"I've been caged by you for such a long long time / You had your own particular way to fill my mind / With low esteem, regarding myself / So I kept me hidden within my shell / And it took so long for me to see / How demolishing you were to me"
(Nightcore, "Look at me now")
Yleisesti ottaen argumentaatiossa on kielletty ad hominemin käyttö : Argumenteissa tulee puhua asioista eikä ihmisistä. Jos sanon että toinen on tyhmä ja siksi väärässä, se on herjaus eikä vaikuta asiaan mitenkään.
Toisaalta kaikki epämiellyttävien ominaisuuksien mainitseminen ei ole epäolennaista:
1: Elämässämme me arvioimme paljon ihmisiä. Kun esimerkiksi annamme jollekulle taholle rahaa, meidän on arvioitava tämän luotettavuutta; Jos moitimme varasta rikolliseksi emme herjaa vaan olemme viisaita. Samoin, jos me olemme sairaita, meidän kannattaa luottaa lääketieteen tohtoriin asiassa enemmän kuin vaikkapa ammattikoulun käynyttä putkimiestä - ja putkirikon sattuessa näiden tilanne kääntyy ympäri ja luotamme putkimieheen enemmän kuin lääketieteen tohtoriin. Mikään tästä ei ole asiaankuulumatonta, vaikka se onkin toisen loukkaamista. Valitettavasti esimerkiksi pseudotieteitä karsiessa joutuu pakotetusti loukkaamaan joitakuita, mutta jos se tehdään oikein, se ei tarkoita että asia olisi väärä ; Se vain herättää tunteita, eikä väärässäolo ole kenestäkään kivaa. Tosin asiantuntijattomuuden mukaan karsimattomuudessa on mukana kaksi vaikeaa elementtiä:
___1.1: Source effect vaikuttaa elämässämme aika paljon: Jos menemme lääkäriin ja hän kehottaa meitä laihduttamaan, emme luota häneen yhtä usein ja helposti, kuin jos hän on laiha.
___1.2: Attribution theoryn esiintuoma ongelma: Me kohtelemme ihmisiä eri tavalla riippuen siitä keitä he ovat: Esimerkiksi jos pidämme jostakusta ja hän on lihava, voimme uskoa että hän vain pitää hyvästä ruuasta. Ja jos emme pidä, se kertoo tietenkin mielen heikkoudesta. Ja tietenkin, tämä voi olla myös totta, mutta me uskomme että näin on useammin kuin se on.
2: Jos osoitamme että jollakulla on tiettyjä intressejä jotka vaikuttavat hänen objektiivisuuteensa, se on toki henkilöön viittaamista mutta sekään ei aina ole perustelematonta. Esimerkiksi jos jonkun vaihtoehtolääketieteen perustaja saa paljon rahaa, se kertonee jo etukäteen siitä että tämän kiistäminen ei kerro asiasta mitään. Tosin nämä muuttavat puolustautumiset lähinnä samaan muotoon mitä lausuma "olen syytön" on oikeudessa: Sen sanovat kaikki, niin syylliset kuin syyttömätkin. Se tarkoittaa sitä että hänen puolustautumisensa asia -argumentoinnin ulkopuolella on merkityksetöntä kärpäsen surinaa joka lähinnä vie aikaa eikä aja itse asiaa. Eli siinä missä ei enää puhta esimerkkivaihtoehtohoitajamme tutkimusmetodinsa lääketieteellisestä toimivuudesta vaan aletaan puhumaan tohtoreiden norsunluutorneista ja kiistosta, ja aletaan ennustelemaan sitä kuinka lääketiede tulevaisuudessa ottaa näkemykset uudeksi paradigmaksi, voimme tälläisiin henkilökohtaisiin asioihin viitaten ignorata surinan täysin.
Tässä on kuitenkin oltava tarkkana. Sillä lisäksi jo toisen ad hominemin käyttöön viittaaminen diskriminaation välineenä saattaa olla toinen ad hominemin keino. Ja se että toisen väittää noudattavan asiallisen herjaamisen ehtoja vaikka tämä ei ole perusteltua on toinen keino olla väärällä tiellä. Ad hominemin tunnistaminen ei ole niin helppoa, kuin voisi aluksi luulla. Kyllähän sitä luulisi että sitä asiattoman toisen asiantuntemuksen viemisen tunnistaisi. Ja toisaalta lähes kaikki voidaan ajaa herjaamaan toisia ja käyttämään rajua kieltä. Sen vuoksi jos joku sanoo "Perkele, 1+1=2, etkä sinä halavatun pölkky sitä tajua", pitäisi osata ignorata se alku ja se loppuosa ja säästää vain "ne parhaat selkäpalat". Vaikka helposti käy juuri toisin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti