlainen "samastumistodiste". On helpompaa kokea jota näkee. Kasvoille tai rinnoille laukeaminen on siis kenties demonstraatio siitä että tapahtuma on jotenkin oleellisesti ollut aito. (Ja epäuskottavasti halu saastata naista. Jos näin olisi, konteksti olisi väkivaltaisempi tai aggressiivisempi.)
Naisten suihinoton kohdalla kuva on itse asiassa mutkikkaampi. Suihinottoa näkyy paljon hyvin "pehmopornoisessa kuvissa". Suihinotto on vahvemmin hardcorea, ja perustuu siihen että suihinotto nähdään. Mutta pehmeämmässä erotiikassa miehen pää on kätevä siihen että asioita itse asiassa kätketään. Tätä kautta naiselta suihin ottaminen näyttää korostavan suihinoton intiimiyttä vielä vahvemmin kuin miehillä. Ja koska näitäkin kuvia miehet katsovat, se lähettää viestiä joka ei ole läpeensä paha.
Toisaalta suihinottoa näkyy oleellisena osana kolmen kimppaa. Yhteys on tietenkin ymmärrettävä. Jo neoliittisessa taiteessa on kuvattu ns "hummeria" jossa on nainen joka ottaa suihin mieheltä samalla kun toinen mies penetroi häntä. Modernina aikana myös FFM -kombinaatio on suosittu. Eli kaksi naista on yhden miehen kanssa ja tämän vuoksi toinen nainen on tietenkin suuhoidon saajana. Ihan sen takia että miehellä on yksi penis, eikä edes kaksihaarainen sellainen. Ryhmäseksi on hyvin hankala konteksti. Se tulkitaan hyvin helposti siten että jos mies on kahden naisen kanssa niin se korostaa miehen valloituskykyä ja on täten naista alistava. Kun taas jos kuvassa on kaksi miestä ja nainen niin kyseessä on miesdominanssi joka saadaan pelkällä lukumäärällä. Tosimaailma ei liene näin mustavalkoinen ja kokonaisuudet toimivat "molempiin suuntiin".
Mutta sitten onkin huomattava että naisten suihinotossa on yleinen dominointikulma. Facesitting ei ole aina lempeää. Nainen voi dominoida miestä ja jättää tämän tyydyttämättä. Tämä viittaa siihen että naiselta suihinottamisessa on olemassa vahva aggressiivinen kulma. Joka voidaan itse asiassa heijastaa "muinaiseen roomaan", jaotteluun ottajasta ja antajasta. Tässä mielessä suihinotto voi olla myös naisen suunnalta melko vahvaa dominointia. Eri asia on tietenkin se, haluavatko miehet tälläistä katsoa. Ilmeisesti aika moni haluaa.
Kiinnostavaa onkin se, että jossain määrin sukupuolielimet ovat erilaisia. Ja näin miehiltä imemiseen liittyy siemenneste ja kysymykset nielemisestä ja sylkemisestä. Lisäksi penis tunkeutuu suuhun ja kenties jopa kurkkuun tavalla joka voi olla aggressiivinen. Kuitenkin on yleistä että nainen on domina pakottamalla miestä suuseksiin. Ja toisaalta kun domina sitten ottaa suihin, siihen liittyy purentakulma. Nainen ei olekaan samalla tavalla riskissä. Periaatteessa jos dominamies on kurkkuun tunkemisineen liian aggressiivinen, nainen voi kostaa hyvin helposti suoraan miehisyyteen. Naiselle vastaavaa ei varmasti pysty tekemään. Näitä eroja pornografia varmasti käyttääkin hyväkseen sen erikoisimmissa perversioissa.
maanantai 16. marraskuuta 2015
Miksi porno on huonoa ~ eli miten porno on niin "omituista" ja "kliseistä" samanaikaisesti?
Yleinen ajatus on, että elämme yliseksualisoidussa ajassa jossa kaikki on vapautunutta, liiankin vapautunutta. Tosiasiassa tämä ei vastaa kovin monen kokemusta siitä miten asiat ovat. On hyvinkin mahdollista että moralistit ovat luoneet tarinan yliseksualisoitumisesta joka on vain enemmän seksuaalista kuin jokin heidän määrittelemänsä kohtuullisen raja.
Seksuaalisuuden toteuttaminen ei itse asiassa ole kovinkaan helppoa monille. Sitä voisi luulla, että vapautunut ilmapiiri tarkoittaisi sitä että erilaisia mieltymyksiä voisi toteuttaa. Mutta kuitenkin elämme maailmassa jossa kelpaamattomuuden kokemus on niin yleinen että monen maskulinistin toiveorkesterina soittaa "Henry Laasanen ja alempitasoiset miehet".
Tämä korostaa sitä miten seksistä, erityisesti fetisseistä, ei suinkaan ole tullut jokin toteutettava asia. Emme ole vapautuneita siinä mielessä että voisimme oikeasti harjoittaa näitä elämäntapoja. Sen sijaan seksiä voidaan käyttää entistä avoimemmin mainonnassa. Seksuaalisuuttaan voi korostaa vaikka silikoni-implanteilla - jos on varaa sellaisiin. Seksin vapautumisesta ja oikeuksista on tullut myynnin ja identiteettiä korostavan arvokeskustelun aihe, ei jokin jota oikeasti toteutetaan kovin vapaasti.
Ja sitten on tietysti porno.
Jos jokin asia on vapaasti kaikkien saatavilla, se on internetporno. Se on helposti saatavilla ja hämmentävän usein ilmaista. Ja se on hyvin kaavamaista ja fetisöityä. Pornografia tuottaa konventioita joiden monipuolisuus on sitä, että niitä kombinoidaan keskenään. On erilaisia asentoja ja seksin harrastamisen tapoja. Sekä erilaisia seksin harrastajia. Ja fetissejä.
Näitä syytetään usein siitä, että ne antavat epäuskottavan kuvan. Pornoa katsellessa esimerkiksi syntyy vääriä käsityksiä siitä mitä naiset tai miehet haluavat. Tai minkälainen naisen tai miehen tulee olla. Tämä on kenties vain pintataso ongelmasta. ; Mielestäni voidaan nähdä niin että kaiken taiteen tehtävänä on tuoda esiin jotain asioita fantasian keinoin. Epärealistisuus ei ole ylipäätään kovin relevantti argumentti ; Elokuvia ei pidä moittia suoraan huonoiksi vain siitä että niissä on vaikkapa taikuutta. Epäuskottavuus ei vie tehoja muistakaan aiheista. Ongelmana ei ole se, että porno tuottaa tarinoita ja fantasiaa. Pornografiassa fantasia on mekaaninen, siinä mielessä että se koskee lähinnä toimintatapaa.
Luultavasti ongelma on enemmänkin siinä, että pornografia on keinotekoista. Sellaisella hyvin erikoisella tavalla jossa se ei liity mihinkään muuhun kuin noihin seksiasentoihin. "Aitoutta" ja "liittymistä" haetaankin lähinnä kahdella pornon konventiolla ; (1) amatööripornolla joka tarkoittaa sitä että huonolla kameralla ja kuvauksella kaksi ihmistä imitoi pornografiaa kotonaan (2) "reality" -pornolla joka tarkoittaa sitä että pornossa on mukana, tyypillisesti äärimmäisen epäuskottava käsikirjoitus ja se on tavallista kontrolloidumpaa ja näytellympää. Tällöinkin tavoitteena on se, että tarina luo lähinnä tekosyyn seksiin. (Helppoa kuin pizzapojalle maksaminen luonnossa.)
Pornografia edustaakin tätä kautta sitä, että se kuvaa erilaisia pervoiluja joissa ei ole mitään muuta kuin se pervoilu. Pervoilu voi toki olla hauskaa, mutta tosiasiassa siihen voisi liittyä ja liittää niin paljon kaikenlaista muutakin. (Enkä nyt puhu tuotesijoittelusta.)
Sen verran uskallan sanoa, että pornografian kieltäminen ei toimi. On tiettyjä haluja joita monet toteuttavat ja joita monen täytyy toteuttaa. Luultavasti osittain siksi, että emme tosiasiassa elä maailmassa jossa seksi on vapaata. Elämme maailmassa jossa seksillä saa myydä ja jossa "hillitön seksin saaminen" on harvoille kasautuva hyödyke ja etu, kuten vaikka hienot autot. Meille luodaan odotuksia ja toiveita seksin avulla - jopa asioihin jotka eivät sellaisenaan ole seksuaalisia. Ja tämä on tarjolla vain harvoille. Tässä mielessä pornografia voi tarjota, no, purkautumsikanavan, monelle.
1: Pornon kuluttajien tilanne onkin hieman kuten roskaruokaa ahmivien kohdalla. On kenties tärkeämpää muuttaa tilannetta niin että syödään hyvin kuin siten, että poistetaan kaikki ruoka. Sillä perimmäinen ongelma, nälkä ja syömisen tarve, jäisi jos näin tehtäisiin.
Uskallan sanoa, että yhtenä tärkeimpänä keinona olisi se, että tehtäisiin parempaa pornoa. Ja tämä projekti luultavasti vaatii nimenomaan antisensuuria. Sillä on tavallaan yksi syy miksi porno on sellaista kuin on. Miksi porno on sellaista että se käsittelee vain panemista eikä kytke asioita mihinkään muuhun, sellaisiin asioihin joita arvostamme elämässä? Koska pornolle ei ole annettu mitään asiallista kulmausta. Seksuaalinen vapaus ja vapautuminen tarkoittaa sitä että sitä saa googlata kotoaan nurkassa.
1: Kunhan muistaa hävetä ; Itse asiassa monet pornosivustot mainostavat kameroitaan yksinäisyyden tunteilla ja viitaten että vierailija olisi jotenkin ruma tai muuten kelpaamaton. Ongelman taustalta jotain oleellista tunnistavatkin helposti tukevat tätä rakennetta. Asian tunnistava - kenties jopa ylitunnistava - Laasanen korostaa tätä luomalla vaikka sellaisia ihmisluokkia kuin "alempitasoinen mies".
Tätä kautta seksistä on tullut omaan lokeroonsa tungettu asia joka "käydään hoitamassa". Ja kun tämä tarve on, sitä tyydyttämään tulee matalamielisiä ihmisiä joilla ei ole oikeastaan muuta intressiä kuin kerätä rahaa sillä että tämä asia on noin laajemmin jäänyt tyydyttymättä. Ja niin kauan kuin porno on halveksittua, sitä tekevät halveksittavat ihmiset ja se ei muutu paremmaksi. Sen kanssa ei tehdä kunnianhimoisia projekteja, koska, no miksi ja miten tehtäisiin kun pornoa ei voi liittää mihinkään arvostettavaan ilman että se enemmänkin tuhoaa tuon arvostettavuuden.
Jos jotain ammattiryhmää halveksutaan, sitä ajautuvat tekemään (a) epätoivoiset ihmiset jotka eivät voi tehdä mitään muuta (b) moraaliltaan joustavat ihmiset jotka haluavat tehdä asiaa koska siitä saa rahaa. Ja rehellisesti sanoen nämä kaksi ihmisryhmää eivät saisi kohdata oikein missään.
Seksuaalisuuden toteuttaminen ei itse asiassa ole kovinkaan helppoa monille. Sitä voisi luulla, että vapautunut ilmapiiri tarkoittaisi sitä että erilaisia mieltymyksiä voisi toteuttaa. Mutta kuitenkin elämme maailmassa jossa kelpaamattomuuden kokemus on niin yleinen että monen maskulinistin toiveorkesterina soittaa "Henry Laasanen ja alempitasoiset miehet".
Tämä korostaa sitä miten seksistä, erityisesti fetisseistä, ei suinkaan ole tullut jokin toteutettava asia. Emme ole vapautuneita siinä mielessä että voisimme oikeasti harjoittaa näitä elämäntapoja. Sen sijaan seksiä voidaan käyttää entistä avoimemmin mainonnassa. Seksuaalisuuttaan voi korostaa vaikka silikoni-implanteilla - jos on varaa sellaisiin. Seksin vapautumisesta ja oikeuksista on tullut myynnin ja identiteettiä korostavan arvokeskustelun aihe, ei jokin jota oikeasti toteutetaan kovin vapaasti.
Ja sitten on tietysti porno.
Jos jokin asia on vapaasti kaikkien saatavilla, se on internetporno. Se on helposti saatavilla ja hämmentävän usein ilmaista. Ja se on hyvin kaavamaista ja fetisöityä. Pornografia tuottaa konventioita joiden monipuolisuus on sitä, että niitä kombinoidaan keskenään. On erilaisia asentoja ja seksin harrastamisen tapoja. Sekä erilaisia seksin harrastajia. Ja fetissejä.
Näitä syytetään usein siitä, että ne antavat epäuskottavan kuvan. Pornoa katsellessa esimerkiksi syntyy vääriä käsityksiä siitä mitä naiset tai miehet haluavat. Tai minkälainen naisen tai miehen tulee olla. Tämä on kenties vain pintataso ongelmasta. ; Mielestäni voidaan nähdä niin että kaiken taiteen tehtävänä on tuoda esiin jotain asioita fantasian keinoin. Epärealistisuus ei ole ylipäätään kovin relevantti argumentti ; Elokuvia ei pidä moittia suoraan huonoiksi vain siitä että niissä on vaikkapa taikuutta. Epäuskottavuus ei vie tehoja muistakaan aiheista. Ongelmana ei ole se, että porno tuottaa tarinoita ja fantasiaa. Pornografiassa fantasia on mekaaninen, siinä mielessä että se koskee lähinnä toimintatapaa.
Luultavasti ongelma on enemmänkin siinä, että pornografia on keinotekoista. Sellaisella hyvin erikoisella tavalla jossa se ei liity mihinkään muuhun kuin noihin seksiasentoihin. "Aitoutta" ja "liittymistä" haetaankin lähinnä kahdella pornon konventiolla ; (1) amatööripornolla joka tarkoittaa sitä että huonolla kameralla ja kuvauksella kaksi ihmistä imitoi pornografiaa kotonaan (2) "reality" -pornolla joka tarkoittaa sitä että pornossa on mukana, tyypillisesti äärimmäisen epäuskottava käsikirjoitus ja se on tavallista kontrolloidumpaa ja näytellympää. Tällöinkin tavoitteena on se, että tarina luo lähinnä tekosyyn seksiin. (Helppoa kuin pizzapojalle maksaminen luonnossa.)
Pornografia edustaakin tätä kautta sitä, että se kuvaa erilaisia pervoiluja joissa ei ole mitään muuta kuin se pervoilu. Pervoilu voi toki olla hauskaa, mutta tosiasiassa siihen voisi liittyä ja liittää niin paljon kaikenlaista muutakin. (Enkä nyt puhu tuotesijoittelusta.)
Sen verran uskallan sanoa, että pornografian kieltäminen ei toimi. On tiettyjä haluja joita monet toteuttavat ja joita monen täytyy toteuttaa. Luultavasti osittain siksi, että emme tosiasiassa elä maailmassa jossa seksi on vapaata. Elämme maailmassa jossa seksillä saa myydä ja jossa "hillitön seksin saaminen" on harvoille kasautuva hyödyke ja etu, kuten vaikka hienot autot. Meille luodaan odotuksia ja toiveita seksin avulla - jopa asioihin jotka eivät sellaisenaan ole seksuaalisia. Ja tämä on tarjolla vain harvoille. Tässä mielessä pornografia voi tarjota, no, purkautumsikanavan, monelle.
1: Pornon kuluttajien tilanne onkin hieman kuten roskaruokaa ahmivien kohdalla. On kenties tärkeämpää muuttaa tilannetta niin että syödään hyvin kuin siten, että poistetaan kaikki ruoka. Sillä perimmäinen ongelma, nälkä ja syömisen tarve, jäisi jos näin tehtäisiin.
Uskallan sanoa, että yhtenä tärkeimpänä keinona olisi se, että tehtäisiin parempaa pornoa. Ja tämä projekti luultavasti vaatii nimenomaan antisensuuria. Sillä on tavallaan yksi syy miksi porno on sellaista kuin on. Miksi porno on sellaista että se käsittelee vain panemista eikä kytke asioita mihinkään muuhun, sellaisiin asioihin joita arvostamme elämässä? Koska pornolle ei ole annettu mitään asiallista kulmausta. Seksuaalinen vapaus ja vapautuminen tarkoittaa sitä että sitä saa googlata kotoaan nurkassa.
1: Kunhan muistaa hävetä ; Itse asiassa monet pornosivustot mainostavat kameroitaan yksinäisyyden tunteilla ja viitaten että vierailija olisi jotenkin ruma tai muuten kelpaamaton. Ongelman taustalta jotain oleellista tunnistavatkin helposti tukevat tätä rakennetta. Asian tunnistava - kenties jopa ylitunnistava - Laasanen korostaa tätä luomalla vaikka sellaisia ihmisluokkia kuin "alempitasoinen mies".
Tätä kautta seksistä on tullut omaan lokeroonsa tungettu asia joka "käydään hoitamassa". Ja kun tämä tarve on, sitä tyydyttämään tulee matalamielisiä ihmisiä joilla ei ole oikeastaan muuta intressiä kuin kerätä rahaa sillä että tämä asia on noin laajemmin jäänyt tyydyttymättä. Ja niin kauan kuin porno on halveksittua, sitä tekevät halveksittavat ihmiset ja se ei muutu paremmaksi. Sen kanssa ei tehdä kunnianhimoisia projekteja, koska, no miksi ja miten tehtäisiin kun pornoa ei voi liittää mihinkään arvostettavaan ilman että se enemmänkin tuhoaa tuon arvostettavuuden.
Jos jotain ammattiryhmää halveksutaan, sitä ajautuvat tekemään (a) epätoivoiset ihmiset jotka eivät voi tehdä mitään muuta (b) moraaliltaan joustavat ihmiset jotka haluavat tehdä asiaa koska siitä saa rahaa. Ja rehellisesti sanoen nämä kaksi ihmisryhmää eivät saisi kohdata oikein missään.
maanantai 9. marraskuuta 2015
Pieni ajatus ; Miksi miehet "iloitsevat" lesboista?
Monet miehet ovat kiinnostuneet lesbopornosta. Syy tähän on luultavasti "biologinen". Heteropornossa on läsnä miehiä. Ja tämä ei välttämättä ole kovin innostavaa heteroseksuaalille miehelle.
"Naisiasiallisesti" asia muotoutuu helposti siten, että lesboseksi on miehelle jonkinlainen ultimaattinen valloitus. Tässä selityksessä miehet haluavat tosiasiassa harrastaa seksiä ennen kaikkea "vaikeasti saatavien saaliiden kanssa". Ja kyseessä olisi ikään kuin mieskunnian täydentäminen. Näin ollen nunnat ja lesbot olisivat "hyviä voittoja" koska kohteet olisivat "vaikeita". Samalla tietenkin syntyy tarinoita joissa miehet "käännyttäisivät" lesboja, ja täten tavallaan kyseenalaistaisivat koko lesboseksuaalisuuden. Tekisivät siitä jonkin elämäntapavalinnan. Lesbon käännyttäminen hyvällä heteroseksillä -myytti täydentäisi tätä valloitustarinaa.
Tätä kautta lesboseksin katsomisessa on vaikeaa nähdä mitään kovin hyvää tai kannustavaa. Mutta kenties on syytä katsoa muitakin "kulttuurisia kyhäelmiä" asiasta. Niitä kautta saadaan toisia tarinoita. Jotka eivät välttämättä ole yhtä loukkaavia. (Miehille tai lesboille.)
Selvää on, että ilmiö ei ole mikään internetajan keksintö. Jopa Sigmund Freud yritti keksiä selityksen ilmiölle. Freudilaisen selitysmallin mukaan syynä oli se, että miehet kuvittelivat alitajuisesti äitinsä neitsyiksi ja muutenkin aseksuaalisiksi olennoiksi. Ja tätä kuvaa liitettiin muihinkin naisiin. Seksistä tehtiin tätä kautta ei-naisellista. Tämä tietenkin sopi yhteen perinteisen heteronormatiivisen näkemyksen kanssa, jossa mies on aktiivinen alati seksiä haluava osapuoli kun taas naiset olivat pikemminkin passiivisia ja vastaanottavia.
Freudista tämä herätti ahdistusta ja syyllisyyttä miehissä ; Seksistä tulee tässä maailmankuvassa yhtä epäeettistä kuin joidenkin penetraatiovastaisten feministien mielessä ; Jos mies on hyväksikäyttäjä ja nainen haluton, kokonaisuus on varsin epäeettinen. Se, että lesbot harrastavat seksiä keskenään olikin Freudin mukaan piristävä sitä kautta, että jos lesbot harrastavat seksiä keskenään, niin se tarkoittaa sitä että naiset haluavat seksiä ihan oikeasti. Ja näin miehen ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä että harrastaa seksiä.
"Naisiasiallisesti" asia muotoutuu helposti siten, että lesboseksi on miehelle jonkinlainen ultimaattinen valloitus. Tässä selityksessä miehet haluavat tosiasiassa harrastaa seksiä ennen kaikkea "vaikeasti saatavien saaliiden kanssa". Ja kyseessä olisi ikään kuin mieskunnian täydentäminen. Näin ollen nunnat ja lesbot olisivat "hyviä voittoja" koska kohteet olisivat "vaikeita". Samalla tietenkin syntyy tarinoita joissa miehet "käännyttäisivät" lesboja, ja täten tavallaan kyseenalaistaisivat koko lesboseksuaalisuuden. Tekisivät siitä jonkin elämäntapavalinnan. Lesbon käännyttäminen hyvällä heteroseksillä -myytti täydentäisi tätä valloitustarinaa.
Tätä kautta lesboseksin katsomisessa on vaikeaa nähdä mitään kovin hyvää tai kannustavaa. Mutta kenties on syytä katsoa muitakin "kulttuurisia kyhäelmiä" asiasta. Niitä kautta saadaan toisia tarinoita. Jotka eivät välttämättä ole yhtä loukkaavia. (Miehille tai lesboille.)
Selvää on, että ilmiö ei ole mikään internetajan keksintö. Jopa Sigmund Freud yritti keksiä selityksen ilmiölle. Freudilaisen selitysmallin mukaan syynä oli se, että miehet kuvittelivat alitajuisesti äitinsä neitsyiksi ja muutenkin aseksuaalisiksi olennoiksi. Ja tätä kuvaa liitettiin muihinkin naisiin. Seksistä tehtiin tätä kautta ei-naisellista. Tämä tietenkin sopi yhteen perinteisen heteronormatiivisen näkemyksen kanssa, jossa mies on aktiivinen alati seksiä haluava osapuoli kun taas naiset olivat pikemminkin passiivisia ja vastaanottavia.
Freudista tämä herätti ahdistusta ja syyllisyyttä miehissä ; Seksistä tulee tässä maailmankuvassa yhtä epäeettistä kuin joidenkin penetraatiovastaisten feministien mielessä ; Jos mies on hyväksikäyttäjä ja nainen haluton, kokonaisuus on varsin epäeettinen. Se, että lesbot harrastavat seksiä keskenään olikin Freudin mukaan piristävä sitä kautta, että jos lesbot harrastavat seksiä keskenään, niin se tarkoittaa sitä että naiset haluavat seksiä ihan oikeasti. Ja näin miehen ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä että harrastaa seksiä.
lauantai 19. syyskuuta 2015
Pornografian moraalirappion pohjalta
Kun katsoo pornograafista tuotantoa, voi huomata että siellä on olemassa sellaisiakin suuntauksia kuin ryhmäseksi. Niissä on erilaisia alatyylejä. Niistä kenties yksinkertaisin on kolmen kimppa (threesome). Niissä tämän kannalta relevantteja ovat (a) yhden miehen ja kaksosnaisten välinen seksi (b) äiti opettaa tytärtään seksuaalisuusasioissa yhden miehen avulla.
On helppoa katsoa asiaa miehen näkökulmasta. Kyseessä on selkeästi heteroseksuaalinen aktio. Mutta naisen kohdalla kyseessä on mutkikkaammasta asiasta. Onko kyseessä Bi-seksi? Onko siinä normaaliinkin pornografiaan verraten sopimaton homoseksuaalis-insestillinen ulottuvuus? Jokin aivan tarpeettoman siveetön ekstra? Sellainen joka on "hyvin häiritsevää" ellei "häiriintynyttä"?
Ensimmäinen ja tärkeä kysymys on se, että pitäisikö tämänlaisiin asioihin liittyvät jotenkin ajaa lainsäädäntöön. (Ja mahdollisesti että pitääkö ihmisten vaan mennä hoitoon jos näkee tälläisiä aamuyöstä? En siis puhu pelkästään pornosta vaan siitä mielleyhtymästä. Kiitos vain.)
Tilanne on tietenkin siitä kiinnostava, että pornografia ylläkuvatussa mallissa on hyvinkin sosiaalinen konstrukti. On toki jokseenkin kuvaavaa tiedostaa että kun mies on kahden keskenään sukulaisen naisen kanssa kerralla, naisnäkökulma puuttuu. On toki kuvaavaa että internetistä löytyy myös insestipornoa. Joissa osallistujat kuvataan toistensa vanhemmiksi.
Mutta on kuitenkin syytä huomata että itse näyttelijät eivät itse asiassa ole keskenään biologisia sukulaisia. Tämä on itse asiassa melko helppoa huomata katsellessa niitä "äiti opettaa lastaan" -videoita. Ikäero on oikeasti ehkä 10 vuotta. Harva niin nuorena sikiää. Tosiasiassa kuvassa on insestiä yhtä paljon kuin Orlando Bloom on haltia Legolas.
Tämä fantasiakulma on tullut itselleni vastaan lapsipornoon liittyvissä filosofisissa kannanotoissa. Siinä ääripäitä esittävät ne jotka lataavat innoissaan koneelleen kuvia joissa täysi-ikäiset näyttelijät on puettu ja naamioitu näyttämään huomattavasti ikäistään nuoremmalta. Tämä ei toki tee haluista yhtään vähemmän pedofiliaorientoituneita. Toisaalta joissain maissa on sitten haluttu kieltää - ei nimenomaan koko pornografiaa alana - vaan "nuorelta näyttäviä" pornonäyttelijöitä.
En tiedä onko näissä aiheena olevissa kolmen kimpoissa kysymys vihjeettömyydestä, eli siitä että asia nähdään vain leimallisesti sen osallistuvan miehen kannalta, jolloin kyseessä on enemmänkin haaremitoiminta. Toisaalta voidaan nähdä että kyseessä on nimenomaan epäsopiva fantasia jonka tyydyttämiseksi luodaan illuusio.
Kaikesta huolimatta itselleni tuntuu jostain syystä relevantilta se, miten esimerkiksi opettava äiti ja se opetettava tytär tai identtiset kaksoset ovat keskenään. Jos he selvästi "käsittelevät miestä" erillään asia on soveliaampaa kuin jos he esierkiksi jakavat keskenään "kielareita" tai vastaavaa. (Joka taas olisi toisenlaisessa kimppaseksissä aivan luontevaa joskin kenties "enemmän kuin hieman lesboslaisuuden sävyttämää".) Ja näin vaikka kyseessä on fantasia ja illuusio ja tiedän näin olevan.
(Toisaalta, mikä pornografiassa ei ole näyteltyä ja illuusioksi tehtyä? Aika vähän, väitän. Jopa ejakulointiin ja siemennesteellä tahrimiseen on käytetty efektejä. Valokuviin voi kelvata jauhoinen vesi. Kuitenkin siemennesteen näkeminen tuntuu olevan samanaikaisesti jotenkin tärkeä "aitouden osoitus"...
On helppoa katsoa asiaa miehen näkökulmasta. Kyseessä on selkeästi heteroseksuaalinen aktio. Mutta naisen kohdalla kyseessä on mutkikkaammasta asiasta. Onko kyseessä Bi-seksi? Onko siinä normaaliinkin pornografiaan verraten sopimaton homoseksuaalis-insestillinen ulottuvuus? Jokin aivan tarpeettoman siveetön ekstra? Sellainen joka on "hyvin häiritsevää" ellei "häiriintynyttä"?
Ensimmäinen ja tärkeä kysymys on se, että pitäisikö tämänlaisiin asioihin liittyvät jotenkin ajaa lainsäädäntöön. (Ja mahdollisesti että pitääkö ihmisten vaan mennä hoitoon jos näkee tälläisiä aamuyöstä? En siis puhu pelkästään pornosta vaan siitä mielleyhtymästä. Kiitos vain.)
Tilanne on tietenkin siitä kiinnostava, että pornografia ylläkuvatussa mallissa on hyvinkin sosiaalinen konstrukti. On toki jokseenkin kuvaavaa tiedostaa että kun mies on kahden keskenään sukulaisen naisen kanssa kerralla, naisnäkökulma puuttuu. On toki kuvaavaa että internetistä löytyy myös insestipornoa. Joissa osallistujat kuvataan toistensa vanhemmiksi.
Mutta on kuitenkin syytä huomata että itse näyttelijät eivät itse asiassa ole keskenään biologisia sukulaisia. Tämä on itse asiassa melko helppoa huomata katsellessa niitä "äiti opettaa lastaan" -videoita. Ikäero on oikeasti ehkä 10 vuotta. Harva niin nuorena sikiää. Tosiasiassa kuvassa on insestiä yhtä paljon kuin Orlando Bloom on haltia Legolas.
Tämä fantasiakulma on tullut itselleni vastaan lapsipornoon liittyvissä filosofisissa kannanotoissa. Siinä ääripäitä esittävät ne jotka lataavat innoissaan koneelleen kuvia joissa täysi-ikäiset näyttelijät on puettu ja naamioitu näyttämään huomattavasti ikäistään nuoremmalta. Tämä ei toki tee haluista yhtään vähemmän pedofiliaorientoituneita. Toisaalta joissain maissa on sitten haluttu kieltää - ei nimenomaan koko pornografiaa alana - vaan "nuorelta näyttäviä" pornonäyttelijöitä.
En tiedä onko näissä aiheena olevissa kolmen kimpoissa kysymys vihjeettömyydestä, eli siitä että asia nähdään vain leimallisesti sen osallistuvan miehen kannalta, jolloin kyseessä on enemmänkin haaremitoiminta. Toisaalta voidaan nähdä että kyseessä on nimenomaan epäsopiva fantasia jonka tyydyttämiseksi luodaan illuusio.
Kaikesta huolimatta itselleni tuntuu jostain syystä relevantilta se, miten esimerkiksi opettava äiti ja se opetettava tytär tai identtiset kaksoset ovat keskenään. Jos he selvästi "käsittelevät miestä" erillään asia on soveliaampaa kuin jos he esierkiksi jakavat keskenään "kielareita" tai vastaavaa. (Joka taas olisi toisenlaisessa kimppaseksissä aivan luontevaa joskin kenties "enemmän kuin hieman lesboslaisuuden sävyttämää".) Ja näin vaikka kyseessä on fantasia ja illuusio ja tiedän näin olevan.
(Toisaalta, mikä pornografiassa ei ole näyteltyä ja illuusioksi tehtyä? Aika vähän, väitän. Jopa ejakulointiin ja siemennesteellä tahrimiseen on käytetty efektejä. Valokuviin voi kelvata jauhoinen vesi. Kuitenkin siemennesteen näkeminen tuntuu olevan samanaikaisesti jotenkin tärkeä "aitouden osoitus"...
perjantai 24. heinäkuuta 2015
Maailmankuvasodan voittajien uhripääoma
Toisaalta konservatiivit ovat hyväksyneet SSS -hallituksen leikkauslinjan. Siinä leikataan sosiaalituista. Verotuksellisiin ratkaisuihin ei ole ryhdytty joten talousongelma hoidetaan leikkaamalla menoista. Tämä on valintakysymys talousongelmien hoitamiseen. Ja tämän linjan seuraukset tiedetään jo edelliseltä lamalta. Lasten huostaanotot tulevat lisääntymään.
Jos mietitään miksi näin on, yksinkertaisin ratkaisu olisi tiedostaa ns. "maailmankuvasota" (aka. "culture wars"). Nykyään liberaaleiksi ja konservatiiveiksi helposti poteroidutaan. Ja tässä käy helposti niin, että tietyt ydinkysymykset - kuten näkemys homoseksuaalisuudesta - sitten määrää mihin leiriin kuulutaan. Ja tämä leiri sitten prososiaalisesti ohjaa muitakin mielipiteitä. Leirit ovat monessa kohden jotain jotka toimivat ns. vastaankirjoittamisen periaatteella. Eli leirit eriytyvät ja jossain määrin vahvistavat omia kantojaan erilaisiksi kuin niillä toisilla. - Toisin sanoen näkemys taloudesta saattaa johtua siitä mitä mieltä on uskonnosta ja homoseksuaaleista. Ei miettimällä asioita. Ja näin ollen koherenttiudella ei ole yhtä paljon väliä kuin "oikeilla mielipiteillä".
Mutta on siinä muutakin.
Kun katsotaan ihmisoikeuksien näkökulmia, voidaan muistaa että konservatiivilla on helposti 1700 -lukulainen esiteollisen ajan näkemys ihmisoikeuksista. Joissa asioita katsotaan yksilöiden kautta. Uudempi näkökulma taas painottaa rakenteita. Liberaalit katsovat hyvin usein rakenteita. (Osittain siksi että vasemmistolaiset ovat muissakin asioissa tottuneet katsomaan rakenteita, kiitos kommunismin.)
Kun SSS -linjan säästöjä katsoo rakenteiden kautta, voi huomata että siinä huononnetaan lasten asemaa rakenteellisesti. Klassisemmin ajatteleva taas näkee että valtion velvollisuus ei ole valvoa kansalaisten etiikkaa. Se olisi ikään kuin kunkin syrjäytyvän omalla vastuulla. Näin ollen suhde rahaan muuttuu oleellisesti. Jos rakenteiden kautta katsova näkee taloudellisen tukemisen, hän katsoo vain seurauksia. Väheneviä huostaanottoja. Mutta yksilöiden kautta katsova näkee että yksilöt saavat vain enemmän rahaa viinaan, eli saavat tilaa tehdä yksilöinä syntiä toisten maksamana.
Homot taas nähdään yksilöinä tekemässä "syntiä". Ja siksi yksilöllinen aktio on jotain jota voidaan moittia ja rajoittaa. Huomattavaa onkin että homous ei ole näiden ihmisten mukaan "relevantilla tavalla rakenteellista" ; Argumenttilinjat menevät siten että monet konservatiivit korostavat sitä että homoseksuaalisuus on valinta, ikään kuin elämäntapa.
Tämä huomio on jossain määrin huvittava. Sillä tein aikanani artikkelin konservativismin nietzscheläistymisestä. Ja tämä homojen ja köyhien tarkastelu paljastaa että uuskonservatiivit ovat hyvinkin postmoderneja. He toki teknisesti nimenä vihaavat postmodernismia koska se liitetään mielikuvissa liberaaleihin. Mutta postmodernit ajatustavat ja jopa kielenkäyttö on napattu käyttöön. Osittain sen vuoksi että liberaalien valtarakenteet otetaan haltuun hämäämällä sillä että käytetään heidän käyttämäänsä kieltä. Ja osittain sen takia että ihmisillä on kova into heittää "nihilismin" ja "postmodernin" tyylisiä käsitteitä osaamatta ollenkaan keskustella vaikkapa poststrukturalismin peruslähtökohdista oikein mitenkään.
Nimittäin jos katsotaan postmodernismia, sen perusteeseinä on juuri "biologian ylittäminen". Nähdään että ihminen on perimmiltään vapaa. Postmoderni ihminen näkee että ihmistä voidaan jossain määrin yrittää ohjailla mutta ihminen voi nähdä tämän illuusion läpi ja tiedostaa perimmäisen vapautensa. Ja näin ollen vaikka rakenne ohjaisikin riitelyyn ja masennukseen ja mielenterveyshäiriöihin ja tätä kautta lisäisi lastenhakkaamisen todennäköisyyttä, niin lopulta yksilö itse on vastuussa siitä hakkaako vai ei.
Ja juuri tämä on se minkä takia niin monessa asiassa uskonnollinen vouhkaus ja telaketjufeminismi kulkevat yhtä matkaa. Moralismissa kun vastustetaan pornografiaa, uskovaiset ja telaketjufeministit voivat olla hyvin vihaisia. Vaikka toinen onkin konservatiivi ja toinen liberaali. Samoin kun katsotaan evoluutiopsykologien kohtelua, vaikkapa YLEn uutisoiman Markus Rantalan kokemusten kautta, voidaan huomata että auton renkaiden puhkomista ja vastaavaa harjoittavat ovat karkeasti joko "uskovaisia" tai "humanisteja". Tässä ei tietenkään ole mitään uutta. Sillä uskovaiset ja feministit ovat kovasti puhumassa siitä miten he ovat uhreja. Silti he harvemmin joutuvat alansa vuoksi ottamaan salaisen puhelinnumeron. Eivätkä uutiset pullistele sitä miten Matti Leisolan ja Anna Kontulan autoja toistuvasti rikotaan. Kuitenkin kuulemme vain feministien ja uskovaisten ikävistä kokemuksista, emmekä juuri koskaan tiedostu evoluutiopsykologien haasteista, koska väninä ja uhriutuminen on kätevämpää ja helpompaa viestiä julkisuuteen kun on vallassaoleva ei-vainottu.
Uuskonservatiivia ja vasemmistoliberaalia yhdistääkin ajatus siitä miten he ovat toisinajattelijoita. Eivätkä mitä tahansa toisinajattelijoita. Toisinajattelijoita joilla on merkittävä määrä uhripääomaa johon marttyyristi vedota. Onkin hyvä tiedostaa että kulttuurisodassa on karkeasti ottaen kaksi puolta siksi että kummallakin puolella on merkittävästi valtaa. Ja tämän vallan rinnalla muut näkemykset jäävät jalkoihin ja tallautuvat. Vainotuksi itseään valittavat molemmin puolin vievätkin huomion kaikista muista. Mikä tavallaan äärimmäisen vahvasti demonstroi sitä miten paljon valtaa ja vähän vainoa heihin oikeasti kohdistuu.
perjantai 22. toukokuuta 2015
Valtavuutta
"Helsingin Sanomissa" oli haastateltu pornografiaa tutkivaa Susanna Paasosta Hän oli aloittanut uransa tutkimalla saamaansa spam -postia. Aiheen tutkimattomuus oli ollut ällistyttävää. "Se oli 1990-luvulla netin suosituinta sisältöä ja yksi harvoista, josta kuluttajat silloin maksoivat verkossa. Silti aihetta välteltiin tiedemaailmassa. Siitä oli olemassa kansainvälisesti vain muutama tutkimus." Hän esittelee pornografialle erikoisen ulottuvuuden. Kielen. "Huomasin, että kielen avulla tuotetaan liioittelua kuviin, joissa ei ole mitään kovin dramaattista. Miehen elintä kutsuttiin valtavaksi ja kolossaaliseksi ja naisia pikkuruisiksi. Liioittelusta ja näyttävyydestähän pornossa on kyse." Eli "rivous" syntyy kuvien sisällön sijaan sillä miten sitä mainostetaan tai kutsutaan. Sama korostuu myös suorituksissa : "...tietyt asennot eivät ole suosittuja siksi, että seksi tuntuisi niissä erityisen hyvältä vaan siksi, että asento on näyttävin."
Olen itsekin nähnyt pornografialla hyvin läheisen suhteen komediaan. Sillä molemmissa näytellään korostetusti. Tragedia ja muut vastaavat lajityypit luottavat usein hienovaraiseen näyttelemiseen. Mutta pornografiassa ja komediassa eleet, liikkuminen ja tapahtumat ovat liioiteltuja. Samaa tietenkin korostaa sekin että pornon käsikirjoitus on hyvin pinnallista ja sex ex machinoiden täyttämää. Esimerkiksi pornoelokuvassa vieraissa käyminen voi olla piiloteltava nolo asia. Mutta sitten kun petetty saa asiasta tietää, tilanne ratkeaakin kolmen kimpalla.(Tämä ei ole tragediaa eikä realismia ainakaan.) Näin ollen kykenen tunnistamaan Paasosen tekstistä paljon omia huomioitani ; Porno liioittelee mutta ei usein ole hauskaa vaan tylsää. Näin ollen pornografia on karkeasti sanoen ilveilyä, jopa ihme ilveilyä.
Samoin pornoa koskeva arvokeskustelu ei ole yllättävää. "Kärjistäen pornon rintamalinjat voi vetää näin: Vastustajien mielestä porno on naisiin kohdistuva väkivallan muoto. Puolustajien mukaan kyse on fantasiasta, itseilmaisusta ja sananvapaudesta." Kiinnostavaa on kuitenkin ajatella sitä että yhteiskunnan pornoistuminen ei ole kovinkaan ilmiselvää. "...keskustelussa sekoitetaan usein seksin näkyvyys ja seksismi. Vaikka seksiä on esillä enemmän kuin aikaisemmin, perinteinen seksismi on Paasosen mukaan vähentynyt." Nykyään kauhistellaan miten pornoa on parin klikkauksen päässä. Mutta sitten toisaalta "Vielä 1970-luvulla perhelehti Hymyn kannessa poseerasi yläosattomia naisia, ja 80-luvulla nuortenlehden fanijulisteessa Samantha Fox oli tissit paljaana. Tyttökalenteri toimiston seinällä oli tavallista, ja televisiosta tuli parhaaseen katseluaikaan Benny Hillin huumorisarja, jonka sketsissä päähenkilö ampui nalkuttavan vaimonsa saadakseen syliinsä niukkapukeisia nuoria sisäkköjä", Paasonen sanoo. "Enää seksismi ei ole yhtä hyväksyttyä.""
Hankaluuksia kuitenkin tulee mieleeni, jostain muualta. Perimmiltään siitä että
Genre on kuitenkin hyvin hajanainen. "Porno on populaarikulttuurin lajityypeistä hajanaisin ja sisältää valtavasti alalajeja." Tässä ongelma tiivistyy siihen että miten tunnistetaan porno josta puhutaan. Asia ei ole mitätön. Esimerkiksi minun nuoruudessani pidettiin historiasta kiinnostuneille sopivana kertomakirjallisuutena Untinen-Auelin kivikausiromaaneita. Niiden kieli on kuitenkin tönkköä, kirjasarjan mary sue -sankaritar kohtaa hyvinkin tyypiteltyjä ja tyyliteltyjä tilanteita ja kirjasarjaa on taatusti käytetty masturbatorisena apuna. Voidaan aivan oikeasti kysyä että onko porno tietyn tyylistä siksi että jos sillä nähdään jotain muita ansioita niin sitten se luokitellaan johonkin muuhun genreen. Esimerkiksi pornoelokuvista tuttuja tapahtumia sisälläpitävä Lars von Trierin "Nymph()maniac" voisi jostakusta olla pornografinen mutta suuri osa elokuvia seuraavista pitää sitä taide-elokuvana. (Minulle se on vääristyneen mielen tuottama taide-elokuva. Enkä tiedä onko vääristynyt mieli kiinnostava ja tarpeellinen lisäkriteeri vai ei.)
Jossain mielessä pornografia voidaan tiivistää joksikin "josta tiedetään kun nähdään". Ja tätä voidaan lähestyä kahta kautta. Ja nämä keinot ovat itse asiassa keskenään päinvastaisia.
1: Jos asiaa lähestytään fenomenologisesti tai kokemuskeskeisesti, pornografia tiivistyy suurin piirtein siihen että pornografia on jotain johon menettää kiinnostuksensa sen jälkeen kun on lauennut. Jos pornografian tehtävänä ja tarkoituksena on kiihottaa, tämä on hyvä tapa lähestyä sitä mikä on "onnistunutta pornoa".
2: Jos asiaa taas lähestytään muutoin, esimerkiksi analyyttisesti, niin voidaan ajatella että hajanaisena genrenä pornoa pitää kenties lähestyä samalla tavalla kuin kauhugenreä. Kauhua on ollut vaikeaa määritellä. Ja tässä hedelmälliseksi lähestymistavaksi on nähty kauhuksi nähtyjen toistuvien piirteiden luokittelu. On syntynyt "ostoslistametodi" jossa kauhua on se, että lainaa esteettisiä piirteitä, goottilaisia symboleita, tietynlaisia tapahtumapaikkoja ja aikoja, hirviöitä, säikyttelyefektejä ja vastaavia. Kun niitä lainaa riittävästi, syntyy kauhua. Pornon kohdalla listalle voikin päätyä vaikkapa airbrushattu kuvamaailma, tietynlaiset väriskaalan muuttelut. (Joku BDSM -dominaporno vaatii erilaisen värikäsittelyn kuin softcore mutta näitä ei ole kovin älyttömästi.) Samoin huvittavista kliseistä kuten "nainen saa orgasmin kun mies laukeaa hänen rinnoilleen" yhdessä näytettyihin laukeamisiin (joita klassiset elokuvat ja todellisuus käyttävät harvoin. Harva sitä vetää kiivaan panon jälkeen ulos vain voidakseen laueta päivänvalossa iholle). Pornon "ostoslistasta" syntyy helposti melkoisen koominen, absurdi tai surreaali.
Olen itsekin nähnyt pornografialla hyvin läheisen suhteen komediaan. Sillä molemmissa näytellään korostetusti. Tragedia ja muut vastaavat lajityypit luottavat usein hienovaraiseen näyttelemiseen. Mutta pornografiassa ja komediassa eleet, liikkuminen ja tapahtumat ovat liioiteltuja. Samaa tietenkin korostaa sekin että pornon käsikirjoitus on hyvin pinnallista ja sex ex machinoiden täyttämää. Esimerkiksi pornoelokuvassa vieraissa käyminen voi olla piiloteltava nolo asia. Mutta sitten kun petetty saa asiasta tietää, tilanne ratkeaakin kolmen kimpalla.(Tämä ei ole tragediaa eikä realismia ainakaan.) Näin ollen kykenen tunnistamaan Paasosen tekstistä paljon omia huomioitani ; Porno liioittelee mutta ei usein ole hauskaa vaan tylsää. Näin ollen pornografia on karkeasti sanoen ilveilyä, jopa ihme ilveilyä.
Samoin pornoa koskeva arvokeskustelu ei ole yllättävää. "Kärjistäen pornon rintamalinjat voi vetää näin: Vastustajien mielestä porno on naisiin kohdistuva väkivallan muoto. Puolustajien mukaan kyse on fantasiasta, itseilmaisusta ja sananvapaudesta." Kiinnostavaa on kuitenkin ajatella sitä että yhteiskunnan pornoistuminen ei ole kovinkaan ilmiselvää. "...keskustelussa sekoitetaan usein seksin näkyvyys ja seksismi. Vaikka seksiä on esillä enemmän kuin aikaisemmin, perinteinen seksismi on Paasosen mukaan vähentynyt." Nykyään kauhistellaan miten pornoa on parin klikkauksen päässä. Mutta sitten toisaalta "Vielä 1970-luvulla perhelehti Hymyn kannessa poseerasi yläosattomia naisia, ja 80-luvulla nuortenlehden fanijulisteessa Samantha Fox oli tissit paljaana. Tyttökalenteri toimiston seinällä oli tavallista, ja televisiosta tuli parhaaseen katseluaikaan Benny Hillin huumorisarja, jonka sketsissä päähenkilö ampui nalkuttavan vaimonsa saadakseen syliinsä niukkapukeisia nuoria sisäkköjä", Paasonen sanoo. "Enää seksismi ei ole yhtä hyväksyttyä.""
Hankaluuksia kuitenkin tulee mieleeni, jostain muualta. Perimmiltään siitä että
Genre on kuitenkin hyvin hajanainen. "Porno on populaarikulttuurin lajityypeistä hajanaisin ja sisältää valtavasti alalajeja." Tässä ongelma tiivistyy siihen että miten tunnistetaan porno josta puhutaan. Asia ei ole mitätön. Esimerkiksi minun nuoruudessani pidettiin historiasta kiinnostuneille sopivana kertomakirjallisuutena Untinen-Auelin kivikausiromaaneita. Niiden kieli on kuitenkin tönkköä, kirjasarjan mary sue -sankaritar kohtaa hyvinkin tyypiteltyjä ja tyyliteltyjä tilanteita ja kirjasarjaa on taatusti käytetty masturbatorisena apuna. Voidaan aivan oikeasti kysyä että onko porno tietyn tyylistä siksi että jos sillä nähdään jotain muita ansioita niin sitten se luokitellaan johonkin muuhun genreen. Esimerkiksi pornoelokuvista tuttuja tapahtumia sisälläpitävä Lars von Trierin "Nymph()maniac" voisi jostakusta olla pornografinen mutta suuri osa elokuvia seuraavista pitää sitä taide-elokuvana. (Minulle se on vääristyneen mielen tuottama taide-elokuva. Enkä tiedä onko vääristynyt mieli kiinnostava ja tarpeellinen lisäkriteeri vai ei.)
Jossain mielessä pornografia voidaan tiivistää joksikin "josta tiedetään kun nähdään". Ja tätä voidaan lähestyä kahta kautta. Ja nämä keinot ovat itse asiassa keskenään päinvastaisia.
1: Jos asiaa lähestytään fenomenologisesti tai kokemuskeskeisesti, pornografia tiivistyy suurin piirtein siihen että pornografia on jotain johon menettää kiinnostuksensa sen jälkeen kun on lauennut. Jos pornografian tehtävänä ja tarkoituksena on kiihottaa, tämä on hyvä tapa lähestyä sitä mikä on "onnistunutta pornoa".
2: Jos asiaa taas lähestytään muutoin, esimerkiksi analyyttisesti, niin voidaan ajatella että hajanaisena genrenä pornoa pitää kenties lähestyä samalla tavalla kuin kauhugenreä. Kauhua on ollut vaikeaa määritellä. Ja tässä hedelmälliseksi lähestymistavaksi on nähty kauhuksi nähtyjen toistuvien piirteiden luokittelu. On syntynyt "ostoslistametodi" jossa kauhua on se, että lainaa esteettisiä piirteitä, goottilaisia symboleita, tietynlaisia tapahtumapaikkoja ja aikoja, hirviöitä, säikyttelyefektejä ja vastaavia. Kun niitä lainaa riittävästi, syntyy kauhua. Pornon kohdalla listalle voikin päätyä vaikkapa airbrushattu kuvamaailma, tietynlaiset väriskaalan muuttelut. (Joku BDSM -dominaporno vaatii erilaisen värikäsittelyn kuin softcore mutta näitä ei ole kovin älyttömästi.) Samoin huvittavista kliseistä kuten "nainen saa orgasmin kun mies laukeaa hänen rinnoilleen" yhdessä näytettyihin laukeamisiin (joita klassiset elokuvat ja todellisuus käyttävät harvoin. Harva sitä vetää kiivaan panon jälkeen ulos vain voidakseen laueta päivänvalossa iholle). Pornon "ostoslistasta" syntyy helposti melkoisen koominen, absurdi tai surreaali.
maanantai 27. huhtikuuta 2015
Onko pelikulttuuri seksistinen ja aggressiivinen vihakulttuuri?
"Tämä Päivä" -blogissa kirjoitettiin tietokonepelien ja seksismin suhteesta. Hänen kirjoituksensa tekee sen jaottelun, jota tarpeettoman usein ei tehdä. Hän käsittelee sitä aiheuttaako pelaaminen seksismiä. Ja tästä erillisenä kysymyksenä hän käsittelee sitä onko peleissä seksismiä. Jaottelu on mielestäni äärimmäisen tarpeellinen. Sillä hyvin usein pelikritiikki - ja kääntäen sen puolustaminen - menee klimpiksi jossa pelikulttuurin seksismi ja pelaajien seksistisyys ja muu menevät sekaisin niin että ne ovat ikään kuin synonyymejä.
Luinkin huvittuneena tekstistä lainauksen "Asiasta on kelvotontakin tutkimustietoa, kuten tutkimuksia jossa pojille on näytetty seksuaalista sisältöä ja siitä seurannut hetkellinen panetus on päätetty tulkita seksismiksi." ... "Tutkimuksessa ei löydetty korraleetiota seksististen vastausten ja pelaamisharrastuksen välillä." (Typo lainatussa tekstissä.) On kiinnostavaa huomata että halu kontrolloida ajatuksia yhdistetään tekoihin. Ne eivät ole yksi ja sama. Moralismissa tosin voi olla ns. uskonnollisia sävyjä, ja silloin voi muistaa että Pascal Boyerin "Ja ihminen loi jumalat" -teos kertoo että strateginen tieto, eli mm. henkilön nolot salaiset ajatukset joita hän ei julkisesti halua kertoa, ovat uskonnoille äärimmäisen tärkeitä ja tavallisia.
1: Mieleeni tuli (pun intended) pornografiasta tehdyt tutkimukset joissa on havaittu jännittäviä asioita : Julie Bindel on löytänyt yhteyden jossa pornografia totuttaa ihmisiä rivomielisempään ja rivomielisempään materiaaliin. Näin ollen pornoa katsova tottuu katsomaan perversimpää pornoa. Toisaalta käyttäytymistä tarkkailevat tutkimukset näyttävät erikoisen yhteyden : Pornografia vähentää seksuaalirikoksia. Milton Diamondin "The effects of Pornography: An International Perspective" näyttää että "epidemologiset" rikostilastot näyttävät tukevan sitä että porno vähentää seksuaalirikollisuutta. Jostain syystä kun pelien ja pornon kohdalla puhutaan naisten oikeuksista, ei katsotakaan mitä naisille tapahtuu, vaan sitä mitä salaisia ajatuksia jollakulla on yön pimeinä tunteinaan päässään.
Samoin on hyvä tiedostaa että tietokonepelien seksismi on itse asiassa tulkintaa. Ja että esimerkiksi Neito Pulassa -rakenne on seksistinen vain ehdoin "Naisen pelastaminen ei muutenkaan itsessään ole seksististä. Seksismiä olisi väittää ettei nainen voi pelastaa miestä tai että naisten kaappaamisessa on jotain hyväksyttävää."
Itse tosin painottaisin hieman enemmän siihen, että tulkinnat itse asiassa ovat harvoin mitään eksakteja asioita. Jos otetaan vaikka klassinen rivopeli "Custer's Revenge", jossa pikseligrafiikkaukossa lännenhattu ja kikkeli ovat näkyvimmät piirteet. Ja jossa pitää väistellä nuolia ja päästä toisessa päässä olevan pikselikaktuksen luo jossa sitten harrastetaan seksiä sidotun intiaaninaisen kanssa. Peli on rakenteeltaan paitsi seksistinen niin myös rasistinen. Grafiikka on kökköä, mutta tämänlainen ei kosketa oikein lainkaan pelin antamaa asennetta. Tästä huolimatta on hyvin vaikeaa sanoa onko peli seksistinen. Se voi itse asiassa olla sellainen. Mutta aivan yhtä hyvin kyseinen peli voitaisiin tulkita siten, että kyseessä on jonkinlainen makaaberi "kuollut vauva" -vitsi. Tällöin peli ei ratsasta seksismillä vaan sillä että seksismi on nimenomaan vastenmielistä. Myöhemmät pelit ovat tietenkin kertomuksellisempia ja niissä tulkinnanvaraisuutta on vähemmän. Mutta ei se ole täysin poistunut. Jokainen kulttuurikriitikko, kirjallisuudentulkitsija ja vastaava tietää tämän. (Edes minun blogini mielestäni äärimmäisen nerokkaat elokuva-analyysit eivät ole objektiivista tiedettä.) Usein tulkinnat kertovatkin enemmän tulkitsijasta kuin siitä mitä "elokuvat" tai "pelit" ovat kulttuurina ja taidemuotona.
On hyvä huomata että Sarkeesian on mielestäni hyvä taidekriitikko, mutta silti "Gamergate" oli keskusteluna asenteellista roskaa. (Eikä pelkästään siksi, että hän ei tunne "Assassins's Creed" -pelisarjan naiskuvaa, ja esitti tuota peliä kohtaan kerettiläisyyttä.) Ja tästä päästään moitteeseen.
"Tämän Päivän" tekstissä on kuitenkin yksi puute.
On asiallista katsoa tilastoja. Mutta on hyvä ymmärtää että ne eivät ole koko totuus. Keskiarvosta tulee helposti kaiken kuvaaja. Vihje tästä löytyy toki jo "Tämä Päivä" -blogin sinänsä hyvästä aiemmasta kirjoituksesta jossa kerrotaan, miten "Eli paikassa jota hallitsevat nörtit (tiedäthän pelokkaat, päivänvaloa kaihtavat, ujot, naisista unelmoivat, kellareissaan asuvat, betatason nörtit) oli yhtäkkiä joukko kaunopuheisia feministejä kertomassa miten seksistinen tämä paikka on. Yhtäkkiä tästä joukosta tehtiin paha sortajajoukko, mikä on erityisen naurettavaa kun huomioimme miten vuosikymmeniä naisia on yritetty houkutella pelien pariin. Kyseessä on yksi kilteimmistä ja ujoimmista ihmisjoukoista maailmassa ja he olivat yhtäkkiä myrkyllisiä ja vaarallisia misogynisteja." Toki tähän on helppo vastaus. Joku voisi sanoa että jollain tasolla ei pitäisi lähteä siitä että mietitään miksi pelimaailma selvästi koetaan seksistisenä sen sijaan että moitittaisiin naisia jotka kokevat jotenkin aidosti jotain oikeita tunteita subjektiivisesti päänsä sisällä ja tämä objektiivinen tosiasia olisi sitten jotenkin otettava huomioon. Ja jollain tasolla tämä vastaus on oikea, mutta väärällä tavalla.
Voidaan nimittäin nähdä jopa niin että tosiasiassa suurimmat ongelmat ovat tulkinnallisia. Ja nämä ovat maailmankuvallisia.
1: On turhaa ajatella että misogynisti olisi jotenkin naisia vihaava. Sen sijaan kulttuurissa voi todella olla naisia häiritseviä rakenteita joille miehet ovat sokeita. Ja koska he eivät osaa nähdä niitä, he eivät pidä toimintaansa mitenkään pahana tai ilkeänä. Ja tässä skeemassa omaa toimintaa helposti rationalisoi parhain päin. Syntyy mansplainingia.
2: Toisaalta aivan samoin voidaan sanoa että jos haluna on tulkita asia seksistiseksi, niin tämä on helppoa. Silloin tulkinta ja kokemus ei vain vastaa oikein mitään. Pitää kenties muuttaa omaa tulkintatapaa jos se tuottaa itselleen pahaa mieltä. ; Seksistinen tarina voidaan rakentaa siten että jos pelissä on kauniita naisia, kyseessä on naisen esineellistäminen. Mutta jos pelissä on komeita miehiä, se on toxic masculinity -mallin rakentamista miehille. Tulkintapotentiaalia riittää lähes yhtä paljon kuin "Custer's Revengessä". Ja jos tällä tiellä on, käytännössä mikä tahansa on seksismiä.
Mutta tartun asiaan siten että suuri osa kokemuksista on varmasti aitoja. Asian voi demonstroida vaikkapa sillä että ajattelee että maailmankuvallisissa malleissaan skeemautuneet ovat LAMPAITA. (Caps Lock vaadittu.) Jos tämänlaisia sanoja viljelee, syntyy varsin helposti tunnelma tietynlaisesta aggressiivisuudesta. Joku voi tuntea että tämä on jokin koulukiusaajatyylinen termi. Ja muutenkin ilmapiiri on mitä on. Rationaalinen ihminen saattaa rakentaa tästä kokemuksen siitä että väärät sanat johtavat huomion vääriin asioihin. Eli aggressiivinen keskustelija siirtää puheen aiheesta keskustelijoihin. Tämänlainen maailma on hyvinkin mahdollinen ja tämänlaiset tulkinnat hyvinkin todennäköisiä. (Empiiriesti koeteltu.) Ja jos tätä ihmettelee, niin syntyy tilanteita joissa syntyy ällistystä malliin "miksi vitussa he kokevat että olen aggressiivinen". Ja johon vastaus on "Maailma on väärin kalibroitu."
Ja tämä nähdäkseni on se syy mikä voidaan nähdä pelikulttuurin aggressiivisuuden taakse. Ja sen takana on kaksi suurempaa ilmiötä:
1: Pelaajia on paljon. Joten heissä on myös kusipäitä. Tilanne on itse asiassa tuttu uskontokeskustelusta. Tilastoissa keskiverto kristitty on varmasti aivan kunnollinen hahmo. Uskonnoilla on varmasti hyviäkin vaikutuksia ihmisten onnellisuuteen ja muihin asioihin. Siltikin tämä tilasto ei tee turhaksi tänään ilmestynyttä Aini Linjakummun "Uskonnon varjot" -teosta jossa korostetaan uskonnollisen väkivallan olemassaoloa, sekä sitä että uskonnollinen väkivalta on erityisen repivää koska se tehdään asiassa joka on ihmisen identiteetille tärkeä ja jota yleisesti pideätän hyvänä asiana. Ja se, että uskonnollisen väkivallan harjoittaja harvoin kokee itseään pahaksi. On helppoa katsoa että "eihän minun kaveripiirini" ja vedota kokemukseen ja mitätöidä uskontokritiikki. Samoin olisi helppoa tuomita koko uskonto ilmiönä demonisoimalla se lieveilmiöiden kautta. On oikeasti väärin puhua "tietokonepeleistä seksisminä". Se on aivan sama kuin keskustelisi siitä "ovatko televisio-ohjelmat komediallisia (vai tragediallisia)". Löytyy esimerkkejä suuntaan, mutta kysymys ei oikeastaan ole enää edes tulkinnasta vaikka oma näkemys onkin sidottu valikoituihin yksityiskohtiin. Pelaajia on liikaa ja pelejä liikaa erilaisia jotta voitaisiin sanoa että pelikulttuuri on yhtään mitään. Pelikulttuuri on pohjimmiltaan kaikkea. Ikäviä kokemuksia varmasti tulee eikä "pelikulttuuri ei korreloi seksismin kanssa" ole tässä muuta kuin yleinen tapa pestä oma käsi vastuusta. (Kysymys on samasta kuin koulukiusaajien kanssa. Ei heitä pidä ymmärtää ja kuvitella että he muuttuisivat. Heitä pitää rangaista! Ja tätäkään ei tehdä siksi että he muuttuisivat, vaan siksi että se tuntuu itselle hyvältä!)
2: Toisaalta jos katsotaan mitä minä teen kun pelaan. Olen saanut juuri "Shadow of Mordor" -pelin jota olen pelannut paljon. En ole hyvä pelaaja joten kiroilen paljon. Ja hyvässä pelissä vaikeustaso onkin sellainen että siinä on haastetta. Silloin onnistuminen tuntuu jossain. Tämä johtaa pakosti epäonnistumiskokemuksiin jotka sitten ovat nekin ärsyttäviä ja kiroiluaherättäviä. Etenkin kymmenennellä kerralla samaa kohtaa. (Ja miten monta kertaa se sama hyvin paha nemesis -vihollisörkki selviää henkihieverissä takaisin vaikka juuri päihitit-surmasit sen?) Massapeleissä kämmäily taas menee kahteen lokeroon. (a) Itsen kämmäilyä joka vituttaa etenkin kun kyseessä on tiimipeli ja (b) se, että muuten peli menee hyvin mutta sitten joku kädetön tampio mokaa usean tunnin työn tekemällä jotan typerää. Molemmissa ärsyttää. Ja tähän liittyy ... tietynlaista sanallista ilmaisua. Tässä kohden tulkintaskeema on kenties väärin kalibroitu.
Kun on sekä aggressiivisia ihmisiä että aggressiivista ilmaisua (jotka joskus tulkitaan helposti maskuliinisuutta korostavaksi sovinismiksi pelkästään siksi että ne ovat aggressiivisia koska joku jossain on ilmeisesti päättänyt että maskuliinisuus tarkoittaa aggressiivisuutta). Lisäksi tätä pahentaa se, että on selvää että mukana on niin seksistisiä ihmisiä kuin seksistisiä kirouksia joita ei ehkä pitäisi tulkita niin vahvaksi sovinismin hengen ydinmehuksi. Ja kun tämänlainen ilmaus syntyy, ei pidä ihmetellä jos ei enää puhuta peleistä vaan pelaajista. Sillä vaikka vain LAMPAAT harhautuvatkin aiheesta jonkun maukkaan yksittäisen sanan vuoksi - sen sijaan että kypsästi ymmärtäisivät että terve vastuullinen aikuinen ihminen tietää mikä tuossa sanassa on itseen osuvaa kritiikkiä ja mikä kertoo lähinnä sanojansa banaaliudesta - niin jossain määrin on varsin odotettavissa että ihmiset intoutuvat. Sillä kun puhutaan ihmisistä, puhutaan tunteista. Ja ne ohittavat yleensä järjen. Siinä mielessä olemme kaikki LAMPAITA. Maailmamme on väärin kalibroitu.
Luinkin huvittuneena tekstistä lainauksen "Asiasta on kelvotontakin tutkimustietoa, kuten tutkimuksia jossa pojille on näytetty seksuaalista sisältöä ja siitä seurannut hetkellinen panetus on päätetty tulkita seksismiksi." ... "Tutkimuksessa ei löydetty korraleetiota seksististen vastausten ja pelaamisharrastuksen välillä." (Typo lainatussa tekstissä.) On kiinnostavaa huomata että halu kontrolloida ajatuksia yhdistetään tekoihin. Ne eivät ole yksi ja sama. Moralismissa tosin voi olla ns. uskonnollisia sävyjä, ja silloin voi muistaa että Pascal Boyerin "Ja ihminen loi jumalat" -teos kertoo että strateginen tieto, eli mm. henkilön nolot salaiset ajatukset joita hän ei julkisesti halua kertoa, ovat uskonnoille äärimmäisen tärkeitä ja tavallisia.
1: Mieleeni tuli (pun intended) pornografiasta tehdyt tutkimukset joissa on havaittu jännittäviä asioita : Julie Bindel on löytänyt yhteyden jossa pornografia totuttaa ihmisiä rivomielisempään ja rivomielisempään materiaaliin. Näin ollen pornoa katsova tottuu katsomaan perversimpää pornoa. Toisaalta käyttäytymistä tarkkailevat tutkimukset näyttävät erikoisen yhteyden : Pornografia vähentää seksuaalirikoksia. Milton Diamondin "The effects of Pornography: An International Perspective" näyttää että "epidemologiset" rikostilastot näyttävät tukevan sitä että porno vähentää seksuaalirikollisuutta. Jostain syystä kun pelien ja pornon kohdalla puhutaan naisten oikeuksista, ei katsotakaan mitä naisille tapahtuu, vaan sitä mitä salaisia ajatuksia jollakulla on yön pimeinä tunteinaan päässään.
Samoin on hyvä tiedostaa että tietokonepelien seksismi on itse asiassa tulkintaa. Ja että esimerkiksi Neito Pulassa -rakenne on seksistinen vain ehdoin "Naisen pelastaminen ei muutenkaan itsessään ole seksististä. Seksismiä olisi väittää ettei nainen voi pelastaa miestä tai että naisten kaappaamisessa on jotain hyväksyttävää."
Itse tosin painottaisin hieman enemmän siihen, että tulkinnat itse asiassa ovat harvoin mitään eksakteja asioita. Jos otetaan vaikka klassinen rivopeli "Custer's Revenge", jossa pikseligrafiikkaukossa lännenhattu ja kikkeli ovat näkyvimmät piirteet. Ja jossa pitää väistellä nuolia ja päästä toisessa päässä olevan pikselikaktuksen luo jossa sitten harrastetaan seksiä sidotun intiaaninaisen kanssa. Peli on rakenteeltaan paitsi seksistinen niin myös rasistinen. Grafiikka on kökköä, mutta tämänlainen ei kosketa oikein lainkaan pelin antamaa asennetta. Tästä huolimatta on hyvin vaikeaa sanoa onko peli seksistinen. Se voi itse asiassa olla sellainen. Mutta aivan yhtä hyvin kyseinen peli voitaisiin tulkita siten, että kyseessä on jonkinlainen makaaberi "kuollut vauva" -vitsi. Tällöin peli ei ratsasta seksismillä vaan sillä että seksismi on nimenomaan vastenmielistä. Myöhemmät pelit ovat tietenkin kertomuksellisempia ja niissä tulkinnanvaraisuutta on vähemmän. Mutta ei se ole täysin poistunut. Jokainen kulttuurikriitikko, kirjallisuudentulkitsija ja vastaava tietää tämän. (Edes minun blogini mielestäni äärimmäisen nerokkaat elokuva-analyysit eivät ole objektiivista tiedettä.) Usein tulkinnat kertovatkin enemmän tulkitsijasta kuin siitä mitä "elokuvat" tai "pelit" ovat kulttuurina ja taidemuotona.
On hyvä huomata että Sarkeesian on mielestäni hyvä taidekriitikko, mutta silti "Gamergate" oli keskusteluna asenteellista roskaa. (Eikä pelkästään siksi, että hän ei tunne "Assassins's Creed" -pelisarjan naiskuvaa, ja esitti tuota peliä kohtaan kerettiläisyyttä.) Ja tästä päästään moitteeseen.
"Tämän Päivän" tekstissä on kuitenkin yksi puute.
On asiallista katsoa tilastoja. Mutta on hyvä ymmärtää että ne eivät ole koko totuus. Keskiarvosta tulee helposti kaiken kuvaaja. Vihje tästä löytyy toki jo "Tämä Päivä" -blogin sinänsä hyvästä aiemmasta kirjoituksesta jossa kerrotaan, miten "Eli paikassa jota hallitsevat nörtit (tiedäthän pelokkaat, päivänvaloa kaihtavat, ujot, naisista unelmoivat, kellareissaan asuvat, betatason nörtit) oli yhtäkkiä joukko kaunopuheisia feministejä kertomassa miten seksistinen tämä paikka on. Yhtäkkiä tästä joukosta tehtiin paha sortajajoukko, mikä on erityisen naurettavaa kun huomioimme miten vuosikymmeniä naisia on yritetty houkutella pelien pariin. Kyseessä on yksi kilteimmistä ja ujoimmista ihmisjoukoista maailmassa ja he olivat yhtäkkiä myrkyllisiä ja vaarallisia misogynisteja." Toki tähän on helppo vastaus. Joku voisi sanoa että jollain tasolla ei pitäisi lähteä siitä että mietitään miksi pelimaailma selvästi koetaan seksistisenä sen sijaan että moitittaisiin naisia jotka kokevat jotenkin aidosti jotain oikeita tunteita subjektiivisesti päänsä sisällä ja tämä objektiivinen tosiasia olisi sitten jotenkin otettava huomioon. Ja jollain tasolla tämä vastaus on oikea, mutta väärällä tavalla.
Voidaan nimittäin nähdä jopa niin että tosiasiassa suurimmat ongelmat ovat tulkinnallisia. Ja nämä ovat maailmankuvallisia.
1: On turhaa ajatella että misogynisti olisi jotenkin naisia vihaava. Sen sijaan kulttuurissa voi todella olla naisia häiritseviä rakenteita joille miehet ovat sokeita. Ja koska he eivät osaa nähdä niitä, he eivät pidä toimintaansa mitenkään pahana tai ilkeänä. Ja tässä skeemassa omaa toimintaa helposti rationalisoi parhain päin. Syntyy mansplainingia.
2: Toisaalta aivan samoin voidaan sanoa että jos haluna on tulkita asia seksistiseksi, niin tämä on helppoa. Silloin tulkinta ja kokemus ei vain vastaa oikein mitään. Pitää kenties muuttaa omaa tulkintatapaa jos se tuottaa itselleen pahaa mieltä. ; Seksistinen tarina voidaan rakentaa siten että jos pelissä on kauniita naisia, kyseessä on naisen esineellistäminen. Mutta jos pelissä on komeita miehiä, se on toxic masculinity -mallin rakentamista miehille. Tulkintapotentiaalia riittää lähes yhtä paljon kuin "Custer's Revengessä". Ja jos tällä tiellä on, käytännössä mikä tahansa on seksismiä.
Mutta tartun asiaan siten että suuri osa kokemuksista on varmasti aitoja. Asian voi demonstroida vaikkapa sillä että ajattelee että maailmankuvallisissa malleissaan skeemautuneet ovat LAMPAITA. (Caps Lock vaadittu.) Jos tämänlaisia sanoja viljelee, syntyy varsin helposti tunnelma tietynlaisesta aggressiivisuudesta. Joku voi tuntea että tämä on jokin koulukiusaajatyylinen termi. Ja muutenkin ilmapiiri on mitä on. Rationaalinen ihminen saattaa rakentaa tästä kokemuksen siitä että väärät sanat johtavat huomion vääriin asioihin. Eli aggressiivinen keskustelija siirtää puheen aiheesta keskustelijoihin. Tämänlainen maailma on hyvinkin mahdollinen ja tämänlaiset tulkinnat hyvinkin todennäköisiä. (Empiiriesti koeteltu.) Ja jos tätä ihmettelee, niin syntyy tilanteita joissa syntyy ällistystä malliin "miksi vitussa he kokevat että olen aggressiivinen". Ja johon vastaus on "Maailma on väärin kalibroitu."
Ja tämä nähdäkseni on se syy mikä voidaan nähdä pelikulttuurin aggressiivisuuden taakse. Ja sen takana on kaksi suurempaa ilmiötä:
1: Pelaajia on paljon. Joten heissä on myös kusipäitä. Tilanne on itse asiassa tuttu uskontokeskustelusta. Tilastoissa keskiverto kristitty on varmasti aivan kunnollinen hahmo. Uskonnoilla on varmasti hyviäkin vaikutuksia ihmisten onnellisuuteen ja muihin asioihin. Siltikin tämä tilasto ei tee turhaksi tänään ilmestynyttä Aini Linjakummun "Uskonnon varjot" -teosta jossa korostetaan uskonnollisen väkivallan olemassaoloa, sekä sitä että uskonnollinen väkivalta on erityisen repivää koska se tehdään asiassa joka on ihmisen identiteetille tärkeä ja jota yleisesti pideätän hyvänä asiana. Ja se, että uskonnollisen väkivallan harjoittaja harvoin kokee itseään pahaksi. On helppoa katsoa että "eihän minun kaveripiirini" ja vedota kokemukseen ja mitätöidä uskontokritiikki. Samoin olisi helppoa tuomita koko uskonto ilmiönä demonisoimalla se lieveilmiöiden kautta. On oikeasti väärin puhua "tietokonepeleistä seksisminä". Se on aivan sama kuin keskustelisi siitä "ovatko televisio-ohjelmat komediallisia (vai tragediallisia)". Löytyy esimerkkejä suuntaan, mutta kysymys ei oikeastaan ole enää edes tulkinnasta vaikka oma näkemys onkin sidottu valikoituihin yksityiskohtiin. Pelaajia on liikaa ja pelejä liikaa erilaisia jotta voitaisiin sanoa että pelikulttuuri on yhtään mitään. Pelikulttuuri on pohjimmiltaan kaikkea. Ikäviä kokemuksia varmasti tulee eikä "pelikulttuuri ei korreloi seksismin kanssa" ole tässä muuta kuin yleinen tapa pestä oma käsi vastuusta. (Kysymys on samasta kuin koulukiusaajien kanssa. Ei heitä pidä ymmärtää ja kuvitella että he muuttuisivat. Heitä pitää rangaista! Ja tätäkään ei tehdä siksi että he muuttuisivat, vaan siksi että se tuntuu itselle hyvältä!)
2: Toisaalta jos katsotaan mitä minä teen kun pelaan. Olen saanut juuri "Shadow of Mordor" -pelin jota olen pelannut paljon. En ole hyvä pelaaja joten kiroilen paljon. Ja hyvässä pelissä vaikeustaso onkin sellainen että siinä on haastetta. Silloin onnistuminen tuntuu jossain. Tämä johtaa pakosti epäonnistumiskokemuksiin jotka sitten ovat nekin ärsyttäviä ja kiroiluaherättäviä. Etenkin kymmenennellä kerralla samaa kohtaa. (Ja miten monta kertaa se sama hyvin paha nemesis -vihollisörkki selviää henkihieverissä takaisin vaikka juuri päihitit-surmasit sen?) Massapeleissä kämmäily taas menee kahteen lokeroon. (a) Itsen kämmäilyä joka vituttaa etenkin kun kyseessä on tiimipeli ja (b) se, että muuten peli menee hyvin mutta sitten joku kädetön tampio mokaa usean tunnin työn tekemällä jotan typerää. Molemmissa ärsyttää. Ja tähän liittyy ... tietynlaista sanallista ilmaisua. Tässä kohden tulkintaskeema on kenties väärin kalibroitu.
Kun on sekä aggressiivisia ihmisiä että aggressiivista ilmaisua (jotka joskus tulkitaan helposti maskuliinisuutta korostavaksi sovinismiksi pelkästään siksi että ne ovat aggressiivisia koska joku jossain on ilmeisesti päättänyt että maskuliinisuus tarkoittaa aggressiivisuutta). Lisäksi tätä pahentaa se, että on selvää että mukana on niin seksistisiä ihmisiä kuin seksistisiä kirouksia joita ei ehkä pitäisi tulkita niin vahvaksi sovinismin hengen ydinmehuksi. Ja kun tämänlainen ilmaus syntyy, ei pidä ihmetellä jos ei enää puhuta peleistä vaan pelaajista. Sillä vaikka vain LAMPAAT harhautuvatkin aiheesta jonkun maukkaan yksittäisen sanan vuoksi - sen sijaan että kypsästi ymmärtäisivät että terve vastuullinen aikuinen ihminen tietää mikä tuossa sanassa on itseen osuvaa kritiikkiä ja mikä kertoo lähinnä sanojansa banaaliudesta - niin jossain määrin on varsin odotettavissa että ihmiset intoutuvat. Sillä kun puhutaan ihmisistä, puhutaan tunteista. Ja ne ohittavat yleensä järjen. Siinä mielessä olemme kaikki LAMPAITA. Maailmamme on väärin kalibroitu.
torstai 26. helmikuuta 2015
Mitä eroa on seksikomedioilla ja romanttisilla komedioilla?
Olemme pelanneet ilmaisilla ajoilla eräällä kanavapaketilla. (Koska velvoitetta jatkaa ilmaisen ajan päätyttyä ei ole...) Tämä on ollut sinänsä kiinnostavaa, että olen voinut katsoa hyvin paljon sellaisia elokuvia jotka ovat itselleni täysin uusia. Ja ennen kaikkea olen voinut katsoa huonoja elokuvia. Sellaisia joita normaalit televisiokanavat eivät näytä. Ja joiden ostaminen tuntuisi tuhlaukselta. Tämä on ollut melko leppoisa ja hupaisa ratkaisu.
Tämän vuoksi olen saanut tuntumaa romanttisiin komedioihin ja seksikomedioihin. Etenkin jälkimmäiset ovat olleet minulle aiemmin vain marginalisesti tuttuja. Romanttisia komedioita on aikaisemminkin tullut katsottua ajantäytteenä. Nyt kun niitä on tullut nähtyä useampia, kykenen jopa huomaamaan jotain eroja genrejen välillä.
Ensinnäkin on syytä huomata että komedian ja tragedian ero on tavallisesti nähty siten että tragediassa asiat keskittyvät hamartiaan. Sankari jotenkin tekee virheen joka lopulta tuhoaa hänet. Komediassa ei tietenkään ole näin. Kuitenkin sekä seksikomediat että romattiset komediat voidaan nähdä hamartian valossa. Mutta keskenään hyvin erikoisesti erilaisilla tavoilla.
1: Romanttisissa komedioissa on usein uhkaava hamartia joka uhkaa ns. onnellista loppua. Tyypillisimmillään tässä on kyseessä jonkinlainen vaikea valintatilanne. Ne ovat elokuvassa aluksi vaikeita. Mutta lopulta paljastuu että jompi kumpi näistä valinnoista on ehdottomasti väärä. Elokuvan keskellä tämä voi olla vaikea tiedostaa, mutta lopulta asian todellinen luonto paljastuu. Tai oikeastan katsojan kannalta useimmiten "oikeaan suuntaan" usein alleviivatusti vihjataan, mutta tämä on elokuvan sankarille - tai oikeastaan useimmiten sankarittarelle - mysteeri. Hamartiaan uhataan langeta mutta siltä vältytään. Näin saadaan yhdistettyä valinnan vaikeus yhdistettyä deterministiseen "se oikea" -ajatteluun.
2: Seksikomedioissa on usein kysymys nimenomaan siitä että tapahtuu jonkinlainen lankeaminen. Mutta sitten tämä lankeaminen paljastuu lähinnä noloksi eikä oikeasti vaaralliseksi. Itse asiassa seksikomedioissa on usein aivan käsittämättömän mukautuvia ja hyväntahtoisia ihmisiä jotka haluavat ratkaista konfliktit ja ongelmat niin että kaikille saadaan onnellinen loppu.
2.1: Toki tässä on poikkeuksia. "Lesbovampyyrien tappajat" -elokuvassa on selkeä paha jota vastaan taistellaan. Mutta toisaalta se onkin seksikomedian lisäksi parodiallinen kauhukomedia. Nämä lisägenresekoitelmat tuntuvat muutoinkin olevan poikkeus.
Josta saadaan erikoinen kasa pieniä huomioita;
* Romanttiset komediat on usein kirjoitettu stereotyyppisille naisille. Seksikomediat taas stereotyyppisesti miehille.
* Romanttisessa komediassa on kyyninen ihmiskuva jossa on oikeasti pahoja manipuloivia ihmisiä. Seksikomedioiden ihmiskuva on sitten jopa naïvin viaton.
* Seksi on harmitonta, romantiikka vakavaa.
Toinen asia onkin sitten tavallaan jatkoa tälle.
Voidaan nimittäin nähdä että romanttinen komedia että seksikomedia voidaan jollain tavalla liittää pornografiaan.
Visuaalisesti seksikomediat ovat yllättävänkin lähellä pornoa. Monissa kohtauksissa on selvää että ainut mikä erottaa seksikomediat pornosta on kuvien rajaus. Tätä tukevat myös kohtaukset. Monissa seksiin voidaan päätyä varsin pornonkaltaisella olemattomalla käsikirjoituksella. Romanttisissa komedioissa taas ollaan lähempänä erotiikkaa, joskin tässä erot ovat vielä paljon suurempia.
Kuitenkin jos katsotaan kohtausten rakennetta ja niihin liittyvää kontekstia, voidaan huomata että seksikomediat ovat monesti paljon rivompia kuin porno. "American Pie" -elokuvasarjan huiluseksiviittaukset ja tukkaan kuseminen ja koiran "paneminen" ovat jotain johon ei törmää kunnonkunnon pornossa. Näkemieni seksikomedioiden noloushuippu on kuitenkin "Milf" -elokuvassa. Siinä opiskelijapoika ajautuu suhteeseen kaverinsa äidin kanssa. He harrastavat seksiä ja päätyvät filmille. Opiskelijan kaveri tulee paikalle ja paneskelijat menevät vuoteen alle piiloon. Opiskelijan kaveri näkee että on filmattu ja ryhtyy katsomaan tuotosta. Mutta koska filmi on kuvattu takakulmasta, hän ei näe äitinsä kasvoja. Ja sen vuoksi hän masturboi tämän videon tahtiin. Samalla kun hänen äitinsä ja paras kaverinsa on alle metrin päässä sängyn alla katselemassa asiaa. Tämänlaista "mielikuvitusta" ei ole useinkaan pornossa.
Kuitenkin jos katsotaan näitä rivouksia tarkemmin, on niissä tehty muutakin kuin rajauksenmuutoksia. Ne ovat jotenkin äärimmäisen eiseksikkäitä. Seksikomedioiden kohdalla pornoelementit ovat lähes itseironisia. Ne ovat vähän kuin joku olisi katsonut niin paljon pornoa että olisi kyllästynyt siihen ja leikkisi parodioivasti sen konventioilla siten että koko pornolle oleellinen katsojan kiihottuneeksisaaminen unohtuu. ; Monesti sitä korostetaan että seksi ei ole erotiikkaa. Ja jos tätä on vaikeaa uskoa, niin valaistuksen asiaan saa katsomalla muutaman seksikomedian. Itse asiassa asia valkeni minulle täydellisesti vasta katsottuani näitä seksikomedioita. (Tämä on hieman omituinen mysteeri ; Hieman kuin se tosiasia, että ranskalaiset ovat hauskoja, seksi on hauskaa ja komediat ovat hauskoja. Mutta ranskalaiset seksikomediat eivät ole hauskoja. Koskaan.)
Sen sijaan romanttisissa komedioissa joissa on vähemmän paljasta pintaa ja joissa ei ole rivouksia ovat itse asiassa asettelultaan ja kuvaamistavaltaan selvästi paljon vahvemmin seksiin innostavia. Sen vuoksi teinipojat tietävät että romanttisia komedioita katsotaan treffeillä kun taas seksikomedioita katsotaan yhdessä buddyjen kanssa. Seksikomediat ovat rivoja ja niiden ydin on male bonding. Ja tässä kontekstissa seksuaalinen kiihottuminen olisi äärimmäisen epäsopivaa. Romanttiset komediat sen sijaan eivät ole rivoja koska niiden yhtenä, kenties tärkeimpänä, tehtävänä on saattaa katsojat rakastelutunnelmaan. Rivous tässä yhteydessä voisi olla jopa etäännyttävää.
Viimeisin ajatus.
Jos minun pitäisi ottaa "tyypillinen romanttinen komedia" niin voisin sanoa että se on genrenä hyvin lähellä erotiikkaa, seksikomediaa ja trilleriä. (Niissä on aina ikään kuin aavistus trilleriä, joka johtunee juuri kyynisestä ihmiskuvasta jossa on "väärä" ja "oikea" ja konkreettinen riski tehdä väärin.) Seksikomediakin on sitten luonnollisesti hyvin lähellä romanttista komediaa. Mutta se ei genrenä hivo trilleriä vaan pornoa. Sen lisäksi aika moni seksikomedia hipoo mitä tahansa parodiaelokuvaa. (Minkä vuoksi kauhuseksikomedioita saadaan tuotettua.)
Tämän lisäksi romanttiset komediat ja seksikomediat on yleisimmin järkyttävän huonosti käsikirjoitettuja. Mutta tämä yhdistää genrejä, ei erota niitä. Sitä voisi luulla että kyky nähdä ihmisissä myös paha olisi eioptimistista ja siksi mieleeni, mutta näin ei ole. Molempien lajityyppien edustajat ovat keskimääräistä useammin huonoja elokuvia.
Tämän vuoksi olen saanut tuntumaa romanttisiin komedioihin ja seksikomedioihin. Etenkin jälkimmäiset ovat olleet minulle aiemmin vain marginalisesti tuttuja. Romanttisia komedioita on aikaisemminkin tullut katsottua ajantäytteenä. Nyt kun niitä on tullut nähtyä useampia, kykenen jopa huomaamaan jotain eroja genrejen välillä.
Ensinnäkin on syytä huomata että komedian ja tragedian ero on tavallisesti nähty siten että tragediassa asiat keskittyvät hamartiaan. Sankari jotenkin tekee virheen joka lopulta tuhoaa hänet. Komediassa ei tietenkään ole näin. Kuitenkin sekä seksikomediat että romattiset komediat voidaan nähdä hamartian valossa. Mutta keskenään hyvin erikoisesti erilaisilla tavoilla.
1: Romanttisissa komedioissa on usein uhkaava hamartia joka uhkaa ns. onnellista loppua. Tyypillisimmillään tässä on kyseessä jonkinlainen vaikea valintatilanne. Ne ovat elokuvassa aluksi vaikeita. Mutta lopulta paljastuu että jompi kumpi näistä valinnoista on ehdottomasti väärä. Elokuvan keskellä tämä voi olla vaikea tiedostaa, mutta lopulta asian todellinen luonto paljastuu. Tai oikeastan katsojan kannalta useimmiten "oikeaan suuntaan" usein alleviivatusti vihjataan, mutta tämä on elokuvan sankarille - tai oikeastaan useimmiten sankarittarelle - mysteeri. Hamartiaan uhataan langeta mutta siltä vältytään. Näin saadaan yhdistettyä valinnan vaikeus yhdistettyä deterministiseen "se oikea" -ajatteluun.
2: Seksikomedioissa on usein kysymys nimenomaan siitä että tapahtuu jonkinlainen lankeaminen. Mutta sitten tämä lankeaminen paljastuu lähinnä noloksi eikä oikeasti vaaralliseksi. Itse asiassa seksikomedioissa on usein aivan käsittämättömän mukautuvia ja hyväntahtoisia ihmisiä jotka haluavat ratkaista konfliktit ja ongelmat niin että kaikille saadaan onnellinen loppu.
2.1: Toki tässä on poikkeuksia. "Lesbovampyyrien tappajat" -elokuvassa on selkeä paha jota vastaan taistellaan. Mutta toisaalta se onkin seksikomedian lisäksi parodiallinen kauhukomedia. Nämä lisägenresekoitelmat tuntuvat muutoinkin olevan poikkeus.
Josta saadaan erikoinen kasa pieniä huomioita;
* Romanttiset komediat on usein kirjoitettu stereotyyppisille naisille. Seksikomediat taas stereotyyppisesti miehille.
* Romanttisessa komediassa on kyyninen ihmiskuva jossa on oikeasti pahoja manipuloivia ihmisiä. Seksikomedioiden ihmiskuva on sitten jopa naïvin viaton.
* Seksi on harmitonta, romantiikka vakavaa.
Toinen asia onkin sitten tavallaan jatkoa tälle.
Voidaan nimittäin nähdä että romanttinen komedia että seksikomedia voidaan jollain tavalla liittää pornografiaan.
Visuaalisesti seksikomediat ovat yllättävänkin lähellä pornoa. Monissa kohtauksissa on selvää että ainut mikä erottaa seksikomediat pornosta on kuvien rajaus. Tätä tukevat myös kohtaukset. Monissa seksiin voidaan päätyä varsin pornonkaltaisella olemattomalla käsikirjoituksella. Romanttisissa komedioissa taas ollaan lähempänä erotiikkaa, joskin tässä erot ovat vielä paljon suurempia.
Kuitenkin jos katsotaan kohtausten rakennetta ja niihin liittyvää kontekstia, voidaan huomata että seksikomediat ovat monesti paljon rivompia kuin porno. "American Pie" -elokuvasarjan huiluseksiviittaukset ja tukkaan kuseminen ja koiran "paneminen" ovat jotain johon ei törmää kunnonkunnon pornossa. Näkemieni seksikomedioiden noloushuippu on kuitenkin "Milf" -elokuvassa. Siinä opiskelijapoika ajautuu suhteeseen kaverinsa äidin kanssa. He harrastavat seksiä ja päätyvät filmille. Opiskelijan kaveri tulee paikalle ja paneskelijat menevät vuoteen alle piiloon. Opiskelijan kaveri näkee että on filmattu ja ryhtyy katsomaan tuotosta. Mutta koska filmi on kuvattu takakulmasta, hän ei näe äitinsä kasvoja. Ja sen vuoksi hän masturboi tämän videon tahtiin. Samalla kun hänen äitinsä ja paras kaverinsa on alle metrin päässä sängyn alla katselemassa asiaa. Tämänlaista "mielikuvitusta" ei ole useinkaan pornossa.
Kuitenkin jos katsotaan näitä rivouksia tarkemmin, on niissä tehty muutakin kuin rajauksenmuutoksia. Ne ovat jotenkin äärimmäisen eiseksikkäitä. Seksikomedioiden kohdalla pornoelementit ovat lähes itseironisia. Ne ovat vähän kuin joku olisi katsonut niin paljon pornoa että olisi kyllästynyt siihen ja leikkisi parodioivasti sen konventioilla siten että koko pornolle oleellinen katsojan kiihottuneeksisaaminen unohtuu. ; Monesti sitä korostetaan että seksi ei ole erotiikkaa. Ja jos tätä on vaikeaa uskoa, niin valaistuksen asiaan saa katsomalla muutaman seksikomedian. Itse asiassa asia valkeni minulle täydellisesti vasta katsottuani näitä seksikomedioita. (Tämä on hieman omituinen mysteeri ; Hieman kuin se tosiasia, että ranskalaiset ovat hauskoja, seksi on hauskaa ja komediat ovat hauskoja. Mutta ranskalaiset seksikomediat eivät ole hauskoja. Koskaan.)
Sen sijaan romanttisissa komedioissa joissa on vähemmän paljasta pintaa ja joissa ei ole rivouksia ovat itse asiassa asettelultaan ja kuvaamistavaltaan selvästi paljon vahvemmin seksiin innostavia. Sen vuoksi teinipojat tietävät että romanttisia komedioita katsotaan treffeillä kun taas seksikomedioita katsotaan yhdessä buddyjen kanssa. Seksikomediat ovat rivoja ja niiden ydin on male bonding. Ja tässä kontekstissa seksuaalinen kiihottuminen olisi äärimmäisen epäsopivaa. Romanttiset komediat sen sijaan eivät ole rivoja koska niiden yhtenä, kenties tärkeimpänä, tehtävänä on saattaa katsojat rakastelutunnelmaan. Rivous tässä yhteydessä voisi olla jopa etäännyttävää.
Viimeisin ajatus.
Jos minun pitäisi ottaa "tyypillinen romanttinen komedia" niin voisin sanoa että se on genrenä hyvin lähellä erotiikkaa, seksikomediaa ja trilleriä. (Niissä on aina ikään kuin aavistus trilleriä, joka johtunee juuri kyynisestä ihmiskuvasta jossa on "väärä" ja "oikea" ja konkreettinen riski tehdä väärin.) Seksikomediakin on sitten luonnollisesti hyvin lähellä romanttista komediaa. Mutta se ei genrenä hivo trilleriä vaan pornoa. Sen lisäksi aika moni seksikomedia hipoo mitä tahansa parodiaelokuvaa. (Minkä vuoksi kauhuseksikomedioita saadaan tuotettua.)
Tämän lisäksi romanttiset komediat ja seksikomediat on yleisimmin järkyttävän huonosti käsikirjoitettuja. Mutta tämä yhdistää genrejä, ei erota niitä. Sitä voisi luulla että kyky nähdä ihmisissä myös paha olisi eioptimistista ja siksi mieleeni, mutta näin ei ole. Molempien lajityyppien edustajat ovat keskimääräistä useammin huonoja elokuvia.
maanantai 23. helmikuuta 2015
Olenko minä heteroseksuaali?
 |
| Jos työmatkani varrella on naissiluetilla itseään mainostava sadomasokistisia palveluja tarjoavan dominan palveluyritys, niin onko tämä silhuetti jonkinlaista perverssiä "lesbosaatiota"? |
Käytän sitaattioikeutta ja nostan esiin sen miten Katri Salminen on "Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittoa -ryhmän kootut aivopierut" -ryhmässä korostanut seuraavaa "Kyllä media leimaa nykyään kaikki heterosuhteet perversseiksi. Se leffa, 50 Shades of Grey esimerkiksi. Kaikenlaista luonnotonta tungetaan jo heteroidenkin makuuhuoneeseen! Ja tästä laista on tullut monelle peräti perseraiskattu olo. Avioliiton pyhyys meni siinä. Kun sopimusehtoja muutetaan, heteroiden avioliitot mitätöityvät ja jonkun voi olla pakko mennä homoliittoon! Saati että miten pahalta tuntuu kun nyt joku voi harrastaa makkarissa muutakin kun lauantaiseksiä saunan jälkeen. Esim. homoutta. Oli itsestäänselvää että ennen lakimuutosta homot homoilivat vähemmän. Ja kaikki tv-sarjat... Missään ei enää näe heterorakkautta. Homosaatio on vallannut median."
Katsotaanpa Salmisen määritelmää tarkemmin.
Hänestä media on täynnä homosaatiota, missään ei näe heterorakkautta. Ja mediassa "Fifty Shades of Grey" edustaa tätä seksuaalista mediaa. Ajatus on erikoinen. Sillä kyseinen elokuva pitää sisällään tarpeettomankin paljon naisen ja miehen välistä seksiä. Eli se on by definition heteroseksiä eikä ainakaan homoseksiä. Tämä on tietenkin hyvin järjetöntä.
Mutta Salmisen ajatuksista löytää sen ytimen kun miettii miten hän itse asiassa määrittelee heterouden. Hän nostaa ytimeen "heterorakkaus" -sanaparin. Tämä on kiehtova uuskäsite jonka kautta voidaan ymmärtää monia asioita. (Kuten aiemmin käyttämäni "liian homoa" -sanapari.) Tässä ei ole kyseessä siitä että nainen ja mies harrastavat keskenään seksiä. Kysymys ei ole vain sukupuolesta. Heteroseksuaalisuus ansaitaan "heterorakkaus" -käsitteellä joka on hyvin tietynlaista. Heteroseksuaalinen sadomasokismielokuva on loukkaus, koska se on vääränlaista heteroseksuaalisuutta.
On mielenkiintoista huomata että "Fifty shades of Grey" on eräänlainen nykyajan "Emmanuelle". Eli masturbointimateriaalia heteroille, etenkin heteronaisille, kenties jopa etenkin meksikolaisille heteronaisille. Elokuva ei siis yritä tehdä propagandaa jossa esitettäisiin että heterous olisi sadomasokismia ja sadomasokismi sikaperverssiä ja pahaa. Päin vastoin, siinä tuodaan esille uudenlaisia ajatuksia siitä miten heteroseksuaalisuus on laajempi ja kiinnostavampi asia kuin kliininen suunnilleen vaatteet päällä harjoitettu seksi jonka ainoana tavoitteena on lapsen siittäminen ja kaikki tästä poikkeava on syntiä.
Salmisen määritelmä siis tarkoittaa että heteroseksuaalinen sadomasokismi ei ole heteroseksuaalisuutta vaan loukkaus heteroseksuaalisuutta kohtaan. Kaikki mikä vääristää "heterorakkautta" pitää sisällään homoseksuaalisen elementin olipa se sitten samaa vai eri sukupuolta edustavien kanssa harjoitettuun seksiin ajamista. (Joka on hyvin lähellä sitä että metroseksuaalinen ihonhoito ja hajustaminen ja pukeutuminen on "liian homoa" vaikka sillä kaikella metroseksuaalisuudella yritettäiisiin päästä naisten pöksyihin.) Tämä onkin kiinnostava asia.
Media ja "heterorakkaus"
Sillä hyvin monesti näyttää olevan niin että "homosaatiosta" puhuvat esittävät että julkisuudessa ei ole mitään heteroseksuaalista. Tämä on erikoista koska kun olen viimeksi katsonut, niin elokuvissa on käytännössä aina heteroseksuaalinen pari. Usein peräti hyvin monogaaminen. Toki tämä johtuu osittain mieltymyksistäni. Esimerkiksi "The Last of the Mohicans" on heteroseksuaalinen elokuva, mutta se on kohtuu vanha. Toisaalta olen katsonut viikonloppuna "The Legend of Hercules" -elokuvan jossa oli monogaamista heteroutta. Samoin "Green Lantern" oli paitsi todella huono elokuva niin myös heteroseksuaalinen pussailuineen. "Pathfinder" oli toki siinä mielessä perverssi että siinä oli sekoitettu rotuja, mutta jos eurooppalaisen ja intiaanin välinen suhde sallitaan niin voidaan huomata että suhde on kuitenkin heteroseksuaalinen. "Delivery man" -elokuvassa käydään runkkaamassa spermapankkiin, mutta ytimessä on kuitenkin heteroseksuaalinen ydinperhe. Ja nämä ovat vain elokuvia jotka katsoin viime viikonloppuna. En ole valikoinut niitä muuten kuin sillä että olen ne viimeksi katsonut.
Sama kattaa kulttuurin laajemminkin "Nälkäpelissä" sankaritar on heteroseksuelli. "Twilight" on jopa korostetusti kristillisen seksuaalietiikan allegoria. On siis vaikeaa ymmärtää että miten niin nykyelokuvissa ei koskaan nähdä heteroseksuaalisuutta ja sellaisen parisuhteen ihailua. On vaikeaa pitää yllä väitettä heterouden näkyvyydestä, paitsi jos on niitä uskovaisia joiden mielestä televiso on Saatanan Sontaluukku jollaista ei pidä lainkaan katsoa. Jos ei näe yhtään elokuvaa niin voi helposti pitää mielikuvaa siitä että heteroseksuaalisuutta ei ole elokuvissa.
Mutta kaikki tämä on tietysti väärää seksuaalisuutta. Sillä se oksentaa heteroseksuaalisuuden päälle olemalla "perverssiä". Perverssiksi sen tekee jo julkisuus. Tämä näkyy siinä miten nämä moralismitahot käsittelevät heteroseksuaalisuutta julkisuudessa. Silloin puhutaan "yhteiskunnan yliseksualisoinnista". Jos joku myy alusvaatteita rintavilla kuvilla, tätä ei nähdä heteroseksuaalisuuden mainostamisena. Ei vaikka kuvaan melkoisen usein ympätäänkin myös hymyileviä miehiä. Naisten meikkimainoksissakin nähdään miten naisen meikki kestää sään, tuulet ja ankarat suutelot. Mies pitää saada kuvaan. Tätä ei nähdä "heteropropagandana" vaan "yhteiskunnan yliseksualisoitumisena". Joten tämän jälkeen on melko selvää miksi missään ei nähdä heteropropagandaa mutta kaikkialla nähdään homopropagandaa. Tässä näkökulmassa edes "Twilight" ei näytä "heterorakkautta" joten se on kauheaa yliseksualisointia. (Ja kun katsotaan kaikkia niitä paidattomia miehiä tuossa em. elokuvasarjassa, niin onhan se "liian homoa".)
Tämä kokonaisuus on kenties hyvä tiedostaa.
Nykyajan homoseksuaalisuuskeskustelussa ytimessä näyttää olevan ajatus sensuroituna uhrina olemisesta. Ja usein tässä näyttää olevan se, että kadulla kävelevä heteropari joka pussaa ei mainosta heteroutta, kun taas kadulla suuteleva homo mainostaa homoutta. Osittain syynä on se, että jos heteroseksuaalisuutta näyttää julkisuudessa niin se on heteroseksuaalisuuden ryvettämistä. Sillä julkinen suutelu on yliseksualisointia ja muutenkin kiusallista. Tämä määrittelytapa kuitenkin lähinnä tekee heteroseksuaalisuuden mainostamisesta mahdotonta. Heteroutta voidaan lähestyä vain seksittömästi perhekonseptin kautta. Heti kun siinä on se "seksuaalisuus" -osio se muuttuu "yliseksualisoinniksi" jota ei enää osata liittää heteroseksuaalisuuteen. (Siksi "heterorakkaus" onkin hyvä. Se ilmentää jotain hyvin aseksuaalista jossa on tietynlainen ulkoisista merkeistä koostuva perhe-elämä ja jossa on jonkinlainen mysteeri että miten ne lapset siihen perheeseen tulevat. Ainakaan asiasta ei voida julkisesti puhua koska se olisi epäsiveellistä ja halveeraisi hyvät heterot jonkinlaisiksi pervoiksi.)
Tämä tietenkin tekee heteroseksuaalisuudesta äärimmäisen harvinaista. Minä itse asiassa elän ihmeellisen tarkasti kristillisen monogaamisen heteroseksuaalisen ihanteen mukaista elämää. Moni kristitty joka ihaili kristillisiä arvoja on eronnut ja mennyt uudelleen naimisiin. (He myös menivät nuorempina naimisiin kuin mitä minä harrastin seksiä. Tosin tämä ei ole minun ansioni, jos tahdosta ja yrityksestä olisi ollut kiinni niin asiat olisivat kenties päin vastoin.) Mutta Salmisen kriteerit "heterorakkaudelle" ovat sen verran tiukat että en tiedä täytänkö minä niitä oikein mitenkään. Olen mieleltäni perverssi. Seksuaalisuudeltani olen mitä ilmeisimmin jonkinlainen fetisisti joka sihisee hississä. Ellen peräti pervo sellaisella tasolla että se ei ole heteroseksuaalisuutta vaan sen ryvettämistä.
Usein heteroutta puolustetaankin kaksin määrittein. Ensinnä viitataan siihen että enemmistö on heteroseksuaalisia. Silloin ytimessä on kuitenkin mies+nainen harrastavat seksiä keskenään -teema. Mutta sitten useimmiten kuitenkin heteroseksuaalisuus on jotain hyvin spesifiä, sellaista jossa mies+nainen sadomasokismia harrastamassa ovatkin homosaation asialla eivätkä heteroita lainkaan.
Tämä onkin tärkeää. Sillä Katri Salmisen kommentti liittyi keskusteluun jota käytiin Susanna Koivulan blogauksen "Päivä, jolloin avioliitosta tuli lainsuojaton" ympärillä. Siinä selitetään että ""Yksityisissä keskusteluissa monet ihmiset sanoivat minulle, etteivät uskalla enää sanoa mielipidettään ääneen. Eräs toimittaja totesi hyvin eräässä radio-ohjelmassa tähän tapaan: "miehen ja naisen välisestä avioliitosta on tehty perversio, jonka kannattamisesta on tullut häpeällistä.""
Tässä, tietenkin, sekoillaan hyvin vahvasti. Mutta tässä sekoillaan muutoinkin kuin sotkemalla seksuaalisuus, heterous ja siveys epämääräiseksi mössöksi jossa ekvivokaatiot laulavat ja jossa jokainen kerettiläinen heteroseksuaali on yhtä kuin homopropagandisti. Tässä sotketaan vainoaminen siihen että asioista keskustellaan avoimesti tavalla jossa ollaan erimielisiä näiden heterorakkauspropagandistien kanssa. Kerettiläinen joka sanoo mielipiteensä ääneen ei siis ole vain homopropagandisti, hän on myös vainoa harrastava homopropagandisti.
Heteroseksuaaliset avioliitot ovat laillisia. Niitä ei illegitimoida. Avioliittokäsitteen salliminen muillekin ei ole heteroseksuaalien oikeuksista pois. (Se on sama kuin väittäisi että se että saa valita uskontonsa ja mennä vaikka ortodoksikirkon jäseneksi olisi pois luterilaisten uskonnonvapaudesta.) Lisäksi on huomattava että jos lainsuojattomuudesta puhutaan niin tietääkseni Suomessa Homoseksuaaliset teot ovat olleet Suomessa rangaistavia vuoteen 1971. Se oli siis rikollista. Homous oli by definition lainsuojatonta. Homoseksuaalisuus lakkasi olemasta virallisesti listattu sairaus vasta vuonna 1981. "Heterorakkaudesta" ei ole tehty sairautta, saati laitonta, vieläkään. (Sadomasokismikin on siitä kiinnostava, että senkin kohdalla se määriteltiin sairaudeksi melkoisen pitkään.)
Samoin on hyvä tiedostaa että hetero-pride -kulkuetta ei kaasutettu pippurisumutteella. Homojen kulkuetta taas on kaasutettu. Muutoinkaan heteroseksuaalisuuden korostamisesta ei saa korkeintaan lutkamoralisointia. Ja tätäkin moralisointia harrastavat yleisesti juuri ne samat tahot jotka vastustavat "homopropagandaakin". (Joka toki korostaa että kyseessä ei ole mikään homofobia vaan laajempi julkisen seksuaalisuuden vastustaminen. Mikä on kiinnostavaa koska uskonnon kohdalla paheksuntaa synnyttävien asioiden piilottamista kutsutaan sekularismiksi ja nämä ihmiset yleisesti dissaavat sekularismia ihan täysillä.) Mitään oikeaa syytä pelätä ei ole. Uhristatus ja marttyyrinkruunun saaminen itselle vain on tärkeää.
Ja siksi hyvin monesti näytääkin siltä että mediassa kohkaa erilaisia heterorakkauspropagandisteja jotka aloittavat sanomisensa "esitän näkemystä jota kukaan ei esitä missään". Ja sitten seuraavaksi hän laittaa megafonin volyymit yhteentoista. Ja muiden aatetoverien joukot sitten huutavat kuorosa tätä samaa viestiä melkoisella massalla ja innolla. Mielipiteitä selvästi kuullaan. Kaikki tietävät esimerkikiksi Pasi Turusen, Tapio Puolimatkan ja Susanna Koivulan mielipiteistä. He ovat kirjoittaneet kirjoja ja saaneet tilaa mediassa.
Se mikä tässä taitaakin ahdistaa on se, että ihmisillä on sananvapaus. Eikä moni käytä tätä siihen että olisivat samaa mieltä näiden heterorakkauspropagandistejen kanssa. (Joka ei ole heterouden vastustamista. Koska normaalin ihmisen määritelmä heteroseksuaalisuudelle ei ole niin tiukka ja omituinen ..poikkeavuudessaan perverssi ... kuin näillä em. ihmisillä.) Kun joku on erimielinen ja sanoo tämän rehellisesti ääneen käyttäen muutakin kuin poliittisesti korrektia kieltä, se on hirveän loukkaavaa. Kuitenkin samalla nämä ihmiset valittavat poliittisesta korrektiudesta jossa mielipiteitä siloitellaan ja sensuroidaan eufemismein ja keskustelun välttämisien kautta. Moni "ei uskalla avautua" koska joku on asiasta ääneen erimielinen. Ja monelle tämä on se mikä ahdistaa ja ärsyttää. Ymmärrän ahdistuksen ja ärsytyksen. Mutta se on enemmän näissä ärsyyntyvissä olevaa nolostumista jonka takana on vallanhalu ja kyvyttömyys sietää erimielisyyttä. Omaa pikkumaisuutta on turhaa naamioida vainoamiseksi.
Minähän haluan lisää tissejä katukuvaan. Vaikka en ilmeisesti olekaan hetero.
lauantai 14. helmikuuta 2015
Mammuttipornoa
Ihmisten rivoudella "ei tietyssä määrin" ole rajoja. Tästä käytännöllisen, joskin todennäköisesti häiritsevän, esimerkin saa katsomalla hetken PornMD -sivua. Sivu ei suinkaan näytä mitään pornografista materiaalia. Sen sijaan se on koostesivusto jossa katsotaan yhden pornonjulkaisijatahon eri sivustoilla juuri tällä hetkellä tehtyjä hakuja. Huomiotaherättävää on, että tekstivirta on katkeamatonta. Ja osa hauista sitten ovat luonteeltaan melko ... häiritseviä.
Mutta on kenties aika siirtyä varsinaiseen aiheeseeni. Mammuttipornoon. (Vanhempani, opettajani ja perheeni ovat taatusti ylpeitä paneutumisestani tähän ilmiöön.) Ja tämän aiheen ytimessä ovat naiset. Jotka voivat olla tässäkohden yllättävän rivomielisiä. Voisin alustaa, että tutkimuksissa on havaittu että monet naiset kiihottuvat eläinten harrastamasta seksistä. "The study, conducted by Meredith Chivers of the Center for Addiction and Mental Health and J. Michael Bailey of Northwestern University, was published in the October issue of Biological Psychology. The researchers found that while straight men are only aroused by females of the human variety, straight women are equally aroused by all human sexual activity, including lesbian, heterosexual and homosexual male sex, and at least somewhat aroused by nonhuman sex." (Kyseisen tutkimuksen tehneen perheet varmasti muistavat ylpeyttä kun kehuivat naapureilleen miten heidän fiksusta lapsestaan tulee ihan oikea tieteen ammattilainen.) Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään zoofilia, sillä nainen ei halua tietenkään itse harrastaa seksiä eläimen kanssa. Tässä mielessä "Avara luonto" tarjoaakin monelle varsin paljon riemastuttavaa materiaalia. (Luonto-ohjelmissa on hämmästyttävä määrä saalistusta ja eläinten keskenään harrastamaa seksiä.)
Tämä vastannee mieltäni häiritsevästi kaikertamaan ongelmaan. Olen nimittäin lukenut kirjallisuutta. Sellaista jota ei lasketa pornografiseksi. Ja joita ei ilmeisesti lasketa edes erotiikaksi. Ne ovat lisäksi sellaisia joiden kohdeyleisöksi yleensä mielletään naiset. Tai ainakaan ne eivät ole pelkästään miehille suunnattuja. Niissä ei ole ikärajaakaan. Olen nimittäin kohdannut tilanteen jossa olen ensin lukenut Untinen-Auelin "Tasangon vaeltajat" -kirjaa. Kirjaa jossa kuvataan mammutteja jotka harrastavat seksiä. "Valtava uros hyväili rauhoittavasti naaraan selkää kärsällään. Sen mahtava elin miltei viisti maata. Sitten se ponnisti pystyyn, nousi naaraan selkään ja laski etujalkansa sen lapojen tienoille." ... "Sen kahdelle mutkalle käyristyneen, hämmästyttävän liikkuvan elimen koukistunut pää löysi naaraan matalalla sijaitsevan aukon, kallistui ylöspäin ja tunkeutui syvään." ja niin edespäin. Sitten otan Baxterin "Hopeaturkki" -kirjan. Joka kertoo että "Aina Proboksen ajoista lähtien mammutit ja heidän serkkunsa ovat ilmaisseet näin valmiutensa paritteluun. Lopultakin Hopeaturkki antoi härän siirtyä taakseen." ... "Sitten hän tunsi kuinka Riippukorva tunkeutui häneen." Molemmissa teoksissa aktiota seurataan toki pidempään. Mutta ilmapiiri ja henki tulee ilmi jo tuosta. Merkittävää on että kohtauksien kuvaustavat ovat sanavalinnoiltaan juuri sellaisia joita kohdataan tekstiaineistossa jonka tarkoitus on herättää seksuaalista innostumista. Mutta vähemmän niissä joissa asiaa kuvataan luontodokumentinomaisesti tapahtumana.
Olen luullut että miehet ovat yli-innostuneita jättielimistä ja peniksen koosta. Ja niin edespäin. Sen lisäksi olen luullut että mammuttiporno olisi liian rajua niinsanottuihin miestenlehtiin. Kenties nämä luulot pitävät yhä paikkaansa. Mutta.
Mutta on kenties aika siirtyä varsinaiseen aiheeseeni. Mammuttipornoon. (Vanhempani, opettajani ja perheeni ovat taatusti ylpeitä paneutumisestani tähän ilmiöön.) Ja tämän aiheen ytimessä ovat naiset. Jotka voivat olla tässäkohden yllättävän rivomielisiä. Voisin alustaa, että tutkimuksissa on havaittu että monet naiset kiihottuvat eläinten harrastamasta seksistä. "The study, conducted by Meredith Chivers of the Center for Addiction and Mental Health and J. Michael Bailey of Northwestern University, was published in the October issue of Biological Psychology. The researchers found that while straight men are only aroused by females of the human variety, straight women are equally aroused by all human sexual activity, including lesbian, heterosexual and homosexual male sex, and at least somewhat aroused by nonhuman sex." (Kyseisen tutkimuksen tehneen perheet varmasti muistavat ylpeyttä kun kehuivat naapureilleen miten heidän fiksusta lapsestaan tulee ihan oikea tieteen ammattilainen.) Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään zoofilia, sillä nainen ei halua tietenkään itse harrastaa seksiä eläimen kanssa. Tässä mielessä "Avara luonto" tarjoaakin monelle varsin paljon riemastuttavaa materiaalia. (Luonto-ohjelmissa on hämmästyttävä määrä saalistusta ja eläinten keskenään harrastamaa seksiä.)
Tämä vastannee mieltäni häiritsevästi kaikertamaan ongelmaan. Olen nimittäin lukenut kirjallisuutta. Sellaista jota ei lasketa pornografiseksi. Ja joita ei ilmeisesti lasketa edes erotiikaksi. Ne ovat lisäksi sellaisia joiden kohdeyleisöksi yleensä mielletään naiset. Tai ainakaan ne eivät ole pelkästään miehille suunnattuja. Niissä ei ole ikärajaakaan. Olen nimittäin kohdannut tilanteen jossa olen ensin lukenut Untinen-Auelin "Tasangon vaeltajat" -kirjaa. Kirjaa jossa kuvataan mammutteja jotka harrastavat seksiä. "Valtava uros hyväili rauhoittavasti naaraan selkää kärsällään. Sen mahtava elin miltei viisti maata. Sitten se ponnisti pystyyn, nousi naaraan selkään ja laski etujalkansa sen lapojen tienoille." ... "Sen kahdelle mutkalle käyristyneen, hämmästyttävän liikkuvan elimen koukistunut pää löysi naaraan matalalla sijaitsevan aukon, kallistui ylöspäin ja tunkeutui syvään." ja niin edespäin. Sitten otan Baxterin "Hopeaturkki" -kirjan. Joka kertoo että "Aina Proboksen ajoista lähtien mammutit ja heidän serkkunsa ovat ilmaisseet näin valmiutensa paritteluun. Lopultakin Hopeaturkki antoi härän siirtyä taakseen." ... "Sitten hän tunsi kuinka Riippukorva tunkeutui häneen." Molemmissa teoksissa aktiota seurataan toki pidempään. Mutta ilmapiiri ja henki tulee ilmi jo tuosta. Merkittävää on että kohtauksien kuvaustavat ovat sanavalinnoiltaan juuri sellaisia joita kohdataan tekstiaineistossa jonka tarkoitus on herättää seksuaalista innostumista. Mutta vähemmän niissä joissa asiaa kuvataan luontodokumentinomaisesti tapahtumana.
Olen luullut että miehet ovat yli-innostuneita jättielimistä ja peniksen koosta. Ja niin edespäin. Sen lisäksi olen luullut että mammuttiporno olisi liian rajua niinsanottuihin miestenlehtiin. Kenties nämä luulot pitävät yhä paikkaansa. Mutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)