Harhakuvien varominen.

Francic Bacon on monille tullut tutuksi lähinnä siitä että hän kuoli kokeillessaan kanan jäätymistä; Häntä kiinnosti ottaa selvää lämpimän ja kylmän olemuksista. Puuhaillessaan hän vilustui ja kuoli. (Käytän sanaa puuhailu, koska hän oli parempi tieteenfilosofi kuin sen tekijä. Ja oli hänen ajattelunssaankin "lordikanslerin tyyliä", eli ne sopivat hyvin kaiverruksiin.) Häntä on ehdotettu myös William Shakespearen näytelmien oikeaksi kirjoittajaksi, mitä en itse pidä kovinkaan uskottavana.

Hän mietti myös induktiivista päättelymenettelyä. Hänestä tieto oli sitä että kerättiin yksittäiset piirteet yleistyksiksi. Hänen näkemyksensä voitaisiin esittää esimerkkinä Kun huomataan esimerkiksi että 98% koiraroduista on ruskeita tai harmaita, tiedetään jotain. Panos oli sen verran huomattavaa, että häntä kutsutaan joskus jopa "induktion isäksi", vaikka hän ei olekaan sen varsinainen keksijä. Hänestä ymmärryksen tavoitteena oli hallinta. Hänet tunnetaankin fraasista "Knowledge is power" ~ "Tieto on valtaa." Toisin sanoen hänelle tieto oli väline.

Se, miksi hänet mainitsen liittyy kuitenkin psykologiaan (tosin siitä ei Baconin aikana tunnettu.) Hän oivalsi että ihmisen järkeily ei ole pelkkää tiedon valoa, vaan että ihmisen tahto ja taipumukset vaikuttivat siihen. Ihminen löysi mitä etsi ja näki mitä halusi. Hän ei kuitenkaan ollut sitä mieltä että tähän oltaisiin vain tyydyttävä. Tavoitteena oli suora havaitseminen ja rehellinen raportointi. Hänestä niiden esittäminen vain oli elävää, jos ne esitettiin samalla tavalla millä ne oltiin löydetty. Toisin sanoen hänestä luonto ja sen salaisuudet olivat oikein esitettynä runoutta. Hän oli tässä tavallaan tieteen popularisoinnin kannattaja. Ei pelkkä kaava, vaan myös se miten se esitetään ymmärrettävästi. Baconista ihminen ei voi vain oppia koska mieleen saadaan jotain vain kun siihen pyyhitään jotain. Hän käytti tästä vertausta vahataulusta, jossa uusia asioita kirjoitetaan pyyhkimällä vanhoja.

Mutta runous ei kuitenkaan ollut sama asia kuin tieto. Baconhan oli empiristi. Hänestä ihmisellä oli huonoja ajatustottumuksia, idoleja (kreik. eidolon, aavekuva - musiikkitähtien tai nuorison ihailemien ihmisten sanalla on siis jännittävä alkuperä, jonka kyyninen kulttuurikriitikko voisi nähdä jopa osuvana.). Bacon korosti mielen ikonien varomista. Elävyyden nimissä ei siis saanut sanoa mitä vain. Idolit olivat huolimattoman ajattelun ansoja, joihin päätyi helposti. Näitä olivat:
1: Heimon idoli (idola tribus) joka näkee järjestystä siellä missä sitä ei ole, tai yleistää säännön laajemmalle kuin mitä se vaikuttaa.
2: Luolan idoli (idola specus) taas on yksilön henkilökohtaisista näkemyksistä johtuvat virheet. Tämä idolityyppi vahvistaa ja luo henkilön vakaumuksia ja intohimoja.
3: Markkinan idoli (idola fori) on sanoista johtuva valta, jossa uskottavuus tulee retoriikan kautta tehdystä sanavalinnoista ja muotoiluista eikä niinkään siitä että asia olisi pätevä. (Retoriikka on sinällään lähellä Baconin ajattelua, että sitä voidaan käyttää sekä asian tarkentamiseen ja esityksen selkeyteen ja valitettavasti myös taivutteluun. Elävöittäminen on samanlaista ; on tavoiteltava yhtä ja varottava toista puolta)
4: Teatterin idoli (idola theatri) taas on auktoriteettien esitykseen perustuvaa näkemysten vääristymistä. Vallanpitäjät tai luotettavina pitämämme tahot voivat iskostaa päähämme vääriä käsityksiä.

Mielestäni nämä ovat ajankohtaisia nykyäänkin. Ja niiden ymmärtäminen on filosofille tärkeää: Tätä voisi rinnastaan Penn&Tellerin alkutunnukseen, jossa teemana on se, että kun "anti -intellectuellista" kaadetaan "anti-" pois, jäljelle jää se mitä tavoitellaan. Kun hämmennys nostetaan, jää selkeys. Vaikka itse sarjasta ja sen laadusta voidaan olla montaa eri mieltä, on syytä muistaa että me emme ole koskaan objektiivisia tarkastelijoita, ja virheitten kanssa painiessa ei välttämättä opi sitä miten asiat ovat, mutta oppii ainakin taatusti sitä mitä ne eivät ole.

Siksi on syytä tutustua mielen toimintoihin; Ollaksemme reiluja, me joudumme antamaan "helpoille teille" vaikeuksia; Siksi esimerkiksi se, että ihmisillä on taipumus antropomorfismiin tarkoittaa sitä, että meidän on varottava ihmisenkaltaistamisia. Ne kaikki eivät tietenkään ole vääriä: Jossain on varmasti ihmisiä ja hahmoja piileskelemässä pensaissakin. Mutta usein ne ovat, joten antropomorfististen selitysten on oltava tavallista paremmin ja vakuuttavammin perusteltuja. Koska muutoin hyväksymme ne liian helposti; Emme näet luonnostamme anna niille samanlaisia perusteluja, ja se minkä koemme olevan "tavallista vakuuttavampaa" onkin niiden kohdalla oikeasti lähempänä sitä tasapuolista tarkastelua. Se, minkä koemme tasapuolisena ilman tätä käsittelyä on helposti pelkkää "idolien tanssia". Ja pahimmillaan heimon markkinoilla esitetään teatteria luolassa.