Blogeja katsellessa on helpohkoa huomata klikkiytymistä. Suosituksi blogiksi pääsee kun esimerkiksi kommentoi toisissa blogeissa. Sosiaaliset ja ideologiset kytkökset ruokkivat toisiaan. Lopputulos ei helposti ole kovin tasapuolinen - tai reilu. Ihmisten taipumus vahvistusharhaan nousee. ; Käsityöblogeissa ja vastaavissa tämä ei tietysti ole ongelma ; Samanlainen esteettinen koulukunta ja klikki toki kehittyy, mutta se ei ole oikeastaan mikään ongelma. Mutta jos aiheena on filosofia, politiikka, tai jokin muu vastaava aihe, on selvää että klikkiytyminen tarkoittaa mielipiteiden näivettymistä. Syntyy oikeaoppisuutta ja dogma.
Olen itse yrittänyt pysyä irti tämänlaisesta klikkiytymiseltä, ja vaikka en ole niitä sosiaalisimpia ihmisiä, se on ollut vaikeaa ; Ymmärrän ihmisiä harvoin ja vielä harvemmin välitän. En ymmärrä miksi pitäisi olla kiinnostunut ja vastaavaa. Ja suurin osa ihmisistä voi puolestani mennä hittoon. Mutta siltikin klikkiytymistä on tietysti tapahtunut jonkin verran omalla kohdallanikin. Tämä korostanee sitä että ongelma on hyvin syvä ja vaikea.
Klikkiytymisluonteensa vuoksi blogit voidaan liittää elämänkokemuksen kartuttamisen piiriin mutta se on pakko erottaa kunnollisesta viisaudesta. ; Ajatuksen taustaooa on Hobbesin jaottelu, jossa eläimet ja tavalliset ihmiset oppivat muistilla ja kokemuksella ja keräsivät prudentiaa. Filosofin pitäisi kuitenkin pyrkiä kohti tätä laajempaa viisautta, sapientiaa. ~ Itse tosin haluaisin maustaa Hobbesia Baconin psykologisella otteella. Hän korosti että ihmisen intuitiota voidaan johtaa harhaan ja filosofia vaatii siksi näiden psykologisten ansojen tiedostamista. Hän jaotteli nämä erilaisiin idoleihin. Esimerkiksi luolan idoli oli vaara siihen, että omat intohimot ajaisivat ihmisen uskomaan jotain mitä hän haluaa kuulla ja teatterin idolissa on kyse siitä, että vain siksi että joku auktoriteetti tai tunnetusti viisas ihminen sanoo jotain, siitä tehdään uskottavampaa kuin se on.
Toki psykologia on hienosyistänyt tätä ideaa ja nämä ovat ikään kuin vanhoja mutta arkijärjellä ymmärrettäviä muotoiluja perusongelmasta. Tämä vaivaa helposti blogisteja. Mutta viime aikoina vastaava ongelma on nostettu esiin ns. akateemisessa teologiassa. Itse asiassa siitä on puhuttu hyvin paljon.
Helen de Cruz teki nimittäin tutkimuksen joka käsitteli ns. luonnollista teologiaa. Hän tarkasti sitä, minkälaiset ihmiset pitivät tämän argumentteja vakututavina. Havaintona oli, että uskontotieteilijöiden parissa oma teistisyys nousi vahvasti esiin. Tutkimuksen esiin nousevana teemana oli se, että argumenttien luotettavuus näyttää selittyvän pääasiassa psykologisin syin ; Luonnollisen teologian argumenttejen arvioinnissa motivoitu ajattelu, vahvistusharha eli confirmation bias ja vastaavat olivat hyvin suuressa roolissa.
Asiaa ei tietysti ainakaan auta se, että taustalla on myös taloudellisia intressejä. Templeton Foundation rahoittaa jumalamyönteisyyttä tavalla joka kannustaa ottamaan esimerkiksi luonnollisen teologian jumalaperustelut jonain jota kannattaa tehdä. Jason Stanley esimerkiksi esitti, että Templeton Foundation painottaa että on kannattavaa hakea tiettyjä filosofisia lopputuloksia sen sijaan että korostettaisiin laadukasta filosofista metodia ; "Because of Templeton, we may expect a huge number of papers and books in our field taking a religious perspective at the very least extremely seriously. This is not why I entered philosophy, and it is incompatible with my conception of its role in the university. I will not take any money from Templeton or speak at any Templeton funded conferences. Reasonable people may disagree, but I hope there are others who join me in so doing."
Psykologisemmalla otteella aiheeseen ottivat osaa myös Paul Draper ja Ryan Nichols esimerkiksi nostivat esiin sen, että uskonnonfilosofiaa vaivaa alana selvästi jokin. "Work in philosophy of religion exhibits at least four symptoms of poor health: it is too partisan, too polemical, too narrow in its focus, and too often evaluated using criteria that are theological or religious instead of philosophical. Our diagnosis is that, because of the emotional and psychosocial aspects of religion, many philosophers of religion suffer from cognitive biases and group influence. We support this diagnosis in two ways. First, we examine work in psychology on cognitive biases and their affective triggers. This work supports the view that, while cognitive biases are no doubt a problem in all inquiry and in all areas of philosophy, they are particularly damaging to inquiry in philosophy of religion. Second, we examine work in social and evolutionary psychology on religious sociality and its attendant emotions. This work establishes that the coalitional features of religion are correlated with group bias, and we contend that this bias is also harmful to inquiry in philosophy of religion. We close by offering both a prognosis and recommendations for treatment."
Tämänlaista psykologista tutkimuskulmaa tarvitaan, koska pelkkä suosio ei tarkoita mitään. Ala saattaa kiinnostaa. Ja tulosten vakuuttavuuskin voi olla niin vahva, että luonnollisen teismin argumentteihin tutustuminen kääntäisi paatuneenkin ateistin teistiksi - ainakin jos on riittävän koulutettu mieli. Psykologialla maustettuna selviää että tämänlaiset positiiviset selitykset eivät ole oikein uskottavia. ; Rahoituskin toki tuo intressin, mutta raha itsessään ei ole samaa kuin ongelma. Rahalliset intressit ovat itse asiassa yhdenlaisia psykologisia selityksiä. Ja niiden suhteen on muistettava, että jos joku tekee hyvää tutkimusta taloudellisten ja henkilökohtaisten intressien vuoksi, se on silti hyvää tutkimusta. Intressit selittävät lähinnä sitä miksi huonojakin tuloksia saadaan. Tai miksi vähän heikompilaatuinen tutkimus nähdään priimana.
Tai kuten Klaas Kraay esittää; Sofistikoituneen filosofian sisällä on psykologinen asymmetria, jota on hyvin vaikeaa väistää. "Sofistikoituneilla teologeilla" onkin tunnetusti turhan ruusuinen kuva itsestään. Olisi miellyttävää jos teologia voisi olla sapientiaa. Sillä olisihan se kornia jos ihmisen syvällisimmäksi elämän osa-alueeksi kutsuttu aihe redusoituisi pelkäksi prudentiaksi. Olisi hienoa jos teologia olisi jotain joka kognitiiviselta rakenteeltaan erottaisi meidät eläimistä. Sitä odotellessa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luolan idoli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luolan idoli. Näytä kaikki tekstit
lauantai 7. syyskuuta 2013
torstai 11. joulukuuta 2008
Harhakuvien varominen.
Francic Bacon on monille tullut tutuksi lähinnä siitä että hän kuoli kokeillessaan kanan jäätymistä; Häntä kiinnosti ottaa selvää lämpimän ja kylmän olemuksista. Puuhaillessaan hän vilustui ja kuoli. (Käytän sanaa puuhailu, koska hän oli parempi tieteenfilosofi kuin sen tekijä. Ja oli hänen ajattelunssaankin "lordikanslerin tyyliä", eli ne sopivat hyvin kaiverruksiin.) Häntä on ehdotettu myös William Shakespearen näytelmien oikeaksi kirjoittajaksi, mitä en itse pidä kovinkaan uskottavana.
Hän mietti myös induktiivista päättelymenettelyä. Hänestä tieto oli sitä että kerättiin yksittäiset piirteet yleistyksiksi. Hänen näkemyksensä voitaisiin esittää esimerkkinä Kun huomataan esimerkiksi että 98% koiraroduista on ruskeita tai harmaita, tiedetään jotain. Panos oli sen verran huomattavaa, että häntä kutsutaan joskus jopa "induktion isäksi", vaikka hän ei olekaan sen varsinainen keksijä. Hänestä ymmärryksen tavoitteena oli hallinta. Hänet tunnetaankin fraasista "Knowledge is power" ~ "Tieto on valtaa." Toisin sanoen hänelle tieto oli väline.
Se, miksi hänet mainitsen liittyy kuitenkin psykologiaan (tosin siitä ei Baconin aikana tunnettu.) Hän oivalsi että ihmisen järkeily ei ole pelkkää tiedon valoa, vaan että ihmisen tahto ja taipumukset vaikuttivat siihen. Ihminen löysi mitä etsi ja näki mitä halusi. Hän ei kuitenkaan ollut sitä mieltä että tähän oltaisiin vain tyydyttävä. Tavoitteena oli suora havaitseminen ja rehellinen raportointi. Hänestä niiden esittäminen vain oli elävää, jos ne esitettiin samalla tavalla millä ne oltiin löydetty. Toisin sanoen hänestä luonto ja sen salaisuudet olivat oikein esitettynä runoutta. Hän oli tässä tavallaan tieteen popularisoinnin kannattaja. Ei pelkkä kaava, vaan myös se miten se esitetään ymmärrettävästi. Baconista ihminen ei voi vain oppia koska mieleen saadaan jotain vain kun siihen pyyhitään jotain. Hän käytti tästä vertausta vahataulusta, jossa uusia asioita kirjoitetaan pyyhkimällä vanhoja.
Mutta runous ei kuitenkaan ollut sama asia kuin tieto. Baconhan oli empiristi. Hänestä ihmisellä oli huonoja ajatustottumuksia, idoleja (kreik. eidolon, aavekuva - musiikkitähtien tai nuorison ihailemien ihmisten sanalla on siis jännittävä alkuperä, jonka kyyninen kulttuurikriitikko voisi nähdä jopa osuvana.). Bacon korosti mielen ikonien varomista. Elävyyden nimissä ei siis saanut sanoa mitä vain. Idolit olivat huolimattoman ajattelun ansoja, joihin päätyi helposti. Näitä olivat:
1: Heimon idoli (idola tribus) joka näkee järjestystä siellä missä sitä ei ole, tai yleistää säännön laajemmalle kuin mitä se vaikuttaa.
2: Luolan idoli (idola specus) taas on yksilön henkilökohtaisista näkemyksistä johtuvat virheet. Tämä idolityyppi vahvistaa ja luo henkilön vakaumuksia ja intohimoja.
3: Markkinan idoli (idola fori) on sanoista johtuva valta, jossa uskottavuus tulee retoriikan kautta tehdystä sanavalinnoista ja muotoiluista eikä niinkään siitä että asia olisi pätevä. (Retoriikka on sinällään lähellä Baconin ajattelua, että sitä voidaan käyttää sekä asian tarkentamiseen ja esityksen selkeyteen ja valitettavasti myös taivutteluun. Elävöittäminen on samanlaista ; on tavoiteltava yhtä ja varottava toista puolta)
4: Teatterin idoli (idola theatri) taas on auktoriteettien esitykseen perustuvaa näkemysten vääristymistä. Vallanpitäjät tai luotettavina pitämämme tahot voivat iskostaa päähämme vääriä käsityksiä.
Mielestäni nämä ovat ajankohtaisia nykyäänkin. Ja niiden ymmärtäminen on filosofille tärkeää: Tätä voisi rinnastaan Penn&Tellerin alkutunnukseen, jossa teemana on se, että kun "anti -intellectuellista" kaadetaan "anti-" pois, jäljelle jää se mitä tavoitellaan. Kun hämmennys nostetaan, jää selkeys. Vaikka itse sarjasta ja sen laadusta voidaan olla montaa eri mieltä, on syytä muistaa että me emme ole koskaan objektiivisia tarkastelijoita, ja virheitten kanssa painiessa ei välttämättä opi sitä miten asiat ovat, mutta oppii ainakin taatusti sitä mitä ne eivät ole.
Siksi on syytä tutustua mielen toimintoihin; Ollaksemme reiluja, me joudumme antamaan "helpoille teille" vaikeuksia; Siksi esimerkiksi se, että ihmisillä on taipumus antropomorfismiin tarkoittaa sitä, että meidän on varottava ihmisenkaltaistamisia. Ne kaikki eivät tietenkään ole vääriä: Jossain on varmasti ihmisiä ja hahmoja piileskelemässä pensaissakin. Mutta usein ne ovat, joten antropomorfististen selitysten on oltava tavallista paremmin ja vakuuttavammin perusteltuja. Koska muutoin hyväksymme ne liian helposti; Emme näet luonnostamme anna niille samanlaisia perusteluja, ja se minkä koemme olevan "tavallista vakuuttavampaa" onkin niiden kohdalla oikeasti lähempänä sitä tasapuolista tarkastelua. Se, minkä koemme tasapuolisena ilman tätä käsittelyä on helposti pelkkää "idolien tanssia". Ja pahimmillaan heimon markkinoilla esitetään teatteria luolassa.
Hän mietti myös induktiivista päättelymenettelyä. Hänestä tieto oli sitä että kerättiin yksittäiset piirteet yleistyksiksi. Hänen näkemyksensä voitaisiin esittää esimerkkinä Kun huomataan esimerkiksi että 98% koiraroduista on ruskeita tai harmaita, tiedetään jotain. Panos oli sen verran huomattavaa, että häntä kutsutaan joskus jopa "induktion isäksi", vaikka hän ei olekaan sen varsinainen keksijä. Hänestä ymmärryksen tavoitteena oli hallinta. Hänet tunnetaankin fraasista "Knowledge is power" ~ "Tieto on valtaa." Toisin sanoen hänelle tieto oli väline.
Se, miksi hänet mainitsen liittyy kuitenkin psykologiaan (tosin siitä ei Baconin aikana tunnettu.) Hän oivalsi että ihmisen järkeily ei ole pelkkää tiedon valoa, vaan että ihmisen tahto ja taipumukset vaikuttivat siihen. Ihminen löysi mitä etsi ja näki mitä halusi. Hän ei kuitenkaan ollut sitä mieltä että tähän oltaisiin vain tyydyttävä. Tavoitteena oli suora havaitseminen ja rehellinen raportointi. Hänestä niiden esittäminen vain oli elävää, jos ne esitettiin samalla tavalla millä ne oltiin löydetty. Toisin sanoen hänestä luonto ja sen salaisuudet olivat oikein esitettynä runoutta. Hän oli tässä tavallaan tieteen popularisoinnin kannattaja. Ei pelkkä kaava, vaan myös se miten se esitetään ymmärrettävästi. Baconista ihminen ei voi vain oppia koska mieleen saadaan jotain vain kun siihen pyyhitään jotain. Hän käytti tästä vertausta vahataulusta, jossa uusia asioita kirjoitetaan pyyhkimällä vanhoja.
Mutta runous ei kuitenkaan ollut sama asia kuin tieto. Baconhan oli empiristi. Hänestä ihmisellä oli huonoja ajatustottumuksia, idoleja (kreik. eidolon, aavekuva - musiikkitähtien tai nuorison ihailemien ihmisten sanalla on siis jännittävä alkuperä, jonka kyyninen kulttuurikriitikko voisi nähdä jopa osuvana.). Bacon korosti mielen ikonien varomista. Elävyyden nimissä ei siis saanut sanoa mitä vain. Idolit olivat huolimattoman ajattelun ansoja, joihin päätyi helposti. Näitä olivat:
1: Heimon idoli (idola tribus) joka näkee järjestystä siellä missä sitä ei ole, tai yleistää säännön laajemmalle kuin mitä se vaikuttaa.
2: Luolan idoli (idola specus) taas on yksilön henkilökohtaisista näkemyksistä johtuvat virheet. Tämä idolityyppi vahvistaa ja luo henkilön vakaumuksia ja intohimoja.
3: Markkinan idoli (idola fori) on sanoista johtuva valta, jossa uskottavuus tulee retoriikan kautta tehdystä sanavalinnoista ja muotoiluista eikä niinkään siitä että asia olisi pätevä. (Retoriikka on sinällään lähellä Baconin ajattelua, että sitä voidaan käyttää sekä asian tarkentamiseen ja esityksen selkeyteen ja valitettavasti myös taivutteluun. Elävöittäminen on samanlaista ; on tavoiteltava yhtä ja varottava toista puolta)
4: Teatterin idoli (idola theatri) taas on auktoriteettien esitykseen perustuvaa näkemysten vääristymistä. Vallanpitäjät tai luotettavina pitämämme tahot voivat iskostaa päähämme vääriä käsityksiä.
Mielestäni nämä ovat ajankohtaisia nykyäänkin. Ja niiden ymmärtäminen on filosofille tärkeää: Tätä voisi rinnastaan Penn&Tellerin alkutunnukseen, jossa teemana on se, että kun "anti -intellectuellista" kaadetaan "anti-" pois, jäljelle jää se mitä tavoitellaan. Kun hämmennys nostetaan, jää selkeys. Vaikka itse sarjasta ja sen laadusta voidaan olla montaa eri mieltä, on syytä muistaa että me emme ole koskaan objektiivisia tarkastelijoita, ja virheitten kanssa painiessa ei välttämättä opi sitä miten asiat ovat, mutta oppii ainakin taatusti sitä mitä ne eivät ole.
Siksi on syytä tutustua mielen toimintoihin; Ollaksemme reiluja, me joudumme antamaan "helpoille teille" vaikeuksia; Siksi esimerkiksi se, että ihmisillä on taipumus antropomorfismiin tarkoittaa sitä, että meidän on varottava ihmisenkaltaistamisia. Ne kaikki eivät tietenkään ole vääriä: Jossain on varmasti ihmisiä ja hahmoja piileskelemässä pensaissakin. Mutta usein ne ovat, joten antropomorfististen selitysten on oltava tavallista paremmin ja vakuuttavammin perusteltuja. Koska muutoin hyväksymme ne liian helposti; Emme näet luonnostamme anna niille samanlaisia perusteluja, ja se minkä koemme olevan "tavallista vakuuttavampaa" onkin niiden kohdalla oikeasti lähempänä sitä tasapuolista tarkastelua. Se, minkä koemme tasapuolisena ilman tätä käsittelyä on helposti pelkkää "idolien tanssia". Ja pahimmillaan heimon markkinoilla esitetään teatteria luolassa.
Tunnisteet:
antropomorfismi,
Bacon,
heimon idoli,
idoli,
induktio,
luolan idoli,
markkinan idoli,
Penn,
psykologia,
retoriikka,
Shakespeare,
teatterin idoli,
Teller
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)